Lue keskustelun säännöt.
Mies rakastaa, mutta temppuilee sadistisesti. Kannattaako suhdetta jatkaa?
01.01.2014 |
Mitä minun ei tarvitse sietää rakkauden nimissä?
Kuinka paljon työtä ja energiaa tämä tulisi viemään?
Hei kaikki.
Mielestäni ei ole täysin reilua (toista osapuolta kohtaan) ruotia parisuhdetta täällä, mutta toisaalta olen ihan ymmälläni mitä tehdä ja kaipaan kommentteja. En tosin sellaisia yksiulotteisia, että eroa ja hanki parempi mies. ;)
Tämä mies on yksi parhaimmista, mutta asiat eivät ole aina yksioikoisia. Pyydän kommenteilta lempeyttä. :)
Molemmat kohtasivat toisissaan ihmisen, jollaista ovat aina etsineet. Olemme olleet reilun vuoden yhdessä. Olemme miettineet yhteistä kotia, mutta todenneet, ettemme vielä ole valmiita. Hän on ennen asunut toisen kanssa pitkässä suhteessa, minä en. (Hän on kertonut tapailleensa läpi monia naisia, ei vaan ole löytynyt yhteistä säveltä. Enemmän kai noissa on ollut seksistä kyse.) Yllättävän hyvin olen sopeutunut toisen kanssa olemiseen. Mies on aika pitkälti luonani. (Ja siivouksesta vastaaminen turhauttaa joskus, mutta ei siitä enempää. ;))
Avaan tilannetta: Olemme noin kolmikymppisiä, molemmat herkkiä, mutta määrätietoisia. Fiksuja ihmisiä, joilla on sydän kohdallaan. Kummallakin on taustaa, jossa emme ole saaneet tarpeeksi rakkautta. Toisella on karumpi tausta kuin minulla itselläni, mutta minullakin on ollut masennusta ja muita herkän ihmisen oireita, pettymyksiä hyväksikäyttävistä ihmisistä.
Käyn itse töissä ja elämäni on uomittuneempaa. Valitettavasti ystäviä ei ole tarpeeksi uudessa kaupungissa, joten minulla on paljon vapaa-aikaa. Urheilen kyllä ja teen mieleisiä asioita.
Mies opiskelee vaativaa alaa ja käy osa-aikaisissa töissä. Hänen kaveriverkostonsa on täällä. Hänen on nyt pakko keskittyä opintoihinsa ja kunnioitan sitä.
Vaan se tapa, jolla hän moisen tekee, on julma.
Uusin tapaus viikon sisältä:
Olin muualla joulun (vietämme välimatkan ja perhesuhteiden takia erikseen), päätin kuitenkin tulla kotio aiemmin, jotta ehdimme olla yhdessä ennen vuodenvaihteen jälkeen alkavia töitä. Mies oli tuolla välillä (poikkeuksellisesti) kaverinsa luona ja pitämässä hauskaa. Hän ilmoitti, että ei tule vastaan paluujunalleni. Harmi, ajattelin, mutta asia oli ok. Sama toistui seuraavana päivänä, hän oli (krapuloissaan?) liian väsynyt näkemään minut. Tuo harmitti jo enemmän, sillä näkemistauko oli nyt yli viikon. Seuraavana päivänä hän sanoi lukevansa koko päivän tenttiin ja että nähdään seuraavana päivänä. Hyvä että ilmoitti. Olin pettynyt, mutta tuo meni vielä. Ihmettelin tosin, miksi kavereille oli aikaa, muttei minulle.
Seuraava päivä tuli. Hän luki yöhön ja ilmoitti minulle, ettei tule siis enää luokseni. Kiva, että ilmoitti, mutta olin odottanut rakastani koko yön ja aamulla vastasin hänelle suoraan, että en aio odottaa enää tänään, uutena vuotena. Mies kannusti minua juhlimaan tuttavieni kanssa. Sanoin, että jätän väliin, tule tänne luokseni jos haluat, laitan meille ruokaa. Ei koskaan tullut, eikä vastannut myöhemminkään laittamaani viestiin (joka oli sävyltään kepeä, ei painostava).
Vietin vuodenvaihteen yksin, ilman rakastani. Mies oli siis vetäissyt asiallisesta kommentistani herneet (?) ja proteistoi. Hänestä ei nyt ole kuulunut mitään.
Tämä julma tapa kadota henkisesti ja fyysisesti on toistunut aiemmin:
Suhteen alussa muutaman kuukauden jälkeen mies olisi halunnut erota (x2), koska hidastan hänen opintojaan ja hän haluaa keskittyä omaan elämäänsä urheiluineen ja systeemeineen. Myönnettäköön, että roikuin hänessä hiukan koska minulla ei ollut omaa elämää tai kokemusta "vakavasta" parisuhteesta. Ymmärrän sen nyt ja olen korjannut tilannetta itsellenikin mieluiseksi. Mies kuitenkin tuli aina samana jättöpäivän iltana / parin päivän takaisin kuin porsas roudan ajamana.
Mies itse on hidastanut opintojaan sotkeutumalla vapaaehtoishommiin ja kyvyttömyydellään jaksottaa ajankäyttöään fiksusti.
Oli kiistatonta, että hän rakastaa minua, mutta käy jotain ihme taistelua. Epäilin kaksisuuntaista mielialahäiriötä - olen ehdottanut hänelle ammattiapua, mutta kuulemma ei ole tarvetta. Ehkä ei niin, vaan hänen pitäisi tajuta itse lopettaa lapselliset pelleilyt.
Mies käyttäytyi nyt joulunkin aikana normaalisti, kutsui puhelimessa hellittelynimillä ja muisti minua. Ei ole siis kyse siitä, että hänen tunteensa olisivat laimeat. Silloin hän ei muistaisi minua ollenkaan.
Ymmärrän miehen oikkuja ja olen avarakatseinen tyttöystävä joka ei nalkuta, muttei minun tarvitse sietää sadistista tuskan tuottamista ja hänen piehtaroimistaan itsesäälissä.
Olen nyt hyvin lähellä eropäätöstä. Olen suhteessa ikuinen kakkonen ja en tiedä sopiiko se minulle.
Miehessä / suhteessamme on seuraavia piirteitä:
Osoittaa minulle rakkauttaa lempeästi, usein. Sanallisesti ja elein.
On ehkä vähän läheisriippuvainen
Jekyll ja Hyde, muutama kuukausi menee ongelmitta, sitten napsahtaa täysin ja meikä on sydänverellä shokissa
Vanhat demonit puskevat tuolloin
Käyttäytyy vähän kuin edesvastuuton pikkupoika, on hajamielinen
Suhde etenee pitkälti hänen ehdoillaan, koska hänellä on enemmän menoja.
Pelkää selvästi todella paljon arvostelua, koska häntä on kiusattu elämässään paljon. Siksikin ei uskalla näyttäytyä esim. työpaikallani.
Pystymme olemaan asioista eri mieltä, mutta tappelemme toooodella harvoin. Kumpainenkaan ei kaiketi pidä siitä.
Emme tosin keskustelekaan riittävästi, sillä miehelle tuo on vaikeampaa. Hänkin asioita miettii paljon, muttei saa niitä (ajoissa) ulos. En ehkä minäkään. Nytkin olisin kysynyt suoraan häneltä, että mitä v*a, mutta hän ei ole läsnä.
Ulkopuolinen läheiseni veikkasi, että mies käyttää minua tässä tavallaan hyväksi. Aika auliisti häntä hellin teoin. Vaan kyllä minäkin saan mieheltä paljon rakkautta. Tiedostan kyllä, että minulla saattaa olla taipumusta ”palvelualttiuteen”, kuten monilla äidillisillä naisilla. Ylitseni en kuitenkaan anna kävellä.
Mies ei ymmärrä, että minulle riittäisi VARTTI silloin tällöin, kun hän opiskelee / angstailee. Hän katkaisee yhteyden täysin. Olen tuosta ennenkin sanonut ihan lempeydellä.
Heti kun sanon vastakkaisen sanan, eli puolustan omaa oikeuttani ja näkemystäni, hän loukkaantuu ja katoaa yhteyksistä.
Hän on lopettanut yhteydenpidon jopa syntymäpäivänänikin. Yleensä juuri ”juhlapyhinä” tapahtuu jotain. Sattumaako?
No niin. Kommentit, ajatukset tilanteesta olisivat tervetulleita, mutta puoleen tai toiseen syyllistämistä en oikein kaipaa.
Kysymykseni olisi kaiketi siis se, että voikohan tuommoisia vaikeuksia voittaa? Tiedän, että minun on turha toivoa miehestäni samanlaista muutosta, mihin osittain olen jo itse pystynyt.
Onko kommunikaatio-ongelma suhteen lopulta syövä ongelma? Onko kyse vain erilaisien elämäntilanteiden haasteesta? Pitäisikö minun hylätä rakkaus, johonka miehen herkkyys (jota toisaalta myös rakastan) vaikuttaa syövyttävästi?
Olen vahva nainen (herkkyydestäni huolimatta) ja olen miettinyt, että ehkä tarvitsisin vahvemman ja tasapainoisemman miehen. Mutta sellainen tuskin koskaan ymmärtäisi tapaani olla niin hyvin kuin tämä. Samanlainen.
Liian samanlaiset?
Kommentit (137)
Mitkä miehen piirteistä EIVÄT sovi narsismiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:15"]
Tekstisi perusteella tunnet itseäsi melko hyvin ja osaat "lukea" myös miestä. Kuten tuolla aiemmin joku kirjoittikin, tekstistäsi näkyy lievä miehen tekojen kaunistelu/selittely. Tämän pitäisi jo laittaa hälytyskellot soimaan. Olen itse ollut tekemisissä narsistin kanssa ja tunnistan miehesi käytöksestä samoja piirteitä. Tietenkään en pysty diagnoosia tekemään, mutta varoisin lähtemästä tällaisen miehen kanssa tekemisiin.
Ymmärrän, että mielikuvasti "elämäsi miehestä" on vahva ja haluaisit pitää siitä mielikuvasta/tunteesta kiinni. Tekstisi perusteella tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta lähtökohdat omalle onnellisuudellesi tämän miehen rinnalla eivät ole hääppöiset. Mistä kaikesta olet valmis luopumaan ja missä kaikessa tekemään kompromissin, että saat olla hänen kanssaan? Oletko valmis luopumaan omanarvontunteestasi? Oletko valmis pitämään itseäsi toisarvoisena hänen elämässään? Oletko valmis elämään hänen tahdissaan, hänen määrittelmällään tavalla?
Ole rehellinen itsellesi - siis yltiörehellinen? Jos sisälläsi joku pieni ääni pistää hanttiin, kuuntele sitä nyt, kun et ole vielä syvemmällä suhteessa. Ja muista, hän ei ole ainoa mies maan päällä - eikä varmasti ainoa SINULLE sopiva mies. Toistat, että mies rakastaa sinua. Mielestäni hänellä ainakin on erikoinen tapa näyttää se.
[/quote]
Myönnän, en ole itselleni yltiörehellinen tässä tapauksessa.
Epäilen. Epäilen miehen sopivuutta elämänkumppaniksi.
Mies on meistä se tasapainottomampi, en suinkaan häntä syytä kaikesta. Kahden kauppa. Hän on aina pyytänyt anteeksi käyttäytymistään myöhemmin
aika kovasti sanottu. mitä miehen pitäisi tehdä että hän on vähemmän tasapainoton? avauksesi oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta minusta nämä myöhemmät vastaukset osoittaa että olet jo päätöksesi tehnyt ja ilmeisesti odotit täältä vain jätä se sika, ap -vastauksia?
Aloittaja jatkaa - mies ei taida nähdä käytöksessään mitään ongelmaa. Siis siinä, että häviää elämästäni välillä kokonaan ja odottaa, että minä vaan rakastan.
Päätökseni alkaa olla selvempi. Kirjoitan hänelle ehkä kirjeen, sillä en usko, että kasvotusten puhuminen onnistuu kummaltakaan. Toki aiemmin olemme niin tehneet. Silti liian paljon on jäänyt maton alle.
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää. että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa: 1.Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia); 2.Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo; 3.On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia; 4.Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde); 5.Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua; 6."Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen; 7.Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin; 8.On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista, koska uskoo, että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla; 9.Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:42"]
Aloittaja jatkaa - mies ei taida nähdä käytöksessään mitään ongelmaa. Siis siinä, että häviää elämästäni välillä kokonaan ja odottaa, että minä vaan rakastan.
Päätökseni alkaa olla selvempi. Kirjoitan hänelle ehkä kirjeen, sillä en usko, että kasvotusten puhuminen onnistuu kummaltakaan. Toki aiemmin olemme niin tehneet. Silti liian paljon on jäänyt maton alle.
[/quote]
Jatkan vielä...
Rakastan miestä valtavasti. Enemmän kuin ketään, koskaan. Mutta en voi kestää tätä vuoristorataa. En ehkä enää.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:43"]
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää. että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa: 1.Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia); 2.Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo; 3.On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia; 4.Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde); 5.Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua; 6."Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen; 7.Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin; 8.On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista, koska uskoo, että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla; 9.Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
[/quote]
Viittaatko minuun vai toiseen osapuoleen? Vai molempiin? :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:40"]
Mies on meistä se tasapainottomampi, en suinkaan häntä syytä kaikesta. Kahden kauppa. Hän on aina pyytänyt anteeksi käyttäytymistään myöhemmin
aika kovasti sanottu. mitä miehen pitäisi tehdä että hän on vähemmän tasapainoton? avauksesi oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta minusta nämä myöhemmät vastaukset osoittaa että olet jo päätöksesi tehnyt ja ilmeisesti odotit täältä vain jätä se sika, ap -vastauksia?
[/quote]
Miehen tavanneet ystäväni eivät ole uskaltaneet sanoa minulle ääneen tuota miehen tasapainottomuutta. Nyt tajuan sen. Ovat vihjailleet jotain. Minun ei pidä koettaa auttaa häntä, vaan hänen itseään. Mitä se sitten onkin.
Hänen taustansa on rankka. Itsetuhoinenkin.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:40"]
Mies on meistä se tasapainottomampi, en suinkaan häntä syytä kaikesta. Kahden kauppa. Hän on aina pyytänyt anteeksi käyttäytymistään myöhemmin
aika kovasti sanottu. mitä miehen pitäisi tehdä että hän on vähemmän tasapainoton? avauksesi oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta minusta nämä myöhemmät vastaukset osoittaa että olet jo päätöksesi tehnyt ja ilmeisesti odotit täältä vain jätä se sika, ap -vastauksia?
[/quote]
Miehen tavanneet ystäväni eivät ole uskaltaneet sanoa minulle ääneen tuota miehen tasapainottomuutta. Nyt tajuan sen. Ovat vihjailleet jotain. Minun ei pidä koettaa auttaa häntä, vaan hänen itseään. Mitä se sitten onkin.
Hänen taustansa on rankka. Itsetuhoinenkin.
[/quote]
Hän vetää minua samaan suohon. Olen itse ollut parisen vuotta vahvoilla itsetuntoni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos tuosta narsismi-diagnoosista! tuskinpa tähänä kyseiseen miehen soveltuu kuin korkeintaan muutama kohta? itseäni ärsyttää että nykyään ongelmia ja ikävää käytöstä kohdatessa vedotaan aina narsismiin, vaikka suurimmassa osassa tapauksia siitä ei todellakaan ole kyse. ihan tavallisiinkin ihmisiin vaikuttavat esim. eri ikävaiheissa koetut traumat, aikaisemmat suhteet, stressi, itsetunto, epävarmuus yms. ilman että kyse on aina narsismista.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:48"]
kiitos tuosta narsismi-diagnoosista! tuskinpa tähänä kyseiseen miehen soveltuu kuin korkeintaan muutama kohta? itseäni ärsyttää että nykyään ongelmia ja ikävää käytöstä kohdatessa vedotaan aina narsismiin, vaikka suurimmassa osassa tapauksia siitä ei todellakaan ole kyse. ihan tavallisiinkin ihmisiin vaikuttavat esim. eri ikävaiheissa koetut traumat, aikaisemmat suhteet, stressi, itsetunto, epävarmuus yms. ilman että kyse on aina narsismista.
[/quote]
Niinpä. Aloittaja on samaa mieltä. Narsistin olen aiemmin kohdannut ja tässä tapauksessa ei ole siitä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tuli mieleen, että tuo kaikki analysointi oli oikeastaan turhaa. Mies a) ei ole tarpeeksi kiinnostunut ap:sta tai b) on luonteeltaan niin epäkypsä, että ei pysty (tässä elämänvaiheessaan) oikeaan suhteeseen kenenkään kanssa.
Ja, en tarkoita vähätellä ap.n tunteita, mutta minustakaan miehen käytös ei ollut varsinaisesti sadistista (mikä mulle tarkoittaa suunniteltua, itsetarkoituksellista toisen vahingoittamista), vaan lähinnä lapsellista, itsekeskeistä tai ajattelematonta. Eli motiivina käytökselle on hänen oma mukavuutensa ja tunteensa, ei ap.n satuttaminen.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:10"]
23 jatkaa... Mieti miten itse toimisit,jos kumppani ei oikein nappaa. Ei silloin huvita olla yhdessä kovin usein, kun se oikea löytyy niin tilanne muuttuu. Et ole se oikea sinäkään hänelle. Toiset ei halua edes löytää sitä oikeaa nuorena vaan haluavat opiskella ja tavata kavereitaan. Olet nyt kuvitellut pääsi sisään jonkun ihme stoorin että miksi toimii niin kuin toimii.
[/quote]
Mies on sanonut, että olen hänen sieluntoverinsa.
Miksi hän valehtelisi meille molemmille?
[/quote]
En nyt ota kantaa suoraan sinun tapaukseesi mutta olen nähnyt muutamia tapauksia, joissa mies on sanonut sitä mitä tietää/vaistoaa naisen haluavan kuulla. Motiivina on saada naiselta sitä mitä kulloinkin haluaa.
Mutta voihan olla että mies oikeasti kokee sinut sielunkumppanikseen, mutta hänen omat ongelmansa aiheuttavat sen ettei kykene parisuhteeseen. Siis sellaiseen parisuhteeseen missä kummallakin olisi hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde); 5.Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua; 6."Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen; 7.Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin; 8.On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Eikö muka kellot soi?!?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:36"]
Mitkä miehen piirteistä EIVÄT sovi narsismiin?
[/quote]
Puheen vähyys.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:50"]
Mullekin tuli mieleen, että tuo kaikki analysointi oli oikeastaan turhaa. Mies a) ei ole tarpeeksi kiinnostunut ap:sta tai b) on luonteeltaan niin epäkypsä, että ei pysty (tässä elämänvaiheessaan) oikeaan suhteeseen kenenkään kanssa.
Ja, en tarkoita vähätellä ap.n tunteita, mutta minustakaan miehen käytös ei ollut varsinaisesti sadistista (mikä mulle tarkoittaa suunniteltua, itsetarkoituksellista toisen vahingoittamista), vaan lähinnä lapsellista, itsekeskeistä tai ajattelematonta. Eli motiivina käytökselle on hänen oma mukavuutensa ja tunteensa, ei ap.n satuttaminen.
[/quote]
Epäkypsä todellakin. Nyt muistan, että sanoi aiemmin epäilevänsä kyvykkyyttään parisuhteeseen ylipäätään.
En minäkään täydellinen ole, mutta ymmärrän omia motiivejani miestä paremmin. Hän ei hahmota miksi rankaisee minua. Todellisuudessa rankaisee itseään, koska kokee ettei ansaitse rakkautta. (Taustansa takiakin)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:10"]
23 jatkaa... Mieti miten itse toimisit,jos kumppani ei oikein nappaa. Ei silloin huvita olla yhdessä kovin usein, kun se oikea löytyy niin tilanne muuttuu. Et ole se oikea sinäkään hänelle. Toiset ei halua edes löytää sitä oikeaa nuorena vaan haluavat opiskella ja tavata kavereitaan. Olet nyt kuvitellut pääsi sisään jonkun ihme stoorin että miksi toimii niin kuin toimii.
[/quote]
Mutta voihan olla että mies oikeasti kokee sinut sielunkumppanikseen, mutta hänen omat ongelmansa aiheuttavat sen ettei kykene parisuhteeseen. Siis sellaiseen parisuhteeseen missä kummallakin olisi hyvä olla.
[/quote]
Tässäkin se taisi tulla. Koko totuus.
ap haluaa kovasti ottaa uhrin roolin ja syyttelee miestä kaikenlaisesta. helpoin selitys on se, että mies ei ole yhtä rakastunut ja haluaa olla muidenkin ihmisten kanssa. ap on vähän naiivi noiden sieluntoveri-juttujensa kanssa ja mun mielestä passiivisaggressiivisesti syyttelee miestä, kun miehen kiinnostus ei ole tarpeeksi suurta. neuvoisin tuota miestä pysymään ap:sta kaukana, sillä siinä vaiheessa, kun mies haluaa erota, alkaa soittelu ja vainoaminen ap:n taholta. ap:llä on kirjoitusten perusteella epävakaa persoona, siihen liittyy juuri kaiken nielevä tunteellisuus, häilyväisyys, riipustautuminen, ongelmat tunnistaa toisen rajoja ja vian näkeminen kaikkeen muissa.
Ei kaikki narsistit puhu paljon. AP:n ukko on täysin välinpitämätön AP:n hyvinvoinnista. Se on narsistista.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:12"]
Olen sivusta seurannut ystäväni samankaltaista tilannetta. Sinusta tuntuu nyt, että hän on elämäsi rakkaus, mutta eihän ole, koska selvästi käyttää valtaa ja hyväkseen kiltteyttäsi ja palvelualtiuttasi. Hän vetää välillä lähelleen ja hetket ovat hurmaavia, aivan kuin sadusta ja sitten taas työntää tylysti pois, juuri kun sinä tarvitsisit häntä. Tätä veivaamista tulee tapahtumaan loputtomasti ja syys myöhästyneisiin opintoihin tai oikeastaan kaikkeen löytyy aina sinusta. Hyvä ihminen, lopeta tämä, tulet vain romuttumaan täydellisesti tällaisessa. Varaudu kuitenkin siihen, että juuri kun olet päässyt jaloillesi, hän yrittää vetää sinut takaisin. Älä suostu, koska mitään muutosta ei ole tapahtunut. Sinä olet herkkä ja tarvitset kumppaniksi miehen, joka on niin tasapainoinen, että ymmärtää herkkyyttäsi. Hän ei ole herkkä, vaan esiintyy sellaisena. Voimia sinulle:)
[/quote]
Kiitos tästäkin kommentista, nämä avaavat tilannetta minulle rehellisesti. :)