Lue keskustelun säännöt.
Mies rakastaa, mutta temppuilee sadistisesti. Kannattaako suhdetta jatkaa?
01.01.2014 |
Mitä minun ei tarvitse sietää rakkauden nimissä?
Kuinka paljon työtä ja energiaa tämä tulisi viemään?
Hei kaikki.
Mielestäni ei ole täysin reilua (toista osapuolta kohtaan) ruotia parisuhdetta täällä, mutta toisaalta olen ihan ymmälläni mitä tehdä ja kaipaan kommentteja. En tosin sellaisia yksiulotteisia, että eroa ja hanki parempi mies. ;)
Tämä mies on yksi parhaimmista, mutta asiat eivät ole aina yksioikoisia. Pyydän kommenteilta lempeyttä. :)
Molemmat kohtasivat toisissaan ihmisen, jollaista ovat aina etsineet. Olemme olleet reilun vuoden yhdessä. Olemme miettineet yhteistä kotia, mutta todenneet, ettemme vielä ole valmiita. Hän on ennen asunut toisen kanssa pitkässä suhteessa, minä en. (Hän on kertonut tapailleensa läpi monia naisia, ei vaan ole löytynyt yhteistä säveltä. Enemmän kai noissa on ollut seksistä kyse.) Yllättävän hyvin olen sopeutunut toisen kanssa olemiseen. Mies on aika pitkälti luonani. (Ja siivouksesta vastaaminen turhauttaa joskus, mutta ei siitä enempää. ;))
Avaan tilannetta: Olemme noin kolmikymppisiä, molemmat herkkiä, mutta määrätietoisia. Fiksuja ihmisiä, joilla on sydän kohdallaan. Kummallakin on taustaa, jossa emme ole saaneet tarpeeksi rakkautta. Toisella on karumpi tausta kuin minulla itselläni, mutta minullakin on ollut masennusta ja muita herkän ihmisen oireita, pettymyksiä hyväksikäyttävistä ihmisistä.
Käyn itse töissä ja elämäni on uomittuneempaa. Valitettavasti ystäviä ei ole tarpeeksi uudessa kaupungissa, joten minulla on paljon vapaa-aikaa. Urheilen kyllä ja teen mieleisiä asioita.
Mies opiskelee vaativaa alaa ja käy osa-aikaisissa töissä. Hänen kaveriverkostonsa on täällä. Hänen on nyt pakko keskittyä opintoihinsa ja kunnioitan sitä.
Vaan se tapa, jolla hän moisen tekee, on julma.
Uusin tapaus viikon sisältä:
Olin muualla joulun (vietämme välimatkan ja perhesuhteiden takia erikseen), päätin kuitenkin tulla kotio aiemmin, jotta ehdimme olla yhdessä ennen vuodenvaihteen jälkeen alkavia töitä. Mies oli tuolla välillä (poikkeuksellisesti) kaverinsa luona ja pitämässä hauskaa. Hän ilmoitti, että ei tule vastaan paluujunalleni. Harmi, ajattelin, mutta asia oli ok. Sama toistui seuraavana päivänä, hän oli (krapuloissaan?) liian väsynyt näkemään minut. Tuo harmitti jo enemmän, sillä näkemistauko oli nyt yli viikon. Seuraavana päivänä hän sanoi lukevansa koko päivän tenttiin ja että nähdään seuraavana päivänä. Hyvä että ilmoitti. Olin pettynyt, mutta tuo meni vielä. Ihmettelin tosin, miksi kavereille oli aikaa, muttei minulle.
Seuraava päivä tuli. Hän luki yöhön ja ilmoitti minulle, ettei tule siis enää luokseni. Kiva, että ilmoitti, mutta olin odottanut rakastani koko yön ja aamulla vastasin hänelle suoraan, että en aio odottaa enää tänään, uutena vuotena. Mies kannusti minua juhlimaan tuttavieni kanssa. Sanoin, että jätän väliin, tule tänne luokseni jos haluat, laitan meille ruokaa. Ei koskaan tullut, eikä vastannut myöhemminkään laittamaani viestiin (joka oli sävyltään kepeä, ei painostava).
Vietin vuodenvaihteen yksin, ilman rakastani. Mies oli siis vetäissyt asiallisesta kommentistani herneet (?) ja proteistoi. Hänestä ei nyt ole kuulunut mitään.
Tämä julma tapa kadota henkisesti ja fyysisesti on toistunut aiemmin:
Suhteen alussa muutaman kuukauden jälkeen mies olisi halunnut erota (x2), koska hidastan hänen opintojaan ja hän haluaa keskittyä omaan elämäänsä urheiluineen ja systeemeineen. Myönnettäköön, että roikuin hänessä hiukan koska minulla ei ollut omaa elämää tai kokemusta "vakavasta" parisuhteesta. Ymmärrän sen nyt ja olen korjannut tilannetta itsellenikin mieluiseksi. Mies kuitenkin tuli aina samana jättöpäivän iltana / parin päivän takaisin kuin porsas roudan ajamana.
Mies itse on hidastanut opintojaan sotkeutumalla vapaaehtoishommiin ja kyvyttömyydellään jaksottaa ajankäyttöään fiksusti.
Oli kiistatonta, että hän rakastaa minua, mutta käy jotain ihme taistelua. Epäilin kaksisuuntaista mielialahäiriötä - olen ehdottanut hänelle ammattiapua, mutta kuulemma ei ole tarvetta. Ehkä ei niin, vaan hänen pitäisi tajuta itse lopettaa lapselliset pelleilyt.
Mies käyttäytyi nyt joulunkin aikana normaalisti, kutsui puhelimessa hellittelynimillä ja muisti minua. Ei ole siis kyse siitä, että hänen tunteensa olisivat laimeat. Silloin hän ei muistaisi minua ollenkaan.
Ymmärrän miehen oikkuja ja olen avarakatseinen tyttöystävä joka ei nalkuta, muttei minun tarvitse sietää sadistista tuskan tuottamista ja hänen piehtaroimistaan itsesäälissä.
Olen nyt hyvin lähellä eropäätöstä. Olen suhteessa ikuinen kakkonen ja en tiedä sopiiko se minulle.
Miehessä / suhteessamme on seuraavia piirteitä:
Osoittaa minulle rakkauttaa lempeästi, usein. Sanallisesti ja elein.
On ehkä vähän läheisriippuvainen
Jekyll ja Hyde, muutama kuukausi menee ongelmitta, sitten napsahtaa täysin ja meikä on sydänverellä shokissa
Vanhat demonit puskevat tuolloin
Käyttäytyy vähän kuin edesvastuuton pikkupoika, on hajamielinen
Suhde etenee pitkälti hänen ehdoillaan, koska hänellä on enemmän menoja.
Pelkää selvästi todella paljon arvostelua, koska häntä on kiusattu elämässään paljon. Siksikin ei uskalla näyttäytyä esim. työpaikallani.
Pystymme olemaan asioista eri mieltä, mutta tappelemme toooodella harvoin. Kumpainenkaan ei kaiketi pidä siitä.
Emme tosin keskustelekaan riittävästi, sillä miehelle tuo on vaikeampaa. Hänkin asioita miettii paljon, muttei saa niitä (ajoissa) ulos. En ehkä minäkään. Nytkin olisin kysynyt suoraan häneltä, että mitä v*a, mutta hän ei ole läsnä.
Ulkopuolinen läheiseni veikkasi, että mies käyttää minua tässä tavallaan hyväksi. Aika auliisti häntä hellin teoin. Vaan kyllä minäkin saan mieheltä paljon rakkautta. Tiedostan kyllä, että minulla saattaa olla taipumusta ”palvelualttiuteen”, kuten monilla äidillisillä naisilla. Ylitseni en kuitenkaan anna kävellä.
Mies ei ymmärrä, että minulle riittäisi VARTTI silloin tällöin, kun hän opiskelee / angstailee. Hän katkaisee yhteyden täysin. Olen tuosta ennenkin sanonut ihan lempeydellä.
Heti kun sanon vastakkaisen sanan, eli puolustan omaa oikeuttani ja näkemystäni, hän loukkaantuu ja katoaa yhteyksistä.
Hän on lopettanut yhteydenpidon jopa syntymäpäivänänikin. Yleensä juuri ”juhlapyhinä” tapahtuu jotain. Sattumaako?
No niin. Kommentit, ajatukset tilanteesta olisivat tervetulleita, mutta puoleen tai toiseen syyllistämistä en oikein kaipaa.
Kysymykseni olisi kaiketi siis se, että voikohan tuommoisia vaikeuksia voittaa? Tiedän, että minun on turha toivoa miehestäni samanlaista muutosta, mihin osittain olen jo itse pystynyt.
Onko kommunikaatio-ongelma suhteen lopulta syövä ongelma? Onko kyse vain erilaisien elämäntilanteiden haasteesta? Pitäisikö minun hylätä rakkaus, johonka miehen herkkyys (jota toisaalta myös rakastan) vaikuttaa syövyttävästi?
Olen vahva nainen (herkkyydestäni huolimatta) ja olen miettinyt, että ehkä tarvitsisin vahvemman ja tasapainoisemman miehen. Mutta sellainen tuskin koskaan ymmärtäisi tapaani olla niin hyvin kuin tämä. Samanlainen.
Liian samanlaiset?
Kommentit (137)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:58"]
Oletko käynyt/viettänyt aikaa miehen kotona? Tunnetko hänen kavereitaan, entä perhettä? Mitä tiedät hänen taustoistaan?
Tuosta kaikesta kirjoittamastasi tulee lähinnä mieleen se, että mies on todellisuudessa varattu... miksi hän muuten katoilisi?
[/quote]
Mies on esitellyt minut monille kavereilleen ja olemme hengailleet yhdessä, mutta (lapsuuden)kotonansa en ole vielä käynyt. Tapasin tosin toisen vanhemman aiemmin muualla. Samoin muita sukulaisia.
Kuulemma on ollut liikaa tekemistä, jottei vanhempien luokse ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sadistista käytöstä vaan mies ei todellakaan rakasta sua. Onko sun niin vaikea tajuta sitä?
Mulle tulee myös mieleen että miehellä saattaa olla kuvioissa joku toinenkin. Mitään sadistista tai julmaa en kuitenkaan minäkään miehen käytöksestä tämän aloituksen perusteella löydä; pikemminkin kallistun siihen suuntaan että ap on rasittava ja ylianalyyttinen, ja mies tarvitsee välillä irtiottoa siitä ettei tukahdu, vaikka rakastaisikin.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:01"]
Ei ole sadistista käytöstä vaan mies ei todellakaan rakasta sua. Onko sun niin vaikea tajuta sitä?
[/quote]
Mies osoittaa suunnatonta rakkautta välillä, sitten taas kuvioihin tulee tuo toinen puoli.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:05"]
Mulle tulee myös mieleen että miehellä saattaa olla kuvioissa joku toinenkin. Mitään sadistista tai julmaa en kuitenkaan minäkään miehen käytöksestä tämän aloituksen perusteella löydä; pikemminkin kallistun siihen suuntaan että ap on rasittava ja ylianalyyttinen, ja mies tarvitsee välillä irtiottoa siitä ettei tukahdu, vaikka rakastaisikin.
[/quote]
Kai nyt täällä palstalla on pakko olla ylianalyyttinen, jotta te ymmärtäisitte koko kuvan. ;)
Tiedostan, että analysoin ulkopuolellakin paljon, mutta miehen olen yllättävän vähällä päästänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette?
Itse lemppaisin miehen. Tiedän kokemuksesta sen olevan helpommin sanottu kuin tehty, mutta oman mielenterveytesi kannalta se ainoa oikea vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:06"]
Minkä ikäisiä olette?
[/quote]
Kolmekymppisiä, aika tarkalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:47"]
Erittäin hyvä kysymys! ;)
Kerroin milloin olen tulossa ja aiempien yhdessäolemiskokemusten perusteella oletin (virhe! :D), että näemme tuolloin. Ei tullut syytä epäillä, ettemmekö näkisi.
Ilmeisesti olisi pitänyt vääntää tämä rautalangasta ja sopia joku yhteinen päivä tai hetki.
Jotenkin vaan ajattelin, että kyllä toinen haluaa nähdä rakastettunsa. Aiemmin olemme nähneet parin päivän sisään matkoilta palaamisista.
Hän sanoi "Hyvää kannattaa odottaa ;)".
Niin... kaiketi odottajan virka on langennut minulle. Vain minä pystyn vastaamaan siihen, että haluanko odottaa loppuelämäni, riippumatta siitä kuinka paljon minulle tapahtuu.
[/quote]
Niin sinä oletit, että tapaisitte, mutta suutuit, kun toinen noudatti ohjelmaansa, jonka oli suunnitellut sen mukaan, että olisit poissa. Jos on sopinut kavereiden kanssa tapaamisia, niin olisi todella törkeää peruutta ne siksi, koska tyttöystävä nyt sattuikin tulemaan kaupunkiin aiemmin. toisekseen mies on varmaan suunnitellut nuo tentin luvutkin sen mukaan, että ehti näkemään niitä kavereitansa.
[/quote]
Joo. Ymmärrän tuon kyllä. Pointti on kaiketi se, että haluanko olla lopullisesti se, jota nähdään vain silloin kun tekee mieli. Jonka ruoka-apajille ja sänkyyn tullaan vain kun huvittaa. Kun minä tarvitisin toista, vaikka uutena vuotena, kiittääkseni menneestä vuodesta, hän ei ole läsnä.
[/quote]
Mutta eihän mies tuossa tapauksessa tullut luoksesi vain kun huvitti? Olit ilmoittanut miehelle myöhäisemmän kaupunkiin paluun ajan. Mies oli järkännyt itselleen ohjelmaa tuoksi ajaksi: kavereiden tapaamista ja tenttiin lukua. Ja tenttiin lukuhan on määriteltävä yhtä tärkeäksi kuin esim. työ. Se on tehtävä, jos haluaa valmistua.
Onko mielestäsi siis niin, että ainakun sinä haluat tavata miestä, pitäisi miehen juosta paikalle, vaikka alunperin olisit ilmoittanut muuta? Olitteko sopineet aiemmin tuosta uuden vuoden vietosta yhdessä? Jos ette, niin mielestäni mies ei tehnyt tässä mitään suuremmin väärin.
Sitten on asia erikseen, jos saa esim. suruviestin tms. silloin on oltava selvä se, että toiselta saa tukea.
Ja kolmanneksi: voi olla , että toivotte suhteelta ihan eri asioita. sinä toivot, että olisitte koko ajan yhdessä mies taas haluaa tavata myös kavereitaan, opiskella ja kehittää itseään niillä vapaaehtoistöillä. Minusta olisi outoa, jos ihminen, jolla onystäviä, lopettaisi ystävyydet siihen, että saa tyttö/poikaystävän.
Jos toiveenne suhteelta ovat täysin erilaiset eikä kumpikaan halua joustaa, vaan se joustaminen aiheuttaa surua ja pahaa mieltä, niin silloin teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde, olitte sitten muuten luonteeltanne ja persooniltanne kuinka sopivia toisillenne tahansa.
23 jatkaa... Mieti miten itse toimisit,jos kumppani ei oikein nappaa. Ei silloin huvita olla yhdessä kovin usein, kun se oikea löytyy niin tilanne muuttuu. Et ole se oikea sinäkään hänelle. Toiset ei halua edes löytää sitä oikeaa nuorena vaan haluavat opiskella ja tavata kavereitaan. Olet nyt kuvitellut pääsi sisään jonkun ihme stoorin että miksi toimii niin kuin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sivusta seurannut ystäväni samankaltaista tilannetta. Sinusta tuntuu nyt, että hän on elämäsi rakkaus, mutta eihän ole, koska selvästi käyttää valtaa ja hyväkseen kiltteyttäsi ja palvelualtiuttasi. Hän vetää välillä lähelleen ja hetket ovat hurmaavia, aivan kuin sadusta ja sitten taas työntää tylysti pois, juuri kun sinä tarvitsisit häntä. Tätä veivaamista tulee tapahtumaan loputtomasti ja syys myöhästyneisiin opintoihin tai oikeastaan kaikkeen löytyy aina sinusta. Hyvä ihminen, lopeta tämä, tulet vain romuttumaan täydellisesti tällaisessa. Varaudu kuitenkin siihen, että juuri kun olet päässyt jaloillesi, hän yrittää vetää sinut takaisin. Älä suostu, koska mitään muutosta ei ole tapahtunut. Sinä olet herkkä ja tarvitset kumppaniksi miehen, joka on niin tasapainoinen, että ymmärtää herkkyyttäsi. Hän ei ole herkkä, vaan esiintyy sellaisena. Voimia sinulle:)
Tekstisi perusteella tunnet itseäsi melko hyvin ja osaat "lukea" myös miestä. Kuten tuolla aiemmin joku kirjoittikin, tekstistäsi näkyy lievä miehen tekojen kaunistelu/selittely. Tämän pitäisi jo laittaa hälytyskellot soimaan. Olen itse ollut tekemisissä narsistin kanssa ja tunnistan miehesi käytöksestä samoja piirteitä. Tietenkään en pysty diagnoosia tekemään, mutta varoisin lähtemästä tällaisen miehen kanssa tekemisiin.
Ymmärrän, että mielikuvasti "elämäsi miehestä" on vahva ja haluaisit pitää siitä mielikuvasta/tunteesta kiinni. Tekstisi perusteella tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta lähtökohdat omalle onnellisuudellesi tämän miehen rinnalla eivät ole hääppöiset. Mistä kaikesta olet valmis luopumaan ja missä kaikessa tekemään kompromissin, että saat olla hänen kanssaan? Oletko valmis luopumaan omanarvontunteestasi? Oletko valmis pitämään itseäsi toisarvoisena hänen elämässään? Oletko valmis elämään hänen tahdissaan, hänen määrittelmällään tavalla?
Ole rehellinen itsellesi - siis yltiörehellinen? Jos sisälläsi joku pieni ääni pistää hanttiin, kuuntele sitä nyt, kun et ole vielä syvemmällä suhteessa. Ja muista, hän ei ole ainoa mies maan päällä - eikä varmasti ainoa SINULLE sopiva mies. Toistat, että mies rakastaa sinua. Mielestäni hänellä ainakin on erikoinen tapa näyttää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:01"]
Ei ole sadistista käytöstä vaan mies ei todellakaan rakasta sua. Onko sun niin vaikea tajuta sitä?
[/quote]
Mies osoittaa suunnatonta rakkautta välillä, sitten taas kuvioihin tulee tuo toinen puoli.
[/quote]
Mulle tulee tuosta mieleen, että hän käyttää tuota "suunnattoman rakkauden osoittamista" keinona saadakseen sinulta sitä, mitä kulloinkin on vailla (seksiä, läheisyyttä, ruokaa jne.). Kun mies rakastaa oikeasti, ei sen osoittaminen vaihtele noin, kokemukseni mukaan.
En myöskään löydä mitään varsinaisesti sadistista tuossa käytöksessä, mies vaikuttaa lähinnä olevan välinpitämätön sen suhteen, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu ja mitä odotat suhteelta.
Myös minä kannustaisin miettimään syvällisesti, oletko oikeasti onnellinen suhteessanne. Vaikka mies nyt tuntuu ainoalta oikealta, tapaat todennäköisesti myöhemmin vielä miehen, joka rakastaa sinua vilpittömästi eikä siten koe tarvetta manipuloida sinua. Ja vaikka et tapaisikaan, olet varmasti onnellisempi yksin kuin tuossa suhteessa pyytämässä toista rakastamaan sinua ja katkeroitumassa, kun hän ei siihen kykene.
ei se mies ole narsisti tai käyttäydy sadistisesti. mies ei vain ole yhtä sitoutunut sinuun kuin sinä mieheen. nykyisin suhteet ovat keveitä ja vähän irrallisia, mutta ap olet selvästi ihminen, joka kaipaa syvää sitoutumista. tältä mieheltä sitä tuskn saat. 30-vuotias on nuorivielä, haluaa varmaan odottaa ennen kuin sitoutuu lopullisesti kehenkään.
ap ei olemielestäni ylianalyyttinen, ennemminkin tunneihminen ja omistuksenhaluinen. puhuu varmaan noita tunnejuttuja "lempeästi" aamusta iltaan. taidat olla horoskoopiltasi rapu, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa vähän samalta kuin meidän parisuhteemme ongelmat, tosin omamme ovat paljon lievemmässä muodossa, mitään täydellistä katkoksia esim. yhteydenpidossa ei ole ollut, eikä meillä kummallakaan ole ehkä ihan noin rankkaa taustaa kuin teillä vaikuttaa olevan.
oma tilanteeni on vähän samanlainen kuin sinun, olen kolmekymppinen ja tämä on ensimmäinen suhteeni, eli en ehkä osaa olla suhteessa samalla tavoin kuin sellaiset jotka ovat olleet suhteessa teini-iästä lähtien. olen myös herkkä, vahva ja itsepäinen. oma ongelmani on ainakin se, että koska olen ollut niin kauan yksin, olen tottunut tekemään asiat omalla tavallani ja aina oletan että asiat tehdään niin kuin itse haluan, vaikka toisen tapa olisi ihan yhtä hyvä. toisena ongelmana meilläkin on se, että mies ottaa todella pahasti itseensä, jos olen eri mieltä tai vastustan häntä jossain asiassa. hänellä on jossain suhteessa huono itsetunto ilmeisesti ja jotenkin ottaa sen, että joku asia on negatiivinen, niin että ajattelen hänestä kokonaisuudessaan jotain negatiivista. huono itsetunto siis jotenkin ja pelko siitä, että en pidä häntä minun arvoisenani.
tärkeintä on siis osoittaa koko ajan, että jostain asiasta voi olla eri mieltä, ja voi jopa olla pitämättä jostain jota toinen tekee, mutta silti rakastaa tätä. tämä on ollut miehelle jotenkin uusi asia, että rakastaa voi täysillä ja silti tulee riitoja ja erimielisyyksiä.
en tiedä onko tästä omasta kokemuksestani mitään hyötyä sinulle, mutta neuvoisin miettimään myös omaa käyttäytymistäsi. onko todella niin, että sinussa ei ole mitään vikaa (muuta kuin alun ripustautuminen, jonka olet korjannut)? kysytkö miehen mielipidettä etukäteen vai oletatko asioita (kuten esim. tuo että tulit aiemmin kotiin joulunvietosta - olitko etukäteen kysynyt mieheltä, sopiiko se hänelle)? onko sinulla jokin ihanteellinen käsitys siitä, millainen parisuhteen tulisi olla, ja sitten yrität taivuttaa miestä tuohon muottiin?
en tiedä onko miehesi käytöksessä varsinaisesti mitään sadistista, mutta ajattelematonta se toki on. miten jälkeenpäin, pahoitteleeko hän näitä tai keskusteletteko asiasta, ymmärtääkö että on loukannut sinua? oletko vain helpottunut että hän palaa ja asia painetaan villaisella, vai selvitättekö asioita ollenkaan? kannattaa purkaa huonot puolet osiin - ei niin, että mietit että miehesi käytös on sadistista ja loukkaavaa ja siksi ette enää voi olla yhdessä, vaan miettiä ihan tilanne ja asia kerrallaan, mikä meni milloinkin vikaan, mitä itse teit ja sanoit tilanteessa ja mitä mies, ja mitä olisi pitänyt tapahtua että tilanne olisi edennyt toisin. Löytyykö vika aina miehessä vai olisitko itsekin voinut tehdä tai suhtautua asiaan toisin?
Voi, olipa hempeä aloitusviesti!
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:10"]
23 jatkaa... Mieti miten itse toimisit,jos kumppani ei oikein nappaa. Ei silloin huvita olla yhdessä kovin usein, kun se oikea löytyy niin tilanne muuttuu. Et ole se oikea sinäkään hänelle. Toiset ei halua edes löytää sitä oikeaa nuorena vaan haluavat opiskella ja tavata kavereitaan. Olet nyt kuvitellut pääsi sisään jonkun ihme stoorin että miksi toimii niin kuin toimii.
[/quote]
Mies on sanonut, että olen hänen sieluntoverinsa.
Miksi hän valehtelisi meille molemmille?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:24"]
kuulostaa vähän samalta kuin meidän parisuhteemme ongelmat, tosin omamme ovat paljon lievemmässä muodossa, mitään täydellistä katkoksia esim. yhteydenpidossa ei ole ollut, eikä meillä kummallakaan ole ehkä ihan noin rankkaa taustaa kuin teillä vaikuttaa olevan.
oma tilanteeni on vähän samanlainen kuin sinun, olen kolmekymppinen ja tämä on ensimmäinen suhteeni, eli en ehkä osaa olla suhteessa samalla tavoin kuin sellaiset jotka ovat olleet suhteessa teini-iästä lähtien. olen myös herkkä, vahva ja itsepäinen. oma ongelmani on ainakin se, että koska olen ollut niin kauan yksin, olen tottunut tekemään asiat omalla tavallani ja aina oletan että asiat tehdään niin kuin itse haluan, vaikka toisen tapa olisi ihan yhtä hyvä. toisena ongelmana meilläkin on se, että mies ottaa todella pahasti itseensä, jos olen eri mieltä tai vastustan häntä jossain asiassa. hänellä on jossain suhteessa huono itsetunto ilmeisesti ja jotenkin ottaa sen, että joku asia on negatiivinen, niin että ajattelen hänestä kokonaisuudessaan jotain negatiivista. huono itsetunto siis jotenkin ja pelko siitä, että en pidä häntä minun arvoisenani.
tärkeintä on siis osoittaa koko ajan, että jostain asiasta voi olla eri mieltä, ja voi jopa olla pitämättä jostain jota toinen tekee, mutta silti rakastaa tätä. tämä on ollut miehelle jotenkin uusi asia, että rakastaa voi täysillä ja silti tulee riitoja ja erimielisyyksiä.
en tiedä onko tästä omasta kokemuksestani mitään hyötyä sinulle, mutta neuvoisin miettimään myös omaa käyttäytymistäsi. onko todella niin, että sinussa ei ole mitään vikaa (muuta kuin alun ripustautuminen, jonka olet korjannut)? kysytkö miehen mielipidettä etukäteen vai oletatko asioita (kuten esim. tuo että tulit aiemmin kotiin joulunvietosta - olitko etukäteen kysynyt mieheltä, sopiiko se hänelle)? onko sinulla jokin ihanteellinen käsitys siitä, millainen parisuhteen tulisi olla, ja sitten yrität taivuttaa miestä tuohon muottiin?
en tiedä onko miehesi käytöksessä varsinaisesti mitään sadistista, mutta ajattelematonta se toki on. miten jälkeenpäin, pahoitteleeko hän näitä tai keskusteletteko asiasta, ymmärtääkö että on loukannut sinua? oletko vain helpottunut että hän palaa ja asia painetaan villaisella, vai selvitättekö asioita ollenkaan? kannattaa purkaa huonot puolet osiin - ei niin, että mietit että miehesi käytös on sadistista ja loukkaavaa ja siksi ette enää voi olla yhdessä, vaan miettiä ihan tilanne ja asia kerrallaan, mikä meni milloinkin vikaan, mitä itse teit ja sanoit tilanteessa ja mitä mies, ja mitä olisi pitänyt tapahtua että tilanne olisi edennyt toisin. Löytyykö vika aina miehessä vai olisitko itsekin voinut tehdä tai suhtautua asiaan toisin?
[/quote]
Mies on meistä se tasapainottomampi, en suinkaan häntä syytä kaikesta. Kahden kauppa. Hän on aina pyytänyt anteeksi käyttäytymistään myöhemmin.
Voinhan minäkin sanoa sinulle niin - tai kenelle tahansa muulle.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:47"]
Erittäin hyvä kysymys! ;)
Kerroin milloin olen tulossa ja aiempien yhdessäolemiskokemusten perusteella oletin (virhe! :D), että näemme tuolloin. Ei tullut syytä epäillä, ettemmekö näkisi.
Ilmeisesti olisi pitänyt vääntää tämä rautalangasta ja sopia joku yhteinen päivä tai hetki.
Jotenkin vaan ajattelin, että kyllä toinen haluaa nähdä rakastettunsa. Aiemmin olemme nähneet parin päivän sisään matkoilta palaamisista.
Hän sanoi "Hyvää kannattaa odottaa ;)".
Niin... kaiketi odottajan virka on langennut minulle. Vain minä pystyn vastaamaan siihen, että haluanko odottaa loppuelämäni, riippumatta siitä kuinka paljon minulle tapahtuu.
[/quote]
Niin sinä oletit, että tapaisitte, mutta suutuit, kun toinen noudatti ohjelmaansa, jonka oli suunnitellut sen mukaan, että olisit poissa. Jos on sopinut kavereiden kanssa tapaamisia, niin olisi todella törkeää peruutta ne siksi, koska tyttöystävä nyt sattuikin tulemaan kaupunkiin aiemmin. toisekseen mies on varmaan suunnitellut nuo tentin luvutkin sen mukaan, että ehti näkemään niitä kavereitansa.
[/quote]
Joo. Ymmärrän tuon kyllä. Pointti on kaiketi se, että haluanko olla lopullisesti se, jota nähdään vain silloin kun tekee mieli. Jonka ruoka-apajille ja sänkyyn tullaan vain kun huvittaa. Kun minä tarvitisin toista, vaikka uutena vuotena, kiittääkseni menneestä vuodesta, hän ei ole läsnä.
[/quote]
Mutta eihän mies tuossa tapauksessa tullut luoksesi vain kun huvitti? Olit ilmoittanut miehelle myöhäisemmän kaupunkiin paluun ajan. Mies oli järkännyt itselleen ohjelmaa tuoksi ajaksi: kavereiden tapaamista ja tenttiin lukua. Ja tenttiin lukuhan on määriteltävä yhtä tärkeäksi kuin esim. työ. Se on tehtävä, jos haluaa valmistua.
Onko mielestäsi siis niin, että ainakun sinä haluat tavata miestä, pitäisi miehen juosta paikalle, vaikka alunperin olisit ilmoittanut muuta? Olitteko sopineet aiemmin tuosta uuden vuoden vietosta yhdessä? Jos ette, niin mielestäni mies ei tehnyt tässä mitään suuremmin väärin.
Sitten on asia erikseen, jos saa esim. suruviestin tms. silloin on oltava selvä se, että toiselta saa tukea.
Ja kolmanneksi: voi olla , että toivotte suhteelta ihan eri asioita. sinä toivot, että olisitte koko ajan yhdessä mies taas haluaa tavata myös kavereitaan, opiskella ja kehittää itseään niillä vapaaehtoistöillä. Minusta olisi outoa, jos ihminen, jolla onystäviä, lopettaisi ystävyydet siihen, että saa tyttö/poikaystävän.
Jos toiveenne suhteelta ovat täysin erilaiset eikä kumpikaan halua joustaa, vaan se joustaminen aiheuttaa surua ja pahaa mieltä, niin silloin teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde, olitte sitten muuten luonteeltanne ja persooniltanne kuinka sopivia toisillenne tahansa.
[/quote]
Olimme sopineet yhteisestä vuodenvaihteesta.
Kavereiden näkeminen on häneltä enemmän kuin tervetullutta - mutta näkemisiä voisi aikatauluttaa sillä tavalla, että hän näkisi minua muulloin kuin yöllä ja sängyssä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:47"]
Erittäin hyvä kysymys! ;)
Kerroin milloin olen tulossa ja aiempien yhdessäolemiskokemusten perusteella oletin (virhe! :D), että näemme tuolloin. Ei tullut syytä epäillä, ettemmekö näkisi.
Ilmeisesti olisi pitänyt vääntää tämä rautalangasta ja sopia joku yhteinen päivä tai hetki.
Jotenkin vaan ajattelin, että kyllä toinen haluaa nähdä rakastettunsa. Aiemmin olemme nähneet parin päivän sisään matkoilta palaamisista.
Hän sanoi "Hyvää kannattaa odottaa ;)".
Niin... kaiketi odottajan virka on langennut minulle. Vain minä pystyn vastaamaan siihen, että haluanko odottaa loppuelämäni, riippumatta siitä kuinka paljon minulle tapahtuu.
[/quote]
Niin sinä oletit, että tapaisitte, mutta suutuit, kun toinen noudatti ohjelmaansa, jonka oli suunnitellut sen mukaan, että olisit poissa. Jos on sopinut kavereiden kanssa tapaamisia, niin olisi todella törkeää peruutta ne siksi, koska tyttöystävä nyt sattuikin tulemaan kaupunkiin aiemmin. toisekseen mies on varmaan suunnitellut nuo tentin luvutkin sen mukaan, että ehti näkemään niitä kavereitansa.
[/quote]
Joo. Ymmärrän tuon kyllä. Pointti on kaiketi se, että haluanko olla lopullisesti se, jota nähdään vain silloin kun tekee mieli. Jonka ruoka-apajille ja sänkyyn tullaan vain kun huvittaa. Kun minä tarvitisin toista, vaikka uutena vuotena, kiittääkseni menneestä vuodesta, hän ei ole läsnä.