Lue keskustelun säännöt.
Olemme koko ajan painavampi kansa. Millaisessa Suomessa olisi helpompi pysyä normaalipainoisena?
08.10.2020 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000006661723.html?utm_campaign=hs_tf&utm_t…
Hesarissa pohditaan suomalaisten ylipainoa ja he kysyivät asiantuntijoilta mitä yhteiskunta voisi tehdä helpottaakseen ihmisten painonhallintaa. En pääse lukemaan artikkelia, mutta onko teillä mitään ideoita ylipainon vähentämiseen?
Ainakin artikkelin kuvassa on suklaapatukka, jossa on varoitusteksti, jonka mukaan suklaan syönti aiheuttaa ylipainoa. En usko sen toimivan, koska mä syön suklaata ja olen normaalipainoinen. Lisäksi suklaan syönti ei automaattisesti aiheuta ylipainoa, vaan se aiheuttaa, että syö liikaa.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä teen tanssitreenejä tietokoneen edessä kuulokkeet päässä. Kuulokkeet on piuhalliset eli ne on kiinni koneessa, joten mun treenialue on varmaan max 1,5mx2m eikä oikeasti varmaan edes noin paljon. Hyvin saan hien pintaan.
Peruslihaskuntoliikkeisiin tarvitaan joku joogamaton kokoinen tila eli ellei sulla ole jotain 16m2 kämppää tai olet krooninen hamstraaja, niin sulla on todennäköisesti tilaa kuntoilulle.
Tuossa on ihan mielettömän pieni alue kuntoiluun, mutta silti se on mahdollista:
Hyvin voi tehdä pienessä tilassakin monia asioita. Tosin tuossa ei ole lihaskuntoa vaan cardiota. Lihaskunnon kasvattamisen ongelma kotioloissa on, että painoja alkaa olla jossain vaiheessa suuri määrä. Loputtomiin pelkkiä kyykkyjä ei voi tehdä, vaan jossain vaiheessa tarvitsee kyllä kahvakuulia tai muuta sellaista. Lisäksi kotona liikemäärät on aika rajalliset, mitä pystyy tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiden vuoden välein esim. 25 ikävuodesta eteenpäin laaja terveys- ja kuntotarkastus ja kehon biologisen iän määrittäminen. Saattaa monella mennä naama myttyyn, kun keho onkin iältään 20 vuotta vanhempi kuin pitäisi.
Itse olen aika kova herkuttelemaan, mutta vastapainoksi kuljen työmatkat (20km/päivä) ja kauppamatkat pääsääntöisesti polkupyörällä. Autolla ainoastaan silloin jos on "pakko" eli vettä tulee kaatamalla. Tuohon päälle lihaskuntotreenit ja metsälenkit koiran kanssa, niin saa jo vähän syödäkin ja paino pysyy hallinnassa.
Kun ihmisten paino on noussut, myös ihmisten elinikä on pidentynyt. Miten selitätte tämän? Monet sairaudet tulevat kaikenpainoisille ihmisille, mutta vain ylipainoisille uskotellaan, että se johtuu hänen ylipainostaan. On paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka ovat eläneet vanhaksi esim. Martti Ahtisaari, Elisabet Rehn, Fredi ym. Olen nähnyt myösl ähipiirissäni, ettei ihmisten painolla ole välttämättä mitään tekemistä heidän sairastuvuuteensa tai hyvään elämään, enemmänkin perintötekijöillä (suvun sairaudet) ja elintavoilla (tupakointin, alkoholi). Tietysti sairaalloinen lihavuus on asia erikseen, esim. jos ei pääse edes sängystä ylös ja liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä teen tanssitreenejä tietokoneen edessä kuulokkeet päässä. Kuulokkeet on piuhalliset eli ne on kiinni koneessa, joten mun treenialue on varmaan max 1,5mx2m eikä oikeasti varmaan edes noin paljon. Hyvin saan hien pintaan.
Peruslihaskuntoliikkeisiin tarvitaan joku joogamaton kokoinen tila eli ellei sulla ole jotain 16m2 kämppää tai olet krooninen hamstraaja, niin sulla on todennäköisesti tilaa kuntoilulle.
Tuossa on ihan mielettömän pieni alue kuntoiluun, mutta silti se on mahdollista:
Hyvin voi tehdä pienessä tilassakin monia asioita. Tosin tuossa ei ole lihaskuntoa vaan cardiota. Lihaskunnon kasvattamisen ongelma kotioloissa on, että painoja alkaa olla jossain vaiheessa suuri määrä. Loputtomiin pelkkiä kyykkyjä ei voi tehdä, vaan jossain vaiheessa tarvitsee kyllä kahvakuulia tai muuta sellaista. Lisäksi kotona liikemäärät on aika rajalliset, mitä pystyy tekemään.
Sinänsä samaa mieltä että salilla käyminen on tehokkaampaa, mutta muista että nyt puhutaan ylipainon vähentämisestä, ei mistään bikini fitness -kunnosta. Kyllä kotona tehty kehonpainotreeni on parempi kuin ei mitään, ja jos edullisuus ja helppous innostaa ihmisen jatkamaan sitä, niin iloitsen hänen puolestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Veroprosentti painoindeksin mukaan, normaalipainoisilla pienin.
-Kauppoihin pieniä, helposti syötäviä kasviksia edulliseen hintaan. Esim. kirsikkatomaatteja on vaivattomampi syödä kuin tavallisia. Samalla tavalla pikku kurkkuja, pieniä siemenettömiä ja kannattomia paprikoita, valmiiksi kuorittuja pieniä juureksi/paloja jne. Ehkä tällaiset naposteltavat voisivat osittain korvata karkit, keksit, sipsit.
-Moninkertainen hinta herkuille, pakkauskoot pienemmiksi.
-Työpaikoille pakolliset liikuntatunnit, ainakin 2 h viikossa.
-Vuosittainen terveystarkastus ja kuntotesti. Ei tule elettyä harhassa, että edelleen liikuntaa harrastamatta pinkoo Cooperin testissä kolme tonnia, kuten 16-vuotiaana teki.
-Ilmaiset sisäliikuntapaikat uimahallista kuntosaliin.
-Muuallekin kuin leikkipuistoihin aikuisille(kin) sopivia ulkokuntoilulaitteita. Esim. bussipysäkeille leuanvetotankoja, kevyenliikenteen väylien varsille.
-Joukkoruokailujen ruoka mausteilla maukkaammaksi. Ihmiset oppisivat, että ruoasta saa hyvää kermatta ja käyttämättä liikaa suolaa tai voita. Oppi siirtyisi ehkä koteihinkin.
-XXL-XXXXXXXXL-kokoisia vaatteita olisi vain vähän ja erikoisliikkeissä saatavilla. Lihavuutta ei pidettäisi tavallisena vaatekaupoissa.
-Miesten housumallit sellaisiksi, että vyö tulisi vatsan päälle eikä alle. Huomaisivat heti, jos tulee tarvetta lisätä reikiä vyöhön. Nyt maha saa kasvaa roikkumaan vyön päälle, jossa solki on samassa kohtaa kuin 10 vuotta sitten.
-Synnyttäneille naisille painonhallintaneuvola samalla, kun vauvaa käytetään neuvolassa.
-Koululaisille liikuntatunti joka päivä.
Hyviä ideoita, kiitos!
Ja ihmiset ovat viitsineet alapeukuttaa tätä.
On niin kuvaavaa, että valitukset saavat yläpeukkuja ja ideat alapeukkuja.
No juuri tämän asenteen vuoksi en asukaan Suomessa.
Jatka ideointia. Vaikka kaikki ideat eivät olekaan toteuttamiskelpoisia, niin jotkut ovat. Ja niistä voi olla yleistä hyötyä.
Jean Sibelius: ”Kriitikoille ei ole ikinä pystytetty patsasta.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus pitäisi suunnata ylipainon normalisoinnin ja ihannoinnin sijaan myös normaalipainoisiin, hoikkiin, urheilullisiin ja lihaksikkaisiin vartaloihin.
Kukaan ei ihannoi ylipainoa. Kehopositiivisuus ei lihota lihavia, vaan pikemminkin päin vastoin. Tutkitusti dieetit ja laihdutuskuurit aiheuttavat jojoilua, ahmimishäiriöitä ja painon nousua entistä korkeammalle. Itseinho on huono lähtökohta elämänmuutokselle. Nahoissaan viihtyvä ja itsensä hyväksyvä ihminen malttaa antaa aikaa elämäntapamuutokselle, jolla tulokset syntyvät hitaammin kuin kitudieetillä. Hidas painonpudotus ja pysyvät pienet muutokset ovat lähes aina se ainoa tapa saada paino pysyvästi alas. Yli 90 % kuureilijoista saa kilonsa takaisin, usein korkoineen. Jos ihmisellä ei ole hirveää hätää omasta olemuksestaan, hänellä ei ole tarvetta epätoivoisille kuureille.
Mutta kun seuraa niitä pitkän linjan kehopositiivisia, niin kuinka moni heistä on päässyt normaalipainoon? Esimerkiksi Vaakakapinan Jenny Lehtinen näyttää edelleen samanpainoiselta kuin aina ennenkin. Tietysti on todella hyvä, jos hän suhtautuu itseensä nyt armollisemmin ja hänen henkinen hyvinvointinsa on paremmalla tolalla, mutta se ei näy ollenkaan hänen kehossaan. Jos ihminen rakastaa itseään ja kehoaan, hän tekee parhaansa ruokkiakseen sitä hyvällä ja terveellisellä ruoalla. Kehopositiivisuus on jäänyt puolitiehen, jos vuosienkaan jälkeen positiivisuus ei näy vartalossa.
Kehopositiivisuus, niin kuin minä sen ymmärrän, ei ota kantaa siihen, pitäisikö ihmisen yrittää laihduttaa vai ei. Kehopositiivisuuden merkitys on itsensä hyväksyminen siinä ajassa ja siinä hetkessä sellaisena kuin on. Eli "minä olen lihava, en ole huono ihminen sen takia ja saan tehdä samoja asioita kuin muutkin". Mielestäni kehopositiivisuus ei sinänsä näe lihavuutta hyvänä asiana, vaan asiana, joka nyt sillä hetkellä on, ja se saa olla siinä hetkessä niin.
Kun ihminen lakkaa tuntemasta alemmuutta, huonommuutta ja ulkonäköpaineita, hänelle jää enemmän voimavaroja miettiä terveellistä ruokavaliota. Kukaan ei jaksa laihduttaa syyllistämisen seurauksena.
Mitä tulee siihen, ettei kukaan julkisuudessa kehopositiivisuuden puolesta puhuja ole laihtunut, niin ovatko he lihonneet? Mielestäni sekin on jo riittävän hyvä meriitti, että pitää painon siinä missä se on. Laihduttaminen on yleensä pitkä prosessi ja vaatii paljon uusien tapojen omaksumista. Minulla meni monta vuotta, että pystyin lopettaa ylettömän herkkujen syömisen (vaikka en ole ollut koskaan ylipainoinen) ja kokemaan, että minä hallitsen ruokaa eikä ruoka minua.
Kehopositiivisuus tavoittelee ihmisten mielten onnellisuutta. Se on paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Eräässä uutisessa muutama vuosi sitten oli tutkittu Amerikan Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistuneita. Heillä oli masennuksen kaltaista ajattelua, koska he eivät olleetkaan tulleet onnellisemmiksi, vaikka painoa oli pudonnut paljon. Heidän odotukset olivat olleet korkeammalla. Tärkeintä on siis aina lopulta se, mitä päämme sisällä liikkuu, ja hyväksymmekö itsemme sellaisina kuin olemme. Sinusta en tiedä, mutta minulle tärkeintä on aina ihmisten onnellisuus.
Italiassa asuvana sanoisin, että se on juuri se sosiaalinen paine, joka pitää laihana. Ei ole kivaa olla porukan ainoa lihava. Ei ole kivaa mennä kauppaan, kun mikään ei mahdu päälle. Ei ole kivaa, kun kaikki sanoo, että on lihava. Kyllä se motivoi pysymään laihana ja syömään terveellisesti. Sen lisäksi, ihmiset häpeävät roska/pikaruokaa. Tai siis sitä kutsutaan suoraan jätteestä tehdyksi ruoaksi.
Italiassa harrastetaan ehkä jopa vähemmän liikuntaa, mutta ruuan kuuluu olla hyvää ja terveellistä.
Suomessa tuo sosiaalinen paine on otettu kokonaan pois. Ja jos vaan itse tykkää, niin mikäs siinä on Suomessa olla lihava. Helppoa ja kivutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä teen tanssitreenejä tietokoneen edessä kuulokkeet päässä. Kuulokkeet on piuhalliset eli ne on kiinni koneessa, joten mun treenialue on varmaan max 1,5mx2m eikä oikeasti varmaan edes noin paljon. Hyvin saan hien pintaan.
Peruslihaskuntoliikkeisiin tarvitaan joku joogamaton kokoinen tila eli ellei sulla ole jotain 16m2 kämppää tai olet krooninen hamstraaja, niin sulla on todennäköisesti tilaa kuntoilulle.
Tuossa on ihan mielettömän pieni alue kuntoiluun, mutta silti se on mahdollista:
Hyvin voi tehdä pienessä tilassakin monia asioita. Tosin tuossa ei ole lihaskuntoa vaan cardiota. Lihaskunnon kasvattamisen ongelma kotioloissa on, että painoja alkaa olla jossain vaiheessa suuri määrä. Loputtomiin pelkkiä kyykkyjä ei voi tehdä, vaan jossain vaiheessa tarvitsee kyllä kahvakuulia tai muuta sellaista. Lisäksi kotona liikemäärät on aika rajalliset, mitä pystyy tekemään.
Normaalin ihmisen ei tarvitse kerätä mitään kahvakuulakokoelmaa pysyäkseen kunnossa. Lihasten/voiman kasvun ei tarvitse olla jatkuvaa, jotta pysyisi terveenä. Tämä on aktiivisten kuntosalikävijöiden harha, että harjoittelun pitäisi olla aina nousujohteista ja että jokaiselle pienelle lihakselle pitäisi olla kohdistettua liikettä.
Ihmiset pysyisivät paljon terveempinä, jos he tekisivät säännöllisesti edes jotain peruskyykkyjä, vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia. Bonuksena voisi olla leuanvetotanko ja ehkä sellainen käsipainosarja, johon voi lisätä niitä levyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä teen tanssitreenejä tietokoneen edessä kuulokkeet päässä. Kuulokkeet on piuhalliset eli ne on kiinni koneessa, joten mun treenialue on varmaan max 1,5mx2m eikä oikeasti varmaan edes noin paljon. Hyvin saan hien pintaan.
Peruslihaskuntoliikkeisiin tarvitaan joku joogamaton kokoinen tila eli ellei sulla ole jotain 16m2 kämppää tai olet krooninen hamstraaja, niin sulla on todennäköisesti tilaa kuntoilulle.
Tuossa on ihan mielettömän pieni alue kuntoiluun, mutta silti se on mahdollista:
Hyvin voi tehdä pienessä tilassakin monia asioita. Tosin tuossa ei ole lihaskuntoa vaan cardiota. Lihaskunnon kasvattamisen ongelma kotioloissa on, että painoja alkaa olla jossain vaiheessa suuri määrä. Loputtomiin pelkkiä kyykkyjä ei voi tehdä, vaan jossain vaiheessa tarvitsee kyllä kahvakuulia tai muuta sellaista. Lisäksi kotona liikemäärät on aika rajalliset, mitä pystyy tekemään.
Sinänsä samaa mieltä että salilla käyminen on tehokkaampaa, mutta muista että nyt puhutaan ylipainon vähentämisestä, ei mistään bikini fitness -kunnosta. Kyllä kotona tehty kehonpainotreeni on parempi kuin ei mitään, ja jos edullisuus ja helppous innostaa ihmisen jatkamaan sitä, niin iloitsen hänen puolestaan
Tottakai näin! Kaikki kotona tehtävä lihaskunto on aina pelkästään hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus pitäisi suunnata ylipainon normalisoinnin ja ihannoinnin sijaan myös normaalipainoisiin, hoikkiin, urheilullisiin ja lihaksikkaisiin vartaloihin.
Kukaan ei ihannoi ylipainoa. Kehopositiivisuus ei lihota lihavia, vaan pikemminkin päin vastoin. Tutkitusti dieetit ja laihdutuskuurit aiheuttavat jojoilua, ahmimishäiriöitä ja painon nousua entistä korkeammalle. Itseinho on huono lähtökohta elämänmuutokselle. Nahoissaan viihtyvä ja itsensä hyväksyvä ihminen malttaa antaa aikaa elämäntapamuutokselle, jolla tulokset syntyvät hitaammin kuin kitudieetillä. Hidas painonpudotus ja pysyvät pienet muutokset ovat lähes aina se ainoa tapa saada paino pysyvästi alas. Yli 90 % kuureilijoista saa kilonsa takaisin, usein korkoineen. Jos ihmisellä ei ole hirveää hätää omasta olemuksestaan, hänellä ei ole tarvetta epätoivoisille kuureille.
Mutta kun seuraa niitä pitkän linjan kehopositiivisia, niin kuinka moni heistä on päässyt normaalipainoon? Esimerkiksi Vaakakapinan Jenny Lehtinen näyttää edelleen samanpainoiselta kuin aina ennenkin. Tietysti on todella hyvä, jos hän suhtautuu itseensä nyt armollisemmin ja hänen henkinen hyvinvointinsa on paremmalla tolalla, mutta se ei näy ollenkaan hänen kehossaan. Jos ihminen rakastaa itseään ja kehoaan, hän tekee parhaansa ruokkiakseen sitä hyvällä ja terveellisellä ruoalla. Kehopositiivisuus on jäänyt puolitiehen, jos vuosienkaan jälkeen positiivisuus ei näy vartalossa.
Kehopositiivisuus, niin kuin minä sen ymmärrän, ei ota kantaa siihen, pitäisikö ihmisen yrittää laihduttaa vai ei. Kehopositiivisuuden merkitys on itsensä hyväksyminen siinä ajassa ja siinä hetkessä sellaisena kuin on. Eli "minä olen lihava, en ole huono ihminen sen takia ja saan tehdä samoja asioita kuin muutkin". Mielestäni kehopositiivisuus ei sinänsä näe lihavuutta hyvänä asiana, vaan asiana, joka nyt sillä hetkellä on, ja se saa olla siinä hetkessä niin.
Kun ihminen lakkaa tuntemasta alemmuutta, huonommuutta ja ulkonäköpaineita, hänelle jää enemmän voimavaroja miettiä terveellistä ruokavaliota. Kukaan ei jaksa laihduttaa syyllistämisen seurauksena.
Mitä tulee siihen, ettei kukaan julkisuudessa kehopositiivisuuden puolesta puhuja ole laihtunut, niin ovatko he lihonneet? Mielestäni sekin on jo riittävän hyvä meriitti, että pitää painon siinä missä se on. Laihduttaminen on yleensä pitkä prosessi ja vaatii paljon uusien tapojen omaksumista. Minulla meni monta vuotta, että pystyin lopettaa ylettömän herkkujen syömisen (vaikka en ole ollut koskaan ylipainoinen) ja kokemaan, että minä hallitsen ruokaa eikä ruoka minua.
Kehopositiivisuus tavoittelee ihmisten mielten onnellisuutta. Se on paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Eräässä uutisessa muutama vuosi sitten oli tutkittu Amerikan Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistuneita. Heillä oli masennuksen kaltaista ajattelua, koska he eivät olleetkaan tulleet onnellisemmiksi, vaikka painoa oli pudonnut paljon. Heidän odotukset olivat olleet korkeammalla. Tärkeintä on siis aina lopulta se, mitä päämme sisällä liikkuu, ja hyväksymmekö itsemme sellaisina kuin olemme. Sinusta en tiedä, mutta minulle tärkeintä on aina ihmisten onnellisuus.
Italiassa asuvana sanoisin, että se on juuri se sosiaalinen paine, joka pitää laihana. Ei ole kivaa olla porukan ainoa lihava. Ei ole kivaa mennä kauppaan, kun mikään ei mahdu päälle. Ei ole kivaa, kun kaikki sanoo, että on lihava. Kyllä se motivoi pysymään laihana ja syömään terveellisesti. Sen lisäksi, ihmiset häpeävät roska/pikaruokaa. Tai siis sitä kutsutaan suoraan jätteestä tehdyksi ruoaksi.
Italiassa harrastetaan ehkä jopa vähemmän liikuntaa, mutta ruuan kuuluu olla hyvää ja terveellistä.
Suomessa tuo sosiaalinen paine on otettu kokonaan pois. Ja jos vaan itse tykkää, niin mikäs siinä on Suomessa olla lihava. Helppoa ja kivutonta.
Italiassahan on tutkitusti todella lihavia lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus pitäisi suunnata ylipainon normalisoinnin ja ihannoinnin sijaan myös normaalipainoisiin, hoikkiin, urheilullisiin ja lihaksikkaisiin vartaloihin.
Kukaan ei ihannoi ylipainoa. Kehopositiivisuus ei lihota lihavia, vaan pikemminkin päin vastoin. Tutkitusti dieetit ja laihdutuskuurit aiheuttavat jojoilua, ahmimishäiriöitä ja painon nousua entistä korkeammalle. Itseinho on huono lähtökohta elämänmuutokselle. Nahoissaan viihtyvä ja itsensä hyväksyvä ihminen malttaa antaa aikaa elämäntapamuutokselle, jolla tulokset syntyvät hitaammin kuin kitudieetillä. Hidas painonpudotus ja pysyvät pienet muutokset ovat lähes aina se ainoa tapa saada paino pysyvästi alas. Yli 90 % kuureilijoista saa kilonsa takaisin, usein korkoineen. Jos ihmisellä ei ole hirveää hätää omasta olemuksestaan, hänellä ei ole tarvetta epätoivoisille kuureille.
Mutta kun seuraa niitä pitkän linjan kehopositiivisia, niin kuinka moni heistä on päässyt normaalipainoon? Esimerkiksi Vaakakapinan Jenny Lehtinen näyttää edelleen samanpainoiselta kuin aina ennenkin. Tietysti on todella hyvä, jos hän suhtautuu itseensä nyt armollisemmin ja hänen henkinen hyvinvointinsa on paremmalla tolalla, mutta se ei näy ollenkaan hänen kehossaan. Jos ihminen rakastaa itseään ja kehoaan, hän tekee parhaansa ruokkiakseen sitä hyvällä ja terveellisellä ruoalla. Kehopositiivisuus on jäänyt puolitiehen, jos vuosienkaan jälkeen positiivisuus ei näy vartalossa.
Kehopositiivisuus, niin kuin minä sen ymmärrän, ei ota kantaa siihen, pitäisikö ihmisen yrittää laihduttaa vai ei. Kehopositiivisuuden merkitys on itsensä hyväksyminen siinä ajassa ja siinä hetkessä sellaisena kuin on. Eli "minä olen lihava, en ole huono ihminen sen takia ja saan tehdä samoja asioita kuin muutkin". Mielestäni kehopositiivisuus ei sinänsä näe lihavuutta hyvänä asiana, vaan asiana, joka nyt sillä hetkellä on, ja se saa olla siinä hetkessä niin.
Kun ihminen lakkaa tuntemasta alemmuutta, huonommuutta ja ulkonäköpaineita, hänelle jää enemmän voimavaroja miettiä terveellistä ruokavaliota. Kukaan ei jaksa laihduttaa syyllistämisen seurauksena.
Mitä tulee siihen, ettei kukaan julkisuudessa kehopositiivisuuden puolesta puhuja ole laihtunut, niin ovatko he lihonneet? Mielestäni sekin on jo riittävän hyvä meriitti, että pitää painon siinä missä se on. Laihduttaminen on yleensä pitkä prosessi ja vaatii paljon uusien tapojen omaksumista. Minulla meni monta vuotta, että pystyin lopettaa ylettömän herkkujen syömisen (vaikka en ole ollut koskaan ylipainoinen) ja kokemaan, että minä hallitsen ruokaa eikä ruoka minua.
Kehopositiivisuus tavoittelee ihmisten mielten onnellisuutta. Se on paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Eräässä uutisessa muutama vuosi sitten oli tutkittu Amerikan Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistuneita. Heillä oli masennuksen kaltaista ajattelua, koska he eivät olleetkaan tulleet onnellisemmiksi, vaikka painoa oli pudonnut paljon. Heidän odotukset olivat olleet korkeammalla. Tärkeintä on siis aina lopulta se, mitä päämme sisällä liikkuu, ja hyväksymmekö itsemme sellaisina kuin olemme. Sinusta en tiedä, mutta minulle tärkeintä on aina ihmisten onnellisuus.
Italiassa asuvana sanoisin, että se on juuri se sosiaalinen paine, joka pitää laihana. Ei ole kivaa olla porukan ainoa lihava. Ei ole kivaa mennä kauppaan, kun mikään ei mahdu päälle. Ei ole kivaa, kun kaikki sanoo, että on lihava. Kyllä se motivoi pysymään laihana ja syömään terveellisesti. Sen lisäksi, ihmiset häpeävät roska/pikaruokaa. Tai siis sitä kutsutaan suoraan jätteestä tehdyksi ruoaksi.
Italiassa harrastetaan ehkä jopa vähemmän liikuntaa, mutta ruuan kuuluu olla hyvää ja terveellistä.
Suomessa tuo sosiaalinen paine on otettu kokonaan pois. Ja jos vaan itse tykkää, niin mikäs siinä on Suomessa olla lihava. Helppoa ja kivutonta.
Oletko varmasti katsellut ympärillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko seuranneet kauppojen keksi/makeis/herkkuhyllyjen valikoimien ja pakkauskokojen kehitystä viimeisen 10-15 vuoden aikana? Ne korreloivat suoraan kaupan käytävillä purjehtivien läskiperseiden leveyden kanssa.
Olen reissannut italiassa muutamaan otteeseen, ja vaikka siellä tosiaan oliiviöljyllä läträtään ja illalla vedetää pastaa mamman kanssa, niin kaupoista saa oikein hakemalla hakea makeisia tai keksejä. Tiskin takanskin on vain leipää, sinoastaan supermarketista saattaa saada tiramisua. Löysin kyllä kun etsin dietorelle-toffee pussin 100g, mutta siinäkin pussissa oli takana tikku-ukkokuva keinulaudalla keinuvista lapsista, jossa toisella puolella oli kolme ilmassa ja toisella puolella yksi maassa lautansa kanssa ja varoitusmerkki päällä.
Lisäksi kaupoista saattaa dietorellen lisäksi löytyä pieni levy milka-suklaata, kinder-patukoita ja m&m rasioita. Mutta ne ovat tarkoitettu lapsille, ei niitä kukaan itsensä vakavasti ottava aikuinen itselleen osta.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmisten paino on noussut, myös ihmisten elinikä on pidentynyt. Miten selitätte tämän? Monet sairaudet tulevat kaikenpainoisille ihmisille, mutta vain ylipainoisille uskotellaan, että se johtuu hänen ylipainostaan. On paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka ovat eläneet vanhaksi esim. Martti Ahtisaari, Elisabet Rehn, Fredi ym. Olen nähnyt myösl ähipiirissäni, ettei ihmisten painolla ole välttämättä mitään tekemistä heidän sairastuvuuteensa tai hyvään elämään, enemmänkin perintötekijöillä (suvun sairaudet) ja elintavoilla (tupakointin, alkoholi). Tietysti sairaalloinen lihavuus on asia erikseen, esim. jos ei pääse edes sängystä ylös ja liikkumaan.
Tilastollisesti asia on toisin. Eikä se muutu, että on olemassa 1600g vauvoja, jotka kuolevat viikon ikäisinä tai joku 150kg on elänyt 85 vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Veroprosentti painoindeksin mukaan, normaalipainoisilla pienin.
-Kauppoihin pieniä, helposti syötäviä kasviksia edulliseen hintaan. Esim. kirsikkatomaatteja on vaivattomampi syödä kuin tavallisia. Samalla tavalla pikku kurkkuja, pieniä siemenettömiä ja kannattomia paprikoita, valmiiksi kuorittuja pieniä juureksi/paloja jne. Ehkä tällaiset naposteltavat voisivat osittain korvata karkit, keksit, sipsit.
-Moninkertainen hinta herkuille, pakkauskoot pienemmiksi.
-Työpaikoille pakolliset liikuntatunnit, ainakin 2 h viikossa.
-Vuosittainen terveystarkastus ja kuntotesti. Ei tule elettyä harhassa, että edelleen liikuntaa harrastamatta pinkoo Cooperin testissä kolme tonnia, kuten 16-vuotiaana teki.
-Ilmaiset sisäliikuntapaikat uimahallista kuntosaliin.
-Muuallekin kuin leikkipuistoihin aikuisille(kin) sopivia ulkokuntoilulaitteita. Esim. bussipysäkeille leuanvetotankoja, kevyenliikenteen väylien varsille.
-Joukkoruokailujen ruoka mausteilla maukkaammaksi. Ihmiset oppisivat, että ruoasta saa hyvää kermatta ja käyttämättä liikaa suolaa tai voita. Oppi siirtyisi ehkä koteihinkin.
-XXL-XXXXXXXXL-kokoisia vaatteita olisi vain vähän ja erikoisliikkeissä saatavilla. Lihavuutta ei pidettäisi tavallisena vaatekaupoissa.
-Miesten housumallit sellaisiksi, että vyö tulisi vatsan päälle eikä alle. Huomaisivat heti, jos tulee tarvetta lisätä reikiä vyöhön. Nyt maha saa kasvaa roikkumaan vyön päälle, jossa solki on samassa kohtaa kuin 10 vuotta sitten.
-Synnyttäneille naisille painonhallintaneuvola samalla, kun vauvaa käytetään neuvolassa.
-Koululaisille liikuntatunti joka päivä.
Hyviä ideoita, kiitos!
Ja ihmiset ovat viitsineet alapeukuttaa tätä.On niin kuvaavaa, että valitukset saavat yläpeukkuja ja ideat alapeukkuja.
No juuri tämän asenteen vuoksi en asukaan Suomessa.
Jatka ideointia. Vaikka kaikki ideat eivät olekaan toteuttamiskelpoisia, niin jotkut ovat. Ja niistä voi olla yleistä hyötyä.
Jean Sibelius: ”Kriitikoille ei ole ikinä pystytetty patsasta.”
Kuulostaa ahtaalta natsimaiselta yhteiskunnalta. Siksi alapeukku. Yhtä hyvin voisi ottaa pohjois-korealaisilta mallia ja pistää kansan syömään ruohoa.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisten sijaan mediaan ja mainoksiin rautaisessa kunnossa olevia urheilijoita. Ei kun ai niin, Ruotsissa ja Norjassa tämä on jo kielletty
"Norjan hiihtoliitto on ohjeistanut urheilijoitaan(siirryt toiseen palveluun), kuinka heidän pitäisi käyttäytyä sosiaalisessa mediassa ja minkälaisia kuvia he voivat jakaa esimerkiksi Instagramissa, jotta he eivät antaisi väärää kuvaa heitä seuraaville nuorille. Ruotsin hiihtoliitto taasen kieltänyt mediaa kuvaamasta urheilijoita kuntosaleilla (siirryt toiseen palveluun)ja on korostanut urheilijoilleen vastuullisuutta sosiaalisessa mediassa"
"Men de är också idrottsutövare som utsätter sina kroppar för extrema påfrestningar, vilket inte alltid är normalt och som sker under kontrollerade former. Inför helgen berättade bland annat norskan Ingvild Flugstad Östberg att hon hade fått startförbud av hälsoskäl."
Joo, mutta Ruotsin ja Norjan hiihtomaajoukkuiden nuorilla naisillahan on ollut ongelmaa liian niukan syömisen kanssa ja liitot ovat syystä huolissaan anorektisen mallin antamisesta. Huippu-urheiluhan ei ole "terveellistä," vaan äärimmäistä tasapainoilua kropan äärirajoilla -- asiantuntijoiden tiukassa valvonnassa. Tavallinen kuntourheilija ja huippu-urheilijaksi tähtäävä junnu ei voi eikä saa ottaa huippu-urheilijoiden rääkistä mallia. Suomenkin hiihtomaajoukkue on erittäin flunssaherkkää porukkaa kovasta fyysistä kunnosta huolimatta koska kehon kuormitus ja stressi on niin kova kun treenataan huipulla ja haetaan niitä oman suorituskyvyn ihan äärirajoja. Ei tällä ole mitään tekemistä "kehopositiivisuuden" kanssa. Huippu-urheilussa haetaan ihmiskehon fyysisiä äärirajoja.
Se on sosiaalista, riippuu siis piireistä.
Mulla on useampia eri kaveriporukoita, ja yhdessä niistä on ok olla lihava ja moni siitä porukasta onkin.
Yhdessä toisessa taas ei tulisi kuuloonkaan, että kukaan edes vähän plösähtäisi.
Itse en menisi minnekään jos lihoisin.
Olisi hirveää olla edes pullukka, saati sitten oikeasti lihava.
Ja herkuttelen kyllä, ihan liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Etätyö pois, jotta ihmisten on edes liikuttava töihin. Julkinen liikenne halvemmaksi tai ilmaiseksi heille jotka joutuvat työnsä puolesta sitä pakosta käyttämään tai erikoisluvat. Koulujen läheltä karkit, maksut, limsat ym. pois.
Nimenomaan etätyöt ovat mahdollistaneet liikunnan harrastamisen kun päivään jää niin paljon enemmän aikaa, eikä väsytä niin paljoa kun voi nukkua pidempään (väsymyskin lihottaa)! Ja kynnys jumpata kesken työpäivän on kotitoimistollakin aivan eri kuin avokonttorissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko seuranneet kauppojen keksi/makeis/herkkuhyllyjen valikoimien ja pakkauskokojen kehitystä viimeisen 10-15 vuoden aikana? Ne korreloivat suoraan kaupan käytävillä purjehtivien läskiperseiden leveyden kanssa.
Olen reissannut italiassa muutamaan otteeseen, ja vaikka siellä tosiaan oliiviöljyllä läträtään ja illalla vedetää pastaa mamman kanssa, niin kaupoista saa oikein hakemalla hakea makeisia tai keksejä. Tiskin takanskin on vain leipää, sinoastaan supermarketista saattaa saada tiramisua. Löysin kyllä kun etsin dietorelle-toffee pussin 100g, mutta siinäkin pussissa oli takana tikku-ukkokuva keinulaudalla keinuvista lapsista, jossa toisella puolella oli kolme ilmassa ja toisella puolella yksi maassa lautansa kanssa ja varoitusmerkki päällä.
Lisäksi kaupoista saattaa dietorellen lisäksi löytyä pieni levy milka-suklaata, kinder-patukoita ja m&m rasioita. Mutta ne ovat tarkoitettu lapsille, ei niitä kukaan itsensä vakavasti ottava aikuinen itselleen osta.
Ollaanko käyty samassa maassa? Kyllä itse ainakin näin jäätelöä, leivonnaisia ja rasvaisia tuotteita kaikkialla.
Oikeasti paino-ongelmaan auttaisi paremmin se että olisi vähemmän vapaa-aikaa eikä ehtisi syödä niin usein. Olen huomannut tämän omalla kohdallani kun olen korvannut jääkaappinapostelut menemällä ulos tai tekemällä jotain muuta pientä ja juomalla lasillisen vettä.