Lue keskustelun säännöt.
Olemme koko ajan painavampi kansa. Millaisessa Suomessa olisi helpompi pysyä normaalipainoisena?
08.10.2020 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000006661723.html?utm_campaign=hs_tf&utm_t…
Hesarissa pohditaan suomalaisten ylipainoa ja he kysyivät asiantuntijoilta mitä yhteiskunta voisi tehdä helpottaakseen ihmisten painonhallintaa. En pääse lukemaan artikkelia, mutta onko teillä mitään ideoita ylipainon vähentämiseen?
Ainakin artikkelin kuvassa on suklaapatukka, jossa on varoitusteksti, jonka mukaan suklaan syönti aiheuttaa ylipainoa. En usko sen toimivan, koska mä syön suklaata ja olen normaalipainoinen. Lisäksi suklaan syönti ei automaattisesti aiheuta ylipainoa, vaan se aiheuttaa, että syö liikaa.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys lihottaa. Syödään halpoja lisäaineilla paranneltuja höttöruokia, joista ei tule edes kylläiseksi.
Eikä lihota vaan liika syöminen lihottaa. Siitä lihoo jos kiskoo paketin halpoja lihapiirakoita. Siitä ei liho, jos syö yhden lihapiirakan ja pari omenaa. Hinta on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle käänteentekevää oli laihdutuksen lopettaminen. Normalisoin kehosuhdettani ja opettelin tuntemaan nälkää ja kuuntelemaan kehoani muutenkin. Ihan ekaksi heitin keinotekoiset ja itselleni sopimattomat ruokarytmit menemään ja aloin syömään itseäni kuunnellen, eli välillä paastoan hyvinkin pitkään, välillä syön kahden tunnin välein ja syön myöhään illalla jos siltä tuntuu tai skippaan aamiaisen jos ei tee mieli. Nyt on tippunut kymmenen kiloa (en ole aivan varma määrästä kun en ole oikein punninnut itseäni kun en laihduta) aivan täysin vahingossa, ilman mitään ongelmia, kituuttamista, rajoittamista tai muuta tuskaa.
Omissa nahoissa on päivä päivältä parempi olla ja tunnistan osaksi ongelmaa juuri sen, että elämisestä tuli tehtyä jonkinlaista jatkuvaa syyllisyyskamppailua ja suorittamista, joka oli tuhoon tuomittua,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta mitkään verot tai varoituskuvat, kun joku päässä vaatii lisää ruokaa niin syömistä on todella vaikea lopettaa. Ei auta, vaikka söisi terveellisestikin, kun on vaikea pysyä normaalissa annoskoossa.
Ruokaan suhtaudutaan tunteella, se ei ole vain polttoainetta vaan pyörii monella mielessä vähän koko ajan.
Ei siihen auta kun joku pilleri, jonka avulla ihminen menettäisi kiinnostuksen syömistä kohtaan. Jos ei tunne haluja syömistä kohtaan niin ei myöskään tee mieli syödä liikaa eikä syöminen ole päivän tärkein hetki.
Mä kaipaisin ruokaan keskitietä. Ruokaan ei pitäisi suhtautua tunteella, mutta ei ole myöskään tervettä suhtautua siihen pelkästään polttoaineena. Munkki, sipsit tai suklaa silloin tällöin ei tuhoa terveyttä ja liiallinen stressi optimaalisesta ruokavaliosta ei lisää terveyttä.
Olen raskaana ja raskaudenaikainen ruokavalio on valaissut minulle miten terveellisetkin ruoka-aineet voivat sisältää haitallisia aineita. Esimerkkinä siementen raskasmetallit.
Monipuolinen ruokavalio ja luomua maksimimäärä.
Ja kouluihin liikuntaa 2h per päivä. Koulut pilaa nykyään terveyden jo nuorilta kun siellä vaan istutaan älypuhelimia räpläten. Sitten sieltä valmistuu ammattiin sellaisia jotka pandemian ollessa päällä sanoo ettei edes ole mitään pandemiaa jne. Mielenterveyspotilaita tuottaa sellainen koulu jossa ei ole liikuntaa ja kuriakaan osaa opettajat pitää.
Eli liikuntaa lisää ja kaikki pelastuu. Pallopelit kehittää älyä. Nature lehden julkaisujen perusteella liikunnasta ei ole kuin hyötyä varsinkin kun tulevaisuudessa tekoäly tekee duunit. Tarvitaan hyvinvoivia ihmisiä elämään love island elämää. Nörteille omat hullutuksensa toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus pitäisi suunnata ylipainon normalisoinnin ja ihannoinnin sijaan myös normaalipainoisiin, hoikkiin, urheilullisiin ja lihaksikkaisiin vartaloihin.
Kukaan ei ihannoi ylipainoa. Kehopositiivisuus ei lihota lihavia, vaan pikemminkin päin vastoin. Tutkitusti dieetit ja laihdutuskuurit aiheuttavat jojoilua, ahmimishäiriöitä ja painon nousua entistä korkeammalle. Itseinho on huono lähtökohta elämänmuutokselle. Nahoissaan viihtyvä ja itsensä hyväksyvä ihminen malttaa antaa aikaa elämäntapamuutokselle, jolla tulokset syntyvät hitaammin kuin kitudieetillä. Hidas painonpudotus ja pysyvät pienet muutokset ovat lähes aina se ainoa tapa saada paino pysyvästi alas. Yli 90 % kuureilijoista saa kilonsa takaisin, usein korkoineen. Jos ihmisellä ei ole hirveää hätää omasta olemuksestaan, hänellä ei ole tarvetta epätoivoisille kuureille.
Mutta kun seuraa niitä pitkän linjan kehopositiivisia, niin kuinka moni heistä on päässyt normaalipainoon? Esimerkiksi Vaakakapinan Jenny Lehtinen näyttää edelleen samanpainoiselta kuin aina ennenkin. Tietysti on todella hyvä, jos hän suhtautuu itseensä nyt armollisemmin ja hänen henkinen hyvinvointinsa on paremmalla tolalla, mutta se ei näy ollenkaan hänen kehossaan. Jos ihminen rakastaa itseään ja kehoaan, hän tekee parhaansa ruokkiakseen sitä hyvällä ja terveellisellä ruoalla. Kehopositiivisuus on jäänyt puolitiehen, jos vuosienkaan jälkeen positiivisuus ei näy vartalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole. Paina 54kg ja olen 166 cm pitkä.
Älkää syökö niin paljon. Ihan on oma itseaiheutettu ongelmanne.
Olin sama ennen syöpälääkitystä,joka nostanut painoa 9 kiloa.Mutta en ole lihavan näköinen.Painoa tulee terveillä kun arki on muuttunut vuosisataan taaksepäin katsottuna: Ei ole enää ruumiillista työtä,missä energia kuluu huomaamatta.Päivät mussutetaan jotakin ja illalla jumppaan,se ei kuluta saatuja kaloreita.Ihmiset syövät turhaan extramääriä,he eivät ajattele pidemmälle.Tästä voisi kirjoittaa monta riviä,mutta tässä yhdin.Syö + kuluta sopivasti,siinäpä se.
Sekin jo helpottaisi, että ihmiset liikkuisivat enemmän arjessa. Ei ajeltaisi autolla sinne megamarkettiin kerran viikossa, vaan käytäisiin kävellen parin päivän välein lähikaupassa. Jos mennään julkisilla töihin, niin jäädään se pari pysäkkiä aiemmin pois ja kävellään. Imuroidaan ja leikataan ruoho itse eikä käytetä robotteja niihin hommiin. Yritetään itse löytää omasta elämästä kohtia, joihin voi lisätä liikettä.
Mihin lähikauppaan?
Mun lähikaupat on niitä megamarketteja.
Menisin niihin mielelläni pyörällä, mutta täällä maallakin narkit pöllii niin aktiivisesti polkupyöriä, etten jaksa sitä lukitusrumbaa.
Eli selityksiä löytyy. Kävele sinne kauppaan, tuskin kenkiäsi ne narkit varastaa.
Nyt tulee kyllä ihan huippuneuvoja, not... Paino-ongelmaisen ei todellakaan kannata käydä parin päivän välein kaupassa. Huomattavasti helpompaa käydä kerran viikossa ja yrittää välttää myös ne herkut vain kerran viikossa, kuin ravata siellä jatkuvasti ja jonottaa kassalle niiden suklaapatukoiden keskellä. Paras vaihtoehto olisi tilata ruuat kotiin, jolloin houkutukset jää jo todella pieneksi. Ulos liikkumaan voi sitten lähteä vaikka joka ilta, ilman että on lähdössä kauppaan.
Paino-ongelmaisin tulee kehittää myös mielenhallintaa ruoan suhteen. Eli kävellä usein kauppaan ja ostaa sieltä vain kauppalistalla lukevat terveelliset ruoka-aineet. Ei alkoholistikaan sillä parannu, että lopettaa vain baarissa käymisen vaan prosessi on paljon laajempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle käänteentekevää oli laihdutuksen lopettaminen. Normalisoin kehosuhdettani ja opettelin tuntemaan nälkää ja kuuntelemaan kehoani muutenkin. Ihan ekaksi heitin keinotekoiset ja itselleni sopimattomat ruokarytmit menemään ja aloin syömään itseäni kuunnellen, eli välillä paastoan hyvinkin pitkään, välillä syön kahden tunnin välein ja syön myöhään illalla jos siltä tuntuu tai skippaan aamiaisen jos ei tee mieli. Nyt on tippunut kymmenen kiloa (en ole aivan varma määrästä kun en ole oikein punninnut itseäni kun en laihduta) aivan täysin vahingossa, ilman mitään ongelmia, kituuttamista, rajoittamista tai muuta tuskaa.
Omissa nahoissa on päivä päivältä parempi olla ja tunnistan osaksi ongelmaa juuri sen, että elämisestä tuli tehtyä jonkinlaista jatkuvaa syyllisyyskamppailua ja suorittamista, joka oli tuhoon tuomittua,
Sama. Oli myös käänteentekevää, kun personal trainerini sanoi, että pitää tehdä asiat niin kuin itse haluaa. Jos haluaa aloittaa päivän vaikka pihviaamiaisella, niin tee se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdyin käymään lenkillä 4 krt viikossa ja paino tippuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Tekosyitähän löytyy aina lisää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Tekosyitähän löytyy aina lisää :)
Olet todella ennalta-arvattava. :-) Ja typerä :-D.
Ei siihen normaalipainoon mitään erityisiä ihmekeinoja tarvita. Ihan vain järjenkäyttöä.
En tykkää kasviksista, söisinkö niitä silti? a) en syö, koska en voi syödä mitään mistä en tykkää. Valitsen lihapiirakan, koska tykkään siitä. b) en voi oppia tykkäämään mistään, mitä en suostu edes kokeilemaan. Toisaalta, eihän minun tarvitsekaan aina syödä jotain herkkuruokaa, joskus on ihan ok syödä sellaistakin mistä ei niin kovasti välitä.
Kun lisää kermaa ruokaan, tulee ruoasta ihanan täyteläistä. Maistuukin paremmalta. Lisäänkö kermaa ruokaan? a) tottakai! Eihän se muuten ole mistään kotoisin! Jotain kuivaa kökköä en syö. b) en lisää. Aluksi ruoka tuntuu oudolta, koska olen tottunut rasvaiseen ja kermaiseen, mutta kaikkeen tottuu. Jonkin ajan kuluttua se kerma ruoassa onkin outoa ja liian rasvaista.
En voi elää ilman suklaata! Söisinkö suklaata? a) tietenkin! Rakastan suklaata ja elämä ilman suklaata ei ole elämisen arvoista. b) Suklaa on tosi hyvää, mutta siinä on huikea määrä kaloreita. Rajoitan suklaan syöntiä viikonloppuun, jolloin vietän ihan erityisen kahvitauon, jolloin ruuan jälkeen istahdan vielä kahvikupposellisen ääreen nauttimaan pienen määrän suklaata / muuta herkkua. Pieni määrä tarkoittaa esim. yhtä konvehtia. Aluksi määrä tuntuu aivan liian pieneltä, ihan itkettää kun ei enempää saa, mutta ennen pitkää olenkin tottunut siihen, että kieltäydyn arkena suklaasta, ja siitä tulee erityinen herkku eikä mikään jokaisen päivän ahmimisjuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä teen tanssitreenejä tietokoneen edessä kuulokkeet päässä. Kuulokkeet on piuhalliset eli ne on kiinni koneessa, joten mun treenialue on varmaan max 1,5mx2m eikä oikeasti varmaan edes noin paljon. Hyvin saan hien pintaan.
Peruslihaskuntoliikkeisiin tarvitaan joku joogamaton kokoinen tila eli ellei sulla ole jotain 16m2 kämppää tai olet krooninen hamstraaja, niin sulla on todennäköisesti tilaa kuntoilulle.
Tuossa on ihan mielettömän pieni alue kuntoiluun, mutta silti se on mahdollista:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta mitkään verot tai varoituskuvat, kun joku päässä vaatii lisää ruokaa niin syömistä on todella vaikea lopettaa. Ei auta, vaikka söisi terveellisestikin, kun on vaikea pysyä normaalissa annoskoossa.
Ruokaan suhtaudutaan tunteella, se ei ole vain polttoainetta vaan pyörii monella mielessä vähän koko ajan.
Ei siihen auta kun joku pilleri, jonka avulla ihminen menettäisi kiinnostuksen syömistä kohtaan. Jos ei tunne haluja syömistä kohtaan niin ei myöskään tee mieli syödä liikaa eikä syöminen ole päivän tärkein hetki.
Ei siihen mitään pilleriä tarvita. Ihmiset syövät nykyisin kaikkea keinotekoista ja "kevyttä" Keho ei saa ravintoa ja se kerjää "nälissään" lisää. Annoskoon pienentäminen onnistuu ruuan sisältöä muuttamalla.
Kyllä terveellistäkin voi syödä liikaa.
Kun on kerran päässyt lihomaan niin on todella harvinaista, että siitä kierteestä pääsee eroon. Keho yrittää palauttaa sen (yli)painon takaisin ja viestittää vielä vuosia laihdutuksen jälkeen, että nyt pitää syödä lisää. Keho kun ei ymmärrä, että ylipaino on nykyään maailmanlaajuinen epidemia vaan luulee edelleen, että jossain vaiheessa ravinnonsaanti voi vaarantua.
Laihduttaminen yleensä vain lopulta lihottaa ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä mahdun hyvin tekemään kotijumppia 50 neliön kaksiossa. Enkä kerrostaloasukkina valitse niitä videoita, joissa pompitaan haarahyppyjä viisi minuuttia.
Sellaisessa, jossa tuki- ja liikuntaelinsairaudet hoidetaan ajallaan kuntoon. Nykyään tämä ei ainakan omalla kohdallani ole toteutunut. Toki ongelmana voi olla myös osaamisen puute, kun monen käynnin jälkeenkään kipuja ei saada hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus pitäisi suunnata ylipainon normalisoinnin ja ihannoinnin sijaan myös normaalipainoisiin, hoikkiin, urheilullisiin ja lihaksikkaisiin vartaloihin.
Kukaan ei ihannoi ylipainoa. Kehopositiivisuus ei lihota lihavia, vaan pikemminkin päin vastoin. Tutkitusti dieetit ja laihdutuskuurit aiheuttavat jojoilua, ahmimishäiriöitä ja painon nousua entistä korkeammalle. Itseinho on huono lähtökohta elämänmuutokselle. Nahoissaan viihtyvä ja itsensä hyväksyvä ihminen malttaa antaa aikaa elämäntapamuutokselle, jolla tulokset syntyvät hitaammin kuin kitudieetillä. Hidas painonpudotus ja pysyvät pienet muutokset ovat lähes aina se ainoa tapa saada paino pysyvästi alas. Yli 90 % kuureilijoista saa kilonsa takaisin, usein korkoineen. Jos ihmisellä ei ole hirveää hätää omasta olemuksestaan, hänellä ei ole tarvetta epätoivoisille kuureille.
Mutta kun seuraa niitä pitkän linjan kehopositiivisia, niin kuinka moni heistä on päässyt normaalipainoon? Esimerkiksi Vaakakapinan Jenny Lehtinen näyttää edelleen samanpainoiselta kuin aina ennenkin. Tietysti on todella hyvä, jos hän suhtautuu itseensä nyt armollisemmin ja hänen henkinen hyvinvointinsa on paremmalla tolalla, mutta se ei näy ollenkaan hänen kehossaan. Jos ihminen rakastaa itseään ja kehoaan, hän tekee parhaansa ruokkiakseen sitä hyvällä ja terveellisellä ruoalla. Kehopositiivisuus on jäänyt puolitiehen, jos vuosienkaan jälkeen positiivisuus ei näy vartalossa.
Kehopositiivisuus, niin kuin minä sen ymmärrän, ei ota kantaa siihen, pitäisikö ihmisen yrittää laihduttaa vai ei. Kehopositiivisuuden merkitys on itsensä hyväksyminen siinä ajassa ja siinä hetkessä sellaisena kuin on. Eli "minä olen lihava, en ole huono ihminen sen takia ja saan tehdä samoja asioita kuin muutkin". Mielestäni kehopositiivisuus ei sinänsä näe lihavuutta hyvänä asiana, vaan asiana, joka nyt sillä hetkellä on, ja se saa olla siinä hetkessä niin.
Kun ihminen lakkaa tuntemasta alemmuutta, huonommuutta ja ulkonäköpaineita, hänelle jää enemmän voimavaroja miettiä terveellistä ruokavaliota. Kukaan ei jaksa laihduttaa syyllistämisen seurauksena.
Mitä tulee siihen, ettei kukaan julkisuudessa kehopositiivisuuden puolesta puhuja ole laihtunut, niin ovatko he lihonneet? Mielestäni sekin on jo riittävän hyvä meriitti, että pitää painon siinä missä se on. Laihduttaminen on yleensä pitkä prosessi ja vaatii paljon uusien tapojen omaksumista. Minulla meni monta vuotta, että pystyin lopettaa ylettömän herkkujen syömisen (vaikka en ole ollut koskaan ylipainoinen) ja kokemaan, että minä hallitsen ruokaa eikä ruoka minua.
Kehopositiivisuus tavoittelee ihmisten mielten onnellisuutta. Se on paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Eräässä uutisessa muutama vuosi sitten oli tutkittu Amerikan Suurin pudottaja -ohjelmaan osallistuneita. Heillä oli masennuksen kaltaista ajattelua, koska he eivät olleetkaan tulleet onnellisemmiksi, vaikka painoa oli pudonnut paljon. Heidän odotukset olivat olleet korkeammalla. Tärkeintä on siis aina lopulta se, mitä päämme sisällä liikkuu, ja hyväksymmekö itsemme sellaisina kuin olemme. Sinusta en tiedä, mutta minulle tärkeintä on aina ihmisten onnellisuus.
Kehopositiivisten sijaan mediaan ja mainoksiin rautaisessa kunnossa olevia urheilijoita. Ei kun ai niin, Ruotsissa ja Norjassa tämä on jo kielletty
"Norjan hiihtoliitto on ohjeistanut urheilijoitaan(siirryt toiseen palveluun), kuinka heidän pitäisi käyttäytyä sosiaalisessa mediassa ja minkälaisia kuvia he voivat jakaa esimerkiksi Instagramissa, jotta he eivät antaisi väärää kuvaa heitä seuraaville nuorille. Ruotsin hiihtoliitto taasen kieltänyt mediaa kuvaamasta urheilijoita kuntosaleilla (siirryt toiseen palveluun)ja on korostanut urheilijoilleen vastuullisuutta sosiaalisessa mediassa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ole. Paina 54kg ja olen 166 cm pitkä.
Älkää syökö niin paljon. Ihan on oma itseaiheutettu ongelmanne.
Olin sama ennen syöpälääkitystä,joka nostanut painoa 9 kiloa.Mutta en ole lihavan näköinen.Painoa tulee terveillä kun arki on muuttunut vuosisataan taaksepäin katsottuna: Ei ole enää ruumiillista työtä,missä energia kuluu huomaamatta.Päivät mussutetaan jotakin ja illalla jumppaan,se ei kuluta saatuja kaloreita.Ihmiset syövät turhaan extramääriä,he eivät ajattele pidemmälle.Tästä voisi kirjoittaa monta riviä,mutta tässä yhdin.Syö + kuluta sopivasti,siinäpä se.
Sekin jo helpottaisi, että ihmiset liikkuisivat enemmän arjessa. Ei ajeltaisi autolla sinne megamarkettiin kerran viikossa, vaan käytäisiin kävellen parin päivän välein lähikaupassa. Jos mennään julkisilla töihin, niin jäädään se pari pysäkkiä aiemmin pois ja kävellään. Imuroidaan ja leikataan ruoho itse eikä käytetä robotteja niihin hommiin. Yritetään itse löytää omasta elämästä kohtia, joihin voi lisätä liikettä.
Mihin lähikauppaan?
Mun lähikaupat on niitä megamarketteja.
Menisin niihin mielelläni pyörällä, mutta täällä maallakin narkit pöllii niin aktiivisesti polkupyöriä, etten jaksa sitä lukitusrumbaa.
Eli selityksiä löytyy. Kävele sinne kauppaan, tuskin kenkiäsi ne narkit varastaa.
Se on ehkä selitys, mutta onhan tuollainen täysin ratkaistavissa. Kaupoille pakollinen vartioitu pyöräparkki, joka on oltava asiakaalle ilmainen esimerkiksi ja autoille maksulliset parkkipaikat.
Tietullit. Etätyö pois, jotta ihmisten on edes liikuttava töihin. Julkinen liikenne halvemmaksi tai ilmaiseksi heille jotka joutuvat työnsä puolesta sitä pakosta käyttämään tai erikoisluvat. Koulujen läheltä karkit, maksut, limsat ym. pois.
Netti kalliimmaksi.
Ja sitten nämä juomat. Niiden merkitystä painoon ei huomioida lähes koskaan.
Miksei sitä tutkita kuinka paljon oikeasti keskiverto suomalainen juo niitä kaloreita? Ihan turhaan. Aina puhutaan vaan herkuista ja karkeista, mutta juomat kaupoissa vievät varmaan kaksinkertaisen ellei kolminkertaisen tilan kaupoissa. Joten kyllähän niitä pakosta sekä myydään, että juodaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin koronan aikaan on tosi vaikea päästä liikkumaan, kun ei pääse kuntosalille ja asuu Helsingin keskustassa. Lenkkipoluilla voi tietysti käydä, mutta ei kävely riitä hyötyliikunnaksi.
No ei se kävely ainoaksi liikunnaksi riitä, mutta mua ärsyttää myös se, että jos ei käy kuntosalilla, niin sitten ei harrasta mitään liikuntaa. Nyt se ei ole enää yhtä paha kuin joitakin vuosia sitten, kun jokaiseen liikuntakeskusteluun tuli joku salifriikki kertomaan, että kaikki muu liikunta kuin salilla käynti on hyödytöntä.
Youtubesta löytyy esimerkiksi paljon kivoja treenejä. Sieltä löytyy tanssitunteja, HIIT-treenejä ja kaikkea siltä väliltä.
Tarvitsisi olla tila, jossa tuota voi tehdä. Emme me kaikki asu 200 neliön omakotitalossa.
Mä teen tanssitreenejä tietokoneen edessä kuulokkeet päässä. Kuulokkeet on piuhalliset eli ne on kiinni koneessa, joten mun treenialue on varmaan max 1,5mx2m eikä oikeasti varmaan edes noin paljon. Hyvin saan hien pintaan.
Peruslihaskuntoliikkeisiin tarvitaan joku joogamaton kokoinen tila eli ellei sulla ole jotain 16m2 kämppää tai olet krooninen hamstraaja, niin sulla on todennäköisesti tilaa kuntoilulle.
Tuossa on ihan mielettömän pieni alue kuntoiluun, mutta silti se on mahdollista:
Joo, vähän ihmetyttää tuo 200 neliön kärjistys, opiskeluaikana asuin 18 neliön yksiössä ja kyllä siellä mahtui lihaskuntoliikkeitä tekemään.
Eri asia toki on se, ettei liikunta oikein auta, jos ruokavalio ei ole kunnossa. Terveeseen elämään kuuluu molemmat palaset. Ruokavaliossa meillä kaikilla on eri ongelmat ja ne ratkeavat täten yksilöllisillä ratkaisuilla, mutta yleisesti olisi toki hyvä jos pakkauskoot pienenisivät. Liskoaivot ovat ihan yhtä tyytyväisiä 150 gramman ja 400 gramman jälkeen, jos vain karkkipussi on tyhjä tai levy syöty kokonaan
Nyt tulee kyllä ihan huippuneuvoja, not... Paino-ongelmaisen ei todellakaan kannata käydä parin päivän välein kaupassa. Huomattavasti helpompaa käydä kerran viikossa ja yrittää välttää myös ne herkut vain kerran viikossa, kuin ravata siellä jatkuvasti ja jonottaa kassalle niiden suklaapatukoiden keskellä. Paras vaihtoehto olisi tilata ruuat kotiin, jolloin houkutukset jää jo todella pieneksi. Ulos liikkumaan voi sitten lähteä vaikka joka ilta, ilman että on lähdössä kauppaan.