Kateus lapsettomia kohtaan

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:29"]

Ei lapset estä elämästä ja tekemästä vaan oma marttyyrinkruunu.

[/quote]

Mahdatko muistaa enää, millaista on olla lapseton? Ei kuuden lapsen kanssa pääse lähellekään sitä vapautta, josta lapseton voi nauttia. 

Itse olen ollut tyytyväinen jokaiseen elämäntilanteeseeni. Tein kyllä lapset myöhään. Minulla ei 32- vuotiaana ollut teini-ikäistä lasta. Ehdin elää ja matkustella ihan tarpeeksi ennen lasten tekoa. Nyt lasten kanssa on erikuviot  ja eläkkeellä sitten varmaan uudet kuviot. Kaikista oloista olen nauttinut.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:51"]

Tähän alkuun pakollinen "rakastan lapsiani yli kaiken" mutta..

Kadehdin lapsettomia ystäviäni jotka matkustavat Thaimaahan/Losiin/New Yorkiin/Vietnamiin yms.ja viipyvät matkoillaan viikkoja,sumplivat töitään siten että lomat voidaan olla kaikki matkoilla . He nukkuvat aamuisin pitkään eikä ole kiukkuisia teinejä joita tarvitsee hyysätä ja vahtia ja lomat on LOMAA eikä tarvitse koko ajan stressata vatsapöpöä ja sitä että joku hukkuu mereen/saa allergisen reaktion ruuasta. Kadehdin lapsettomia ystäviäni sillä he voivat lähteä aamu kuudelta lenkille /salille ja suoraan töihin,töistä RAUHASSA kotiin vaikka vaateostosten kautta! Heidän ei tarvitse asioida Prismoissa ja tapella kouluaamuina ja saunassa saat RENTOUTUA! Kun otat lasin viiniä maailman nokkelin teini ei vinoile alkoholismista,kukaan ei syyllistä kun käyt kampaajalla mutta et voinut ostaa "sitä ceedee levyy muka!". Jos nyt saisin free passin vapauteen ottaisin sen ja olisin tekemättä lapsia! Olen 32v ja ihan helvetin kyllästynyt olemaan jatkuvasti jotakin jollekin. Odotan että lapset kasvavat ja muuttavat pois,ja tästäkin toki poden huonoa omaatuntoa. Paska äiti kaiken päälle! Onnelliset lapsettomat,olette vapautenne ansainneet.

terkuin: se äiti joka katsoo farmarinsa ikkunasta,muksujen seasta, teitä vapaana kulkevia haikealla katseella <3

[/quote]

Inhoaako lasten isä yhtä paljon lapsiaan ?

Jos ei, niin yksi vaihtoehto on, että erotkaa ja anna miehellesi lasten yksinhuoltajuus.

Jos miehesikin inhoaa lapsiaan yhtä paljon kuin sinä, niin sitten varmaan sijaiskoti on hyvä ratkaisu. Suomessa on hyviä sijaisperheitä ja sihaisryhmäkoteja. Ongelman saa näinkin ratkaistua. Älä ainakaan mene ampumaan niitä tai polttamaan, kuten muutama mamma on tehnyt, kun on kadehtinut lapsettomia kavereitaan. Ovat jääneet kiinni ja joutuneet vankilaan muutamaksi vuodeksi lapsentaposta.

Vuoroviikkoäiti täälläkin: ei tarvitse ihmetellä menettääkö jotain ilman lasta tai lapsen kanssa kun välillä saa olla ilman ja välillä saa olla kanssa. Ja parasta tässä on se että tietää lapsen olevan aina turvallisen, oman aikuisen seurassa, eikä tarvitse miettiä että sureeko se nyt siellä oman väen perään - kun saa olla isin kanssa ja elää sitä samaa omaa elämää siellä.

Syvästi kyllä ihmettelen mikä estää normiperheenäitejä tai -isiä joskus irroittelemasta tahoillaan. Ei kai joku parisuhde tai koko elämäntyyli voi nyt olla yhdestä Nykin matkasta kiinni? Onnellinen vanhempi on lapsenkin etu, ja kummallekin vanhemmalle tekee hyvää kokea millaista on olla päävastuussa lapsesta/lapsista.

Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

...ja niille lapsillekin on hyvästä tutustua vanhempiinsa yksilöinä. Jos vanhemmat vielä yksilöitä ovat...

Miksi teidän, jotka kadehditte lapsettomia on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät koe lapsia rasitteena? Mä en ikinä varoittais ketään lapsiperhe-elämästä, koska en koe sitä rasitteena. Perhe-elämä on parasta, mitä tiedän, enkä koe, että se rajoittaa mitenkään liikaa mun elämää. Olen nauttinut vauva-ajoista ja selvinnyt uhmaiästäkin. Kouluikäiset ovat mielestäni jo todella helppoja, teini-ikä vielä kokematta. Parisuhde toimii (rankkaa oli silloin, kun oli pientä ongelmaa parisuhteessa, sen myönnän. Mutta siitä selvitettiin ja nyt menee oikeasti paremmin, kuin koskaan) Ollaan usein miehen kanssa mietitty, miten tyhjää elämä olisi ilman lapsia. Miksi ihmeessä varoittaisin ketään hankkimasta lapsia, jos se on ehdottomasti paras asia elämässäni?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:33"]

Itse olen ollut tyytyväinen jokaiseen elämäntilanteeseeni. Tein kyllä lapset myöhään. Minulla ei 32- vuotiaana ollut teini-ikäistä lasta. Ehdin elää ja matkustella ihan tarpeeksi ennen lasten tekoa. Nyt lasten kanssa on erikuviot  ja eläkkeellä sitten varmaan uudet kuviot. Kaikista oloista olen nauttinut.

[/quote]

Niinpä. Jos 32 vuotiaana on teinien äiti, niin ei sitä elämää ehtinyt eläkään. Tässä sen näkee, mihin teiniäitiys johtaa, vaikka niin hehkutetaan, että voi kun on ihkuu, kun 17v teen lapsia.

No toivottavasti tää entinen teiniäiti ei listi niitä teinejään katkeruudessaan. Ei tainnut isi pysyä matkassa, kun piti itsensä pentuna pukata paksuksi.

Ja jos lapset jatkaa samaa, on ap alle nelikymppisenä mummo :DDDDDD

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:58"]

Täytyy olla aika jälkeenjäänyt teini jos kuuntelee vielä cd-levyjä eikä musiikkia digitaalisessa muodossa.

[/quote]

Musiikki on tallennettu cd-levylle digitaalisessa muodossa. Isot vinyylit olivat täynnä analogiaa.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]

Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

[/quote]

Jaksaakseni tarvitsen: täydet yöunet, monipuolisen ruoan, liikuntaa. Lapsen kanssa saan näistä kaksi, koska lapselle tulee tehtyä järkevämpää ruokaa, ja kaikki se perässäjuoksu, vaatepaini ja muuten vaan tanssiminen korvaa kyllä missatut kuntosalitreenit.

Mutta unta en saa tarpeeksi, tai ainakaan silloin kun haluaisin. Rakkaus tietysti motivoi, mutta minulle olisi ainakin suuri virhe olettaa että siitä riittäisi miksikään polttoaineeksi yh-arkeen. Yritän siis parhaani mukaan ladata akut kun ipana ei ole vastuullani, t: vuoroäiti nr 2

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]

Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

[/quote] Kyllä mua se lasten pyyteetön rakkaus kannattelee ja kaveruus kun ovat isompia. Musta on ihan mahtava seurata miten upeita ihmisiä olen saanut aikaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]

Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

[/quote]

No minulla ainakin on hauskaa heidän kanssaan. Viihdyn lasteni kanssa ja meillä on mukavaa yhdessä. Monia hauskoja juttuja olisi jäänyt ilman heitä kokematta. Ovat fiksuja ja sanavalmiita murkkuja ja mukavia ihmisiä. 

Eli ovat hyviä tyyppejä ja viihdyn heidän seurassaan ja minulla on hauskaa heidän kanssaan. Mitä muuta ihmeellistä siinä tarvitsisi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

[/quote]

Täytyy olla jotenkin tunnevammainen, jos ei koe saavansa lapsilta mitään...

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]

No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie.

[/quote]

Olen lapseton, ja pohdin välillä samaa kuin sinä. Aina mainostetaan, että se rakkauden kokemus, jonka vanhemmuuden myötä saa, tekee kaikista ikävistäkin asioista kärsimyksen arvoisia. Tämä on minulle tosi vieras tapa ajatella. Minulle ei riittäisi pelkkä tunne, vaikka se kuinka voimakas olisikin. En kai vain arvosta tunteita tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]

Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

[/quote] Kyllä mua se lasten pyyteetön rakkaus kannattelee ja kaveruus kun ovat isompia. Musta on ihan mahtava seurata miten upeita ihmisiä olen saanut aikaiseksi.

[/quote]

Siis miten niin sinä olet saanut aikaiseksi?

Eiks lapset ole vähän niin kuin omia yksilöitään...

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:42"]

Täytyy olla jotenkin tunnevammainen, jos ei koe saavansa lapsilta mitään...

[/quote]

Kaikki eivät vain arvosta sitä, mitä lapsilta saa. Vähän niin kuin kaikki eivät koe saavansa mitään lemmikeiltä, uskonnosta tai haastavasta työstä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:35"]

Mitä lapset antavat teille, kun niin tykkäätte niistä? Toki omialapsia rakastaa, mutta minä tunnen, että antaminen on yksipuolista. Totta kai annan, olenhan äiti, mutta en saa lapsilta mitään. No, rakkautta saan, mutta ei se minua eteenpäin vie. Sellaista, että haluaisin lapsia monta. 

Mitä sellaista saatte lapsilta, että jaksatte niiden kanssa?

[/quote] Kyllä mua se lasten pyyteetön rakkaus kannattelee ja kaveruus kun ovat isompia. Musta on ihan mahtava seurata miten upeita ihmisiä olen saanut aikaiseksi.

[/quote]

Siis miten niin sinä olet saanut aikaiseksi?

Eiks lapset ole vähän niin kuin omia yksilöitään...

[/quote] Luulenpa, että juuri tuon sinun ajattelutapasi vuoksi niin moni menee siinä lapsenkasvatuksessaan niin metsään. Vähän kuten ap:n aloituksessa nuo kitisevät teinit. Ei meillä kukaan mitään kitise ja ikäskaala on 3-19v. Niin metsä vastaa kun sinne on huudettu.

On se janna juttu kuinka on edelleen valtava tabu sanoa aaneen etta valilla vasyttaa ja on kateellinen jostain. En mina ole kateellinen koko aikaa ja 90% olen ihan tyyvyvainen lapsiperhe elamaani. Mutta on mielestani ihan tervetta todeta ettei se lapsiperhearki ole aina mitaan ihanaa rakkauskertomusta ja loputonta rakkausfiilista. Mulla ainakin on paivia joilloin tuntuu etten riita mihinkaan ja se joka paikassa ja kaikille oleminen tuntuu ahdistavalta. Samoin se rutiineihin jaaminen ja junnaaminen joskus ahdistaa. Koska jos mita niin sita se lapsiperhe arki on, rutiineja. Toiset pitaa niista ja suorastaan rakastaa rutiineja, toiset taas inhoavat jatkuvaa samojen kaavojen toistoa. Ma kuulun jalkimmaisiin ja siksi valilla on olo kuin loukussa olisi.

En pitä itseäni tunnevanmaisena, ja johan sanoin, että saan rakkautta lapsilta - ja se on tunne. ymmärrän kaikkien vastaukset, mutta minusta silti tämä vanhemmuus on vain antamista, eikä vastavuoroista.

Saan vastavuoroista kaveruutta kavereilta, en lapsilta. En koe lasten kanssa tehtyjä asioita ainutlaatuisiksi, voinhan lähteä pulkkamäkeen yksinkin, en siihen lapsia tarvitse. Laskettelemassa toisen aikuisen kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse vahtia ketään toisella silmällä. Keskusteluissa aikuisen kanssa ei tarvitse miettiä hiffaako toinen kaiken. 

Tai ehkä olenkin tunnevammainen... Avioliittonikin oli pelkkää uhrautumista ja miehen elämän elämistä.... Ehkä uhraudun samalla tavalla lapsilleni, etten vain näe, että heiltä voi jotain saadakin...?

29

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:58"]

En koe lasten kanssa tehtyjä asioita ainutlaatuisiksi, voinhan lähteä pulkkamäkeen yksinkin, en siihen lapsia tarvitse. Laskettelemassa toisen aikuisen kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse vahtia ketään toisella silmällä. Keskusteluissa aikuisen kanssa ei tarvitse miettiä hiffaako toinen kaiken. 

[/quote]

Ajattelen täsmälleen samalla tavalla!