Lue keskustelun säännöt.
Kateus lapsettomia kohtaan
28.12.2013 |
Tähän alkuun pakollinen "rakastan lapsiani yli kaiken" mutta..
Kadehdin lapsettomia ystäviäni jotka matkustavat Thaimaahan/Losiin/New Yorkiin/Vietnamiin yms.ja viipyvät matkoillaan viikkoja,sumplivat töitään siten että lomat voidaan olla kaikki matkoilla . He nukkuvat aamuisin pitkään eikä ole kiukkuisia teinejä joita tarvitsee hyysätä ja vahtia ja lomat on LOMAA eikä tarvitse koko ajan stressata vatsapöpöä ja sitä että joku hukkuu mereen/saa allergisen reaktion ruuasta. Kadehdin lapsettomia ystäviäni sillä he voivat lähteä aamu kuudelta lenkille /salille ja suoraan töihin,töistä RAUHASSA kotiin vaikka vaateostosten kautta! Heidän ei tarvitse asioida Prismoissa ja tapella kouluaamuina ja saunassa saat RENTOUTUA! Kun otat lasin viiniä maailman nokkelin teini ei vinoile alkoholismista,kukaan ei syyllistä kun käyt kampaajalla mutta et voinut ostaa "sitä ceedee levyy muka!". Jos nyt saisin free passin vapauteen ottaisin sen ja olisin tekemättä lapsia! Olen 32v ja ihan helvetin kyllästynyt olemaan jatkuvasti jotakin jollekin. Odotan että lapset kasvavat ja muuttavat pois,ja tästäkin toki poden huonoa omaatuntoa. Paska äiti kaiken päälle! Onnelliset lapsettomat,olette vapautenne ansainneet.
terkuin: se äiti joka katsoo farmarinsa ikkunasta,muksujen seasta, teitä vapaana kulkevia haikealla katseella <3
Kommentit (121)
Pitkä ketju enkä jaksa lukea sitä. Ap: on pakko kysyä että etkö ymmärtänyt lapsia hankkiessasi että se on koko elämäsi mittainen valinta? Ettet koskaan enää voi huolettomana nuorena matkustella vain itseäsi ajatelleen pitkin maailmaa? Ettet ylipäätään koskaan enää ole huoleton? Mutta että vuosien päästä kun lapsettomat sinkkuystäväsi kyllästyvät koluamaan maailmaa sinä olet se jota oikeasti kaivataan ja rakastetaan. Koska sinä olet jonkun ainutlaatuinen äiti.
Jokainen hyvä tekosi ja hellä hoitosi tullaan muistamaan ja siitä kiittämään. Kehen nojaavat sinkkuystäväsi kun ovat itse heikoilla? Rakasta lapsiasi, keskity kasvattamaan heistä ajattelevia aikuisia. Ole läsnä oikeasti. Miksi kuuntelet teiniltä kommentteja kampaamokäynneistäsi? Puhu sille. Kysy millä oikeudella se luulee että sillä on täydet oikeudet rahoihisi. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:54"]
No ap hei, luepa aloitusviestisi uudelleen, niin ymmärrät miksi sait myös aika kärkkäitä vastauksia... Siinähän olet pelkästään kyllästynyt lapsiisi ja kadut, että koskaan sait lapsia. Eihän se nyt kovin kypsältä tekstiltä vaikuta?
[/quote]
Kertooko se epäkypsyydestä jos tekee lapsia nuorena, ja ymmärtää aikuisena että ei olisi pitänyt tehdä? Eikös se kerro juuri kypsymisestä= on tullut siihen johtopäätökseen että äitiys ei ollutkaan häntä varten. Aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen ja tekojensa seurauksista huolehtiminen, ja juuri niinhän ap tekee.
Epäkypsyyttä tässä ketjussa kyllä on, mutta se näkyy kyllä ihan muissa teksteissä.
[/quote]
ei kun kypsä ihminen näkisi myös ne hyvät asiat elämässään ja koittaisi parantaa niitä, mihin ei ole tyytyväinen. Ei syyttäisi kitisevää teiniä pahasta olostaan tai kadehtisi muiden elämää. Kai tuohon aloitusviestiin nyt on ihan normaalia vastata, että tuo ap:n kuvailema tilanne ei ole mikään standardikuvaus lapsiperheen elämästä? Jokainen elää ja on vastuussa omasta elämästään, ihan sama kuuluuko siihen lapsia vai ei.
Ei mulla olis varaa työttömänä tehdä mitään noista vaikka ei lapsia oliskaan, ja miehen töitä taas ei niin vaan sumplitakaan, eli vaikka miehen rahoilla matkustettais, ei päästäisi mihinkään.
Jos 32 vuotiaana on jo lapset teinejä, on vielä aika nuori kun niistä kakaroista pääsee eroon. Ja tuo että jos teinejä pitää olla koko ajan vahtimassa, eikä voi rauhassa tehdä mitään, on kasvatuksessa jotain mennyt pieleen. Kun mun tytär oli yläasteikäinen, olin täysin vapaa, ja jos halusin mennä johonkin pidemmäksi aikaa, meni tytär mun vanhempien luo, oli heidän luonaan kaikki koulujen lomat, kesälomankin lähes kokonaan. Mun vanhempien luona tyttärellä oli kaverina mun nuorempi sisko, ja vanhemmat ottivat tytöt aina mukaan asuntovaunureissuille.
Minä kyllä pääsin todella helpolla tyttären teinivuosista.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:08"]
Minä olen vuoroviikkoäiti ja rakastan tätä. Tässä on molempien, lapsellisen ja lapsettoman, hyvät puolet. Kamalaa tunnustaa ääneen, mutta en haluaisi lapsia luokseni koko ajaksi....en jaksa niitä vaatimuksia ja koko ajan läsnäolemista jollekulle, tai viihdyttäjän tai pelinkieltäjän roolia.
[/quote]
Niinpä. Eronneenä elämänlaatu parani heti. Ja ex-miehenkin oli pakko osallistua lastenhoitoon ja viettää aikaa lastensa kanssa, kerrankin.
Joo mutta pian jo haluatte uuden miehen. Joka ei loppupelissä ole sen parempi kuin lapsen isäkään!
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:38"]
Vaikka en esim. matkustelekaan kovin usein niin minulle riittää se tieto että voin halutessani tehdä mitä tahansa. Ihan extempore.
Lapsettoman elämän kääntöpuolena on tietysti se ajoittainen yksinäisyyden tai tyhjyyden tunne. Sitä ilmenee yleensä silloin kun näkee tai puhuu jonkun vanhemman kanssa. Tulee sellainen oli, että olisiko omalla elämällä joku suurempi merkitys jos olisin äiti. En kuitenkaan lähtökohtaisesti ajattele niin, se on vain hetkittäinen ajatus.
Nykyään on vissiin trendinä sellainen "oma aika". Kaikilla pitää olla OMAA AIKAA, harrastuksia, lomia jne. Jopa samassa perheessä olevat vanhemmat vaativat toisiltaan omaa aikaa. Muistan omasta lapsuudesta että kaikki tehtiin yhdessä. Lomat oli PERHEEN AIKAA. Illat oli LASTEN AIKAA VANHEMPIEN KANSSA. Yhä edelleen on hauska katsoa vanhempiani, kun harrastavat ja lomailevan aina yhdessä. Omaa aikaa on se kun isä lähtee teboilille pelaamaan kolikkopelejä ja äiti katsoo sen aikaa emmerdalea. Näin kärjistetysti.
[/quote]
Ei se äitiys tuo sille lisämerkitystä. Mutta itse tein esikoisen vasta 32 vuotiaana ja olin ehtinyt elää monenlaista elämää, avoliitossa ja sinkkuna ja matkustaa ja opiskella. Siksi en ole kadehtinut kenekään elämää, kun sain lapsia. Enkä koe jääneeni mistään paitsi. Koen lapset lisäarvona elämälleni. Koska olin saanut elää lapsetonta elämää niin pitkälle, lapset toivat siihen ihan jotain uutta.
Ei todellakaan kannata lapsia tehdä kovin nuorena, vaan matkustella ja katsoa, miltä maailma näyttää.Näin ei katkeroidu ja kosta sitä lapsilleen.
[/quote]
Pakko muuten sanoa, että tosiaan olen matkustanut lapsena/varhaisnuoruudessa paljon ja ehdin parille reppureissulle jopa yksin. Olen myös opiskellut, ollut töissä (tällä hetkellä molempia) ja koenkin, että lapsien teko oli virhe siinä mielessä että olisi pitänyt jatkaa sitä itsenäisyyttä mutta paineet perheen perustamiseen olivat melko kovat jo nuorena, isosisko aloitti ensin ja minä seurasin perässä, ja äitini on oikea supermummo ja ELÄÄ lapsenlapsilleen. Äidilläni ei ole muuta elämää kuin lapset, ja edelleen eläkeiässä nyt on aivan tohkeissaan lapsenlapsista. Minä en vain ole äitini, ja toisinaan ahdistaa se että varmasti joku lapsettomuushoitojen keskellä kamppaileva pariskunta ja lastenhoitopulasta kärsivä yh vaihtaisi osia kanssani, mutta siitä huolimatta koen eläväni väärää elämää. Ei tämä ole "minua".
[/quote]
Miten nuorena sait lapsesi? Miten sait matkustella lapsena ja varhaisnuoruudessa? Perheesi kanssako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:08"]Minä olen vuoroviikkoäiti ja rakastan tätä. Tässä on molempien, lapsellisen ja lapsettoman, hyvät puolet. Kamalaa tunnustaa ääneen, mutta en haluaisi lapsia luokseni koko ajaksi....en jaksa niitä vaatimuksia ja koko ajan läsnäolemista jollekulle, tai viihdyttäjän tai pelinkieltäjän roolia.
Olet ihan hemmetin itsekäs. Rikoit lapsen kodin jotta voit elää itsekkäästi. Ja kohta on jo taas uusi mies kuvioissa, kun lapsen isä "alkoi kyllästyttää".
Tämä on jonkun velan aloitus taas.. Uskokaa nyt jo, kaikki eivät kadehdi teitä ja "vapauttanne"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Kasvat siihen että naisen tehtävä on olla työssäkäyvä äiti, vaimo, kumppani, äitipuoli, isoäiti, hoivaaja, huolehtija yms. yms. Minut kasvatettiin siihen, vastoin identiteettiäni. Nyt aikuisiällä olen ymmärtänyt, että en missään nimessä ollut valmis äidiksi, jatkoin vain sukumme mallia missä lapset tehdään nuorina."
Itse olen elänyt ns.ylirajojen. En ole koskaan osunut mihinkään muottiin ja moni voisi sanoa, että olen epäonnistunut. Olen hankkinut huonon ammatin. Ei tuloja, mutta nautin työstäni. Elin maailmalla koko nuoruuteni vain hippinä kulkien. Sain lapseni 35-40-vuoden välissä. Nyt nautin ihan täysin siemauksin pysyvyydestä ja jatkuvuudesta, rutiineista. Rahattomuus on kyllä iskenyt päin kasvoja pahasti. Rahalle on tullut uusi merkitys, kun on lapset elätettävänä. Arkirutiinit saavat minut iloiseksi ja ihmettelen miksi en aikaisemmin tajunnut "elämäntarkoitusta". Jokaisella meillä on oma elämämme ja onneksi voimme muokata sitä haluamaamme suuntaan. En ehkä nauttisi arkirutiineista niin, jos en olisi aikoinani niitä vastaan kapinoinut.
En voi sanoa mikä olisi itse kullekin ratkaisu, mutta jotain muutoksia voi elämäänsä aina tehdä, että sae tuntuu tyydyttävältä.
Nyt olemme koko syksyn tehneet töitä tytön kanssa, jonka vanhemmat huomasi, että lapset on aika rajoittava juttu. Lapsia on hoitaneet mummot ja kaikki muut. Tyttö oireilee todella pahasti ja elämä menee melkoista alamäkeä.
Jonot lastenpsykiatriaan ovat todella pitkät ja moni lapsi ehtii tappaa itsensä, ennen kuin saa apua. Nämä näkymättömät ja yksinäiset lapset, jotka kokevat olevansa vanhempiensa tiellä, ovat todella surullisia tapauksia.
Toivon todella, että edes tämän yhden saamme kokemaan itsensä tärkeäksi, ettei hänen tarvitse itseään myydä jo 13 vuotiaana saadakseen huomiota ja hellyyttä.
Todellakin kannattaa miettiä, haluaako niitä lapsia. Sillä jälki ei aina ole kaunista.Tai ehkä tämänkään tytön vanhemmat ei edes itse koskaan ymmärrä omaa osuuttaan tytön kohtaloon. Ajattelevat vain, että voi kun sen takia ei saa sitä ja voi kun en jaksa omaa lastani ja kun se on aina tiellä ja ei voi saada sitä vapautta. Eivät tajua, että tyttö kantaa loppuikänsä syyllisyyttä sisällään vanhempien elämän pilaamisesta. Nyt on jo käsivarret viillelty pilalle. Kunhan saataisiin edes jotain muuta pelastettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:00"]
Voin tehdä ihan samoja asioita kuin lapsettomatkin.
[/quote]
Kiva, jos voit. Minä en tosiaankaan voisi.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:19"]
Tarkoitatko, että parisuhteen voi tehdä mielekkääksi mutta vanhemmuutta ei? Miksi et edes yritä?
[/quote]Tarkoitan, että jos vanhemmuus ei ole sitä, mitä elämältä haluaa ja minkä kokee mielekkääksi elämänsisällöksi, lapsen ilmaisema rakkaus ei riitä tekemään onnelliseksi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta arvot pysyvät. Ihminen on onnellinen vain, jos hän elää arvojensa mukaista elämää.
[/quote] Ei se lapsen rakkaus pelkästään riitäkään, mutta itsekin käyn tosi antoisia keskusteluja jo esim. meidän kolmivuotiaan kanssa ja nautin siitä, että tiedän, että mitä enemmän juttelen ja vuorovaikutan hänen kanssaan, niin sen fiksumpi teini ja aikuinen hänestä tulee. Kuten sanottu, se metsä vastaa.
[/quote]
Mutta varmaan ymmärrät myös, että kaikkia eivät kiinnosta lapsen kanssa keskusteleminen tai lapsen kasvattaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:13"]
Pitkä ketju enkä jaksa lukea sitä. Ap: on pakko kysyä että etkö ymmärtänyt lapsia hankkiessasi että se on koko elämäsi mittainen valinta? Ettet koskaan enää voi huolettomana nuorena matkustella vain itseäsi ajatelleen pitkin maailmaa? Ettet ylipäätään koskaan enää ole huoleton? Mutta että vuosien päästä kun lapsettomat sinkkuystäväsi kyllästyvät koluamaan maailmaa sinä olet se jota oikeasti kaivataan ja rakastetaan. Koska sinä olet jonkun ainutlaatuinen äiti.
Jokainen hyvä tekosi ja hellä hoitosi tullaan muistamaan ja siitä kiittämään. Kehen nojaavat sinkkuystäväsi kun ovat itse heikoilla? Rakasta lapsiasi, keskity kasvattamaan heistä ajattelevia aikuisia. Ole läsnä oikeasti. Miksi kuuntelet teiniltä kommentteja kampaamokäynneistäsi? Puhu sille. Kysy millä oikeudella se luulee että sillä on täydet oikeudet rahoihisi. Ymmärrätkö?
[/quote]
yleensä lapsettomalla on laaja tuttava ja ystäväpiiri, perheellisillä usein vain lapset jos niitäkään vanhempana. Ei lapsettoman elämä olepelkkää matkustelua. Valitettavasti kaikki lapseteivät tapaa vanhempiaan kuin pari kertaa vuodessa. Inhottavaa yleistystä eikö.
Minkä ikäisenä te, jotka kadehditte teitte lapsenne?
Itselläni oli esikoisen vauva-aikana hieman haikailua taakse päin, mutta aina kun muistaa miltä tuntui asua ennen miehen löytämistä yksin, miltä lomat tuntuivat kaksin - tajuaa, että ei, mukuloita en mihinkään vaihtaisi, haluaisin lapset joka matkalle mukaan <3
Välillä lomat kivoja kaksin, tai harvat päivät jolloin saa maata pitkään, muttei lapsia korvaa MIKÄÄN!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 17:48"]
Välillä lomat kivoja kaksin, tai harvat päivät jolloin saa maata pitkään, muttei lapsia korvaa MIKÄÄN!!!!!
[/quote]
Eipä kyllä korvaa lapsettomuuttakaan.
Rohkea aloitus AP:lta! Tämä aihe on sellainen tabu, että monet kommentit eivät yllätä. Voimia AP:lle nyt! Kun lapsesi lähtevät joskus opiskelemaan, varmaan olosi helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 17:48"]
Välillä lomat kivoja kaksin, tai harvat päivät jolloin saa maata pitkään, muttei lapsia korvaa MIKÄÄN!!!!!
[/quote]
Eipä kyllä korvaa lapsettomuuttakaan.
[/quote] Onneks noita kahta ei voi verrata.
Yksi lapsi onneksi riitti minulle. Vanhemmalla iällä kun alkaa lapsen hankintaan, ymmärtää että se on aika raskasta tämä vanhemmuus.
Matkoista kadehdin myos, ettei tarvitsisi koko ajan miettia syomista, hukkumista, auringonpistosta ja lapsiystavallisia rafloja. Olisi kiva taas vaan menna vaikka koko paiva NY kaupungilla kierrellen ja lopuksi viinibaariin ja sushimestaan sambaamaan. Kaikkea ei voi saada, useimmiten se riittaa mita on mutta matkusteluista ilman lapsia on rehellisen kateellinen.
Ja te joiden mielesta kylla voi lastenkin kanssa, ei todellakaan voi niinkuin mina olen joskus tottunut matkustamaan.
Täytyy olla aika jälkeenjäänyt teini jos kuuntelee vielä cd-levyjä eikä musiikkia digitaalisessa muodossa.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:38"]
Vaikka en esim. matkustelekaan kovin usein niin minulle riittää se tieto että voin halutessani tehdä mitä tahansa. Ihan extempore.
Lapsettoman elämän kääntöpuolena on tietysti se ajoittainen yksinäisyyden tai tyhjyyden tunne. Sitä ilmenee yleensä silloin kun näkee tai puhuu jonkun vanhemman kanssa. Tulee sellainen oli, että olisiko omalla elämällä joku suurempi merkitys jos olisin äiti. En kuitenkaan lähtökohtaisesti ajattele niin, se on vain hetkittäinen ajatus.
Nykyään on vissiin trendinä sellainen "oma aika". Kaikilla pitää olla OMAA AIKAA, harrastuksia, lomia jne. Jopa samassa perheessä olevat vanhemmat vaativat toisiltaan omaa aikaa. Muistan omasta lapsuudesta että kaikki tehtiin yhdessä. Lomat oli PERHEEN AIKAA. Illat oli LASTEN AIKAA VANHEMPIEN KANSSA. Yhä edelleen on hauska katsoa vanhempiani, kun harrastavat ja lomailevan aina yhdessä. Omaa aikaa on se kun isä lähtee teboilille pelaamaan kolikkopelejä ja äiti katsoo sen aikaa emmerdalea. Näin kärjistetysti.
[/quote]
Ei se äitiys tuo sille lisämerkitystä. Mutta itse tein esikoisen vasta 32 vuotiaana ja olin ehtinyt elää monenlaista elämää, avoliitossa ja sinkkuna ja matkustaa ja opiskella. Siksi en ole kadehtinut kenekään elämää, kun sain lapsia. Enkä koe jääneeni mistään paitsi. Koen lapset lisäarvona elämälleni. Koska olin saanut elää lapsetonta elämää niin pitkälle, lapset toivat siihen ihan jotain uutta.
Ei todellakaan kannata lapsia tehdä kovin nuorena, vaan matkustella ja katsoa, miltä maailma näyttää.Näin ei katkeroidu ja kosta sitä lapsilleen.
[/quote]
Pakko muuten sanoa, että tosiaan olen matkustanut lapsena/varhaisnuoruudessa paljon ja ehdin parille reppureissulle jopa yksin. Olen myös opiskellut, ollut töissä (tällä hetkellä molempia) ja koenkin, että lapsien teko oli virhe siinä mielessä että olisi pitänyt jatkaa sitä itsenäisyyttä mutta paineet perheen perustamiseen olivat melko kovat jo nuorena, isosisko aloitti ensin ja minä seurasin perässä, ja äitini on oikea supermummo ja ELÄÄ lapsenlapsilleen. Äidilläni ei ole muuta elämää kuin lapset, ja edelleen eläkeiässä nyt on aivan tohkeissaan lapsenlapsista. Minä en vain ole äitini, ja toisinaan ahdistaa se että varmasti joku lapsettomuushoitojen keskellä kamppaileva pariskunta ja lastenhoitopulasta kärsivä yh vaihtaisi osia kanssani, mutta siitä huolimatta koen eläväni väärää elämää. Ei tämä ole "minua".