Kateus lapsettomia kohtaan

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:58"]

Täytyy olla aika jälkeenjäänyt teini jos kuuntelee vielä cd-levyjä eikä musiikkia digitaalisessa muodossa.

[/quote]

Kiitos, odotin jotain idioottikommenttia, jonka avulla pääsen pois ruudun äärestä :)

Onneksi se vanhemmuus ei ole kaikille samaa, kuin sinulle. Mä en ihan oikeasti kadehdi yhdenkään lapsettoman elämää. Matkustetaan lasten kanssa, myös kauas ja se on kaikille kivaa ja rentouttavaa! Koululomien sitovuus on ainoa asia, mikä vähän harmittaa. Ja silloin, kun päästään joskus kahdestaan jonnekin, niin varmasti sitäkin osaamme arvostaa ihan erilailla, kuin lapseton pari. Saunassa osaan rentoutua, vaikka onkin lapsia - miten se sun teini estää sitä??? Ja teinin vinkunat nyt on ihan kasvatuksesta kiinni, kuvitteletko, että kaikkien lapset valittavat äidin kampaamokäynneistä? Panosta perheeseesi - se kannattaa!

Minä myös kadehdin noita lapsettomia matkoja ja se on myös painavin syy siihen, etten hanki enää neljättä lasta. Mutta aikansa kutakin ja riittäähän noista iloakin. Mulla on myös tapana matkustaa vuosittain yhden kouluikäisen kanssa johonkin Euroopan kaupunkiin, nämä matkat ovat ihania kun saa viettää laatuaikaa yhden lapsen kanssa ja nähdä uusia asioita lapsen silmin!:

Elämä on valintoja. Sen mukaan mennään.

Olen ollut vauvan kanssa New Yorkissa - sekin oli kivaa! Ja jos haluat sinne yksin, niin viimeistään kouluikäisten kanssa pitäis onnistua. New Yorkiin voi lähteä vaikka pidennetylle viikonlopulle ja kouluikäinen pärjää varmasti 3-4 päivää ilman vanhempia jonkun tutun hoidossa. Ja jos se ei onnistu, niin lähde jonkun ystävän kanssa?

Minä olen vuoroviikkoäiti ja rakastan tätä. Tässä on molempien, lapsellisen ja lapsettoman, hyvät puolet. Kamalaa tunnustaa ääneen, mutta en haluaisi lapsia luokseni koko ajaksi....en jaksa niitä vaatimuksia ja koko ajan läsnäolemista jollekulle, tai viihdyttäjän tai pelinkieltäjän roolia. 

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:02"]

Ja silloin, kun päästään joskus kahdestaan jonnekin, niin varmasti sitäkin osaamme arvostaa ihan erilailla, kuin lapseton pari. 

[/quote]

Kyllä minä ainakin arvostan kahdenkeskistä aikaa puolisoni kanssa ihan joka päivä. En halua huonontaa parisuhdettani vain siksi, että mahdollisesti arvostaisin sitä vähän enemmän. Voi olla, että arvostaisin terveyttänikin enemmän, jos sairastuisin syöpään, mutta en silti halua sairastua syöpään. 

Samma här. En osaa kadehtia yhtään lapsettomien "vapautta". Totta kai elämä on välillä rankkaa ja vastuu painaa, siitä ei pääse mihinkään. Mä kuitenkin satun pitämään lapsistani, rakastan heitä. Näin ollen haluan viettää aikaani heidän kanssaan. Ovat jo sen ikäisiä että äitikin tässä tajuaa että ei ne lapset todellakaan ole ikuisesti siinä kyljessä kyhjöttämässä. Pari vuotta, niin esikoinen on jo maailmalla. Siinä sitä on kohta omaa aikaa. 

Vähän outoa minusta kadehtia jotain matkustelua! Ihan kuin kaikki lapsettomat vaan reissailis ja niillä olis aina tosi ihanaa parisuhdeaikaa niillä matkoillansa. Onhan tämä lapsiperhe-elämä ajoittain rankkaakin mutta haloo, kadehtia nyt toisen elämää?

Mä en vaihtaisi lapsiani mihinkään matkoihin. Mitä se olis edes matkustaa ilman ihanaa perhettään. Mun mielestä on niin ihanaa olla täynnä rakkautta, se on mulle se trippi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:10"]

Vähän outoa minusta kadehtia jotain matkustelua! Ihan kuin kaikki lapsettomat vaan reissailis ja niillä olis aina tosi ihanaa parisuhdeaikaa niillä matkoillansa. 

[/quote]

Kyse ei ole siitä, että erityisesti lapsettomat nauttisivat matkailusta. Useimmat ihmiset haluavat matkailla, mutta lapsettomilla on siihen paremmat edellytykset kuin vanhemmilla. Pariskuntien parisuhdetyytyväisyys myös keskimäärin romahtaa lasten synnyttyä, joten lapsettomilla on todennäköisemmin asiat hyvin myös tässä suhteessa.

Onneksi ei ole lapsia :)

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:12"]Mä en vaihtaisi lapsiani mihinkään matkoihin. Mitä se olis edes matkustaa ilman ihanaa perhettään. Mun mielestä on niin ihanaa olla täynnä rakkautta, se on mulle se trippi.

[/quote]

Alapeukutin vahingossa - sorry. Piti yläpeukuttaa, olen siis samaa mieltä:)

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:14"]

Onneksi ei ole lapsia :)

[/quote]

Se on todellakin iso onni. Toivottavasti äidit nauttivat vanhemmuudestaan yhtä paljon kuin minä nautin siitä, ettei lapsia ole. Lopulta kummassakin tilanteessa on kyse siitä, että onnistuu tekemään itselleen parhaat valinnat.

Ap, niin tuttu tunne...Minä koen jollain tavalla tulleeni höynäytetyksi. Lapsettomana asuin ulkomailla, matkustin minne sattui huvittamaan, söin mitä halusin, nukuin niin kauan kuin väsytti, harrastin ja olin aktiivinen  jne...lista on loputon. Silloin ystäväni, joilla oli lapsia, vakuuttelivat, miten ihanaa on herätä aamulla märkään pusuun tai pienten kätösten kosketukseen, kuinka mahtavaa on pienen ensimmäiset sanat ja askeleet...ja tottahan tuo kaikki onkin, tiedän sen nyt kokemuksesta. Mutta se mikä silloin jäi kertomatta-unettomat yöt, uhmaikäisen jatkuva itku ja huuto, seksitön elämä, joku haluamassa koko ajan jotain, elämän loppuun saakka jatkuva huoli toisesta ihmisestä, sama, tylsä mutta varma työ, yleinen elämän harmaus...tätä listaa voisin jatkaa loppupäivän.

Ystävät siis jättivät mainitsematta, ettei se aina (pääsääntöisesti) niin mukavaa ole. Ehkä vakuutellakseen itselleen ja minulle, ettei heillä ole syytä kadehtia minun lapsetonta, vapaata elämääni. Nyt tiedän, että oli syytä, ja kateellisia he olivatkin, ovat sen myös myöntäneet. Ja nyt, vuosien päästä, kun kamppailen lastenkasvatuksen, työn ja asuntolainan kanssa, he kertovat minulle siitä, kuinka karua heidän elämänsä lasten kanssa on ollut. Oma syy se tietysti on, että niitä lapsia tuli hankittua, ja kaksi vielä. Minä kyllä palaisin lähtöruutuun ja valitsisin elämän ilman lapsia, jos se olisi mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:58"]

Täytyy olla aika jälkeenjäänyt teini jos kuuntelee vielä cd-levyjä eikä musiikkia digitaalisessa muodossa.

[/quote]

Missä muodossa musiikki muuten on CD:lla?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:51"]Tähän alkuun pakollinen "rakastan lapsiani yli kaiken" mutta..

Kadehdin lapsettomia ystäviäni jotka matkustavat Thaimaahan/Losiin/New Yorkiin/Vietnamiin yms.ja viipyvät matkoillaan viikkoja,sumplivat töitään siten että lomat voidaan olla kaikki matkoilla . He nukkuvat aamuisin pitkään eikä ole kiukkuisia teinejä joita tarvitsee hyysätä ja vahtia ja lomat on LOMAA eikä tarvitse koko ajan stressata vatsapöpöä ja sitä että joku hukkuu mereen/saa allergisen reaktion ruuasta. Kadehdin lapsettomia ystäviäni sillä he voivat lähteä aamu kuudelta lenkille /salille ja suoraan töihin,töistä RAUHASSA kotiin vaikka vaateostosten kautta! Heidän ei tarvitse asioida Prismoissa ja tapella kouluaamuina ja saunassa saat RENTOUTUA! Kun otat lasin viiniä maailman nokkelin teini ei vinoile alkoholismista,kukaan ei syyllistä kun käyt kampaajalla mutta et voinut ostaa "sitä ceedee levyy muka!". Jos nyt saisin free passin vapauteen ottaisin sen ja olisin tekemättä lapsia! Olen 32v ja ihan helvetin kyllästynyt olemaan jatkuvasti jotakin jollekin. Odotan että lapset kasvavat ja muuttavat pois,ja tästäkin toki poden huonoa omaatuntoa. Paska äiti kaiken päälle! Onnelliset lapsettomat,olette vapautenne ansainneet.

terkuin: se äiti joka katsoo farmarinsa ikkunasta,muksujen seasta, teitä vapaana kulkevia haikealla katseella <3

[/quote] nuorena olet lapset tehnyt, siksi ehkä ahdistaa. Tässä näkee, ettei teiniäitiys kannata

Aika aikaansa kutakin. Juteltiin joskus yhden ystävän kanssa, jolla on ollut lasten takia moottoripyöräily tauolla vuosia (meillä siis yhteinen harrastus). Hän sanoi, ettei se oikeastaan harmita, koska nyt on tämä aika, jolloin lapset ovat pieniä, eikä sitäkään aikaa saa koskaan takaisin, parempi siis nauttia siitä nyt, eikä haikailla jonkun mahdottoman asia perään. Minusta hyvä filosofia! Asioista kannattaa nauttia silloin, kun ne ovat käsillä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:05"]

Elämä on valintoja. Sen mukaan mennään.

[/quote]

Juuri näin. Ja lähinnä säälin ihmisiä, jotka jaksaa sen yhden elämänsä tuhlata kateuteen.

Ihmisellä on elämää n. 70-80 vuotta ja yhtään elettyä hetkeä ei saa takaisin. Sitten jotkut katuu lapsiaan ja kadehtii lapsettomia tuttujaan. On varmaan kiva huomata sitten kasikymppisenä mummona, että, kas, olipa antoisa elämä. Jäi nauttimatta elämästä, kun tuhlasi se kadehtimiseen.

Toisaalta, säälin ap.n teinejäkin. Kuka haluaa olla se lapsi, joka koko ikänsä joutuu kantamaan syyllisyyttä siitä, että pilasi äitinsä elämän. Se on rankka taakka lapselle kantaa.

Ap.n vaihtoehdot on antaa lapset pois tai sitten alkaa kasvattaa omaa ajatusmaailmaansa positiiviseen eli olisit onnellinen siitä, mitä sinulla on ja oppisit kantamaan vastuun teoistasi. 

Toisaalta, ei onneksi mene enää kauaa, niin muuttavat pois kotoaan. Toivottavasti sen ajan  vielä jaksat.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:18"]

Ystävät siis jättivät mainitsematta, ettei se aina (pääsääntöisesti) niin mukavaa ole. Ehkä vakuutellakseen itselleen ja minulle, ettei heillä ole syytä kadehtia minun lapsetonta, vapaata elämääni. Nyt tiedän, että oli syytä, ja kateellisia he olivatkin, ovat sen myös myöntäneet. 

[/quote]

Tähän olen itsekin törmännyt. Ilmeisesti näistä vanhemmista on tärkeää, että muutkin kärsivät. Lapsettomuus on monella tapaa huijaamista, kun elämästä saa ottaa parhaat pällä ja välttyy aika monelta harmilta. Tämä ei kaikille tunnu millään sopivan.

Minulla on kuusi lasta, olen yh, mutta pystyisin kyllä matkustamaan ilman lapsia. Siihen on varaakin, mutta matkalle koko perheen kanssa saisi säästää useamman vuoden. Pakkoko se on olla niin kiinni niissä muksuissa koko aika? Pääsen tapaamaan kavereitani, lenkille Ym. Eri asia jos on totaali-yh ilman lasten isää, isovanhempia, eikä edes kavereita ole. Mutta silloinkin voi luoda verkostoa. En kadehdi vaan päinvastoin minusta lapsettomat ikäiseni on jääneet paljosta paitsi, itse voin tehdä samoja asioita kuin hekin vaikkakaan en niin usein, mutta lisäksi minulla on lapset. Ei lapset estä elämästä ja tekemästä vaan oma marttyyrinkruunu.