Lue keskustelun säännöt.
Kerroimme mieheni kanssa joulupöydässä raskaudestani...
26.12.2013 |
Olimme jouluna mieheni kanssa syömässä hänen vanhemmillaan. Paikalla oli myös miehen muuta sukua.
Ajattelimme että ruokapöydässä olisi hyvä hetki kertoa perheenlisäyksestämme (ensimmäinen lapsi kyseessä) kun kaikki ovat paikalla. Suku vaikutti hieman yllättyneeltä, onnittelivat toki mutta siinä se. Kukaan ei kysynyt edes laskettua aikaa tms.
Vähän ajan päästä mieheni sisko kertoi, että heille tulee muutaman kk päästä uusi koiranpentu. Tästä uutisesta puhuttiin loppuilta, kyseltiin tulevan pennun nimestä aina ruokakupin väriin asti jne... Kukaan ei enää muistanut raskauttani. Ei siinä mitään, hieman kyllä ihmetytti vaan sukulaisten käytös... Miehen vanhemmat ovat vielä vaikka kuinka pitkään kyselleet tulevista lapsenlapsista mutta silti koiranpentu (joka ei ole edes ensimmäinen) oli paljon isompi juttu. :D
Kommentit (147)
Varmasti kysymys oli vain siitä, että eivät halua intoilla ennen kuin vauva on turvallisesti mahan ulkopuolella. Eikös sen sanota tietävän huonoa, jos vauvasta onnitellaan jo raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan näitä, jotka tulevat muiden järjestämiin juhliin kertoakseen omia ylläreitään. Miksi pilata appivanhempien järjestämä ateria tuolla tavalla?
no nyt ne luulee että teille tulee kissa.
En nyt itse keksi äkkiseltään, mitä kaikkea voisi tulossa olevasta lapsesta keskustella. Ei millään pahalla ap:ta kohtaan. Koirasta voi sentään keskustella rodusta, sukupuolesta ja vaikka mistä, mikä ei vielä kohdusta olevassa vauvasta voi tietää. En nyt tietenkään viittaa vauvan kohdalla rotuun, pieni selvennys ettei kukaan ymmärrä väärin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:18"]
No enpä puhunut Nimenomaan Teistä vaan yleisesti vanhempien käytöksestä Suomessa. Jos muualla maailmassa vanhemmat käyttäytyvät paremmin, kuin suomalaisvanhemmat.
[/quote]
Ok, anteeksi, ymmärsin väärin ekan viestisi. Tuossa saatat olla oikeassa, vaikeahan se on täällä vieraiden ihmisten toimia, jos täällä osa vanhemmista on yliherkkiä sen suhteen mitä ja miten vieraat toimivat heidän lapsiaan kohtaan. En ole tullut tuota ajatelleeksi.
t. 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap :( Meille kävi melkein samoin, tosin meille tulossa kolmas.Joulupöydässä kerrottiin vauvasta ja reaktiot oli "Ai, aha. No mitäs muille?" :O Kolmannessa vissiin menee se onnitteluraja... Ja tähän sukuun kolme lasta on aika normi määrä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:18"]
Raskaus voi hyvin mennä vielä kesken. Mitäpä siitä vielä numeroa tekemään.
[/quote]
No voihan se koirakin vielä kuolla/joutua lopetettavaksi.
Tuli mieleen sekin, että oletteko kovin nuoria? Monethan suhtautuvat nyrpeästi alle 25v lisääntymisiin, ja en yhtään ihmettelisi reaktioita jos olette esim 23 -vuotiata. Toki se ei ole mikään syy ohittaa raskaus tuolla tavalla kuin siitä kerrotaan.
Itse voisin kuvitella käyttäytyväni noin vain jos lapsentulo ei olisi jollain tapaa suotavaa. Esim molemmat tulevista vanhemmista olisivat vailla työtä ja koulutusta, parisuhde rakoilisi vähän väliä, alkoholi maistuisi liikaa, tai yhdessä oltaisiin oltu alle 2 vuotta jne jne. Jos mitään tällaisia juttuja ei ole, niin sitten se kai on vain huonoa käytöstä, jos ei edes laskettua aikaa kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Moni mamma on töykeä jos joku erehtyy kysymään jotain "väärää". Mitä voi sanoa, ettei loukkaa? Kumpaa toivot -> palopuhe siitä, että ei väliä, kunhan on terve... Mikä sukunimi lapselle -> mitä se sulle kuuluu, itse me päätetään... aika paljon aiheita, joita ei kannata ottaa esille. Toki kohteliasta on kysyä LA ja sanoa muutama sana syntymäajankohdasta ym. mutta jos tulevat vanhemmat sattuvat olemaan kovin tärkeileviä, niin viisainta olla kysymättä mitään."
Kuvailit juuri kälyni.
Meillä miehen sisko kertoi vastaavalla tavalla heidän tulevasta vauvastaan ja tietty appi sanoi, että toivottavasti se on poika. Siitä syttyi heti riita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:55"]
Minkä rotuinen pentu siskollesi on tulossa, ap?
[/quote]
Niin kerro siitä koiranpennusta! ne on ihania!
Mun mielestä tuo oli todella ajattelematonta käytöstä niiltä sukulaisilta, oli teidän elämäntilanteenne sitten mikä tahansa. Kyllä nyt ensimmäisiä kysymyksiä, joita ihmisille normaalisti herää, kun raskaudesta ilmoitetaan, on laskettu aika. En tajua tuollaista käytöstä, kuulostavat suoraan sanottuna aivan junteilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä appivanhempien eka lapsenlapsi? Ystäväni kertoi, kun kertoi raskaudestaan vanhemmilleen (ja siis kyseessä heille eka lapsenlapsi), oli reaktio pelkästään "mitä... nyt jo?!" ja ystäväni oli sentään miehensä kanssa ollut 10 vuotta yhdessä joista 3 naimisissa, oli ammatit ja omakotitalot hankittu. :D Olivat vaan vanhemmat niin hämmentyneitä etteivät osanneet onnitella. Toki myöhemmin sitten onnittelivatkin.
Tuosta lapsiin suhtautumisesta, että kyllä mä koin että lapsen saannin jälkeen tuli huomiota tuntemattomilta vähän joka suunnalla (siis Suomessa, Helsingissä). Ihan ventovieraat tulivat ihastelemaan vauvaa tyyliin kadulla ja kyselivät, miten on sujunut. :D Olin aivan ihmeissäni. Ja yhä edelleen kun lapseni on 2-vuotias niin vieraat ihmiset välillä ihastelee ja lepertelee hänelle. Kyllä samanlaisia reaktioita tuli myös kun ulkoilutin siskoni kääpiöpinseriä teininä kerran viikossa. Ihmiset kyselivät kovasti, että mikäs ihmeen minikoira se tuo on. :D Missä te oikein asutte te joiden lapsia ei edes vilkaista?
Meillä ainakin puolison vanhemmat suhtautuivat tosi tökerösti molemmilla kerroilla kerrotuna vauvauutisiin, vaikka kerrottiin molemmille henkilökohtaisesti (eli ei suuren porukan aiheuttamaa stressiä omasta reaktiosta). Myöhemmin sitten kyselivät enemmän ja vaikuttivat kiinnostuneilta.
Ensimmäisen kohdalla vaan yllättyivät uutisesta (ollaan oltu pitkään yhdessä ja olivat ajatelleet, ettemme halua lapsia ollenkaan) ja tuleva isovanhemmuus hämmensi. Ja toisen lapsen kohdalla yllättyivät "pienestä" ikäerosta, kun heidän kohdallaan kesti 6 vuotta toipua esikoisesta ennenkuin saattoivat harkita uutta lasta.
Isovanhemmuus voi olla myös vaikea juttu hyväksyä, silloinhan on vanha ja toisaalta isovanhemmuuteen liittyy odotuksia (lastenvahtimiset tms).
Koiraan ei liity mitään vaikeaa eikä mitään niin suuria tunteita herättävää. Siksi kiran hankkiminen on helpompi puheenaihe.
Mutta ymmärrän harmituksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:49"]
Mun mielestä tuo oli todella ajattelematonta käytöstä niiltä sukulaisilta, oli teidän elämäntilanteenne sitten mikä tahansa. Kyllä nyt ensimmäisiä kysymyksiä, joita ihmisille normaalisti herää, kun raskaudesta ilmoitetaan, on laskettu aika. En tajua tuollaista käytöstä, kuulostavat suoraan sanottuna aivan junteilta!
[/quote]
No en minä ainakaan menisi kysymään laskettua aikaa, jos joku kertoisi olevansa raskaana. Ensinnäkään, se ei kiinnostaisi minua ja toisekseen, ihminen varmasti kertoisi sen itse jos kerran kertoo olevansa raskaanakin.
Omakohtaista kokemusta tällaisesta on sen verran, että miehen veli ja vaimonsa kertoivat eräänä jouluna että on lapsi tulossa. Raskaus oli jo todella pitkällä eikä ollut kyllä eka lapsikaan. Mulle ainakin tuli sellainen olo että koska eivät ole aiemmin halunneet kertoa raskaudesta niin ei muakaan kiinnosta kysellä heiltä siitä eikä heitäkään välttämättä kiinnosta kertoa. Lapsellista ehkä, mutta oli heillä kyllä ollut useita aiempiakin tilaisuuksia kertoa asiasta. Muutenkin heidän käytös on aina ollut vähän sellaista että "lällislää eipäs kerrotakaan teille kun halutaan pitää itse salaisuus!". Pitäkööt sitten asian "salaisuutena" myös sen julkistamisen jälkeen, ei mulla ollut heiltä mitään kysyttävää. Itse kyllä summittaisen lasketun ajan kertoivat minkä takia tiesinkin että oli raskaus jo hyvin yli 20+ viikoilla.
Kun kerroimme äidilleni raskaudestani, hän pillahti itkuun ja ryntäsi halailemaan meitä molempia. Halusin tietää "kaiken" - lasketun ajan, onko käyty ultrassa - onko KUVIA!!, tietääkö vielä kumpi se on, olenko ollut jo neuvolassa, onko ollut pahoinvointia jne. Niin ja siitä käytiin pitkä keskustelu, että onko hän sitten mamma, mummi, mummo vai mikä. Myös isäni, joka on huomattavasti jäyhempää sorttia, sai onnittelut suustaan ja kahvikupillisen ajan asiaa mietittyään onnitteli vielä uudestaan ja alkoi silmäkulmiaan pyyhkien muistella minun vauva-aikojani. Jopa appiukkoni oli liikuttunut ja jäyhällä tavallaan myhäili iloisista uutisista.
Kaipa olen tottunut sitten vähän erilaiseen menoon, kun minusta nuo reaktiot ovat nornaaleja.. Muistan myös, ketkä eivät onnitelleet "vielä, vaan onnittelevat sitten kun on jotain onniteltavaa". No, ylläri että nämä samat epäkohteliaat jäärät eivät todellakaan onnitelleet myöskään vauvan synnyttyä.. Minusta myös raskaudesta voi onnitella. On erittäin paljon todennäköisempää, että lapsi syntyy ja kaikki on kunnossa kuin että ei ole. Siinä vaiheessa, kun raskaus on ultralla todettu, aivan valtaosa raskauksista sujuu loppuun saakka hyvin.
Ap, jos la on vasta ensi syksynä, kuten mainitsit, on raskautesi vielä niin alussa että mitä vaan voi tapahtua. Ymmärrän hyvin sukulaistesi suhtautumisen. Meille ei olisi tullut mieleen edes kertoa ennen 12-viikkoa kenellekään!
No en minä ainakaan menisi kysymään laskettua aikaa, jos joku kertoisi olevansa raskaana. Ensinnäkään, se ei kiinnostaisi minua ja toisekseen, ihminen varmasti kertoisi sen itse jos kerran kertoo olevansa raskaanakin.
Niin, että hiljaa vaan tapittaisit, kun toinen kertoo onnellisena asiasta? Kyllähän näitä töykeitä aina joukkoon mahtuu.
No en minä ainakaan menisi kysymään laskettua aikaa, jos joku kertoisi olevansa raskaana. Ensinnäkään, se ei kiinnostaisi minua ja toisekseen, ihminen varmasti kertoisi sen itse jos kerran kertoo olevansa raskaanakin.
Niin, että hiljaa vaan tapittaisit, kun toinen kertoo onnellisena asiasta? Kyllähän näitä töykeitä aina joukkoon mahtuu.
Onko miehesi sisko tahattomasti lapseton ja osaksi siksi hommaa noita koiria? Anoppisi ja appisi tietävät ehkä sen eivätkä halua hehkuttaa teidän vauvaa. Meille kävi noin..