Onko sinulla tietty miestyyppi, joka ihastuu sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Pitkät komeat juristit, joilla on paskamainen luonne

Missä olette tavanneet pitkiä ja komeita juristimiehiä? Olen itse juristinainen ja tiedän vain pieniä, hinteliä tai pulleita miesjuristeja :D

Hyvännäköiset narsistit/egoistit.

Olisi ihanaa, jos ne ihan tavalliset miehet ihastuisivat. Luulen, että he ajattelevat ettei kuitenkaan ole mahdollisuutta, vaikka se on juuri päinvastoin. 😅

Minuun ei ihastu edes kiltti miehet :(

-knainen

Vierailija kirjoitti:

Ei, minulla on aikajana. Monet miehet (melkein kaikki) ihastuu minuun kun viettävät aikaa kanssani niin paljon että tutustuvat kunnolla. Sen jälkeen kun tutustuvat oikein oikein hyvin, ihastuminen hiipuu. 😅 Teen mielenkiintoisen ensivaikutelman, ja ehkä toisen ja kolmannen, mutta jossain vaiheessa huomaavat etten ole oikeasti mitenkään erikoinen. Pelkkä ulkonäköni ei sitä tee, olen ihan perusnätti, mutta minulla on hyvät jutut.

Mulla on sama eikä vaan ihastuneiden miesten vaan ihan kaverienkin suhteen. Se on oikeasti outoakin kuinka herkästi mua pidetään ensin mahtavana tyyppinä (olen siis oikeasti ihan tavallinen/normaali) ja sitten kun aikaa kuluu niin ikään kuin petytään siitä, etten ollutkaan sen kummallisempi ja erilainen. 

Itsekeskeisiä miehiä. Sellaisia jotka tuntikausia hölöttävät vain itsestään. Sellaisia jotka pitävät itseään mua parempina, älykkäämpinä ja muuten vain ylivertaisempana. Kiteytettynä eräs eksäni hämmästyneenä siitä että minulla oli mielipide ja jopa sanoinkin sen "sinun piti olla kiltti ja taipuisa".

Ylipäätään viehätän miehiä jotka eivät pidä minua minään.

Olen 166/54, pitkät hiukset ja hiljainen pinnaltapäin. Suhteet ovat aina päättyneet siihen että minäkin olen halunnut päättää asioistani. 

Korkeasti koulutettut urheilulliset vähän ujot miehet tai afrik kalais- ja ara bimiehet. Viimeisimmistä oli yhdessä vaiheessa niin paljon harmia että oli jo rikosilmoitus vakavassa harkinnassa parista kaverista. Ilmoituksia ei tarvinnut tehdä, pelkkä niillä uhkaaminen riitti onneksi lopulta ja vaihtavat nykyään kadun puolta jos tulevat vastaan. Tiedän missä asuvat täällä lähiössä ja eivät tykkää kun ihmiset soittelee heidän häiriköinnistään viranomaisille kun paperi ttomat ystävät paljastuu.

Minä olen ylipainoinen ja minua lähestyi aina todella laihat ja sirot miehet. Osa ihan komeitakin, mutta ajatus seksistä tuntui todella vieraalta. Onneksi löysin nallekarhumaisen miehen itselleni jota ei tarvitse pelätä, että menisi rikki.

Silmälasipäiset kiltit nörtit, jotka ovat usein lyhyitä (tämä ei tosin haittaa tippaakaan), ovat aivan head over heels. Olen lyhyt ja lihava, mutta myös hyvin rintava ja persevä, tyyliltäni lähempänä goottia kuin klassista pukeutujaa. 

Minuun on ihastuneet tosi monenlaiset miehet, mutta ylivoimainen enemmistö on ollut niitä, kenestä itse olen kaikkein vähiten kiinnostunut. Siis jos olen esim. juhlissa erehtynyt ajattelemaan, että toivottavasti ainakaan tuo ei tule juttelemaan mulle, niin just se kaveri on sitten iilimadon lailla liimautunut minuun ja vuosikausia yrittänyt milloin minkäkin tekosyyn varjolla tunkea seuraani. Myös baarissa, kadulla ja julkisissa kulkuneuvoissa kaiken maailman urpot tekee tuttavuutta. Oon varmaan hyvin kiltin ja ystävällisen näköinen silloinkin kun yritän olla torjuva. Tai sitten nämä on just niitä sosiaalisesti kömpelöitä, jotka ei tajua kohteliaan torjuvia eleitä.

Sitten on myös ollut pari sellaista tapausta, joissa kiinnostus on ollut molemminpuolista. Nämä molemmat ovat komeita, pitkiä, itsevarmoja, verbaalisesti lahjakkaita, tyylikkäitä, älykkäitä, urheilullisia ja perhekeskeisiä johtajatyyppejä, joiden kanssa huumorintajut osuu loistavasti yksiin. Molemmat tosin varattuja ja perheellisiä tavatessamme. Kummankaan kanssa en ryhtynyt mihinkään sivusuhteeseen, vaan juteltiin tunteista ja jatkettiin tahoillamme. Toisen kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä ja viestitellään sekä käydään ulkona syömässä silloin tällöin. Kumpikin näistä on esitellyt minut myös vaimoillensa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylipainoinen ja minua lähestyi aina todella laihat ja sirot miehet. Osa ihan komeitakin, mutta ajatus seksistä tuntui todella vieraalta. Onneksi löysin nallekarhumaisen miehen itselleni jota ei tarvitse pelätä, että menisi rikki.

Miehenä ihmettelen tätä.

Kuinka se voi olla niin että jos mies on vähänkään naista pienempi niin heti on vaara että mies menee rikki?

Miehillä on kuitenkin vahvempi luusto ja suhteessa kokoon huomattavasti enemmän lihasmassaa.

Esimerkiksi minä 172cm/65kg miehenä olen reippaasti vahvempi kuin 180cm/80kg nainen, ellei jälkimmäinen treenaa oikein kunnolla.

"Rikki menemisen vaara" jos nainen esimerkiksi päättää istahtaa syliin on tasan sama kuin 60-kiloisen naisen tapauksessa, ellei pienempi mikäli isommassa naisessa on enemmän pehmusteita.

Mutta maagisesti mies, joka olisi samankokoisenakin vahvempaa tekoa ja vahvempi, on reippaasti naista isompi niin siinä ei olekaan vaaraa rikkimenemisestä vaan päin vastoin ihanan suojeltu olo kun jättimies nostaa pikku tyttärensä maasta ilmaan ja silti jälkimmäinen tuijottelee silmät lautasina mestariaan ylöspäin?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ap:lle.

Millaisten miesten sitten olettaisit ihastuvan sinuun?

Pienet ja sirot naiset pitävät itsestäänselvinä että heihin ihastuvat pitkät ja maskuliiniset miehet, ovathan he itse feminiinisiä. Luonnollista että vastakohdat vetoavat toisiinsa.

Pitkät ja näyttävät naiset pitävät itsestäänselvinä että heihin ihastuvat pitkät ja maskuliinisen miehet, ovathan he pitkiä ja naisellisia.

Keihin meidän lyhyiden, hoikkien ja poikamaisten miesten sitten kuuluisi ihastua kun jokaisen naisen vastakappaleeksi sopisi se sama pitkä ja maskuliininen mies?

 

En oleta, että minkäänlaiset miehet ihastuisivat minuun. Ehkä se on minun oma huono itsetunto ja kompleksit, jotka saavat minut ajattelemaan miksi miehiä ei häiritse se, että olen heitä pidempi ja painavampi. En ole mitenkään poikkeuksellisen pitkä, mutta kasvoin ekana luokastani ja olin monta vuotta kaikkia poikia pidempi. Lisäksi kasvoin myös molempia vanhempiani pidemmäksi, joten olen kuullut kokoani kauhistelevia kommentteja n.10 vuotiaasta asti.

Tiedän, että näytän ihan hyvältä (tai siis niin hyvältä kuin kokoiseni ihminen voi näyttää), mutta silti hämmästyn aina jos lyhyt ja hoikka mies osoittaa kiinnostusta. Mielestäni ympärilläni on ihania, kauniita, siroja naisia ja ihmettelen miksi nämä miehet ei kiinnostu niistä vaan minusta, joka on heille 'vääränlainen'.

Sanoin myös aloituksessani, että elämäni 2 pitkää parisuhdetta ovat olleet pituisteni miesten kanssa, mutta ne ovat alkaneet opiskellessa ja töissä, joissa olen ehtinyt hitaasti tutustua miehiin ennen suhteen muuttumista seurusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ap:lle.

Millaisten miesten sitten olettaisit ihastuvan sinuun?

Pienet ja sirot naiset pitävät itsestäänselvinä että heihin ihastuvat pitkät ja maskuliiniset miehet, ovathan he itse feminiinisiä. Luonnollista että vastakohdat vetoavat toisiinsa.

Pitkät ja näyttävät naiset pitävät itsestäänselvinä että heihin ihastuvat pitkät ja maskuliinisen miehet, ovathan he pitkiä ja naisellisia.

Keihin meidän lyhyiden, hoikkien ja poikamaisten miesten sitten kuuluisi ihastua kun jokaisen naisen vastakappaleeksi sopisi se sama pitkä ja maskuliininen mies?

 

En oleta, että minkäänlaiset miehet ihastuisivat minuun. Ehkä se on minun oma huono itsetunto ja kompleksit, jotka saavat minut ajattelemaan miksi miehiä ei häiritse se, että olen heitä pidempi ja painavampi. En ole mitenkään poikkeuksellisen pitkä, mutta kasvoin ekana luokastani ja olin monta vuotta kaikkia poikia pidempi. Lisäksi kasvoin myös molempia vanhempiani pidemmäksi, joten olen kuullut kokoani kauhistelevia kommentteja n.10 vuotiaasta asti.

Tiedän, että näytän ihan hyvältä (tai siis niin hyvältä kuin kokoiseni ihminen voi näyttää), mutta silti hämmästyn aina jos lyhyt ja hoikka mies osoittaa kiinnostusta. Mielestäni ympärilläni on ihania, kauniita, siroja naisia ja ihmettelen miksi nämä miehet ei kiinnostu niistä vaan minusta, joka on heille 'vääränlainen'.

Sanoin myös aloituksessani, että elämäni 2 pitkää parisuhdetta ovat olleet pituisteni miesten kanssa, mutta ne ovat alkaneet opiskellessa ja töissä, joissa olen ehtinyt hitaasti tutustua miehiin ennen suhteen muuttumista seurusteluksi.

Oletko siis sitä mieltä että sinulle sopisi ne halutuimmat pitkät, komeat ja maskuliiniset miehet kun taas lyhyet ja hoikat nörtit sopisivat hoikille kaunottarille?

ps. ja tämän ei ole tarkoitus olla ulkonäkösi arvostelua, henk koht pidän "amatsonimaisista " naisista.

 

Maskuliiniset miehet, joista useampi ollut rauhanturvaajana. Osa näistä ollut myös johtajatyyppiä sekä työnarkomaaneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ap:lle.

Millaisten miesten sitten olettaisit ihastuvan sinuun?

Pienet ja sirot naiset pitävät itsestäänselvinä että heihin ihastuvat pitkät ja maskuliiniset miehet, ovathan he itse feminiinisiä. Luonnollista että vastakohdat vetoavat toisiinsa.

Pitkät ja näyttävät naiset pitävät itsestäänselvinä että heihin ihastuvat pitkät ja maskuliinisen miehet, ovathan he pitkiä ja naisellisia.

Keihin meidän lyhyiden, hoikkien ja poikamaisten miesten sitten kuuluisi ihastua kun jokaisen naisen vastakappaleeksi sopisi se sama pitkä ja maskuliininen mies?

 

En oleta, että minkäänlaiset miehet ihastuisivat minuun. Ehkä se on minun oma huono itsetunto ja kompleksit, jotka saavat minut ajattelemaan miksi miehiä ei häiritse se, että olen heitä pidempi ja painavampi. En ole mitenkään poikkeuksellisen pitkä, mutta kasvoin ekana luokastani ja olin monta vuotta kaikkia poikia pidempi. Lisäksi kasvoin myös molempia vanhempiani pidemmäksi, joten olen kuullut kokoani kauhistelevia kommentteja n.10 vuotiaasta asti.

Tiedän, että näytän ihan hyvältä (tai siis niin hyvältä kuin kokoiseni ihminen voi näyttää), mutta silti hämmästyn aina jos lyhyt ja hoikka mies osoittaa kiinnostusta. Mielestäni ympärilläni on ihania, kauniita, siroja naisia ja ihmettelen miksi nämä miehet ei kiinnostu niistä vaan minusta, joka on heille 'vääränlainen'.

Sanoin myös aloituksessani, että elämäni 2 pitkää parisuhdetta ovat olleet pituisteni miesten kanssa, mutta ne ovat alkaneet opiskellessa ja töissä, joissa olen ehtinyt hitaasti tutustua miehiin ennen suhteen muuttumista seurusteluksi.

Oletko siis sitä mieltä että sinulle sopisi ne halutuimmat pitkät, komeat ja maskuliiniset miehet kun taas lyhyet ja hoikat nörtit sopisivat hoikille kaunottarille?

ps. ja tämän ei ole tarkoitus olla ulkonäkösi arvostelua, henk koht pidän "amatsonimaisista " naisista.

 

Tämä on kyllä hauskaa, että jokainen naistyyppi ulkonäöstä ja luonteesta riippumatta pystyy keksimään omat varsin hyvin perustellut "tärkeät syynsä" siihen, miksi juuri heidän tulisi pariutua pitkien, komeiden, hyvävartaloisten ja karismaattisten miesten kanssa.

Minuun on ihastuneet niin atleettiset alfat kuin pienet ja hintelät omegat. Itse ihastun vain tietyntyyppisiin.

Pitkät ja komeat supliikkimiehet ihastuvat aina minuun, koska en itse ole heistä tippaakaan kiinnostunut. Jos on tottunut saamaan kenet tahansa niin totta kai haluaa sen jota ei saa. Ei siinä mitään sen kummempaa taustalla ole.

Itse taas olisin kiinnostunut ujoista, lukeneista ja sulkeutuneella tavalla söpöistä miehistä, mutta nämä menevät aina karkuun kun yritän ottaa kontaktia.

Ei ole. Kukaan ei ihastu minuun.

Liian nuoret, liian komeat, liian atleettiset. Oman ikäinen tai vähän vanhempi karu nallekarhu saisi syttymään, mutta miksei ne koskaan voi pitää minusta? :'(

Vierailija kirjoitti:

Pitkät ja komeat supliikkimiehet ihastuvat aina minuun, koska en itse ole heistä tippaakaan kiinnostunut. Jos on tottunut saamaan kenet tahansa niin totta kai haluaa sen jota ei saa. Ei siinä mitään sen kummempaa taustalla ole.

Itse taas olisin kiinnostunut ujoista, lukeneista ja sulkeutuneella tavalla söpöistä miehistä, mutta nämä menevät aina karkuun kun yritän ottaa kontaktia.

Oletko jotenkin pelottava vai miksi ne lähtee karkuun?

Useimmiten mustat tai kaljut valkoiset miehet tai ainakin nää on näkyvimmin osoittaneet kiinnostusta.

Eivät vaan ole ollenkaan minun tyyppiä.