Vuonna 1991 syntyneet, millainen on elämäntilanteesi?

-91 ja kahden pojan äiti, 6kk ja 2,5v. Mies myös -91, ollut samassa työpaikassa 5 vuotta, oli vielä koulussa kun aloitti ilta- ja viikonlopputyöt ja valmistuttuaan pääsi täysaikaiseksi. Itse en ole vielä ehtinyt työelämään, valmistuessani olin 8kk raskaana.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:21"]-91 ja kahden pojan äiti, 6kk ja 2,5v. Mies myös -91, ollut samassa työpaikassa 5 vuotta, oli vielä koulussa kun aloitti ilta- ja viikonlopputyöt ja valmistuttuaan pääsi täysaikaiseksi. Itse en ole vielä ehtinyt työelämään, valmistuessani olin 8kk raskaana.

[/quote]niin ja vuokralla asutaan rivarikolmiossa

Olen 61-vuotiaan liikemiehen vaimo, 4 ja 1,5-vuotiaiden tyttöjen äiti. Työkseni olen kotirouva, hoidan lapset ja kodin. Opiskelut jäivät kesken, mutta aion jatkaa niitä kun lapset on vanhempia. Asumme ihanassa talossa, mutta aiomme muuttaa noin vuoden kuluttua nykiin. Elämäni on onnellista, minulla meni asiat paremmin kuin hyvin. 

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:23"][quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:22"]

Hän pääsi suoraan lukiosta yliopistoon ja luki itsensä neljässä vuodessa maisteriksi..? Ihan hyvin. Mitä alaa opiskeli?

Ap

[/quote]

3 vuodessa kandiksi, tekee siis maisteriopintoja ulkomailla parhaillaan - tavoite maisterin paperit 1,5 vuodessa. Luki Suomesa yritysjohdon psykologiaa, kasvatustieteitä ja vielä jotain muutakin mitä en edes muista. Suoraan lukiosta pääsi opiskelemaan.

[/quote]

Voi pyhä lehmä. "Valmistui yliopistosta" -fraasia ei todellakaan kannattaisi viljellä jos tytär on vasta kandi.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:23"][quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:22"]

Hän pääsi suoraan lukiosta yliopistoon ja luki itsensä neljässä vuodessa maisteriksi..? Ihan hyvin. Mitä alaa opiskeli?

Ap

[/quote]

3 vuodessa kandiksi, tekee siis maisteriopintoja ulkomailla parhaillaan - tavoite maisterin paperit 1,5 vuodessa. Luki Suomesa yritysjohdon psykologiaa, kasvatustieteitä ja vielä jotain muutakin mitä en edes muista. Suoraan lukiosta pääsi opiskelemaan.

[/quote]

Voi pyhä lehmä. "Valmistui yliopistosta" -fraasia ei todellakaan kannattaisi viljellä jos tytär on vasta kandi.

[/quote]

Niin no, kandi saa opinnoistaan todistuksen ja alan töitä jos haluaa. Nykyään tosin maisterin papereihin vaaditaan muutama opintoviikko lisäopiskelua, ennen se vain oli ostettu nimike. On ihan vapaaehtoista opiskella lisää.

Olen työtön merkonomi ja joudun asumaan isäni nurkissa. Tapanani on eksyä juuri tällaisia keskusteluja tutkimaan, jotta vituttais vielä entistä enemmän.

Olen -91 syntynyt kahden lapsen äiti( ja kyllä molemmilla lapsilla sama isä ja olemme onnellisesti yhdessä ;))ens vuonna pitäisi mennä naimisiin. Elokuussa lähdin opiskelemaan. Sitä ennen olin lasten kanssa kotona ja tein satunnaisesti töitä, että pystyi olemaan lasten kanssa kotona. Ja minulla on ihana mies ketä hoitaa lapsia/kotia ihan yhtäpaljon kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:23"][quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:22"]

Hän pääsi suoraan lukiosta yliopistoon ja luki itsensä neljässä vuodessa maisteriksi..? Ihan hyvin. Mitä alaa opiskeli?

Ap

[/quote]

3 vuodessa kandiksi, tekee siis maisteriopintoja ulkomailla parhaillaan - tavoite maisterin paperit 1,5 vuodessa. Luki Suomesa yritysjohdon psykologiaa, kasvatustieteitä ja vielä jotain muutakin mitä en edes muista. Suoraan lukiosta pääsi opiskelemaan.

[/quote]

Voi pyhä lehmä. "Valmistui yliopistosta" -fraasia ei todellakaan kannattaisi viljellä jos tytär on vasta kandi.

[/quote]

Niin no, kandi saa opinnoistaan todistuksen ja alan töitä jos haluaa. Nykyään tosin maisterin papereihin vaaditaan muutama opintoviikko lisäopiskelua, ennen se vain oli ostettu nimike. On ihan vapaaehtoista opiskella lisää.

[/quote]

Mutta on edelleen hyvin harhaanjohtavaa sanoa "valmistua yliopistosta" ilman täsmentämistä. Kandin papereilla nykyään kait enemmänkin pyyhitään persettä kuin haetaan työpaikkaa eli maisteriopinnot ovat äärimmäisen suositeltavia, vaikkakin vapaaehtoiset.

olen naimisissa, meillä on lapsi ja opiskelen ammattikorkeassa, asutaan vuokralla kolmiossa

-92,sinkku, AMK (melko pian terveydenhoitaja), töissä ollut lähes koko opiskeluajan oman alan hommissa. Vuokra-asunto mutta haaveissa ostaa lähivuosina oma. Lapsista haaveilen valmistumisen jälkeen (ois vissiin jotain apua miehestä tässä kohtaa?). Melko tyytyväinen tällä hetkellä elämääni:)

Niin, Suomessa ei kanditutkintoa tulla koskaan pitämään muuta kuin kesken jääneinä opintoina, kiitos aiemman käytännön.

Mutta nostan hattua niille joilla on 22v. paperit kädessä, omistusasunnot, autot ja 2 lasta hankittuna. Way to go!

T. 35 v. tuleva maisteri

Vastaan nyt, vaikka olenkin vuoden pari vanhempi :D

Valmistun vuoden päästä maisteriksi. Teen tässä samalla töitä, ei tosin omalta alalta. Mulla on maailman paras harrastus, joka tukee sosiaalista elämääni. Muutamia hyviä ystäviä, ja paljon kavereita. Avomies jätti jokunen aika sitten, mutta uskon löytäväni joku päivä jonkun paljon vastuullisemman miehen. Toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt. Lapsia haluaisin jo ihan lähitulevaisuudessa, jos ei ole kolmekymppisenäkään vielä miestä löytynyt niin aion yrittää lasta yksin hoidoilla :).

Haaveilen tällä hetkellä siis valmistumisesta, töistä, miehestä ja perheestä. Elämäni on ollut aika vaikeaa, joten toivon sen paranevan sillä, että mun haaveet tulisivat todeksi.

Kirjoitin ylioppilaaksi -10, suoritin vapaaehtoisen varusmiespalveluksen (12kk) ja löysin intistä nykyisen (entisen?) avokkini. Nyt arvomme, kannattaako suhdetta jatkaa ja heikolta näyttää, mutten vain saa repäistyä itseäni miehestäni irti. Suunnitelmat menossa täysin uusiksi, oli haaveissa asuntolainat ja lapset.

Toisen asteen opiskelu loppusuoralla, rekkakuskin paperit kädessä helmikuussa ja töitä löytyy. Kai sitä voisi huonomminkin mennä?

22 v. Terveydenhoitajaopinnot kesken, oman alan töitä teen kahdessa eri paikassa koulun ohessa. Avomies ja vuokrakaksio, omaa rivaria etsitään mutta vielä ei ole tärpännyt.

Olen syntynyt -92, saanko silti vastata? Avomies ja 3-viikkoinen vauva, vuokralla rivarikolmiossa. Sairaanhoitajan opinnot kesken mutta niihin en aio edes palata koska aikaa sitten jo tajusin ettei ole oma ala. Fiksua ehkä olisi silti käydä loppuun kun enää 1,5 vuotta olisi jäljellä mutta en vain ahdistukseltani kykene, kun ei oo mun juttu niin ei oo. Tuntuu vapauttavalta ajatella ettei sinne kouluun ole pakko palata kunhan vain keksisin alan millä mielelläni työskentelisin tulevaisuudessa...

Mitään kiirusta en kuitenkaan halua pitää opiskeluihin palaamisen kanssa koska en halua laittaa lasta hoitoon jo 1-vuotiaana mikäli ei pakko ole. Haaveena olisi saada se ammatti opiskeltua (lukion olen käynyt), päästä töihin ja sitten toinen lapsi alle 5 vuoden ikäerolla. :)

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:49"]

teistä kukaan ei ole -91 :) ja jos onkin niin juuri jännänneet vessassa raskaustestin tulosta. mitä muuta tällä sivulla tekee :D ?

[/quote]

Mä oon ysineljä ja täällä.

Sori.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 21:18"]

Niin no, kandi saa opinnoistaan todistuksen ja alan töitä jos haluaa. Nykyään tosin maisterin papereihin vaaditaan muutama opintoviikko lisäopiskelua, ennen se vain oli ostettu nimike. On ihan vapaaehtoista opiskella lisää.

[/quote]

*pier*

Olen syntynyt alkuvuodesta -91. Minulla on itseäni 6v vanhempi avopuoliso, olemme seurustelleet 5vuotta ja asuneet yhdessä 4vuotta. Meillä on kaksi lasta: 2,5v ja 6kk. Mies on hyvässä työssä ja itse opiskelen yliopistossa valtiotieteellisessä tiedekunnassa sekö hoidan samalla lapsia kotona. Asumme Helsingin ydinkeskustassa omistusasunnossa. Haluaisin mennä naimisiin, mutta ensin pitäisi säästää rahaa, joka ei oikein onnistu nyt kun on asuntolaina maksettavana ja minä olen opiskelija/kotiäiti. Häät saa siis odottaa mun valmistumiseeni saakka.

Oon syntynyt loppuvuodesta -91 ja nyt luen neljättä vuotta yliopistossa oikeustieteitä ja samalla oon vakuutusyhtiössä töissä osa-aikasesti. Menin tänä kesänä naimisiin ja asun aviomieheni kanssa opiskelija-asunnossa. Oon onnellinen! :)

Alkuvuodesta -91 olen syntynyt. Valmistuin lukiosta hyvin paperein -11 (kävin lukiota neljä vuotta jotta saatoin opiskella kaikkea tahtomaani vetämättä itseäni piippuun). Tein kolme kuukautta töitä numeropalvelussa, tarkoituksenani pitää välivuosi opinnoista ja miettiä, mitä tahdon elämältä. Jäin kuitenkin sairauslomalle masennuksen ja epävakaan persoonallisuushäiriön vuoksi ja siirryin alkuvuodesta 2012 kuntoutustuelle. Heinäkuussa 2011 kihlat, heinäkuussa 2012 häät.

Vuokralla omakotitalossa susirajan paremmalla puolella (siis Kainuussa), löytyy riittävästi perhettä: puoliso, kissa ja koira. 50 km puolison vanhempien luo, 400 km oman äitini luo.

Puoliso haaveilee lääkärin ammatista (kuntoutustuella nyt hänkin), minä taas kiinnostun milloin mistäkin enkä oikein tiedä, mitä tahdon. Epävakaus näkyy näin.

Rahaa ei turhan paljon ole ja tämäntyyppisen sairauden kanssa onnellisuuskin on vähän niin ja näin. Rakkautta kyllä riittää. :)