Vuonna 1991 syntyneet, millainen on elämäntilanteesi?

Olen maisteri, naimisissa ja yhden lapsen äiti. Omakotitalo on tekeillä. Tällä hetkellä olen pienen lapsen kanssa kotona, mutta pian taas työelämään.

Minä olen naimisissa, asumme vuosi sitten ostetussa omakotitalossa, meillä on yksivuotias lapsi ja toinen tulossa. Olen vakituisesta työstä hoitovapaalla äitiysloman alkuun asti. Samanikäinen mies tienaa hyvin, pärjäämme oikein mukavasti.

Oon syntynyt vuonna 1991. Oon vakituisessa työsuhteessa ollut jo pari vuotta, lukio käynynä ja amk-opinnoista enää vähän jäljellä. Miehen kanssa reilu 100m2 omistusasunto suht lähellä keskustaa. Talo on ihan uusi, mutta ei itse rakennettu. Matkustellaan paljon useamman kerran vuodessa.

Jatkossa olis tarkoitus valmistua, matkustella, mennä naimisiin ja tehdä töitä että saataisi tulevaisuutta varten rahaa säästöön. Sitten alkaa miettiä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:23"][quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:22"]

Hän pääsi suoraan lukiosta yliopistoon ja luki itsensä neljässä vuodessa maisteriksi..? Ihan hyvin. Mitä alaa opiskeli?

Ap

[/quote]

3 vuodessa kandiksi, tekee siis maisteriopintoja ulkomailla parhaillaan - tavoite maisterin paperit 1,5 vuodessa. Luki Suomesa yritysjohdon psykologiaa, kasvatustieteitä ja vielä jotain muutakin mitä en edes muista. Suoraan lukiosta pääsi opiskelemaan.

[/quote]

Voi pyhä lehmä. "Valmistui yliopistosta" -fraasia ei todellakaan kannattaisi viljellä jos tytär on vasta kandi.

[/quote]

Niin no, kandi saa opinnoistaan todistuksen ja alan töitä jos haluaa. Nykyään tosin maisterin papereihin vaaditaan muutama opintoviikko lisäopiskelua, ennen se vain oli ostettu nimike. On ihan vapaaehtoista opiskella lisää.

[/quote]

Mutta on edelleen hyvin harhaanjohtavaa sanoa "valmistua yliopistosta" ilman täsmentämistä. Kandin papereilla nykyään kait enemmänkin pyyhitään persettä kuin haetaan työpaikkaa eli maisteriopinnot ovat äärimmäisen suositeltavia, vaikkakin vapaaehtoiset.

[/quote]

No siksipä tuo tytär on ulkomailla jatkamassa... Tosin työpaikkaa tarjottiin jo mutta sanoi että tekee vain tunteja Suomessa ollessaan ja jatkaa opiskelua vielä. Ehkä menee kokopäiväiseksi sitten 1,5 vuoden kuluttua

[/quote]

Joo, toi tuli jo selväksi aikaisemmin, mutta olisit voinut heti ekassa viestissä ilmaista "tyttäreni valmistui kandiksi syksyllä ja on nyt opiskelemassa maisteriopintoja ulkomailla". Maisteriksi jatkaminen kandin jälkeen on nykyään niin itsestään selvää, että "valmistua yliopistosta" tarkoittaa hyvin monelle juuri maisteriksi valmistumista.

olen syntynyt -93, mutta ei varmaan hirveesti haittaa... :D
Seurustellut avomiehen kanssa lähemmäs 6vuotta. 2 lasta: 4,5v sekä 6kk. Valmistuin keväällä eli olin viimeisen kouluvuoden raskaana, mutta onneksi kerkesin käydä koulun loppuun ennen tytön syntymää. Ja töihin menen kunhan äippäloma loppuu.

Vielä asutaan vuokralla, mutta etsimme parhaillaan omaa asuntoa. Muutamia käyty katsomassa,  mutta ei vielä ole osunut oikeaa kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:14"]Oma kaveri- ja tuttavapiirini poikkeaa kyllä huomattavasti näistä vastauksista täällä. Oikeastaan lähes kaikki tuntemani mun ikäiset opiskelee, asuvat vuokralla, sinkkuja tai seurustelevat mutta harvat asuu yhdessä ja vielä harvemmalla lapsia.. et vakituinen työpaikka ja omistusasunto, huh huh.. ehkä tosiaan erot johtuu siitä et asun Helsingissä : D täällähän tunnetusti paljo koulutettuja sinkkuja.. ja asuntojen hinnat tunnetusti pilvissä..

Ap

[/quote]

Kyllä, täällä -91 ikäisillä on lapsia, miksi he muuten vauva palstaa lukeevat???!? Tämä on vauva lehden keskustelu! Tottakai tuon ikäiset ÄIDIT täälkö pyörii, eikä mitkään maisteri sinkku opiskelijat.. Miestäkö täältä etsit,?

3 lasta, vanhimman sain, kun olin 18 v ja nuorimmat ovat kaksoset. Asumme vielä tällä hetkellä tulevan aviomieheni kanssa vuokralla. Säästämme omaa asuntoa varten, mies töissä ja minä hoitovapaalla. Yksi ammatti on jo opiskeltu, tarkoitus olisi vielä lähteä opiskelemaan, ajattelin aloittaa opiskelut hoitovapaalla. Viimeksi opiskelin ammattini siis loppuun, kun esikoinen oli syntynyt :) Nautin elämästäni, enkä haluaisi kuvitella mitä elämä olisi ilman rakkaita ja ihania lapsiani :)

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:14"]Oma kaveri- ja tuttavapiirini poikkeaa kyllä huomattavasti näistä vastauksista täällä. Oikeastaan lähes kaikki tuntemani mun ikäiset opiskelee, asuvat vuokralla, sinkkuja tai seurustelevat mutta harvat asuu yhdessä ja vielä harvemmalla lapsia.. et vakituinen työpaikka ja omistusasunto, huh huh.. ehkä tosiaan erot johtuu siitä et asun Helsingissä : D täällähän tunnetusti paljo koulutettuja sinkkuja.. ja asuntojen hinnat tunnetusti pilvissä..

Ap

[/quote]

Kyllä, täällä -91 ikäisillä on lapsia, miksi he muuten vauva palstaa lukeevat???!? Tämä on vauva lehden keskustelu! Tottakai tuon ikäiset ÄIDIT täälkö pyörii, eikä mitkään maisteri sinkku opiskelijat.. Miestäkö täältä etsit,?

[/quote]

Etkö ole vieläkään tajunnut, että täällä on valtavasti lapsettomia ihmisiä? :D Ties minkä google-haun avulla ovat löytäneet tänne ja jääneet koukkuun.

olen avoliitossa ja meillä 6kk lapsi. Suhde rakoilee ajoittain, mutta ongelmisra selvitään. Mies jää pian lapsen kanssa kotiin, ja itse menen töihin ja haen nyt keväällä myös opiskelemaan. Lukio ainoastaan käyty, vaikka olenkin 22... mutta olin vaihdossa ja töissä iltalukion ohella, joten selittäköön se, ja myöhemmin syntyi lapsi.

Ja ei, emme omista asuntoa, emmekä ole rikkaita, niinkuin näköjään useampi ikäiseni täällä :D

Just muutettiin poikaystävän kanssa yhteen. Lusmuan yliopistossa neljättä vuotta ja koitan saada kandia kasaan humanistisesta. Rahat loppu, koska kulutan holtittomasti. Mutta hyvin menee noin ylipäätään. Lapsia hankin aikaisintaan maisterin paperit taskussa, mutta vauvapalstalle tulen joka päivä lukemaan vittumaisista naapureista ja niiden tuijottavista koirista.

Opiskelen amiksessa ja asun yhdessä kihlattuni kanssa. 

En tiiä miksi mut mua naurattaa että -90 ja -93 tulevat kertomaan tilanteitaan. Siis kun kysymys oli 1991 syntyneille. Sinälläänhän vuodella parilla ei ole väliä, mutta mikä tarve teillä esim. 1990 syntyneillä on tulla kirjoittamaan teidän elämänne tilanne kun sitä ei kysytty? (nojoo tiiän oikeesti vastauksen, jonkun näköistä pätemisen tarvetta se on. Tai jos ei pätemisen niin oman elämänsä ihailun. Sinällään surullista anonyymina vauva palstalla tuntemattomille avautua, vaikka aihe ei heitä koskekaan, mutta en nyt tuomitse. Nauran vain)

Itse tosissaan 1991 syntynyt 2,5vuotiaan lapsen äiti. Erosin lapsen isästä lapsen ollessa 1-vuotias. Lapsi ei ollut suunniteltu muttei vahinkokaan. Ammattitutkinto löytyy ja vakituinen työpaikka. Aloitan restonomi tutkinnon oppisopimuksella tammikuussa. Vihaan työtäni (siis alana. Oma työpaikkani on aivan huippu, siis tälle alalle nähden) ja ammattiani mutta pakko lukea itseäni korkeammaksi. Rivityöläiseksi en nääs aio jäädä. Haluaisin vaihtaa alaa mutta en uskalla taloudellisesti ottaa sitä riskiä.

Asun vuokra kaksiossa yksin. Lapsi asuu isällään koska en työni puolesta pystyisi pitämään häntä normaalissa päivähoidossa. Isänsä pystyy. Vapaapäivät/lomat vietän lapsenkanssa. Muuten rellestän paljon vapaa aikana.

En tiedä mitä mieltä olen tilanteestani. Omalla tavalla ihan ok. Toisaalta taas ihan syvältä, koska en halua olla tällä alalla töissä. Tällä hetkellä se vaan näyttää siltä että jämähdän tähän...

Myöskään ikinä en pääse siihen huolettomaan reppuelämään ulkomaille, mitä olisin halunnut nuorempana ja vieläkin haaveilen, sillä en uskalla kohdata sitä mitä minulla olisi täällä takaisin tullessa... Niin ja se suurin syy miksen voi lähteä on rakas lapseni.

Olen 92-kevään tuotos, mutta vakityöstä äitiyslomalla ja asutaan vuokralla avomiehen kanssa. Avomies on vuosimallia -91. Juuri jäi vakitöistään opintovapaalle, kun haluaa vaihtaa alaa.

Muutimme juuri 2012 vuonna valmistuneeseen kerrostaloosakkeeseen avopuolisoni kanssa. Peruskoulun jälkeen, sain työharjoittelun kautta vakituisen työpaikan. Palkka ihan ok (brutto 2200€). Ensi vuoden alussa aion suorittaa KED-tutkinnon ja lukea lkv tentistä läpi. Meillä on yksi lapsi ja olen vuosimallia 95. Olen joka aamu kiitollinen kaikesta mitä olen elämässäni saanut. :)

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 19:09"]

En tiiä miksi mut mua naurattaa että -90 ja -93 tulevat kertomaan tilanteitaan. Siis kun kysymys oli 1991 syntyneille. Sinälläänhän vuodella parilla ei ole väliä, mutta mikä tarve teillä esim. 1990 syntyneillä on tulla kirjoittamaan teidän elämänne tilanne kun sitä ei kysytty? (nojoo tiiän oikeesti vastauksen, jonkun näköistä pätemisen tarvetta se on. Tai jos ei pätemisen niin oman elämänsä ihailun. Sinällään surullista anonyymina vauva palstalla tuntemattomille avautua, vaikka aihe ei heitä koskekaan, mutta en nyt tuomitse. Nauran vain)

Itse tosissaan 1991 syntynyt 2,5vuotiaan lapsen äiti. Erosin lapsen isästä lapsen ollessa 1-vuotias. Lapsi ei ollut suunniteltu muttei vahinkokaan. Ammattitutkinto löytyy ja vakituinen työpaikka. Aloitan restonomi tutkinnon oppisopimuksella tammikuussa. Vihaan työtäni (siis alana. Oma työpaikkani on aivan huippu, siis tälle alalle nähden) ja ammattiani mutta pakko lukea itseäni korkeammaksi. Rivityöläiseksi en nääs aio jäädä. Haluaisin vaihtaa alaa mutta en uskalla taloudellisesti ottaa sitä riskiä.

Asun vuokra kaksiossa yksin. Lapsi asuu isällään koska en työni puolesta pystyisi pitämään häntä normaalissa päivähoidossa. Isänsä pystyy. Vapaapäivät/lomat vietän lapsenkanssa. Muuten rellestän paljon vapaa aikana.

En tiedä mitä mieltä olen tilanteestani. Omalla tavalla ihan ok. Toisaalta taas ihan syvältä, koska en halua olla tällä alalla töissä. Tällä hetkellä se vaan näyttää siltä että jämähdän tähän...

Myöskään ikinä en pääse siihen huolettomaan reppuelämään ulkomaille, mitä olisin halunnut nuorempana ja vieläkin haaveilen, sillä en uskalla kohdata sitä mitä minulla olisi täällä takaisin tullessa... Niin ja se suurin syy miksen voi lähteä on rakas lapseni.

[/quote]

Vastauksesi perusteella luokittelen sinut kamalaksi ihmiseksi.

Mulla on 90 syntynyt tytär joka valmistui yliopistosta syksyllä ja lähti heti ulkomaille tekemään jatko-opintoja. Palaa maaliskuussa kotiin. Viikon kuluttua olemme menossa tapaamaan häntä pariksi viikoksi:)  Asuu Helsingin keskustassa vuokrayksiössä, teki opintojen ohella parhaimmillaan 2 työtä. Aktiivinen "sitsien" järjestäjä opiskelijaporukassaan, sinkku hänkin.

Äidin mielestä maailman ihanin:)

Opiskelen neljättä vuotta diplomi-insinööriksi, asun yhdessä poikaystäväni kanssa vuokrakaksiossa Helsingissä. Teen myös koulun ohella töissä oman alan töitä jo toista vuotta, siinä suhteessa tunnen itseni onnekkaaksi.

Hän pääsi suoraan lukiosta yliopistoon ja luki itsensä neljässä vuodessa maisteriksi..? Ihan hyvin. Mitä alaa opiskeli?

Ap

jään pian äitiyslomalle

rahaa riittää ja elämä on ihanaa

Opiskelen oikiksessa. Olen myös töissä. Asutaan poikaystävän kanssa Hki:n keskustassa vuokra-asunnossa mutta etsitään parhaillaan omaa asuntoa. Meillä on vuoden ikäinen rottweilerin pentu.