SISARUSVÄKIVALTA Ylen juttu. Laitetaan omat kokemukset kehiin!

Millaista se sitten on se nahistelu? Omat lapseni 7v ja 8v käyvät välillä toistensa päälle, joskus ihan lyövätkin johonkin olkapäähän kun toinen oikein ärsyttää. Missä se raha menee?

Sisarukseton

En ole vielä lukenut juttua. Yhteen aikaan siskoni hakkasi minua melkein joka päivä, tai siis tapeltiin, mutta olin pienempänä alakynnessä. Hän myös jatkuvasti mitätöi ja yritti saada itsetuntoni huonoksi esimerkiksi taitoihini liittyen, ja yritti varastaa kaverini ja saada minut näyttämään huonolta kaverieni silmissä.

Paljonko tehdään rikosilmoituksia kun 15 v täyttänyt hakkaa selvästi nuorempaa sisarustaan? Ei varmaan yhtään. Miksi sama kodin ulkopuolella on vakava rikos?

En itsekään tajunnut lapsena että jouduin rikoksen uhriksi melkein joka päivä monen vuoden ajan.

Mulla on vieläkin kasvoissa isoveljen aiheuttamat jäljet. Jos korjautan, se maksaa useita tuhansia. Vienkö laskun veljelle?

Myös henkistä väkivaltaa. Pilkkaaminen, naureskelu.

Kateus aiheuttaa väkivaltaa ja sitähän sisarusten välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Millaista se sitten on se nahistelu? Omat lapseni 7v ja 8v käyvät välillä toistensa päälle, joskus ihan lyövätkin johonkin olkapäähän kun toinen oikein ärsyttää. Missä se raha menee?

Sisarukseton

Äh, *raja.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä lukenut juttua. Yhteen aikaan siskoni hakkasi minua melkein joka päivä, tai siis tapeltiin, mutta olin pienempänä alakynnessä. Hän myös jatkuvasti mitätöi ja yritti saada itsetuntoni huonoksi esimerkiksi taitoihini liittyen, ja yritti varastaa kaverini ja saada minut näyttämään huonolta kaverieni silmissä.

Täällä melkein sama. 3v vanhempi isosisko osasi myös joskus olla tukeva ja kannustava mutta päällimmäiseksi on mieleen jäänyt kyllä verbaalinen ja fyysinen nahistelu. Olemme erilaisia ja lapsena sisko tuomitsi minut vääränlaiseksi, koska itse oli urheilullinen, sosiaalinen ja suosittu. Traumaattisinta oli kun kerran vanhemmat olivat yötä poissa, siskolla oli kavereita kylässä ja lukitsivat minut heidän kanssaan siskon huoneeseen. Huusin ja itkin että päästäisivät pois. Eivät päästäneet, nukuin sen yön paljaalla lattialla lakana peittona. Siskon kavereista ei kukaan ikinä puolustanut minua. Opin varhain sen miten julmia passiivisesti muiden väkivaltaa seuraavat ihmiset ovat.

Mulla(olen nainen) ja veljelläni oli välillä kausia milloin meno oli ihan älytöntä. Jompi kumpi joutui aina olemaan vessassa lukkojen takana siihen asti että vanhemmat tuli kotiin kun toinen odotti saksien tai haarukan kanssa valmiina lyömään.

Vielä nelikymppisenä kiusaaja-sisar laittaa yllättäen uhkailu ja haistattelu viestejä minulle, noin parikertaa vuodessa yleensä juhlapyhien aikaan.

Eipä sillä että enää jaksaa itseäni kiinnostaa, mutta lapsena "nuorempana siskona" aiheutti pelkoa.

Meillä oli sellainen "läpsy"-peli, että istuttiin risti-istunnassa naamat vastakkain. Laitettiin vasen käsi vasemmalle polvelle kämmenselä ylös päin. Ja sitten vuorotellen läimäistiin toistä kämmenselälle, kunnes toinen luovutti ja vetäisi käden pois. Ihan verenpurkaumia tuli tuossa pelissä, mutta ei jäänyt traumoja. 

Olen usein miettinyt, että jos lapsi koulussa tai päiväkodissa tekis saman kuin moni lapsi pikusisarukselleen, niin olis lasut ja muut aika äkkiä.

Mua isoveli kiusas aika rankasti, mm väänsi kädestä jos en tehnyt niikuin halus. Rikkoi mun leluja, söi joulukalenterin tyhjäksi ja ryösti säästöpossun

Veljeni oli väkivaltainen minun ollessa lapsi ja suori. Veljeni on 3v vanhempi. Vanhemmat eivät sanoneet koskaan mitään. Ei edes silloin kun istuimme kaikki ruokapöydässä hiljaa ja söimme. Veljeni nousi ja kippasi tulikuuman keittolautasen syliini, koska söin ärsyttävän näköisesti. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä lukenut juttua. Yhteen aikaan siskoni hakkasi minua melkein joka päivä, tai siis tapeltiin, mutta olin pienempänä alakynnessä. Hän myös jatkuvasti mitätöi ja yritti saada itsetuntoni huonoksi esimerkiksi taitoihini liittyen, ja yritti varastaa kaverini ja saada minut näyttämään huonolta kaverieni silmissä.

Täällä melkein sama. 3v vanhempi isosisko osasi myös joskus olla tukeva ja kannustava mutta päällimmäiseksi on mieleen jäänyt kyllä verbaalinen ja fyysinen nahistelu. Olemme erilaisia ja lapsena sisko tuomitsi minut vääränlaiseksi, koska itse oli urheilullinen, sosiaalinen ja suosittu. Traumaattisinta oli kun kerran vanhemmat olivat yötä poissa, siskolla oli kavereita kylässä ja lukitsivat minut heidän kanssaan siskon huoneeseen. Huusin ja itkin että päästäisivät pois. Eivät päästäneet, nukuin sen yön paljaalla lattialla lakana peittona. Siskon kavereista ei kukaan ikinä puolustanut minua. Opin varhain sen miten julmia passiivisesti muiden väkivaltaa seuraavat ihmiset ovat.

Yhdessä perheessä biologiset lapset hakkasivat nuorempaa sijoituslasta. Eivät nähneet tilanteessa mitään outoa ennen kuin yhden tyttöystävä kysyi suoraan: mitä helvettiä te oikein teette ja uhkasi soittaa poliisit.

Hakkaamista, muiden edessä häpäisemistä, vähättelyä, haukkumista, vanhemmille mustamaalaamista.  Vanhemmat uskoivat ja rankaisivat minua. Isä osti tuolle veljelle kaiken, mitä se keksi pyytää. Minä sain vierestä katsoa.  Kerran räkäisi karmean räkäklimpin suuhuni ja toisella kerralla löi lyijykynän reiteeni. Aina paskaista naurua päälle. Kerran pakotti sukupuoliyhteyteen naapurin pojan kanssa. Siitä sai sitten syyn halveksia minua.

Minulla on veli, joka on minua 3v vanhempi. Lapsena koin jatkuvaa mitätöintiä, härnäämistä, ilkeilyä ja läpsimistä hänen puoleltaan. Vanhemmat eivät juurikaan puuttuneet, tuntuivat pitävän sitä normaalina. Tämä on vaikuttanut vakavasti itsetuntooni ja koen, että kaikilla on joku pilkkaava taka-ajatus.

Itselläni on syntymässä toinen tytär, jolloin esikoisen ja hänen välilleen tulee 2v ikäero. Aion tehdä alusta alkaen kaikkeni, että en suosi kumpaakaan ja puutun kaikkeen nahisteluun. Koen, että sisarusten välisessä henkisessä väkivallassa ei ole mitään normaalia.

Mun veli aiheutti mulle pysyvän vamman kasvoihin. Myöhemmin pilkkasi siitä samasta vammasta ja sanoi ettei kukaan huoli minua kun olen niin ruma.

Minua hakkasi pikku-veljeni. Minun ei tarvinnut edes tehdä mitään. Jos jokin meni hänen elämässään meni pieleen niin minua oli hyvä takoa. Koskaan en lyönyt takaisin ja totuin jo aikaisin että esim. itkeminen vaan yllyttää häntä. Niinpä vain laitoin silmät kiinni kun veljeni mätki minua ja rukoilin että hän tällä kerralla hän vihdoin lopettaisi elämäni. Itsemurhaa yritin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.

Minä tappelin fyysisesti lapsena 4 vuotta vanhemman siskoni kanssa todella usein, kaverit ihmettelivät miten kaksi tyttöä voi tapella sillä tavalla. Toki kokoeron takia jäin usein alakynteen. Aikuisiksi kasvettuamme meistä on tullut hyviä ystäviä emmekä muistele pahalla lapsuuttamme. Tiedän itsekin olleeni melkoinen riiviö, mutta minulla oli omat ongelmani koulussa joita sitten purin väärällä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Veljeni oli väkivaltainen minun ollessa lapsi ja suori. Veljeni on 3v vanhempi. Vanhemmat eivät sanoneet koskaan mitään. Ei edes silloin kun istuimme kaikki ruokapöydässä hiljaa ja söimme. Veljeni nousi ja kippasi tulikuuman keittolautasen syliini, koska söin ärsyttävän näköisesti. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.

Tämä vanhempien pitäisi puuttua näihin, itsekin myönnän kiusanneeni pienempiä sisaruksia. Suoranaista väkivaltaa ehkä kerran pari, ymmärrys tuli myöhemmin. Perhedynamiikassa on monesti jotain pielessä, jompikumpi vanhemmista, vaikka narsistinen niin ei välitä tai jopa nauttii.

Oma veli kiusasi ja hakkasi minua, kun olimme lapsia. Hän on minua 4v vanhempi. Surina ja pienenä tyttönä jäin aina alakynteen, kun hän kävi fyysisesti kimppuuni, mutta pahimpia on ne henkiset arvet. Muistan vieläkin, kun ollessani 13v hän alkoi höpöttää jotain alkaneista menkoistani tms. Kavereidensa kuullen, mikä oli ikäiselleni tytölle todella nöyryyttävää. Pojat siinä ringissä nauroi minulle. Hän oikein nautti, jos itkin ja häpesin. Luki myös päiväkirjaani ja kertoi esim. Synttäreilläni sinne kirjoittamistani salaisuuksista. Vanhemmat eivät koskaan puuttuneet. Sanoivat vain, että pojat on poikia, älä ole niin herkkä. Koulussa oli sitten odotti miut kiusaajat.

Nyt aikuisena veljeni ei ymmärrä lainkaan miksi en halua olla hänen kanssaan läheinen. Jaa-a.. miksiköhän..