Jos lihoisit yhtäkkiä 40kg, niin kehtaisitko mennä ihmisten ilmoille, vai laihduttaisitko vaikka väkisin ennen kuin menet takaisin tuttujen pariin?

50 vuotta olin hoikka ja pitkähiuksinen. Syövän jälkeen lihoin yhtäkkiä 38 kiloa ja tietenkin myös menetin hiukseni. Kyllä minun oli vaikea käydä ihmisten parissa kun ulkonäkö oli niin muuttunut että edes lähimmät ihmiset eivät tunnistaneet. Kyllähän se on aika raskasta henkisesti menettää terveytensä ja ulkonäkönsä ja kuntonsa, siinäkin oli jo ihan tarpeeksi kestettävää että joutui katsomaan kuolemaa silmästä silmään.

Up

Ei se nyt niin yhtäkkiä kävisi, suuntaan eikä toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt niin yhtäkkiä kävisi, suuntaan eikä toiseen. 

Et ole ollut neurolepteilla? 4kk voi mennä.

Olen joskus lihonut 35 kg. Se oli vuonna 2007. 2009 aloin laihduttamaan väkisin. Otin loparit töistä ja aloin kuntoilemaan aamuin ja illoin. 6 kk aikana laihduin sen 35 kg väkisin. Kyllä siinä tekemistä oli ja piti polkee kuntopyörää  tunti aamulla ja tunti illalla ja salilla kävin myös lähes joka päivä. 4 kk aikana putosi paino 25 kg. Olin kyllä huonossa kunnossa ja läski kuin mikä. Tein päätöksen että nyt se paino putoo ja alan treenaamaan. Onnistuin kyllä. Painoin 114 kg oli karmeaa koska olen vain 168 cm pitkä. Pääsin sitten samaan työpaikkaan vielä töihinkin josta lähdin. Olin sanonut pomolle että  alan laihduttamaan että en jaksa käydä töissä samalla ja pomo sitten  sanoi vaan onnea. Pääsin sitten samaan työpaikkaan takas ja tein pätkätöitä pari vuotta siiinä.

Tottakai jatkaisin elämää.

Olen lihonut 30 kiloa suunnilleen 5:ssä vuodessa. En paljon ilkeä vanhoja tuttuja nähdä. Yksi vanha työkaveri tuli kerran vastaan ja moikkasin. Se ei alkuun tunnistanut minua kun olin niin lihonut. Ei se sitä sanonut mutta näki siitä. Olin aikanaan vielä ihan hyvännäköinen. No itsepähän masennuin ja söin.

Varmaan kehtaisin. Useinhan paino kertyy pikkuhiljaa

Olen lihonut 40 kiloa, mutta en yhtäkkiä, vaan 30 vuoden aikana ja kyllä! Nolottaa liikkua ihmisten ilmoilla ja toivon aina, etten törmäisi keneenkään tuttuun. Olin nuorena nätti ja hoikka ja ihmiset ilmeisesti odottavat minun olevan sitä edelleen, päätellen ilmeistä, kun näkevät minut. Teen etätöitä kotona, enkä todellakaan käy terasseilla tai missään muuallakaan, jossa pitäisi tavata ihmisiä. Saan paljon kaveripyyntöjä fb:ssa ja instassa, mutta torppaan ne kaikki, koska kasvoni ovat kuvissa nätit, mutta kroppa.. 🤮

280 000 ylimääristä kilokaloria ei tipahda taivaalta yhtäkkiä. Kyse on pahemman luokan syömishäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lihonut 40 kiloa, mutta en yhtäkkiä, vaan 30 vuoden aikana ja kyllä! Nolottaa liikkua ihmisten ilmoilla ja toivon aina, etten törmäisi keneenkään tuttuun. Olin nuorena nätti ja hoikka ja ihmiset ilmeisesti odottavat minun olevan sitä edelleen, päätellen ilmeistä, kun näkevät minut. Teen etätöitä kotona, enkä todellakaan käy terasseilla tai missään muuallakaan, jossa pitäisi tavata ihmisiä. Saan paljon kaveripyyntöjä fb:ssa ja instassa, mutta torppaan ne kaikki, koska kasvoni ovat kuvissa nätit, mutta kroppa.. 🤮

Minulla on samoja kokemuksia ja tämä on pahinta. Ihmiset muistavat vanhan, mutta kun näkevät nykyisen, heidän naamaltaan näkee sen ihmetyksen. Todella kiusallista. No siksi en enää liiku missään.

Inhoaisin itseäni. Teen kaikkeni ettei käy niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lihonut 40 kiloa, mutta en yhtäkkiä, vaan 30 vuoden aikana ja kyllä! Nolottaa liikkua ihmisten ilmoilla ja toivon aina, etten törmäisi keneenkään tuttuun. Olin nuorena nätti ja hoikka ja ihmiset ilmeisesti odottavat minun olevan sitä edelleen, päätellen ilmeistä, kun näkevät minut. Teen etätöitä kotona, enkä todellakaan käy terasseilla tai missään muuallakaan, jossa pitäisi tavata ihmisiä. Saan paljon kaveripyyntöjä fb:ssa ja instassa, mutta torppaan ne kaikki, koska kasvoni ovat kuvissa nätit, mutta kroppa.. 🤮

Minulla on samoja kokemuksia ja tämä on pahinta. Ihmiset muistavat vanhan, mutta kun näkevät nykyisen, heidän naamaltaan näkee sen ihmetyksen. Todella kiusallista. No siksi en enää liiku missään.

Tuota tapahtuu toisinkin päin. Kun laihduin paljon parikymmentä vuotta sitten, ihmiset hämmästyvät nyt pitkästä aikaa nähtyään, että en olekaan lihava. Tai se lihavuuteni on juuri jäänyt mieleen,   vaikka näkivät laihtumiseni aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

280 000 ylimääristä kilokaloria ei tipahda taivaalta yhtäkkiä. Kyse on pahemman luokan syömishäiriöstä.

No se oli ihan hypoteettinen kysymys. Että jos vaikka paha haltija taikasauvallaan sinulle yhtäkkiä 40 liikakiloja antaisi, ja häviäisi sitten maisemista. Kyllähän ihmiset kysyvät vastaavia, kuten mitä toivoisit jos saisit kolme toivomusta, että saat varmasti mitä toivot. Niin tämä kysymys oli vähän samaa sarjaa. Esim. useamman lapsen saaminen lihottaa paljon todella monia naisia. Niin voi miettiä että olisiko heillä oikeus laihduttaa ne pois ennen kuin palaavat työelämään, vaikkapa niin että lapset ovat päivähoidossa vaikka äiti ei ole töissä koska hän treenaa sen verran että ei pysty sitä muuten yhdistämään perhe-elämään.

Pakkohan se olisi työssäkäyvänä kulkea joka tapauksessa ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Inhoaisin itseäni. Teen kaikkeni ettei käy niin.

Mutta kävisitkö töissä? Vai laihduttaisitko ensin?

No ei varmaan joku insta-missi jatkaisi normaalielämää kuin ei mitään, jos saisi yhtäkkiä 40 lisäkiloa.

Eihän se mukavaa olisi, mutta elämän on vaan jatkuttava. Olen itse niitä, jotka lihovat stressistä eikä laihtuminen vaan onnistu, jos en saa elämää rauhoitettua. Paino noussut tänä vuonna 1-2kg kuukaudessa, vaikka syön täysin normaalisti ja arkiaktiivisuutena tulee 12000 askelta päivässä ihan vaan työmatkoina ja muina siirtyminä. Hieman kyllä kauhistuttaa tämä tilanne, sillä ei ole makeita herkkuja tai kalopitoisia juomia, joita jättää pois, vihanneksia olen aina syönyt paljon ja vaaleita höttöviljoja en ole koskaan oppinut syömään, kun niitä ei ollut kotonakaan lapsena tarjolla. Lihoin pari vuosikymmentä sitten normaalipainoisesta ylipainoiseksi yli 10 kg muutamassa kuukaudessa muuttamatta mitään tapojani ja nyt on selvästi vastaava meneillään, ikävä vaan, että lähtötilanne oli jo paljon huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoaisin itseäni. Teen kaikkeni ettei käy niin.

Mutta kävisitkö töissä? Vai laihduttaisitko ensin?

Kai se on nyt on töissä käytävä, jos työelämässä on. 

Totta kai kävisin töissä. En haluaisi olla läski ja köyhä. Kävisin töissä ja sitten mulla olis varaa hankkia se kuntosalikortti. Pyöräilisin/ kävelisin töihin ja tekisin omat terveelliset eväät. Pyytäisin työkavereita kannustamaan laihiksessani.