Isoäiti suosii toista serkuksista

Kovasti puhutaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista, mutta miksi kukaan ei puhu suosijavanhempien negatiivisista vaikutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi saada meidän katkerien tilittäjien lisäksi jonkun suosikin näkökulma asiaan. Milloin huomasit olevasi suosikki ja miltä se on tuntunut? Oletko kohdannut sisarusten tai serkkujen kateutta? Tuntuuko sinusta ikänä pahalta toisten puolesta jne?

Ei suosikki tietenkään tunnusta edes itselleen olevansa suosikki. Esim meidän lapsuusperheessä sekä vanhemmat että suosikki keksii näitä nönnönnöö-perusteluja puolustaakseen suosimista.

Esimerkiksi vaikka se että kun mua ei tuettu opinnoissa mitenkään enkä saanut rahaa, suosikille maksettiin opinnot ja ostettiin asunto. Selitys oli että ”suosikki kärsii niin melusta ja rauhattomuudesta ja siksi sille ostettiin asunto, sinä kun et niin siitä kärsi, niin et tarvitse asuntoa vaan vuokra-opiskelijakämppä riittää sulle”.

Tuohan on ihan diibadaaba perustelu. Näitä on tottunut kuulemaan. Aina keksitään joku tekosyy miksi toinen saa asunnon, auton, ulkomaanmatkan, ison summan rahaa, sen lapsia hoidetaan,... just name it.

Mä en suostu häpeämään sitä että oon katkera. Siihen todellakin on aihetta, ja se on ihan ookoo tunne väärinkohtelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti puhutaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista, mutta miksi kukaan ei puhu suosijavanhempien negatiivisista vaikutuksista.

Asia on tabu. Kukaan toimittaja tai mikään lehti ei suuria ikäluokkia ala arvostelemaan. Rikkain väestöryhmä suomessa. Suurin lehtien tilaajaryhm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi saada meidän katkerien tilittäjien lisäksi jonkun suosikin näkökulma asiaan. Milloin huomasit olevasi suosikki ja miltä se on tuntunut? Oletko kohdannut sisarusten tai serkkujen kateutta? Tuntuuko sinusta ikänä pahalta toisten puolesta jne?

Ei suosikki tietenkään tunnusta edes itselleen olevansa suosikki. Esim meidän lapsuusperheessä sekä vanhemmat että suosikki keksii näitä nönnönnöö-perusteluja puolustaakseen suosimista.

Esimerkiksi vaikka se että kun mua ei tuettu opinnoissa mitenkään enkä saanut rahaa, suosikille maksettiin opinnot ja ostettiin asunto. Selitys oli että ”suosikki kärsii niin melusta ja rauhattomuudesta ja siksi sille ostettiin asunto, sinä kun et niin siitä kärsi, niin et tarvitse asuntoa vaan vuokra-opiskelijakämppä riittää sulle”.

Tuohan on ihan diibadaaba perustelu. Näitä on tottunut kuulemaan. Aina keksitään joku tekosyy miksi toinen saa asunnon, auton, ulkomaanmatkan, ison summan rahaa, sen lapsia hoidetaan,... just name it.

Mä en suostu häpeämään sitä että oon katkera. Siihen todellakin on aihetta, ja se on ihan ookoo tunne väärinkohtelun jälkeen.

Kummallisen tuttu kuvio meilläkin. Suosikki on niin herkkä, stressaantuva, tarkka jne jne, että vaan tarvitsee niin paljon enemmän aineellisesti ja henkisesti. Suosikki osaa myös vedellä oikeista naruista. Minähän kestän mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi saada meidän katkerien tilittäjien lisäksi jonkun suosikin näkökulma asiaan. Milloin huomasit olevasi suosikki ja miltä se on tuntunut? Oletko kohdannut sisarusten tai serkkujen kateutta? Tuntuuko sinusta ikänä pahalta toisten puolesta jne?

Ei suosikki tietenkään tunnusta edes itselleen olevansa suosikki. Esim meidän lapsuusperheessä sekä vanhemmat että suosikki keksii näitä nönnönnöö-perusteluja puolustaakseen suosimista.

Esimerkiksi vaikka se että kun mua ei tuettu opinnoissa mitenkään enkä saanut rahaa, suosikille maksettiin opinnot ja ostettiin asunto. Selitys oli että ”suosikki kärsii niin melusta ja rauhattomuudesta ja siksi sille ostettiin asunto, sinä kun et niin siitä kärsi, niin et tarvitse asuntoa vaan vuokra-opiskelijakämppä riittää sulle”.

Tuohan on ihan diibadaaba perustelu. Näitä on tottunut kuulemaan. Aina keksitään joku tekosyy miksi toinen saa asunnon, auton, ulkomaanmatkan, ison summan rahaa, sen lapsia hoidetaan,... just name it.

Mä en suostu häpeämään sitä että oon katkera. Siihen todellakin on aihetta, ja se on ihan ookoo tunne väärinkohtelun jälkeen.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän! Kuulostaa hyvin samankaltaiselta. Sekä vanhemmat että suosikki eivät näe tilanteessa mitään outoa. Suosikki on saanut aina paljon enemmän ja sitä pidetään ihan oikeutettuna milloin mistäkin syystä. Ja olenko katkera? Kyllä. Suhde vanhempiini ja suosikkiin on hyvin etäinen.

Vieläkö isoisä on hengissä? Jospa te alatte vuorostanne suosia häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö isoisä on hengissä? Jospa te alatte vuorostanne suosia häntä?

Ei toimi. Tuossa ikäluokassa kaikkikommunikaatio ja sosiaaliset suhteet menee naisen kautta. Meillä ei isoisä omista edes omaa puhelinta. Se mummo määrää missä ollaan, ketä autetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti puhutaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista, mutta miksi kukaan ei puhu suosijavanhempien negatiivisista vaikutuksista.

Asia on tabu. Kukaan toimittaja tai mikään lehti ei suuria ikäluokkia ala arvostelemaan. Rikkain väestöryhmä suomessa. Suurin lehtien tilaajaryhm.

Totta, eihän tästä aiheesta juuri juttuja tehdä. Suuret ikäluokat ovat vahva ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, mutta edelleen ajankohtainen juttu: https://yle.fi/uutiset/3-7421943

”Suosiminen voi jättää todella isoja jälkiä lapsenlapseen” – tasapuolinen kohtelu on äärimmäisen tärkeää

Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.

Olen täysin samaa mieltä, mutta onko joku siis oikeasti saanut rakentava keskustelun aikaan tälläisessä tilanteesta ja muutosta aikaan?

No ei tietenkään mikään keskustelu auta. Ei nuo vanhukset osaa ottaa mitään palautetta vastaan. Joko kiistetään ja kielletään kaikki inttämällä, eli ei, ei, ei, ei ole totta, ei ole totta. Tai sitten hyökätään raivolla aikuisen lapsen kimppuun ja haukutaan pataluhaksi. Tai sitten suurin elkein teatraalisesti laitetaan välit poikki.

Mulla just tollaset törkeimmän tason suosijavanhemmat ja nuo kaikki vastahyökkäykset on koettu. Nyt viimeisenä välit poikki sitten. Nyt suosivat vieläkin enemmän suosikkiaan kun ei ole mitään sosiaalista painetta tai jarrua siihen että edes muodon vuoksi pitää leikkiä tasavertaista. Nyt ei tartte!

Minuakin usein ihmetyttävät nämä neuvot, että jutelkaa ja sopikaa aikuismaisesti asioista ihmisten kanssa, jotka toimivat täysin lapsellisesti! Olen se, jonka äiti kohtelee poikia eriarvoisesti ja vaikka minulla on äitiini ok välit, en todellakaan ota asiaa puheeksi. Tai joskus taisin jotain sanoakin, en niin, että vaadinpa lisää rahaa lapsilleni, mutta että isommalle riittäisi ehkä vähempikin, vaikka sama summa kuin nuoremmalle. Mielestäni aika nätisti sanoin. Mutta siihen tuli vain jotain epämääräisiä mutinoita. Kun aikuinen ihminen tajuaa itsekin toimivansa väärin, asiaa ei auta, että joku toinen sanoo, että hei toimit väärin. Mutta sepä onkin se hankala paikka, kun nuorempi poikani pyörittelee asialle päätään, että taas tuli vähemmän rahaa :( Olen tainnut sanoa, että se on vähän noita mummon höpsöjä juttuja, se niin tottui olemaan isoveljen kanssa silloin aikanaan. Olen koettanut sanoa siis niin, ettei pojassa ole mitään vikaa, mutta ettei se ole veljenkään vika. Olen kuitenkin ajatellut, että jotain täytyy sanoa, koska en missään nimessä halua luoda nuoremmalle pojalle vaikutelmaa, että näin sen täytyy mennä ja ihan reilua on, että toinen saa enemmän. Kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi saada meidän katkerien tilittäjien lisäksi jonkun suosikin näkökulma asiaan. Milloin huomasit olevasi suosikki ja miltä se on tuntunut? Oletko kohdannut sisarusten tai serkkujen kateutta? Tuntuuko sinusta ikänä pahalta toisten puolesta jne?

Tämä on tosi hyvä näkökulma. Olen taas se niiden poikien äiti, joita mummo kohtelee eriarvoisesti... Toisin kuin usein luullaan, ei se suosikki ole aina mikään mielistelevä pepunnuolija. Esim. meillä esikoisella on luonnostaan läheisempi suhde mummoon, koska mummo hoiti poikaa, ensimmäistä lapsenlastaan, paljon. En mitenkään voisi mennä sanomaan tälle pojalle, että on väärin tuo huomio mitä mummolta saat. Ongelma on siis vain siinä, että mummo ei ole ollenkaan niin kiinnostunut toisesta lapsestani, sen huomaan ihan soitellessakin. Kuopuksen asiat on, että jaa jaa, sellaista se on, ei kai se niin iso murhe ole tms. Esikoisen asioihin eläytyy täysillä. Mutta eniten siis suututtaa se eriarvoinen kohtelu, jonka pojat konkreettisesti saavat. Käyköhän näiden suosijoiden mielessä ikinä, mitä tällainen kohtelu tekee sisarusten, serkusten tms. väleille? Tästäkö ne iänikuiset perintöriidat ym. kaunat saavat alkunsa? Ihan jotain Kauniit ja rohkeat -meininkiä, haetaan draamaa ihan tavalliseen sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Käyköhän näiden suosijoiden mielessä ikinä, mitä tällainen kohtelu tekee sisarusten, serkusten tms. väleille? Tästäkö ne iänikuiset perintöriidat ym. kaunat saavat alkunsa? Ihan jotain Kauniit ja rohkeat -meininkiä, haetaan draamaa ihan tavalliseen sukuun.

Niinpä! Tietenkin vaikuttaa suhteisiin. Näistä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista monet riidat varmaan saavat alkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti puhutaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista, mutta miksi kukaan ei puhu suosijavanhempien negatiivisista vaikutuksista.

Entisaikaan tämä oli varmaan sosiaalisesti hyväksytympää. Nyt tämä on vaan tälläinen julkinen salaisuus, että suuressa osassa perheitä tätä jossain muodossa harrastetaan. Vähän vasn hymähdellään. Vanhemmat ja isovanhemmat tosiaan keksivät suosimiselle kyllä syitä. Tämähän on oikeasti julmaa henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti puhutaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista, mutta miksi kukaan ei puhu suosijavanhempien negatiivisista vaikutuksista.

Entisaikaan tämä oli varmaan sosiaalisesti hyväksytympää. Nyt tämä on vaan tälläinen julkinen salaisuus, että suuressa osassa perheitä tätä jossain muodossa harrastetaan. Vähän vasn hymähdellään. Vanhemmat ja isovanhemmat tosiaan keksivät suosimiselle kyllä syitä. Tämähän on oikeasti julmaa henkistä väkivaltaa.

Tämä on nimenomaan juuri sitä. HENKISTÄ VÄKIVALTAA. Se on lisäksi aina tietoinen valinta ja tietoisesti tehty päätös, eikä mikään luonnonlaki tai ilmiö joka vaan itsestään jotenkin tapahtuu tai muka kuuluu elämään.

Mun vanhemmat on tehneet testamentin missä kaikki menee sisaruksen lapsille ja lpsenlapsille. Aikovat järjestää vielä niin että lahjoittavat kaikkea paljon heille ettei jäisi edes lakiosaa mulle mitä vaatia. Mitään en ole tehnyt väärin, aina ollut kunnon kiltti lapsi, mutta kun se suosikki on niin paljon rakkaampi niin oikein uhallaan pitää näyttää se ja alleviivata asiaa.

Sellainen aikuinen tapa olisi pikemminkin se että jos toista rakastaa enemmän niin asia piilotetaan ja ollaan korostetun tasapuolisia jotta se inhottu lapsi ei asiaa huomaa. Mutta ei! Vanhemmat oikein hieroo suolaa haavoihin ja vielä kehtaa toistuvasti muistutella mulle että ”sinä et sitten peri mitään, kaikki menee sisaruksellesi”.

Sanomatta selvää että lastenlasten kanssa sama juttu. Mun lapset saa tekstarin synttäripäivänä. Suosikin lapsille tulee lahjoja kasoittain, synttäreitä vietetään yhdessä (meidän lasten synttärit skipataan) suosikkilapsenlapsille on osakerahastot mihin kuulausisäästetään ja niin edelleen.

Kaikki tämä on helvetin törkeää henkistä väkivaltaa. Toki tiedän että rahat on niiden ja saavat kylvää sitä suosikilleen, mutta silti se ei poista sitä että tuo on julmaa, tahallista, ilkeää, pahantahtoista henkistä väkivaltaa.

Paskapäävanhemmat.

Boomerien perus perseilyä. Siinäpä häiriintynein ja tunnevammaisin ja luonnevikaisin sukupolvi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset nyt yleensä pitävät joistain ihmisistä ja joistain eivät niin pidä. Ei sukulaisuus velvoita.

Kyllä pitää pystyä kohtelemaan lapsenlapsia tasa-arvoisesti!!

Kehoitan pitämään kaikkiin sukulaisiin etäisen asialliset välit. Pääsee paljon vähemmällä. Kannattaa hoitaa asiansa niin että ei ole millään lailla riippuvainen esim isovanhempien avusta. Käy kylässä silloin tällöin ja onnittelee pakolliset puolin ja toisin. Tuntuu että tätä ristiriitaa on paljon sellaisilla perheillä jotka ovat liian läheisissä väleissä ja ikään kuin olettavat että autetaan aina. Tekemisissä voi olla ja välittää myös hieman kauempaa. Välit pysyvät normaalijärkisillä ihmisillä parempina. Hullut taas ovat hulluja ja sellaisten kanssa sietää välttää kaikkea kanssakäymistä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti puhutaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista, mutta miksi kukaan ei puhu suosijavanhempien negatiivisista vaikutuksista.

Entisaikaan tämä oli varmaan sosiaalisesti hyväksytympää. Nyt tämä on vaan tälläinen julkinen salaisuus, että suuressa osassa perheitä tätä jossain muodossa harrastetaan. Vähän vasn hymähdellään. Vanhemmat ja isovanhemmat tosiaan keksivät suosimiselle kyllä syitä. Tämähän on oikeasti julmaa henkistä väkivaltaa.

Tämä on nimenomaan juuri sitä. HENKISTÄ VÄKIVALTAA. Se on lisäksi aina tietoinen valinta ja tietoisesti tehty päätös, eikä mikään luonnonlaki tai ilmiö joka vaan itsestään jotenkin tapahtuu tai muka kuuluu elämään.

Mun vanhemmat on tehneet testamentin missä kaikki menee sisaruksen lapsille ja lpsenlapsille. Aikovat järjestää vielä niin että lahjoittavat kaikkea paljon heille ettei jäisi edes lakiosaa mulle mitä vaatia. Mitään en ole tehnyt väärin, aina ollut kunnon kiltti lapsi, mutta kun se suosikki on niin paljon rakkaampi niin oikein uhallaan pitää näyttää se ja alleviivata asiaa.

Sellainen aikuinen tapa olisi pikemminkin se että jos toista rakastaa enemmän niin asia piilotetaan ja ollaan korostetun tasapuolisia jotta se inhottu lapsi ei asiaa huomaa. Mutta ei! Vanhemmat oikein hieroo suolaa haavoihin ja vielä kehtaa toistuvasti muistutella mulle että ”sinä et sitten peri mitään, kaikki menee sisaruksellesi”.

Sanomatta selvää että lastenlasten kanssa sama juttu. Mun lapset saa tekstarin synttäripäivänä. Suosikin lapsille tulee lahjoja kasoittain, synttäreitä vietetään yhdessä (meidän lasten synttärit skipataan) suosikkilapsenlapsille on osakerahastot mihin kuulausisäästetään ja niin edelleen.

Kaikki tämä on helvetin törkeää henkistä väkivaltaa. Toki tiedän että rahat on niiden ja saavat kylvää sitä suosikilleen, mutta silti se ei poista sitä että tuo on julmaa, tahallista, ilkeää, pahantahtoista henkistä väkivaltaa.

Paskapäävanhemmat.

Hirviövanhemmat todellakin, jotka harrastavat henkistä väkivaltaa!! Kaikkea hyvää sinulle.

Raivostuttaa se että tälle ei voi tehdä mitään. Mikään keskustelu ei auta ja epäreiluja suosijaisovanhempia ei kiinnosta pätkääkään että toinen lapsista (ja toiset lapsenlapset) on pahoilla mielin ja surullisia. Aivan sama!

Välit taitaa kohta katketa tällaisiin suosijoihin, yli 10v kestetty ja katsottu tätä ja nyt alkaa väsyttää ja uuvuttaa, eli ns. mitta tullut täyteen.