Lähdin muuttoavuksi, MITÄÄN ei ole pakattu!!

Vierailija kirjoitti:

Onhan se pakkaaminenkin osa muuttamista, oliko edea tarkoitus konkreettisesti muuttaa sinä päivänä, vai nimenomaan vain aloitella muuttopuuhia.

Mä oon ollut kaverin apuna juurikin pakkaamassa, lajittelemassa tavaraa, joka joutaa pois ja joka tulee mukaan. Ihan kyllä tiesin meneväni juuri siihen hommaan avuksi, itse muutto toiseen osoitteeseen oli sitten viikon päästä.

Kyllä se jumatsuikki silloin ilmastaan eri tavalla. Kerrotaan tuutko avuksi pakkaamaan. Kun pyydetään muuttoavuksi, tavarat on pakattu valmiiksi. Itse olen pakannut viimeksi yksin 3 h + kk kamat. Lähes yksin kantelin uuteen asuntoon. Vain huonekalut vei muuttoapu.

Itse tullut muutettua useamman kerran elämän aikana. Kun oli vähempi roinaa, niin lainasin tai otin leasingpakun ja roudasin uuteen kämppään tavarat. Myöhemmällä iällä käyttänyt muuttofirmaa, kun oli siirtyminen toiselle puolelle Suomea. Firmat tietenkin kilpailutin ja otin sen itselleni parhaimman (muuttolaatikot, nouto ja vienti toiselle paikkakunnalle tietyllä aikataululla). Ensimmäinen kommentti mitä sain, kun muuttofirman tyypit tulivat hakemaan tavaroita oli, että kiva, kun kaikki on pakattu ja suojattu ohjeiden mukaan. Ilmeni, että tuolloin 2012 vuoden aikoihin oli asiakkaita, jotka eivät olleet pakanneet mitään muutto-auton tullessa ja heillä muuttomiehillä mennyt aikaa tavaroiden pakkaamiseen ja suojaamiseen ennen siirtoa muutto-autoon. Aika nopsaanhan tuli sitten se lisämuuttopalvelu, että asiakas maksaa erikseen muuttopakkaamisen firmalle muuton yhteydessä, kuitenkin sen verran tyyris homma, että kannattaa tehdä se ihan itse, jos haluaa säästää näissä kuluissa. Itse olen ollut auttamassa aikanaan kavereiden muutoissa, mutta vastaavasti en itse saanut vastaavaa apua, niin lopetin tämän ilmaispalvelun näille tyypeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi myös. Oltiin vuokrattu peräkärry avuksi ja kun tulimme kantamaan tavaroita, tyhjät pahvilaatikot odottivat. Lisäksi uudessa kodissa ei purkanut mitään vaan me laitoimme tavarat kaappeihin ym. Oli täysin käsittämätöntä.

Meni aamusta seitsemästä ilta kymmeneen. Pikkasenkö tuli jo nälkäkin. Ei tullut edes tuparikutsua jälkeenpäin.

Miksi ihmeessä teitte noin? En minä olisi jäänyt sinne kämppään mitään purkamaan. Ja miksi te olette vuokranneet mitään vai oletteko nuoren muuttajan vanhemmat tai joku isoveli puolisoineen?

En minäkään ymmärrä miksi ihmeessä muuton jälkeen jäisi vielä purkamaan toisen tavaroita. Eihän kaikki edes pura laatikoita saman tien samana iltana, vaan vain tarpeelliset ja loput sitten kun on levännyt. Tuossa saa kyllä syyttää jo itseään.

Vierailija kirjoitti:

Voiko jostain nokkakärryjä vuokrata???

Jos vaan on tilaa säilyttää, niin halvimmat maksaa muutaman kympin. Rimpulat toki verrattuna ammattivehkeisiin, mutta kestävät varmaan loppuelämän muutot.

, kirjoitti:

Mä olin lupautunut kyllä ihan tietoisesti myös pakkaamaan kuin myös muuttamaan kaveriani, mutta en ihan arvannut, että millainen show se olisi. Siinä samalla karsittiin jätesäkkikaupalla kamaa pois, itse olen tehnyt yleensä sen kuukausikaupalla etukäteen (kuten tämäkin muutto oli tiedossa), esim. vaatehuone oli yksi todella iso vaatekasa, josta nakeltiin yksi kerrallaan joko pakattavaksi tai roskiin. Itse pakkasin keittiötä ja se oli toki täynnä likaisia astioita ja mystisiä kippoja joissa on jotain tahmaa ja kaapeissa vohvelirauta joka on laitettu sinne likaisena ja valuttanut öljyä koko hyllyn täyteen jne jne... En oikein tiennyt miten suhtautua.

Mitään tarjottavaa en saanut koko aikana, olin ottanut energiajuomaa mukaani ja sillä ja hanavedellä selvisin pakkauspätkät (kävin useampana päivänä). Sitten varsinaisena muuttopäivänä toinen avuksi tullut ja kaveri olivat ilmeisesti tilanneet itselleen pitsat (en tiedä kuka maksoi) mutta olin odottanut edes limsaa tai muuta juotavaa, muttei vieläkään mitään, ja pitkälle yöhön asti muutettiin. On joo läheinen kaveri mutta olin ajatellut että jonkinlainen muuttoavun ajatteleminen edes kuuluisi asiaan enkä hölmistyksissäni sitten sanonut mitään asiasta.

Itse muuttaessani olen kyllä pyytänyt läheisiäni apuun lähinnä särkyvän kaman ja viime hetken romujen sekä lemmikkien takia mutta käyttänyt myös muuttofirmaa isompien esineiden kanssa, aina kunnioittaen heidän aikataulutoiveitaan ja myös esim. viime muutossa sanoin että voin hakea kaupasta mitä tahansa haluatte tai saatte woltata mun laskuun, jääkaappi oli valmiiksi jo kylmänä ja siellä oli juotavaa. Roskat on viety itse, turha kama on karsittu jo hyvissä ajoin ja viety pois, tavarat on pakattu järkevän painoisesti ja kokoisesti ja hyvin suojatusti sekä merkitty selkeästi. Maksoin korvauksen myös sille kenen auto oli lainassa vaikkei sellaista edes pyytänyt missään vaiheessa.

Näin saa kaverit myös muulloin auttamaan ja aina saa tehdä myös vastapalveluksia, mutta aivan turha yhden muuton takia pilata toisen päivä ja pahimmillaan ihmissuhteita. Itselläni on ADHD-diagnoosi, mutta ei se toisten ihmisten huomioonottamiseen vaikuta kuin korkeintaan positiivisesti!

Itselläni on myös ADHD-diagnoosi, mutta muuttojen organisointi ja ihmisten huomiointi on aina toiminut. Tavarat valmiiksi pakattuna ja järjestettynä, molemmissa asunnoissa jääkaappi kylmänä ja reilusti vissyä, limsaa ja välipaloja, ruoat on tilattu muuttoporukalle ym. Ehkä me ADHD-ihmiset ollaan elementissämme tilanteessa missä on paljon liikkuvia osia ja organisoitavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, minä muutan reilun viikon päästä ja jo nyt on 4/5 osaa asunnosta pakattuna, matot rullattuna, laatikot laputettu, ulkovarasto pakattuna, terassilla aurinkotuolit, varjot, kukkatelineet yms. nätissä rivissä odottamassa pois viemistä. Viikonloppuna pakkaan sitten melkein kaikki loput, viimeiseksi jää vain sellainen näillä pärjäät 3-4 päivää setti + petivaatteet erikseen jotta saa ekana päivänä sängyn nukkumiskuntoon. Ja siivoskelen myös sitä mukaan tyhjentyneitä kaappeja, saunaa, vaatehuonetta jne, jottei ole sitten liikaa hommia lopuksi siivoamisen kanssa. 

Ex-miehen siskon perhe oli aivan kamala tapaus muutoissa. Ja he muuttivat kaiken lisäksi tosi usein. Lapsia oli 4 ja perheen isä oli täysin uusavuton pakkaamisessa ja muuttamisessa. No ei äitikään kaikkein kätevin ollut, mutta ymmärrän häntä, että meni aika paljon paukkuja perheen arjen pyörittämisessä. Lauantaina oli tarkoitus muuttaa (sunnuntaina piti olla pois vanhasta asunnosta) ja kun menin katsomaan makuuhuoneita, niin kaikki tavarat olivat vielä kaapeissa. Vaatteet, petivaatteet, lelut kaikki. Nuo muutot olivat sellaisia, että yleensä minä pakkasin tavaroita hulluna 12 h putkeen ja ex-mieheni ja ex-appiukkoni katoivat tavaroita pakettiautoon ja veivät uuteen paikkaan.  Perheen isä pyöri ympyrää ja esti hanskojaan tai pipoaan.... oli ilmeisen pakko olla koko ajan joku pipo päässä ja kun tuli kuuma laski sen jonnekin ja sitten etsi sitä. Jossain kohden päivää ärjäsin hänelle, että älä hei laita sitä pipoa ollenkaan päähän, JOOKO. Ulkona oli + 5 astetta lämmintä. Ja joka kerta jäi vanha asunto karmeaan kuntoon, kun kenelläkään ei enää ollut voimia siivota sitä. No, useimmiten oli kyllä myös uusi asunto myös siivoamatta, eli aika moni jättää asunnon aika paska kuntoon.

Muutot olivat ihan karmeita ja sitten kun meille tuli muutto, niin arvannette, että he eivät tulleet auttamaan koskaan. No me kyllä osasimme ihan itsekin sellaiset hoitaa ja muutama luottoystävä tuli avuksi, koska autoimme aina heitä muutoissa myös.

Mä asun isossa taloyhtiössä ja lähes joka kk joku muuttaa sisään / ulos.

Näitä on tullut seurattua.

Väh kerran vuodessa joku soittaa ovikelloa ja ehdottaa tulen kantamaan laatikoita.

Polvi on ollut pitkään kipeänä, voin helposti kieltäytyä kunnoasta

Joo niin varmaan. Tämä sama kirjoittaja, jonka tunnistaa siitä, ettei hän osaa käyttää että-sanaa, on jo pari vuotta kirjoitellut kaikkiin pitkiin ketjuihin sadoittain keksittyjä tarinoitaan. Varsinkin siinä härskejä odotuksia ja vaatimuksia -ketjussa on näitä melkein joka sivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, minä muutan reilun viikon päästä ja jo nyt on 4/5 osaa asunnosta pakattuna, matot rullattuna, laatikot laputettu, ulkovarasto pakattuna, terassilla aurinkotuolit, varjot, kukkatelineet yms. nätissä rivissä odottamassa pois viemistä. Viikonloppuna pakkaan sitten melkein kaikki loput, viimeiseksi jää vain sellainen näillä pärjäät 3-4 päivää setti + petivaatteet erikseen jotta saa ekana päivänä sängyn nukkumiskuntoon. Ja siivoskelen myös sitä mukaan tyhjentyneitä kaappeja, saunaa, vaatehuonetta jne, jottei ole sitten liikaa hommia lopuksi siivoamisen kanssa. 

Ex-miehen siskon perhe oli aivan kamala tapaus muutoissa. Ja he muuttivat kaiken lisäksi tosi usein. Lapsia oli 4 ja perheen isä oli täysin uusavuton pakkaamisessa ja muuttamisessa. No ei äitikään kaikkein kätevin ollut, mutta ymmärrän häntä, että meni aika paljon paukkuja perheen arjen pyörittämisessä. Lauantaina oli tarkoitus muuttaa (sunnuntaina piti olla pois vanhasta asunnosta) ja kun menin katsomaan makuuhuoneita, niin kaikki tavarat olivat vielä kaapeissa. Vaatteet, petivaatteet, lelut kaikki. Nuo muutot olivat sellaisia, että yleensä minä pakkasin tavaroita hulluna 12 h putkeen ja ex-mieheni ja ex-appiukkoni katoivat tavaroita pakettiautoon ja veivät uuteen paikkaan.  Perheen isä pyöri ympyrää ja esti hanskojaan tai pipoaan.... oli ilmeisen pakko olla koko ajan joku pipo päässä ja kun tuli kuuma laski sen jonnekin ja sitten etsi sitä. Jossain kohden päivää ärjäsin hänelle, että älä hei laita sitä pipoa ollenkaan päähän, JOOKO. Ulkona oli + 5 astetta lämmintä. Ja joka kerta jäi vanha asunto karmeaan kuntoon, kun kenelläkään ei enää ollut voimia siivota sitä. No, useimmiten oli kyllä myös uusi asunto myös siivoamatta, eli aika moni jättää asunnon aika paska kuntoon.

Muutot olivat ihan karmeita ja sitten kun meille tuli muutto, niin arvannette, että he eivät tulleet auttamaan koskaan. No me kyllä osasimme ihan itsekin sellaiset hoitaa ja muutama luottoystävä tuli avuksi, koska autoimme aina heitä muutoissa myös.

Mä asun isossa taloyhtiössä ja lähes joka kk joku muuttaa sisään / ulos.

Näitä on tullut seurattua.

Väh kerran vuodessa joku soittaa ovikelloa ja ehdottaa tulen kantamaan laatikoita.

Polvi on ollut pitkään kipeänä, voin helposti kieltäytyä kunnoasta

Joo niin varmaan. Tämä sama kirjoittaja, jonka tunnistaa siitä, ettei hän osaa käyttää että-sanaa, on jo pari vuotta kirjoitellut kaikkiin pitkiin ketjuihin sadoittain keksittyjä tarinoitaan. Varsinkin siinä härskejä odotuksia ja vaatimuksia -ketjussa on näitä melkein joka sivulla.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kirjoittaja! Tarinat sisältää vielä usein jonkinlaista tavaran kuljetusta paikasta toiseen, yleensä banaanilaatikoissa. Tässä olisi tutkimusaihe vaikkapa psykologian opiskelijalle :D

Aivan uskomattomia tarinoita!

Kun minä olen muuttanut, on muuttoapu tarkoittanut vain tavaroiden kantamista. Siinä ei ole paljon aikaa mennyt kun ne on siirretty autoon ja autosta uuteen osoitteeseen. Mä en edes haluaisi, että muut ihmiset alkaisivat pakata mun henkilökohtaisia tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, minä muutan reilun viikon päästä ja jo nyt on 4/5 osaa asunnosta pakattuna, matot rullattuna, laatikot laputettu, ulkovarasto pakattuna, terassilla aurinkotuolit, varjot, kukkatelineet yms. nätissä rivissä odottamassa pois viemistä. Viikonloppuna pakkaan sitten melkein kaikki loput, viimeiseksi jää vain sellainen näillä pärjäät 3-4 päivää setti + petivaatteet erikseen jotta saa ekana päivänä sängyn nukkumiskuntoon. Ja siivoskelen myös sitä mukaan tyhjentyneitä kaappeja, saunaa, vaatehuonetta jne, jottei ole sitten liikaa hommia lopuksi siivoamisen kanssa. 

Ex-miehen siskon perhe oli aivan kamala tapaus muutoissa. Ja he muuttivat kaiken lisäksi tosi usein. Lapsia oli 4 ja perheen isä oli täysin uusavuton pakkaamisessa ja muuttamisessa. No ei äitikään kaikkein kätevin ollut, mutta ymmärrän häntä, että meni aika paljon paukkuja perheen arjen pyörittämisessä. Lauantaina oli tarkoitus muuttaa (sunnuntaina piti olla pois vanhasta asunnosta) ja kun menin katsomaan makuuhuoneita, niin kaikki tavarat olivat vielä kaapeissa. Vaatteet, petivaatteet, lelut kaikki. Nuo muutot olivat sellaisia, että yleensä minä pakkasin tavaroita hulluna 12 h putkeen ja ex-mieheni ja ex-appiukkoni katoivat tavaroita pakettiautoon ja veivät uuteen paikkaan.  Perheen isä pyöri ympyrää ja esti hanskojaan tai pipoaan.... oli ilmeisen pakko olla koko ajan joku pipo päässä ja kun tuli kuuma laski sen jonnekin ja sitten etsi sitä. Jossain kohden päivää ärjäsin hänelle, että älä hei laita sitä pipoa ollenkaan päähän, JOOKO. Ulkona oli + 5 astetta lämmintä. Ja joka kerta jäi vanha asunto karmeaan kuntoon, kun kenelläkään ei enää ollut voimia siivota sitä. No, useimmiten oli kyllä myös uusi asunto myös siivoamatta, eli aika moni jättää asunnon aika paska kuntoon.

Muutot olivat ihan karmeita ja sitten kun meille tuli muutto, niin arvannette, että he eivät tulleet auttamaan koskaan. No me kyllä osasimme ihan itsekin sellaiset hoitaa ja muutama luottoystävä tuli avuksi, koska autoimme aina heitä muutoissa myös.

Mä asun isossa taloyhtiössä ja lähes joka kk joku muuttaa sisään / ulos.

Näitä on tullut seurattua.

Väh kerran vuodessa joku soittaa ovikelloa ja ehdottaa tulen kantamaan laatikoita.

Polvi on ollut pitkään kipeänä, voin helposti kieltäytyä kunnoasta

Joo niin varmaan. Tämä sama kirjoittaja, jonka tunnistaa siitä, ettei hän osaa käyttää että-sanaa, on jo pari vuotta kirjoitellut kaikkiin pitkiin ketjuihin sadoittain keksittyjä tarinoitaan. Varsinkin siinä härskejä odotuksia ja vaatimuksia -ketjussa on näitä melkein joka sivulla.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kirjoittaja! Tarinat sisältää vielä usein jonkinlaista tavaran kuljetusta paikasta toiseen, yleensä banaanilaatikoissa. Tässä olisi tutkimusaihe vaikkapa psykologian opiskelijalle :D

Ja selvästi haluaa tulla tunnistetuksi, koska tuota että-sanan puuttumista ovat monet ihmiset kommentoineet eri ketjuissa, mutta hän jatkaa sitkeästi ilman sitä. Yleensä nuo viestit on myös kirjoitettu kuten yllä, jokainen virke eri riville niin kuin jokin runo :D

Mun patalaiskalla enolla on ollut tapana kysyä "mitä teet sillon ja sillon", ei siis koskaan kysy suoraan mihinkään, mutta monesti esim puhelu alkaa noin ja jos erehtyy sanomaan, että ei mulla mitään, niin sitten tulee pyyntö suurinpirtein työnkuvaltaan pyramidin rakennus. Älkää siis koskaan luvatko mitään, ennen kuin koko homman määrä on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kävi näin. Piti mennä broidille muuttoavuksi eivätkä olleet tehneet MITÄÄN. Siis yhtään mitään asian eteen. No silloin olin vielä kiltti nössykkä ja aloin kasata kamoja.

Nyt tekisin uukkarin. Tai no, en edes menisi avuksi lainkaan. Muuttofirmat on keksitty.

Kerran muuton lähestyessä leikkasin lehdestä jutun, jossa muuttomiehet kertoivat työstään. Muistan erityisesti jutun, jossa muuton tilannut perhe ei ollut aloittanut pakkaamista ollenkaan. Siellä keitettiin ruokaa hellalla, kun muuttomiehet saapuivat auton kanssa.

Joko muutto on saatu tehtyä?

Asperger tai ADHD vaikea aloittaa asioita esim iso muuttourakka

ymmärrän kavereiden hyödyntämisen muutossa parikymppisenä ja köyhänä opiskelijana. Myöhemmin pitäisi pystyä selviytymään perhepiirin/ammattiavun kanssa. Jos ammattimuutto tulee liian kalliiksi, voi pohtia onko tavaraa liikaa. Itse hyödyntänyt näitä paku+ kuljettaja + extrakantaja palveluita tuntilaskutuksella ja loput kevyemmät kamat siirrellyt omia aikojaan. Nuorempana tuli valitettavasti autettu muutossa sellaisia, joilla oli jännästi aina itsellään joku este kun muuttoapua olisi tarvinnut :) Nykyään voi vedota jo iän tuomiin rasitusvammoihin enkä oikeasti lähtiskään kenenkään sohvia tms siirtämään, voi oikeasti venäyttää selkänsä.

Tää muutto on ollut käynnissä jo kolme vuotta..

Olen hämmentynyt, miten monella on kokemusta muuttoavuksi menosta tilanteessa, jossa mitään ei ole pakattu. Minulle "muuttoapu" tarkoittaa nimenomaan sitä, että menen avuksi kantamaan valmiiksi pakatut tavarat muuttoautoon ja sieltä uuteen kotiin.

Omissa muutoissa olen pakannut ja purkanut itse, tavaroiden kannossa ja kuljetuksessa olen saanut apua. Kun mieheni kanssa muutimme, teimme leijonan osan yhdessä, muuttopäivänä pari sukulaista ja ystävää oli apuna ja saivat kantaa valmiit laatikot autoon ja autosta uuteen kotiin ja palkkioksi maukkaan aterian (salaattia, kahta lämmintä piirakkaa ja kahvit pullien ja kakun kera). 

Olen kerran ollut tällaisessa muutossa apuna. Mitään ei oltu juurikaan pakattu, kaapit tyhjentämättä eikä laatikoita ja jätesäkkejä ollut tarpeeksi. Neiti vaan pyöri ympäri asuntoa osaamatta tarttua mihinkään hommaan, kun me apurit jouduttiin ottamaan ohjat käsiin ja tuomaan omista kodeista jotain jättikestokasseja joihin sullottiin tavaraa. Ja tämä kaappien tyhjentäminen ja pakkaaminen oli kelloa vastaan taistelua, kun neiti ilmoitti tilatun muuttoauton tulevan parin tunnin päästä pihaan. Meidät apurit oli siis pyydetty paikalle neljäksi ja paikan päällä meille selvisi, että muuttoauto oli tilattu kuudeksi, ja tehtäviin kuului kaikki esivalmistelutkin.

Huvittavinta tässä on se, kuinka tämä neiti on aina kehunut olevansa järjestelmällinen ja tarkka luonteeltaan. On minäkuva hieman vääristynyt. Oikeasti asuntonsa on aina olleet todella sekaisia, likaisia, lähes saastaisia, tyyliin kuivunutta lemmikin oksennusta lattialla, vessanpönttö aina pesemättä, imuroinnista ja pölyjen pyyhkimisestä ei tietoakaan, samat pyyhkeet käytössä useamman viikon, niin oli todella mieluisaa alkaa purkamaan tuollaista sikolättiä muuttovalmiiksi.

Tästä opin sen, että käännyn ovelta, jos muuttoa ei ole valmisteltu.

Tuossa taitaa olla kyse siitä, että muuttoajatus on saanut muuttajat paniikin valtaan, ja toimintakyky on täysin kadonnut. Jos avun tarpeessa on ystävä, eikä vain tuttu, silloin rauhoitetaan tilanne, istutaan hetki yhdessä, jutellaan, mistä vaan oikeastaan, joka voi keskeyttää kehää kiertävät ajatukset ja otetaan ohjat käsiin, jaetaan tehtäviä, yksinkertaisia, vähän kerrallaan. Ota tuosta muuttolaatikko, pakkaa  tuosta hyllystä/kaapista nuo särkymättömät, kirjoita etiketti, jonka teippaat laatikon päätyyn, suljet laatikon, kannat eteiseen. Siihen päälle voi laittaa sitten muitakin laatikoita, joissa on tavaraa, joka ei mene rikki. ...sitten: kääri nuo lasit paperiin, minäpä näytän, näin, ja pakkaat toiseen laatikkoon näin. Sitten keittiön veitsen käärit sanomalehtiin. Vähitellen paniikki hellittää ja muuttajat osaavat itsekin ajatella ja toimia.

Tuollaisessa muuttotilanteessa apu on kaikkein tärkein. Puolison kanssa tyhjennettiin kaksistaan kaksi asuntoa ja lastattiin kuorma-autoon, kun lyötiin pussit yhteen. Pää kylmänä se sujuu!

tämä ei ehkä varsinaisestiliity tähän aiheeseen, mutta kerron kuitenkin:

Kunminä olin teini-ikäinen. Oli minun kotipaikkakunnallani käymässä Ruotsista kesälomalla minun mutsini serkku (eli minun pikkuserkku) oman päiväkoti-ikäisen ylivilkkaan adhd-tyttönsä kanssa. Sitten kövikin niin ikävästi, että tämän minun pikkuserkkuni 300km päässä asuva iäkäs isä kuoli yllättäen. Pikkuserkkuni sitten kysyi minun mutsiltani, että voisinko minä lähteä sinne 300km päähän heidän kanssaan hänen lapsensa lapsenlikaksi, kun heillä on tietenkin niin paljon tekemistä, niin saisivat rauhassa keskittyä siihen. Minua ei olisi yhtään huvittanut lähteä, mutta en kehdannut kieltäytyäkään. Sitten kun meidän piti menomatkalla matkusta apuolet matkasta bussilla, niin minun piti itse maksaa bussilippu. Sitten pikkuserkkuni veli tulo 150km päästä hakemaan ja mentiin hänen kyydillään loppumatka sekä paluumatka kokonaan, ja matkan aikanakaan kun pysähdyttiin huoltsikalla, ei minulle tarjottu mitään. Ja myös palatessa en saanut mitään palkkiota siitä, että olin ollut muutaman päivän lapsenlikkana. Ja sitä paitsi, sillä pikkuserkullani oli kaksi parikymppistä veljentyttöä, olisihan hän voinut pyytää heitäkin lapsenlikaksi, ovathan he sentään läheisempää sukua.

Että enpä itse kehtaisi pyytää jotain pikkuserkkua 300km päästä hoitamaan lastani ja samalla sanoen, että sun pitää sitten itse maksaa matkakustannukset ja mitään palkkiota et tästä hommasta saa.

Christiiina kirjoitti:

tämä ei ehkä varsinaisestiliity tähän aiheeseen, mutta kerron kuitenkin:

Kunminä olin teini-ikäinen. Oli minun kotipaikkakunnallani käymässä Ruotsista kesälomalla minun mutsini serkku (eli minun pikkuserkku) oman päiväkoti-ikäisen ylivilkkaan adhd-tyttönsä kanssa. Sitten kövikin niin ikävästi, että tämän minun pikkuserkkuni 300km päässä asuva iäkäs isä kuoli yllättäen. Pikkuserkkuni sitten kysyi minun mutsiltani, että voisinko minä lähteä sinne 300km päähän heidän kanssaan hänen lapsensa lapsenlikaksi, kun heillä on tietenkin niin paljon tekemistä, niin saisivat rauhassa keskittyä siihen. Minua ei olisi yhtään huvittanut lähteä, mutta en kehdannut kieltäytyäkään. Sitten kun meidän piti menomatkalla matkusta apuolet matkasta bussilla, niin minun piti itse maksaa bussilippu. Sitten pikkuserkkuni veli tulo 150km päästä hakemaan ja mentiin hänen kyydillään loppumatka sekä paluumatka kokonaan, ja matkan aikanakaan kun pysähdyttiin huoltsikalla, ei minulle tarjottu mitään. Ja myös palatessa en saanut mitään palkkiota siitä, että olin ollut muutaman päivän lapsenlikkana. Ja sitä paitsi, sillä pikkuserkullani oli kaksi parikymppistä veljentyttöä, olisihan hän voinut pyytää heitäkin lapsenlikaksi, ovathan he sentään läheisempää sukua.

Että enpä itse kehtaisi pyytää jotain pikkuserkkua 300km päästä hoitamaan lastani ja samalla sanoen, että sun pitää sitten itse maksaa matkakustannukset ja mitään palkkiota et tästä hommasta saa.

Mutsis serkku on mutsis serkku ja tuo vilkas päiväkoti-ikäinen on sun pikkuserkkus.