Lähdin muuttoavuksi, MITÄÄN ei ole pakattu!!

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?

Vieläkö sinun pitää tulla tänne kommentoimaan turhanpäiväistä paskaa?

Vuonna miekka ja kivi tapahtui tuo sama, kun olin vielä,opiskelija.

Kaveri muutti yksiöstä toiseen. Kun menin avuksi, mitään ei ollut pakannut, alkoi haalia tavaroita muovipusseihin joita ei ollut tarpeeksi jne.

Miehelläni oli pakettiauto. 

No, kuinkas sattuikaan, miehen veljen tytärpuoli oli muuttamassa poikaystävänsä kanssa yhteen ja siis luonnollisesti pakettiautollahan se sujuu. Ja koska näin lähisukua ollaan, niin veli sai kuningasajatuksen, että tokihan me lähdemme muuttamaan heitä, koska olisivat vaimonsa kanssa juuri tuona viikonloppuna poissa paikkakunnalta. 

Mies teki tuolloin pitkää päivää firmassaan ja oli viikot aina poissa kotoa. No, ollaan ainakin yhdessä, ajateltiin ja suostuttiin. Ei olisi pitänyt.

Lähdimme ajamaan tosi aikaisin aamulla, koska meiltä on matkaa vähän vajaa 250 kilometriä paikan päälle. Raskauteni oli tuolloin toisella kolmanneksella, mutta vointi ok ja ajateltiin, että tietysti pystyn auttamaan sen minkä pystyn ja pidetään taukoa sitten sopivasti. Raskaus oli tiedossa myös muuttajilla ja miehen veljellä vaimoineen. 

Olimme paikalla ehkä puoli yhdeksän aikaan aamulla, soitettiin ovikelloa tuloksetta. Meillä ei ollut (silloin) kummankaan muuttajan puhelinnumeroa, joten mies soitti veljelleen, joka *herätti* soitollaan tytärpuolensa. "Ai te tulittekin näin aikaisin", valitteli uninen ihmismöykky, kun tuli avaamaan oven meille. Niin joo, eihän me olla lähdetty kuin siinä aamuviiden jälkeen ajamaan. 

Muuttajan huoneessa ei ollut onneksi paljoa tavaraa, joka olisi ollut pakkaamatta. Petivaatteet pois sängystä ja jätesäkkiin, patja suojapussiin ja sänky ruuveilla pienempiin osiin. Mies oli kaukaa viisaana ottanut akkuruuvarin mukaan. Kun me teimme näitä, oli muuttaja syömässä aamupalaa. 

Lähdimme ajamaan kohti uutta asuntoa, oho, avain onkin varmaan poikaystävällä. Mutta missä hän on? 

Ilta oli venähtänyt nuorukaisella ja oli nukkunut yönsä (siis aamutunneilla kömpinyt ja sammunut) kaverinsa sohvalle luonnollisesti toisella puolella kaupunkia. Vastasi sentään puhelimeensa. 

Lähdimme hakemaan avainta ja nuorelle parille tuli siinä jotain sanaharkkaa. Sankari halusi tämän jälkeen tietysti tulla kyydissämme, joten meitä oli neljä pakettiauton kolmen hengen etuosassa. 

Päästiin viimein uuteen osoitteeseen ja kannoimme mieheni kanssa (niin, joo) kaikki neidin tavarat kolmanteen kerrokseen. Nuoripari selvitteli välejään sinä aikana alhaalla "pitämässä ovea auki".

Pitää jatkaa seuraavaan, koska tuli niin pitkänä...

Vierailija kirjoitti:

Heh, minä muutan reilun viikon päästä ja jo nyt on 4/5 osaa asunnosta pakattuna, matot rullattuna, laatikot laputettu, ulkovarasto pakattuna, terassilla aurinkotuolit, varjot, kukkatelineet yms. nätissä rivissä odottamassa pois viemistä. Viikonloppuna pakkaan sitten melkein kaikki loput, viimeiseksi jää vain sellainen näillä pärjäät 3-4 päivää setti + petivaatteet erikseen jotta saa ekana päivänä sängyn nukkumiskuntoon. Ja siivoskelen myös sitä mukaan tyhjentyneitä kaappeja, saunaa, vaatehuonetta jne, jottei ole sitten liikaa hommia lopuksi siivoamisen kanssa. 

Ex-miehen siskon perhe oli aivan kamala tapaus muutoissa. Ja he muuttivat kaiken lisäksi tosi usein. Lapsia oli 4 ja perheen isä oli täysin uusavuton pakkaamisessa ja muuttamisessa. No ei äitikään kaikkein kätevin ollut, mutta ymmärrän häntä, että meni aika paljon paukkuja perheen arjen pyörittämisessä. Lauantaina oli tarkoitus muuttaa (sunnuntaina piti olla pois vanhasta asunnosta) ja kun menin katsomaan makuuhuoneita, niin kaikki tavarat olivat vielä kaapeissa. Vaatteet, petivaatteet, lelut kaikki. Nuo muutot olivat sellaisia, että yleensä minä pakkasin tavaroita hulluna 12 h putkeen ja ex-mieheni ja ex-appiukkoni katoivat tavaroita pakettiautoon ja veivät uuteen paikkaan.  Perheen isä pyöri ympyrää ja esti hanskojaan tai pipoaan.... oli ilmeisen pakko olla koko ajan joku pipo päässä ja kun tuli kuuma laski sen jonnekin ja sitten etsi sitä. Jossain kohden päivää ärjäsin hänelle, että älä hei laita sitä pipoa ollenkaan päähän, JOOKO. Ulkona oli + 5 astetta lämmintä. Ja joka kerta jäi vanha asunto karmeaan kuntoon, kun kenelläkään ei enää ollut voimia siivota sitä. No, useimmiten oli kyllä myös uusi asunto myös siivoamatta, eli aika moni jättää asunnon aika paska kuntoon.

Muutot olivat ihan karmeita ja sitten kun meille tuli muutto, niin arvannette, että he eivät tulleet auttamaan koskaan. No me kyllä osasimme ihan itsekin sellaiset hoitaa ja muutama luottoystävä tuli avuksi, koska autoimme aina heitä muutoissa myös.

Mä asun isossa taloyhtiössä ja lähes joka kk joku muuttaa sisään / ulos.

Näitä on tullut seurattua.

Väh kerran vuodessa joku soittaa ovikelloa ja ehdottaa tulen kantamaan laatikoita.

Polvi on ollut pitkään kipeänä, voin helposti kieltäytyä kunnoasta

Jatkoa 603.. 

Kun kaikki tytön kamat olivat viety, sanoin, että kyllä nyt maistuisi vaikka kahvi ja joku leipä sen kanssa. Poikaystävä soitti äidilleen ja sanoi, että mennään hänen kämpilleen, niin äitinsä hommaa sinne kahvit.

Jep. Kun pääsimme pojan kämpille (jonka hän jakoi kahden muun kanssa) niin siellä tosiaan oli hänen äitinsä ja siskonsa. Ja kahvia. Äidille, siskolle ja pojalle. Meille ei sitä R-kioskin kahvia ollut. Mies kävi hakemassa lähiärrältä myös meille kahvia, leipää ja vichyä. 

Sitten jatkettiin "muuttoa", joka tässä tapauksessa tarkoitti, että kaikki tavara oli pakkaamatta ja ensin piti alkaa tyhjentämään kaappeja ja laatikoita yms. Ja tottakai, kun kolme jätkää olivat asuneet samassa, niin tavaratkin olivat sekaisin. "Samin" huoneessa oli "Peten" kitaravahvistin ja "Ollin" huoneessa "Peten" jalkalamppu, puhumattakaan siitä, paljonko muuttaja-"Peten" huoneessa oli kahden muun tavaraa.

Pojan äiti tai sisko ei tehnyt mitään muuton eteen, ei yhtään mitään. Kun kahvit oli siemailtu, he häipyivät. Mulla oli huono olo, päätä särki ja itketti. Hammasta purren keräilin epämääräisiä kasoja tavaraa ja heittelin niitä laatikoihin (ihme kyllä, muuttolaatikoita löytyi!) Mies pakotti pojat kantamaan painavat tavarat hänen kanssaan ulos huoneistosta ja hissiin ja sieltä vielä autoon. Neiti-muuttaja yritti parhaansa mukaan kanssani kasata tavaraa pois.

Saatiin nekin tavarat vietyä viimein kohdeosoitteeseen. Ja lähdettiin saman tien pois, vain yksi ajatus kummallakin - RUOKAA! Nälkä oli ihan järjetön - no järjetön oli koko urakka, jonka teimme ja olimme myös olleet tyhmiä, kun suostuimme tuohon. Mies vaan yritti koko ajan tsempata ja sanoi, että hänen veljensä varmasti korvaa vaivamme hyvin.

Olimme kotona puoli yhden aikaan yöllä. 

Miehen veljen vaimo antoi seuraavalla kerralla 50 euroa ja kiitti, kun olimme tehneet ison työn.

Meitä ei enää kannata pyytää muuttoavuksi kenellekään. 

Tuttu tilanne. Itse pakkaan monta viikkoa etukäteen, kaikki on viimeisen päälle valmiina, silti kun apua sitten itse tarvitsisin, näillä avuttomilla luusereilla on "tärkeää menoa".

Enää en auta muutossa ketään, maksan muuttomiehille (saan yleensä vielä alennuksen pyytämättä kun oli niin hyvin pakattu), hoitakoon kukin omat hommansa. Joku raja se on hyväksikäytössäkin.

Vierailija kirjoitti:

Omaa muuttoa suunnitellessa luin tätä ketjua välttääkseni pahimmat virheet, ja hyvin meni! Muuttofirma kyllä hoiti kantamisen ja kuljetuksen, sillä arvelin tuttujen olevan muuttoapuna juuri yhtä luotettavia kuin ketjun tyypit.

Muuttofirmasta on kokemusta siinä muodossa, että valtasivat koko päiväksi hissin samalta päivältä, jolloin olin itse muuttamassa. Jouduin sitten kantamaan tavarani portaita pitkin alas, kun muuttofirman "reippaat" sankarit kuskasivat tavaroita hissillä toisesta asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Muuttoporukan kanssa kaikki on hyvä sopia etukäteen. Meillä muuttoavuksi tuli mun työkaveri miehineen. Kaikki oli pakattu. Sovittiin että tilataan ruokaa kun saadaan tavarat uuteen asuntoon. Kiitokseksi annettiin vielä 100€ lahjakortti hyvään ravintolaan.

Meni vuosi niin autettiin heitä muutossa ja kaikki meni hienosti, sovitusti.

Niinhän se on, metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa 603.. 

Kun kaikki tytön kamat olivat viety, sanoin, että kyllä nyt maistuisi vaikka kahvi ja joku leipä sen kanssa. Poikaystävä soitti äidilleen ja sanoi, että mennään hänen kämpilleen, niin äitinsä hommaa sinne kahvit.

Jep. Kun pääsimme pojan kämpille (jonka hän jakoi kahden muun kanssa) niin siellä tosiaan oli hänen äitinsä ja siskonsa. Ja kahvia. Äidille, siskolle ja pojalle. Meille ei sitä R-kioskin kahvia ollut. Mies kävi hakemassa lähiärrältä myös meille kahvia, leipää ja vichyä. 

Sitten jatkettiin "muuttoa", joka tässä tapauksessa tarkoitti, että kaikki tavara oli pakkaamatta ja ensin piti alkaa tyhjentämään kaappeja ja laatikoita yms. Ja tottakai, kun kolme jätkää olivat asuneet samassa, niin tavaratkin olivat sekaisin. "Samin" huoneessa oli "Peten" kitaravahvistin ja "Ollin" huoneessa "Peten" jalkalamppu, puhumattakaan siitä, paljonko muuttaja-"Peten" huoneessa oli kahden muun tavaraa.

Pojan äiti tai sisko ei tehnyt mitään muuton eteen, ei yhtään mitään. Kun kahvit oli siemailtu, he häipyivät. Mulla oli huono olo, päätä särki ja itketti. Hammasta purren keräilin epämääräisiä kasoja tavaraa ja heittelin niitä laatikoihin (ihme kyllä, muuttolaatikoita löytyi!) Mies pakotti pojat kantamaan painavat tavarat hänen kanssaan ulos huoneistosta ja hissiin ja sieltä vielä autoon. Neiti-muuttaja yritti parhaansa mukaan kanssani kasata tavaraa pois.

Saatiin nekin tavarat vietyä viimein kohdeosoitteeseen. Ja lähdettiin saman tien pois, vain yksi ajatus kummallakin - RUOKAA! Nälkä oli ihan järjetön - no järjetön oli koko urakka, jonka teimme ja olimme myös olleet tyhmiä, kun suostuimme tuohon. Mies vaan yritti koko ajan tsempata ja sanoi, että hänen veljensä varmasti korvaa vaivamme hyvin.

Olimme kotona puoli yhden aikaan yöllä. 

Miehen veljen vaimo antoi seuraavalla kerralla 50 euroa ja kiitti, kun olimme tehneet ison työn.

Meitä ei enää kannata pyytää muuttoavuksi kenellekään. 

Hirveetä sontaa jaksat tänne kirjottaa onko sulla omaa elämää laisinkaan.

On, mulla on nimenomaan omaa elämää, jota en enää ikinä tule tuhlaamaan tuollaiseen!!

Muutossa  joskus laitetaan isot kirjat isoon lootaan.   Kiva kantaa. 

-Kapanteri.- kirjoitti:

Muutossa  joskus laitetaan isot kirjat isoon lootaan.   Kiva kantaa. 

Pelkäsin joskus, että olen pakannut laatikoita liian painaviksi kirjoilla. Bodarikaveri kantoi niitä sitten kaksi kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Et sit viittinyt selvittää "työnkuvaa" ennenkuin lupauduit.

Työnkuva oli tavaroiden kantaminen eli muuttoapu! V i tun id iootti!! Eikä mikään s aa tanan pakkausapu!

Meilläkin on kokemusta muuttoavusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Miehen sisko puolisoineen on jonkin sortin shoppailuholisteja. Kamaa on siis joka paikka täynnä ja muutto alkaa aina pakkaamisesta. Kaksi päivää ei ole mitään siinä muutossa. Pahimmassa muutossa piti purkaa ovenkarmit, että saatiin kaappi sisälle. En suostu enää koskaan sinne avuksi.

Toinen tapaus oli opiskeluaikana. Miehen entinen kämppis pyysi muuttoapua. Toinen kaveri hommasi pakun työpaikaltaan. Puolessa välin päivää muuttaja rouva alkoi väsyä ja rupesi kyselemään, että eikös loput menisi henkilöautolla. Ainoa vaan, että perheellä ei ollut edes sitä henkilöautoa. Ja ruokaa rouva tarjosi vain omalle sakilleen, muuttomiehet sai vettä hanasta. Eipä ole tuon sakin kanssa sen muuton jälkeen seurusteltu.

Helpoin oma muutto oli, kun muutettiin ulkomailta kalustetusta vuokra-asunnosta takaisin Suomeen. Muuttofirma tuli laatikoiden kanssa, pakkasi ja poistui tunnin päästä. Kuorma saapui muutama viikko myöhemmin uuteen kotiin. Vähän myöhässä, mutta tuli kuitenkin kannettuna kotiin.

Omat tavarat oli valmiiksi pakattuna vuokravarastossa. Pari pakullista huonekaluja siirtyi nopeasti muutaman kaverin avulla, kun kaikki oli valmiiksi pakattuna. Muuton jälkeen syötiin porukalla pizzat ja tupareissa sitten enemmän ja paremmin. Mies tuli vielä mutkan kautta, eli muutto oli käytännössä tehty, kun hän kotiutui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa muuttoa suunnitellessa luin tätä ketjua välttääkseni pahimmat virheet, ja hyvin meni! Muuttofirma kyllä hoiti kantamisen ja kuljetuksen, sillä arvelin tuttujen olevan muuttoapuna juuri yhtä luotettavia kuin ketjun tyypit.

Muuttofirmasta on kokemusta siinä muodossa, että valtasivat koko päiväksi hissin samalta päivältä, jolloin olin itse muuttamassa. Jouduin sitten kantamaan tavarani portaita pitkin alas, kun muuttofirman "reippaat" sankarit kuskasivat tavaroita hissillä toisesta asunnosta.

Tuollaisessa tilanteessa kannattaa avata suu ja sanoa, että vuorotellaan. En usko, että muuttofirmalla olisi ollut mitään sitä vastaan.

Muistan kans erään työkaverin, jonka muuttoon lupasin heikkona hetkenä suostua. Siinä mä sitten pakkasin kirjahyllystä tavaroita laatikoihin samalla kun talon emäntä ja hänen äitinsä tappelivat keittiössä, eivät meinanneetkaan osallistua pakkaamiseen. Ekan kuorman jälkeen mulle tuli yllättävä meno kun laitoin tyttöystävälle tekstarin että soita mulle puhelu jossa mun pitää kiireesti tulla kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheinta on omistaa pakettiauto.

Lupaat lähteä kuskiksi kaverin muuttoon. Menee siihen yksi lauantai mutta mitäpä tuosta. Ajattelet että heitetään muutama keikka siihen tapaan, että vahdit alaovella autoa ja tavaroita kun muuttoporukka lastaa valmiiksi pakatut kamat autoon, sitten pärtsätään kohteeseen ja tehdään sama käänteisesti, ja toistetaan homma tarpeeksi monesti. Välillä syödään luvatut safkat jossain huoltsikalla muuttajan piikkiin. Ja paskat.

Todellisuudessa peruuttelet pakun sinne alaovelle ja soitat kaverille, että saa alkaa kantamaan. Tämä käskee tulla ylös odottelemaan kun puoliso on vielä jossain kaupoilla hakemassa laatikoita ja teippiä. Kaveri on siemaillut jo muutaman muuttokaljan ja katsoo mäkihyppyä tai jotain painia telkkarista puoliksi pakattujen laatikoiden keskellä. Yrität jouduttaa pakkaamalla avuksi, mutta ei voi tuota vielä laittaa ja tämä vasta sitten, katsotaan odotellessa tää kisa loppuun.

Kohta tulee joku naapurikyylä valittamaan pelastustielle pysäköinnistä.

Ajat pakun kauas kadunvarteen, koska vieraspaikat täynnä jotain mopoja.

Joudut pakkaamaan pitkän odottelun jälkeen ja kantamaan melkein kaiken kun puoliso samalla lajittelee koriste-esineitä ja hopeita perimysjärjestyksessä laatikoihin käörien ne yksilöllisesti kuplamuoviin = h I d a s t a. Kaljaveikkokaveri katselee nyt formula-aika-ajoja. Klo 14 mennessä olet ihan yksin lastannut autokuormallisen. Kotiväki ei ehtinyt sua auttaa eikä muuta talkooporukkaa ollutkaan. Ihme ettei mitään kai pöllitty, kun kaikki oli auki ilman vartijaa alhaalla.

Koska kotiväki vielä pakkaa, ajat ekan kuorman yksin kohteeseen. Lupaavat tulla perässä. Saat osoitteen paperilapulla sekä avaimen, voit halutessasi jo aloittaa kantamisen odotellessa. Eksyt koska osoite on väärä. On nälkä jano ja hiki. Vituttaa. Muuttajat soittelevat vihaisena uudelta asunnolta. Viimein löydät perille. Muuttajat tukkivat ovenedustan sedan-autollaan, koska viherkasvit piti saada nopeasti paleltumatta lämpimään. Niillä on kuulemma kylmä ja ovat vihaisia kun sulla oli ainut avain. Mies on tuhannen jurrissa nyt jo. Säätää enemmän kuin tekee. Kannat siis melkein kaiken taas yksin ylös. Helppoa sinänsä mutta suututtaa. Seuraavassa kuormassa vasta on huonekaluja ja hankalia tavaroita. Juot vettä hanasta, koska astiat on pakattu ”johonkin” tai vanhalla kämpällä. Ruokaa tai muuta juomaa ei ole, paitsi isännän kaljat, mutta sinähän olet kuski.

Kun sitten pitäisi raahata joku saatanan käärmeterraario asukkaineen kolmannen kerroksen kierreportaikosta alas jo lähes jalattomaksi juopuneen kaverin kanssa, kellon ollessa yli kahdeksan, koko päivänä mitään syömättä paitsi kioskilta itse ostamasi pari suklaapatukkaa, loppuu huumori. Auto olisi helpompi myydä kuin hävittää ruumis, mutta et ole vielä päättänyt.

Tästähän saisi tehtyä elokuvan.

Pitääks mun yksin kaikki hoitaa vol. 2 :-)

No hei, sähän menit avuks. Ala vaan pakkaa hopi hopi, että isäntä ja emäntä voi istuskella sidukalla kunnes kamat on siirretty.

ps. ja pakkaa huolella ettei mene mitään rikki, ja siirrä isännän ja emännän sohvatuolit tms. viimetteeks, lattial on tylsä istuskella.

Onhan se pakkaaminenkin osa muuttamista, oliko edea tarkoitus konkreettisesti muuttaa sinä päivänä, vai nimenomaan vain aloitella muuttopuuhia.

Mä oon ollut kaverin apuna juurikin pakkaamassa, lajittelemassa tavaraa, joka joutaa pois ja joka tulee mukaan. Ihan kyllä tiesin meneväni juuri siihen hommaan avuksi, itse muutto toiseen osoitteeseen oli sitten viikon päästä.

Mä voisin auttaa pakkaamaan niitä kamoja, mutta se olisi sitten se mun panos auttamiseen, en kyllä sitten enää kantaisi mitään kamoja autoon tai mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut monta kertaa ja pyytänyt kavereita avuksi ja auttanut kavereita myös. Viime aikoina käytetty muuttofirmaa sekä siivousfirmaa tekemään loppusiivouksen.

Kaverit on auttaneet myös pakkaamisessa, mutta silloin kerron selkeästi mistä on kyse. Tuutko pakkaamaan astiat mun kanssa. Pakkaaminen tehdään hyvissä ajoin etukäteen, ei enää muuttopäivänä.

Muuttopäivä vain tavaroiden siirto ja tietysti purkaminen aloitetaan myös. Kunnolliset laatikot hommataan etukäteen. Jokaiseen laatikkoon ja huonekaluun merkataan mihin huoneeseen se uudessa asunnossa viedään. Viimeisessä muutossa olin itse eteisessä ohjaamassa mihin mikäkin huonekalu viedään. Kunnon safkat tietysti muuttoporukalle, pizzat vaikka heti kun työ on tehty. Näin muutto sujuu tehokkaasti ja kaverit saa apuun toisenkin kerran.

Siivousfirma, mikä ihana ajatus!! Todellakin otan tuommoisen seuraavaan muuttoon! Tähän asti on siis tehty muutot talkoohommina (tavaroiden kanto), pakattu ja siivottu itse. Se siivoaminen meinaa vain olla vihonviimeistä, kun muutot on aina ollut kaupungista toiseen, niin reissata vielä monta sataa kilometriä siivoamaan sitä tyhjää kämppää hiki hatussa... ja perfektionistinä aivan liian huolellisesti. Muuton yhteydessä se siivous ei ole ikinä minulta onnistunut, kun saan siihen kulumaan koko päivän.

Nyt kun ei ole rahasta enää yhtä tiukkaa, niin ottaisin muuttofirman myös. Opiskelijana se muuttoapu puolin ja toisin oli helpompaa, mutta nyt kun kaveritkin on useimmat päivätöissä, niin en halua kenenkään vapaapäivää viedä. Itse lähden kyllä edelleen avuksi jos kysytään, ei kaikilla ole varaa firmaan. Ja talkoohommat on ihan mukavia.