Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko että on sellaista rakkautta kuin romanttisissa elokuvissa?
Sellaista että molemmat on ihan hullun rakastuneita toisiinsa ja se kestää kaiken? Ja että miehet oikeasti on sellaisia kuin leffoissa. Itse olen vähätellyt tuota, ajatellut että se on vain romanttista hömpötystä eikä sellaista pidä jäädä odottelemaan. Vasta nyt nelikymppisenä ymmärrän että se onkin ihan todellista, eikä mihinkään muuhun olisi ikinä pitänyt tyytyä. Sellaisia miehiä ihan oikeasti on. Kaikki ei olekaan niitä ei puhu eikä pussaa -tyyppejä, joilla kaverit menee kaiken edelle ja nainen on jotain tiskikoneen ja jääkaapin välistä. Näen tuollaista rakkautta ympärilläni nyt ja vasta nyt ymmärrän että voisin itsekin kokea sen.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
Kyllä, mun kokemuksen mukaan vahvasti rakastuneelle ei tuota mitään ongelmaa sitoutua ja keskittyä vain tähän yhteen. Ajatuskin kenestäkään muusta tuntuu väärältä, kestämättömältä ja jopa inhottavalta. Ja kun se on molemminpuolista, ei ole myöskään tarvetta pelailla pelejä vaan voi yksinkertaisesti sanoa että haluan vain sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai uskon. Kuten myös sen, että ollessani sairaalassa potilaana on erittäin hyvä todennäköisyys että päädyn harrastamaan seksiä usean n. 25-vuotiaan naissairaanhoitajan kanssa. Näin tämän juonikäänteen eräässä pääasiassa miehille suunnatussa romanttisessa komediassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, koska löysin sellaisen 40+. Vasta nyt tiedän, ettei ikinä olisi pitänyt tyytyä vähempään. Minullakin on takana yksi pitkä liitto, jossa oli paljon tyytymistä ja ristiriitoja. Nyt ymmärrän että olimme väärät ihmiset toisillemme, ja se oli nähtävissä jo ensimmäisten kuukausien aikana. Mutta kun ajatteli, että tätä sen parisuhteen kuuluu olla, ja parempi on vain satua, niin päätti pärjätä sillä.
Nyt on jo viisi vuotta ihanaa, rakastavaa ja toisiaan huomioivaa parisuhdetta.
Minäkin luulin koko nuoruuteni, että se riittää että toinen on vaan hyvä kaveri ja kunnollinen. Minusta nuorille ei pitäisi opettaa mitään ”tyydy siihen” satua. On parempi rakastaa kunnolla ja pettyä, kuin mennä elämä läpi ikinä kokematta sitä oikeanlaista pään sekoittavaa rakkautta. Lyhytkin oikea rakkaus on mielestäni parempi kuin ei rakkautta ollenkaan.
Ap
Mitä on oikea rakkaus? Seksuaalista vetovoimaako?
Sitä, yhdistettynä noihin kaikkiin ”luotettava, kunnollinen, hyvä ystävä, aina siinä...” mitä tässä nyt on mainittu. Seksuaalinen vetovoima on ihan olennainen ja sen lisäksi sitten nuo muut. Ilman seksuaalista vetovoimaa on vain ystävyyttä.
Vastasit itse asiassa jo itse kysymykseesi: ns. romanttista rakkautta voi olla vain ja ainoastaan fiktiivisessä maailmassa, hömppäviihteessä.
Hyvin monet tosin leikkivät romanttisen rakkauden roolileikkejä ja vakuuttelevat lajikumppaneilleen sen olemassa olosta ja autuudesta. Sen ilon toki heille suomme semminkin kun se ei keneltäkään ole pois.
Kyllä. Olen elänytkin sellaisen ihanan 2 vuotta pää pilvissä ja jalat tukevasti irti maasta.
Ja mitä sitten tapahtui on kuten elokuvista ja jää katsojan mielikuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se elokuvarakkaus ole totta. Itse en pysty edes katsomaan näitä filmejä, koska ihmiset käyttäytyvät täysin pöljästi ja epäloogisesti. Tekojen motiivit myös ovat silkkaa shaibaa.
Oma suhteeni on kestänyt 35 vuotta ja rakastetaan toisiamme edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
No minusta ei ole, vaan se on juuri se mitä meille opetetaan, että sen pitäisi riittää. Ei se mihinkään riitä. Sitten tulee vastaan se tyyppi, jonka silmiin katsominen saa jalat veteläksi ja siitä hyväystäväliitosta tulee romua silmänräpäyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuotta yhdessä ja olen edelleen hullun rakastunut naisystävääni. =) Kaikki on vielä paremmin kuin vastarakastuneena, koska nyt jo tunnemme toisemme ja tiedämme mistä toinen tykkää ja mistä ei. Emme ole riidelleet varmaan neljään vuoteen.
Tuon tunteen tosin ehkä selittää se, että emme ole asuneet yhdessä missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
No minusta ei ole, vaan se on juuri se mitä meille opetetaan, että sen pitäisi riittää. Ei se mihinkään riitä. Sitten tulee vastaan se tyyppi, jonka silmiin katsominen saa jalat veteläksi ja siitä hyväystäväliitosta tulee romua silmänräpäyksessä.
Elät pelkästään vaistojesi varassa ilman järjen häivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
No minusta ei ole, vaan se on juuri se mitä meille opetetaan, että sen pitäisi riittää. Ei se mihinkään riitä. Sitten tulee vastaan se tyyppi, jonka silmiin katsominen saa jalat veteläksi ja siitä hyväystäväliitosta tulee romua silmänräpäyksessä.
Elät pelkästään vaistojesi varassa ilman järjen häivääkään.
Olen elänyt 20 vuotta järjen varassa ja nyt on alkanut tuntumaan että en elä ensinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
No minusta ei ole, vaan se on juuri se mitä meille opetetaan, että sen pitäisi riittää. Ei se mihinkään riitä. Sitten tulee vastaan se tyyppi, jonka silmiin katsominen saa jalat veteläksi ja siitä hyväystäväliitosta tulee romua silmänräpäyksessä.
No sitten voit etsiä sitä "oikeaa", eihän sinua kukaan estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin on. En muusta rakkaudesta edes tiedä. Mies on todella romanttinen ja saan vastarakkautta omalle romanttisuudelleni. Miehellä ja minulla on samanlaisia couple itemseja, kuten sormukset, kengät ja paljon muuta. Ruusupäivänä toi ruusuja, suhteen alussa juhlittiin 100 päivää yhdessä, 1000 päivää yhdessä ym. Syntymäpäivät ja ystävänpäivät ovat tärkeitä. Joulua vietetään pariskuntana ei perheen kesken, joten joulukin on romantiikan ja rakkauden juhla. Kaikki tämä on yleistä miehen kotimaan kulttuurissa, mikä passaa erittäin hyvin kaltaiselleni romantikolle. Toisen huomioiminen on tärkeää. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
No minusta ei ole, vaan se on juuri se mitä meille opetetaan, että sen pitäisi riittää. Ei se mihinkään riitä. Sitten tulee vastaan se tyyppi, jonka silmiin katsominen saa jalat veteläksi ja siitä hyväystäväliitosta tulee romua silmänräpäyksessä.
No sitten voit etsiä sitä "oikeaa", eihän sinua kukaan estä.
Ei niin. Mielenkiintoista kuitenkin jutella aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kaava tässä kuin porno elokuvissa. Moni mies kuvittelee, että pakko tyytyä siihen lauantaisaunan jälkeiseen lähetyssaarnaajaan pimeässä peiton alla, mutta elämä on opettanut ettei näin todellakaan.
On olemassa myös naisia joiden kanssa elämästä voi nauttia kunnolla. Eikä kaiken tarvitse rakentua rikkaamman esittämiseen kuten tavallisissa "aikuisten elämässä". Nautitaan ja on hauskaa. Ei mietitä mitä muut ajattelee vaan tehdään mitä halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kaava tässä kuin porno elokuvissa. Moni mies kuvittelee, että pakko tyytyä siihen lauantaisaunan jälkeiseen lähetyssaarnaajaan pimeässä peiton alla, mutta elämä on opettanut ettei näin todellakaan.
On olemassa myös naisia joiden kanssa elämästä voi nauttia kunnolla. Eikä kaiken tarvitse rakentua rikkaamman esittämiseen kuten tavallisissa "aikuisten elämässä". Nautitaan ja on hauskaa. Ei mietitä mitä muut ajattelee vaan tehdään mitä halutaan.
Jokainen asettaa tavoitteensa siten kuin haluaa. Itselläni ne on kyllä huomattavasti korkeammalla kuin pornotyyppisessä seksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Naisilla tuntuu usein olevan unelmana rakkaus, joka kestää mitä tahansa. Suhde, jossa nainen täysin ehdoitta hyväksytään omana itsenään vikoineen päivineen. Jossa ei epävarmimmankaan tarvitse tuntea jätetyksi tai petetyksi tulemisen pelkoa.
Vaan kun sellaista ei ole olemassa. Yksi lyönti tai vieraissavirkistäytyminen kuin voi tuhota kaiken. Toisaalta menettämisenpelko saa ihmisen yrittämään suhteessa enemmän. Ettei se olisi vain yhdessä asumista, jossa kaverit ja harrastukset ovat etusijalla.
Mutta sellaisessa suhteessa mistä puhun, yhteenkuulumisen tunne olisi niin voimakas, ettei mitään pettämistä voisi tapahtua. Siis ylipäänsä puhun nyt sellaisesta niin voimakkaasta yhteenkuuluvuuden tunteesta ja yhteensopivuudesta että kumpikin voisi luottaa aivan täysin siihen että kaiken se kestää. Sellainen melkein maaginen yhteys. Sellaista se on elokuvissa. Yksi katse ja tiedät että hän on se oikea eikä mitään normisuhteen ongelmia ole. Olen alkanut nähdä tällaista vasta nyt vanhempana. Kuvittelin aina että se on satua.
Ap
Uskon tuollaiseen romanttiseen rakkauteen ja yhteenkuuluvuuteen, mutta silti uskon, että kaikissa parisuhteissa on jotain normisuhteiden ongelmia. Jos parisuhde solmitaan joskus kaksikymppisenä niin pakko siinä parisuhteessa on jotain riitoja olla esimerkiksi kuudenkymmenen vuoden aikana. Ei sekään ole tervettä, ettei ikinä tule riitaa ja kaikki ongelmat otetaan vastaan positiivisina kasvamiskokemuksina. Romanttista on myös se, että pariskunta pystyy ratkaisemaan ongelmansa ja rakastamaan toisiansa ristiriidoista huolimatta.
Mitä ovat "normisuhteiden ongelmat"? Riidat sinänsä eivät vielä tarkoita sitä, että suhteessa on jotain ongelmia. Riippuu toki riidoista, mutta on eri asia riidellä vaikka tiskivuorosta kuin siitä, onko ongelma jos kumppani tervehti aamulla eri sukupuolta olevaa naapuria. Ja on eri asia, onko ongelma vaikka vauva-arjen väsymys, rahojen riittäminen kaikkiin hankintoihin, vai onko ongelma jokin kohtaamattomuus, seksuaalisten mieltymysten eriävyys tai vaikka kunnioituksen puute. On eri asia suutahtaa toiselle väsyneenä siksi, että tämä ajattelemattomuuttaan iskee valot päälle makkariin keskellä yötä toisen nukkuessa, kuin jos suutahtaisi toiselle vaikka siitä, että tämä ei ollut ajatustenlukija eikä tajunnut merkkipäivänä ostaa vaaleanpunaisia ruusuja.
Mutta kuulisin mielelläni määritelmän normisuhteiden ongelmista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
No minusta ei ole, vaan se on juuri se mitä meille opetetaan, että sen pitäisi riittää. Ei se mihinkään riitä. Sitten tulee vastaan se tyyppi, jonka silmiin katsominen saa jalat veteläksi ja siitä hyväystäväliitosta tulee romua silmänräpäyksessä.
Elät pelkästään vaistojesi varassa ilman järjen häivääkään.
Olen elänyt 20 vuotta järjen varassa ja nyt on alkanut tuntumaan että en elä ensinkään.
On olemassa on- ja off-ihmisiä, mutta hybridit ovat onnellisimpia.
Eikö romanttisen rakkauden esikuvien siirtäminen tosielämään romanttisista elokuvista ole aivan yhtä vaarallinen ja tuhoisa yritys kuin seksielämän kopiointi pornoelokuvista?
Molempia voi yrittää, mutta taitaa siinä ihminen tai yleensä kaksi kärsiä lopputuloksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kaava tässä kuin porno elokuvissa. Moni mies kuvittelee, että pakko tyytyä siihen lauantaisaunan jälkeiseen lähetyssaarnaajaan pimeässä peiton alla, mutta elämä on opettanut ettei näin todellakaan.
On olemassa myös naisia joiden kanssa elämästä voi nauttia kunnolla. Eikä kaiken tarvitse rakentua rikkaamman esittämiseen kuten tavallisissa "aikuisten elämässä". Nautitaan ja on hauskaa. Ei mietitä mitä muut ajattelee vaan tehdään mitä halutaan.
Enpä tiedä kannattaako parisuhdeseksin laadun mittana pitää jotain helvetin pornofilmejä :D Ne on tehty ihan sen pohjalta miltä ne näyttää kameralle ei miltä ne tuntuu.
Tämä. Eikä niitä ole myöskään kirjoissa.
Ehkä se taika on sitten siinä, että niitä syvempiä romanttisia hetkiä pitää järjestää tarpeeksi usein, että niiden fiiliksellä pääsee yli noista joutuhetkistä.