Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko että on sellaista rakkautta kuin romanttisissa elokuvissa?
Sellaista että molemmat on ihan hullun rakastuneita toisiinsa ja se kestää kaiken? Ja että miehet oikeasti on sellaisia kuin leffoissa. Itse olen vähätellyt tuota, ajatellut että se on vain romanttista hömpötystä eikä sellaista pidä jäädä odottelemaan. Vasta nyt nelikymppisenä ymmärrän että se onkin ihan todellista, eikä mihinkään muuhun olisi ikinä pitänyt tyytyä. Sellaisia miehiä ihan oikeasti on. Kaikki ei olekaan niitä ei puhu eikä pussaa -tyyppejä, joilla kaverit menee kaiken edelle ja nainen on jotain tiskikoneen ja jääkaapin välistä. Näen tuollaista rakkautta ympärilläni nyt ja vasta nyt ymmärrän että voisin itsekin kokea sen.
Kommentit (243)
Kun Sormusten Herrat tuli elokuvina, mulla oli tosi hankala elämänvaihe, rakkauteen pettymiset jne. taustalla. Viimeisen elokuvan lopussa, kun Aragorn kruunattiin ja haltiat tulivat ja Arwen ilmestyi sen lipun takaa... Itkeä pillitin aivan solkenaan ja toivoin, että olisipa joskus mies joka katsoisi minua tuolla ilmeellä ja suutelisi noin.
Siitä meni vuosia... Kunnes eräänä päivänä, viikonloppua se oli, kun menin miesystävän kotiin, hän tuli ovelle ja ...se katse oli se Aragornin katse ja suudelma just niin täynnä tunnetta kuin siinä kohtauksessa elokuvasta. Ja en ollut miehelle koskaan puhunut näistä hassuista ajatuksistani joita joskus tosiaan itkun lomassa mietin elokuvaa katsoessa.
Nyt10 vuoden jälkeen katsoo minua edelleen yhtä rakastavalla katseella. Ja suutelee. Ja rakkaus on toki muuttunut arkirakkaudeksi, mutkattomaksi yhdessäoloksi. Mutta se on hyvä niin.
Teen työtä ikääntyneiden parissa, lähinnä asiakkaiden kotona. Vähän aikaa sitten vierailin erään pariskunnan luona, nainen on muistisairas ja mies omaishoitaja. Ovat olleet naimisissa vähän vaille 60 vuotta. Se hellyys ja rakkaus, millä tämä mies huolehtii vaimostaan, on aivan ihanan liikuttavaa. Muistisairauteen voi liittyä käytösoireita, ja niitä kun käytiin läpi, mies vaan sani että no eihän niitä nyt sillein ole, tai on mutta ajattelen että sehän on siitä miten häntä kohtelee ja käsittelee, kun minä aamusta alkaen hänelle olen ystävällinen ja kerron että rakastan, ja hienovaraisesti ohjailen ja autan, niin hyvin meillä menee. Niin. Mitäpä siihen voi vastata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romanttinen rakkaus on modernien länsimaiden suurin tarina ja myytti. En tarkoita, etteikä romanttista rakkautta myös olisi olemassa ja etteikö voisi elää onnellisessa parisuhteessa, mutta usein ihmisillä on ihan kohtuuttomia odotuksia ja kummallisia käsityksiä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen rakkaus on modernien länsimaiden suurin tarina ja myytti. En tarkoita, etteikä romanttista rakkautta myös olisi olemassa ja etteikö voisi elää onnellisessa parisuhteessa, mutta usein ihmisillä on ihan kohtuuttomia odotuksia ja kummallisia käsityksiä rakkaudesta.
Rakkaus on ikään kuin ottanut uskonnon paikan sekulaarin ihmisen ajattelussa.
Olen ollut mieheni kanssa viisi vuotta. Uusperheessämme on useampia lapsia, joiden kaikkien lähivanhempia olemme ja arki on lievästi kuvailtuna vauhdikasta. Kun tapasimme, se oli molemmilta jalat alta eikä todellakaan tarvinnut miettiä onko tuo toinen kiinnostunut.
Nykyään olen edelleen korviani myöten rakastunut. Olen nyt jo kolmisen vuotta odotellut milloin vaaleanpunaiset lasit tippuu tai huuma loppuu. Sitä ei ole tapahtunut. Ehkä joskus tapahtuu, ehkä ei. Mielestäni avain on ollut se, että intohimon lisäksi olemme parhaita kavereita. Toki on muitakin ystäviä, joiden kanssa on kiva viettää aikaa, mutta mieheni on kuitenkin se kaikista suosikki-ihmiseni. Voin luottaa, että saan olla vaikka väsynyt, vihainen, tylsistynyt, whatever eikä hän käänny pois.
On meillä joskus romanttisiakin juttuja: treffejä, hotelliviikonloppuja, kynttiläillallisia yms., mutta monilapsisen perheen arki on pääsääntöisesti jotain ihan muuta. Mutta se on hyvää arkea, pidän siitä. Joka tapauksessa tämän parisuhteen pystyn hyvillä mielin antamaan lapsilleni parisuhteen malliksi. Jos he ovat tulevissa liitoissaan yhtä onnellisia, voin olla tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen rakkaus on modernien länsimaiden suurin tarina ja myytti. En tarkoita, etteikä romanttista rakkautta myös olisi olemassa ja etteikö voisi elää onnellisessa parisuhteessa, mutta usein ihmisillä on ihan kohtuuttomia odotuksia ja kummallisia käsityksiä rakkaudesta.
Ei se ole. Kirjastosta löytyy monta sataa vuotta vanhoja kirjoja, joissa kerrotaan rakkaudesta aivan samoin. Se on ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, koska löysin sellaisen 40+. Vasta nyt tiedän, ettei ikinä olisi pitänyt tyytyä vähempään. Minullakin on takana yksi pitkä liitto, jossa oli paljon tyytymistä ja ristiriitoja. Nyt ymmärrän että olimme väärät ihmiset toisillemme, ja se oli nähtävissä jo ensimmäisten kuukausien aikana. Mutta kun ajatteli, että tätä sen parisuhteen kuuluu olla, ja parempi on vain satua, niin päätti pärjätä sillä.
Nyt on jo viisi vuotta ihanaa, rakastavaa ja toisiaan huomioivaa parisuhdetta.
Juu ja ei. Aika usein leffoissa korostetaan intohimoa vaikka mielestäni tosielämässä parhaanoloisissa parisuhteissa ollaan kuin parhaita ystäviä pidemmässä juoksussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen rakkaus on modernien länsimaiden suurin tarina ja myytti. En tarkoita, etteikä romanttista rakkautta myös olisi olemassa ja etteikö voisi elää onnellisessa parisuhteessa, mutta usein ihmisillä on ihan kohtuuttomia odotuksia ja kummallisia käsityksiä rakkaudesta.
Ei, tätä ei pidä uskoa. Tätä jauhetaan, ja naiset tyytyvät liian vähään ja huonoihin, jopa alistaviin parisuhteisiin. Näin minä päädyin jäämään huonon ja ilkeän miehen kanssa, koska "romanttinen rakkaus on harhaa" ja "suhde vaatii työtä ja kompromisseja" koko suhteen ei pidä olla kompromissi, eikä koko suhteen pidä olla hankala ja työläs. Hyvä suhde kantaa koska siinä on aidosti molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta. Jos ei usko rakkauteen, jää suhteeseen jossa ei ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Totta kai on yllätyseroja, mutta jos kumpikin työskentelee parisuhteen eteen, asioista puhutaan ja ne selvitetään. Olisihan se aika kamalaa huomata että toinen on valehdellut että haluaa olla yhdessä ja on onnellinen, mutta ei se sitten olisi ollut sellainen henkilö jonka kanssa kuvittelin olevani naimisissa muutenkaan. Uskon että nämä yllätyserot tulevat lähinnä sellaisissa suhteissa joissa parisuhdetta ei hoideta aktiivisesti.
Tottakai. Parisuhdetta on vaikea hoitaa yksin. Mutta on tosiaan suhteita joissa toinen on tyytyväinen eikä ajattele ongelmia olevan olemassa, ja toinen ei konfliktien pelossa halua ottaa mieltään vaivaavia asioita esiin, kunnes saa jonain päivänä tarpeekseen.
Enkä nyt tarkoita, että juuri näillä henkilöillä, jotka tässä ketjussa ovat hehkuttaneet rakkauttaan mieheensä, olisi näin, mutta näitäkin on.
Mutta hienoa että on niitäkin jotka, sopivat, yhteen ja haluavat pysyä yhdessä ja panostaa suhteeseensa elämänsä loppuun asti. Harvinaista se kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Naisilla tuntuu usein olevan unelmana rakkaus, joka kestää mitä tahansa. Suhde, jossa nainen täysin ehdoitta hyväksytään omana itsenään vikoineen päivineen. Jossa ei epävarmimmankaan tarvitse tuntea jätetyksi tai petetyksi tulemisen pelkoa.
Vaan kun sellaista ei ole olemassa. Yksi lyönti tai vieraissavirkistäytyminen kuin voi tuhota kaiken. Toisaalta menettämisenpelko saa ihmisen yrittämään suhteessa enemmän. Ettei se olisi vain yhdessä asumista, jossa kaverit ja harrastukset ovat etusijalla.
Mutta sellaisessa suhteessa mistä puhun, yhteenkuulumisen tunne olisi niin voimakas, ettei mitään pettämistä voisi tapahtua. Siis ylipäänsä puhun nyt sellaisesta niin voimakkaasta yhteenkuuluvuuden tunteesta ja yhteensopivuudesta että kumpikin voisi luottaa aivan täysin siihen että kaiken se kestää. Sellainen melkein maaginen yhteys. Sellaista se on elokuvissa. Yksi katse ja tiedät että hän on se oikea eikä mitään normisuhteen ongelmia ole. Olen alkanut nähdä tällaista vasta nyt vanhempana. Kuvittelin aina että se on satua.
Ap
Uskon tuollaiseen romanttiseen rakkauteen ja yhteenkuuluvuuteen, mutta silti uskon, että kaikissa parisuhteissa on jotain normisuhteiden ongelmia. Jos parisuhde solmitaan joskus kaksikymppisenä niin pakko siinä parisuhteessa on jotain riitoja olla esimerkiksi kuudenkymmenen vuoden aikana. Ei sekään ole tervettä, ettei ikinä tule riitaa ja kaikki ongelmat otetaan vastaan positiivisina kasvamiskokemuksina. Romanttista on myös se, että pariskunta pystyy ratkaisemaan ongelmansa ja rakastamaan toisiansa ristiriidoista huolimatta.
Sanoisin, että tuo on juuri sitä kaiken ylittävää rakkautta. Että voi rakastaa toista noista ristiriidoista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
No ei, kyllä mun mielestä sitoutuminen on aina valinta. Koska kahden ihmisen välillä on aina tehtävä kompromisseja. Niin niissä romanttisissa elokuvissakin tehdään valintoja ja kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, koska löysin sellaisen 40+. Vasta nyt tiedän, ettei ikinä olisi pitänyt tyytyä vähempään. Minullakin on takana yksi pitkä liitto, jossa oli paljon tyytymistä ja ristiriitoja. Nyt ymmärrän että olimme väärät ihmiset toisillemme, ja se oli nähtävissä jo ensimmäisten kuukausien aikana. Mutta kun ajatteli, että tätä sen parisuhteen kuuluu olla, ja parempi on vain satua, niin päätti pärjätä sillä.
Nyt on jo viisi vuotta ihanaa, rakastavaa ja toisiaan huomioivaa parisuhdetta.
Minäkin luulin koko nuoruuteni, että se riittää että toinen on vaan hyvä kaveri ja kunnollinen. Minusta nuorille ei pitäisi opettaa mitään ”tyydy siihen” satua. On parempi rakastaa kunnolla ja pettyä, kuin mennä elämä läpi ikinä kokematta sitä oikeanlaista pään sekoittavaa rakkautta. Lyhytkin oikea rakkaus on mielestäni parempi kuin ei rakkautta ollenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, koska löysin sellaisen 40+. Vasta nyt tiedän, ettei ikinä olisi pitänyt tyytyä vähempään. Minullakin on takana yksi pitkä liitto, jossa oli paljon tyytymistä ja ristiriitoja. Nyt ymmärrän että olimme väärät ihmiset toisillemme, ja se oli nähtävissä jo ensimmäisten kuukausien aikana. Mutta kun ajatteli, että tätä sen parisuhteen kuuluu olla, ja parempi on vain satua, niin päätti pärjätä sillä.
Nyt on jo viisi vuotta ihanaa, rakastavaa ja toisiaan huomioivaa parisuhdetta.
Minäkin luulin koko nuoruuteni, että se riittää että toinen on vaan hyvä kaveri ja kunnollinen. Minusta nuorille ei pitäisi opettaa mitään ”tyydy siihen” satua. On parempi rakastaa kunnolla ja pettyä, kuin mennä elämä läpi ikinä kokematta sitä oikeanlaista pään sekoittavaa rakkautta. Lyhytkin oikea rakkaus on mielestäni parempi kuin ei rakkautta ollenkaan.
Ap
Mitä on oikea rakkaus? Seksuaalista vetovoimaako?
Vierailija kirjoitti:
Missä romanttisessa elokuvassa on köyhä mies naisen rakkauden kohteena?
Titanic
Uskon ja olen kokenut sen kerran, oltiin kuin luotuja toisillemme ja sitä onnea kesti 3,5 vuotta kunnes elämä erotti meidät. Itse suhdetta ennen oltiin vuoden verran tuttavia ja sitten ystäviä. Molemmille ensimmäinen kohtaaminen oli sellainen mikä tuntui joissain tosi syvällä.
Kumpikin myös sellaisia ihmisiä jotka elää muutenkin täysillä ja melko intohimoisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Se on siunaus ja kirous.. suhteemme oli monessa mielessä täydellinen, intohimoinen ja syvästi tunteellinen. Kunpikin asetti toisensa ykköseksi ja ihme kyllä se intohimo ei laantunut tippaakaan. Tuon suhteen aikana ei tuntunut järkevällä katsoa romanttisia elokuvia tai sarjoja, oikea elämä oli ”suurempaa”. Jännä fiilis...
Nyt vasta vuosien päästä olen päässyt ns yli hänestä ja ihastunut toiseen joka herättää vastaavia tunteita, osin jopa enemmän. Vielä en tiedä tuleeko tästä välimatkan takia silti mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
Yksi maailman menestyneimmistä ja tuottoisimmista elokuvista nimeltä Titanic. Sulta on tainnut mennä ohi.
Mutta itse aloitukseen. En usko. En usko koko rakkauteen (korkeintaan itserakkauteen). Todisteita löytyy roppakaupalla, parisuhteet (itse en ole seurustellut) on täynnä pettämistä, väkivaltaa, keinottelua ja oman edun tavoittelua. Mitään rakkautta ei ole olemassakaan ja nyt kun olen tajunnut sen ja lakkaan tavoittelemasta sitä, voin olla onnellinen ja elämääni tyytyväinen.