Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotteko että on sellaista rakkautta kuin romanttisissa elokuvissa?
Sellaista että molemmat on ihan hullun rakastuneita toisiinsa ja se kestää kaiken? Ja että miehet oikeasti on sellaisia kuin leffoissa. Itse olen vähätellyt tuota, ajatellut että se on vain romanttista hömpötystä eikä sellaista pidä jäädä odottelemaan. Vasta nyt nelikymppisenä ymmärrän että se onkin ihan todellista, eikä mihinkään muuhun olisi ikinä pitänyt tyytyä. Sellaisia miehiä ihan oikeasti on. Kaikki ei olekaan niitä ei puhu eikä pussaa -tyyppejä, joilla kaverit menee kaiken edelle ja nainen on jotain tiskikoneen ja jääkaapin välistä. Näen tuollaista rakkautta ympärilläni nyt ja vasta nyt ymmärrän että voisin itsekin kokea sen.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Eikö romanttisen rakkauden esikuvien siirtäminen tosielämään romanttisista elokuvista ole aivan yhtä vaarallinen ja tuhoisa yritys kuin seksielämän kopiointi pornoelokuvista?
Molempia voi yrittää, mutta taitaa siinä ihminen tai yleensä kaksi kärsiä lopputuloksesta.
Minusta seksielämän kopiointi pornosta on helppoakin helpompaa. Sehän on vain teknistä seksiä ilman mitään tunnetta. Tuollaista saisin sormia napsauttamalla. Etsin ihmistä johon on syvä yhteys henkisellä tasolla. Silloin seksikin on jotain muuta kuin tekninen suoritus. Se tuntuu aivan toisenlaiselta kun rakastat sitä ihmistä syvästi. En tiedä kykeneekö kaikki sellaiseen, joten en tiedä voiko sitä silloin ymmärtääkkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kaava tässä kuin porno elokuvissa. Moni mies kuvittelee, että pakko tyytyä siihen lauantaisaunan jälkeiseen lähetyssaarnaajaan pimeässä peiton alla, mutta elämä on opettanut ettei näin todellakaan.
On olemassa myös naisia joiden kanssa elämästä voi nauttia kunnolla. Eikä kaiken tarvitse rakentua rikkaamman esittämiseen kuten tavallisissa "aikuisten elämässä". Nautitaan ja on hauskaa. Ei mietitä mitä muut ajattelee vaan tehdään mitä halutaan.
Enpä tiedä kannattaako parisuhdeseksin laadun mittana pitää jotain helvetin pornofilmejä :D Ne on tehty ihan sen pohjalta miltä ne näyttää kameralle ei miltä ne tuntuu.
Onneksi romanttiset elokuvat kuvaavat ihmisuhteen kokonaisena ja ilman ongelmia. Olisiko yllä olevan kommentin tarkoitus vertauskuvan avulla osoittaa kuinka huono idea on ottaa elokuva elämänohjeeksi?
Elokuvat ovat toki vaikuttavia, mutta kertomuksina kovin pintapuolisia. Esimerkiksi jo tv-sarja voi sisältää paljon syvempää kerrontaa, koska aikaa siihen on enemmän. Kirjallisuudessa päästään jo todella syvään ja opettavaan kerrontaan. Silti mikään näistä ei ole oikeaa elämää, eikä sovi "elämän mittatikuksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö romanttisen rakkauden esikuvien siirtäminen tosielämään romanttisista elokuvista ole aivan yhtä vaarallinen ja tuhoisa yritys kuin seksielämän kopiointi pornoelokuvista?
Molempia voi yrittää, mutta taitaa siinä ihminen tai yleensä kaksi kärsiä lopputuloksesta.
Minusta seksielämän kopiointi pornosta on helppoakin helpompaa. Sehän on vain teknistä seksiä ilman mitään tunnetta. Tuollaista saisin sormia napsauttamalla. Etsin ihmistä johon on syvä yhteys henkisellä tasolla. Silloin seksikin on jotain muuta kuin tekninen suoritus. Se tuntuu aivan toisenlaiselta kun rakastat sitä ihmistä syvästi. En tiedä kykeneekö kaikki sellaiseen, joten en tiedä voiko sitä silloin ymmärtääkkään.
Taidat ihan pikkaisen aliarvioida pornonäyttelijöitä. Kuka maksaa jos saa nähtäväksi "tunteetonta seksiä"? Pornossa asiakkailla usein hyvinkin tarkkoja vaatimuksia ja monet niistä ei ihan aloittejalle sovellu.
Vähän kuin urheilu, nehän vaan juoksee/ajaa ympyrää/sovii kumilätkää, helppoa kuin mikä.
Naiset ei erota fiktiota ja harlekiinikirjoja todellisuudesta.
Ei jumalauta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kaava tässä kuin porno elokuvissa. Moni mies kuvittelee, että pakko tyytyä siihen lauantaisaunan jälkeiseen lähetyssaarnaajaan pimeässä peiton alla, mutta elämä on opettanut ettei näin todellakaan.
On olemassa myös naisia joiden kanssa elämästä voi nauttia kunnolla. Eikä kaiken tarvitse rakentua rikkaamman esittämiseen kuten tavallisissa "aikuisten elämässä". Nautitaan ja on hauskaa. Ei mietitä mitä muut ajattelee vaan tehdään mitä halutaan.
Enpä tiedä kannattaako parisuhdeseksin laadun mittana pitää jotain helvetin pornofilmejä :D Ne on tehty ihan sen pohjalta miltä ne näyttää kameralle ei miltä ne tuntuu.
Onneksi romanttiset elokuvat kuvaavat ihmisuhteen kokonaisena ja ilman ongelmia. Olisiko yllä olevan kommentin tarkoitus vertauskuvan avulla osoittaa kuinka huono idea on ottaa elokuva elämänohjeeksi?
Elokuvat ovat toki vaikuttavia, mutta kertomuksina kovin pintapuolisia. Esimerkiksi jo tv-sarja voi sisältää paljon syvempää kerrontaa, koska aikaa siihen on enemmän. Kirjallisuudessa päästään jo todella syvään ja opettavaan kerrontaan. Silti mikään näistä ei ole oikeaa elämää, eikä sovi "elämän mittatikuksi".
Romanttiset tarinat joka tapauksessa kertoo jostain. On olemassa käsite ”rakkaus”. Joko sitä on tai ei ole olemassa. Aika monet sanovat kokeneensa sen oikeastikkin. Porno ei kerro oikein mistään. Porno vain näyttää meille miltä näyttää kun elimet osuu toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei erota fiktiota ja harlekiinikirjoja todellisuudesta.
Ei jumalauta.
Tässä ketjussa on myös miehiä jotka kertoo kokeneensa suuren rakkauden. Pahoittelut jos sinä et ole. Kyynisyys torjuu sen aika tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kaava tässä kuin porno elokuvissa. Moni mies kuvittelee, että pakko tyytyä siihen lauantaisaunan jälkeiseen lähetyssaarnaajaan pimeässä peiton alla, mutta elämä on opettanut ettei näin todellakaan.
On olemassa myös naisia joiden kanssa elämästä voi nauttia kunnolla. Eikä kaiken tarvitse rakentua rikkaamman esittämiseen kuten tavallisissa "aikuisten elämässä". Nautitaan ja on hauskaa. Ei mietitä mitä muut ajattelee vaan tehdään mitä halutaan.
Enpä tiedä kannattaako parisuhdeseksin laadun mittana pitää jotain helvetin pornofilmejä :D Ne on tehty ihan sen pohjalta miltä ne näyttää kameralle ei miltä ne tuntuu.
Onneksi romanttiset elokuvat kuvaavat ihmisuhteen kokonaisena ja ilman ongelmia. Olisiko yllä olevan kommentin tarkoitus vertauskuvan avulla osoittaa kuinka huono idea on ottaa elokuva elämänohjeeksi?
Elokuvat ovat toki vaikuttavia, mutta kertomuksina kovin pintapuolisia. Esimerkiksi jo tv-sarja voi sisältää paljon syvempää kerrontaa, koska aikaa siihen on enemmän. Kirjallisuudessa päästään jo todella syvään ja opettavaan kerrontaan. Silti mikään näistä ei ole oikeaa elämää, eikä sovi "elämän mittatikuksi".
Romanttiset tarinat joka tapauksessa kertoo jostain. On olemassa käsite ”rakkaus”. Joko sitä on tai ei ole olemassa. Aika monet sanovat kokeneensa sen oikeastikkin. Porno ei kerro oikein mistään. Porno vain näyttää meille miltä näyttää kun elimet osuu toisiinsa.
Rakkaus on sana jonka määritteleminen on hyvin vaikeaa ja myös hyvin turhaa. Sitä on yritetty varmaan siitä asti kun tietoisuus on ymmärtänyt myös toisia tietoisuuksia olevan olemassa. Rakkautta varmasti on olemassa. Väitän jopa itse tällä hetkellä olevani rakastunut. Olisiko minun kokemani rakkaus sitä toisen ihmisen kokemana, en tiedä.
Suhteeni vaimooni nuodattelee hyvin tässä ketjussa kaivatun rakkauden ihannetta. Yksiavioinen, yhteinen maailmankuva, tunne toisen ainutlaatuisuudesta ja halu tehdä hyvin toiselle joka päivä. Aloituksessa puhuttiin romanttisesta elokuvasta, edellisessä vastauksessa termi oli "romanttiset tarinat". Pieni muutos mutta keskustelun kannalta merkittävä.
Romanttiset elokuvat vertautuvat parhaiten juuri pornoon. Tarina on se mitä luvataan, eikä katsojaa haasteta. Romanttisessa elokuvassa hahmot esitellään ja katsoja tietää mitä tuleman pitää, kuin pornossa. Romanttinen tarina kuulostaa jo paremmalta. Tarinoissa on koko ihmiselämä, juuri tarinoiden kautta tietoisuutemme annostelee todellisuuden ymmärrätteviksi kokonaisuuksiksi.
Rakkautta siis kannattaa tavoitella, sitä millaisena sen kokee. Romanttisia elokuvia (ja pornoa) saa katsoa jos tykkää, kunhan tiedostaa mistä on kyse. Liian moni ihminen on luovuttanut unelmansa elokuvien/digilaitteiden ahtaisiin raameihin ja kärsii kun todellisuus ei niihin mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Naisilla tuntuu usein olevan unelmana rakkaus, joka kestää mitä tahansa. Suhde, jossa nainen täysin ehdoitta hyväksytään omana itsenään vikoineen päivineen. Jossa ei epävarmimmankaan tarvitse tuntea jätetyksi tai petetyksi tulemisen pelkoa.
Vaan kun sellaista ei ole olemassa. Yksi lyönti tai vieraissavirkistäytyminen kuin voi tuhota kaiken. Toisaalta menettämisenpelko saa ihmisen yrittämään suhteessa enemmän. Ettei se olisi vain yhdessä asumista, jossa kaverit ja harrastukset ovat etusijalla.
Lyönti tai vieraissakäyminen? Toisen hyväksyminen vikoineen on kyllä aivan muuta, kuin väkivallan ja pettämisen hyväksyminen. Miehet ovat siis virheettömiä, mitä nyt hakkaavat puolisoitaan kun kotiin ehtivät?
Hankala uskoa. Kun tapaan naisen, josta kiinnostun, niin olen hänelle vain mies numero 68 tai 117.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Naisilla tuntuu usein olevan unelmana rakkaus, joka kestää mitä tahansa. Suhde, jossa nainen täysin ehdoitta hyväksytään omana itsenään vikoineen päivineen. Jossa ei epävarmimmankaan tarvitse tuntea jätetyksi tai petetyksi tulemisen pelkoa.
Vaan kun sellaista ei ole olemassa. Yksi lyönti tai vieraissavirkistäytyminen kuin voi tuhota kaiken. Toisaalta menettämisenpelko saa ihmisen yrittämään suhteessa enemmän. Ettei se olisi vain yhdessä asumista, jossa kaverit ja harrastukset ovat etusijalla.
Mulla on tuollainen suhde olemassa ihan molemminpuolisena. Paitsi että siihen ei sisälly lyömistä, vieraissakäymistä tai muiden asioiden edelle laittamista.
Minun ja tyttöystäväni rakkaustarina on kuin suoraan Bend It Like Beckhamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaiseen rakkauteen kuin Hollywood-elokuvissa, mutta uskon rakkauteen. Siihen, että voi valita olla toiselle hyvä ja tulla itse kohdelluksi hyvin. Että voi asettaa toisen edun omansa edelle ja voi tuntea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa.
Tuo on ystävyyttä, ei rakkautta.
No vaikka olisinkin niin kyllähän kai ystävyys on pitkäaikaisen parisuhteen syvin perusta.
Tätä aina väheksytään, mutta meillä parisuhteen perusta on vastaansanomaton kemia ja intohimo. Sellainen joka ei katso meikkiä eikä vaakaa, vaan tulee jostain syvemmältä aistimuksista ja tuoksuista. Sellainen jota kuvataan jossain fantasiakirjoissa, kun löytää kumppaninsa ja leimautuu hänen tuoksuunsa. Tämä ei tietysti riittäisi, ellei meistä olisi tullut myös parhaat ystävät, ja ellei meillä olisi samanlaiset elämän arvot ja tausta. Mutta kyllä se voimakkain aines on intohimo ja eläimellinen vetovoima.
Kaikkea tuota muuta on ollut monen muunkin miehen kanssa, yhden jopa avioliittoon asti. Mutta niissä pinnallinen seksielämä on alkanut maistua puulta jo kahden vuoden päästä, ja tuntuu laimealta. On vaikea pysyä koko elämän suhteessa, kun kosketus ei tunnu miltään.
On ihan eri asia olla miehen kanssa, kun joka kerta hänen tullessa vastaan tuntuu vatsanpohjassa, vielä vuosien jälkeen. Hänellä on jo harmaita ja kumpua, ryhtikin käy kumaraan, ja silti vain haluan hänen iholleen ja nuuhkia ja maistaa häntä. Meidän arki on romanttista tämän takia. Keittiössä taputtelemme toisiamme ohimennen. Kun olemme yhdessä kaupassa tai kadulla, kuljemme käsi kädessä. Kotiin tullessa ja kotoa lähtiessä suukotamme. Menemme aina nukkumaan yhdessä yhtä aikaa sylityksin. Työpäivän aikana lähetämme jonkun sydämin höystetyn viestin tai vitsin. Juomme aamukahvit yhdessä rinnakkain ja jutustelemme aamun uutisista. Pihatyöt teemme yhdessä aina, välillä voimme piipahtaa autotallissa pikku laatuaikamaistiaisilla. Lapset ovat jo aikuisia ja lentäneet pesästä, ja voimme olla tuhmia ja romanttisia sydämemme kyllyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei erota fiktiota ja harlekiinikirjoja todellisuudesta.
Ei jumalauta.
Tässä ketjussa on myös miehiä jotka kertoo kokeneensa suuren rakkauden. Pahoittelut jos sinä et ole. Kyynisyys torjuu sen aika tehokkaasti.
Pari palstamamman fantasiaa miehenä esitettynä.
Kukas sinkkuelämää-sarjan naisista sinä olet? Niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän seksielämään otetaan maustetta myös pornosta. Miksi ei käyttäisi niitä elementtejä, jotka saavat viisarin värähtämään? Minä voin tykätä, että mies on remontin keskellä ilman paitaa, lihaksikkaat käsivarret hikisinä hohtaen. Siitä hyvinkin pian yksi asia johtaa toiseen. Jos taas hänen silmää miellyttää pitsi tai lateksi, tai sihteerisilmälasit tai piiska, ei ole minulta pois niitä käyttää, oikeastaan päinvastoin. Me otetaan rooli ja näytellään oma pornomme. Kai pornonkin on tarkoitus esittää aitoa asiaa, ihan kuin romanttisen elokuvankin.
Väkivalta on asia erikseen, sellaista raakaa pornoa en harrasta.
On olemassa aitoa rakkautta joka on melkein kuin elokuvista. Olen itse kokenut. Ensimmäiset viisi vuotta meni kuin jossain vaaleanpunaisessa hattarassa. Sen jälkeen on kyllä ollut joskus riitaa ja erimielisyyksiä mutta kuitenkin samat perusarvot ja tavoitteet elämässä, ja riidat on saatu ratkaistua. Mä nostaisin toisen kunnioittamisen aika korkealle toimivassa parisuhteessa. Fyysinen läheisyys ja seksi myös tärkeää mutta tässäkin mieltymykset voi muuttua ajan kanssa. Toisen hyväksyminen, koska et voi muuttaa muuta kuin itseäsi.
Rakkautta kuin elokuvissa ja seksiä kuin pornossa. Onpa upeaa. Oikein kateeksi käy.
Miten vieraantuneita todellisuudesta te mielestänne olette? Ei elokuvat ole mikään ideaali tai pyrkimysten päämäärä, vaan parhaimmillaankin käsikirjoitettua viihdettä, usein luokatonta sontaa tai jopa vaarallista mielipidemuokkausta.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa tylsä arkikin on romantisoitu. Pitkät tunteisiin vetoavat monologit on harjoiteltu moneen kertaan, kokeiltu eri ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. On kokeiltu eri kuvakulmia ja valaistuksia, ja kohtaus voidaan jälkiäänittää vielä jos tuntuu että sitä voisi parantaa.
Oikeassa elämässä arki on oikeasti tylsää, ei kuulu romanttista musiikkia taustalla, mitään monologeja ei kukaan pidä, se puolisokaan ei näytä supermallilta kuten elokuvissa jne. On vuosia, ettei tapahdu mitään ihmeempää. Elokuvissa ei ole joutohetkiä, jokaisella kohtauksella on syvempi merkitys, myös niillä joissa istutaan sohvalla syömässä jäätelöä miehen kauluspaita päällä.
Kyllä arkikin voi olla romanttista, kun rakastaa ja saa olla yhdessä. Kaupassa voi käydä yhdessä ja höpsötellä ja pitää kädestä. Lenkillä voi käydä yhdessä, lasten kanssa voi ulkoilla koko perheellä, hymyillä toisilleen ja halailla. Lehtiä haravoidessa voi ohimennen pysähtyä suutelemaan. Aamukahveja keitellessä tukka pystyssä voi vaihtaa uniset suukot. Voi jäädä saunaan tai suihkuun hetkeksi kaksin, aikuisten kesken. Illan hämyssä voi istua kaksin lasten nukahdettua. Voi mennä aina yhdessä nukkumaan.
Tiedän että näitä ei tapahdu suhteissa, joissa pakottaudutaan olemaan yhdessä, pakottaudutaan sietämään ja kestämään. On esimerkiksi mies jota ei kiinnosta perhe-elämä vaan edelle menee oma harrastus tai alkoholi.
Mutta suhteessa jossa ollaan aidosti yhdessä, jaetaan arki yhdessä, huomioidaan toisiaan kunnioittavasti, arkikin voi olla ja on romanttista myös.
Voi kuinka luen kateellisena tekstejä teiltä, jotka olette päätyneet yhteen suuresta rakkaudesta ja intohimosta. Itsekin haluaisin sen kokea. Tunnen jääväni jostain suuresta paitsi tässä elämässä, kun en tuollaista koe. Menin nuorena naimisiin ystävyydestä, olin sitä ennen polttanut siipeni ihmissuhteissa moneen kertaan ja ystävyyssyhde tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Mutta eihän sitä jaksanut ylläpitää loputtomasti. Saimme lapsia ja ennen pitkää totesimme yhdessä, että molemmat ansaitsevat mahdollisuuden myös johonkin muuhun. Mies löysikin aika pian uuden ja on nyt onnellinen uudessa suhteessa, minä en oikein jaksa enää etsiä. En silti kadu avioliittoani, saimme ihania lapsia ja perheen, olemme edelleen läheisiä ystäviä, mutta entä jos en olisi nuorena päätynyt naimisiin, olisinko löytänyt oikean rakkauden? Nyt olen vanha ja rupsahtanut, väsynytkin, vaikea uskoa että tässä enää mitään tapahtuisi.
Olen rakastunut ihan tulenpalavasti yhden illan aikana ja se oli molemminpuolista, mutta ei se ihan kaikkea kestänyt (kestollisesti n. puolitoista vuotta), kun en suosutunut laittamaan tuoretta parisuhdetta kaikkien muiden ihmissuhteiden yläpuolelle ja hylkäämään ystäviäni. En tiedä väistinkö hilkulla pitkäaikaisen suhteen omistushaluisen ihmisen kanssa vai oliko meillä vain aivan erilainen ymmärrys siitä mitä kaikkea elämään kuuluu sen parisuhteen lisäksi. Erosimme sovussa, etäisiksi ystäviksi jäimme.
En ole kokenut sellaista rakastumista ennen tai jälkeen (vaikka rakastunut olenkin ollut), mutta jos elämänkatsomukset olisivat kohdanneet, luulen kyllä että olisimme vieläkin yhdessä, nyt 15 vuotta myöhemmin, ja varmaan onnellisiakin.
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa ei ole. Ystävyys on ystävyyttä. Tai no, voihan se joillekin riittää myös parisuhteen perustaksi, mutta käsittääkseni juuri siksi ihmiset haluavat parisuhteen, koska ystävyys ei riitä edes emotionaalisesti saati muutenkaan. Ystävyys on ihan eri asia kuin yhteenkuuluvuuden tunne ihmisen kanssa, jota rakastaa ja haluaa.
Minulla on kokemusta sekä sellaisesta suhteesta, joka perustui läheiseen ystävyyteen, sekä suhteesta, joka perustui intohimoon, rakastumiseen, yhteenkuuluvuuden tunteeseen - ja voin sanoa, että jälkimmäisessä tunteet olivat kestävämpiä ja voimakkaampia, halu olla yhdessä oli suurempi, kokemus yhteisestä elämästä oli suurempi... Se ystävyyteen perustuva suhde oli pohjimmiltaan oikeasti vain ystävyyttä, jossa oli myös seksiä. Intohimoa, rakastumista ja rakkautta sisältävä suhde oli todella paljon enemmän.