Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko että on sellaista rakkautta kuin romanttisissa elokuvissa?
Sellaista että molemmat on ihan hullun rakastuneita toisiinsa ja se kestää kaiken? Ja että miehet oikeasti on sellaisia kuin leffoissa. Itse olen vähätellyt tuota, ajatellut että se on vain romanttista hömpötystä eikä sellaista pidä jäädä odottelemaan. Vasta nyt nelikymppisenä ymmärrän että se onkin ihan todellista, eikä mihinkään muuhun olisi ikinä pitänyt tyytyä. Sellaisia miehiä ihan oikeasti on. Kaikki ei olekaan niitä ei puhu eikä pussaa -tyyppejä, joilla kaverit menee kaiken edelle ja nainen on jotain tiskikoneen ja jääkaapin välistä. Näen tuollaista rakkautta ympärilläni nyt ja vasta nyt ymmärrän että voisin itsekin kokea sen.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.
Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Naisilla tuntuu usein olevan unelmana rakkaus, joka kestää mitä tahansa. Suhde, jossa nainen täysin ehdoitta hyväksytään omana itsenään vikoineen päivineen. Jossa ei epävarmimmankaan tarvitse tuntea jätetyksi tai petetyksi tulemisen pelkoa.
Vaan kun sellaista ei ole olemassa. Yksi lyönti tai vieraissavirkistäytyminen kuin voi tuhota kaiken. Toisaalta menettämisenpelko saa ihmisen yrittämään suhteessa enemmän. Ettei se olisi vain yhdessä asumista, jossa kaverit ja harrastukset ovat etusijalla.
Sanon tämän itse naisena; olen täysin samaa mieltä. Mielestäni media on syöttänyt liikaa romanttista hömppää kansalle ja sen myötä naiset luulevat, että pitäisi kokoo loppuelämä olla yhtä kuherruskuukautta ja ainoa oikea rakkaus on se, joka kestää kuolemaan saakka.
On myös naiivia mennä naimisiin ja luvata ikuista rakkautta kun ei edes tiedä huomisesta.
Eikö jo yleiset syrjähypyt ja erotilastot kerro totuuden? Jostain syystä ihmisten (varsinkin naisten) on kamalan vaikea niellä totuus, että elokuvamaista rakkautta ei ole olemassa tai ainakin se on ÄÄRETTÖMÄN harvinaista. Jos rupeaa vaihtamaan miestä syrjähypyn takia, saa vaihtaa kyllä erittäin monta kertaa elämän aikana. Väkivaltaa sen sijaan en hyväksy.
Olen mielummin naivi kuin kyyninen "minähän sanoin" tyyppi. Yleensä naivit höpsöt on myös iloisempia ja onnellisemman oloisia kuin nuo erotilastojen pohtijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
JUURI NÄIN. "Rakkaus on tahdon asia" on typerin lause, jonka olen kuullut. Ei voi tahtoa jos ei oikeasti tahdo. Ei sitä voi pakottaa herranjumala sentään.
Uskon todelliseen rakkauteen. Esim jotkut, jotka tuosta noin vain vaihtavat parisuhdetta ja hehkuttavat rakkauttaan somessa niin eivät oikeasti edes tiedä mitä rakkaus on. Ei rakkaus tule ja häivy noin vain.
Rakkauteen kuuluu välittäminen, huoli, kaipuu. Sellainen rakkaus antaa anteeksi ja haluaa toiselle vain hyvää. Kun molemmat näin rakastavat niin suhde kestää töyssytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
JUURI NÄIN. "Rakkaus on tahdon asia" on typerin lause, jonka olen kuullut. Ei voi tahtoa jos ei oikeasti tahdo. Ei sitä voi pakottaa herranjumala sentään.
Ne, jotka sanovat niin, puhuvat oikeastaan pakottautumisesta. Ja sehän on eri asia kuin se, että oikeasti tahtoo. He tarkoittavat sitä, että oikeasti ei enää haluaisi olla yhdessä, mutta sitten pakottautuu siihen ja ilmaisee sen olevan oma tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
JUURI NÄIN. "Rakkaus on tahdon asia" on typerin lause, jonka olen kuullut. Ei voi tahtoa jos ei oikeasti tahdo. Ei sitä voi pakottaa herranjumala sentään.
Totuus asiasta varmaan löytyy jostain ääripäiden puolivälistä. Jos on vaikka pieniä lapsia, ei romanttiset treffit ikinä onnistu, jos niiden eteen ei tee jotain työtä. Tai ei ne tunteet riitä, jos ne ei ikinä näy missään arkipäivien teoissa.
Toisaalta ei rakkaus myöskään synny pakottamalla, joten tahtomalla ei voi alkaa rakastamaan ketään.
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Itse olen sellaisessa elokuvaparisuhteessa. Toki välillä elokuva on ollut draamaa ja välillä komediaa, joskus psykologista kauhuakin. Suureksi osaksi ihan normaalia romanttista hömppää. 16v naimisissa miehen kanssa joka edelleen vie jalat alta. Olemme onnellisia sekä tässä hetkessä, että katsomme luottavaisena yhteiseen tulevaisuuteen.
En usko että jokaiselle on vain se yksi oikea, vaan parisuhteeseen on sitouduttava ja mukana on oltava paljon onneakin.Mutta eikö sen sitoutumisen pitäisi tulla aika luonnostaan ja ilman sen suurempaa yrittämistä, jos tunteet on tarpeeksi vahvat ja selkeät?
Ap
Jokaikisessä suhteessa tulee tilanteita joissa sitoutumisella on merkitystä, vaikka kuinka rakastaisi toista enemmän kuin mitään. Tulee riitoja ja jopa vihantunteita ja pettymyksiä. Me kaikki olemme ihmisiä ja me kaikki teemme virheitä, niistä kestää joskus toipua vaikka tunteet olisivat kuinka vahvoja.
Vierailija kirjoitti:
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Totta kai on yllätyseroja, mutta jos kumpikin työskentelee parisuhteen eteen, asioista puhutaan ja ne selvitetään. Olisihan se aika kamalaa huomata että toinen on valehdellut että haluaa olla yhdessä ja on onnellinen, mutta ei se sitten olisi ollut sellainen henkilö jonka kanssa kuvittelin olevani naimisissa muutenkaan. Uskon että nämä yllätyserot tulevat lähinnä sellaisissa suhteissa joissa parisuhdetta ei hoideta aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Mutta jos joku itsestään tietää vielä pitkän suhteen jälkeen, että on korviaan myöten rakastunut, niin silloin täytyy olla myös niitä pariskuntia joissa molemmat tuntevat näin. Miksi meille siis koko ajan hoetaan ettei tällaista ole kuin pikkutyttöjen prinsessaunelmissa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Mutta jos joku itsestään tietää vielä pitkän suhteen jälkeen, että on korviaan myöten rakastunut, niin silloin täytyy olla myös niitä pariskuntia joissa molemmat tuntevat näin. Miksi meille siis koko ajan hoetaan ettei tällaista ole kuin pikkutyttöjen prinsessaunelmissa?
Ap
Varmaan siksi että naiset tyytyisivät niihin huonompiin miehiin eikä heidän tarvitsisi huomioida puolisoaan ja hoitaa omaa osuuttaan perheestä/parisuhteesta? Kukapa muu niitä “prinsessaunelmia” hokee kuin katkerat miehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä romanttisessa elokuvassa on köyhä mies naisen rakkauden kohteena?
Onhan niitä paljonkin. Yksi lempparini on Lady Chatterleyn rakastaja. Siitä lienee useampikin elokuva tehty, samoin kuin Titanicista.
Vierailija kirjoitti:
Ja että miehet oikeasti on sellaisia kuin leffoissa
Kyllä me ihan kaikki ollaan juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä romanttisessa elokuvassa on köyhä mies naisen rakkauden kohteena?
Onhan niitä paljonkin. Yksi lempparini on Lady Chatterleyn rakastaja. Siitä lienee useampikin elokuva tehty, samoin kuin Titanicista.
Tämä elokuvaversio on todella hyvä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/06/09/lady-chatterleyn-rakastaja
Täytyykin käydä kirjastossa lainaamassa kirja, koska en ole lukenut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Mutta jos joku itsestään tietää vielä pitkän suhteen jälkeen, että on korviaan myöten rakastunut, niin silloin täytyy olla myös niitä pariskuntia joissa molemmat tuntevat näin. Miksi meille siis koko ajan hoetaan ettei tällaista ole kuin pikkutyttöjen prinsessaunelmissa?
Ap
Varmaan siksi että naiset tyytyisivät niihin huonompiin miehiin eikä heidän tarvitsisi huomioida puolisoaan ja hoitaa omaa osuuttaan perheestä/parisuhteesta? Kukapa muu niitä “prinsessaunelmia” hokee kuin katkerat miehet?
Minusta tätä hokee ehkä eniten tylsässä parisuhteessa olevat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täs on nyt jokunen sanonut olevansa pitkän suhteen jälkeen yhä huikean rakastunut mieheensä. Hyvä näin. Mutta oletteko varmoja että miehenne tuntee samoin? Onhan näitä yllätyseroja, joissa toinen puolisko kuvittelee että ollaan onnellisia, ja toinen yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa erota.
Mutta jos joku itsestään tietää vielä pitkän suhteen jälkeen, että on korviaan myöten rakastunut, niin silloin täytyy olla myös niitä pariskuntia joissa molemmat tuntevat näin. Miksi meille siis koko ajan hoetaan ettei tällaista ole kuin pikkutyttöjen prinsessaunelmissa?
Ap
Varmaan siksi että naiset tyytyisivät niihin huonompiin miehiin eikä heidän tarvitsisi huomioida puolisoaan ja hoitaa omaa osuuttaan perheestä/parisuhteesta? Kukapa muu niitä “prinsessaunelmia” hokee kuin katkerat miehet?
Minusta tätä hokee ehkä eniten tylsässä parisuhteessa olevat naiset.
Ehkä he yrittävät uskotella itselleen ettei muillakaan ole parempaa? Aika surullista.
Elokuvissa tylsä arkikin on romantisoitu. Pitkät tunteisiin vetoavat monologit on harjoiteltu moneen kertaan, kokeiltu eri ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. On kokeiltu eri kuvakulmia ja valaistuksia, ja kohtaus voidaan jälkiäänittää vielä jos tuntuu että sitä voisi parantaa.
Oikeassa elämässä arki on oikeasti tylsää, ei kuulu romanttista musiikkia taustalla, mitään monologeja ei kukaan pidä, se puolisokaan ei näytä supermallilta kuten elokuvissa jne. On vuosia, ettei tapahdu mitään ihmeempää. Elokuvissa ei ole joutohetkiä, jokaisella kohtauksella on syvempi merkitys, myös niillä joissa istutaan sohvalla syömässä jäätelöä miehen kauluspaita päällä.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa tylsä arkikin on romantisoitu. Pitkät tunteisiin vetoavat monologit on harjoiteltu moneen kertaan, kokeiltu eri ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. On kokeiltu eri kuvakulmia ja valaistuksia, ja kohtaus voidaan jälkiäänittää vielä jos tuntuu että sitä voisi parantaa.
Oikeassa elämässä arki on oikeasti tylsää, ei kuulu romanttista musiikkia taustalla, mitään monologeja ei kukaan pidä, se puolisokaan ei näytä supermallilta kuten elokuvissa jne. On vuosia, ettei tapahdu mitään ihmeempää. Elokuvissa ei ole joutohetkiä, jokaisella kohtauksella on syvempi merkitys, myös niillä joissa istutaan sohvalla syömässä jäätelöä miehen kauluspaita päällä.
Minusta tuntuu että moni kuvittelee ettei tuollaisia hetkiä voi olla ollenkaan. Mies ei ehkä ikinä puhu tunteistaan ja se on se normaali. Ikinä ei ole romanttista yllättävää hetkeä, eikä sitä saisi kaivata ollenkaan, kun toinen kuitenkin pohjimmiltaan on kunnollinen. Tällaiseen meidät opetetaan tyytymään.
Ap
Vaatii paljon toisen tapojen sietämistä ja joustoa että avioliitto säilyy edes 10v. Tai etäisyyttä niin että toinen on vaikka puolet viikosta kotona. Ihmiset harvoin uudistuvat enää keski-ikäisinä, yritä siinä vielä eläkevuodetkin kulkea perässä sulkemassa toisen auki jättämiä kaapinovia.
Ainakin yksipuolista on, mutta lienee erittäin vaikeata tavata sellainen vastakkaisen sukupuolen edustaja että molemmat tuntisivat toisiaan kohtaan samoin. Ja olosuhteet sallivat suhteen.