Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Maaliskuisia?

21.07.2006 |

Olen jo jonkun aikaa kurkkinut ja odotellut, että joku aloittaisi meille maaliskuisille oman pinon. Vai eikö muita ole?! Itse olen jo liittynyt tuonne odotuspuolen maalismasuihin, mutta siellä porukkaa on kuin pipoa ja tekstiä tulee sivu tolkulla joka päivä, en minä niitä jaksa lukea, jotta pysyisin kärryillä. Ajattelin jospa meitä täällä olisi vähemmän.



Kerronpa nyt jotain meidän taustoista, jäinpä nyt sitten yksin pinooni tai en :). Eli meillä yritystä tuli kesäkuussa kolme vuotta täyteen, ilman ensimmäistäkään plussaa tai häivähdystäkään haamusta. Vuosi sitten mies kävi simppatestissä ja multa otettiin verikokeita ja mulle tehtiin myös laparoskopia. Mitään vikaa ei löytynyt. Viime maaliskuussa mulle tehtiin eka inseminaatio luonnolliseen kiertoon, mutta eipä tuottanut tulosta. Monta kiertoa meni hukkaan ovista tikutellessa, kun aina sattui viikonlopulle tai pyhäpäiville tms. Tuntui jo tosi turhauttavalta leikkiä niiden tikkujen kanssa.



Kesäkuun alussa arvailin oviksen sattuvan juhannusviikolle, mutta samalla heräsi epäilys polin kesälomista. Ja niinhän siinä kävi, että lomat pukkasi päälle ja hoidot olisi jatkuneet elokuussa. Päätettiin sitten ottaa rennosti ja unohtaa lapsettomuus pariksi kuukaudeksi. Ovistikut jäi kaapin kätköihin ja kiertopäivien laskemiset sai jäädä. Ja juuri silloin, kun vähiten osasin odottaa aloin epäillä raskautta. Tuhrua tuli parina päivänä, kuten mun menkat aina alkaa. Sitten on yksi vuodoton päivä, kunnes alkaa kunnon vuoto. Nyt oli vuodottomia päivä tuhrun jälkeen useampi ja testi näyttikin ilokseni kahta viivaa. Eihän sitä kerrasta uskonut, vaan testejä kului vissiin viisi.



Nyt on rv 6+5. Vähitellen olen alkanut sisäistää, että sitä tosiaan saattaisi olla raskaana ja ilman mitään hoitoja. Ensi viikolla olisi eka neuvolakäynti ja parin viikon päästä ultra.



Niin, eli onkos täällä muita vai jääkö tämä yksinpuheluksi :(? Tänne kuitenkin tunnen kuuluvani, vaikka ilman hoitoja raskaus saatiinkin lopulta alulle, mutta menihän siihen kolme pitkää vuotta.

Kommentit (292)

Vierailija
101/292 |
20.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lumi, varmaankin kasvukipuja. Mulla on viime päivinä ollut välillä kipuja nivusissa tai ehkä paremminkin munasarjojen kohdalla. Venymisestä varmaan johtuu. Esikoisen kanssa supistelut (ärsyttävät mutta harmittomat) alkoi joskus puolenvälin paikkeilla tai vähän ennen. Ne kyllä tuntuivat aluksi aika alhaalla.

Mulla on np-ultra jo huomenna. Hiukan jännittää...



Eliane 11+5

Vierailija
102/292 |
22.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksistanne:)

Miten meni np-ultrassa Eliane?

Soitin sit sunnuntaina lopulta NKL:lle, kun en enää pystyny sängyssä kääntymään-kivut oli tosi tuskalliset.

Sanoivat, ettei kasvukivut yleensä noin kovia ole, mutta jos olis keskenmeno, niin olis jo alkanu luultavasti vuoto, koska kipu oli kestänyt silloin jo yli 15 tuntia. Käskivät ottaa 2 x500mg panadolia ja soittamaan, jos ei auta. Sanoivat että sit pitää selvittää mistä muusta kipu voi johtua. Rupesin jo pelkää umpisuolta tms.

Kipu loppui, eikä eilen ja tänään ole ollut muuta kun normaaleita pienia tuntemuksia alavatsalla. Toivottavasti kirppu on viel hengissä.

Maanantaina neuvolalekuri ja silloin pitäis kyllä kuulua sydänäänet jo.

Jaksamisia!

Lumi 11+6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/292 |
23.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lumi, hyvä, että kivut loppuivat. mitähän ne oikein oli? onko sulla endometrioosi. mulla oli esikoista odottaessa aika ajoin endokipuja, kun se sikiö jotenkin kai painoi pahasta kohdasta. nytkin oli yhden viikon ajan ihan lieviä endokipuja. toivottavasti ne sun kivut ei enää palaa.

pinjaana, onhan vuoto jo loppunut ja kaikki hyvin?

mitäs muille kuuuluu. onko vielä muita kuin leenis kuvioissa edellisten lisäksi?

olin toissapäivänä np ultrassa ja kaikki oli hyvin. muutaman päivän ikäistään isompi vauva siellä potki ja nyrkkeili kovasti. oli selvästi ärsyyntynyt, että mentiin häiritsemään.

mulla oireet ovat viimeisen parin viikon aikana ihan hiukan lievittäneet, mutta kovat ne ovat vieläkin, varsinkin iltaisin. olen kuitenkin nyt jo pystynyt olemaan iloinen raskaudesta. tänä aamuna tosin räjähdin miehelle ihan turhasta, mikä ei ole yleensä mun tapaista, ja nyt hän on varmasti tosi loukkaantunut : (

oletteko jo kertoneen uutista? me kerrottiin viikonloppuna mun vanhemmille ja tällä viikolla aiotaan kertoa lapsille. töissä ovat tienneet asian jo alusta lähtien kun jouduin kertomaan hoidoista poissaolojen takia. muutamille kavereille kerroin myös heti, kun plussasin.

Vierailija
104/292 |
23.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä mitä kivut olivat, mutta tänään on ollu taas jos jonkinmoista juilintaa vatsalla. Nyt istuessa tuntuu kipua peräsuolessa!! Taidan olla ihan pipi päästäni! Ei kait tälläsii vaivoja yleensä kellään ole??

Endoa ei ole koskaan ainakaan todettu- ei kyllä ole tehty laparoskopiaa tms. Menkkakivut ollu aina hurjat ja sunnuntain kipu tuntui oikealla munasarjassa. Meillä lapsettomuuden syy oli sit ilmeisesti mun johtimien tukkoisuus, vaikka syytä siihen ei tarkoin selvitetty. Odotan niin maanantaita, että pääsen kuunteleen kuuluuko sydänäänet!

Onnittelut Ultranäkymistä:) !!!

Vastasko sulla viikot ekassa ultrassa tasan päiviä? En muista olenko jo kysynyt sulta, enkä osaa selata tässä samalla vanhoja viestejä..

Työkaverit(just poissaolojen ja lääkärissä ravaamisen takia) ja läheiset ystävät ovat tienneet heti. Äidille ja anopille kerrottiin pari vkoa sit. Ja esikoiselle myös. Nyt kaikki tietää pakosta kun ovat kysyneet suoraan, koska maha on niin iso..



Jaksuja ja mukavaa iltaa:)



Lumi

Vierailija
105/292 |
23.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kiitoksia kannustuksesta kaikille! Vuoto ei valitettavasti ole loppunut :( Viime viikon kovan vuodon jälkeen tuli tuhrua, joka laantui ja viikonloppuna näytti jo lakkaavan, mutta samantien sunnuntai-iltana uusi vuoto yllätti. Se kesti selvästi vähemmän kuin ensimmäinen. Ensin ajattelin lähteä seuraavana aamuna päivystykseen, mutta kun yöllä ei enää tullut kuin pari tippaa tuhrua ja aamulla vahva kuovotus pakotti ensi töiksi halaamaan vessanpönttöä, käynti rupesi tuntumaan turhalta. Viimeksikään ei voitu tehdä mitään ja toinen kerta muistutti kovasti ensimmäistä paitsi että vuotoa tuli vähemmän, joten ajattelin vain " tarkkailla tilannetta" , kuten minua aikaisemmin neuvottiin. Koko viikon on tullut tuhrua, mutta kuvotus ja oksentelu ovat jatkuneet pahempana kuin aikaisemmin. Toivon hartaasti, että vuotelu loppuisi ja jos vielä tulee, niin teen jotakin - ainakin soitan päivystykseen tai neuvolaan tai menen sinne. Pahoinvointi kuitenkin saa uskomaan, että raskaus jatkuu.



Ensi perjantaina on np-ultra. Olisi hienoa selvitä sinne ilman eri lääkärikäyntiä. Viime ja edellisen viikon aikana kävin yhteensä neljä kertaa ja niitä ennen ehdin käydä yhdessä alkuraskauden ultrassa. Toivo on kuitenkin korkealla, kun maaginen 13. viikko on pian alkamassa, vaikka lienee jo vanhentunutta tietoa, että se olisi merkittävä rajapyykki keskenmenoriskin laskussa. On tässä kuitenkin jo aika pitkälle selvitty.



Pinja 11+5

Vierailija
106/292 |
23.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että saat kärsiä tuollaisesta vaivasta! Ei varmasti ole kovin mukava tunne, vaikka kuinka tietäisi, että sikiöllä on kaikki hyvin!



Hienoja uutisia ultrasta, eliane!



Mua on oikeesti alkanut jännittää toi np-ultra enemmän kuin keskenmeno. Meillä siis olisi ultra ensi tiistaina 29.8. Silloin viikkoja 13+0. Jännää, että sikiö voi olla pari päivää isompi! Vaihdettiinko, eliane, laskettua aikaa? Mä kävin viimeksi ultrassa 10+0 ja silloin sikiö vastasi täysin viikkoja siirrosta laskettuna.



Minä olen kertonut raskaudesta muutamille äiti-tutuilleni, keiden kanssa olen päivittäin tekemisissä ja ketkä tiesivät myös hoidoista. Lisäksi tietää isäni, äitini ja siskoni ja miehen vanhemmat. Tosin luulen, että tämän kyllä tietää muutama muukin, kun eihän nämä salassa pysy, kun jotkut ihmiset on sellasia lörppöjä! :) (Esim. anoppi on alkanut kysellä pahoinvoinnista, kun paikalla on ollut muitakin jne...) Np-ultran jälkeen voi sitten hiukan laajemmalti paljastaa. Mulle ei toisaalta olisi niin väliä, vaikkei vähän kaukaisemmat sukulaiset saisi tietää kuin vasta rakenneultran jälkeen. Silloin saivat tietää esikoisestakin. Olin hiukan varovainen... Toisaalta tämä maha alkaa kyllä jo kohta näkyäkin!



Nyt toisella kerralla olen kyllä ollut hövelimpi tässä kertomisessa, koska eihän se nyt sillä kuitenkaan kesken mene, että joku muu tästä tietää. Pääpiirteissään niille olen kertonut, kenelle voisin kertoa, jos jotain menisi pieleenkin.



Leenis 12+2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/292 |
24.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitkästä aikaa minäkin ehdin tänne päivittelemään kuulumisia. Tiistaina käytiin np-ultrassa ja siellähän se pikkuinen köllötteli ja veteli sikeitä. Kätilö joutui vähän tönimään, jotta olisi saanut kaverin hereille ja tehtyä mittauksen. Sitkeä odotus palkittiin ja pikkuinen suostui pompahtamaan vähän ylös. Kätilö tyynytteli, että on ihan normaalia ja joskus on saanut kauankin odotella sikiön heräämistä. Mutta silti muiden ultrakuulumisia lukiessa täältä ja muualta tuntuu, että kaikilla sikiöt sätkiin ja jumppaa minkä kerkeää. Tottakai sitä sitten miettii, että oliko kaikki kuitenkaan ok... Sydän kyllä hakkasi kiivaasti, että kyllähän siellä ihan elämää oli.



La on menkoista laskien 11.3. mutta tuon np-ultran mukaan 14.3. Kätilö ei kuitenkaan muuttanut sitä äitiyskorttiin, joten mennään nyt sitten vielä tuon alkuperäisen la:n mukaan. Rakenneultra on sitten lokakuun lopussa.



Me kerrottiin uudesta tulokkaasta joskus 8+ viikolla kummankin äideille ja miehen siskolle. Töissä jouduin kertomaan jo heti 5+ viikolla, koska joudun olemaan tekemisissä haitallisten kemikaalien kanssa ja ne hommat luonnollisesti jää toimenkuvasta pois. Onneksi sattui kolmen viikon loma siihen päälle, niin pomo sai sen yhden viikon sumplittua niin, ettei muut työkaverit tajunneet vielä mitään, mutta loman jälkeen sekin paljastui heti. Parille kaverillekin kerroin heti tuolloin alkuunsa, jotka tiesi muutenkin lapsettomuudesta. Aika monelle kaverille tuli sitten kerrottua tuon np-ultran jälkeen hauskalla sähköpostiviestillä. Äitini luonnollisesti pitää huolen, että suku tulee tietämään ;).



Lisa-Marie rv 11+4

Vierailija
108/292 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pinjaana: Miten jakselet? Joko vuoto on lakannut kokonaan? Toivon että kaikki on siellä hyvin:)

Leenis: Jännittääkö ultra? Onko sulla kuulunut sydänäänet jo neuvolassa?

Lisa-Marie(meniköhän nimi oikein..): Kiva kun kävit kertoo kuulumisia!

Neuvolan kirjassahan sanotaan, että sikiön liikkeet ovat näillä viikoilla vasta tahattomia reflexejä, joten on varmasti ok-että masuasukki myös huilii välillä:)



Minneköhän on kadonnut suuri määrä odottajia, jotka ovat alussa tänne kirjoitelleet..*ihmettelee*



Huono olo ei tunnu helpottavan-joka ilta on vielä tosi inha kuvotus.

Ja edelleen päänsärkyä töissä joka päivä:(

Kyselen maanantaina neuvolasta mitä asialle vois tehdä-meinaan siis päänsärylle. Ei viitsis panadoliakaan popsia joka ilta.



Mukavaa viikkistä kaikille!

Lumi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/292 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tervetuloa takaisin lisa-marie!

lumi, et ole pipi päästä, vaikka peräsuolen tienoilla tuntuisi kipua. voi olla peräpukamia, jotka hyvin yleisiä raskauden aikana. mulla se endokipu tuntuu myös mm. takapuolessa, koska endoa on siellä suolen reunalla. tosi kivat jutut...

pinjaana, ikävä vaiva. kaikki on varmasti kuitenkin hyvin, kun voit noin huonosti. kummallinen lause tuo äskeinen ( ;

ultrasta kyselitte. ekassa ultrassa alkio oli pari päivää ikäistään pienempi ja np ultrassa muutamaa päivää suurempi. mulla la ei siis siirtynyt koska ainakin täällä äitiyspolin näkemys on se, että ivf/icsi -raskauksissa sitä ei koskaan muuteta. muutenkin täällä muutetaan vaan, jos ero on suuri, ainakin viisi päivää pitää olla eroa.



jään odotteleman muiden ultrakuulumisia.



eliane 12+4

Vierailija
110/292 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

huolenpidosta :) Tuhru on ainakin vähenemään päin, jos ei jo kokonaan lakannut. Tänään en ole enää huomannut verta. Voi kun pysyisi nyt kokonaan pois. Oli kyllä hauska lause elianelta: " Kaikki on varmasti kuitenkin hyvin, kun voit noin huonosti." , piti oikein nauraa ääneen :) vaikka tietenkin se pitää aivan paikkansa :)



Kuvotus oli viime viikon pahinta koko aikana. Tänään on taas ollut helpompi päivä. Saapa nähdä, alkaako jo helpottaa vai palaako " vatsatauti" vielä. Se on kyllä ollut enemmän ilo kuin harmi, sillä muuten hermoilisin loputtomasti, onko kaikki vielä ok, kun kerta tuota vuotoa on riittänyt.



Olen kertonut vain muutamalle kaverille. Takana on kaksi keskenmenoa ja siksi pelkään aivan kohtuuttomasti sen tapahtuvan taas. Siksi olen kertonut vain sellaisille ihmisille, joille voin kertoa keskenmenostakin. Mies jo ehdotti, että kerroittaisiin hänen vanhemmilleen, mutta sanoin, että odotetaan ainakin np-ultraan. Se on muuten 13+0. Kirjoitin viimeksi " ensi perjantaina" , kun tarkoitin " ensi viikon perjantaita" . Kovasti mietin, milloin kertoisin töissä, mutten osaa päättää, joten odottelen ainakin toistaiseksi vielä.



On kiva lukea ultrakuulumisianne! Ja muutenkin viestejänne.



Pinja 12+1

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/292 |
26.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja jännitys senkun kasvaa. Oikeasti tämä on aika kauheata, tieto lisää tuskaa! Mua pelottaa eniten tilanne, jossa joutuisimme itse tekemään päätöksiä sikiön tulevaisuudesta. Meinaan siis sitä, että jos vaikka todettaisiin ei-niin-vakavan kehityshäiriön mahdollisuus. :-/ No, yritän olla murehtimatta etukäteen. Kai tämä on aika jännä paikka joka äidille.



Ultrassa olen siis käynyt kyllä jo kaksikin kertaa (7+1 ja 10+0) ja silloin kaikki hyvin. Neuvolassa ei olla vielä sydänääniä kuunneltu, koska olen ollut siellä kerran ja se oli jo viikolla 9+2.



Pinjaana: hyvä, että siellä on menossa asiat parempaan suuntaan! Saat odotella vähän enemmän rauhassa!



Pahaa oloa riittää vielä täälläkin. Nämä illat on kamalia. Tosin kyllä ehkä jo lievempiä, vähän vaihtelee päivästä toiseen.



Leenis 12+4

Vierailija
112/292 |
29.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kaikki hyvin! :) Taas vierähti yksi kivi sydämeltä. Vaikken vieläkään voi uskoa, että mekö todella voitaisiin saada se maalisvauva!? Ihmiset ympärillä lisääntyvät, minkä kerkeävät, mutta kun se vihdoin tapahtuu meille, en voi uskoa tätä todeksi! :)



Virallinen LA on nyt sitten 6.3.



Leenis 13+0

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/292 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt olen ollut niin vetämätön, ettei mulla ole voimia mihinkään..

Ihanaa Pinjaana, että vuoto on loppunut!

Leenis: Onnittelut ultranäkymistä!!:)

Maanantain neuvolassa kuului sydänäänet. Hemoglobiini oli vain 101.

Ei siis ihme, että päätä särkee ja väsyttää sairaasti!

Tänään oli np-ultra ja siellä meidän villikko riehu ihan tosissaan!

Potki ja nyrkeili koko ajan..Toivottavasti rauhottuu siihen mennessä kun potkut alkaa tuntua..Ei vaan-hyvä se on että liikkuu ja energiaa piisaa:) Turvotus oli 0.7 eli ei minkäänlaista lisääntynyttä riskiä, että olis jotain " kromosomi-tm. häiriöitä" .

Nyt uskaltaa alkaa jo iloita, kunhan vaan väsymykseltä jaksais!

Jaksamisia kaikille:)



Lumi ja villikko 13+0

Vierailija
114/292 |
30.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heippa!



Vieläkö mahtuisi joukkoon?



Taustoista sen verran, että ollaan yritetty esikoista elokuusta 04 lähtien ja reilun vuoden yrityksen jälkeen päätettiin kiikuttaa miehen simppanäyte felicitakseen, kun minulta oli alustavasti jo hormonit tutkittu. Tyrmistyttävä tulos saatiinkin parisen viikkoa näytteen viennin jälkeen, ei lainkaan siittiöitä! Suositeltiin uusintatestiä.

Kiikutettiin uusintatesti VL:n ja samalla varasin sinne ensikäynnin, joka oli sitten vuoden vaihteen jälkeen 06.

Sama tulos sieltäkin.



Otettiin hormonikokeita ja mies ultrattiin, mutta mitään syytä siittiöttömyydelle ei löytynyt.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi luovutettujen siittiöiden käyttö tai adoptio.

Biopsiaa ei suositeltu, koska se vaikutti varsin epätodennäköiseltä että sieltä mitään löytyisi, eikä mies edes halunnut sitten loppujen lopuksi siihen ryhtyä.



Niinpä kesäkuussa meille tehtiin ensimmäinen inssi luovutetuilla siittiöillä eikä menkkoja sen jälkeen sitten kuulunutkaan.

Epätodellinen olo on jatkunut lähestulkoon tänne asti, vaikka jo kerran varhaisraskauden ultrassa olen pienokaisen ja sydämen sykkeen nähnytkin viikolla 8+.

Tänään oli viimein np-ultra ja siellä köllötteli varsin vilkkaan oloinen pienokainen. Kätilön piti ultrata vielä mahan päältä (epäili alkuun että näkyykö, mutta näkyihän se, minusta jopa paremmin mahan päältä kuin alakautta), kun oli sen verran huonossa asennossa ettei saanut kaikkia mittoja otettua alakautta.

Kaikki oli niin kuin pitääkin, joten ehkäpä se siitä sitten lähtee etenemään. Maha ainakin jo pömpöttää jonkin verran.

Olokaan ei kovin kummoinen ole ollut tähän asti, ainoastaan pientä ällötystä ja ruokahaluttomuutta on ollut. No, rinnat ovat kyllä sitten välillä olleet erittäinkin kipeät, mutta se on kuitenkin aika pientä varmasti pahoinvointiin verrattuna.

Ummetus on oikeastaan vaivoista pahin ja ikävin tällä hetkellä.



Olen käynyt tuolla odotuspuolella ensikoissa ja maaliskuisissa, mutta olisi mukava kirjoitella myös tänne, koska täällä ollaan kuitenkin enemmän samassa tilanteessa siinä mielessä, että takana on lapsettomuutta ja hoitoja. Itsestä ainakin tuntuu välillä, että on enemmän samalla viivalla, kun on muita samassa tilanteessa olleita.



Sen verran pistin myös merkille, että ainakin Pinjaanalla taisi olla samanlainen tilanne kuin meillä, että teillä on käytetty luovutettuja siittiöitä apuna? Laskettuaikakin taisi olla sama 9.3.?



-viivi ja onnimöttönen rv12+5



(tosin vauva vastasi viikkoja 13+2, mutta ei muutettu kun heittoa niin vähän. oman kierron pituuden mukaan saisin viikkoja 13+ jos tekayn sivuilta laskee)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/292 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja onnittelut leenikselle sekä lumille ultrakuulumisista! kyllä se nyt vahvasti siltä näyttää, että meille on vauvoja tulossa...



mulla olo on alkanut vähitellen parantumaan. myös mieliala on parantunut hetkellisiä mielenhäiriöitä lukuun ottamatta. kuohahdan ja suutun todella helposti ja rajusti ja sitten se menee nopeasti ohi. itseänikin oikein naurattaa aina jälkeenpäin. onko muilla tällaista?

Vierailija
116/292 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervetuloa Viivi!!! Mukaan mahtuu oikein hyvin:)

Mulla onneksi on tuo ummetus loppunut-se oli ihan karseeta ja suoliston kivut tuntuivat alavatsalla ja nivusissa-säikyin aina, että vauvalla on joku hätä.



Eliane: Mulla kans fiilikset vähän parantuneet. En saa raivareita, kun olen edelleen sellainen että viihdyn omissa oloissa, enkä jaksa kauheasti kiinnostua kenenkään seurasta. Osa on tietty ton huonon hemoglobiinin syytä, mutta kyllä suuri osa johtuu ihan hormooneista. Yleensä olen ylienerginen ja kaipaisin juttuseuraa koko ajan..



Nyt lähden mökille roskia polttelee, kun helteillä ei voinut. Ihanaa-huomenna lomapäivä töistä!!

Jakselkaahan,

palailen sunnuntaina:)



Lumi ja villikko 14+1

Vierailija
117/292 |
31.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin hätähousu.. villikolla ikää siis " vasta" 13+1. Olin jo viikon edellä.

Ei malttais odottaa tän ajan kulumista. Haluaisin jo tietää sukupuolenkin, niin pääsis ostelee " oikean" värisiä vauvan vaatteita:)

Aiotteko selvittää sukupuolen? Entä minne menette synnyttää? Itse vielä aprikoin Jorvin ja Naistenklinikan välillä..

Milloin teil on rakenneultra? Mulla 12.10 ja viikkoja silloin muistaakseni 19+1.

Lumi(hätähousu)

Vierailija
118/292 |
15.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kovin on kaikkien vauvat samoihin aikoihin syntyneet.



Lisa-Marielle tsemppiä. Kyllä se nyytti sieltä vielä tulee, eihän mullakaan ollut minkäänlaisia merkkejä siitä, että tänään tulee lähtö. =)



Lumille sen verran, että päivän syntyi lasketun ajan yli ja synnytyshän käynnistyi laskettuna päivänä. =)



Nyt tarttee mennä.

Pikku mies kutsuu.



-viivi-

Vierailija
119/292 |
16.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

viikolla 40+6.



Rauhallisesti on kotona mennyt. Oikeaa imuotetta täällä harjoitellaan. Poika meinaa imeä vähän vinosti ja sekös tuntuu aika mojovasti rinnanpäässä!!



Leenis ja poikanen 4vrk

Vierailija
120/292 |
21.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Onnittelut kaikille vauvoista! Minulla ei synnytys mennyt aivan putkeen. Ennen aiottua käynnistystä lapsivedet meni, joten käynnistykseen jouduttiin joka tapauksessa. Kohdun suu oli hämmästykseksini vielä kiinni, kun pe 9.3 pääsimme sairaalaan. Kahden käynnistysyrityksen jälkeen 17 tunnin kuluttua se oli 1 cm auki, kahden lisäkäynnistysyrityksen jälkeen 37 tunnin kuluttua se oli 2 cm auki. Omia supistuksia oli jonkun verran, mutta ne lakkasivat aina jonkun ajan kuluttua, lääkkeiden avulla lähes koko viikonlopun supistuksia tuli 8-10 minuutin välein. 58 tunnin kuluttua kohdun suu oli 4-5 cm auki ja sain epiduraalin, mikä oli mieletön helpotus. Kipukynnys oli laskenut aikalailla pitkään kestäneestä synnytyksestä, nukkumattomuudesta ja syömättömyydestä. Nukuin kyllä loppua kohden lähes kaikki supistusten välit ja yritin syödä, vaikka ruokahalu oli nollassa.



Epiduraalin jälkeen supistukset lakkasivat täysin. Lääkäri kokeili ja totesi vauvan pään olevan vinossa. Minulle annettiin tipalla lisää lääkettä. Sen jälkeen vauvan sydänäänet rupesivat huononemaan ja aina nopeasti tehtiin päätös hätäsektiosta. Kun vatsa oli avattu, lääkäri totesi, että vauva oli ilmeisesti päästä juuttunut lantioluihini siten, ettei se päässyt ulos. Tämä selittää minusta sen, miksi tunsin loppua kohden kuvaamaani " kevyttä repivää kipua" alapäässä ja miksi siitä huolimatta kohdunsuu ei ollut auennut. Kipu tuli mielestäni siitä, että painoi luita, mutta ei kunnolla kohdunsuuta, joka pysyi siksi kiinni.



Poika veti synnytyksessä " saastunutta" lapsivettä keuhkoihin. (Olin kyllä saanut antiobioottia alusta alkaen lapseveden menon takia.) Keuhko lysähti kasaan, joskin vauva rupesi hengittämään itse, kun vesi saatiin pois. Keuhkotulehduksen vaara oli suuri ja vauva joutui teholle tarkkailuun kahdeksi päiväksi. Onneksi se ei kuitenkaan sairastunut (enempää). Sitten se siirrettiin tavalliselle osastolle, mutta rankan synnytyksen takia sillä oli monet erilaiset arvot poskellaan. Mikä ehkä lohduttavaa minun raskausdiabeteksen takia ei kuitenkaan vauvan sokereissa ollut mitään vikaa. Vauva sai lääkkeitä, tippaa yms. ja siitä otettiin kokeita, mutta onneksi se toipui nopeasti. Nopeammin kuin minä leikkauksesta.



Vasta yhteensä 11 päivän sairaalassaolon jälkeen pääsimme kotiin toissapäivänä. Nyt sitten aloitetaan vauva-arkea. Olisi tietenkin ollut hienoa, että synnytys olisi mennyt toisin, mutta pääasia on, että vauva on nyt terve ja voi hyvin. En ole ehtinyt katsoa vauva-puolta, onko joku mahdollisesti aloittanut ketjun siellä?



Pinja ja Peikonpoika 10 pv



Ps. Kiitos rriitu ilmoittamisesta!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kolme