Maaliskuisia?
Olen jo jonkun aikaa kurkkinut ja odotellut, että joku aloittaisi meille maaliskuisille oman pinon. Vai eikö muita ole?! Itse olen jo liittynyt tuonne odotuspuolen maalismasuihin, mutta siellä porukkaa on kuin pipoa ja tekstiä tulee sivu tolkulla joka päivä, en minä niitä jaksa lukea, jotta pysyisin kärryillä. Ajattelin jospa meitä täällä olisi vähemmän.
Kerronpa nyt jotain meidän taustoista, jäinpä nyt sitten yksin pinooni tai en :). Eli meillä yritystä tuli kesäkuussa kolme vuotta täyteen, ilman ensimmäistäkään plussaa tai häivähdystäkään haamusta. Vuosi sitten mies kävi simppatestissä ja multa otettiin verikokeita ja mulle tehtiin myös laparoskopia. Mitään vikaa ei löytynyt. Viime maaliskuussa mulle tehtiin eka inseminaatio luonnolliseen kiertoon, mutta eipä tuottanut tulosta. Monta kiertoa meni hukkaan ovista tikutellessa, kun aina sattui viikonlopulle tai pyhäpäiville tms. Tuntui jo tosi turhauttavalta leikkiä niiden tikkujen kanssa.
Kesäkuun alussa arvailin oviksen sattuvan juhannusviikolle, mutta samalla heräsi epäilys polin kesälomista. Ja niinhän siinä kävi, että lomat pukkasi päälle ja hoidot olisi jatkuneet elokuussa. Päätettiin sitten ottaa rennosti ja unohtaa lapsettomuus pariksi kuukaudeksi. Ovistikut jäi kaapin kätköihin ja kiertopäivien laskemiset sai jäädä. Ja juuri silloin, kun vähiten osasin odottaa aloin epäillä raskautta. Tuhrua tuli parina päivänä, kuten mun menkat aina alkaa. Sitten on yksi vuodoton päivä, kunnes alkaa kunnon vuoto. Nyt oli vuodottomia päivä tuhrun jälkeen useampi ja testi näyttikin ilokseni kahta viivaa. Eihän sitä kerrasta uskonut, vaan testejä kului vissiin viisi.
Nyt on rv 6+5. Vähitellen olen alkanut sisäistää, että sitä tosiaan saattaisi olla raskaana ja ilman mitään hoitoja. Ensi viikolla olisi eka neuvolakäynti ja parin viikon päästä ultra.
Niin, eli onkos täällä muita vai jääkö tämä yksinpuheluksi :(? Tänne kuitenkin tunnen kuuluvani, vaikka ilman hoitoja raskaus saatiinkin lopulta alulle, mutta menihän siihen kolme pitkää vuotta.
Kommentit (292)
Toivottavasti saan vielä " sinisen" äitiyspakkauksen, minusta sininen on ihana väri!
Kävin vielä viime metreillä neuvolassa ja sain seuraavia tuloksia: Hb oli noussut 126:een, jatkan vielä rautatabletteja. Verenpaine oli ilokseni parin vähän korkeamman mittauksen jälkeen asettunut takaisin minulle tavallisiin lukemiin 110/70. Sf-mitta oli 30 cm eli aivan yläkäyrällä, missä se on ollut alusta alkaen. Tässä vaiheessa on tärkeää, että se kasvaa tasaisesti. Lapsivettä on normaalisti ja sokerin takia vauvan koko tarkistetaan rv 36 ultralla. Painoa on tullut yhteensä 9 kiloa. Siinä on edelleen hiven liikaa, mutta noin pääpiirteissään paino on noussut ihan sopivia lukemia.
Vauva oli raivotarjonnassa. Kätilö tosin sanoi, että voi se vielä kääntyä. Minulla on älyttömiä ajatuksia. Joskus mietin, eikö pienen aika käy pitkäksi möllöttää pienessä pussissa kuukausi kaupalla. Kaverini muistutti, että nyt se on onnellisimmillaan. Pian alkaa aika, jolloin on jano ja nälkä tai k* ja p* housussa eikä siitä olo yhtään parane, kun ikää tulee lisää; uusia ongelmia on aina enemmän edessä, kun vanhat selättää ;) Sitten mietin, että eikö vauvalla mene veri päähän, kun se makoilee pää alaspäin. Kun vielä tasapainoelimetkin on kehittyneet jo, niin luulisi asennon alkavan puuduttaa. Toisaalta, miten vauva sitten voi, kun nukun yön eikä se olekaan pää alaspäin? No, tätä ei kannata ottaa vakavasti ;)
Rauhaisaa joulua kaikille!
Pinja 29+1
Kävin torstaina otattamassa ktg:n uudelleen ja normaalilta näytti! Joten nyt voi kai huoahtaa noiden lisälyöntien suhteen. Ovat ilmeisesti olleet kehitykseen liittyvä vaihe.
Painoa on muuten mulle tullut 11 kiloa, eikä kukaan ole sanonut, että se olisi liikaa... Enkä itse ole yhtään huolissani siitä. Ja tuosta sf-mitasta: mulla kävi itse asiassa niin, että kolme viikkoa sitten neuvolassahan se oli pompsahtanut tosi ylös, jonka vuoksi passitus sokerirasitukseen. Sitten reilu viikko sitten ultrassa todettiin siis vauva tismalleen keskikokoiseksi (sokeritkin normaalit) ja nyt tiistaina neuvolassa mitta oli laskenut pari senttiä (nyt siis keskikäyrällä)! Mun mielestä se johtuu siitä, että vauva on alempana. Viime päivinä/viikkoon pariin ei ole tuntunut niin tukalalta ylävatsassa, eikä myöskään ole närästänyt.
Äitiysloman alkuun ei ole kuin reilu kuukausi!! Kohtahan sitä pitää jo alkaa (saa alkaa) vauvanvaatteita pesemään ja muutenkin tavaroita järjestelemään valmiiksi. Kylläpä tuntuu siitä pikkuvauva-ajasta olevan ikuisuus (reilu kolme vuotta)! Enhän minä edes muista, mitä kaikkea tarvittiin.
Nyt joulun viettoon. Oikein hyvää joulua kaikille!!
Leenis 29+4
Ps. Lisa-Marie: Nyt vasta tajusin, että kirjoitellaan ilmeisesti toisellakin palstalla maaliskuisissa?! Minullakin on eri nimimerkki kuin täällä. ;)
Leenis, saman huomion olen mäkin tehnyt, mutten ole muistanut mainita ;). Täällä nuo nickit oli vähän kortilla aikoinaan, joten piti keksimällä keksiä jotain ;D.
Meidän jouluvirallisuudet tuli hoidettua eilen, joten nämä loput pyhäpäivät menee leppoisasti kotosalla. Hirvittää vaan mitä vaaka näyttääkään neuvolassa, kun seuraava aika on vuoden alussa :/. Minkäs sille voi, että joulu on kerran vuodessa ja vielä sattuu pitämään jouluruoista.
Ihanaa ajatella, että ensi jouluna sitä ollaan oikea lapsiperhe ja joulukin varmaan tuntuu erilaiselta. Vähitellen kehittyy ne omat jouluperinteet yms. :).
Hyviä joulunpyhien jatkoja kaikille!
Pinjaanalla oli hyvät neuvolakuulumiset:)
Mulla kanssa on koko ajan mennyt toi sf-mitta aivan yläkäyrillä. (Lukuunottamatta sitä yhtä " notkahdusta" jolloin mitta ei muka ollut kasvanut ollenkaan. Se heittohan osoittautui johtuvan vauvan asennosta).Neuvola on taas ylihuomenna, joten saa nähdä mikä mitta silloin tulee-olo ainakin on tosi ahdistava. Närästää niin vietävästi, että on aivan tuskaa. Ei auta rennie tai gaviscon! Olisko jollain vinkkiä?
Kurkussa on ollut kumma möntti reilu 3 viikkoa, eikä lääkäri osannut sanoa, mistä johtuu, koska kilpirauhasarvo ja nielunviljely ym. oli ok.
Itse olen alkanut epäillä, et tekeekö tää vitsin närästys tollasen kurkun turpoamis tunteen/patin tunteen kurkkuun..
Leenis: Ihanaa, että se lisälyönti on mennyttä ja kaikki on hyvin:)
Mulla on tota painoa tullut nyt yhteensä se 6-7kg. Syömään ei pysty kun ihan pieniä annoksia kerrallaan. Muuten tulee heti ihan sairaan ahdistava olo. Ei kyllä esikoisesta alkanut tää ahdistava olo näin varhain:(
Töissä olen jaksanut olla oikein hyvin, vaikka hb on edelleen vaan 107.
Muuta jaksamista on työ sitten verottanut niin paljon, ettei esim. tänne ole jaksanut kirjoitella yhtään. *punastelee*
Mä ole alkanut jo toivoa, että vauva syntyisi jo. En jaksaisi enää olla tämän vatsan kanssa. Kasattiin jo pinnasänkykin siinä toivossa, että vauva tulis pian. Ajattelin vielä tällä lomaviikolla pestä vaatteetkin puhtaiksi odottamaan tyttöä. Ihan kun se syntymistä jouduttaisi..
Kudoin tytölle valkovaaleanpunaisen villapaidan ja pipon. Nyt yritän vielä väkertää villapöksyjä..
Oletteko jo muut laittaneet sänkyä tai muita kamoja valmiiksi?
Jaksamisia teille kaikille!
Lumi ja pikkutyttö 29+5
pinjaana, mulla on ollut ihan sama ilmiö, että kun työ on vienyt kaikki mehut, ei ole juuri jaksanut kirjoitella... sitten äitiyslomalla kun aika käy pitkäksi kirjoittelen varmaan joka päivä.
saiko vauvat jo joululahjoja? meillä isovanhemmilta joitakin vaatteita, ne on niin ihanan pieniä.
mulla on tänään ultra. tosi kiva nähdä vauva pitkästä aikaa. kohdunkaulan- ja suun tilanne vähän jännittää, kun supistelee aika paljon ja kovasti. yritän myös saada varmistusta siihen tyttö-epäilyyn, jos suostuvat aihetta kommentoimaan. mulla oli paino noussut jo kuukausi sitten reilut 10 kiloa, joten nyt on varmaan jo aika lailla. luulen, että painoa tulee enemmän , kuin viime kerralla. viimeksi tosiaan nousi 17 kiloa ja kaikki lähti nopeasti pois. 10 kiloa jäi jo sairaalaan. en ole siksi kovin huolissani painosta. hoikahko olen muuten eikä vararavinto imetykseen ole pahasta ja sitten ilmeisesti kerään paljon nestettä. viimeksi ruokatorvi ja nielu kipeytyi pitkähköstä ponnistusvaiheesta (vaikka muuten oli nopeahko operaatio) jotenkin kummallisesti, enkä pystynyt aluksi syömään oikein hyvin. vararavinto oli imetyksen käynnistymiseen ihan tarpeellinen. ihmisen keho on aika viisas.
mulla on myös tullut mieleen, että käykö vauvan aika pitkäksi mahassa. olen sitten lohduttautunut ajatuksella, että ymmärrys ja ajattelu ei ole vielä samanlaista kuin meillä.
perjantaina lähdetään uudeksi vuodeksi toiselle puolelle suomea. se saa luvan olla viimeinen reissu. olenkin jo miettinyt, että mitä kaupunkeja ja sairaaloita on matkan varrella, jos synnytys käynnistyy... ehkei nyt sentään vielä...
Eliane 30+1
On hankala vastata, kun ei koskaan näe vanhoja viestejä ja pitäisi muistella tässä, kuka kirjoitti mitäkin ja mitä kaikkea halusikaan kommentoida. Voisi tietenkin etsiä ketjun toiseen ikkunaan, mutta yhtä kaikki, se ei ole kätevää...
Lumiko totesi, että hyvät neuvolakuulumiset? Itseasiassa olin itse niin sokeriarvojen " masentama" , etten edes tajunut ennen huomautusta, että niinhän itseasiassa olikin. Sokeriarvot (=raskausdiabetes) kyllä luovat koko loppuraskauteen varjon, joten ehkä on oltava hivenen iloissaan tällä hetkellä siitä, ettei sen lisäksi ole mitään muita erityisiä huolia: Jalkoja kramppaa erityisesti öisin ja aamuisin, mutta vaiva pysyy kurissa venyttelyllä ja kevyellä jalkatreenillä, välillä närästää, mutta ei kovin usein ja lääke auttaa (luulen, että se pala-kurkussa-tunne tulee närästyksestä, nyt minulla ei ole vielä ollut sellaista, mutta muistelen joskus aikaisemmin ajatelleeni niin), nukun aika levottomasti ja heräillen, mutta pääpiirteissään saan kuitenkin nukuttua, silloin tällöin olen yöllä noussut vessaan, mutta vielä useimmiten ei ole tarvinnut, päivälläkin tuntuu, että on käytävä usein vessassa ja aivastellessa ja yskiessä on ensimmäisenä ajateltava lantiopohjan lihasten jännittämistä, ikenistä tulee välillä verta hampaita pestessä ja nenä on ajoittain tukkoinen, selkäkipuja tuntuu myös hetkittäin, mutta onneksi vain hetkittäin, kuten supistelujakin, niitä olen tuntenut vain epämääräisesti pari kertaa. Noin yleisesti, kaikkea pientä on, mutta kaikki on ihan siedettävässä määrin eikä mikään nouse pahemmin häiritsevästi esiin. Suurimman osan ajasta on hyvä olo.
Painosta: Siitä, miten sen noususta valitetaan riippuu varmaan monesta asiasta. Minulla oli ennen raskautta jo ylipainoa n. 6 kg ja luulen jo sen herättävän haluja pitää painonnousuani kaikissa mahdollisissa tilanteissa liian suurena?? (Jos siis niin haluaa asian nähdä.) Tähän asti neuvolatäti on vain kehunut aisoissa pysynyttä painonnousua, mutta kun lipsautin, ettei minua kehoitettu erityisesti välttämättään rasvoja (mitä neuvolatädin mielestä raskausdiabeteksessa on tärkeää), painonnousunikin oli yhtäkkiä aivan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin ;) ja rasvojen välttäminen erityisen tärkeää sen kurissa pitämiseksi...
Vauvan asento-pohdintaa pitää vielä jatkaa (ottakaa edelleen huumorilla): Kai olen itsekin joskus sen vaiheen elänyt eikä siitä tainnut pahoja traumoja jäädä (en ainakaan muista), joten ehkä minunkin vauva selviää pääalaspäin killumisesta ja 9 kuukauden tuomiosta pussiin suljettuna? Vai olisiko se sittenkin syy kaikkiin ongelmiini ;) ??
t. Pinja 30+3
Pitkästä aikaa.
Ja oikein mukavaa uutta vuotta kaikille!
En oo hetkeen tullut kirjoitelleeksi, mutta se varmaan muuttuu, nyt kun töitä on enää jäljellä kaksi päivää, tämän päivän lisäksi.
Työsopimus päättyy ja tän hetkisten tietojen mukaan en oo kyllä enää menossa minnekään uuteen paikkaan kuukaudeksi.
Täällä onkin nyt sitten viimesinä viikkoina oltu saikulla töistä muutaman päivän, kun ennen joulua meinasi iskeä flunssa (oli tosi vetämätön olo ja lämpö nousi) ja nyt sitten ennen uutta vuotta iski vatsatauti. =\
Vatsatauti ei onneksi ollut kovin raju ja kesti vain perjantai päivän, mutta sai aikaan sen että lihakset kipeytyivät aivan totaalisesti tuosta vatsanseudulta ja tuntui ettei pystyssä voi olla hetkeä kauempaa. Tuntui vaan ettei lihakset jaksa kantaa yläkroppaa ja rupesi sitten sattumaan, kun oli hetkeäkin pidempään pystyssä. Tätä kesti kaksi päivää ja olo oli kyllä todella rampa. Tämän lisäksi sain jostain vielä kyljenkin kipeäksi (niin kuin lihas olisi revähtänyt) ja esim. sängyssä kyljen kääntäminen oli yhtä tuskaa. Nyt alkaa onneksi tuo kylkikin parantumaan ja pääsee liikkumaan ja nukkumaan normaalisti. =)
Onhan tässä tähän asti päästykin ilman vaivoja, joten nytkö se sitten alkaa.
Uni on nyt kadonnut jonnekkin, kun kahtena iltana peräkkäin ei oo millään meinannut saada unta ja sitten kun on nukahtanut on uni ollut aika levotonta. Aamulla kyllä sitten nukuttais, kun töihin tarttee lähteä.
No, onneksi tosiaan ei ole enää kuin nuo kaksi aamua ja sitten saa nukkua vähän pidempään. =)
Muutoin täällä ei mitään kummepia ole sattunut.
Kaikki on mennyt ihan hyvin tähän asti ja tosiaan tämän kummempia vaivoja ei mulla ole vielä ollut.
Katsotaan nyt sitten miten tämä loppu oikein sujuu.
Hirveästi en nyt muista mitä kukakin oli sanonut, mutta koitan kommentoida enemmän kunhan taas pääsen paremmin istuskelemaan tässä koneen äärellä.
Painosta oli ainakin jonkin verran ollut puhetta ja täälläkin on tähän mennessä kertynyt jo noita kiloja reilut kymmenen lähtöpainosta.
Minäkin olen luonnostani ollut aina tuossa painoindeksin alarajalla (tai siis himpun verran sen alla), joten terkka ei ole ollut siitä huolissaan, vaikka itse vähän sitä olen välillä hänelle ihmetellyt.
Nyt tarttee kuitenkin lähteä pikku hiljaa lounastauolle, joten voikaahan hyvin joka iikka. =)
-viivi ja onnimöttönen rv30+5
viivi, samoja kuulumisia. mullakin oli kuume ja oksennustauti. tuntuu, että palautuminen vie tosi kauan. en vieläkään pysty syömään normaalisti ja oloon tosi heikko.
närästys alkaa nyt olla jo ihan kamalaa, vauva on niin ylhäällä (tai mulla lantion ja rintakehän vli sen verran lyhyt). oksennustauti ei ole todellakaan yhtään helpottanut närästystä... jo ennen tautia kurkusta tuli yhtenäpäivänä verta närästyksen takia : ( yäk!
olen ollut tähän asti joululomalla, mutta nyt en kyllä selviydy huomenna töihin. jään sairaslomalle alkuviikoksi ja loppuviikko mulla on muutenkin vapaata. sitten yritän mennä puristamaan kaksi viimeistä viikkoa töihin.
miten päin teidän vauvat on? mulla on ollut jo pitkään raivotarjonnassa eikä todennäköisesti siellä enää pyöri, eli normaalisti olen lähdössä synnyttämään.
parin viikon aikana vauvalla on alkanut olla hikkaa tosi usein. tunnetteko muut? aika hassulta tuntuu.
ja sitten rennietä ottamaan...
eliane 31+5
En ole huomannut vauvalla hikkaa vielä :(, vaikka olen kuullut, että saattaisi tuntea. Odottelen kovasti.
Eilen torkahtelin telkkarin ääressä ja kääntyillessäni ja etsiessäni hyvää asentoa, vasen rinta puristui hetkeksi kyljen alle. Myöhemmin, kun havahduin ja nousin vessaan, huomasin, että vasemman rinnan kohdalla oli paidassa iso märkä läntti :O.
Supistuksia olen alkanut vihdoin tuntua niin, että tajuan, mistä on kyse. Ne ovat kuitenkin edelleen aika vaisun tuntuisia. Kun nyt ymmärrän, mistä on kyse, tajuan, että samoja tuntemuksia on ollut siitä saakka, kun jalatkin alkoivat krampata. En vain oikein uskonut, että kyse on supistuksista, kun luulin, ettei niiden tunteminen jätä epäilyksen varaa.
Huomasin kaulassani hirveästi luomia. Ne näyttivät melkein joltakin sairaudelta (rokolta). Ensin vähän säikähdin, mutta muistin sitten, että raskauteenhan kuuluu pigmentin vahventuminen. En vain tähän asti ollut tiennytkään, että minulla on niin paljon luomia kaulassa. Nännit ovat kyllä olleet kuukausikaupalla jo aivan tumman ruskeat, mutta muuten en ole luomiin kauheasti kiinnittänyt huomiota, kun minulla ei niitä ihan hirveästi ole.
Nukkuminen on aika vaikeaa :( Asennot rajoittuvat lähinnä jommalle kummalle kyljelle ja lisäksi heräilen pitkin yötä :( Vaikka pääasiassa nukun, niin heräilyn takia saatan olla väsynyt, vaikka olisin viettänyt sängyssä normaalin 8 tuntia. Mutta lisäksi viime viikolla parina iltana olin levoton enkä siksi nukahtanut tavalliseen aikaan ja yhden kerran heräsin yöllä ja pyörin monta tuntia, ennen kuin sain uudelleen unen päästä kiinni.
Muuten menee ihan mukavasti. Pieniä vaivoja on, mutta ne ovat aika vähäisiä. Närästys ei ole ihan hirveästi vielä vaivannut, mikä on yllättävää, sillä olen kärsinyt siitä ajoittain ennen raskautta. Vain kerran olen ottanut Rennietä ja muutaman kerran harkinnut. Selkäkipuja olen myös peläten odottanut, mutta ainakin toistaiseksi olo on ollut ihan hyvä. Nivusissa on tosin alkanut tuntua tietyissä asennoissa taas enemmän kipua, mutta ei mitenkään jatkuvasti. Öisin olen enenevässä määrin käynyt vessassa, mutta en vielä ihan joka yö ja usein enemmän sen takia, että heräilen niin usein kuin kovan tarpeen tunteen takia. Kuvotusta on tuntunut silloin tällöin, mutta onneksi aika harvakseen. Huulet rohtuvat ja nenä on tukkoinen, onneksi sarvikannu auttaa. Ikenistä tulee ajoittain hampaita pestessä verta ja sain ientulehduksenkin, joka onneksi on jo paranemassa. Välillä käännyn unissani selälleni ja saatan herätä kuorsaukseeni, kun tukkoinen nenä pakottaa hengittämään suun kautta. Kyljellä maatessa on kuorsaus onneksi pysynyt pois. Tähän mennessä kuorsaaminen ei ole varsinaisesti ollut ongelmani ja toivottavasti se häviää raskauden jälkeen.
Huomenna olen menossa synnytysvalmennukseen. Äitiyspakkausta en ole vieläkään saanut.
Terveyttä kaikille!
Pinja rv 31+2
Kirjoittelen kaikille yhteisesti, kun en muista kuka kirjoitteli mistäkin..
Viiviä ja Elianea oli ainakin inhottaja vatsatauti kiusannut! Ei varmasti kivaa olla vatsataudissa raskaana, kun on muutenikin jo " tukalat paikat" .
Meillä on tällä tytöllä ollut vkosta 29 asti hikka joka ikinen päivä ja useita kertoja päivässä. Mun mielestä se on inhottavan tuntusta, kun jotenkin se hytkyttää tonne sisuskaluihin ja tuntuu epämiellyttävältä. Hyvä kuitenkin kun tietää, että vauvaa se ei rasita, vaan nikottelun jälkeen seuraa ne tärkeät hengitysharjoitukset:)
Närästys on edelleen aivan järkyttävää ja se patti/turvotus kurkussa jatkuu edelleen, jonka siis luulen johtuvan närästyksestä..
Ihan sama mitä syö ja vaikka kuinka vähän kerrallaan, niin närästys on taattu:(
Tyttö oli ainakin viikko sitten ultrassa raivotarjonnassa.
Mä en tunne vauvan POTKUJA oikeastaan ollenkaan! En ole tuntenut useampaan viikkoon. Pyllyn tungentaa, nyrkkeilyä ja pään liikuttelua tuntuu paljonkin, mutta ei potkuja. Miten teillä muilla-tuntuuko teillä potkuja edelleen? Välillä meinaan huolestua, että toimiiko vauvan jalat ollenkaan, mutta hätistelen ikävät ajatukset vitsan kanssa muualle.
Täällä sama ilmiö kun Pinjalla, että kyljelleen maatessa välillä rinnasta tirskahtaa maitoa. Muuten maidon vuoto on niukkaa.
Nukkuminen on mulla myös levotonta: pyörimistä tyynyjen kanssa ja sit mulla puutuu kädet. Ja aina asentoa vaihtaessa supistaa.
Kävin viime ti:na NKL:lla, kun neuvolalääkärille ei ollut aikoja. Valkovuotoa TODELLA runsaasti ja supistuksissa oli jo silloin ollut 5 päivää menkkamainen tunne. Ja supistuksia muutenkin paljon.
Mut laitettiin KTGhen kuuntelee vauvan sydänääniä puoleks tunniks ja sinä aikana tuli 8 menkkamaista supparia. Kätilö teki sisätutkimuksen(josta ei sanonut muuta kuin et kohdunsuu on kiinni ja kunnon hiivatulehdus-ei tehnyt merkintöjä edes äitityskorttiin), teki ultran(vauva painoi 1,6kg) ja sit määräs 2 vkon sairaslomalle sanoen että supparit on saatava loppumaan. En olis millään halunnut jäädä s-lomalle makaamaan kotiin (ylivilkas kun olen ja paikallaan olo mulle sietämätöntä), mutta lääkärit olivat ehdottoman tiukkoja. Jos en lepää kotona, niin joudun sisälle osastolle makaamaan. En todellakaan halua joutua sinne! Sain sairaalassa vielä supistuksen estolääkkeen ja jouduin makaamaan sen jälkeen tunnin siellä. Supistukset loppuivat kuin seinään lääkkeen avulla. Tietysti sit seuraavasta aamusta alkaen on supistellut kotona ihan samalla lailla kuin aiemminkin.
Yritän kuitenkin nyt olla kiltti tyttö ja pysyä sängyssä lueskelemassa, että neitimme saisi vielä vähän painoa lisää ja keuhkot kehittyä paremmin:)
Voihan se olla että kärvistelen tämän hervottoman masun kanssa vielä vkolla 42 ja joudun käynnistykseenkin..
Ikinä kun ei voi tietää. Mut ei kannata riskeerata mitään.
Mukavia päiviä kaikille!
P.sMammaloman alkuun mulla 3vkoa ja 1pvä.
En sitä nyt niinkään odota, kun johan tässä on saanut maata enemmän kuin tarpeex..Mutta kiva että viikot vähenee:)
Tänään tuli ä-rahapäätös.
Lumi ja neiti Myttynen 31+5
Ennen kuin tästä livahdan koiran kanssa ulos.
Toista päivää kotosalla. =)
Kävin eilen ilmoittautumassa työkkäriin kuukaudeksi, kun sitten vasta helmikuun alusta alkaa virallinen äippäloma.
Jännä juttu vain, että nyt on alkanut pikku hiljaa tuntumaan varsin raskaalta tuo massukin, joten enpä tiedä kuinka kauan olisin enää töissä jaksanutkaan.
Mulla on edelleen kylki kipeenä. Sehän alkoi tuon ykätaudin jälkeen ja on välillä ollut parempi ja nyt se taas tuntuu pahentuneen. Oon nyt huomannut, että oikealla kyljelläni nukkuessa tuo kylkikipu pahenee.
Siellä on sellainen kipu niin kuin kylki olisi revähtänyt.
En tiedä sitten, josko tuohon auttais tukivyö, niin ehkä ne kudokset sais vähän levätä enemmän kun ei ois niin paljon venyttävää painoa joka suuntaan. Kun nyt saisin aikaseksi hommattua sellaisen.
Mulla on nyt myös pikku hiljaa ruvennut tuntumaan tuolla nivusissa liitosten venyminen. Lähinnä kävelemään lähtiessä sen havaitsee parhaiten.
Eilen oli ensimmäinen perhevalmennuskin.
Mentiin sen jälkeen sitten vielä Ikeaan hakemaan pinnistä, mutta olivat hiisi vieköön päässeet loppumaan. =(
Tämä kärsimätön mamma joutuu nyt sitten odottamaan ens viikkoon.
Taisin tuntea myöskin ensimmäisen kivuliaan supistuksen eilen.
Alkuun se lähti ihan normaalisti tuosta masun kovettumisesta, mutta hetken perästä jo rupesi polttelemaan selän puolella.
Onneksi tuota ei kestänyt kauaa eikä se myöskään ilmaantunut sitten enää uudelleen.
Vauvan asennosta mulla ei kyllä oikein oo minkäännäköistä havaintoa, mutta luulen hänen olevan osin poikittain vaikkakin pää alaspäin tuolla vasemmalla nivusella. Noita möyrimisiä ja potkuja kun kuitenkin tuntuu edelleen suurimmaksi osaksi oikealla kyljellä ja ajoittain myös sitten tuossa navan kohdalla.
Edellisellä neuvolakäynnillä vain se terkka kokeili masua ja vauvaa (oli sijainen) ja sanoi selkärangan olevan tuossa vasemmalla kyljellä.
Hikka tuntuu vauvalla tuolla jossain alhaalla kuitenkin..
Jeps..
Nyt tarttee ruveta suoritumaan näistä yövaatteista päivävaatteisiin ja viedä toi karvakorvakin ulos tuulettumaan. =)
Kaikille tasapuolisesti vilkutuksia.
En nyt valitettavasti ehdi kommentoimaan tämän ihmeemmin teille, mutta vointeja kaikille!
-viivi ja onnimöttönen rv31+4
Eipä ole tullut taas vähään aikaan kirjoiteltua, vaikka täällä olenkin pikaisesti käynyt muiden kuulumisia lueskelemassa.
Viime viikon olin sairaslomalla, kun jo jonkin aikaa vaivannut iskias äityi kovin kipeäksi. Luulin että vaivasta saa kärsiä siihen asti, kun vauva on syntynyt, mutta pelkkä lepo auttoi kummasti. Töissä olen kaiket päivät jalkojen päällä ja kotona sai puuhastella omaan tahtiinsa. Nyt kipua ei tunnu enää ollenkaan. Mitä nyt öisin välillä herään, kun vaihdan asentoa ja jalkaan vähän sattuu.
Tiistaina mulla oli aamusta ylimääräinen lääkärikäynti äitiyspolilla, kun rakenneultrassa istukka näytti olevan kohdunsuun päällä. Eipä se ollut vieläkään liikkunut, kuin pari senttiä, mutta lääkärin mukaan alatiesynnytys tulisi onnistumaan ja vielähän se voi liikkua kohdun kasvaessa. Sukupuoltakin utelin, mutta lääkäri vastasi topakasti, että ei kuulu hänen tapoihin kertoa, kun sukupuoli ei ole sairaus. Jännitys säilyy sitten loppuun asti ja toisaalta ihan kiva niinkin :). Painoa pikkuisella oli 1260g ja oli jo raivotarjonnassa.
Äitiyspakkaus tuli meillekin viime viikolla ja kiva olikin päästä penkomaan sen sisältöä. Ihan tyytyväinen olen pakkauksen sisältöön, vaikka vähän poikaväreissä vaatteet olikin.
Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille :)!
T. Lisa-Marie rv 28+4