Maaliskuisia?

Voi, toiset ne tuntee jo vaavelin liikkeitäkin, mutta täällä ei vielä ole tuntunut mitään. Iltaisin nukkumaan mennessä olen kovasti yrittänyt oikein keskittyä, josko tuolta jotain elämänmerkkejä tulisi. Mutta kaikki aikanaan...



Keskiviikkona kävin taas neuvolassa ja taisi olla aamujumpat pikkuisella käynnissä, kun just kun neuvolatäti sai sydänäänet kuuluviin, niin vaaveli vaihtoi paikkaa. Rakenneultraan tuntuu olevan vielä ikuisuus eli kuukauden päivät.



Meillä saattaa pinnasänkyongelma ratketa, kun miehen siskolla on kuulemma jemmassa mieheni vanha pinnasänky. Täytyisi joskus käydä kattomassa missä kunnossa se on. Olisihan se nostalgista nukutella seuravaa sukupolvea samassa pinniksessä :).



Mun puolesta voi myös tehdä uuden pinon meille, mutta kuten elianekin manitsi, niin mäkin hyppään aina sinne viimiselle sivulle missä ollaan menossa, niin ei tuota ongelmia. Mutta ihan miten vaan, niin yritän mukana pysyä, vaikka välillä harvakseltaan täällä käynkin :).

Luen viestejä aina vain lopusta viimeisimmät, joten ei sen takia tarvitse aloittaa uutta ketjua. Ei siitä mitään haittaakaan ole.



Mullakaan ei ole kuvotus täysin lakannut. Se on pienin askelin vähentynyt, mutta tuntuu edelleen joka päivä jonkin verran. Viimeisestä oksentamisesta, jota siis jatkui alkuraskaudessa lähes päivittäin 7 viikkoa, on vajaa neljä viikkoa eikä pariin viikkoon ole tarvinnut edes yökkäillä. Nyt vain vienoinen meritauti vaivaa erityisesti aamuisin ja iltaisin.



En tiedä, johtuuko raskaudesta, vai olisinko yhtä väsynyt joka tapauksessa. Iltaisin, kun tulen töistä, en jaksa tehdä yhtään mitään. Surffailen vain tietokoneella ja katson telkkaria. Nyt oloa huonontaa se, että flunssa iski. Raskaus kuulemma keventää unta, neuvolatädin mukaan hormoonit jo nyt huolehtivat siitä, että pystyy huolehtimaan pienestä vauvasta. Sekin varmaan lisää väsymystä.



En ole tuntenut potkuja ja odotan niitä hartaasti, sillä seuraava neuvola on vasta vajaan kahden viikon päästä ja rakenneultralle on aika varattuna vasta 26.10. Ei siis mitään pitkään aikaan ja olen taipuvainen liian herkästi huolestumaan, onko kaikki mahassa kunnossa, niin aika voi käydä pitkäksi, jos vauva ei ala antaa elonmerkkejä itsestään.



En ole tuntenut suppareita, jos lievät menkkamaiset kivut eivät sitä ole. Kohdunsuulla olen tuntentut ajoittain vihlontaa. Kipuja on aika harvoin, mutta nousen nykyään varovasti (istumasta tai makuulta). Tosin viime yöllä unissani yritin venyttää itseäni ja heräisin sitten kovaan kipuun alavatsalla. Päivisin taidan olla vähän liian varovainen sen suhteen.



Pinja 17+2

Lisa-Marie, joo peritty sänky on kiva. Ottakaa ihmeessä käyttöön. Mun vanhoista tavaroista on vain vaununkoppa tallella, mutta äitini on pitänyt sitä mummolasänkynä mun esikoiselle. Joku vanha kehtokin olisi kiva.



Pinjaana, onpas sullakin sitkeä kuvotus. No onneksi ei okseta enää. Kyllä se raskaus väsyttää, vaatiihan se kropalta loppujen lopuksi aika paljon. Unikin on tosiaan ihan erilaista. Mä olen maannut sohvalla koko pävän, kun on ollut niin rankka 6-päiväinen työviikko. Mies on vaan välillä tarjoillut jäätelöä. Tällaisina päivinä on erityisen kiva olla raskaana ; )



Eliane 17+5

Pinjaana ja Leenis: Toivottavasti kuvotus tajuaa jo jäädä pois!! On ollut niin ihanaa nämä reilut 3 vkoa, kun ei enää huonoa oloa ole ollut.



Eilen kävin enuvolassa.. Hb:n saan tietää vasta huomenna, kun ottivat muitakin kokeita samalla. Painoa oli tullut alusta 3,2 kg ja nyt viime käynnistä 100g/vko. Onko teillä muilla tullut jo paljon painoa?

Sydänääniä ei meinannut löytyä millään! Lopulta löysi ne kun kuunteli aivan häpyluun yläpuolelta! Olin jo suunnilleen aivan varma, ettei kaikki ole ok. Tilaa olisi vaikka useammallekin vauvalle kohdussa, mut hän vaan haluaa olla mytyssä tuolla aivan alhaalla! Nousis nyt vähän ylemmäs, niin ehkä supparitkin helpottais! Rakenneultra on ens viikon torstaina ja se on alkanut jännittää kamalasti..

Edelleen siis supistelee, mutta töissä olen ollut nyt.



Vointeja kaikille:)



Lumi ja myttynen 17+6 (liikkeitä ei tunnu)

lumi, ota nyt iisisti töissä ja hae heti saikkua, jos pahasti supistelee. mulla on siis edelleen rauhoittunut se supistelutilanne eli ei ole kovia supistuksia ja vain harvakseltaan supistelee.

aion olla kyllä itse aika herkkä tuon sairasloman suhteen, jos tilanne vaatii. oli sitten syynä supistelut, flunssa tai mikä hyvänsä. olen kuullut niin paljon pelottavia tarinoita. onneksi tajusin sen muutaman viikon takaisen kovan flunssan aikana levätä kunnolla, koska sellaisissa rajuissa infektioissa on aina se keskenmenon riski.

paraskin neuvomaan teitä tästä asiasta... lääkäri joutui pakottamaan mut silloin sekä lääkekuurille että sairaslomalle.

ei ole pitkään aikaan kokeiltu painoa. useita viikkoja sitten se oli noussut reilut kaksi kiloa ja nyt veikkaisin neljää. ruoka on maistunut hyvin... onko teillä himoja? mulla ihan perusruoka ja leipä, tuoremehut, hedelmät, marjarahka sekä jäätelö silloin tällöin. yölläkin pitää välillä nousta syömään. alussa ei kuvotuksen takia ruoka maistunut, joten olen tässä viime viikkoina ottanut kovasti takaisin ; )



Vajaan kahden viikon päästä on rakenneultra. haluan tietää sukupuolen, jos kertovat. mites muut, tiedättekö / haluatteko tietää?

esikoisen kohdalla ei muka koskaan näkynyt, luulen, etteivät nähneet tarpeeksi selvästi sanoakseen mitään varmuudella tai eivät halunneet sanoa mitään, vaikka olisivat nähneet. jouduin silloin käymään tyksissä tutkimuksissa kun olin turussa käymässä viikolla 34 ja epäilin lapsiveden tihkumista. siellä yrittivät kyllä kovasti tutkia sukupuolta, mutta niin isosta on vaikea enää nähdä. se 20 viikkoa on kai paras ajankohta.



Eliane 18+2

Kiva et sulla Eliane on supparit rauhoittunut:)

Mulla tekee kans lähinnä mieli ihan perusruokia. Ananas, jäätelö ja mehukeitot on kyllä semmosia mitkä ihan himottaa välillä..

Aiotaan kysyä sukupuoli jos kertovat:) Ja ellei nyt ultrassa todeta sit jotain, mikä jättää ton sukupuoliasian aivan varjoonsa..



Soittelin tänään maanantain verikokeista: Mulla on hiivatulehdus lievänä ja toivon nyt et se olis ollut syy suppareihin ja supparit helpottais kun hiiva saadaan pois päiväjärjestyksestä! Hb oli noussut 107n. MUTTA- valko- ja punasolut ovat juuri ja juuri viitearvojen alapuolella!? Mitä ihmettä se tarkoittaa?? Neuvolan täti sanoi, että älä ole huolissasi, ei se mitään ole kun on niin pienesti ohi viitteiden! No, kyllä mä vaan huolestuin-tuntuu et kaikki menee koko ajan ihan päin pyllyä ja että olen niin vaivainen! Masennus puskee tänne nyt ja lujaa :( Niin ja sit joku vitsin munuaisarvokin oli vähän alle normaalin! Mikä ihme se on??? En ole kuullutkaan! Pelkkää huolta koko ajan *syvä huokaus*

Toivottavasti teillä sujuu paremmin!



Lumi ja Myttynen 18+0

voi ei lumi, älä nyt masennu. ne vaan tutkii niin hirveän tarkasti kaikki ja jos ei ole ihan millilleen raja-arvojen sisällä heti reagoidaan. toisaalta, jos ei mitään lisätutkimuksia tule, ei kai niissä mitään isoa ongelmaa ole. sua on kyllä tutkittu tosi tarkasti. monella muulla menee varmaan tuollaiset vaan ohi tietämättä.



Eliane 18+2

Yritin tuossa jo aiemmin kirjotella, mutta sitten työt keskeytti touhun.

Jospa nyt onnistas. =D



Lumi, sultahan on tutkittu näköjään vaikka mitä. Toivottavasti nuo raja-arvot nyt ei merkkaa mitään kummempaa ja ei varmaan merkkaakkaan. Haluavat vain olla tarkkoja ja huolellisia.

Olit kyselly tuossa aiemmin painosta ja kun eilen taas ajattelin, että pitääpä pistää taas noita lukemia ylös (merkkailen omia tuntojani ja mittojani semmoseen kirjaseen, niin voin sitten joskus myöhemmin niitä lueskella), niin kävinpä sitten vaa' alla. Onhan tuota painoa näköjään tullut nyt n. viitisen kiloa lähtöpainoon.

Viime neuvolakäynnillä oli painonnousu 333g/vko.

Nyt näyttäs, että taitaa tulla suurempi luku. Hui..

Tosin olen ollut aina ihan painoindeksin alarajalla, joten mulle saakin kuulema tulla ihan reippaasti noita kiloja, mutta onhan se tietty varmaan hyvä vähän kattoo ettei tulis niin järkyttävästi lisää.

Heh..



Sukupuolesta sen verran, että meillä mies on uteliaampi osapuoli sen suhteen, mutta jos vain suinkin kätilö meille sen sukupuolen kertoo, niin mikäpä siinä. Puolisentoista viikkoa pitäisi vielä jaksaa odotella, niin sitten olisi tuo rakenneultra.



Mitään kummempia ruokahimoja ei oikeastaan ole.

Aina välillä tulee sellaisia hetkellisiä " himoja" johonkin ruokaan, mutta nekään ei ole niin vahvoja että niitä olisi aivan pakko saada.

Itselle maistuu kyllä oikeastaan mikä vaan. Jostain syystä tosin liha pihvin muodossa saattaa välillä tökkiä.. Olen nyt tykästynyt erityisesti grillattuun kanaan (siihen mitä saa kaupoissa valmiina tiskiltä).

Ruisleipä ei myöskään jostain syystä oikein tunnu maistuvan, vaikka yleensä tykkään kyllä nimenomaan tuoreesta ruisleivästä.. hmmh..

Onneksi jotkin ruisleivät kuitenkin menee.



Omassa navassa ei oikeastaan ihmeempiä.

Tuossa viime viikonloppuna, kun kuivasin koiraa lenkin jälkeen ja nousin siitä sitten takaisin pystyyn, niin otti varsin ilkeästi alamasusta.

Oikein sillä tavalla viiltämällä poltti. Hui..

Onneksi meni kuitenkin ohi heti. Pientä nippailua tuntui sitten vielä illalla.

Tässä koneella istuessa aina tuossa ruoan jälkeen tuntuu monesti muljahtelua tuolla masussa, nimenomaan vain tuolla oikealla alamasussa (joskus myös vähän ylempänä, lähempänä napaa). Taitaa tosiaan olla jonkinlaista liikettä. =)

Nytkin välillä tuntuu.



Kuulin tässä hauskan kommentin eilen täällä työpaikalla eräältä sihteeriltä, jonka apuna täällä myöskin työskentelen.

Hän kysyi jotenkin hauskasti, että olenko aikonut kasvattaa tuohon mahan kohdille jotain? (en tarkkaa kommenttia muista, mutta se oli niin hauskasti sanottu, että ei voinut muuta kuin hymyillä)

Vastasin siihen sitten, että tarkoitus kyllä olisi. =D

Tietää nyt siis, että odotan.

Odotan tässä nyt sitten, että mitenkä tiuhaan noita kyselyjä rupeaa tulemaan. Toisaalta odotan sitä, että muutkin huomaisivat, mutta toisaalta taas jotenkin jännitän samaan aikaan heidän kommenttejaan.

Hassuja tunteita..



Nyt on taas vaihteeksi ollut jotenkin väsy ja laiskottaa kovasti töiden jälkeen. Mä en ymmärrä miten oon ennen tätä raskautta niin ahkerasti jaksanut käydä tallilla vielä töiden jälkeen, jopa kolmena päivänä viikossa (siis töistä kotiin, pikaisesti jotain ruokaa ja koira ulkona ja sitten tallille, jossa menee noin kolmisen nelisen tuntia ja sitten taas kotiin nukkumaan) + sitten vielä niinä päivinä kun en ole luuhannut tallilla olen koittanut lenkkeilyttää ahkerasti koiraa.

Nyt tuntuu ettei koirankaan kanssa jaksais lähtee.

Töiden jälkeen on pakko hetkeks jäädä sohvalle vähän olemaan, että jaksaa lähtee mihinkään.



No juu.

Nyt taidan lopetella ja jättää tilaa muillekin. =)

Aikas hiljasta täällä tosin on ollut.



-viivi ja onnimöttönen rv17+6

vaikka olenkin päässyt ultraan usein, mullakin alkaa aina epäusko kasvaa, kun väliä edelliseen neuvolakäyntiin tulee vähän enemmän. olen kovasti ihmetellyt, ettei liikkeitä tunnu. esikoisen liikkeet kun tunsin jo muistaakseni rv16-17. tänään kuitenkin jotakin ihan pientä on EHKÄ tuntunut hyvin alhaalla ja alaspain, ei niinkuin vatsaan päin. JOS ne ovat vauvan liikkeitä, vauva on tosi alhaalla ja jotenkin sellaisessa asennossa, että potkii alaspäin. viimeksi kyllä ne ensimmäisetkin liikkeet tuntuivat vatsalla. supistelu jatkuu, mutta aika kevyenä ja harvakseltaan. siitä en ole huolissani, kun 20 viikon aikoihin ne supistelut voi jo normaalisti alkaakin. supisteleeko muilla, kuin mulla ja lumilla?

vatsa on tosiaan jo niin iso, että jokainen puolituttu vastaantulija kysyy asiasta. olen jo tottunut kommentoimaan asiaa. vointia aina kysellään, mutta ei tule läheskään yhtä paljon kauhutarinoita, kuin esikoista odottaessa. ajattelevat varmaankin, etten ole enää niin säikky. onko teitä esikoisianne odottavia terrorisoitu pelottavilla raskaus-, synnytys- tai vauvatarinoilla? eivät tietysti tule ajatelleeksi, että raskaana oleva on aika herkässä mielentilassa näiden asioiden suhteen. Neuvojakaan ei ole enää sadellut paitsi tietysti kehoitettu lepäämään, mikä onkin ihan aiheellista.

jokos teillä on ensi viikolla ultria? mulla on sitten seuraavalla viikolla, eli reilun viikon päästä tiistaina.



Eliane 18+5

Mullakin on muutama harjoitussupistus tullut, muttei usein. Liikkeitä tuntuu päivittäin. Välillä möyritään enemmän ja välillä on rauhallisempaa. Liikkeiden tuntumiseenhan saattaa vaikuttaa monet asiat, joten niistä ei kai kannata tässä vaiheessa hermoilla.



Vatsa alkaa jo todellakin olla vauvamahan näköinen. Huomenna on rakenneultra, ja jos siellä on kaikki ok, niin annan luvan kertoa tämän uutisen niille lopuille sukulaisille ja tuttaville, jotka eivät vielä tiedä. Tosin meidän esikoinen on nyt kovasti alkanut puhua, että meille tulee vauva! Joten saapi nähdä, milloin asia paljastuu... :)



Minä en onneksi paljoa kauhutarinoita kuullut esikoista odottaessanikaan. Toisaalta nyt tuntuu, että olen kyllä lukenut niitä aika paljon enemmän... Silloin sitä oli aika sinisilmäinen (onneksi). En kyllä ole mitään pelkoja itselleni vielä kehitellyt. Jotenkin koko ajan on semmoinen olo, että katsotaan, miten tässä käy. Jos tulee jotain ei-toivottavaa vastaan, niin sitten vain eletään sen mukaan. En kuitenkaan pidä mitenkään itsestäänselvyytenä, että kaikki menisi hyvin. Viime kerrallakin vielä ultraan mennessä väläyttelin mielessä niitä ikävimpiäkin visioita. Ehkä tämä on jotain sopeutumista siihen, etten voi kuitenkaan näihin asioihin vaikuttaa, niin turha pullikoida vastaankaan. Kai myös tämä pitkä prosessi tämän raskauden alkuunsaamisessakin on edesauttanut oman kontrollintarpeen hellittämistä, mikä luontaisesti on mulla ollut aika vahva.



Itse, kun kerron raskauksistani/synnytyksestä tms, yritän aina olla tosi tarkka sanoissani, etten vaan aiheuttaisi kenellekään turhaa huolta. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, miten kunkin kohdalla asiat menee, niin on turha pelotella ketään etukäteen. Pikemminkin olen kertonut, miten helpostikin ne voivat mennä. Mulla oli esim. tosi helppo ja nopea synnytys.



Sitten takaisin lukemaan. Vointeja kaikille!



Leenis 18+6

Leenis: Kiva et sulla sujuu raskaus kivasti! Tule kertoo ultrakuulumiset sitten:)?

Eliane: Mulla on nyt mielestäni tuntunu potkuja muutamana päivänä. Liikkeet tuntuu aina tuolla aivan alhaalla ja aina oikealla puolella. Siellähän ton Myttysen kyllä sanottiin olevankin. Eilen illalla kun makoilin, niin ihan oikeasti tuntui pari muksaisua (navan alapuolella oikealla) ihan nahan läpi. Mietin, et tunsinko omiani ja käskin miehen kokeilla muutaman minuutin kuluttua mieskin tunsi yhden töytäisyn. Voiko olla mahdollista vai onkohan jotain lihasnykimistä mulla itsellä..

Mulla nimittäin on aika paljon lihasnykäyksiä pakarassa, mahassa ja raajoissa. Siis ihan kuin elohiiri, mutta lihaksessa. Vuosia sit kun kysyin lääkäriltä niistä, niin oli sitä mieltä, että neste- ja suolatasapaino vaikuttaa niihin. Eiliset tökkäisyt ei kyllä tuntunut miltään nykäisyltä..

No, onneks on ultra torstaina, niin saa tietää, et onko " poitsulla" kaikki hyvin:) Mulle ainakin sanottiin NKLlla ettei tarvii huolestua vaik liikkeitä ei tuntuis ennen 20tä viikkoa. Mulla toi istukka on taas etuseinässä, niin sekin kait vaimentaa niitä potkuja. Ja sehän vaikuttaa kans, et onko muksu selkä napaan päin vai miten.

Mulla on mahan kasvu tasoittunut-pysynyt jo joitain aikoja saman kokoisena. Sit vatsa ei ole enää ihan alhaalta häpyluun päältä pullea, vaan pullotus alkaa ylempää. Ihan outoa, koska Myttysenhän on todettu olevan just tuolla ihan alhaalla.

Supistuksia on edelleen joka päivä 5-10. Ihan sama mitä teen: pyöräillessä, kävellessä, kyykistyminen on pahinta ja selinmakuu, sit jos istuu liian kauan paikallaan jne..

Olen tullut siihen tulokseen, etten niitä voi estää, joten en jaksa niistä välittää-vaikkakin pakko on pysähtyä aina kun suppari tulee, sen verran kiristää ikävästi.

Kauhujuttuja mulle ei ole kerrottu, mutta sitäkin enemmän niitä on osunut silmiin netissä, kun on lueskellut muiden mammojen kuulumisia.. Täytyy vaan ajatella, et aika ja sattuma kohtaa meitä kaikkia, eikä etukäteen murehtimalla pysty ikäviä asioita väistämään.

Tänään taas verikokeita otettiin 10 putkea ja lisäksi emättimen streptokokkinäyte, joka vois olla syynä suppareihin.

Tulipa taas sepustusta..

Jaksamisia kaikille:)



Lumi ja Myttynen 18+5 (onko sullakin Eliane L.A 7.3.?)

Sähän olitkin Eliane kirjoittanut viestin eilen:) Niin muistinkin, et sul on L.A päivää ennen mua ja Leeniksellä kans...

Minullakin meinaa hermo ratketa, kun on tullut pitkä tauko neuvola- ym. käyntien väliin. Hankalassa alkuraskaudessa kävin tosiaan parhaimpina viikkoina kaksikin kertaa ultrassa ja korkeintaan kaksi viikkoa oli väliä, että sain elonmerkin vauvasta. Nyt on jo yli kolme viikkoa viime käynnistä. Perjantaina on onneksi neuvola ja odotan sitä hartaasti.



Vauvan liikkeitä olen toivonut tuntevani, jotta saisin mieleni sen avulla rauhoittumaan. Tarkkailen kaikkia tuntemuksia alavatsalla enkä tosiaan ole varma, olenko oikeasti tuntenut mitään. Useamman kerran minusta on tuntunut jonkinlaista ikään kuin kutinaa. Kun se on toistunut muutaman kerran olen alkanut lopulta eläillä, voisiko se olla vauvan liikkeitä. Eilen illalla makasin sängyssä viistosti kyljelläni (en uskalla maata aivan mahallani ja niin tunnen onneksi " pallon" sisälläni). Yhtäkkiä vasemmalla navan alapuolella nykäisi hyvin kevyesti kolme neljä kertaa. Ajattelin samaa kuin Lumi, että nykäisikö joku (suolenmutkan) lihas vai oliko se sittenkn vauva. En uskalla olla ihan varma, mutta olen toiveikas ;) Minullakin on ihan riittämiin noita tahattomia lihasnykäisyjä ja joskus kunnon kramppejakin ja nämä molemmat ovat mielestäni lisääntyneet nyt raskauden aikana.



Vatsa on hirveä pallo. Minusta se ei näytä vähääkään vauvamahalta, vaan näytän lihoneen 10 kiloa. Maha pullistuu minusta oudosti heti rintojen alta. Kukaan ei ole kysynyt minulta mitään eikä näyttänyt epälevän, että olisin raskaana. Se tosin voi selittyä sillä, että olen aiemminkin pukeutunut mielelläni väljiin vaatteisiin ja nyt tietenkin erityisesti.



En tiedä, ovatko menkkamaiset kivut supistuksia. Kipu alkaa herkästi silloin, jos esim. kävelen nopeasti tai teen muuta fyysistä - ja vastaavasti helpottaa usein, jos käyn makaamaan tai lepäämään. Kipuja on tosin joskus, vaikken tekisi mitään.



Huh, neljä yötä enää neuvolaan. En ole ennen huomannutkaan, millaiseen hysteerisyyteen minulla on taipumuksia, vaikkei minulle olekaan kerrottu mitään kauhujuttuja (niitä kyllä löytää netistä tahtomattaankin). On ollut niin raskas puuha päästä tähän asti ja sitä ennen on ollut sen verran pettymyksiä, että on vaikea uskoa, että asiat voisivat mennä hyvin. Minuun ei järkiajattelu oikein näytä tässä asiassa tehoavan. Olisi ihanaa, jos pystyisin olemaan huolehtimatta.



Minua muuten kuvottaa edelleen, lievästi, mutta sitkeästi. Iltaisin väsyttää hirveästi, vaikkei välttämättä nukuta. Illat menevät vain telkkaria katsoen.



Pinja ja peikonpoika rv 18+3

pinjaana, hyvä kuitenkin, ettei enää ole tarvinnut juosta koko ajan tutkimuksissa. toivottavasti neuvolan jälkeen saat mielenrauhan ja kohtahan liikkeet alkavat tuntua. menkkamainen kipu voi olla supistuksia. ne on sellaisia puristuksen tunteita, että vatsa menee ihan kovaksi ja pahimmillaan tulee menkkamaista kipua mahaan tai selkään. kipua ei kai saisi olla vielä kovin paljon tässä vaiheessa. se on hyvä, että sun supparit rauhoittuu levätessä.

mä olen huomannut että kun mä kiihdyn jostakin vaikka keskustellessa miehen kanssa, alkaa supistella. neuvolassa sanottiinkin, että myös stressi vaikuttaa.

lumi, meillä on siis molemmilla vauva kai aika alhaalla. tosin minäkin kuvittelen eilen tunteneeni jotakin ihan pientä navan alapuolella, toissailtana taas ihan häpyluun yläpuolella. nyt alan olla varma, että ole tuntenut oikeasti pari nykäisyä. JEEE!

kertokaa sitten ultrista, mulla on tosiaa vasta ensi viikolla. sukupuoltakin jännitän kovasti, vaikka se ei välttämättä selviäkään siinä.



Eliane 19

Siellä pieni liikuskeli kovasti ja oli kasvanut hyvin. :) Kaikki näytti normaalilta. Sukupuolta en edes kysellyt, kun eivät tuolla Kättärillä sitä kerro. Täytyypi taas näyttää ultrakuvia miehen eläinlääkärisiskolle, joka meille viimeksikin veikkasi ihan oikein! ;) Onhan tuo aika liikuttavaa nähdä vauva kuvaruudulta. Tällä kertaa ei kyllä tullut kuin pari kertaa tippa silmään, viimeksi (esikoisen kanssa) kun en pystynyt ultrausten aikana puhumaankaan liikutukseltani!



Pinjaana, muakin kyllä kuvottaa joskus iltaisin vielä lievästi. Ja närästää myös. Pikkuhiljaa saisi jo mielellään normalisoitua...



Leenis 19+0

Taas vaihteeksi töissä tökkii nää vauvalehden sivut enkä pääse lukemaan näitä keskustelupalstoja. =(

Hyvinpä ne toimikin parisen viikkoo, mikä lie taas tullut.



Tänään tuntui ensimmäinen aivan kunnon jumpsautus tuohon masuun. =) Pientä muljuttelua on aina silloin tällöin tuntunut, ja mullakin muuten oikealla puolella alavatsalla (jossain keskivaiheilla), mutta tänä aamuna töissä tuli sitten ihan kunnon tömäys.

Viikonloppunakin tunsin tuossa navasta alaspäin sellaisen jännän tunteen niin kuin joku olisi kättä vetänyt mahaa pitkin, oletan että sekin oli varmasti vauvan liikkeitä. Joten, eiköhän nuo tuosta vahvistu.

=)

Ensi viikolla olisi meilläkin viimein rakenneultra.



Leenis olikin jo ultrassa käynyt ja kaikki oli ollut hyvin. =)

Kiva kuulla.



Mukava kuulla taas Pinjaanastakin.

Eiköhän teilläkin ala pikku hiljaa olemaan pahin takana päin.

Ja sulla on neuvolakin jo tällä viikolla. Pääset kuuntelemaan sydänääniä. =)



Mäkin olen toistaiseksi säästynyt noilta raskaus- ym. kauhutarinoilta, mutta saapa nähdä tuleeko joku niitä vielä kertomaan.

Nythän tää raskaus alkaa jo näkymään sen verran ettei sitä ole enää peitteleminen, joten töissä voisin hyvinkin kuulevani vaikka mitä juttuja.

Tänään tuli jo toinen kysely töissä, että onko meille tulossa vauva, joten nyt alkaa varmaan olemaan sen verran jo mahaa ettei ole enää epäilystäkään. Oonpa muuten huomannut jo parin takinkin jääneen pieneksi (tai toinen ottaa jotenkin hassusti mahaan eikä ole oikein enää miellyttävä ulkoillessa, toinen ei kyllä selkeesti enää mene kiinnikään). Johtuu varmasti siitä, kun olen aina ollut pieni kokoinen ja hoikka, niin tietysti vaatteetkin ovat aika tyköistuvia.



Luulenpa, että minäkin olen tuntenut muutamia supistuksia.

Sellaista puristavaa tunnetta, mutta vain alamasulla ja välillä selänkin puolella.

Tänään pistin merkille hetken reippaamman työnteon jälkeen saman tunteen ilmaantuvan ja menevän sitten ohi, kun istahdin taas koneen ääreen. Onneksi noita tuntemuksia on kyllä aika harvoin.

Pitää ottaa mahdollisimman rennosti kaikki kiireellisemmätkin hommat. =)



Aamuherätykset (puol kuudelta) tuntuvat tulevan jotenkin entistä vaikeammiksi.

Tuntuu että yöllä on niin kova meno päällä, kun näkee unia koko ajan, ettei ole tullut varsinaisesti levättyä lainkaan. Tänäänkin bussissa tuntui ettei pysy millään hereillä töihin asti.

Mites muilla, ootteko hyvin jaksaneet töissä ja herätä aamuisin?



Eipä täällä tämän ihmeempiä.

Viikonloppuna musta tulee ekaa kertaa kummikin. =)

Kivaa!

Nyt tarttee lähtee pistää vaatetta päälle, niin pääsen miehen matkaan vielä kaupoille.



-viivi ja onnimöttönen rv18+4



P.S. Tuossa aiemmin oli kyselyä tuosta uudesta pinosta.

No, kyllähän sen uuden vois munkin puolesta alottaa, vaikka vain maaliskuiset nimellä (tai jotain).. mutta, kyllähän nää uudet viestit löytyy näinkin, kun menen aina sille sivulle jonka olen viimeksi lukenut (jos vain suinkin muistan minkä olen viimeksi avannut).

tänään viimeistä päivää töissä ennen reilun viikon lomaa. tulee kyllä jo tarpeeseen. edellisessä raskaudessa, vaikka pahoinvointi oli jo loppunut, onnistuin saamaan sen aikaiseksi lentokoneessa ja laivassa. olen loman aikana menossa laivalle, joten saa nähdä, miten käy. muulloin en kyllä kärsi merisairaudesta.

joo, kyllä mullakin yöt on tosi levottomia ja kevyttä unta ja aamuisin väsyttää. muuten vointi on hyvä.



nyt tuntuu harvakseltaan silloin tällöin ihan pienen pieniä liikkeitä masussa. kohtapuolin varmasti kaikki alkavat saada samoja tunnelmia. liikkeet jotenkin konkretisoivat tilannetta niin, että synnytystäkin olen jo alkanut miettiä ja antanut ohjeita miehelle ; ) ensimmäisessä raskaudessa en halunnut ajatellakaan koko asiaa ennen kuin olin valmis siihen eli aika myöhään vasta. nyt en vaan ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. sitten kun esikoista odottavat olette valmiita ajattelemaan asiaa, voin kertoa kokemuksia ja tiedossa ei ole kauhutarina, vaan ihan positiivinen juttu.



pitäisi kiireesti saada hoidettua kaikki työasiat kuntoon ennen lomaa, joten palaan asiaan pitemmälti myöhemmin.



Eliane 19+3

Toivottavasti säästyt Eliane meripahoinvoinnilta!

Mä nukun öisin vissiin niin sikeästi, ettei mua vaivaa levottomat unet, niinkuin Viiviä ja Elianea. Vaikkakin kyllä näen aina yleensäkin ihan levottomia unia..

Täällä on rakenneultra takana ja vauvalla kaikki hienosti:)

Vaikka joku lääkäri pohtikin, että pitääkö vauvaa mittailla vielä ylimääräisellä ultralla kun niin huono tuo Hb(perjantaina oli 100) ja lisäksi mulla on keliakia, niin ultraan ei ole nyt tarvetta, koska vauva oli joissakin mitoissa yli viikon " ikäistään isompi" , eikä yhdessäkään mitassa ollut ikäistään pienemmän kokoinen. Sukupuolta ei kätilö uskaltanut veikata: totesi vain, ettei pippeliä ole ainakaan näkynyt, mutta että voi silti olla poika. Tilasin siis ajan Bruno C:lle femedaan marraskuun lopuksi. Viikot ole sillon jotain 26+, jolloin sukupuoli näkyy varmasti. Mehän päästiin mukaan sikiön sydämen tarkkaan ultraäänitutkimukseen, kun lääkäreillä on koulutuspäivät NKL:lla 11.11. Meiltä kysyttiin(tuli puhelinsoitto), et halutaanko osallistua ilmaiseksi siihen ja tottakai halutaan:) Yritän vielä siinä utsia sukupuolta..

Hain eilen ne kuukausi sitten tilaamani Brio Novat ja nyt ovat niin hienoina tossa makuuhuoneessa, kun en uskalla yleisessä kellarissa tyhjillään säilytellä 5kk:tta, ettei joku riko niitä.

Liikkeitä on nyt tuntunut melkein päivittäin, mutta ovat vielä pieniä ja harvakseltaan.

Päänsärky on taas ollut riesana monta päivää ja lapaluiden väli ja niskat on niin jumissa ettei tosikaan-sieltähän tuo päänsärkykin tulee.

Streptokokkia mulla ei ollut, eli supistelee muuten vaan. Supparit ei ollu avannu paikkoja, joten voin olla " huoleti" . Kätilö sanoi jorvissa, et usein ne raskaudet, joissa supistelee paljon, menevät loppuun asti. Ja että nykyään pidetään hyvänä, että kohtu harjoittelee paljon..

Äitiyspakkausta en sittenkään ota, kun ovat niin tylsiä ne vaatteet ja ole kavereilta saanut kasapäin tyttöjen vaatteita..kyllä kai niistä osa pojallekin sopii, jos tämä poika on niinkuin luulen:)

Joulun jälkeen saa varmaan aleista halvalla minivaatteita, joten ostelen sit jonkun verran. Ei niitä niin hirveesti tarvii ollakaan ihan vauvana.

Mukavaa lomaa Elianelle ja kaikille hyvää viikonloppua:)



Lumi ja Myttynen 19+3

Pikaisesti ajattelin tulla taas pyörähtämään ennen kuin lähden tästä koiran kanssa ulkoilemaan. Aamulla satoi vettä ja piti täällä kotosalla vähän tehdä pientä siistimistä, niin päätin sitten viedä koiran ulkoilemaan pidemmälle vasta myöhemmin.

Nythän tuo ilmakin näyttää kummasti selkiytyneen, joten toivottavasti vesisade ei yllätä kun lähdetään.



Liikkeitä on ruvennut tuntumaan nyt ihan joka päivä melkein.

Noita pieniä muksauksia.

Eilen vauva tuntui olevan erityisen vilkkaalla päällä ja muksautteli aika moneen otteeseen päivän aikana. Illalla intoutui sitten jumpsauttamaan ihan kunnolla tuohon keskelle masua, että se tuntui ihan selvästi myös kädellä kokeiltuna. Jumpsautti neljä tai viis kertaa peräkkäin. Hauska tunne. =)



Synnytystä on tullut ajateltua aina silloin tällöin, mutta toistaiseksi se tuntuu vielä jotenkin kaukaiselta. Tavallaan se hieman pelottaa, mutta tavallaan mulla ei oikeastaan ole minkäänlaisia ennakko odotuksia. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Onhan ne monet muutkin naiset siitä selvinneet, joten enköhän minäkin.

Joten Eliane, kerro ihmeessä kokemuksiasi synnytyksestä.

Minä olen ainakin kovin utelias kaikkeen siihen liittyvään.

Jonkun verran on tullut luettua noita synnytyskertomuksiakin täältä netistä ja kyllähän niitä moneen junaan on ollut. Mutta pääpiirteissään kaikki on kuitenkin sujunut hyvin monella.



Eipä täällä tämän kummempaa.

Huomenna olisi sitten tulevan kummitytön ristiäiset. =)



-viivi ja onnimöttönen rv19+1

lumi, kiva, että kaikki oli hyvin ultrassa. vai että tyttö - ehkä? kumpikos se sun esikoinen olikaan? sulla on tosiaan vieläkin alainen se hg. paljonko syöt rautalisää?

mullakin tuntui tänään jo vatsan läpi kädellä liikkeet. se kyllä rauhoittaa kummasti, kun liikkeet alkavat tuntua ja voi olla koko ajan varma siitä, että kaikki on kunnossa.



no mä kerron siitä synnytyksestä:

40+1 aikaisin aamulla supisteli jo ihan pikkuisen kovemmin kuin tavallisesti, ei yhtään kipeästi kuitenkaan ja oli sanottu että sitä on esim. monena aamuyönä ennen synnytystä. toivoin kovasti vauvan jo syntyvän, joten yritin pysytellä liikkeessä, kävin kävelyllä, luin lehteä kyykyssä lattailla (neuvolassa oli vinkattu tästä) ja kävin kävelyllä uudestaan. kuitenkin pettymyksekseni supistukset rauhoittuivat. nukuin päiväunet, kävin ulkona syömässä jne. sitten illemmalla olin juuri taas lähtenyt kävelylle kun lapsivedet meni. siis kaikki kerralla niin, ettei sitä voinut olla huomaamatta. tämä oli todellinen yllätys, koska en ollut uskonut että synnytys todella on niin lähellä. tästä viiden tunnin kuluttua vauva oli syntynyt.

lapsiveden menon jälkeen lähdin heti sairaalaan, jonne päästyäni rajut supistukset olivat jo täysillä menossa. yritin lämpöpusseja ja keinutuolia, mutta mikään ei helpottanut. sitten siirryin sängylle ja otin ilokaasua. ilokaasu auttoi rentoutumaan supistusten välissä, mutta itse supistuksiin se ei kyllä tehonnut. aluksi en ollut avautunut vielä yhtään, joten epiduraalia ei voitu antaa. noin puolessa välissä sain sitten epiduraalin, joka auttoi kipuun, mutta ei poistanut sitä kokonaan. epiduraalin kanssa kyllä pärjäsin kuitenkin hyvin.

sitten yllättäen tullessaan taas huoneeseen tarkistamaan tilannetta kätilö totesi, että nyt voi alkaa ponnistamaan. ponnistusvaihe kesti pitkään, melkein tunnin. se ei kuitenkaan ollut kamalaa, koska epiduraali vaikutti vielä ja jaksoin hyvin. otin jokaisen ponnistuksen välissä juotavaa ja keskustelin kätilön kanssa. epparia ei leikattu, mikä olisi tietysti nopeuttanut synnytystä. olin tähän ratkaisuun tyytyväinen. sitten lopulta vauva syntyi ja sain sen rinnan päälle. vähän ajan kuluttua nousin sängystä, kävin synnytyssalin suihkussa, söin välipalaa ja kärräsin vauvan itse pitkän matkan synnytysvuodeosastolle. olo oli todella hyvä ja jäi hyvä fiilis.

kokonaisuudessaan voisi todeta, että meni hyvin ja oli helpompaa, kun olin kuvitellut. pahinta oli ehkä ne pari-kolme ensimmäistä tuntia ennen epiduraalia. supistukset kun olivat hyvin rajuja, koska synnytys ja avautuminen tapahtuivat niin nopeasti. vielä mainittakoon se, että olin kyllä etukäteen pelännyt synnytystä enkä yleensä ole mitenkään erityisen rohkea ja urhea, olin jopa ällönnyt kaikkia " supersynnyttäjä" -juttuja.

tulevassa synnytyksessä haluan edelleen epiduraalin tai muita OIKEITA lääkkeitä ja lisäksi enintään ilokaasua, muista ei minulle ole hyötyä.

toivottavasti tämä pikemminkin rohkaisi, kuin kauhistutti ensisynnyttäjiä. minua itseäni kokemus ainakin rohkaisi ja olisin valmis menemään synnyttämään uudelleen vaikka heti tänään, jos vauva vaan olisi jo tarpeeksi iso.



Eliane 19+4