Maaliskuisia?
Olen jo jonkun aikaa kurkkinut ja odotellut, että joku aloittaisi meille maaliskuisille oman pinon. Vai eikö muita ole?! Itse olen jo liittynyt tuonne odotuspuolen maalismasuihin, mutta siellä porukkaa on kuin pipoa ja tekstiä tulee sivu tolkulla joka päivä, en minä niitä jaksa lukea, jotta pysyisin kärryillä. Ajattelin jospa meitä täällä olisi vähemmän.
Kerronpa nyt jotain meidän taustoista, jäinpä nyt sitten yksin pinooni tai en :). Eli meillä yritystä tuli kesäkuussa kolme vuotta täyteen, ilman ensimmäistäkään plussaa tai häivähdystäkään haamusta. Vuosi sitten mies kävi simppatestissä ja multa otettiin verikokeita ja mulle tehtiin myös laparoskopia. Mitään vikaa ei löytynyt. Viime maaliskuussa mulle tehtiin eka inseminaatio luonnolliseen kiertoon, mutta eipä tuottanut tulosta. Monta kiertoa meni hukkaan ovista tikutellessa, kun aina sattui viikonlopulle tai pyhäpäiville tms. Tuntui jo tosi turhauttavalta leikkiä niiden tikkujen kanssa.
Kesäkuun alussa arvailin oviksen sattuvan juhannusviikolle, mutta samalla heräsi epäilys polin kesälomista. Ja niinhän siinä kävi, että lomat pukkasi päälle ja hoidot olisi jatkuneet elokuussa. Päätettiin sitten ottaa rennosti ja unohtaa lapsettomuus pariksi kuukaudeksi. Ovistikut jäi kaapin kätköihin ja kiertopäivien laskemiset sai jäädä. Ja juuri silloin, kun vähiten osasin odottaa aloin epäillä raskautta. Tuhrua tuli parina päivänä, kuten mun menkat aina alkaa. Sitten on yksi vuodoton päivä, kunnes alkaa kunnon vuoto. Nyt oli vuodottomia päivä tuhrun jälkeen useampi ja testi näyttikin ilokseni kahta viivaa. Eihän sitä kerrasta uskonut, vaan testejä kului vissiin viisi.
Nyt on rv 6+5. Vähitellen olen alkanut sisäistää, että sitä tosiaan saattaisi olla raskaana ja ilman mitään hoitoja. Ensi viikolla olisi eka neuvolakäynti ja parin viikon päästä ultra.
Niin, eli onkos täällä muita vai jääkö tämä yksinpuheluksi :(? Tänne kuitenkin tunnen kuuluvani, vaikka ilman hoitoja raskaus saatiinkin lopulta alulle, mutta menihän siihen kolme pitkää vuotta.
Kommentit (292)
Aikamoinen tuisku ja tuuli tuolla ulkosalla.
Eipä hirveesti koiran kanssa viihdytty sitten tuolla pellolla, kun tuuli sen verran reippaasti että hyvä että pystyssä pysyi.
Lisa-Marien kanssa samaa mieltä siinä, että aika menee todellakin vauhdilla. Mullakin jo kolmas viikko kotosalla vetelee viimesiään ja ens viikon jälkeen alkaa ihan virallisesti äippäloma.
Vähän jänskättää, että millon pikkuinen sitten päättää syntyä.
Tuleeko ajoissa vai päättääkö antaa vähän odotuttaa itseään.
Kaverin esikoinen syntyi viikoilla 35+ ja eihän tässä siihen ole enää itsellä kuin viikko! Hui!
Kun ei nyt kuitenkaan vielä ihan niin ajoissa tulisi.
Oon huomannut aivan saman ilmiön kuin Pinjaana, että valkovuotoa tulee aika reippaasti. Tuossa perhevalmennuksessa oli viimeksi synnytyksestä ja sitten puhuttiin myöskin tuosta lapsivedestä, että sitäkin voi tihkua jos vauva on saanut kalvoihin reiän. Tällöin tarttisi mennä äippäpolille näytille. Mulla rupesi kyllä heti taas mielikuvitus laukkailemaan ja rupesin epäilemään vaikka mitä, mutta tulin kyllä siihen lopputulokseen, että tuo on valkovuotoa mitä tuolta tulee.
Myös noista yöllisistä kuumotuksista on täälläkin kärsitty.
Toisinaan tulee kaupassakin sellainen valtava hiostus.
Tietysti kun vaatetta pitää olla päällä, että tarkenee myös ulkosalla, mutta eipä tuossa viime viikolla kyllä niin kylmä ollut.. =D
Omassa navassa ei mitään kummoisempia.
Vaava liikuskelee suhteellisen ahkerasti. Välillä on tosin vähän hiljaisempia päiviä, mutta aina jossain välissä päivää kuitenkin ilmoittelee itsestään. Liikkeet on enemmänkin tuollaista asentojen vaihtelua ja muuta epämääräistä möyrintää. Potkuja ei hirveästi enää tule.
Vointikin on edelleen pysynyt ihan hyvänä. Harjoitussupistuksia tulee päivittäin, mutta ovat kivuttomia ja taitaa edelleen kuitenkin olla sen alle kymmenen päivässä.
Mielenkiinnolla odotan jo parin viikon päästä olevaa neuvolalääkäriä, että mitä se tuumailee.
Ens viikolla olisi tavallinen neuvola käynti.
Jep.
Nyt tarttee mennä takaisin ruoanlaiton pariin.
Hyviä vointeja kaikille.
-viivi ja onnimöttönen rv34+0
Ensimmäinen lomapäivä meneillään =)! Tosin tämä viikko menee vielä talvilomana, mutta ensi maanantaista alkaa sitten virallisesti äitiysloma. Tämä päivä on mennyt rennosti takkaan puita lisäilemällä ja netin syövereissä surffailemalla. Huomiselle olisikin sitten enemmän ohjelmaa ja keskiviikkona taas neuvolakin.
Mulla on ilmaantunut viime viikolla uusi oire, turvotus :/. Sormet turpoaa ja toisinaan sormuksen saa vaivoin pois. Muutenkin sormet tuntuu etenkin aamuisin ja iltaisin varsin voimattomilta pökkelöiltä. Öisin kädet puutuu, liittyykö se sitten tähän vai ei, kun samaa on ollut ajoittain muulloinkin. Sukatkin tuntuu painavan nilkkoihin varsin " mukavat" urat.
L-M 34+1
Ei lopu mun painajaiset. Ensinnä vuoto uusiutui ja laukkasin taas päivystyksessä, mutta vuodon syytä ei löytynyt. Sen jälkeen tuhrua on tullut koko viikon. Nyt se näyttää taas hiljalleen lakanneen, mutta tuleeko sitten uusi vuoto? Hermot alkaa olla sen kanssa jo loppu.
Perjantaina nt-ultrassa todettiin niskaturvotusta ja kätilö suositteli jatkotutkimuksia. Ensin säikähdin pahasti, mutta nyt olen tyyntynyt ajattelemaan, että ensinnä turvotus on vain riski, ei varma tuomio vammaisesta lapsesta, ja toiseksi vammainen lapsi ei ehkä ole pahimpia niistä asioista, joita voisi tapahtua. Riippuu tietenkin vamman laadusta, mutta niskaturvotus kertoo kai lähinnä down-syndroomasta, mitä en pidä " järkyttävänä" vaihtoehtona. Vammainen lapsi pelottaa, koska on paljon vaikeampi kuvitella, millaista sen kanssa elämä on eli se on vieläkin tuntemattomampaa kuin " vain" oman lapsen kanssa eläminen.
Kun koko tämä lapsenhankinta on sellaista jatkuvaa painajaista, minun hermot loppui täysin perjantaina. Olen vain itkenyt ja itkenyt enkä edes tiedä kunnolla miksi. Luulen, että syy on jatkuva kuvotus, oksentelu, vuodot, jotka ovat vieneet voimat. Olen ollut hermostunut, pelännyt keskenmenoa, ahdistunut vuodoista ja nyt sitten taas lyödään uudelle epävarmuustekijällä. En kertakaikkiaan jaksa tällä hetkellä.
Huomenna olisi jo aika lääkäriin jatkotutkimuksia ajatellen. En kuitenkaan saanut nt-ultrassa mitään tietoa mistään. Haluan ehdottomasti ensin selvityksen siitä, mikä on tilanne ja mitä tutkimuksilla voidaan selvittää, ennen kuin voin suostua mihinkään. Tutkimukset kun lisäävät keskenmenoriskiä.
Kätilö ei kertonut minulle mitään muuta nt-ultran tuloksista kuin niskaturvotuksen ja sen, ettei " muuta ollut" . Ilmeisesti siis kaikki muu on ok. Harmittaa kuitenkin, etten saanut mitään tuloksia. En tajunnut pyytää, kun olin niin uponnut huolehtimaan niskaturvotuksesta.
Edelleenkään hedelmöityspäivää ei suostuta noteeraamaan millään tavalla (valitin siitä aikaisemmin). Käsittämättömintä oli, että, vaikka kätilö totesi vauvan vastaavan viikkoja 13+0, mikä on täsmälleen viikot laskettuna hedelmöityspäivästä, niin hän oli kuitenkin sitä mieltä, että vauva oli pari päivää kehityksestä edellä, koska kuukautisista laskettuna viikot olisivat olleet 12+5. Siksi hän oli aikeissa siirtää laskettua aikaa päivän myöhemmäksi, vaikka se jo nyt laskettuna hedelmöityspäivästä on 40+1. Kätilö olisi siis merkinnyt mielellään korttiin la:ksi päivän 40+2 (siis kuukautisista 40+0), mutta ajattelin sitten, ettei muuta lääkärin laittamaa päivämäärää. Tiedän, ettei tämä ole merkittävä asia millään tavalla. Ärsyttää, kun äitiyskortissa viikot seilaa eestaas, vaikkei siihen ole mitään syytä. Kätilö ei ollut mukava ihminen eikä mielestäni hoitanut tutkimuksen henkistä puolta millään tasolla. Kun en jaksa haukkua häntä kaikista pienistä yksityiskohdista, takerrun rv:n ja la:n laskemiseen. Kertokoon se tunteistani saamaani kohtelua kohtaan.
Viivi: meillä on sama tilanne: käytössä on luovutetut siittiöt. Miehelläni tosin oli jonkin verran omia ja siksi teimme neljä tuloksetonta ICSIä ennen luovutettuihin siirtymistä. Laskettu aika on sama 9.3. Minäkin kirjoittelin jonkin verran odotus-puolelle, mutta siellä on paljon väkeä ja tuntuu kodikkaammalta tällä puolen, missä on samoista lähtökohdista lähteviä ihmisiä.
Kiitos kaikille muillekin huomioon ottamisesta!
Pinja 13+2
Tervetuloa mukaan viivi99 :)! Ja Pinjaanalle jaksamista, ehkä kaikki menee lopulta kuitenkin hyvin ja saatte terveen lapsen syliin, toivotaan niin.
Minulla oli tiistaina neuvolakäynti ja yllätyksenä sain kuulla pari viikkoa sitten viemäni virtsanäytteen tulokset, että olisi sitten virtsatientulehdus päällä :0. Ei ensimmäistäkään oiretta ilmassa, mitä nyt vessassa olen muutenkin rampannut ahkerammin, mutta raskauden piikkiin olen senkin laittanut. Öisin tosin joudun käymään jopa kolme neljäkin kertaa vessassa. Antibioottikuurihan siitä tuli ja tänään söinkin viimeiset tabut. Viikon päästä täytyy kiikuttaa uusi näyte labraan. Jostain luinkin, että toistuvat virtsatientulehdukset voikin olla kiusana näin raskausaikana, vaikka muuten siihen ei taipumusta olisikaan. Mullakin on ollut vain kerran aiemmin virtsis ja sekin vuosia sitten.
Mua kyllä houkuttelis tiedustella rakenneultrassa pienokaisen sukupuolta. Mies oli ensin vastaan, mutta myöntyi sekin. Meillä on nimittäin talon rakennuspuuhat menossa, joten tietäisi sitten minkä väriseksi sisustaisi pikkuiselle oman huoneen. Ja tokihan olisi kivempi ostella vaatteitakin, kun ne on niin hyvin koodattu tytölle tai pojalle. Mutta muille ei kyllä ajateltu etukäteen kertoa. Vauvan huoneen ovikin pidetään tiukasti vierailta säpissä syntymään asti ;). Niin, meillä rakenneultra on 23.10. Ja synnyttämän menen KOKS:iin eli Kymenlaakson keskussairaalaan.
Mutta nyt sämpylöitä leipomaan, taitaa olla jo taikina kohonnut :).
Lisa-Marie ja Tipunen 13+0
olen todella pahoillani. kuulostaa hyvin raskaalta. varmasti on hermot riekaleina ja jaksaminen lopussa. kuitenkin vielä joskus tätäkin aikaa voi muistella vain hyvin ikävänä ohimenevänä ajanjaksona. tuloshan voi edelleen olla hyvin palkitseva. tuloksen lisäksi toivon, että pääset vielä nauttimaan raskaudesta.
niskaturvotuksesta sanoitkin, että on vain riskitekijä. mun tutuilla on sitä ollut ja terve vauva on syntynyt. me ei varmaankaan aiota mennä siihen down riskiä mittaavaan verikokeeseen, vaikka sitä täällä tarjotaan kaikille. me tiedetään aika paljon downin syndroomasta ja tehtäisiin lapsi kaikesta huolimatta.
on ikävää, jos hoitohenkilökunta ei huomioi tunnepuolta ollenkaan. varsinkin tuollaisessa tilanteessa, jossa on hyvin tiukassa paikassa ja tarvitsisi tukea. mä loukkaannuin edellisessä raskaudessa niin pahasti yhdelle lääkärille, etten suostu sille enää menemään. siksi me on käyty ultratkin terveydenhoitajalla, enkä ole ollut lääkärissä vielä ollenkaan, kun muita vaihtoehtoja ei ole tarjottu.
jaksamista!
eliane 13+5
Täältä iso myötätunto (((halaus)))! Kyllä sinulle nyt sitten kasaantuu kaikki huolet!
Itse varmaan tuossa tilanteessa ottaisin mahdollisimman paljon selvää esim. downista. Netistä varmaan löytyy tietoa. Itsekään en oikein hyvin sitä tunne, mutta uskoisin, että kun tietää, mistä on kyse, on tilanteeseen helpompi sopeutua. Ja onhan tuo tosiaan vasta riski, eikä kerro totuutta, mutta uskon, että tämä aika on erittäin piinaavaa! Sanottiinko sinulle, paljonko turvotusta oli? Voimia teille!!
Täällä päin ei edes automaattisesti tarjota veriseulaa. Oletteko kuulleet siitä, että sitä ei edes suositella ivf-raskauksissa (ja ilmeisesti icsi ja pas myös)? Antaa kuulemma turhan paljon vääriä hälytyksiä. Minkä takia, sitä ei tiedetä.
Meillä on rakenneultra 10.10. ja ainakaan Kättärillä, jonne ollaan menossa, ei kerrota sukupuolta.
Leenis 13+5
aattelin pompata tähän pinoon teidän seuraksi :) Meidän 2. pienen ihmeen la on 6.3. Esikoinen täyttää maaliskuun lopussa 3v.
Alkuraskaus on sujunut ihan hyvin. Yks asia mua vaan stressaa. Me ei asuta suomessa ja täällä on toi tässäkin ketjussa mainittu veriseula kaikille raskaana oleville...Jo esikkoa odottaessa taistelin itseni kanssa, onko mussa naista tehdä oman pääni mukaan ja kieltäytyä testistä. Sillon ei ollu pokkaa sitä lopulta tehdä ja silloin tulos oli ok. Nyt taistelen jälleen saman kysymyksen kanssa. Lähipiirissä on ollut äitejä, jotka on saanut tosta väärän positiivisen tuloksen ja joutunut sitten lapsivesipunktioon josta selvinnyt, että kaikki on OK. Mua toi kysymys stressaa, koska tää lapsi on ihme ja ei haluis ottaa mitään turhia riskejä (lapsivesipunktohan ei oo riskitön tutkimus). Eli jos meen testiin ja tulos onkin positiivinen, sitten joko joutuu murehtimaan koko raskausajan (muutenkin stressaa raskausaikana kaikesta enemmän) tai ottamaan riskin ja menemään jatkotutkimuksiin. Mä en haluais joutua tohon valintatilanteeseen mistään hinnasta. Yritin tänään puhua siitä neuvola käynnillä täkäläiselle kätilölle, mutta jotenkin hän ei kuullu mitä yritin sanoa ja sain lähetteen siihen verikokeeseen.Mä oisin valmis mielluimin ottamaan riskin synnyttää vammanen lapsi kun riskin murehtia testituloksia...Joka tapauksessa en näkis aborttia omalla kohdalla vaihtoehdoksi...Siinä niskapoimu ja rakenneultrassa oon kyllä valmis käymään.
*seisoo lähete kädessä ja miettii mitä sille tekis...*
Onnellista odotusta teille kaikille!
teat + pikkuinen 14vk
kotona vietän sairaspäivää kovassa flunssassa. normaalisti olen mennyt kipeänäkin töihin mutta nyt järki leikkasi sen verran, ettei raskaana kannata urheilla näillä asioilla.
teat, olen samaa mieltä, että noissa seulonta-asioissa pitäisi olla hienotunteinen, eikä tyrkyttää pakolla. meille esitettiin asia niin, että saa itse valita. oltiin silloin vielä vähän epävarmoja, joten saimme lähetteen, mutta nyt olemme päättäneet ettemme sitä käytä.
synnytysvalmennukset täällä kyllä tarjotaan melko pakollisina ainakin ensimmäisessä raskaudessa. kävin ne kiltisti läpi esikoista odottaessa, mutta asia harmitti jälkeenpäin. minun kohdallani ne aiheuttivat pelkoa ja ahdistusta. synnytys meni hyvin, joten ihan turhaan kuuntelin ne pelottelut. tämä on tietysti hyvin henkilö- ja tapauskohtaista.
jos tässä raskaudessa niin pitkälle päästään aion vaan mennä suoraan synnytykseen ilman mitään valmennuksia. ilmoitin asiasta jo neuvolassakin.
mitä pinjaanalle kuuluu? entäs muille?
eliane rv14
Hei!
Luin ketjuanne (palstailen itse huhtikuisissa :)) ja huomasin sinulla Lisa-Marie olleen keltasenrusehtavaa vuotoa joskus alussa...
Olen itse ollut hermoraunio samanlaisen vuodon vuoksi, mutta näköjään se voikin olla ihan normaalia...
Minulla tätä vuotoa on kestänyt vajaa 5 päivää, siis todella niukkana...pari tippaa silloin tällöin...päivän mittaan...
Muistatko liittyikö sinulla siihen vuotoon mitään muita oireita?? Ja kauanko vuoto kesti...
KIITOS paljon, olen itse epäillyt emätintulehdusta ja vaikka mitä!!Hiivaa sen ei kuitenkaan pitäisi olla, hoidin hiivan pois jonkin aikaa sitten.
Kiitos jos jaksat vastata!!
T.Annme rv 7+2
PS. Hain apteekista Ecovag-maitohappakapseleita, katsotaan auttavatko ne :).
Täytyy vastata jokaiseen viestiin yksi kerrallaan, kun en muuten muista mitä kenelläkun oli " sydämellään" .
Voimia Pinjaana sinulle! Kyllä sulla on ollut paljon jaksamista!
Turvotushan nimenomaan on vain lisääntynyt mahdollisuus kromosomipoikkavuuteen tai sydänvikaan. Se ei missään tapauksessa tarkoita, että lapsi olisi sairas! Olen kuullut useammankin kerran, ettei veriseuloja pitäisi/kannattaisi tehdä, jos lapsi on saanut alkunsa ivf:llä, pas:silla. Verikoe on antanut paljon virheellisiä tuloksia-niin että verikokeessa näyttäisi lapsen olevan sairas, vaikka onkin sitten ollut syntyessään täysin terve! Tietenkin asia kannattaa varmistaa lääkäreiltä, koska näin olen lukenut ja kuullut-en kuitenkaan lääkäriltä.
Turvotuksen perusteellahan löydetään n. 50-60% kromosomipoikkeavuuksista, eli 40-50%:lla sairaista lapsista turvotusta ei ole. Itse ajattelen niin, että lapsen tilanteen näkee vasta sitten kun hän on maailmassa. Lapsi voi vammautua esim. synnytyksen yhteydessä vaikka kaikki menisikin siihen asti hienosti.
Tottakai jokainen päättää itse mitä omalla kohdalla tekee!
Kahdella tuttavallani on down-lapsi, eikä kummallakaan ollut turvotusta ultrassa. Heillä on mennyt hienosti poikiensa kanssa ja molemmilla on terveet lapset syntyneet jälkeenpäin. Elämässä on aina " riskinsä" eikä sattumille mahda mitään. Tottakai jokainen toivoo tervettä lasta, mutta jos sitten lapsi synnyttyään onkin sairas, niin silti se on oma rakas, lapsi, jolle varmasti toivoo parasta:)
Toivon todella sinule voimia tähän vaiheeseen ja että pystyt pian iloitsemaan täysilä raskaudestasi ja tulevasta vauvasta.
Tulipa kauhia sepustus..
Halaus,
Lumi
Jännä miten käytännöt vaihtelee..Meillä ei täällä vantaalla ole edes tarjottu vaihtoehtoa mennä veriseulaan. En tosin olisi siihen mennytkään missään tapauksessa, juuri niiden virheellisten tulosten takia, joita lapsettomuushoidoilla alkunsa saaneilla on ollut. Tuli taas vahvistusta siihenkin asiaan, että niitä virheellisiä tuloksia todella tulee koska Leenis(muistaakseni) oli myös kuullut samasta asiasta..
Jaksuja kaikille!
Mulla alkoi toissa iltana supistukset ja nyt on ollut yksi supistus joka ilta sen jälkeen. Soitan huomenna neuvolaa. Esikoisen kanssa tunsin ekan supistuksen viikolla 38. Tosin olin silloin vielä niin nuori *huokaisee haikeana*-Nyt on ikää 10 vuotta enemmän. Lisäksi yksi lapsi paukkasi mua päällään töissä tänään-suoraan alavatsalle. Teki niin kipeetä että näin tähtiä kirjaimellisesti! Sen jälkeen oli pari tuntia tosi huono olo. Mitä luulette/tiedätte- kuin hyvin vauva on tässä vaiheessa suojassa kohdun uumenissa? Kait lapsivesi pehmentää iskuja? Tuntuu hurjalle jos joutuisin jo nyt jäämään sairaslomalle " vaarallisen työn takia" ..
Tervetuloa Teat(meniköhän nimi oikein..)!!! :)
Lumi ja villikko 13+5
lumi, oppaista olen lukenut, että raskauden puoleen väliin saa harrastaa esim. palloilulajeja, joissa voi tulla törmäyksiä ja mulle neuvolassa sanottiin että n. 16 viikko asti vauva on niin turvassa, että voi harrastaa mitä liikuntaa haluaa. en tiedä sitten tuollaisesta suorasta osumasta... varmasti säikähdit.
mä tein ennen esikoisen odotusta työtä aggressiivisten lasten kanssa ja olisin joutunut vaihtamaan tehtäviä, jos olisin siellä tullut raskaaksi.
nyt ei onneksi ole töissä vakivallanuhkaa, mutta esikoinen 3v innostuu välillä melkoisiin itku-potku-raivareihin tai muuten vaan hyppimään äidin vatsan päällä. voimaa ei onneksi ole vielä paljoa, joten tuskin vaaraa on. sitä paitsi hän alkaa vähitellen ymmärtää, että äidin vatsaa pitää varoa.
kyllä kai joillakin on supistuksia jo aika varhaisessa vaiheessa. onko muilla, kuin lumilla? mulla ei vielä ole. esikoista odottaessa alkoivat 20-viikkolla ja loppuun asti raskaus kuitenkin meni.
eliane (edelleen flunssaisena sairaslomalla) 14+1
Mietin että vastaanko tänne vai huhtikuisiin, mutta vastaan nyt tänne, kun täällä kyselit. Eli mulla se kellertävänrusehtava vuoto meni hiljakseen ohi eli vähitellen tuli enää vähemmän ja vähemmän, kunnes loppui kokonaan. Jotakuinkin viikon verran sitä kesti. Muita oireita mulla ei ollut. Kaikkea mahdollista mäkin ehdin epäillä, mutta neuvolassa tyynnyttelivät, että ihan normaalia moiset vuodot.
Lisa-Marie
Ihan ensimmäiseksi suuri lohtuhali Pinjaanalle!!! =(
Toivotaan, että kaikesta huolimatta raskaus sujuisi loppuun asti ja tuo niskaturvotus olisi vain ollut kohonnut riski ja lapsi olisi täysin terve syntyessään.
Todella kurja juttu.
Sen verran itsekin luin tuosta niskaturvotuksesta (kun neuvolasta niitä lippu ja lappuja silloin kuukausi sitten sai nivaskan), että myös äidin ikä vaikuttaa noihin testi tuloksiin, kun ruvetaan tutkimaan onko vauvalla oikeasti kromosomipoikkeavuus. Mitä nuoremmasta äidistä on kyse, sitä epäluotettavamman tuloksen se antaa. Luotettavimmat tulokset ilmeisesti saadaan yli 35-vuotiailta.
Meillä tietysti sitten vaikuttavat myös nämä hoidot näihin tuloksiin.
Tulehan pian kertomaan kuulumisia, kun jaksat.
Lumi taisi kysellä, että mihinkä meinataan mennä synnyttämään, joten vastailenpa minäkin.
Eli tällä hetkellä vaihtoehtona on Jorvi, mutta en sitten tiedä muuttuuko se vielä loppuvaiheessa, kun pääsee tutustumaan noihin synnäreihin. Hassua sinänsä, että pitäisi jo nyt tietää mihin aikoo mennä synnyttämään, kun itsellä on lähinnä ollut päällimmäisenä ajatuksena se, että päästäisiin ensin tuon maagisen rv12 yli ja sitten seuraavaksi varmaan odottelen jo puoliväliä.
Jotenkin ei usko tätä todeksi ennen kuin se vauva oikeasti muuttaa meille tuonne makkariin. Vaikka, kyllähän tuo maha alkaa jo jonkin verran pömpöttämään että kohta varmaan huomaa muutkin.
Onko muuten niin, että pääkaupunkiseutulaiset voivat valita Jorvin, Kätilöopiston ja Naistenklinikan väliltä? Kun jostain olen käsittänyt, että myös Lohjan ja Tammisaaren sairaalat pitäisi kuulua samaan piiriin... Neuvolan täti kuitenkin tyrmäsi tuon huhun.
Meillä rakenneultra on 17.10. joten onhan tässä taas odoteltavaa.
Ensi viikolla olisi neuvolalääkäri.
Mitähän siellä tapahtuu?
Me ei olla kertaakaan muuten edes kuultu sydänääniä, jokohan nyt olisi aika? Sydämen syke on kyllä nähty pariinkin otteeseen.
Jokos olette siirtyneet odotusvaatteisiin?
Tai oletteko vain ostaneet isompaa kokoa?
Kävin tuossa kattelemassa kauppojen tarjontaa, mutta ei oikein ollut mitään mikä miellyttäisi ja menisi töissä. Farkkuja kyllä oli, mutta ajattelin että varmaan pärjään aika pitkälle noissa lantiomallisissa farkuissa vielä. Työhousut tarttee varmaan pian ostaa, kun ei oikein oo mitä laittaa ja tuolla töissä pitää olla kuitenkin siistit vaatteet ja housut mielellään suorat.
Nettikaupoissakin oli suhteellisen suppeat valikoimat ja luonnollisesti noisssa äitiysvaateliikkeissä sen mukaiset hinnatkin.
Eipä sen kummosempia.
Vilkutuksia kaikille!
Nyt rupean kattomaan salkkareita. heh..
Aikaa on niukalti, mutta haluan sanoa pari sanaa. Ensinnä kauniit kiitokset kaikille kommenteista! Ne tekevät jotenkin hyvää; saan asiaan etäisyyttä.
Olen käynyt kaksi kertaa lääkärissä tässä välillä ja kerron tuloksia kootusti: Vauvasta ei löyty mitään muuta vikaa kuin turvotus eli se on kasvanut aivan " käyrien" mukaan ja kaikki näyttää siltä osin hyvältä. Lääkäri sanoi, että down-vauvat alkavat usein jo tässä vaiheessa jäädä kasvussa jälkeen. Turvotus mitattiin uudelleen ja se oli 3,5-3,9 mm (periaatteessa samoja lukemia kuin viimeksi, mutta heitto oli silloin paljon suurempi). Se ylittää kyllä riskirajat reilusti, mutta ei ole kuitenkaan aivan katastrofaalinen. Nenäluun olemassaolosta en saanut aivan varmaa vahvistusta, mutta ilmeisesti sekin on kehittynyt.
Vuodoille löytyi syy: Istukka on kohdunkaulakanavan päällä! (Ihmettelen, ettei sitä ole aikaisemmin huomattu.) Vuoto on siis harmitonta eikä mitenkään kerro myöskään vauvan mahdollisesta ahdingosta. Jos istukka ei nouse myöhemmässä raskaudessa, voi synnytys estyä. Useammin istukka kuulemma nousee, mutta jos ei, niin sitten joudun sektioon. Se ei näissä huolissa tunnu kovinkaan suurelta asialta, mutta alkaa tosiaan tuntua, että meneekö mikään kohdallani ikinä edes tyydyttävästi?
Olen ajatellut, etten menisi jatkotutkimuksiin niiden km riskin takia ja siksi, etten halua luopua vauvasta, vaikka se olisi vammainen. En myöskään halua joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin päättämään vauvan kohtalosta (raskauden keskeytyksestä). On helpompi olla ja ottaa vastaan se, mitä tulee. Minulle ehdotettiin lapsivesipunktiota, jonka voisi tehdä aikaisintaan ensi viikon lopussa ja minun on siihen mennessä ilmoitettava, mitä olen päättänyt.
Mietin samaa kuin Teat, mutta vähän toisesta näkökulmasta. Olisiko ollut parempi jättää koko nt-ultra väliin, varsinkin kun ajattelin jo ennen sitä samoin, etten kuitenkaan halua enkä pysty keskeyttämään raskautta? Ennen ultraa ajattelin, että menen tutkimukseen, koska siitä ei ole vaaraa raskaudelle. Nyt joudun sitten elämään koko raskauden epävarmuudessa, mutta lapsen syntymän jälkeen mahdollinen vammaisuus ei tule samanlaisena shokkina kuin, jos en voisi edes aavistaa. Täällä ei tehdä verikoetta, vaan vain niskaturvotus- ja rakenneultrat, jonka riskiraskaustapauksessani tekee lääkäri. Verikoe on kohdallani liian myöhäinen.
Pinja 13+5
Pinjaana, nuohan ovat hyviä uutisia! varsinkin se, että vuodon syy löytyi. mulle sanottiin myös istukan sijainnista samaa silloin kaksi viikkoa sitten ultrassa. se tosiaan yleensä nousee ja jos ei, synnytetään sektiolla. muuta haittaa siitä ei kai ole? silloin 20-viikon paikkeilla olevassa ultrassa pitäisi kuulemma jo näkyä tilanne.
viivi pohti vaatteita. ovat tosiaan kalliita. olen tilannut h&m:ltä ja ostanut lindeksiltä, ne ovat jo kohtuuhintaisia. housu/hame -osastossa ei kyllä enää mahdu kuin mammamallit. en ole halunnut ostaa vain isompaa kokoa, koska eivät istu hyvin, vaan roikkuvat sitten kaikista muista kohdista paitsi mahasta. toisinaan pitäisi töissä olla parempia " edustusvaatteita" , niiden löytäminen kohtuulliseen hintaan on hankalaa. lokakuussa pääsen käymään helsingissä, tukholmassa ja tallinnassa, jolloin aion kyllä täydentää vaatevarastoja. antakaahan helsinkiläiset vinkkejä, mistä ostaa mammamallistoa helsingistä.
hiljaista on... tai sitten mulla on liikaa aikaa roikkua netissä...
mä olen edelleen samassa kovassa flunssataudissa ja harmikseni eilen pakotettiin aloittamaan antibiootit. on kuulemma tulehdusarvot niin rajusti koholla. kysyin monta kertaa, onko pakko ja vastaus oli että nyt on ihan pakko. harmittaa vauvan takia. no, en kai mä ensimmäinen raskausaikana antibiootteja syönyt ole.
eliane 14+3
minä vaan yksin täällä kirjoittelen. mä olen varmaan ainoa, jolla on aikaa tähän. olen siis edelleen kotona sairaslomalla. tulin juuri lääkäristä, uusi antibioottikuuri ja lisää sairaslomaa... sanoi, että raskaus voi vaikuttaa siihen, että tauti on näin rankka. niin minäkin luulen, koska ei mulla yleensä tällaisia ole.
ylihuomenna on neuvola. odotan jo innolla sydänäänien kuuntelemista. pikkuisen pelottaakin, että onko vauva kunnossa tämän taudin jäljiltä.
mitä teille muille kuuluu?
eliane 14+6
Heippa Eliane ja muut!
Kurjaa, että sulla on noin sitkeä flunssa:( Kyllähän ne lääkärit tietää, mitkä antibiootit on turvallisia raskauden aikana. Itse söin esikoista odottaessa antibioottikuurin virtsikseen, eikä siitä ainakaan mitään haittaa ollut. Täällä on kärsitty päänsäryistä ja tajuttomasta väsymyksestä-silti yritän töissä vielä roikkua.. Supistuksia on edelleen töiden jälkeen kun makaan selälläni. Täytyy varmaan hakea sairaslomaa tän väsymyksen, supistusten ja päänsäryn takia ellei ne ala helpottaan. Mä menenkin tokaan ultraan Jorviin(ekan kävin NKL:lla), kun Jorvista on niin ihanat muistot esikoisen syntymästä!
NKL vaikutti kotenkin niin laitosmaiselta " sisään-ulos" -meininki mulle tuli mieleen, vaikka kyllä siellä toiset on tykänny synnyttää:)
Eli jorviin varmaankin menen kuitenkin tän kakkosenkin kanssa sit kun H-hetki on. Kamalasti odotan, että alkais jo tuntee vauvan liikkeet, kun aina välil tulee mieleen, et onkohan minityypillä kaikki hyvin. Olis turvallisempi olo kun itse tuntis potkut. Kävin katselee vaunuja kun nyt on aikas hyvät alet. Miten te muut? Miten jaksatte? Oletteko miettinny viel noita isompia hankintoja?
Kuinka Pinjaana ja Teat jaksavat?
Iloista iltaa!!
Lumi ja minityyppi 14+5
pinjaana, mulla on myös sitä kuumotusta. ne on usein sellaisia kohtauksia, että yhtäkkiä tulee kuuma-aalto ja puna nousee kasvoille. ihan niinkuin ne vaihdevuosioireet ivf-hoidon jarruvaiheessa. muistaakseni sinä mainitsit myös, että ikenistä vuotaa verta. sama vaiva täälläkin.
on ihanaa olla kotona ja töistä pois, kun ei tarvitse jaksaa mitään (paitsi poikaa hoidan, on osan viikosta kotona ja osan hoidossa). en ole vielä pessyt vauvanvaatteita, en kaivanut tavaroita varastosta, enkä pakannut sairaalakassia. laiskottaa niin paljon...
onko muilla ilmennyt sellaista, että kemia sekoittaa päätä yhä enemmän loppuraskautta kohti. mä olen ainakin selvästi herkistynyt, helposti itkettää ja suututtaa ja tunteet menevät melkoista vuoristorataa.
olin eilen ultrassa kontrollissa, kun 2 viikkoa sitten huomattiin vauvan kasvussa hidastumaa. nyt oli ottanut hurjasti kiinni: painoi jo 2300g (alle keskiarvon mutta täysin normaali) ja sf- mittakin oli kasvanut kahdessa viikossa kahdella sentillä, nyt 29 cm. ilmeisesti lepo on auttanut.
nyt alkaa tuo poika tuolta vaatia juomista, joten pitää mennä...
Eliane 34+2