Maaliskuisia?
Olen jo jonkun aikaa kurkkinut ja odotellut, että joku aloittaisi meille maaliskuisille oman pinon. Vai eikö muita ole?! Itse olen jo liittynyt tuonne odotuspuolen maalismasuihin, mutta siellä porukkaa on kuin pipoa ja tekstiä tulee sivu tolkulla joka päivä, en minä niitä jaksa lukea, jotta pysyisin kärryillä. Ajattelin jospa meitä täällä olisi vähemmän.
Kerronpa nyt jotain meidän taustoista, jäinpä nyt sitten yksin pinooni tai en :). Eli meillä yritystä tuli kesäkuussa kolme vuotta täyteen, ilman ensimmäistäkään plussaa tai häivähdystäkään haamusta. Vuosi sitten mies kävi simppatestissä ja multa otettiin verikokeita ja mulle tehtiin myös laparoskopia. Mitään vikaa ei löytynyt. Viime maaliskuussa mulle tehtiin eka inseminaatio luonnolliseen kiertoon, mutta eipä tuottanut tulosta. Monta kiertoa meni hukkaan ovista tikutellessa, kun aina sattui viikonlopulle tai pyhäpäiville tms. Tuntui jo tosi turhauttavalta leikkiä niiden tikkujen kanssa.
Kesäkuun alussa arvailin oviksen sattuvan juhannusviikolle, mutta samalla heräsi epäilys polin kesälomista. Ja niinhän siinä kävi, että lomat pukkasi päälle ja hoidot olisi jatkuneet elokuussa. Päätettiin sitten ottaa rennosti ja unohtaa lapsettomuus pariksi kuukaudeksi. Ovistikut jäi kaapin kätköihin ja kiertopäivien laskemiset sai jäädä. Ja juuri silloin, kun vähiten osasin odottaa aloin epäillä raskautta. Tuhrua tuli parina päivänä, kuten mun menkat aina alkaa. Sitten on yksi vuodoton päivä, kunnes alkaa kunnon vuoto. Nyt oli vuodottomia päivä tuhrun jälkeen useampi ja testi näyttikin ilokseni kahta viivaa. Eihän sitä kerrasta uskonut, vaan testejä kului vissiin viisi.
Nyt on rv 6+5. Vähitellen olen alkanut sisäistää, että sitä tosiaan saattaisi olla raskaana ja ilman mitään hoitoja. Ensi viikolla olisi eka neuvolakäynti ja parin viikon päästä ultra.
Niin, eli onkos täällä muita vai jääkö tämä yksinpuheluksi :(? Tänne kuitenkin tunnen kuuluvani, vaikka ilman hoitoja raskaus saatiinkin lopulta alulle, mutta menihän siihen kolme pitkää vuotta.
Kommentit (292)
Onnea Pinjaana, Viivi ja Eliane!!
Mekin sitten haettiin vauva kotiin! Poika syntyi 12.3. mitat: 3370g, 50cm ja py35cm. Synnytys alkoi sopivasti sairaalassa ollessa ja kesti viitisen tuntia (sama kuin eka). Minustakin tämä toinen oli kivuliaampi, vaikka ehdin spinaalinkin saada (ei ollut mielettömän hyvä). Toisaalta sitten esim. ponnistusvaihe oli paljon rauhallisempi, vaikka kuitenkin nopea. Joten en tiedä, kumpi lopulta olisi tuntunut helpommalta.
Leenis ja poika pian 2vrk
OI- nythän niitä vauvoja sitten tulikin rytinällä:)
Onnittelut Elianelle, Viiville ja Leenikselle<3
Viivin pikkumies taisi mennä 2 pvää yli, vai kuinka?
Mites Leeniksen nyytti? Millon sulla oliskaan ollut L.a?
Lisa-Marielle tsempit tulevaan! Ehkä oletkin jo nyytinhakureissulla?
Tyttö täytyy syöttää ja kylvettää, joten palaan ajan kanssa:)
Lumi ja neiti Myttynen 2vkoa
(Tänään muuten 2vkos-neuvola: 3650g, 52,5cm ja 35.4cm.
lähtömitat 3440, 50 ja 34)
Leeniksellekin suuren suuret onittelut pikkumiehestä :)!
Jäinkös mä nyt tänne ihan yksin :0?! Mutta vieläkään ei tunnu missään, että mitään olisi edes tapahtumassa. No, kaipa tuo aikanaan syntyy tavalla tai toisella. Ei vaan jaksais enää odotella ;)...
L-M 40+4
valkovuodosta on ollut puhetta. edellisessä raskaudessahan mä kävin kerran äitipolilla tarkistuttamassa tilanteen, kun en tiennyt oliko se jo tihkuvaa lapsivettä. en osaisi varmaan vieläkään oikein erottaa tihkuttamista valkovuodosta. lapsivesi kun meni edellisellä kerralla yhdellä kertaa, eikä ollut epäilystäkään, mistä on kyse.
mulla alkaa myös sormukset puristaa. kädessä on enää kihla- ja vihkisormus, enkä millään haluaisi ottaa niitä pois, mutta varmaan pakko lähiaikoina, ettei tarvitse sitten sahata poikki.
hirveästi supistelee ja sitten on lantion löystymisestä aiheutuvia kipuja ja kovaa närästystä. huh huh... vieläkö viisi viikkoa?
Eliane 35+0
Mulle on jotenkin nyt viime päivinä iskenyt tajuntaan se, että tämä vauvahan on täällä ihan kohta! Eilen katsoin jo vaatteetkin sille valmiiksi sairaalaan, niin jos itse sinne joudun, ei miehen tarvitse niitä etsiä. Rintapumppukin on kaiveltu kaapin perukoilta. Voisi varmaan kokeilla, toimiiko ja ehkä keittääkin valmiiksi. Sänky ja kaukalo on vielä sukulaisissa, mutta onhan siinä joka tapauksessa muutama päivä varoaikaa syntymän jälkeenkin ne sieltä hakea.
Täällä turvottaa myös! Mulla ei ole sormukset mahtuneet enää pitkään aikaan. Jalatkin ovat iltaisin kohtuu turvonneet, mutta tämä ei oo kyllä mitään verrattuna siihen esikoisen aikaiseen helteiden ja raskausmyrkytyksen yhteisvaikutukseen...
Hikoilua esiintyy myös. Aika lämmin mulla on päivisinkin, mutta öisin etenkin herään usein ihan hikisenä vessaan. Lisäksi hermot on välillä aika pinnassa. Esim. viime lauantaina ärsytti ihan kaikki (ja ukko vielä makas krapulassa, joten siitä ei paljoa apuja ollut...). Onneksi sitten jo seuraava päivä oli parempi, kun sai kunnon yöunet nukuttua, eikä esikoinenkaan ihan niin hankalalta tuntunut.
En nyt jaksaisi noita viestejä taaksepäin selailla, mutta oliko teistä joku tulossa Kättärille synnyttämään? Sinne olen siis itse menossa. Elianellahan oli muistaakseni ihan sama LA:kin.
Tässäpä tämä tällä kertaa. En varmaan kyllä muistanut kaikkea, mitä olin aikonut kirjoittaa... Yrittäkäämme jaksaa loppurutistuksen ajan vielä!
Leenis 35+0
lumi, hyvä ettei paikat ole vielä auenneet. sun supistukset kuulostaa tutuilta. mullakin vähän väliä tarkistetaan tilanne ja ovat ihmeissään, etteivät moiset supistukset tee vahinkoa. hyvä niin. en oikein ole enää edes huolestunut asiasta.
teidän nukkumiskokemukset kuulostaa tutuilta. eli kyljellään, levottomasti ja kääntyessä supistaa. lonkat lisäksi kipeytyvät yön aikana.
olen tosiaan tämän viikon kotona, sairaslomaa ja pari muuta vaapaapäivää. ihanaa rentoutua ja levätä rankan syksyn jälkeen!
olen löytänyt helpotusta närästykseen: Gaviscon. auttaa mulla paljon paremmin kuin rennie, on tosi inhoa niellä, mutta kun närästys on riittävän paha, sitä näköjään nielee mitä vain.
parilla teistä oli tullut jo maitoakin! mulla ei vielä. esikoista odottaessa taisi tulla viimeisillä viikolla pari kertaa.
hei, nyt ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun ensimmäiset alkavat synnyttä... mä olen jotenkin varma, että mulla menee aika tarkasti laskettuun aikaan. (pitää palata sitten lukemaan tämä kun on pari viikkoa yli ajan ja hermot riekaleina ; )
Eliane 32+0
Täytyy nostaa meidät tuolta kaukaa ylöspäin ;) ja kertailla kuulumisia.
Mä olen nyt ollut pari viikkoa töissä viikon saikun (iskiaksen takia) ja parin viikon lomautuksen jälkeen. Voi kun sitä olis mielellään jatkanut masun kasvatusta kotioloissa ;). Eka työpäivä oli tuskaa; kävi masuun, kävi selkään ja jalat oli iha poikki kotiin päästyäni. Seuraavana päivänä vihjaisin asiasta pomolle ja nyt olen saanut olla enimmäkseen selkä suorana, eikä etukumarassa työasennossa. Tosin vähäinenkin aika etukenossa ottaa masuun ja selkään. Ja jalat on ainakin ihan loppu, kun joka tapauksessa olen koko päivän jalkojen päällä. Työpäivän päälle vielä lenkki koirien kanssa ja tämä mamma kaatuu sohvalle koivet kattoa kohti. Moni on ehdotellut saikkua, mutta tunnollisena työntekijänä sitä pohtii, että nyt olen kaksi viikkoa jo kärvistellyt töissä, miksi en siis loputkin kaksi. Sitten olisi talviloma ja sen perään äitiysloma.
Supistuksia mulla ei ole juurikaan ollut, eikä liitoskipujakaan. Yötkin olen nukkunut aika mukavasti. Ihan joka yö ei tarvi vessaan nousta. Kädet mullakin on taas puutuneet öisin. Tosin samaa vaivaa on ollut ennen raskauttakin, kun on ollut niska-/hartiaseutu jumissa.
Meilläkin vaavi hikkailee liki päivittäin. Ja raivotarjonnassa köllöttelee, selkä oikealle puolelle. Mitenkään ihan hirveästi se ei potki, mutta muljuttelee muuten tuolla masussa tiheään tahtiin. Taitaa olla aikamoinen pepun keikuttaja.
Yks ilta löysin pakastimesta jätskiä ja pitkästä aikaa sitä söinkin ja siitäkös pikkuinenkin tykkäsi. Alkoi sellainen elämä masussa, että hetken jo mietin, että uskallanko enää herkuttelua jatkaakaan ;D.
Mäkin sain perjantaina äitiysrahapäätöksen ja kyllä sitä jo ehdin odotellakin.
L-M 31+6
Ollaan oltu enemmän ja vähemmän flunssassa koko perhe jo useamman viikon. Kun viime tiistaina sitten kävin pojan kanssa lääkärissä, lääkäri kirjoittikin sen kummempia kyselemättä saikkua nämä kolme viimeistä viikkoa! No, hyvä niin. Ei tässä varmaan jaksaisi töitä paljoa tehdäkään. Vaikka flunssa tuntuu jo olevan takana päin, supisteluja tulee kyllä melko ahkeraan ja muutenkin olo välillä on aika tukala. Meidän kolmivuotiaalla on lisäksi nyt joku sylikausi menossa ja mun on aika tukalaa sitä kanniskella, kun 17 kilon kantamus painaa mahaa aika mukavasti...
Mulle on ilmaantunut turvotusta käsiin ja jalkoihinkin jonkin verran. :-/ Määrä vaihtelee vähän päivästä riippuen. Etenkin pitkä jalkeilla olo turvottaa käsiä! Viimeksi mulle tuli raskausmyrkytys, joten siksi noita vähän enemmän kyttäilen. Sainpa myös vauhtia vauvan tavaroiden paikalleen laittoon ja vaatteiden pesuun... Ei tässä nyt enää niin hirmu pitkä matka ole!
Täälläkin vauva hikkailee lähes päivittäin. Potkuja ei myöskään niin enää tunnu, vaan sellaista muljahtelua ja raajojen liikuttelua. Välillä olin jo varma, että muksu on poikittain! Mutta kyllä tuo nyt tuntuu olevan ihan oikeinpäin, onneksi. Jostain olen kuullut, että kylmän juominen tai (syöminen) saisi usein vauvan liikkeelle ja olen kyllä minläkin huomannut samaa.
Sainpa minäkin äitiyspäivärahapäätöksen viime viikolla ja pielessähän se oli! Musta tuntuu, että Kelan kanssa ei ikinä kaikki mene kerralla putkeen. Se päiväraha oli laskettu ihan väärästä summasta, vaikka mulla oli ihan oikeat paperit siinä hakemuksen mukana. En tajua, miten ne onnistuvat... No, nyt olen sitten kai saamassa yli 200e/kk enemmän rahaa, joten olkaa tarkkoina noiden suhteen!
Leenis 32+5
nyt seuraa valitusta... olo on hirveä. olen ihan poikki, joka paikkaan koskee, pyörryttää, närästää, itkettää. en saa nukuttua öisin. vielä vajaat kaksi viikkoa töitä. jaksanko?
viime torstaina neuvolassa ultrassa todettiin sikiöllä kasvun hidastumaa, jota kotroilloidaan ultrassa viikon päästä. oli torstaina 1700g. sanoivat, että voi olla vaan tulossa vähän pienempi vauva kuin esikoinen, ettei ole välttämättä mitään huolestuttavaa. silti asia tietysti mietityttää.
pakko pitää töistä tauko ja mennä ostamaan kokista vaikka olenkin yrittänyt kofeiinin yliannostusta välttää.
eilen kuusi viikkoa minua edellä ollut ystäväni sai vauvan. helpotti ajatus siitä, että loppu alkaa häämöttää.
Eliane 33+0
Kannattaa kyllä varmaan mennä neuvolaan tai lääkäriin ja puhua noista asioista, jos tosiaan tuntuu ettei enää jaksa. Eihän se ole enää sitten kenenkään etu, jos väsähdät ihan totaalisesti ja nyt kuitenkin pitää ajatella myös sitä vauvaa.
Koita jaksaa ja toivottavasti pääsisit pian hengähtämään tuolta työelämästäkin. Teillä kun on jo yksi lapsi ennestään, niin ei enää muutoinkaan samalla tavalla pääse rentoutumaan kuin me esikoisen odottajat.
Jaksuja sinne.
Itse olen edelleen voinut suhteellisen hyvin, nyt kun viimein tuo kylkikipukin on hävinnyt, joka alkoi ennen uutta vuotta siitä vatsataudista. Nyt olotila on jokseenkin normaali.
Tosin kyllähän nyt pikku hiljaa on ruvennut jo masukin jonkin verran painamaan ja kävellessä on ruvennut tuntumaan tuolla alapäässä vähän kipeältä, joten vauhtikin on jo hidastunut huomattavasti.
Mitä todennäköisimmin möttönen on kääntynyt raivotarjontaan..
Kovasti olen tässä parin päivän aikana nyt pessyt vauvapyykkiä ja pikku hiljaa alkaa urakka olla valmis. Eipä noita vaatteita mitenkään valtavasti oo, mutta sen verran varmaan jo että alkuun pääsee.
Ostetaan sitten lisää, kun tiedetään kumpi tuolla masussa on oikein majaillut. Ei oo meinaan helppoo löytää tuolta kaupoista mitään neutraaleita vaatteita, jotka menis molemmille.
Toisin kuin Eliane, minä olen nyt toista viikkoa pois työelämästä.
Työsopimus päättyi ennen loppiaista ja virallinen äippäloma alkaa sitten aivan helmikuun alusta. Tuskinpa nyt kuitenkaan enää reiluksi kahdeksi viikoksi mihinkään tästä menen.
Ihanaa on ollut kyllä vain olla eikä mulla ainakaan ole minkäänlaista oloa siitä, että aika kävisi pitkäksi.
Tuntuu päin vastoin siltä, että päivät menee aivan liian nopeesti.
Tietysti jos kovasti rupeaa tulemaan vaivoja sun muita, niin sittenhän tuo ääni kellossa saattaa muuttua, mutta katsotaan nyt.
Tosiaan, enää ei ole kovinkaan kauaa, kun alkaa maaliskuisten nyytit tupsahdella maailmaan.
Niin se vain aika menee.
Nyt tarttee kuitenkin jatkaa taas muita juttuja, mutta vointeja kaikille tasapuolisesti.
-viivi ja onnimöttönen rv32+4
L-M: Miten olet nyt jaksellut töissä, kun eka päivä lomien jälkeen oli rankka?
Leenis: Toivottavasti sulle ei tule raskausmyrkytystä!!! Onko sulla käynnistetty synnytys aiemmin?
Eliane: Voi sua-noi vaivat on niin ärsyttäviä!! Täällä saa valittaa:)
Jospa se pikkuinen nyt kasvaa vaan omaa tahtiaan:)
Voimia sinulle ihan hirveästi((((halaa))))
Kävin tänään NKL:n lääkärillä jälleen sen hb:n takia. Hb oli 112 ja se on niin hyvä, että voin huoletta mennä sillä synnyttämään:)
Kysyinpä samalla tuosta patista kurkussa ja asia on niinkuin ajattelinkin-se johtuu siitä järkyttävästä närästyksestä, jota mulla oli monta viikkoa ja TOSI pahana! Kysyin sit, et eikö siihen voi ottaa mitään tehokkaampaa lääkettä, kun gaviscon ja rennie ei mulla auta mitään. Ja gaviscon on niin järjettömän pahaa, että oksennan jo kun näen sen pullon! Lääkäri sanoi, että tottakai voi- ranimexia saa käyttää ja se auttaa paljon paremmin kuin nuo ed.mainitut. Sain kehotuksen ottaa ensin viikon ajan 1 aamulla ja 1 illalla ja sen jälkeen aina 1 illalla loppuraskauden ajan! Ihanaa, että viimein saa jotain kunnon apua närästykseen:)
Supistukset eivät ole tehneet MITÄÄN kohdun kaulalla tai suulla! Kohdunkaula on täyspitkä ja kiinni. Kuulema voi mennä vaikka yliaikaiseksi. Sitä en kyllä toivo:(
Huomasin pari päivää sit, että mun masu on täysin laskeutunut. Romahdus on totaalinen. On aivan ihanaa olla, kun ei ahdista rintaa, liivit ei purista, ei hengästytä ja närästyskin on ollut paljon vähempää nyt pari päivää. Ihmetyttää vaan, et kuin tää näin aikaisin laskeutu? Esikoisen kans masu on laskeutunut 37+1. Voiko mahan laskeutuminen enteillä sitä, et synnytys olis ehkä lähempänä kuin 9vkon päässä? Onko teillä tietoa tai vanhoja uskomuksia asiasta?
Jaksamista kovasti kaikille!
Lumi ja tyttö mytyssä 32+6
Minulle ei kuulu mitään ihmeellistä - onneksi. Töitä on vielä reilut kaksi viikkoa eikä mitään vaivoja, joiden takia edes kuvitella saikkua. Mutta hyvä niin :) Selkä on ajoittain vähän kipeä, mutta kipu on lihaskipua, kun lihakset eivät jaksa tukea heikkoa selkääni ja väsyvät. Pitää nyt yrittää vähän treenata lihaksia ja maata, jos lihakset kipeytyvät, jotta ne voivat rentoutua.
Kuvotus on palannut pienin askelin, mutta ei onneksi vaivaa hirveästi. Närästystä on ajoittain, mutta sekin on pysytellyt uskomattoman hyvin pois häiritsemästä. Jalkakramppeja riittää kyllä erityisesti öisin. Kun ne marraskuussa alkoivat, ajattelin, miten selviän niistä, mutta jollakin tavalla niihin on tottunut ja niitä on oppinut hallitsemaan, etteivät ne ylly kovin kivuliaiksi eivätkä kestä kauaa. Verta tulee hampaita pestessä usein, mutta ei ihan joka kerta. Nenä on vähän tukkoinen ja huulet rohtuvat, mutta nämäkin vaivat ovat aika harmittomia. Supisteluja tunnen ja joskus vähän kivuliaanakin, mutta ne tuntuvat vielä harmittomilta eikä niitä ole siksi sen tarkemmin tutkittukaan. Pitää varmaan ensi neuvolakäynnillä kuitenkin kysyä asiasta tarkemmin.
Nukkuminen on huonoa ja se on ikävintä. Tai ikävintä on olla koko päivä väsynyt. Heräilen pitkin yötä ja uni on kevyttä. Aikaisemman 7-8 tunnin sijaan sängyssä olisi vietettävä 9-10 tuntia, mutta todellinen ero on vain unen laadussa. Heräilyn takia nousen vessaan, mutta luulen, että sikeämmin nukkuessa ei tarvitsisi. On vain niin turhauttavaa availla silmiä pitkin yötä, että välilä on keksittävä jotakin tekemistä. Vain pari kertaa olen herännyt pystymättä jatkamaan unia. Tavallisesti valvon vain muutaman minuutin. Heräilyn takia yöt tuntuvat kuitenkin hirveän pitkiltä ja tylsiltä. Alan inhota nukkumista - tai sen yrittämistä.
Vauvan hikan äkkäsin ensimmäisen kerran noin viikko sitten ja olen sen jälkeen tuntenut sitä ehkä joka toinen päivä :) Vauvan liikkeistä en osaa oikein sanoa. Puhun kai lähinnä potkuista, mutta oikeasti en useinkaan tiedä, mistä eri tuntemuksen johtuvat. Joskus vauva säpsähtelee, välillä " kutisee" jossakinpäin kohtua, joskus jumsahtelee ja kaikkea mahdollista. Tunnistan oikeastaan vain selkeät potkun, kun koko vatsa tärähtää, tai sen, kun vauva punkeaa pyllyä. Jälkimmäinen näkyy pullistumana ja tuntuu ikään kuin paineena. Yhtä heikosti tunnistan vauvan asennon. Arvailen, että tunnen selän, jos sormet eivät mahaa painellessa uppoa kovin syvälle, erityisesti jos toisella puolella sormet uppoavat syvemmälle. Ja sitten pelkään koko vauvan kadonneen, kun en löydä yhtään selvästi kovempaa kohtaa mahassa :( Tai toisinaan koko vatsa tuntuu joka puolelta yhtä kovalta.
Lumi: hyvä, että sait kunnon troppia närästykseesi! En tiedä yhtään mitään laskeutumisesta, eka näin pitkälle edennyt raskaus kun on kyseessä. Pidän peukkuja, ettei synnytys aivan vielä ole käynnistymässä.
Viivi: hienoa, että kylkikipusi katosi ja kiva, että viihdyt kotona! Itse luulen, että aika kävisi nopeasti pitkäksi, jos nyt joutuisin jäämään kotiin, vaikka toisaalta huonon nukkumisen takia välillä on aika raskasta pakertaa.
Eliane: Toivottavasti vauvallasi on kaikki hyvin ja kasvuhidastuma on vain luonnollista kehitystä tai mittavirhe!
Leenikselle peukutukset, ettei tule raskausmyrkytystä!
Lisa-Marie: Jaksamista töissä, jos niin valitset, mutta mene ihmeessä lääkäriin, jos olo alkaa tuntua liian vaikealta. Onneksi ei montaa työpäivää enää ole jäljellä!
Jaksamista kaikille!
Pinja ja peikonpoikanen rv 32+5
Eliane: Mene ihmeessä pyytämään sairaslomaa, ettet uuvuta itseäsi ihan loppuun! Meillä on tässä enää niin vähän aikaa jäljellä muutenkaan. Hyvä, että seuraavat vauvan kasvua. Mulla käynnistettiin esikoisen synnytys vikalla viikolla ja ilmeisestikään vauva ei ollut oikein kunnolla kasvanut loppuajasta, koska oli niin pieni (2775g). Syynä oli se raskausmyrkytys. Kun tuota kasvua siis seurataan, voidaan tarvittaessa ryhtyä toimimaan, jos näyttää, ettei vauva vatsassa riittävästi kasva. No, sitten syntymän jälkeen (ja kunhan oli oppinut kunnolla imemään) poika kasvoikin sitten kilo/kk vauhdilla! :)
Tänään kävin neuvolassa ja valkuaista ei ainakaan vielä virtsassa näy. Paineet on pysynyt kotona hyvinä, eikä turvotustakaan joka ilta ole, joten toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Huoh. Nyt kun olisi paljon monimutkaisempaa esikoisen kannalta, jos joutuisin sairaalaan. Siirsin pojan juuri kolmipäiväiseksi hoidossakin.
Ikäviä nuo nukkumisvaikeudet! Mulla sellaista on aiheuttanut viime aikoina vain esikoisen nuha, vauva antaa vielä nukkua.
Minäkin muistan esikoisen odotuksen ajoilta, että vaikka olin kotona pitkään ennen synnytystä, ei aika käynyt pitkäksi. Itse asiassa kun lapsi syntyikin lähes viikon ennen LA:a ja olin varautunut yliajalle, niin tuntui, etten ehtinytkään tehdä kaikkea, mitä olin suunnitellut. Nyt kyllä olen miettinyt, että mitähän mä oikein ne viime kuukaudet tein! Niinkuin muutenkin joskus miehen kanssa mietitään, että miten ihmeessä saimme ennen kaikki sunnuntait kulumaan! :-D
Jännää, että kohta meillä on taas pieni vauva! Mieskin tuossa juuri eilen sanoi, että miten hän muistaa, kuinka sellaisen kanssa ollaan. :) Ja kyllä tuntuu itsestäkin siltä, että siitä vauva-ajasta on ikuisuus! Olen yrittänyt palauttaa mieleen myös sitä valvomista jne. Aika on varmaan kullannut muistot... Meillä eka kuukausi oli aika itkuinen. Pojalla oli ilmeisesti vatsavaivoja tai sitten allergiat vaivasivat jo. Jännintä tässä oikeastaan on se, ettei voi yhtään tietää (taaskaan), mitä tuleman pitää. Tämä toinenhan saattaa olla ihan erilainen kuin eka...
Voikaahan hyvin (tai ainakin jotenkin siedettävästi)!
Leenis 33+1
kiitoksia kaikille myötätunnosta!
lumi, mulle sanottiin neuvolassa että toinen lapsi laskeutuu aikaisemmin. mullakin on laskeutunut ehkä hieman. lukeeko siinä ranimexissä, ettei saisi käyttää raskauden aikana, mutta sait yksilöllisesti luvan vai onko se ihan kaikille luvallinen? joku tiukempi aine olisi kyllä tarpeen.
yritän muuten huomenna järjestellä sairaslomaa...
Eliane 33+1
Eliane: Ranimexin (ostin kyllä RANIXALia, koska kaikki vaikuttavat aineet ovat samat, mutta ranimex, 10tbl maksaa n.8,50 ja ranixal n.4,90) ohjeistuksessa sanotaan, että käytöstä raskauden ja imetyksen aikana on neuvoteltava lääkärin kanssa. Eli siinä ei sanota, että olisi kiellettyä, mutta kaikkien lääkkeiden käytösta on hyvä jutella neuvolalääkärin kanssa. Jos saisit soittoajan hänelle-voisithan varmistaa. Laitan tähän myös TERATOLOGISEN tietopalvelun puhelinnumeron. Sieltä saa tietoa kaikista lääkkeistä raskauden aikana. Palvelu on tarkoitettu odottaville äideille ja terveydenhoitohenkilökunnalle. Puhelinnumeroon vastataan arkisin klo 9-12 ja numero on 09- 471 765 00.
Sisätautilääkäri kyllä sanoi mulle, että ranimex on ihan sallittu raskauden aikana. Ei siis mielestäni ollut yksilöllinen ohje vain minulle:)
Patti on edelleen kurkussa, mutta elättelen toivoa, että parissa viikossa helpottaisi:)
Nyt lähden äiteen luo auttamaan häntä huonekalujen uudelleen järjestelyssä. Mies kauhisteli ensin, mutta sanoin, että neuvolassa sanottiin, että kyllä itse tuntee omat rajat, mitä jaksaa nostella ja mitä ei. Ja nyt kun mulle on puhuttu mahdollisesta yliaikaisuudesta, niin en kauheasti jaksa varoa supistustenkaan takia..
Ja nythän alkoi jo 34s raskausviikko ja lääkäri sanoi, että kun 36vkoa on täys, niin vauva on jo ihan valmis paketti:D
Palaan huomenissa kommentoimaan kaikille muillekin!
Toivottavasti Eliane saat sairaslomaa ja apua närästykseen!
Lumi ja tyttö 33+0
leenis, hyvä ettei ainakaan vielä ole merkkejä raskausmyrkytyksestä.
lumi, aika hurja olet kun nostelet huonekaluja. eikö supista aivan hirveästi?
viivi, neutraaleja vaatteita ei tosiaan ole paljon tai ne ovat ihan hölmön näköisiä. luonnonvalkeaa ja ruskeaa olen hieman ostanut. pakko ostaa 50 senttisiä, kun tulee kai sen verran pienempi vauva, että äitiyspakkauksen vaatteet ovat tosiaankin pitkään ihan liian isoja.
pinjaana, mulla on myös huulet rohtuneet ja välillä kuvottaa. luulen kuvotuksen johtuvan närästyksestä ja siitä, että vauva painaa sisäelimiä.
tänään lääkäri kirjoitti sairasloman loppuajaksi eli reiluksi viikoksi. syynä supistelut. haikeaa oli jäädä töistä pois... olen minäkin omituinen!
Eliane 33+3
Hassua miten viikot tuntuu nyt vierähtävän ihan silmissä ja aluksi ne tuntuivat matelevan paikallaan. Kohta alkaa olla jo h-hetket käsillä, hui :0.
Mulla olisi vielä ensi viikko töitä ja sehän menee vaikka päällään seisten ;). Vähän samat fiilikset, kuin elianella eli hieman tuntuu haikealta, vaikkei mulla nyt mikään unelmaduuni olekaan eli monesti on tullut mietittyä työpaikan vaihtoakin.
Mulla oli keskiviikkona neuvola ja sydänääniä kuunnellessa ehdin jo säikähtää, kun terkka ei tuntunut saavan kunnolla ääniä kuulumaan. Käski mut sitten tuolille istumaan ja löytyihän ne kunnon sydänäänet lopulta. Ei kuulemma kaikki vaavelit tykkää makuuasennosta. Ja nyt sainkin käskyn nukkua kyljellään. Yöllä kyllä tuleekin heräiltyä vähän väliä, joten eipä taida olla vaaraa, että unissani kääntyisin selälleni.
L-M 32+6
Minulle on iskenyt hirveä väsymys. En millään saa nukuttua riittävästi - ainakaan työpäivinä. Olen ruvennut menemään puolta tuntia aikaisemmin nukkumaan ja herään 1/2-1 tuntia myöhemmin, mutta silti uni ei tunnu riittävän. Viikonloppuisin olenkin nukkunut 10-11 tuntia. Huh! Töitä on onneksi vain reilu viikko. Sitten pääsen nukkumaan päiväunia, jos siltä tuntuu :)
Kävin synnytysvalmennuksen jo :) Kaulalleni ja rintaan on ilmestynyt suuri määrä luomia. Ensin säikähdin, onko minuun iskenyt joku tauti, mutta tarkasteltuani vähän pidempään, tajusin, että kyse on luomista. Raskauden aikana luomet tummuvat, mutta enpä ennen ole huomannut näitä luomia ollenkaan. Olivat kai niin pieniä, etten nähnyt ollenkaan.
Valkovuoto on runsastunut jopa siinä määrin, että näin yhtenä yönä unta, että lapsivedet menivät ja jouduin lähtemään synnyttämään. Olin kyllä huojentunut, kun heräsin ja huomasin sen olleen vain unta.
Uusi oire on myös kuumotus. Välillä tekee mieli heittää kaikki vaatteet pois ja öisin herään potkittuani peiton pois päältäni. Lonkissa ja nivusissa tuntuu herkästi kipua esim. noustessa. Muut oireet ovat pysyneet suunnilleen ennallaan.
Meni pitkään, ennen kuin tajusin vauvan hikan, mutta nyt se tuntuu melkeinpä liiankin kovaa joka päivä. Joko en tunne potkuja kovin hyvin tai sitten vauva on rauhallinen. No, joka päivä on tuntemuksia ja jumpsutuksia, mutta ei lähellekään häiritsemiseen asti. Ehdin usein hermoilla, onko kaikki kunnossa, kun on taas pitkään ollut niin hiljaista. Hikka herättää huomion, mutta se tuntuu ikävältä aivan kuin omakin hikka tuntuisi. Vauva on ollut jo pitkään raivotarjonnassa eikä neuvolatädin mukaan enää käänny, kun pää on tiukasti kiinni lantiossani. Hikka tuntuukin siksi aina hyvin alavatsalla.
Tsemppiä kaikille!
Pinja rv 33+5
Johan tässä menee ihan sekaisin, että kuka on saanut vauvan ja koska ja mitä " merkkiä" ;). Mutta suuren suuret vauvaonnittelut: Viivi, Pinjaana ja Eliane! Tulihan nyt kaikki mainittua...
Minä se täällä vielä kärvistelen, eikä mitään merkkejä, jotta jotain olisi edes tapahtumassa. Jos ensi viikon keskiviikkoon mennessä ei ole vauva ilmoitellut tuloaikeitaan, niin sitten pitäisi mennä äippäpolille näytille.
L-M 40+3