Maaliskuisia?

ja tuo sun synnytyskertomus kuulosti kyllä jotensakin helpolle ja varsin rauhalliselle. Semmoinen olisi itsekin mukava kokea.



Pinjaanalle tsemppiä viimeisiin päiviin ja toivotaan, että vauva päättäisikin tulla jo ennen kuin rupeavat käynnistelemään.

Viimeistään sunnuntaina teillä on sitten jo nyytti kainalossa ellei tule sitä ennen. =)



Täälläkään ei mitään kummempia tuntemuksia ole kyllä ollut synnytyksen suhteen. Pikkuisen ristiriitaiset fiilikset on, että jännittääkö vaiko eikö.. Toisaalta voisi tulla vaikka heti ja toisaalta ei olisi vielä mitään kiirettä. Hassuja fiiliksiä.

Mutta niinhän se on, että viimeistään reilun parin viikon päästä meilläkin on nyytti, jos ei itse päätä tulla ennen sitä.



Supistuksia kyllä on, mutta eivät kyllä ole kivuliaita vaan lähinnä noita mahan kovettumisia. Toisinaan tuntuu reilummin, niin että tunnistan tuon mahan kovettumisen virtsarakossa, mutta muutoin ei mitään.

Menkkajomotuksia oli joskus viime viikolla, mutta nekin ovat kadonneet jonnekin....

Noh.. ehkäpä se sitten alkaa jos on alkaakseen.



Eipä sen ihmeempää siis täälläkään..



Voidaanhan me oma pino tuonne vauvapuolellekin sitten perustaa ihan kuin vain. =)

Oishan se toki kiva kuulla miten vauvan kanssa sitten arki on lähtenyt käyntiin.



-viivi ja onnimöttönen rv39+5

Lumin synnytyskertomus kuullosti tosiaan aika hyvältä eli kelpaisi myös mulle :).



Mulla ei ole vieläkään mitään hajua supistuksista :/. Vihlontoja ja menkkamista jomotusta välillä tuntuu alamasulla. Samoin alamasu alkaa painamaan jonkin verran. Kävely alkaa olla jokseenkin hankalaa. Eli jos nyt ei paikat ala olla vielä kypsät, niin ainakin minä ;).



Eilen olin neuvolassa ja kuten epäilinkin niin pikkuinen on sentään hitusen laskeutunut, mutta vielä pää heilui. Tuskin tässä ihan äkkiä lähtö tulee..



Olisi tosiaan kiva jatkaa kuulumisten vaihtoa ihan tälläkin porukalla. Mäkin kirjoittelen vähän ahkerammin tuolla muualla, mutta toki täälläkin tulee aina pyörähdettyä.



L-M 39+3

...ja onnea kaikkille synnytykseen sekä Lumille onnellista vauva-arkea, jos joudun tästä parin päivän päästä lähtemään! Joudun käsittääkseni olemaan pidempään sairaalassa kaikkien näiden raskausongelmien takia (vauvan niskaturovotus ja minun raskausdiabetes), etten ihan heti ole takaisin kertomassa, miten sujui. Käynnistys ei kyllä innosta ihan hirveästi ja mietin jo, antaisivatko minulle pari päivää armonaikaa, jos synnytys ei ole lauantaina vielä käynnistynyt... Olisi ihanaa kokea sekin luonnollisesti, mutta en tietenkään halua riskeerata vauvan terveyttä.



" Mahanpuruja" ainakin tästä teestä näyttää saavan, mutta en tosiaan osaa sanoa, miten vahva ja pitkäkestoinen vaikutus on. Ajattelin, ettei tästä ainakaan haittaa ole, jos ei mahdollisesti hyötyäkään. Tässä ohjeet:



1 tanko kanelia

10 mausteneilikkaa

1 ruokalusikka inkivääriä (inkiväärinjuurta)



Joku seuraavista

1 teelusikka rautayrttiä

1 teelusikka vadelmanlehtiteetä

1 teelusikka lutukkateetä



Laita aineet litraan vettä ja keitä 15 hiljaisella lämmöllä minuuttia. Ota pois liedeltä ja anna hautua 10 minuuttia. Nauti lämpimänä 1:1 sekoitettuna appelsiini- tai aprikoosimehun kanssa.



Lisäksi minulle neuvottiin, että risiiniöljy voi myös laukaista supistuksia, mutta kun totesin, ettei minulla ole ummetusta, niin lääkäri kehoitti ottamaan sitä vain yhden kerran tämän viikon aikana. Jos risiiniöljyä ottaa, niin sen jälkeen on juotava runsaasti vettä ja tehtävä kävelylenkki.



Teen hankin yhdestä luontaistuote-erikoisliikkeestä, pyysin heitä sekoittamaan suoraan pusseihin eri ohjeiden mukaan. Teelle tuli kyllä hintaa, mutta ajattelin, että sen verran harvoin mitään tällaista nautin, että antaa mennä tämän kerran.



Nyt sitten kaikki kivut ovat taas pois. Tänään tosin on kuvottanut tavallista enemmän. Kuvotusta on ollut silloin tällöin ja tuntuu, että nyt loppua kohtia hieman useammin tai pidempi kestoisesti. Usein kuvotusta on tuntunut, jos olen nukkunut huonosti ja sitä tänäänkin luulin, mutta eipä päiväunet poistaneet sitä tällä kertaa :(



Vauva on ollut tällä viikolla hämmästyttävän aktiivinen, toivottavasti se tarkoittaa, että sillä on hyvä olla!



Tsempit viimeisiin päiviin! Tuntuu kyllä ihmeelliseltä, että " joko tämä on loppumassa" ... Jatkan mielelläni kirjoittelua vauva-sivulla :)



Pinja

Kummastelin tässä sellaista, kun tuolla maaliskuisissa oli juttua ambulanssilla menemisestä sairaalaan ja olin käsittänyt, että tämä vain siinä tapauksessa jos vauva on perätilassa.

Siellä kuitenkin oltiin kovasti sitä mieltä, että pitää mennä makuullaan sairaalaan myös siinä tapauksessa, että vauva ei ole kiinnittynyt (vaikka olisikin laskeutunut)...??? Siis häh??



Ei mulle ainakaan kukaan ole tuommoisista puhunut.

Onko teistä kukaan tietoinen tuollaisista ohjeista?

Kyllä nyt varmaan tuommoinenkin ohje jostain löytyisi, jos se olisi ihan yleinen fakta...?

Rupesinpahan tässä vain nyt sitten miettimään..

Meillä ei kyllä terkka katso sen kummemmin kuin tuosta vatsan päältä missä vauva majailee. Osaako se siitäkin sitten sanoa onko kiinnittynyt? Ei ainakaan koskaan ole moisesta maininnut. Laskeutunut kyllä on ja reilusti.



Noh..

Kunhan ihmettelen.



-viivi-

Noin yleisesti olen kuullut, että ambulanssi pitää kutsua, jos jostakin syystä ei pysty tai ole suositeltavaa liikkua tai istua. Tällainen tilanne on käsittääkseni mm. se, että napanuora luiskahtaa ulosta tai on vaara, että niin käy. Vaara napanuoran ulos luiskahtamiseen on, jos jos lapsivedet menee ja vauva on perätilassa tai äiti odottaa kaksosia. Muita tilanteita ovat esim. runsas verenvuoto (esim. istukan liian aikainen irtoaminen), poikkeava kipu tai esim. synnyttäjällä on kramppeja (mm. raskausmyrkytys), taju lähtee (ei saa maata selällään), synnytys on jo pitkällä, vauva on jo syntynyt, on tiedossa, että istukka on kohdunsuulla ja synnytys käynnistyy ennen aikaisesti tai ylipäätään synnytys käynnistyy kovin vähäisillä raskausviikoilla.



Jos vauva on raivotarjonnassa, niin luulen, että itse (tai saattaja) huomaa, jos on niin huonossa kunnossa, ettei autossa tai taksissa matkustaminen onnistu ja noissa tilanteissa, joissa on vaaraa, neuvolasta varmaan neuvotaan etukäteen.



Pinja (olen käynyt ensihoitajakurssilla, vaikken suorittanut sitä loppuun :)

juuri neuvolasta, kun muistelin kuulleeni tuon ambulanssiohjeen. Mulle sanottiin, että jos siis vedet menee, eikä vauva ole vielä kiinnittynyt, niin ei nyt ambulanssilla tarvii mennä, mutta olisi hyvä tiettyä varovaisuutta noudattaa ja mennä puoli-istuvassa asennossa autossa. Sitä en sitten tiedä, mitä se tekee, kun täytyyhän sinne autoon jotenkin kävelläkin...



Neuvolassa ne kokeilee vauvan asentoa vatsan päältä ja mulla ainakin myös vauvan päätä alavatsalla (tuntuu musta kamalalle, kun kutittaa niin... :). Siitä käsittääkseni tuntee, että heiluuko se pää vielä ja miten paljon, eli onko kiinnittynyt jo. Toissynnyttäjillä ei välttämättä kiinnitykään kuin vasta synnytyksessä.



Jos nyt noin sattuisi käymään, niin soitto synnärille varmaan valaisee asiaa.



Mulle on iskenyt inha flunssa päälle! :-/ Täytyy varmaan huomenna raahautua lääkäriinkin, kun yskä kuulostaa sellaiselta. Nyt toivon, ettei synnytys ihan lähipäivinä alkaisi...



Leenis 40+1

Joo, tosiaan :) Siis kun vedet on menneet on riski, että napanuora livahtaa ulos. Se taas aiheuttaa suuren riskin vauvalle, koska vauva tukkii (tai voi tukkia) synnytyksessä napanuoran verenkierron. Napanuora ei kuitenkaan pääse ulos, jos pää on kiinnittynyt. Ja tilanne on riskialttiimpi, jos kyseessä on perätilassa oleva vauva tai kaksoset, koska ensimmäinen ei pääse kiinnittymään ja jälkimmäisessä tapauksessa kiinnittyminen on hankalampaa kuin yksöisraskaudessa. Kun olen joskus näitä asioita vähän tankannut mieleen, mutta enää en muista niin hyvin... tulipa kerrattua :) Muutenkin väsyttää niin, etten jaksa tehdä mitään - paitsi roikkua netissä ;)



Paranemista, Leenis! Toivottavasti ainakin pahin tauti on synnytykseen mennessä ohi.

=)



Eiköhän tuo neuvolantäti olis jotain sanonut, jos olisi aihetta ambulanssiin tai tarkempaan varovaisuuteen omalla kohdallani. Tietty vois vielä ens tiistaina asiaa tiedustella, jos satun vielä tuonne neuvolaan silloin suuntaamaan.



Mites Pinjaanan vointi?

Onko tee tehnyt tehtävänsä? Vai vieläkö olet kotosalla?



Leenikselle pikaista paranemista flunssasta.

Toivottavasti vauva tulee vasta sitten, kun olet parantunut.



Mitenkäs muut maalikset jakselee?



Täällä ei sen kummempaa edelleenkään.

Yö tuli taas nukuttua erittäin hyvin, mutta ikäviä unia tosin näin. =(

Aamuyöstä satuin heräämään joskus kahden maissa ja huomasin, että möttösellä on pippalot meneillään kun heilui ja hytkyi siihen malliin tuolla masussa. =D Mikä lie hepuli..

Harvemmin se mun mielestä yöllä juurikaan riehuu.

Aamulla sitten tutkailin massuani ja musta tuntuu kuin se ois kadonnut jonnekin. Se on selvästi entisestään tippunut ja muuttanut muotoaan. Hassua.

Rupesin ihan epäilemään, että onko asukki varmasti edelleen siellä ja kunnossa, mutta kyllähän tuolla liikettä on tässä päivän aikaankin tuntunut. Aamulla ennen kuin heräsin oli mahassa myös varsin kova hikka, kun tuntui todella selvästi. Toisinaan se tuntuu mun mielestä paljon vähemmän, mutta aamulla oli kyllä niin selvä jytke ettei ollut epäilystäkään että mikä siellä masussa on meneillään...



No juu..

Nyt tarttee mennä hakemaan päiväkahveet ja pullat. =)



Vointeja kaikille!!



-viivi ja onnimöttönen rv39+6

pinjaana lähtee sitten viimeistään huomenna. mitkä on fiilikset? ovatko muut vielä kotona?



mulla alkaa hermot mennä. olo on aika kauhea ja olin varma, että vauva olisi tässä vaiheessa jo syntynyt. öisin en saa nukuttua kuin pari tuntia ja univelkaa kertyy...

mulle varataan sitten viikon päähän perjantaiksi aika sairaalaan, jos ei ole siihen mennessä mitään tapahtunut. tosi vaikea kyllä uskoa, että niin pitkälle menisi.



jaksamista kaikille ja lumi, kerrohan vauva-kuulumisia.



Eliane 40+3

Möttösenkin eräpäivä on tosiaan tänään, mutta minkäänlaisia synnytyksen merkkejä ei kyllä mielestäni ole, joten tänään ei ainakaan taida tämä meidän masuasukki syntyä.

Mieskin tuossa jo huhuili möttöselle, että tänään olisi hyvä päivä kyllä syntyä jo. =D

Mutta, eipä taida möttösellä olla mukana kelloa ja kalenteria tuolla masussa, että tietäis tänään tulla.



Viime yö olikin sitten hieman levottomampi kuin aiemmat, kun tuossa kahden ja neljän välillä pyörin sängyssä vain ees taas eikä oikein tuntunut väsyttävän ollenkaan.

Kävin sitten vessan kautta ja menin takasin sänkyyn, niin tulihan se uni sitten viimein.



Eipä tässä tämän ihmeempiä.



Elianelle parempia vointeja ja toivotaan, että teidän nyytti syntyisi ennen ensi viikkoa, niin ei tarte sinne asti kärvistellä.



Pinjaanan kuulumisia minäkin kovasti odottelen.

Ettei vain se teesekoitus olisi tehnyt tehtävänsä ja Pinja päässyt jo matkaan ennen huomista käynnistystä.



-viivi ja onnimöttönen rv40+0 *POKS*

Eikä minkäänlaisia tuntemuksia, että tästä ihan äkkiä mihinkään lähettäiskään. Alamasun painontunnekin on hitusen hellittänyt, mutta vastaavasti nivusvaiva ja häpyluu ovat kipeytyneet uudemman kerran. Niitä supistuksia mä odottelen yhä.



Mulla menee myöskin yöt melkein valvoessa. Illasta nukahdan hyvin, mutta, kun herään vessaan, niin siihen ne unet jääkin. Parhaimmillaan olen myöskin nukkunut vain 2-3 tuntia. Yleensä kirjan lukeminen on auttanut, vaan ei aina. Onneksi sitä on sitten saanut päivisin nukkua, jos siltä tuntuu. Ja parin kolmen valvotun yön jälkeen uni maittaa taas yön kaksi.



L-M 39+5

Ehkä viikon päästä olisi toiveita päästä yliaikakontrolliin mullakin ja jotenkin tuntuu, että sinne tämä kyllä menee.



Flunssa on onneksi tänään parempi ja nukuttua olen saanut ihan hyvin, mitä nyt vessassa tarvitsee rampata. Muutenkaan ei ihan älyttömän kärsimätön fiilis vielä ole.



Toissailtana jumiuduin sitten katsomaan dokumentin Aasian tyttökadosta (tyttövauvojen tappamisesta ja tyttösikiöiden abortoinnista)... Oikein viisasta katsottavaa kohta synnyttämään menevälle... :-/ Kyllä siinä tuli miettineeksi tämän maailman mielettömyyttä! Omat lapsetkin kun on vielä oikein suurella vaivalla tehty. Kyllä on aika eri arvoinen ihmislapsen elämä eri puolella palloa...



No, positiivisempiin ajatuksiin kuitenkin ja kaikille vielä hyvää loppuodotusta! Ja Pinjaanalle tsempit huomiselle (mikäli tätä vielä luet)!



Leenis 40+3

Pikaista viestiä tulin vain laittamaan, että lähtö taitaa olla viimeistään aamulla, kun tuossa puolisentoista tuntia sitten meni osa lapsivesistä ja nyt sitten pikku hiljaa on ruvennut supistelemaan.



Katsotaan pääsenkö ensi viikolla kertoilemaan vauvakuulumisia vai miten tässä käynee..

Rupesipas jänskättää.



-viivi ja onnimöttönen-

Vaikka taidat olla jo matkalla... :)



Musta tuntuu, että taidan olla tästä porukasta viimeinen. Aamulla lorahti kyllä pikkareihin jotain melko vetistä, kun nousin ylös, mutta siinäpä se. Ei ole lisää tullut, joten ehkei se ollutkaan tihkuvaa lapsivettä, mitä ensin epäilin. Joten täällä odottelu jatkuu. Esikoiselle myös pamahti korkea kuume tänään, joten sitä parannellessa...





Leenis 40+4

Viivillähän on jännät paikat edessä tai ehkä jo takana :). Odotellaan kuulumisia...



Leenis, taidetaan roikkua täällä sitten yhteistuumin viimiseen asti, kun mulla ei ole kyllä minkäälaisia tuntemuksia, että tämä kaveri tästä ihan pian alkaisi syntymään. Suututtaa jo ihan, kun en edes supistuksia ole tuntenut, edes niitä harjoitusversioita :/.



Lisa-Marie 40+0

En usko että Pinjaana panee pahakseen, jos ilmoitan tänne uteliaille että



Poika syntyi 11. 03.2007 klo 15.17 Mitat 3630g , pituutta 52cm ja pipo 36cm.



Sairaalassa joutuvat olemaan noin viikon. Pinjaana kertonee sitten itse lisää jahka kotiutuu ja ehtii..





Pinjaanan uutiset kertoi rriitu :)

HIRMUISESTI ONNEA PINJAANALLE ja tietysti isukille myös PIKKUMIEHEN SYNTYMÄN JOHDOSTA!!!



Tule kertomaan, kunhan jaksat, että minkälainen synnytyskokemus sulla oli:)



Kiitos kaikille onnitteluista((((halaus))))



Täällä on kiireistä vauva-arkea. Tyttö syö päivisin 2 tunnin välein ja yöllä on yksi 4h:n väli ja muuten 3h:n välein. Eli kivasti on arki täällä alkanut sujumaan. RELA-tippoja tosin ostettiin jo, kun masuvaivoja tuppas tulemaan viikon iässä. Tyttö ei itke oikeastaan ollenkaan, vaan murisee(!) aina kun on jokin huonosti:) Mainio paketti tuo meidän karhunpentu<3



MIssäs vaihdetaan vauva-arjen kuulumisia, kunhan olette tekin lunastaneet rakkauspaketinne?



Kaikille teille jaksamista loppusuoralle ja voimia sekä onnea synnytykseen!



Jännityksellä kuulumisianne odotellen,

Lumi ja Neiti Myttynen 13vrk

ensinnäkin onnea pinjaanalle!



meille syntyi lauantaina 10.3. tyttö rv 40+4.



aamulla kuudelta alkoi supistelemaan hieman aikaisempaa säännöllisemmin ja voimakkaammin ja tuli hiukan verenlimaista vuotoa. en uskonut, että on vielä tosi kyseessä, mutta lähdimme klo 9 sairaalaan, koska hermot oli jo mennä odottamiseen ja olin vähän kaivannut tekosyytä mennä näytille, jos vaikka käynnistäisivät.



sairaalassa sain petidiiniä ja yritin nukkua parin tunnin ajan, kun edellinenkin yö oli mennyt valvoessa. vasta vähän ennen kolmea minä ja kätilö aloimme uskoa, että synnytys on todellakin varmasti tulossa. puoli neljästä lähtien kaikki eteni hyvin rajusti ja nopeasti. spinaalipuudutus tilattiin, mutta en ehtinyt sitä saada, kun anestesialääkärillä oli jotakin akuutimpaa. kalvot puhkaistiin neljältä ja hieman sen jälkeen laitettiin kohdunkaulapuudute, jolla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. ponnistusvaihekin oli raju ja kesti vain muutaman minuutin. vauva syntyi klo 16.58. paino oli 3400g ja pituus 48 senttiä.



aluksi olin vähän järkyttynyt synnytyksestä, koska se oli paljon kivuliaampi kuin esikoisen synnytys, mutta parissa päivässä asia alkoi jo unohtua.



kotiin päästiin eilen kun vauva oli tasan 2 vrk ikäinen. nyt vaan tuijotetaan kilpaa miehen kanssa nukkuvaa vauvaa. hän on ihana!



Eliane

Niin se vain lähtö koitti sitten meikäläiselle silloin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ei malttanut möttönen enää odottaa ja hyvä niin. =) Vaikka eipä mulla nyt niin kiirettä ollut tuon masun kanssa. Ja uskomatonta tosiaan, mutta sitä on jo nyt hieman ikäväkin. ??? Kummallista.



Pieni poika möttönen syntyi siis lauantai aamuna 10.3. klo.8.39

Painoa pojalla oli 3455g ja pituutta 52cm. Pipo oli muistaakseni 33cm.

Tuommoinen hoikka poika, jolla on pitkät ja isot jalat. =D



Synnytystarinaa:



Perjantai päivänä ei siis todellakaan ollut ollut minkäänlaista viitettä siitä, mitä illalla ja yöllä on tulossa. Kaikki aivan normaalisti kuten ennenkin eikä mitään kummempia kivuttomiakaan suppareita ollut ollut (mulla kun niitä kivuliaita ei oikeastaan ollut lainkaan ollut ennen synnytystä).



Illalla kymmenen tienoilla sitten huomasin, kun sohvalla köllötellessäni huomasin housujen kostuvan ja nousin äkkiä ylös vessaan ja tuumasin siinä samalla miehelle, että se taitaa olla menoa sitten tänä yönä.

Menin vessaan ja tuumasin, että lapsivettähän tämä, mutta kuitenkaan täysin ne eivät olleet menneet.

Sitten rupesikin jo vähän jännittämään.

Soittelin Jorviin ja sanoivat, että mahdollisuuksien mukaan voin hyvin mennä vielä nukkumaan suihkun kautta ja tulla sitten aamulla vastaanottoon.



Ruvettiin siinä sitten miehen kanssa puuhastelemaan paikkoja kuntoon ja tavaroita kasaan ja ensimmäisiä supistuksiakin rupesi pikku hiljaa tulemaan. Kävin suihkussa ja taas tuli lapsivettä jonkin verran.

Kahdentoista maissa ruvettiin kellottamaan jo säännöllisiä supistuksia n.5min välein. Välillä tuntui että jopa useammin.

Koitin kyllä mennä nukkumaan, mutta siitä ei kyllä enää tuossa vaiheessa tullut mitään, joten tulin yläkertaan yksikseni puuskuttelemaan ja pyöriskelemään ympäri olohuonetta. Kokeilin myös kauratyynyä, mutta musta tuntui että se tuntui tosi pahalta ja hiosti vain turhaan. Tunnin verran tsemppasin sohvalla torkkuen, mutta kahden jälkeen en enää pystynyt ja menin sanomaan miehelle, että nyt kyllä lähdetään. Menin vielä suihkuun ja mies tohinalla keräsi kamppeet kasaan ja kävi hakemassa auton. Siinä sitten kello kolmen jälkeen ajeltiin sairaalalle ja puol neljä oli merkattu meidät vastaanotetuiksi synnärille.



Kätilö tutki kohdunsuun ja kohdun suu olikin tuossa vaiheessa jo neljä senttiä auki, joten synnytys oli jo hyvässä käynnissä tuossa vaiheessa.

Kyseli toiveita kivunlievityksen suhteen ja menin siitä sitten sinne ammeeseen ensimmäiseksi. Tunnin verran siellä melkein jaksoin olla ja sitten olo rupesi taas tuntumaan turhan tuskaiselta, joten viiden aikoihin siirryttiin synnytyssalliin. Tuossa vaiheessa olin auki jo 6-7 senttiä. Sain epiduraalin kuuden maissa ja se vaikuttikin oikein hyvin aina ponnistusvaiheeseen saakka. Siinä kahdeksan jälkeen rupesin sitten ponnistamaan (tarkkaa kellon aikaa en muista), mutta vauvan sydänäänet tuppasivat aina välillä vähän heiketä, kun supistuksetkin olivat toisinaan hieman tehottomia alun rytinän jälkeen (vaikka olinkin koko ajan myös tipassa, joka tehostaa supistuksia). Paikalle haettiin sitten lisää henkilökuntaa ja vauva autettiin maailmaan imukupin avulla, vaikka olisi kyllä kuulema tullut ilmankin. Eivät kuitenkaan halunneet riskeerata, kun sydänäänet heikkenivät aina välillä jonkin verran.



Varsin reippaasti siis päätti möttönen maailmaan tulla ja ainoastaan tuo ponnistusvaihe oli musta todella rankka, mutta niinhän kait se yleensä.

Muutamia tikkejä (en tiedä tarkkaa määrää vaikka sanoivat ettei tuo episotomia olekaan iso) tuli alapäähän ja pariin otteeseen jouduttiin myöskin katetroimaan (synnytyksen aikana ja sen jälkeen), kun tuo epiduraali puudutti ilmeisesti rakonkin alueen niin tehokkaasti etten saanut pissattua. Muutoin kyllä jalat toimi eikä puuduttanut toimintakyvyttömäksi.



Synnytyksestä jäi ihan hyvä mieli, jos nyt näin voi sanoa eikä ollut niin kamala juttu kuin ehkä olisin kuvitellut. Johtuen varmaan osin myös siitä, että meni noin sutjakkaasti.



Eilen tultiin jo kotiin ja nyt sitten harjoitellaan imetystä ja vauva-arkea.



-viivi ja pieni mies-

=)



Pinjaanalle pojasta ja Elianelle tytöstä!



Nyt ei ehdi enempiä rustaamaan.

Pikku mies jo huhuilee.



-viivi-