Maaliskuisia?
Olen jo jonkun aikaa kurkkinut ja odotellut, että joku aloittaisi meille maaliskuisille oman pinon. Vai eikö muita ole?! Itse olen jo liittynyt tuonne odotuspuolen maalismasuihin, mutta siellä porukkaa on kuin pipoa ja tekstiä tulee sivu tolkulla joka päivä, en minä niitä jaksa lukea, jotta pysyisin kärryillä. Ajattelin jospa meitä täällä olisi vähemmän.
Kerronpa nyt jotain meidän taustoista, jäinpä nyt sitten yksin pinooni tai en :). Eli meillä yritystä tuli kesäkuussa kolme vuotta täyteen, ilman ensimmäistäkään plussaa tai häivähdystäkään haamusta. Vuosi sitten mies kävi simppatestissä ja multa otettiin verikokeita ja mulle tehtiin myös laparoskopia. Mitään vikaa ei löytynyt. Viime maaliskuussa mulle tehtiin eka inseminaatio luonnolliseen kiertoon, mutta eipä tuottanut tulosta. Monta kiertoa meni hukkaan ovista tikutellessa, kun aina sattui viikonlopulle tai pyhäpäiville tms. Tuntui jo tosi turhauttavalta leikkiä niiden tikkujen kanssa.
Kesäkuun alussa arvailin oviksen sattuvan juhannusviikolle, mutta samalla heräsi epäilys polin kesälomista. Ja niinhän siinä kävi, että lomat pukkasi päälle ja hoidot olisi jatkuneet elokuussa. Päätettiin sitten ottaa rennosti ja unohtaa lapsettomuus pariksi kuukaudeksi. Ovistikut jäi kaapin kätköihin ja kiertopäivien laskemiset sai jäädä. Ja juuri silloin, kun vähiten osasin odottaa aloin epäillä raskautta. Tuhrua tuli parina päivänä, kuten mun menkat aina alkaa. Sitten on yksi vuodoton päivä, kunnes alkaa kunnon vuoto. Nyt oli vuodottomia päivä tuhrun jälkeen useampi ja testi näyttikin ilokseni kahta viivaa. Eihän sitä kerrasta uskonut, vaan testejä kului vissiin viisi.
Nyt on rv 6+5. Vähitellen olen alkanut sisäistää, että sitä tosiaan saattaisi olla raskaana ja ilman mitään hoitoja. Ensi viikolla olisi eka neuvolakäynti ja parin viikon päästä ultra.
Niin, eli onkos täällä muita vai jääkö tämä yksinpuheluksi :(? Tänne kuitenkin tunnen kuuluvani, vaikka ilman hoitoja raskaus saatiinkin lopulta alulle, mutta menihän siihen kolme pitkää vuotta.
Kommentit (292)
Kiva kun käytte kertoo kuulumisianne:)
Mä olen niin kypsä tähän odottamiseen, ettei tosikaan!
Päivät menee sängyn päällä kirjoja lukiessa.
Mikään ei huvita yhtään ja on jo vähän masentunut olo:(
Nyt oon kaksi päivää ollut todella väsynyt!
Öisin nukkunut 11 tuntia ja ainakin yhdet 1,5 päikkärit vielä päälle.
Ihan outoa näin syvä väsymys.
Vaivoja ei ole oikeastaan mitään, paitsi tuo närästys ja ahdistus/huono olo ylävatsalla.
Sit tulee huono omatunto, et mitä ihmettä mä valitan, kun toisilla on tosi paljon vaivoja näin loppuodotuksessa ja mulla ei mitään.
Pitäis vaan jaksaa odottaa, kyllä se vauva tulee kun on aika..
Mutta kun en jaksa. On kokeiltu kaikki keinot, millä edesauttaa synnytyksen käynnistymistä, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa.
Anteeksi kauhea valitus. *nolona*
Toivottavasti te muut pystytte olee iloisempi a tän loppuajan:)
Tulkaahan heti kertomaan, kun nyyttinne olette lunastaneet!
Lumi 38+5
Pikaisesti tänne ennen kuin alkaa tuo ip-sarja ykköseltä.
Jostain syystä se on vähän niin kuin sellainen rutiini, että pitää aina kattoo ne, jos vain suinkin mahdollista. Vähän niin kuin aamulla tuo " Elämä käsissä" =)
Pinjaana, hyvä että paineet ovat lasku suunnassa. Onko sulla ollut jonkinlaisia oireita muuten noista korkeista paineista? Kait sen tietää omassa olossa, jos ne on koholla, vai kuin?
Lumille kovasti tsemppiä olotilan kanssa. Toivotaan että nyytti syntyisi ajoissa eikä menisi yliajalle, niin sun ei tarvitsisi enää kauaa kärvistellä masun kanssa.
Itsellä olotila on ihan ok eikä nyt mitään hirveää kiirettä ole vieläkään päästä eroon tästä kummusta, vaikka tokihan se jo jonkin verran alkaa olla tiellä ja painaa. Jännityksellä lähinnä odotan sitä hetkeä, jos ja kun se lähtö sitten sinne laitokselle viimein tulee, että milloin se mahtaa tulla. Tuleeko se yöllä vai silloin kun kökin täällä kotosalla yksikseni..
Saattaapa siinä kyllä niinkin käydä, että mennään sairaalaan sovittuna päivänä ja ruvetaan käynnistelemään, jos ei tuo möttönen päätäkkään syntyä itsekseen. Tiedä häntä.
Kävin tänään taas neuvolassa ja kaikki kunnossa.
Paino on vain noussut aivan hirmuisesti viikossa. Heh.. 2kg!!
Mistähän moinen.. =P ..turvotuksiakaan kun ei juuri ole..
Myönnettäköön kuitenkin, että herkkuja on tullut vähän syötyä (tosin ei joka päivä), mutta että se noin paljon näkyisi viikossa!
Eipä tuo terkka kuitenkaan sitten tuntunut olevan huolissaan, vaikka vähän kummasteli jo itsekin, että tosiaanko se vaaka näytti niin paljon.. Päätyi sitten vain siihen, että olen viikonlopun aikana syönyt erityisen hyvin.
Lauantaina olikin oikea meno päivä, kun käytiin kattomassa mun äitiä vielä ennen vaavin syntymään ja tunnin verran piti suuntaansa kököttää autossa ja sitten vielä illasta tuli kaveripariskunta viettämään meille iltaa, niin supistuksiakin tuli sitten illasta jo vähän tiheämmin ja ihan menkkamaisten jomotusten kera aina välillä.
Eipä ne kuitenkaan mitään kamalan kivuliaita olleet kuitenkaan ja meni sitten ohi. Yölläkin tuntui tuota mahan kovettumista olevan aika tiheeseen, mutta ilman kipua ja nyt sitten taas noita menkkakipuja ei sitten olekaan ollut.
No, katsellaan..
Nyt taidan lopetella tähän ja meen kattomaan telkkua. =)
Sitten pitääkin jo ryhtyä ruoan laittoon, kun mies laittoi lihat valmiiksi eilen.
Vointeja kaikille.
-viivi ja onnimöttönen rv38+3
Eilen ja tänään on tuntunut jonkinlaista vihlontaa kohdunsuulla. Kuvitelmani on, että hissukseen vauva tekee tietä alemmas, mutta en tietenkään voi olla varma. Samalla oli hetken paineen tuntua, mutta se katosi aika nopeasti. Maha näyttää kyllä olevan ihan samassa paikassa, kun katsoo peilistä, mutta tuntemukset puhuvat vähän vastaan. Kävely sujuu helpommin, kun henki kulkee ja rakkoa tuntuu puristavan helpommin. Erot ovat niin pieniä, että on vaikea kuitenkaan olla aivan varma.
Kipeitä supistuksia ei ole, mutta nyt kuulin taas uusia " outoja" huhuja. Olen ottanut lisämagnesiumia kramppeihin ja nyt kuulin, että se voi estää supistuksia. Sinänsä ihan loogista, jos se estää muita lihaskramppeja, niin kai se estää supistuksiakin. No, täytynee jättää magnesium tällä erää. Samoin teen raudan kanssa. En kyllä tiedä, onko sillä tosiaan mitään vaikutusta raskausmyrkytykseen, mutta minusta HB:ni oli riittävä jo tammikuun alussa, joten voinen pitää tauon ja jatkaa imetyksen aikana.
Viime viikolla verenpaine laski mukavasti, mutta alkoi taas eilen nousta. No, lukemat eivät onneksi ole hälyyttäviä noin 135/85 ja virtsa oli puhdas (erityisesti siis ei proteiinia! mutta ei myöskään sokeria :) niin viime viikolla kuin tänäänkin. (Viiville:) Tunnen verenpaineen nousun jotenkin huonona olona, en osaa sitä sen paremmin kuvata. Ehkä kuumottaa, tuntuu sisäistä painetta, huonoa oloa, kuvotusta tms. Mitä useammin sitä esiintyy, sitä vähemmän sitä huomaan. Saamani arvot eivät kuitenkaan lääkärinkään mukaan ole vielä huolestuttavia, mutta niitä on tarkkailtava. Täytyy toivoa, että pysyvät kurissa vielä jonkun aikaa.
En tiedä, pitäisikö kertoa... Alapään tilanne tuntuu vain pahenevan. Suoli tuntuu pullottavan ulospäin :( Se on sellainen outo ja vetelä. Tuntuu vähän siltä kuin se yrittäisi pullahtaa ulos. Kun kaikki puristaminen turvotuksen takia koskee, niin tuntuu hankalalta saada perää enää puhtaaksi. Napa sen sijaan sinnittelee sisäänpäin kääntyneenä. Olisin toivonut, että se pullahtaisi ulos. Näyttää elimistö käsittäneen jotakin vähän väärin???
Minulla ei ole kiire eroon mahasta. Melkein päinvastoin. Kun ajattelen, että kohta sitä ei ole, niin tuntuu haikealta. Toisaalta kyllä haluaisin jo tehdä tuttavuutta vauvan kanssa. Vielä tuntuu olevan sen verran tekemistä, että mielelläni odotan vielä hetken.
Minulla on aika paljon samoja oireita Lisa-Marien kanssa: turvotusta ja helpon nukahtamisen jälkeen yöllisiä heräämisiä ja valvomisia. Onneksi en joka yö joudu olemaan pidempään hereillä. Sitten kyllä vaivaa väsymyskin, kuten Lumilla. Osittain varmaan siksi, että yöt ovat helposti repaleisia, mutta usein tuntuu, että on pidettävä taukoa kaiken tekemisen välissä.
Vihdoin olen saanut kaikki vauvan vaatteet pestyä. Tarvikkeita on hankittu sen verran, että loput olen päättänyt ostaa vasta myöhemmin, kun tiedän paremmin, mitä tarvitsee. Seuraavana olisi sitten aika pakata sairaalalaukku (kaveri jo kauhisteli, että mikset ole tehnyt sitä vielä...). Kai vielä tuntuu liian uskomattomalta, että tästä kauan eläneestä toiveesta voisi tulla totta.
Onhan täällä ollut painogallupia, mutta olisi kiva vielä kerran tietää, paljon painoa teille on kertynyt. Minulla ei ole muka kolmeen viikkoon noussut paino, mutta syy on siinä, että kolme viikkoa sitten kävin neuvolassa kunnon lounaan jälkeen ja sen jälkeen on taas mitattu vain aamupainoja. Tänään tulos oli yhteensä +10,8 kg.
Tsemppiä kaikille viimeisiin päiviin! Huh - ajatella 12 päivää laskettuun aikaan!
Pinja rv 38+3
Kuten Pinjanakin tuossa kertoili, niin minullakin on tänään tuntunut vihlontoja tuolla alakerrassa. Samoin eilen iltalenkillä koirien kanssa vasen nivunen kipeytyi. Eli kaipa meidänkin pikkuinen valmistautuu hiljalleen tulemaan masun ulkopuolelle. Vaikka olenkin epäillyt, että ymmärtääkö ollenkaan luopua yksiöstään, kun en ole oikein suppareita tuntenut.
Eipä mullakaan ole mikään kiire tästä masusta eroon päästä, kun olen kuitenkin suht' hyvin voinut. Toisaaltahan sitä kuitenkin odottaa malttamattomasti, että näkisi sen oman pikkuisen. Toisaalta taas synnytys vähän jännittää kipuineen kaikkineen. Vauva-arkikin vähän pelottaa, kun en juurikaan ole vauvojen kanssa ollut tekemisissä. Mutta kaikkihan sitä joskus ovat aloittelijoita. Nyt olen kyllä osannut nauttia näistä kiireettömistä äitiyslomapäivistä. Etukäteen pelkäsin tylsistymistä odotellessa vauvan syntymää. Mutta kuukausi kotioloissa on mennyt jo ihan kivasti ja kun kuntokin on vielä melko hyvä, niin mikäs tässä.
Viime yö menikin taas pyöriessä. Tai illasta nukahdin hyvin, mutta kun vessareissu herätti, niin taas saikin valvoa. Mulla nuo öiset valvomiset alkaa olla ihan joka öinen traditio. Tällä kertaa ei vaan meinannut auttaa edes kirjan lukeminen. Mutta onneksi aamulla saa sitten nukkua vähän pidempään tai ottaa päiväunet, jos siltä tuntuu.
Painonnoususta oli puhetta, niin eilen just olikin neuvola ja tähän mennessä on tullut yhteensä 9,6 kiloa. Muutenkin oli neuvolassa kaikki arvot ihan kohdallaan.
L-M 38+2
Ihanaa, kun teillä ei ole kiirettä päästä masusta eroon:)
Voi kun saisin itsellenikin tuon asenteen.
Mulle on tullut raskauden aikana painoa n. 10kg. Välillä paino on tippunut 800g vkossa ja sit välillä tullut 500g, joten paino heittelee tossa 68-69,5kg:ssa.
Päätettiin sit su iltana kokeilla että josko tuo vau-kirjan vinkki s:n edesauttamisesta synnytyksen käynnistymiseen olis yhtään paikkaansa pitävä..
Eilen (ma:na) tuli sitten klo 15 aikaan limaista verivuotoa kun kävin vessassa. Illalla klo 22 alkoivat säännölliset (5min. välein) supistukset, jotka olivat ihan vähän kipeitä. Soitin NKLle kun suppareita oli tullut 2h. Päätettiin, että olen vielä kotona. Sain nukuttua hyvin klo 04n asti, jolloin supistuksia alkoi tulemaan 10 min välein ja nyt sen verran kipeitä, että piti puhista ja ääneen voivotella.
Klo 6 soitin taas synnärille ja sanoin, et tullaan käymään, koska pönttöön tippui taas jotain verilimaklönttejä.
Kun rupesin pukemaan, niin heti tuntui, et supparit vähenivät.
Passitinkin sit miehen töihin ja menin itse kuumaan suihkuun, jossa tuli todella HUONO OLO!
Lämmitin jyväpussin ja menin se alaselällä sänkyyn ja sain nukuttua 9.30 asti:)
Nyt ei ole sen jälkeen ollut kuin muutama supistus. Supistukset ovat kyllä ihan kipeitä, mutta niitä on ehkä 1 tunnissa.
Taas oli siteeseen tullut v.punaista vuotoa.
Toivottavasti tää nyt tästä kunnolla lähtis käyntiin ja pääsisin synnyttämään..
Vaikkakin toisaalta tiedän, että nyt paikat ovat varmasti jo jonkin verran auenneet ja on ihan kiva, kun saa tämmöisen " pehmeämmän laskun" synnytykseen, eikä heti tule kauheilla kivuilla ja rytinällä.
Nyt vaan jännittää, et miten nopeasti ollaan sit ponnistusvaiheessa, kun seuraavat säännölliset supistukset alkavat..
Jaksuja kaikille!
Lumi 38+6
Kuulostaa siltä, että taidat pian olla vauvanhakureissulla! :) Olisikohan limatulppaa ja peräti lapsivettä? Se kai kannattaisi käydä tarkistuttamassakin.
Täällä oli tänään neuvola, ei mitään ihmeellistä. Kaikki kunnossa, mikä tietty hyvä asia, vaikka toisaalta voisin jo hyvin käydä ä-polilla tarkistuksessa ihan vaan, että on kaikki istukat yms kunnossa.
Olo ei nyt varsinaisesti ole mitenkään kärsimätön, pikemminkin olen vain huolehtinut, että milloin ja miten synnytys sitten lähtee käyntiin. Jännitän siis " liian" nopeaa synnytystä, ehditäänkö sairaalaan, ehtiikö mies töistä/lapsenvahti esikoisen luo jne. Eka synnytys siis oli mulla nopea, 5 tuntia, eikä kovin kivuliaskaan...
Siis teillähän on ollut varsin maltillista painonnousua!! Itse olen kerännyt tähän mennessä jo 17 kiloa... Tosin mulla kyllä on aika paljon turvotuksia.
Siirryn odottelemaan ekoja vauvauutisia... ;)
Leenis 39+0
=)
Mekin kokeiltiin viikonloppuna tuota mukavinta ässää, mutta täällä ei kyllä moista vaikutusta ollut. Saunassa on tullut käytyä melkeinpä joka toinen päivä, mutta se ei ainakaan vaikuta milläänlailla eikä toisaalta ole ollut ajatuksenakaan.
Pinjaana kyseli painonnoususta.
No juu.. täällä on kyllä painoa tullut ihan riittävästi ja alkaa pikku hiljaa jo huolestuttamaan, että otanko tosiaan vielä jonkin loppuspurtin ja kerään kunnon kilot ennen kuin vauva syntyy. Mulla siis tullut alkupainoon semmoiset 16-17kg, jos siis katsotaan sitä painoa joka mulla oli ihan ennen raskautta. Neuvolan ekaan punnitukseen sitten taasen on tullut 14-15kg. Riippuu vähän siis kumpaan mittaukseen vertaa.
Leeniksen kanssa siis samoissa lukemissa tuon painonnousun kanssa mennään, ja mulla ei mitään kamalia turvotuksia edes pitäisi olla. No, jonkin verran uskoisin sitä kyllä olevan, mutta ei mitenkään valtavasti (terkankaan mielestä).
Ajattelin huomenna lähteä kaverin kanssa omppuun kahvitelemaan.
Onpahan jotain tekemistä. Samalla tarttis taas käydä kaupassakin.
Tänään pistin uuniin tiikerikakun ja aattelinpa tehdä vielä mokkapaloja, kun mies ei tuosta kakusta tykkää.
Pitää vain ite malttaa mielensä ja olla syömättä ainakaan kovin montaa palaa. =D
-viivi ja onnimöttönen rv38+4
lumi on tosiaan jo loppusuoralla! ellei jo synnyttänyt? jännää... tule heti kertomaan, mikä on tilanne tai jos lähdit jo sairaalaan, kun olet kotiutunut.
mulla on edelleen samat fiilikset kuin lumillakin aiemmassa viestissä. en jaksaisi enää yhtään odottaa ja mielialat heittelee kovasti. pelkään, etä jos vauva ei kohta synny, en hallitse enää hermojani ja alan räyhäämään miehelle ja lapsille (siis mun esikoisen lisäksi miehen 2 lasta asuu puoliksi meillä). sietokyky kaikkeen on tosi alhaalla.
kaikki s:t ja muutkin keinot on kokeiltu ja tuloksena on vain epäsäännöllisiä supistuksia ja vihlontaa. blääh...
onneksi päivittäin ja hetkittäin olo kuitenkin vaihtelee niin, että välillä o hiukan helpompaa.
mä kuulun myös runsaamman painonnousun kerhoon. toissapäivänä oli tullut 16 kg ja nyt varmaan enemmänkin. viimeiset kilot ovat tulleet parin viikon aikana turvotuksen myötä, vaikka en ole paljon syönytkään, joten nestettä on varmaan paljon.
seuraava neuvola on sitten viikon päästä lasketun ajan jälkeen. vieläköhän sinne pitää mennä?
luin jostain, että valtaosa yliaikaisista raskauksista johtuu siitä, että hedelmöittyminen onkin tapahtunut myöhemmin. huomioikohan ne sairaalassa käynnistyksestä päätettäessä, jos hedelmöittymisaika tiedetään tarkasti (esim. alkionsiirto)? tärkein päätökseen vaikuttava tekijä on kuitenkin varmaan vauvan vointi.
Jaksamista ja pitäkää kärsivällisestä asenteesta kiinni!
Eliane 39+1
Wau, minäkin jännään Lumin uutisia :) Ehtikö vauva helmikuisiin?
Jännää, että painon nousu on jakautunut noin, että monella on 16-17 tai sitten nousu pyörii siinä 10 kg:n paikkeilla - siis ettei kukaan ole " normaalissa" haarukassa +12-14 kg. No, siihen saattaa joku vielä ehtiä.
Minulle sanottiin neuvolassa, että suurin osa menee yliaikaiseksi. Sitä ei kyllä selitelty, miksi. Onkohan siitä edes oikeasti tietoa?
Oloni oli pitkään tasainen ja hyvä, mutta eilen luettuani yhtä lapsettomuusaiheista artikkelia iski hirveä itkukohtaus (se ikään kuin nosti vanhoja fiiliksiä). En osannut itsekään oikein selittää, miksi tuntui niin pahalta. Sama tuntui jatkuvan aamulla. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, joten päättelen, että kyse on synnytykseen liittyvästä jännityksestä ja loppuraskauden mielialan vaihteluista. Tähän asti herkkyys on näkynyt vain sellaisena, että pienet jutut liikuttavat ja tuntuvat nostavan kyyneleitä silmiin, mutta tämä oli aivan toisen luokan juttu. Jos jotakin, niin itkeminen näytti auttavan verenpaineeseen, joka putosi lähes normaaleihin lukemiin :)
Toisaalta minulla ei ole kiire mahasta eroon. Tai tuntuu haikealta ajatella, että kohta sitä ei enää ole. Toisaalta kyllä haluaisin tehdä tuttavuutta masuasukin kanssa ja toivoisin, että synnytys olisi onnellisesti ohi. Kun nyt vielä nämä rankemmat mielialan muutokset näyttivät astuvan kuvioihin, tuli tunne, että olisi kiva edetä vähän asiassa. Alkaa myös hiljalleen tuntua siltä, että aika alkaa käydä pitkäksi äitiyslomalla. Mielessä kävi jo ikävä takaisin töihinkin :o. En kyllä usko, että ihan pian synnystys käynnistyisi. Vauva tuntuu punkeavan tietä hissukseen alaspäin, mutta muuten ei mitään erityistä ole havaittavissa - ei supistele ylipäätäänkään kauhesti eikä ollenkaan kipeästi ja onhan tässä vielä toista viikkoa laskettuun aikaankin.
Näin aamupäivän päiväunilla unta, että minut otettiin sairaalaan. Oli tarkoitus odotella synnytyksen alkamista eli kipeitä supistuksia, joita ei tietenkään kuulunut. Jo parin tunnin kuluttua lääkärit ehdottivat sektiota. Kinusin perusteluja, mutta en saanut mitään selitystä. Päätin lähteä sairaalasta ja hyppäsin bussiin, jota ajoi muutama vuosi sitten kuollut tätini ja sisällä oli joukko hänen lähimpiä sukulaisiaan.
Tsemppiä kaikille viimeisille päiville ja viikoille!
Pinja rv 38+5
Ihan vain lyhyesti:
Meidän kulta neiti Myttynen syntyi 28.2(rv 39+0). Mitat: 3440g ja 50 cm.
Hän on niin ihana ja pieni että ihan menee sydän mykkyrälle ajatuksestakin.
Synnytys oli lähes kivuton, helppo ja todella nopea.
Palaan kertomaan tarkemmin kunhan nukun muutaman yön.
Kipeämmät supparit alkoivat 27pvä klo 21.30, mutta eivät silti olleet niin kipeitä kuin muistelin, et supistukset olis. Miehen pyynnöstä lähdin kuitenkin " näytille" NKLle klo 23.30. Mut kirjattiin sisään klo 00.09 (28pvä) ja tyttö tuhisi rinnalla jo klo 02.21. Sain epiduraalinkin ja ponnistusvaihe oli oikeastaan täysin kivuton. Kesti 5min.
Tyttö voi hienosti ja äiti ihan ok, jos ei sairaan kipeitä rintoja ja tolkutonta väsymystä huomioida:)
Lumi ja neiti 2pvä. (kotiuduttiin tänään)
Lämpimät onnittelut Lumille! Kylläpä se meni nopeasti... Jos olisit vielä odotellut, niin kotisynnytys olisi ollut lähellä?
Pinja 39+1
ONNEA Lumi, tämän klubin ekasta vauvasta!! :-D
Hienoa, että kaikki meni noin putkeen!
Leenis 39+4 *eikä merkkiäkään muusta paitsi pienestä paniikista mahdollisesti nopeasta synnytyksestä...*
Lumille suuren suuret onnittelut pikkuisesta tytöstä! Hienoa että synnytyskin meni noin helposti ja lähes kivuttomasti. Nyt on sitten ensimmäinen vauva saatu tänne meidän pinoon :).
Lisa-Marie 38+6
Hienoa, että kaikki meni hyvin ja olette jo päässeet kotiinkin.
Kukahan maaliksista seuraavana pääsee nyytin hakuun...
Täälläkään kun ei mitään kummempia tuntemuksia ole, että olisi tuloillaan.
-viivi ja onnimöttönen rv39+3
Ihan pikaisesti laitan teille tähän synnäriä, jos haluatte lukea:)
Olisi kiva, jos tékin jaksatte sitten tulla kertomaan miten synnytys meni:)
Mulla tökkiii ihan sikana nämä vauva-lehden sivut:(
Supparit siis alkoivat klo 21.30 tiistai-iltana. Supistukset toki olivat kipeitä, mutta eivät mitään kestämättömiä. Välillä niiden väli oli 10min ja sit taas 2min. Ajattelin, et ei nää mitään ole kun muutenkin koko raskauden on supistellut enemmän ja vähemmän. Otin jyväpussin sänkyyn ja painoin sitä aina alaselkään kun supisti. Silti tuntui et kotona pystyn aivan hyvin olemaan. Mies katseli sängyssä telkkaria ja naureskeli aina välillä kun lauloin ja jumppasin supistuksen keston ajan ja viskoin sitä jyväpussia. Sit mulla oli aivan koko ajan pissahätä. Joka supparin jälkeen piti mennä vassaan. Klo 23 aloin sit jo hikeentyy supistuksiin, et onko nää nyt niitä " oikeita" supistuksia vai ei. Pinna oli ihan kireällä kun ajattelin et turhaan en halua sairaalaan lähteä. Mies kyseli vieressä aivan järjettömiä kysymyksiä, kuten " Jos olis pakko valita, niin ottaisitko hörökorvat vai 30 kiloa ylipainoa?" Musta tuntui että polla räjähtää: Mikä hiton kysymys toi on?? Ja mä kärvistelen supistuksissa-ehkä sekin kärsi korvien välissä jonkinasteisista supistuksista Jäi vaan toi niin hyvin mieleen, et pakko sekin kirjata tähän ylös.. Suostuin sit miehen painostuksella lähtee näytille NKLle -asenteella, et takas ne passittaa mut kuitenkin.
Oltiin sairaalassa klo 00.09 ke-aamuna. Kätilö laittoi mut tutkimushuoneeseen käyrille ja suppareita tuli 4-5 min välein ja muka voimakkuudelta 3:ia, eli siis voimakkaimpia? (Jälkeenpäin huomasin noista papereista et mun pulssi oli ollut 115 ja ruumiinlämpö 39,5 ) Ei se mulle mitään puhunut siinä. Supistusten kivuntuntemus oli merkattu 8ksi (asteikko 1-10=max). Miten vitsissä joku kone voi määritellä mun kivun tuntemuksen?)
No, joka tapauksessa: Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi, että olet todella hyvin kotona sinnitellyt. Ihmettelin, et aijaa?? Kohdunkaulaa ei jäljellä ja kohdunsuu 4cm auki.
Sanoi, et nyt mennään heti synnytyshuoneeseen ja tilataan samantien epiduraali, jos sen haluat. Mua mietitytti, et miten sen saa jo nyt, vaikkei supistukset vielä edes ole mitään kamalia.
No, kätilö valmisteli mut ja anestesialääkäri laittoi epiduraalin klo 01. Epiduraalin laitto muuten sattui tällä kertaa!!! Ei siis mitään sietämätöntä, mutta sattui kuitenkin. Mua ahdisti eniten olla kiinni tipassa ja letkuissa, kun en saanut mennä vessaan, koska edelleen oli jatkuva pissahätä.
Epiduraali puudutti ensin vain oikean puolen ja sit panikoin et apua, kun kunnon supistukset alkavat, niin tunnen kaikki vasurilla.. Menin sit vasemmalle kyljelle ja kätilö lisäs jotain kipulääkettä ja alkoi sit vasen puolikin menee tunnottomaksi. En tuntenut tämän jälkeen enää mitään kipua koko synnytyksessä.
Epiduraali siis alkoi vaikuttaa klo 01.15, jolloin kätilö puhkaisi kalvot ja lapsivesi alkoi lorottaa. Oli tosi ällön tuntuista, kun koko ajan oli fiilis, et lasken alleni. Kätilö häippäs toisaalle ja sanoi, et n. pari tuntia varmaan menee ja sit katsotaan tilanne uudelleen.
Meni puoli tuntia ja sanoin miehelle, et nyt tuli sit p****hätäkin tän pissahädän lisäksi. Mies sanoi, et ei kai sul nyt voi p-hätä olla?? Mä sanoin, että kun on. Vähän ajan päästä sanoin miehelle, et pidä mun jalkoja yhessä, ettei multa tule köntsä tähän sänkyyn. Mies sanoi että tasan en pidä ja soitti kätilön paikalle!
Kätilö tuli, vilkas haaroväliin ja sanoi, et nyt niin kuin saat alkaa ponnistaa.
Mä menin ihan sekaisin Sanoin, et enhän mä nyt voi ponnistaa; eihän tää vauva vielä voi syntyä! Ei mulla ole mitään polttoja tai kipuja, joten miten vitsissä tää muka nyt syntyy?? Mies sit katsoi käyriltä, et millon supistus alkaa ja mun täytyy ponnistaa.. Se oli 6 ponnistusta, ajallisesti 5 minuutia ja tyttö murisi rinnoilla. Isä itki ja nauroi ja äiti myös. Vauva vaan murisi. Hän on niin kaunis ja täydellinen " pikku karhunpentu" <3
Tikkien laitto ei tuntunut missään.
Osastolle jouduin menee PYÖRÄTUOLILLA, joka oli musta kamalaa. (Olenko pikkuisen outo?) Vasen puoli meinaan oli siitä tupla annoksesta niin tunnoton, et jouduin vielä tunnin päästä käsillä siirtämään jalkaa, jos asentoa mielin muuttaa...
Sairaalassa oli se fiilis, jota pelkäsinkin:liukuhihnameininki. Oikeasti siellä oli ihan oman onnensa nojassa, ellei itse apua kysynyt. Juttelin " omahoitajani" kanssa tästä ja hän sanoi, että tilanne on oikeasti se. Heidän osastolla oli 5 ylimääräistä asiakasta ja 1 hoitaja sairaana, eikä sijaista. Ymmärrän heitä, mutta silti en toista lasta halua siellä synnyttää, vaikkakin synnytyspuolella palvelu oli lämmintä ja todella upeaa
Nyt täytyy taas mennä tissittämään tyttöä!
Meillä kaikki on mennyt hienosti.
Onnea teille kaikille synnytyksen!
Toivottavasti pääsette pian tositoimiin!!!
Lumi ja tyttö 6päivää
hienoa, että kaikki meni hyvin. mä voisin myös ottaa tuollaisen synnytyksen. mielellään vaikka heti! voin kuvitella, että vauva on tosi ihana!
mulla on tosiaan tänään sitten la. kohtu on supistusherkkä ja joinakin öinä supistelee aika kovastikin, kuten viime yönä. olin jotenkin ajatellut, että vauva olisi jo tähän mennessä syntynyt, esikoinen kun syntyi 40+1 ja tällä kerralla on ollut kovempia supistuksia. tällä hetkellä hermot ovat ihme kyllä paremmassa kunnossa kuin parin edellisen viikon aikana, vaikka öisin en saa oikein nukuttua. huomenna on sitten neuvola, jossa varmaan ultrataan taas.
mitkä on fiilikset muilla?
Eliane 40+0
Kävin toissapäivänä lääkärissä. Edellisellä viikolla minulta otettiin verinäyte, josta tutkittiin joku " pitkän ajan sokeriarvo" eli määriteltiin, millaisissa lukemissa se on viime viikkoina keskimäärin ollut. Lääkäri oli sitä mieltä, että koholla tai rajalla ovat, ja siksi olisi parempi käynnistää synnytys heti laskettuna aikana eikä odotella pidempään. Minulle varattiin sitten aika lauantaiksi (40+1) :O
Sain mukaan tee-reseptejä, joista valmistetun teen pitäisi edesauttaa supistusten tulemista. En ollut ihan vakuuttunut, toimivatko ne ja kuinka tehokkaasti. Ensimmäisen erän juotuani (toissapäivänä) nukuin huonosti menkkamaisen jomottelun ja selkäkipujen takia (selkäkivut tosin johtuivat osittain iskiashermon äksyilystä). Koko yötä kivut eivät kestäneet enkä osaa tarkkaan sanoa, kuinka kauan noin ylipäätäänkään.
Eilen join toisen satsin ja illalla sain kaksi ensimmäistä kipeää supistusta, kesto noin 3-5 sekuntia. Siihen ne tosin lakkasivat. Aamuyöstä heräsin taas maha- ja selkäkipuihin sekä närästykseen. Närästys on pysynyt täysin pois monta viikkoa ja olen varma, että se johtuu teestä, sillä se on sen verran katkeraa (nyt vasta huomasin, että ohjeessa lukee, että tee pitäisi laimentaa lopuksi mehulla - luultavasti juuri sen karvauden takia). Selkäkipukaan ei johtunut tällä kertaa hermosta, vaan tuntui koko alaselässä. Mahakipu ei ollut pelkästään alavatsalla, kuten edellisenä yönä, vaan tuntui koko mahan alueella - närästys mukaan lukien siis rinnassa asti. Otinkin närästyslääkettä.
Nyt aamulla tuntui kovaa menkkakipujen kaltaista kipua alavatsalla. Sen verran kovaa, että se haittasi liikkumista, mutta ei kuitenkaan ihan mieletöntä. Kipu ei kuitenkaan kestänyt taaskaan hirveän kauaa. Kun puhun menkkakivuista, en tarkoita supistusmaisia kipuja, vaan tasaista juilintaa. Sillä on varmasti tietenkin tekemistä lähestyvän synnytyksen kanssa, mutta käsittääkseni se ei ole kuitenkaan varsinaista supistelua - jonkinlaista alkusoittoa.
Toivon kovasti, että vauva haluaisi tulla maailmaan ennen käynnistystä. Aina sellainen tuntuu paremmalta ajatukselta kuin kemia. Olisin kyllä pitänyt mahankin ihan mielellään vielä hetken, jos vauva haluaisi siellä vielä asustaa, mutta nyt en voi sitä lauantaita kauemmin missään tapauksessa pitää.
Muutenkin kai menee ihan kivasti. Verenpaine on pysynyt kurissa eikä minun enää tarvitse tarkkailla sitä yhtä ahkerasti kuin aikaisemmin. Sitä hämmästelen, kun paino lakkasi nousemasta heti äitiysloman alettua, mutta vauva kaiketi on kasvanut ihan kiitettävästi. Viime viikolla sain nukuttuakin hyvin ja monta yötä aivan kokonaan nousematta edes pissalle. Nyt tämä teen litkiminen on saanut taas unet sekoamaan, mutta jotenkin voin hyvin monen mainiosti nukutun yön jälkeen. Vauvan olen tuntenut punkeavan tietä alaspäin. Kohdunsuulla tuntuu usein pitkään kevyesti repivää painetta. Eli h-hetki olisi selvästi lähestymässä ilman käynnistystäkin.
Mites teillä muilla menee?
Pinja rv 39+5
Siinä varmaan on seuraava lähtijä! Viimeistään kolmen päivän päästä, ellet pääse jo aiemminkin!
Olipas mukava synnytyskertomus Lumilla! Oikeastaan ei voisi paremmin mennä! Ei kivulias, ei pitkä, mutta ehditty sairaalaan hyvin. :) Kävis mullekin.
Täällä ei edelleenkään mitään tuntemuksia. Tai no pari päivää vauva on iltaisin möyrinyt niin. että on vihlonut kohdunsuuta. :-/ Supistelee kyllä ahkeraa, muttei kipeesti. Limoja ei näy. Siinä tämänkertainen raportti. :)
Itse asiassa mulla on varmaan joku keuhkoputkentulehdus nyt, joten en ehkä pariin päivään edes haluaisi synnyttämään. Muuten olisi kyllä ihan kiva nähdä vauva jo kohtapuoleen. Olen kyllä ihan varautunut siihen, että reippaasti yli mennään, siksi oma olo on ihan rauhallinen. Isovanhemmat varmaan jännittää enemmän jo. Isänikin kyseli jo viikkoa ennen LA:a, että eikö se meinaa jo tulla...
Mitäs tehdään näiden mukuloiden synnyttyä tämän keskustelun suhteen? Olisi ihan hauska teistäkin jotain kuulla sen jälkeen! Pitäisikö ängetä tuonne maalisvauvaketjuun? Itse en ole odotuspuolelle kirjoittanut yhtään, mutta lukenut nyt loppuaikoina jonkin verran. Kirjoittelen itseasiassa ahkerammin yhdellä toisella palstalla.
Leenis 40+1
hienoa pinjaana, pääset tositoimiin! mitä ihmeen teetä se on? mulle myös!
leenis, pitäisikö perustaa ihan oma ketju vauvojen synnyttyä sinne vauvapuolelle? mitä mieltä muut?
Eliane 40+1
Eipä mitään merkkejä lähestyvästä h-hetkestä täälläkään. Supistuksista minulla ei ole juuri tietoakaan miltä pitäisi tuntua, muuten kun toisten kertomana luettua. Olokin on yhä ihan hyvä. Vaaveli ei ole vielä laskeutunut ja koirien kanssa lenkkeilytkin sujuu vielä hienosti päivittäin.
Tokihan niitä vaivojakin löytyy ;). Turvotusta on sormissa ja nilkoissa ja etenkin aamuisin sormet on aika jäykät pökkelöt. Kädet puutuu öisin ja pari sormea tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kestopuudutuksessa pitkin päivää. Samoin ranteet on kipeät etenkin öisin/aamuisin, varsinkin vasen. Ja öisistä valvomisista on tullut lähes tapa. Illalla nukahdan hyvin, mutta monesti kun herään vessaan, niin eipä uni enää tulekaan. Siinä sitten aina hetken pyörin ja lopulta kaivan kirjan esiin ja luen tunnin verran ja taas uni maittaa.
Päivät vähenee huimaa vauhtia. Saa nähdä kuka meistä saa ekana nyytin syliin :). Jaksuja loppuraskauteen kaikille!
Lisa-Marie 38+0