Mies puhuu liikaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit pariutuvat vaikka ne eivät siedä ihmisiä?

Kyllä ne sietää YHTÄ ihmistä kerrallaan. Sellaista joka mieluiten vain ON eikä hölise kokoajan. Sellainen kirjaa lukeva ominensa viihtyvä ihminen, vähän kuin ihmiskissa. Sellainen on täydellinen introlle.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei lopeta puhumista ellen lähde huoneesta. Eilen illalla , tai oli jo aamu 2, haukottelin ja aloin nukahtaa pystyyn. Sanoin meneväni nukkumaan. Mies vaan jatkoi ja jatkoi juttua vaikka nousin ylös. Piti kesken lauseen vaan laittaa huoneen ovi kiinni.

Miksi et sanonut sille mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei lopeta puhumista ellen lähde huoneesta. Eilen illalla , tai oli jo aamu 2, haukottelin ja aloin nukahtaa pystyyn. Sanoin meneväni nukkumaan. Mies vaan jatkoi ja jatkoi juttua vaikka nousin ylös. Piti kesken lauseen vaan laittaa huoneen ovi kiinni.

Miksi et sanonut sille mitään?

Sanoin meneväni nukkumaan.

Minä en vaivaa ketään jutuillani.

On tosi raskasta pidemmän päälle, miten joku voi edes puhua vaikka 8 tuntia omia juttujaan?

Yksi syy miksi tykkäsin kuuromiekkosesta. Edelleenkään en tajua miksi hänellä on niin heikko itsetunto. Olisin oikeasti halunnut tutustua.

Miten voi sanoa asiasta loukkaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi sanoa asiasta loukkaamatta?

”Rakas, minua väsyttää ihan kamalasti. Voitaisiinko jatkaa juttelua huomenna?” ?

Jätä se sika ja etsi itsellesi kuuromykkä mies, sille ei tarvitse puhua eikä sitä tarvitse kuunnella.

Tarvittaessa voit myös voimaannuttaa itseäsi kuuromykän kanssa nimitellen sitä

esim: Senkin miessika, HOMO, PEDOFIILI, ja tunnet kuinka aito naisvoima valtaa koko kehosi.

Ymmärrän sinua. Elin moottoriturvan kanssa 4v. Se oli raskasta. Nyt mulla on mies, joka puhuu, mutta ei liikaa 😁

Ovi lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit pariutuvat vaikka ne eivät siedä ihmisiä?

Kyllä ne sietää YHTÄ ihmistä kerrallaan. Sellaista joka mieluiten vain ON eikä hölise kokoajan. Sellainen kirjaa lukeva ominensa viihtyvä ihminen, vähän kuin ihmiskissa. Sellainen on täydellinen introlle.

Minulla on ollut mieletön tuuri, kun on olen löytänyt sellaisen. Olemme yleensä molemmat olohuoneessa, toinen on tietokoneella ja toinen katsoo telkkaria, puhumme jos on asiaa mutta emme hölise. Täydellinen introverttiromanssi.

Edellinen puoliso oli juuri tuollainen loputtomasti hölöttövä kuin AP:oma, vei vuosia saada hänet oppimaan että on hiljaa edes aamuisin ennen aamukahvia(hän oli aamuihminen ja minä en), joskus "lähetin" vähän anoppilaan pitkälle kyläilylle saadakseni olla hiljaisuudessa.

Eli eipä AP:n ongelmaan ole muuta neuvoa kuin että vaihtamalla paranee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit pariutuvat vaikka ne eivät siedä ihmisiä?

Kyllä introvertitkin ihmisiä sietää, mutta oman ajan ja rauhan tarve on ekstrovertteja suurempi. Itse olen introvertti, joka pitää sosialisoinnista, mutta tasapainoksi viihdyn paljon omissa oloissani, eikä minulla ole tarvetta lähteä mihinkään rientoihin esim. viikonloppuisin. Jos on ollut paljon menoa viikolla tai työpaikalla hulinaa, vietän illat yksin kotona. Nyt taas kun olen etätöissä kaikki päivät yksin kotona, sosiaalisten kontaktien tarve on suurempi ja miestäni (myös introvertti) riipoo, kun hänestä pulisen hänelle liikaa. Ja en tosiaankaan ole koko aikaa äänessä, mutta mies juttelee viikot työkavereiden kanssa, joten illat ja viikonloput haluaa olla enimmäkseen rauhassa.

Ymmärrän täydellisesti ap:ta, itselläni ollut samanlaista jo jonkin aikaa ja olen kovin uupunut tilanteesta. Mies oli pitkään kotona kun minä olen käynyt töissä, jossa näen paljon ihmisiä ja jatkuva hälinä. Kun tulen kotiin haluaisin olla vain hiljaa ja miettiä omiani, mutta mies on kaivannut juttuseuraa ja puhuu tauotta omia asioitaan, eikä ole tippaakaan kiinnostunut kiinnostaako minua juttunsa tai että mitä minulle kuuluu. Hetken jaksan kuunnella, mut oon huomannut ettei mun vastauksilla ole yleensä mitään väliä. Olen sitten opetellut tarpeen tullen sulkemaan korvani tai sanomaan etten jaksa kuunnella. Saattaa se välillä loukkaantua sitten, mut mitä väliä kun ei hänkään välitä mun tunteista tai tarpeista. Itsekin olen saanut sanomista jos puhun tylsistä jutuista, niin miksi mun pitäis kuunnella hänen tylsiä juttuja..

Yhteen muutto taisi olla virhe, haaveilen omasta kämpästä, mutta mies ei tykkää ajatuksesta.. Vituttaa, kun ihan hyvin alkanut juttu alkaa hajota tämmösen takia.. Tajuais vaan antaa vähän omaa rauhaa, niin kaikki ois hyvin

Voiko tuollaisesta uupua?

34, oletko pyytänyt omaa rauhaa?

Pysykää ekstroverteistä kaukana! Maailman rasittavimpia ihmisiä, jotka eivät hyväksy meitä hiljaisempia ja rauhallisempia omissa oloissamme viihtyviä, vaan ovat meitä kärräämässä suljetulle kun emme ole heidän mielestään "normaaleja"

Minulla on naapuri, joka puhua pulputtaa taukoamatta. Pitää aina kotoa lähtiessä katsoa ettei hän ole pihalla, muuten lähtö viivästyy vähintään kymmenen minuuttia. Ja kun mitään asiaa ei varsinaisesti ole. Kertailee vain samoja juttuja. Ei ole muistisairas.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan introvertti ekstrovertin kanssa?

Joo. Täällä yksi introvertti nainen, joka joutuu toisinaan skipata ekstroverttimiehen tapaamista, sillä ei vaan jaksa kuunnella sitä loputonta puhetulvaa. Tätä jatkuu jopa leffan katsomisen aikana.

Usein puhuu vielä sellaisista asioista, jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään. Kuten joistain laitteista ja sähköhommista, että miten ne toimii ym. Olen järkeillyt, että haluaa tehdä minuun vaikutuksen tietotaidoillaan. Mönkään menee, ikävä kyllä.

Tapailin hetken yhtä hölösuuta, joka ilmeisesti vain rakasti omaa ääntään- jumalauta elokuvateatterissakin se idiootti kommentoi koko ajan juonta ja ei vaan osannut olla hiljaa ja ottaa muita huomioon. Se oli se viimeinen niitti, meni kiertoon ennen alkua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on naapuri, joka puhua pulputtaa taukoamatta. Pitää aina kotoa lähtiessä katsoa ettei hän ole pihalla, muuten lähtö viivästyy vähintään kymmenen minuuttia. Ja kun mitään asiaa ei varsinaisesti ole. Kertailee vain samoja juttuja. Ei ole muistisairas.

Minulla oli entisessä asuinpaikassa ongelmana jatkuvasti koiransa kanssa vastaan tuleva puheripulimies. Jo kaukaa alkoi vimmattu huiskuttaminen ja heti kuuloetäisyydellä huutelu, ja kohdallani mies aina pysähtyi ja PUHUI, PUHUI JA PUHUI, siis ihan loputtomiin. Mitään ei saanut väliin pistettyä eikä puhe lakannut vaikka puhui päälle, ja jos vain lähdin kävelemään pois, niin mies kailotti perääni koko ajan nousevalla volyymilla kunnes ääni vähitellen häipyi kuuluvista.

Usein näin muita hyvin kiusaantuneen näköisiä ihmisiä juttusilla tämän miehen kanssa ja olin suunnattoman kiitollinen, kun en ollut itse uhrina. Välillä menin yhteen suuntaan ohi koirani kanssa ja kun reilun tunnin päästä tulin takaisin, oli sama juttukaveri siinä yhä epätoivoisen näköisenä. Joskus mies myös lenkkeili vaimonsa kanssa eikä siinä paapatuksessa ollut hetkenkään taukoa. Kävi todella paljon sitä vaimoa sääliksi, mitenköhän tuollaisen miehen kanssa pystyy asumaan tulematta hulluksi?