Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä nelikymppisenä pitää pelätä vanhempiaan. Kohtalotovereita?
01.10.2020 |
Säälittävää joo, mutta joudun yhä nelikymppisenä pelkäämään vanhempiani henkisen ja fyysisen väkivallan pelossa. En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Vertaistukea kaipaan, ja hyvien vanhempien lasten sättimistä ja ihmettelyä en niinkään kaipaa (ne kellä rakastava lapsuus, eivät voi tajuta millainen suhde on huonon perheen sisällä).
Vanhempani ovat narsistihtavia, toinen selkeän aggressiivinen ja erittäin väkivaltainen (kohdistui lapsiin, eikä ollut siis pelkkää kuritusta vaan tapahtui ilman mitään syytä, ts aikuinen purki stressiään pieksämällä lapsia) ja toinen taas alistuva ja pasiivis-aggressiivinen, kiusasi lapsiaan piilotetummin ja rivien välistä henkisellä väkivallalla - tämä vanhempi loukkaa todella julmasti ja ilkeästi.
Mistään ei saanut olla eri mieltä, vastaan ei voinut sanoa, pakko oli totella ja ylipäätään mistään ei keskusteltu tai lasten mielipiteitä kuunneltu.
Aikuisena kohtelu ollut samaa. Tyrannimaista käskytystä, komentelua, haukkumista ja tiuskimista ja muutaman kerran on käyty käsiksi. Ei ole siis hakattu, mutta riepoteltu tai retuutettu vaatteista samalla uhkaillen (”jos et nyt tottele niin hakkaan sut niin ettet viikkoon kävele”).
Vanhemmat siis täysin rajattomia eikä tajua että lapset on aikuisia. Minä olen nelikymppinen ja sisko pari vuotta vanhempi.
Välit on aika viileät, soitellaan kyllä ja tavataan, ja sitten aina tuollaisen ”episodin” (esim muhun käyty käsiksi) välit jäätyy aina sitten muutamaksi kuukaudeksi kun en soittele hetkeen. Sitten taas vanhemmat soittaa ja teeskentelee että mitään ei ole tapahtunutkaan ja muina miehinä iloisesti puhuvat. Sitten taas menee jonkin aikaa hyvin kunnes taas kosahtaa.
Anteeksi eivät tietenkään pyydä, koskaan eivät ole pyytäneet anteeksi yhtään kertaa.
Lapsenlapsien takia(siis omat lapseni) olen suostunut olemaan jonkinlaisissa väleissä, mutta nyt on alkanut tää asia aivan valtavasti suututtaa. Asiasta ei voi keskustella vanhempien kanssa, pari kertaa yritetty ja johtanut niin hirveään selkkaukseen että pelkäsin henkeni puolesta.
Puhua ei siis voi, asioita ei voi muuttaa, joten miten tällaisessa tilanteessa olette toimineet? Vanhemmista vanhempi täytti 70 ja on vielä alkanut paheta, siis yhä ilkeämpiä loukkauksia ja uhkailua tulee ilman suodatusta.
Niin, hyvien perheiden lapset ihmettelee että miksi olen tekemisissä? Vastaus on kai se että muita ei oikein ole. Vaikea ja turvaton lapsuus teki sen että en oikein osaa ystävystyä enkä uskalla luottaa ihmisiin. Ja kai sitä sitten jää helposti kurjuuteen pyörimään.
Olisi kiva kuulla miten muilla menee joilla on ilkeät/narsistit/pelottavat/tyrannit vanhemmat. En usko olevani ainoa tämänkaltaisessa tilanteessa oleva.
Kommentit (121)
Vähän vastaavien asioiden kanssa oon kipuillut koko aikuisikäni. Toinen - mieleltään ihana, terve ihminen - vanhempi kuoli joitakin vuosia sitten ja jäljelle jäi vanhempi, jonka suhteen en ole koskaan tuntenut erityistä lämpöä. Mutta velvollisuuden tunnosta olen pitänyt tähän häiriintyneeseen vanhempaan yhteyttä, jopa aika useinkin.
No, hiljattain tajusin että mun on vaan pakko lopettaa yhteydenpito, koska siitä ei seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä. Mieleltään sairas sairastuttaa lähimmäisensäkin, ja jos se sairaus on sitä laatua, että toisten ihmisten nälviminen, arvosteleminen ja pompottaminen on jatkuvaa, ei sitä kukaan vaan jaksa. Nuoruudessa tämä vanhempi oli myös fyysisesti väkivaltainen, enää vain henkisesti.
Ehdotan, että ap kirjoitat omille vanhemmillesi kirjeen, jossa kerrot mitä mieltä olet teidän suhteesta. Käyt läpi tilanteita, joissa olet tullut huonosti kohdelluksi ja teet selväksi, että nyt se loppuu - kuten kaikki yhteydenpitokin. Ota kirjeestä yksi kopio itsellesi ja lisää kopioita vaikka lähimmille ystäville tai sukulaisille, jotta muutkin tietävät tilanteen. Ja sitten kovetat mielesi etkä ole vanhempiin enää yhtään yhteydessä. Lapsillekin voi asian selittää lapsentasoisesti, tai pyydä vaikka koulupsykologilta apua asian kertomiseen. Meilläkin täysi-ikää lähestyvät lapset tietävät tilanteen, miksei tuohon yhteen isovanhempaan enää olla yhteyksissä. Meillä on vain tämä yksi elämä, eikä sitä kannata kuluttaa huonoissa ihmissuhteissa rämpimiseen. Yksi suljettu ovi voi avata uusia! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin, hyvien perheiden lapset ihmettelee että miksi olen tekemisissä? Vastaus on kai se että muita ei oikein ole."
______
Eikö parempi olla sitten yksin kuin tuollaisessa? Miksi haluat altistaa itsesi ja lapsesi tuolle, kun mikään pakko ei ole. Teet lapsistasi myös saman kohtalon uhreja? Oletko varma, ettei lähde vielä joltakin henki? Miksi otat sen riskin? Eikö 70v isää/patua jo kohta pyöräytä itsekin turpaan, jos kimppuun vielä käy. Ei varmasti käy enää sen jälkeen päälle. Se on sinun valinta, jos suostut vielä tuohon. Ei ole pakko, koska olet jo aikuinen ja voit irrottautua elämään 110 % täysin omaa elämää.
Itse samanlaisesta taustasta enkä ole enää tekemisissä. Mun puolesta saa mädäntyä rauhassa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?
Väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin, ja tapaamisissa olen aina itse mukana valvoen tilannetta. Pidän tapaamiset lyhyinä ja poistumme jos tunnelma alkaa kiristymään.
Ovat kyllä kuulleet minuun kohdistuvaa haukkumista ja ilkeilyä.
Taidat olla itsekin sairas. Jos ymmärrät mikä on tervettä, et hyväksy tuollaista ja irtaannut täysin vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut rakastavan kasvatuksen mutta tunnen valtavaa myötätuntoa ap:ta ja hänen kaltaisiaan kohtaan.
Olen saanut kokea henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsuudenkodin ulkopuolella. Siitä empatiani on kehittynyt.Ap, älä kiusaa itseäsi tapaamalla vanhempiesi.
Katkaise henkinen lieka.
Ei ole lapsillesi hyvä kuulla että äitiä haukutaan eikä sinun todellakaan tarvitse aikuisena alistua täysin sivistymättömien moukkien henkiselle väkivallalle.
Toivon sinulle paljon rakkautta itseäsi kohtaan ja hyviä eheyttäviä ihmissuhteita elämääsi.
Lisäisin tähän vielä sen, että kerro ap miksi välit katkeaa. Heidän pitää kuulla se.
Toivon sinulle ap voimia ja hyvää jatkoa
Et ole ainoa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?
Väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin, ja tapaamisissa olen aina itse mukana valvoen tilannetta. Pidän tapaamiset lyhyinä ja poistumme jos tunnelma alkaa kiristymään.
Ovat kyllä kuulleet minuun kohdistuvaa haukkumista ja ilkeilyä.
Se että vanhempaan kohdistetaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa on jopa PAHEMPAA lapsen kannalta kuin se että se väkivalta kohdistuisi itse lapseen. Näin sanoo ammattilaiset.
Et voi perustella vanhempien luona käyntiä sillä että kohdistavat "vain" sinuun eikä lapsiin. Molemmat pahoja vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse heille kertoa kasvotusten ei puhelimessa eikä viestillä, että katkaiset välisi. Et vain mene tapaamaan heitä, et soita etkä vastaa puheluihin etkä viesteihin. Et päästä heitä kotiisi. Kokeile nyt vaikka kuukausi ensin. Sitten toinen kuukausi.
Jos tulevat luvatta sinun kotiisi, soita poliisille.
Jos eivät jätä sinua rauhaan, hanki lähestymiskielto.
Tätä alan nyt toteuttamaan. Tästähän nousee kyllä hemmetinmoinen äläkkä kun en vastaa (eli en ”tottele” ja uhmaan) ja varmasti yritetään sitten kiertoteitä tai välikäsiä käyttäen painostaa ja uhkailla, mutta jostain tämä vain on pakko aloittaa ja katsoa tilanteen mukaan miten etenee. Ap
Ei keski-ikäisen tarvitse totella. Voisit olla itsekin jo isovanhempi.
No kyllä minä tämän ymmärrän mutta ne tyrannivanhemmat ei :)
Niiden mielestä lapset on aina sellaisia joita komennellaan, käskytetään ja joiden pitää totella - ja jos ei tottele niin kuritetaan. Tämä ajatusmalli heillä on siis aikuisiin lapsiin myös.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä kysyä oletko AP täysillä jos sua kohdellaan paskasti ja vaan pidät yhteyksiä vanhempiin.
Siedät kaiken. Eikö terveempää olisi katkaista välit.
Varmaan vielä rupeat omaishoitajaksikin ja hoidat pas..kat hautaankin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?
Väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin, ja tapaamisissa olen aina itse mukana valvoen tilannetta. Pidän tapaamiset lyhyinä ja poistumme jos tunnelma alkaa kiristymään.
Ovat kyllä kuulleet minuun kohdistuvaa haukkumista ja ilkeilyä.Taidat olla itsekin sairas. Jos ymmärrät mikä on tervettä, et hyväksy tuollaista ja irtaannut täysin vanhemmista.
Pölvästi, et tajua yhtään millainen perhe tuollainen on lapsen kasvaa. Tuollaisessa kodissa lapsi syyllistetään ja siksi aikuisenakin on valtava syyllisyydentunto. Kun ei osaa ajatella itseään, aina pitää vain vanhempien hyvää mieltä ajatella ja pitää vanhemmat tyytyväisenä.
Sulla olisi aivan sama ongelma jos kotisi olisi ollut tuollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä kysyä oletko AP täysillä jos sua kohdellaan paskasti ja vaan pidät yhteyksiä vanhempiin.
Siedät kaiken. Eikö terveempää olisi katkaista välit.
Varmaan vielä rupeat omaishoitajaksikin ja hoidat pas..kat hautaankin!
Ei teille kultapallukka lapsille jaksa asia selittää. Samanlainen koti mullakin ja se sietäminen tulee sieltä lapsuudesta. Silloin oli pakko sietää. Toleranssi kasvaa. Sietäminen jatkuu.
Aivan turha hyvän kodin lapsen uhota että mä toimisin toisin. Et toimisi jos kotisi olisi tuollainen.
Äh, turha selittää mitään kun ette tajua
Minulla on erittäin vaikea suhde äitiini. Huomaan joitain narsistisia piirteitä hänen käytöksessään. Toistaiseksi olemme jonkinlaisissa etäisissä väleissä. Suosittelen ap:lle välien katkaisemista kokonaan, tai etäisiä välejä. Jos on tuollaisen käytöksen lähellä, niin ei voi voida hyvin. Äitini tekee minut sairaaksi. Hänen kanssa ei vaan onnistu mikään. On parempi, kun ei anna mitään arvoa hänen sanomisilleen tai tekemisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut rakastavan kasvatuksen mutta tunnen valtavaa myötätuntoa ap:ta ja hänen kaltaisiaan kohtaan.
Olen saanut kokea henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsuudenkodin ulkopuolella. Siitä empatiani on kehittynyt.Ap, älä kiusaa itseäsi tapaamalla vanhempiesi.
Katkaise henkinen lieka.
Ei ole lapsillesi hyvä kuulla että äitiä haukutaan eikä sinun todellakaan tarvitse aikuisena alistua täysin sivistymättömien moukkien henkiselle väkivallalle.
Toivon sinulle paljon rakkautta itseäsi kohtaan ja hyviä eheyttäviä ihmissuhteita elämääsi.Kiitos, todella kauniisti sanottu, alkoi ihan itkettää. En ole oikein koskaan saanut keneltäkään mitään arvostusta tai mitään kauniita sanoja, ja siksi liikuttaa syvästi että joku tuntematon ajattelee minusta kauniisti. <3
Ap
Täällä varmasti KAiKKI ajattelee sinusta kauniisti ja näkee sinut UHRINA. Syy ei ole sinun.
Osa sanoo ikävästi että saisi sinut heräämään ja katkaisemaan yhteydet vanhempiesi - sinun parasta ajatellen.
Arvostakaa itseänne, älkääkä suostuuko kaikkeen. Älä hyväksi mitä sattuu vaan laita ovi kiinni tällaisten ihmisten nenän edestä. Rajansa kaikella!
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet ilkeitä lapsia?
Joo, ilman muuta on saatu ansion mukaan. Eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?
Väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin, ja tapaamisissa olen aina itse mukana valvoen tilannetta. Pidän tapaamiset lyhyinä ja poistumme jos tunnelma alkaa kiristymään.
Ovat kyllä kuulleet minuun kohdistuvaa haukkumista ja ilkeilyä.Taidat olla itsekin sairas. Jos ymmärrät mikä on tervettä, et hyväksy tuollaista ja irtaannut täysin vanhemmista.
Pölvästi, et tajua yhtään millainen perhe tuollainen on lapsen kasvaa. Tuollaisessa kodissa lapsi syyllistetään ja siksi aikuisenakin on valtava syyllisyydentunto. Kun ei osaa ajatella itseään, aina pitää vain vanhempien hyvää mieltä ajatella ja pitää vanhemmat tyytyväisenä.
Sulla olisi aivan sama ongelma jos kotisi olisi ollut tuollinen.
Höpö höpö. Minä vasta tiedänkin.
Tedän ja siksi olenkin katkaissut välin vanhempiini. Ja siksi AP on yhtä sairas itsekin kun ei katko välejä. Samaa settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpitely on rikos. Miksi haluat lastesi olevan tekemisissä väkivaltaisten taparikollisten kanssa? Väitätkö olevasi hyvä vanhempi kun vaarannat lastesi turvallisuuden?
Väkivalta ei ole kohdistunut lapsiin, ja tapaamisissa olen aina itse mukana valvoen tilannetta. Pidän tapaamiset lyhyinä ja poistumme jos tunnelma alkaa kiristymään.
Ovat kyllä kuulleet minuun kohdistuvaa haukkumista ja ilkeilyä.Taidat olla itsekin sairas. Jos ymmärrät mikä on tervettä, et hyväksy tuollaista ja irtaannut täysin vanhemmista.
Pölvästi, et tajua yhtään millainen perhe tuollainen on lapsen kasvaa. Tuollaisessa kodissa lapsi syyllistetään ja siksi aikuisenakin on valtava syyllisyydentunto. Kun ei osaa ajatella itseään, aina pitää vain vanhempien hyvää mieltä ajatella ja pitää vanhemmat tyytyväisenä.
Sulla olisi aivan sama ongelma jos kotisi olisi ollut tuollinen.
Juuri näin se menee. Minunkin marttyyriäitini käyttää syyllistämistä valtakeinona. Kun olen yrittänyt katkaista välit kokonaan, niin haukkuu minut huonoksi äidiksi esim. Että minkälainen äiti ei anna lastenlasten tavata isoäitiään. Lastenlasten kanssahan hän käyttäytyy ja on mielinkielin. Lastenlasten kautta saa itse arvostusta, kun voi postailla heidän kuviaan someen jne.
Tuota, kyllä ne omatkin lapsesi aavistavat että jotain on vinossa. Perheessäni pidettiin kynsin hampain kiinni välejä sekopäisiin isovanhempiin, jotta lapsilla olisi isovanhemmat. Tulos? Ahdistuin joka käynnin jälkeen todella pahasti. Voi kun vanhemmat olisivat tajunneet katkaista välit, eivätkä jatkaneet sitä riita-mykkäkoulu-riita-mykkäkoulu-riita-kierrettä vuosia. En pysty vielä aikuisenakaan käsittelemään riitatilanteita, menen heti paniikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut rakastavan kasvatuksen mutta tunnen valtavaa myötätuntoa ap:ta ja hänen kaltaisiaan kohtaan.
Olen saanut kokea henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsuudenkodin ulkopuolella. Siitä empatiani on kehittynyt.Ap, älä kiusaa itseäsi tapaamalla vanhempiesi.
Katkaise henkinen lieka.
Ei ole lapsillesi hyvä kuulla että äitiä haukutaan eikä sinun todellakaan tarvitse aikuisena alistua täysin sivistymättömien moukkien henkiselle väkivallalle.
Toivon sinulle paljon rakkautta itseäsi kohtaan ja hyviä eheyttäviä ihmissuhteita elämääsi.Lisäisin tähän vielä sen, että kerro ap miksi välit katkeaa. Heidän pitää kuulla se.
Toivon sinulle ap voimia ja hyvää jatkoa <3
Et ole ainoa.-eri
Ei tuollaisille todellakaan kannata alkaa mitään kirjoittamaan ja selittämään.
Eivät pysty ymmärtämään ja alkavat vaan vänkäämään ja hyökkäämään.
Se ettei mene käymään, ei soita, ei vastaa eikä heidän vierailut sovi on paras keino.
Voi ap, kunpa pääsisit irti vanhemmistasi kokonaan! Et ole heille mitään velkaa. Mutta lapsillesi olet, ja nyt annat heille mallin, että sinua saa kohdella huonosti ja myös monia muita vaarallisia käytösmalleja.
En itse ole vanhempieni kanssa missään tekemisissä. Aikansa se otti, että uskoivat minun olevan tosissani, mutta nykyään jo kunnioittavat rajojani eivätkä enää ota yhteyttä. Jos heillä on jotain aivan elämään ja kuolemaan liittyvää asiaa, niin on sovittu, että eivät silloinkaan lähesty suoraan minua, vaan puolisoani. Puoliso sitten kertoo minulle, jos on tarvis. Hyvin rauhassa olemme saaneet olla jo monta vuotta.
Itseään on lupa suojella, ja velvollisuuskin, kun on lapsia, joista sinun pitää huolehtia. Välien katkaisu väkivaltaisiin ja vahingoittaviin vanhempiini oli yksi vaikeimmista päätöksistäni ikinä, mutta siitä alkoi eheytyminen. Heidän vaikutuspiirissään en voinut edes hengittää vapaasti.
Tsemppiä ja halaus sinulle. Pura tänne vaan niin paljon kuin on tarpeen, me kuunnellaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä kysyä oletko AP täysillä jos sua kohdellaan paskasti ja vaan pidät yhteyksiä vanhempiin.
Siedät kaiken. Eikö terveempää olisi katkaista välit.
Varmaan vielä rupeat omaishoitajaksikin ja hoidat pas..kat hautaankin!
Ei teille kultapallukka lapsille jaksa asia selittää. Samanlainen koti mullakin ja se sietäminen tulee sieltä lapsuudesta. Silloin oli pakko sietää. Toleranssi kasvaa. Sietäminen jatkuu.
Aivan turha hyvän kodin lapsen uhota että mä toimisin toisin. Et toimisi jos kotisi olisi tuollainen.
Äh, turha selittää mitään kun ette tajua
Mikä helvetin kultapallukka!
Itse samoista oloista kuin ap.
Eikä tulisi mieleenkään enää sietää samaa kuin lapsena kun EI OLE PAKKO.
Et ap käy täysillä kun VAPAAEHTOISESTI olet tekemisissä.
Oletko masokisti.
Alue: Aihe vapaa
Ei keski-ikäisen tarvitse totella. Voisit olla itsekin jo isovanhempi.