Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vielä nelikymppisenä pitää pelätä vanhempiaan. Kohtalotovereita?
01.10.2020 |
Säälittävää joo, mutta joudun yhä nelikymppisenä pelkäämään vanhempiani henkisen ja fyysisen väkivallan pelossa. En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Vertaistukea kaipaan, ja hyvien vanhempien lasten sättimistä ja ihmettelyä en niinkään kaipaa (ne kellä rakastava lapsuus, eivät voi tajuta millainen suhde on huonon perheen sisällä).
Vanhempani ovat narsistihtavia, toinen selkeän aggressiivinen ja erittäin väkivaltainen (kohdistui lapsiin, eikä ollut siis pelkkää kuritusta vaan tapahtui ilman mitään syytä, ts aikuinen purki stressiään pieksämällä lapsia) ja toinen taas alistuva ja pasiivis-aggressiivinen, kiusasi lapsiaan piilotetummin ja rivien välistä henkisellä väkivallalla - tämä vanhempi loukkaa todella julmasti ja ilkeästi.
Mistään ei saanut olla eri mieltä, vastaan ei voinut sanoa, pakko oli totella ja ylipäätään mistään ei keskusteltu tai lasten mielipiteitä kuunneltu.
Aikuisena kohtelu ollut samaa. Tyrannimaista käskytystä, komentelua, haukkumista ja tiuskimista ja muutaman kerran on käyty käsiksi. Ei ole siis hakattu, mutta riepoteltu tai retuutettu vaatteista samalla uhkaillen (”jos et nyt tottele niin hakkaan sut niin ettet viikkoon kävele”).
Vanhemmat siis täysin rajattomia eikä tajua että lapset on aikuisia. Minä olen nelikymppinen ja sisko pari vuotta vanhempi.
Välit on aika viileät, soitellaan kyllä ja tavataan, ja sitten aina tuollaisen ”episodin” (esim muhun käyty käsiksi) välit jäätyy aina sitten muutamaksi kuukaudeksi kun en soittele hetkeen. Sitten taas vanhemmat soittaa ja teeskentelee että mitään ei ole tapahtunutkaan ja muina miehinä iloisesti puhuvat. Sitten taas menee jonkin aikaa hyvin kunnes taas kosahtaa.
Anteeksi eivät tietenkään pyydä, koskaan eivät ole pyytäneet anteeksi yhtään kertaa.
Lapsenlapsien takia(siis omat lapseni) olen suostunut olemaan jonkinlaisissa väleissä, mutta nyt on alkanut tää asia aivan valtavasti suututtaa. Asiasta ei voi keskustella vanhempien kanssa, pari kertaa yritetty ja johtanut niin hirveään selkkaukseen että pelkäsin henkeni puolesta.
Puhua ei siis voi, asioita ei voi muuttaa, joten miten tällaisessa tilanteessa olette toimineet? Vanhemmista vanhempi täytti 70 ja on vielä alkanut paheta, siis yhä ilkeämpiä loukkauksia ja uhkailua tulee ilman suodatusta.
Niin, hyvien perheiden lapset ihmettelee että miksi olen tekemisissä? Vastaus on kai se että muita ei oikein ole. Vaikea ja turvaton lapsuus teki sen että en oikein osaa ystävystyä enkä uskalla luottaa ihmisiin. Ja kai sitä sitten jää helposti kurjuuteen pyörimään.
Olisi kiva kuulla miten muilla menee joilla on ilkeät/narsistit/pelottavat/tyrannit vanhemmat. En usko olevani ainoa tämänkaltaisessa tilanteessa oleva.
Kommentit (121)
Vaikuttaa narsistisilta molemmat vanhempasi. Minulla samanlaista kokemusta toisen lähiomaisen puolelta. Meillä äitini suvussa on narsistista käytöstä, mikä on periytynyt myös lähiomaiselle. Tämä ilmenee enempi henkisenä väkivaltana. Ensin lahjotaan, sitten nöyryytetään ja alistetaan ohjan pohjalle. Kun katkaisen välit, alkaa sama rumba uudelleen. Nöyryytys on alistamista ja vähättelyä ja usein toisten ihmisten seurassa ns. huumorin varjolla esim. ootko noin tyhmä, ettet tuotakaan tajua jne, ulkonäön pilkkaamista; katso peilistä minkä näköinen olet..
Ainoa vaihtoehto olisi katkaista välit kokonaan mutta se on vaikeaa, kun on läheisestä sukulaisesta kyse. Nykyään pystyn kuitenkin käsittelemään noita tilanteita niin, etten ehkä enää vaivu niin pohjalle kuin ennen. Tsemppiä sinulle, arvosta itseäsi! Älä siedä ihan kaikkea ja kirjoita vaikka kirje vanhemmillesi, jossa kerrot kaiken ulos mitä olet sietänyt, ei tarvitse pelätä, että käyvät käsiksi, jos suoraan naamatusten tästä yrität sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti, aikuinen ihminen vain mutisee täällä kun vanhempi käy käsiksi. Pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta pitää tehdä rikosilmoitus. Sitten kaikki välit poikki eikä mitään selittelyjä. Kukaan ei tarvitse elämäänsä väkivaltaisia raivopäitä.
Miksi nämä uhrit jatkavat tätä väkivallan kierrettä aikuisenakin, uhraavat vaikka omatkin lapsensa että isovanhempi saa raivota? Jos ei osaa käyttäytyä ihmisiksi niin sitten ei tarvitse olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
"Lasten takia surettaa, tai tarkalleen ottaen se surettaa että ei ole sitten minkäänlaisia isovanhempia enää. Ap"
Tiedätkö, sut on kasvatettu tähän! Meillä hoetaan jatkuvasti samaa ja syyllistetään, jos ei sukulaisiin pidetä yhteyttä. Meillä on paljon mt-ongelmia ja yhtä etäistä sukulaista lapseni pelkäävät. Joten tein ihan itse päätöksen, että me emme enää kyläile siellä. Näin sen pelon lapseni kasvoilla ihan arkisessa tilanteessa, jossa tuli sätityksi, kun tiputti vahingossa karkkipussin lattialle. Päätin, että vaikka tämä hlö on biologisesti sukua ja mieleltään sairas (jolloin meidän suvussa on aina ollut tapana painaa asiat villaisella, eli tällaiset saa perseillä mielin määrin muita kohtaan), niin lapsiani en tälle altista enää kertaakaan. Nuorimman lapsen olen käynyt kerran näyttämässä, kun oli muutaman kuukauden ikäinen. Se tapaaminen meni ihan hyvin, mutta muita lapsiani en silloinkaan edes ottanut mukaan.
On jo aika päästä tästäkin tavasta eroon. Se, että on sukulainen, ei anna minkäänlaista huonon käytöksen vapaalippua. Päinvastoin, NORMAALIT ihmiset kohtelevat sukulaisiaan NORMAALISTI.
Olet aivan oikeassa! En ole ehkä itse tajunnutkaan mistä tulee tuo voimakas syyllisyydentunto että on ”pakko” pitää yhteyttä sukulaisiin ja on ”pakko” pitää isovanhemmat lastenlsten elämässä. Nythän sen pakon ja syyllisyyden varjolla sitten voi kohdella aikuista lastaan aivan törkeästi, kun kuitenkin tietää että yhä jatkaa yhteyksissäoloa sen pakon takia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vedä vanhempia turpaan. Varmasti katarttinen ja voimauttava tunne, kun saa kaikki patoumat purkaa ihmisiin, jotka ovat kiduttaneet sinua lapsesta asti.
Tämän voisi tehdä vasta sitten kun väkivaltavanhempi on 100v, sokea ja rampa. Sitä ennen itselleni kävisi todella kurjasti. Ap
"Ei me tavattaisi tuollaisia ihmisiä muutenkaan, joten miksi sukulaisuus jotenkin muuttaisi asiaa."
Tämä! Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, aikuinen ihminen vain mutisee täällä kun vanhempi käy käsiksi. Pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta pitää tehdä rikosilmoitus. Sitten kaikki välit poikki eikä mitään selittelyjä. Kukaan ei tarvitse elämäänsä väkivaltaisia raivopäitä.
Miksi nämä uhrit jatkavat tätä väkivallan kierrettä aikuisenakin, uhraavat vaikka omatkin lapsensa että isovanhempi saa raivota? Jos ei osaa käyttäytyä ihmisiksi niin sitten ei tarvitse olla tekemisissä.
Sinä et ymmärrä nyt yhtään. Et ole itse kasvanut tuollaisessa perheessä. Tajuatko että pitää pelätä hengen ja terveyden puolesta? Rikostilmoituksen teko myös saattaa hengen ja terveyden vaataan koska narsisti k-ostaa.
T. Saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
narsistihtavia
😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂
No, tämä oli siksi että kummallakaan ei ole mitään diagnoosia joten en voi sanoa satavarmasti että narsisti. Voi olla vaikka psykopaatti/sosiopaattikin. Siksi tuo adjektiivi narsistihtava (=narsistinomainen, narsistin kaltainen, narsismiin taipuvainen). Mikä tässä oli noin hauskaa? Mua ei naurata. Ap
Lukekaapa ”70-luvulla syntyneiden äidit” -ketju, siellä on satoja samanlaisia vanhempia kuin tässä kuvatut. Todella yleistä boomeri-ikäluokan menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
narsistihtavia
😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂
Sama hymiöt, nyt on typerässä tarinassa yritystä. Että ihminen viitsiikin, luin tuhon sanaan asti, olin kuolla nauruun.
Jos tarinasi olisi totta, olet sairas kun viet lapsiasi tuommoiseen.
Välit täysin poikki ja elämä jatkuu.
Tarinahan tämä, typerä tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsistihtavia
😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂🤣😂
No, tämä oli siksi että kummallakaan ei ole mitään diagnoosia joten en voi sanoa satavarmasti että narsisti. Voi olla vaikka psykopaatti/sosiopaattikin. Siksi tuo adjektiivi narsistihtava (=narsistinomainen, narsistin kaltainen, narsismiin taipuvainen). Mikä tässä oli noin hauskaa? Mua ei naurata. Ap
Miten te jaksatte vääntää näitä typeriä juttujanne.
Jos on vaikeaa niin välit piikki, ei siinä muuta tarvita.
Sinä itse olet paatti, oikein kaiva, ääliö.
Sillälailla, saatiin narsisti ketjuun puolustamaan narsisti”kollegoitaan”.
"Lasten takia surettaa, tai tarkalleen ottaen se surettaa että ei ole sitten minkäänlaisia isovanhempia enää. Ap"
Ymmärrän että sinua surettaa MUTTA ilmeisesti vielä takerrut sellaiseen toiveeseen, että vanhempasi sittenkin pystyisivät olemaan rakastavat ja lämpimät isovanhemmat lapsillesi. Niin ei tule tapahtumaan. Sellaista muutosta ei tule, päinvastoin tilanne voi muuttua yhä pahemmaksi. Miksi olisi niin tärkeää, että heillä olisi "jonkinlaiset" (= kammottavat, sadistiset, mieleltään sairaat, pelottavat) isovanhemmat? He aiheuttavat vain vahinkoa lapsesi kehitykselle. Suojele heitä, älä altista lapsiasi sille samalle pahalle minkä itse olet kokenut. Ja sure sitä, että näin tämä nyt on ja sinä et voi sille mitään, et yhtään mitään. Teillä ei ole (iso) vanhempia. Ja päästä irti. Ja päästä elämääsi hyviä ystävällisiä, arvostava ihmisiä. Heitä on. Lapsesi voi saada vaikka "varamummon" tai tukiperheen. Ota selvää, niitä palveluja on.
Kaikkea hyvää teille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarinasi olisi totta, olet sairas kun viet lapsiasi tuommoiseen.
Välit täysin poikki ja elämä jatkuu.
Tarinahan tämä, typerä tarina.
Ei ole tarina vaan totta. Lastenlasten suhteen käyttäytyvät asiallisesti eikä ole heillä ollut vaaraa.
Ihan normaalia on pohtia onko parempi lasten kannalta olla väleissä vai olla olematta väleissä. Lapset kuitenkin jollain tasolla tykkäävät istä isovanhemmista (vaikka he minua kohtaan törkeitä ovatkin).
Sulla ei selkeästi ole vaikeita ihmisiä lähipiirissäsi. Jos olisi niin tietäisit että tällaisia perheitä on paljon. Ap
Taas kerran huomaan että vain saman kokeneet ymmärtää mistä tässä puhutaan ja ne ketkä ei ymmärrä, ilkkuvat ja naureskelevat. Samanlainen lapsuusperhe täälläkin.
Itsellä samanlainen lapsuus. Olen edelleen vanhempieni kanssa tekemisissä. Mutta harvoin, eikä enää liikuta millään tavalla heidän mielipiteensä. Jälkensä lapsuusajan kokemukset ovat jättäneet. En ole kyennyt töihin, mielenterveysongelmia, katkeruutta, vihaa, alkoholia. Silti olen kuitenkin pärjännyt ihan hyvin. Perhe, oma talo ym.
Sellainen juttu on seurannut myös, että kun joskus aikanaan vanhempien jutut lakkasivat kiinnostamasta, ja satuttamasta, tapahtui muutakin. Aloin suhtautua myös muihin ihmisiin välinpitämättömästi, ja osin röyhkeästikin. En perheeseeni, mutta vieraisiin. Jos huomasin, ettei joku ihminen ollut ns. hyvä ihminen, niin saatoin sanoa pahastikin. Myöhemmin saatoin katua. Pikkuhiljaa tilanne on tasaantumassa.
Itse katkaisisin välit sinuna kokonaan. Itse en ole katkaissut, koska kun lakkasin välittämästä, lopettivat vanhemmat myös kiusaamisen. Jos käyttäytyisivät vielä niin kuin ennen, ei tekisi yhtään tuskaa odottaa perinnönjakoa. Tunteita ei juurikaan ole.
Mies 40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko olla väleissä niin löisin takaisin. Luulisin nelikymppisten olevan fyysisesti paremmassa kunnossa kun seitsemänkymppinen. Murkkuikäisenä kun olin fyysisesti jo puolustuskykyinen niin kerran kun löin takaisin ja tappelin vastaan niin fyysinen kuritus loppui siihen.
Olet väärässä. Isäni 70v on loistavassa kunnossa, vahva ja 185cm pitkä. Minä 158cm. Jos lyön takaisin niin henki menee. En aio kokeilla, haluan lasteni takia pysyä elossa. Huono neuvo.
Ap
Sitten ei ole muuta keinoa kun katkaiset välit. Pitää päästä pois väkivaltaisesta läheisriippuvaisuudesta, oli sitten henkistä tai fyysistä. Sulla on oma perhe, itsesi ja perheesi suojelu on tärkein tehtäväsi. Lahjovatko he rahalla tai muulla aineellisella pitääkseen otteessaan. Tämmöistä olen nähnyt niin ettei ole voitu välejä rahan takia katkaista. Onko uhkaitu esim. perinnöttömäksi jättämisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää luettavaa Ap. Sinuna miettisin vakavasti välien katkaisemista, ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista.
Itselläni ongelmavanhempi on isäni joka haukkuu jokaisesta mahdollisesta asiasta, minulla on huono työ, olen kasvattanut lapseni huonosti, minusta ei ole mihinkään jne. Saattoi ilmestyä meille pyytämättä ja haukkua lapsiani laiskoiksi kun esim. nukkuivat talvilomalla hiukan pidempään.
Muistaa kuitenkin aina kehua serkkujani ja naapureiden lapsia. Mittani tuli täyteen pari vuotta sitten ja lopetin kaiken yhteydenpidon, lapseni alkoivat vältellä häntä jo aiemmin. Yli neljänkymmenen vuoden sättimisen ja haukkumisen jälkeen tunnen vain helpotusta. Olen isäni ainoa lapsi enkä koskaan kelvannut hänelle.Kuulostaa tutulta tuo haukkuminen ja sättiminen, minäkään en ole miltään osin kelvannut vaikka olen mallikelpoisesti asiani hoitanut (itse maksoin työllä opintoni yliopistossa, kertaakaan en ole vanhemmiltani mitään apua saanut eli en ole ollut ”kallis tai vaatelias” enkä ole kuormittanut lapsenakaan juuri, itse piti jo alakoulussa varata ja hoitaa lääkärit ja harrastusjutut ja muut. Joku normaali vanhempi voisi olla jopa ylpeä lapsestaan mutta ei mun vanhemmat. Aina on kaikki mitä teen väärin tai huonoa.
Varmaan ne välit pitää laittaa poikki. Asiaa on hidastanut vain se että mulla on kovin vähänlaisesti ystäviä, eli olisin sitten todella yksin. Toisaalta sitten ehkä osaisi paremmin löytää niitä kun jatkuva nujertaminen ja alistaminen loppuisi.
Lasten takia surettaa, tai tarkalleen ottaen se surettaa että ei ole sitten minkäänlaisia isovanhempia enää. Ap
Ajattelin itse niin ettei tuollaisella isovanhemmalla ole mitään arvoa, vahingoittaa vain lapsia ja he näkevät huonoa esimerkkiä toisten kohtelusta. Ja meillä tosiaan kaksi vanhinta kieltäytyivät tapaamasta isääni kokonaan niin päätös oli lopulta helppo.
Minäkin olen saanut alakouluiästä asti hoitaa asiani itse, koskaan ei ole vanhemmilta tullut tukea tai rahallista apua, ei edes lapsilleni. Kun erosin, isäni asettui entisen mieheni puolelle. Koen itse asian niin että minun mahdollinen hyvinvointini on isälleni niin kova pala että pitää kaikin mahdollisin tavoin yrittää litistää minua. Syytä tähän en tiedä.
Jos tästä jotain hyvää pitää keksiä niin se että tiedän mitä en ikinä sanoisi tai tekisi omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko olla väleissä niin löisin takaisin. Luulisin nelikymppisten olevan fyysisesti paremmassa kunnossa kun seitsemänkymppinen. Murkkuikäisenä kun olin fyysisesti jo puolustuskykyinen niin kerran kun löin takaisin ja tappelin vastaan niin fyysinen kuritus loppui siihen.
Olet väärässä. Isäni 70v on loistavassa kunnossa, vahva ja 185cm pitkä. Minä 158cm. Jos lyön takaisin niin henki menee. En aio kokeilla, haluan lasteni takia pysyä elossa. Huono neuvo.
ApSitten ei ole muuta keinoa kun katkaiset välit. Pitää päästä pois väkivaltaisesta läheisriippuvaisuudesta, oli sitten henkistä tai fyysistä. Sulla on oma perhe, itsesi ja perheesi suojelu on tärkein tehtäväsi. Lahjovatko he rahalla tai muulla aineellisella pitääkseen otteessaan. Tämmöistä olen nähnyt niin ettei ole voitu välejä rahan takia katkaista. Onko uhkaitu esim. perinnöttömäksi jättämisellä.
En ole saanut mitään rahaa tai apua koskaan. Siitä ei ole kyse. Perinnöttömäksi jättämisellä uhkaillaan mutta en ole perintöä vailla, olen ihan hyvätuloinen itse. Tämä on enemmän henkistä, siis tunnistan sen itsekin ja se on syyllisyys/syyllisyydentunto. Jos en ole tekemisissä, tunnen syyllisyyttä, jos sanon vanhemmille vastaan, tunnen syyllisyyttä, jos tuotan pahaa mieltä, tunnen syyllisyyttä jne.
Tunnistan tämän itse mutta sitä en osaa vaan itse katkaista. Siis sitä että olo on syyllinen. Järjen tasolla toki tiedän että en ole mitään velkaa eikä ole syytä tuntea syyllisyyttä. ap
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli hyvänkuuloinen ohje ja tuon pystyisi tekemäänkin, siinä ei ole avoimen konfltiktin vaaraa eikä vaaraa tulla pahoinpidellyksi. Hiljaisesti hivuttamalla tämä on varmaan turvallisinta. Ap