Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä nelikymppisenä pitää pelätä vanhempiaan. Kohtalotovereita?
01.10.2020 |
Säälittävää joo, mutta joudun yhä nelikymppisenä pelkäämään vanhempiani henkisen ja fyysisen väkivallan pelossa. En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Vertaistukea kaipaan, ja hyvien vanhempien lasten sättimistä ja ihmettelyä en niinkään kaipaa (ne kellä rakastava lapsuus, eivät voi tajuta millainen suhde on huonon perheen sisällä).
Vanhempani ovat narsistihtavia, toinen selkeän aggressiivinen ja erittäin väkivaltainen (kohdistui lapsiin, eikä ollut siis pelkkää kuritusta vaan tapahtui ilman mitään syytä, ts aikuinen purki stressiään pieksämällä lapsia) ja toinen taas alistuva ja pasiivis-aggressiivinen, kiusasi lapsiaan piilotetummin ja rivien välistä henkisellä väkivallalla - tämä vanhempi loukkaa todella julmasti ja ilkeästi.
Mistään ei saanut olla eri mieltä, vastaan ei voinut sanoa, pakko oli totella ja ylipäätään mistään ei keskusteltu tai lasten mielipiteitä kuunneltu.
Aikuisena kohtelu ollut samaa. Tyrannimaista käskytystä, komentelua, haukkumista ja tiuskimista ja muutaman kerran on käyty käsiksi. Ei ole siis hakattu, mutta riepoteltu tai retuutettu vaatteista samalla uhkaillen (”jos et nyt tottele niin hakkaan sut niin ettet viikkoon kävele”).
Vanhemmat siis täysin rajattomia eikä tajua että lapset on aikuisia. Minä olen nelikymppinen ja sisko pari vuotta vanhempi.
Välit on aika viileät, soitellaan kyllä ja tavataan, ja sitten aina tuollaisen ”episodin” (esim muhun käyty käsiksi) välit jäätyy aina sitten muutamaksi kuukaudeksi kun en soittele hetkeen. Sitten taas vanhemmat soittaa ja teeskentelee että mitään ei ole tapahtunutkaan ja muina miehinä iloisesti puhuvat. Sitten taas menee jonkin aikaa hyvin kunnes taas kosahtaa.
Anteeksi eivät tietenkään pyydä, koskaan eivät ole pyytäneet anteeksi yhtään kertaa.
Lapsenlapsien takia(siis omat lapseni) olen suostunut olemaan jonkinlaisissa väleissä, mutta nyt on alkanut tää asia aivan valtavasti suututtaa. Asiasta ei voi keskustella vanhempien kanssa, pari kertaa yritetty ja johtanut niin hirveään selkkaukseen että pelkäsin henkeni puolesta.
Puhua ei siis voi, asioita ei voi muuttaa, joten miten tällaisessa tilanteessa olette toimineet? Vanhemmista vanhempi täytti 70 ja on vielä alkanut paheta, siis yhä ilkeämpiä loukkauksia ja uhkailua tulee ilman suodatusta.
Niin, hyvien perheiden lapset ihmettelee että miksi olen tekemisissä? Vastaus on kai se että muita ei oikein ole. Vaikea ja turvaton lapsuus teki sen että en oikein osaa ystävystyä enkä uskalla luottaa ihmisiin. Ja kai sitä sitten jää helposti kurjuuteen pyörimään.
Olisi kiva kuulla miten muilla menee joilla on ilkeät/narsistit/pelottavat/tyrannit vanhemmat. En usko olevani ainoa tämänkaltaisessa tilanteessa oleva.
Kommentit (121)
Minulla on siinä mielessä -ehkä- yksinkertaisempi tilanne että lapsia ei ole mutta muuten niin tuttua..
Oma ratkaisuni monen vuoden yrittämisen jälkeen oli että lakkasin aivan kokonaan olemasta tekemisissä millään tavoin ja se oli ehdottomasti oikein, nelikymppisenä aloin pikkuhiljaa saada mielenterveyttäni ja omanarvontuntoani kuntoon.
Alkoi elämäkin näyttää elämisen arvoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kysyin miksi mulle pitää olla aina niin kauhean ilkeä. Toinen vanhemmistani vastasi "No ei munkaan lapsuus hyvä ollut kuule. Aina mua hakattiin ja päälle sai irvailut"
En voi käsittää. Miksi hän sen minulle kostaa? Omille vanhemmilleen on sitten niin mielinkielin. Luulisi ymmärtävän miten pahalta se tuntuu? D:
T. 14
Laittaisin ja olisin laittanut jo varmaan 18-vuotiaana välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kasvaa ihan täyspäiseksi aikuiseksi vaikka sillä ei olisi minkäänlaisia suhteita ihsovanhempiinsa. ja ap tuossa sun kuvailemassa tapauksessa pelko melkein on, että nuo isovanhemmat estävät sen sun lasten kehittymisen täyspäisiksi. Välit poikki, kokonaan. Ja seuraavan kerran kun koskee suhun sormellakaan, rikosilmoitus. Oikeasti, sä näytät lapsillesi aivan karsean ihmissudemallin ja vielä niin, etät se olisi hyväksyttävää.
Tässä taas hyvän perheen pumpulipallero pätee. Tajuatko että tuollaisessa perheessä lapsi ei saa mitään itsetuntoa? Tai rohkeutta puolustaa itseään? Sinäkään et olisi hyväitsetuntoinen jos sut olisi aina hakattu kun ilmaiset mielipiteesi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on siinä mielessä -ehkä- yksinkertaisempi tilanne että lapsia ei ole mutta muuten niin tuttua..
Oma ratkaisuni monen vuoden yrittämisen jälkeen oli että lakkasin aivan kokonaan olemasta tekemisissä millään tavoin ja se oli ehdottomasti oikein, nelikymppisenä aloin pikkuhiljaa saada mielenterveyttäni ja omanarvontuntoani kuntoon.
Alkoi elämäkin näyttää elämisen arvoiselta.
Millä lailla uskalsit katkoa välit? Mä en oikeasti uskalla tehdä sitä sillä jos teen kasvotusten sen niin mun kimppuuni oikeasti hyökätään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pidä enää yhteyttä. Toivottavasti vanhempasi kuolevat pian. Mulla on kokemusta samalaisista vanhemmista. Isäni hakkasi mua kasvoihin käsillään keväällä 2009. Äitini taas haukkuu mua joka kerta kun nähdään. Yritän vältellä heidän näkemistä mahdollisimman paljon ja meillä on ollut aikoja jolloin en oo nähnyt heitä esim vuoteen. Nytkin viime vuonna en nähnyt isääni kahdeksaan kuukauteen. Odottelen vain heidän kuolemaa koko ajan. En aio mennä isäni hautajaisiin vaan valehtelen olevani silloin kuumeessa. Voimia!
Odottelulla hukkaa oman elämän, siis jos luulee että vasta sitten on vapaa kun kupsahtaa. Odottelu saattaa kestää vuosikymmeniä. Ilkeät ihmiset kun ihan kiusallaan elää satavuotiaaksi! Eli ehkä joku muu keino on parempi.
Jos on pakko olla väleissä niin löisin takaisin. Luulisin nelikymppisten olevan fyysisesti paremmassa kunnossa kun seitsemänkymppinen. Murkkuikäisenä kun olin fyysisesti jo puolustuskykyinen niin kerran kun löin takaisin ja tappelin vastaan niin fyysinen kuritus loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko olla väleissä niin löisin takaisin. Luulisin nelikymppisten olevan fyysisesti paremmassa kunnossa kun seitsemänkymppinen. Murkkuikäisenä kun olin fyysisesti jo puolustuskykyinen niin kerran kun löin takaisin ja tappelin vastaan niin fyysinen kuritus loppui siihen.
Olet väärässä. Isäni 70v on loistavassa kunnossa, vahva ja 185cm pitkä. Minä 158cm. Jos lyön takaisin niin henki menee. En aio kokeilla, haluan lasteni takia pysyä elossa. Huono neuvo.
Ap
Voisiko AP olla, että saisit ystäviä ja alkaisin arvostaa itseäsi enemmän, jos et pitäisi enää yhteyttä ollenkaan vanhempiesi? Hehän jatkuvasti alistavat ja mitätöivät sinua kaikin tavoin. Todella surullista. Koeta ravistautua irti, uskon, että ennen pitkää voit paljon paremmin ilman heitä. Olet kiltti ihminen, suojele itseäsi. Voimia muutokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää luettavaa Ap. Sinuna miettisin vakavasti välien katkaisemista, ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista.
Itselläni ongelmavanhempi on isäni joka haukkuu jokaisesta mahdollisesta asiasta, minulla on huono työ, olen kasvattanut lapseni huonosti, minusta ei ole mihinkään jne. Saattoi ilmestyä meille pyytämättä ja haukkua lapsiani laiskoiksi kun esim. nukkuivat talvilomalla hiukan pidempään.
Muistaa kuitenkin aina kehua serkkujani ja naapureiden lapsia. Mittani tuli täyteen pari vuotta sitten ja lopetin kaiken yhteydenpidon, lapseni alkoivat vältellä häntä jo aiemmin. Yli neljänkymmenen vuoden sättimisen ja haukkumisen jälkeen tunnen vain helpotusta. Olen isäni ainoa lapsi enkä koskaan kelvannut hänelle.
Ihan hirveää että tällaisia paskapääterroristivanhempia on ja he ovat saaneet pitää lapsensa! Ja vuosikymmeniä pitävät lapsiaan otteessaan. He eivät ansaitse vanhemman tai isovanhemmat titteliä. He eivät niitä oikeasti ole. Käännä rakas AP selkäsi, itsesi takia ja lastesi takia!! Olet jo kärsinyt tarpeeksi. Sinä olet tärkeä ja arvokas. Sinä pärjäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää luettavaa Ap. Sinuna miettisin vakavasti välien katkaisemista, ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista.
Itselläni ongelmavanhempi on isäni joka haukkuu jokaisesta mahdollisesta asiasta, minulla on huono työ, olen kasvattanut lapseni huonosti, minusta ei ole mihinkään jne. Saattoi ilmestyä meille pyytämättä ja haukkua lapsiani laiskoiksi kun esim. nukkuivat talvilomalla hiukan pidempään.
Muistaa kuitenkin aina kehua serkkujani ja naapureiden lapsia. Mittani tuli täyteen pari vuotta sitten ja lopetin kaiken yhteydenpidon, lapseni alkoivat vältellä häntä jo aiemmin. Yli neljänkymmenen vuoden sättimisen ja haukkumisen jälkeen tunnen vain helpotusta. Olen isäni ainoa lapsi enkä koskaan kelvannut hänelle.
Kuulostaa tutulta tuo haukkuminen ja sättiminen, minäkään en ole miltään osin kelvannut vaikka olen mallikelpoisesti asiani hoitanut (itse maksoin työllä opintoni yliopistossa, kertaakaan en ole vanhemmiltani mitään apua saanut eli en ole ollut ”kallis tai vaatelias” enkä ole kuormittanut lapsenakaan juuri, itse piti jo alakoulussa varata ja hoitaa lääkärit ja harrastusjutut ja muut. Joku normaali vanhempi voisi olla jopa ylpeä lapsestaan mutta ei mun vanhemmat. Aina on kaikki mitä teen väärin tai huonoa.
Varmaan ne välit pitää laittaa poikki. Asiaa on hidastanut vain se että mulla on kovin vähänlaisesti ystäviä, eli olisin sitten todella yksin. Toisaalta sitten ehkä osaisi paremmin löytää niitä kun jatkuva nujertaminen ja alistaminen loppuisi.
Lasten takia surettaa, tai tarkalleen ottaen se surettaa että ei ole sitten minkäänlaisia isovanhempia enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on siinä mielessä -ehkä- yksinkertaisempi tilanne että lapsia ei ole mutta muuten niin tuttua..
Oma ratkaisuni monen vuoden yrittämisen jälkeen oli että lakkasin aivan kokonaan olemasta tekemisissä millään tavoin ja se oli ehdottomasti oikein, nelikymppisenä aloin pikkuhiljaa saada mielenterveyttäni ja omanarvontuntoani kuntoon.
Alkoi elämäkin näyttää elämisen arvoiselta.
Millä lailla uskalsit katkoa välit? Mä en oikeasti uskalla tehdä sitä sillä jos teen kasvotusten sen niin mun kimppuuni oikeasti hyökätään. ap
Ensinnäkin, et ole heille mistään velkaa. Sinun ei tarvitse edes sanoa, että olet katkaissut välit. Laitat vain heidän puhelinnumeronsa estoon kaikkiin teidän perheiden puhelimiin. Siinä se. Tällaisten ihmisten kanssa on ihan turha yrittää keskustella, siitä ei seuraa mitään hyvää. Sinulla on ensisijainen velvollisuus suojella itseäsi ja perhettäsi.
Itse toimin muurina oman äitini ja lasteni välillä. Äitini on hyvin rajaton ihminen ja turvattoman lapsuuden vuoksi katastrofiajattelija. En halua tätä omaan elämääni ja koska mikään keskustelu ei tuota hedelmää, niin olen välillä ollut kokonaan pitämättä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole tekemississä tai tempaise yllättäen turpaan oikein kunnolla. Eipä nuo muuta tottele kuin nyrkkiä. Sen jälkeet luet lakia miten tästä asti asiat on ja tehostat sitä muistuttaen aina välillä että huonomminkin voisi olla. Eli kiskaise uudelleen turpaan huudat, riko jotain ja vie rahat. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole tekemississä tai tempaise yllättäen turpaan oikein kunnolla. Eipä nuo muuta tottele kuin nyrkkiä. Sen jälkeet luet lakia miten tästä asti asiat on ja tehostat sitä muistuttaen aina välillä että huonomminkin voisi olla. Eli kiskaise uudelleen turpaan huudat, riko jotain ja vie rahat. Kyllä se siitä.
Tämä on jonkun miehen voimafantasia. Ei sovellu apn tapaukseen ollenkaan. Vaarallisen narsistin kanssa voi oikeasti lähteä henki.
Avain muutokseen on se, että sinua on alkanut tämä kohtelu suututtaa. Se kertoo että olet vahvistunut, tiedät ja tunnet ettei tämä ole oikein. Siitä tunteesta saat voimaa irrottautua.
Päätä vaikka ensin, että et käy kylässä enää. Ehkä helpointa aluksi, jos et kerro päätöstäni. Ehkä vain sanot kysyttäessä että katsotaan nyt, on kiireitä, ehkä loppuvuodesta tms. Jos ovat tulossa kylään, sulle ei nyt millään sovi tai vaikka perut. Varustsudu siihen että haukkuja tulee ( niitähän tulee joka tapauksessa). Seuraava askel voisi olla, että pidät puhelut aivan lyhyenä, "nyt on mentävä". Harvennat koko ajan soittoväliä, et vastaa aina puhelimeen. Ajattele vaikka, että vanhempasi on jo kuollut. Minkäs sille voi.
Tai sitten jonain päivänä rysäytät kerralla, että nyt sulle riitti ja lopetat yhteydenpidon siihen paikkaan.
Miltä kuulostaisi?
Välit poikki vaan. Jos kyseessä olisivatkin appivanhempasi, olisiko välien katkaiseminen helpompaa? Minun lapseni ei ole nähnyt isän puolen isovanhempia 7 vuoteen. Hän on nyt 8v. Isovanhemmilla on alkoholiongelma ja veitsetkin ovat siellä heiluneet. Lisäksi elämäntyyli on ylipäätään todella epävakaa. Milloin ollaan eroamassa, milloin muuttamassa, sitten taas yhdessä, sitten ollaankin tultu uskoon, sitten larpataan täydellistä pariskuntaa. Ex-anopilla on myös mielenterveysongelmia.
Ei me tavattaisi tuollaisia ihmisiä muutenkaan, joten miksi sukulaisuus jotenkin muuttaisi asiaa? Ex-anoppi olisi tervetullut meille kahville - yksinään. Väkivaltainen ukkonsa ei tänne tule. Mutta eipä ole naista näkynyt.
"Lasten takia surettaa, tai tarkalleen ottaen se surettaa että ei ole sitten minkäänlaisia isovanhempia enää. Ap"
Tiedätkö, sut on kasvatettu tähän! Meillä hoetaan jatkuvasti samaa ja syyllistetään, jos ei sukulaisiin pidetä yhteyttä. Meillä on paljon mt-ongelmia ja yhtä etäistä sukulaista lapseni pelkäävät. Joten tein ihan itse päätöksen, että me emme enää kyläile siellä. Näin sen pelon lapseni kasvoilla ihan arkisessa tilanteessa, jossa tuli sätityksi, kun tiputti vahingossa karkkipussin lattialle. Päätin, että vaikka tämä hlö on biologisesti sukua ja mieleltään sairas (jolloin meidän suvussa on aina ollut tapana painaa asiat villaisella, eli tällaiset saa perseillä mielin määrin muita kohtaan), niin lapsiani en tälle altista enää kertaakaan. Nuorimman lapsen olen käynyt kerran näyttämässä, kun oli muutaman kuukauden ikäinen. Se tapaaminen meni ihan hyvin, mutta muita lapsiani en silloinkaan edes ottanut mukaan.
On jo aika päästä tästäkin tavasta eroon. Se, että on sukulainen, ei anna minkäänlaista huonon käytöksen vapaalippua. Päinvastoin, NORMAALIT ihmiset kohtelevat sukulaisiaan NORMAALISTI.
Vedä vanhempia turpaan. Varmasti katarttinen ja voimauttava tunne, kun saa kaikki patoumat purkaa ihmisiin, jotka ovat kiduttaneet sinua lapsesta asti.
Alue: Aihe vapaa
Lapsellani on kaveri, jota kohdellaan kotona noin. Vieläkin harmittaa kun en aikoinaan tehnyt lasua. Lapsi on nyt yläkoulussa ja yhden vuoden oli sairaalakoulussa. Jos minä tai joku muu olisi puuttunut.... En tunne koko perhettä, kuulin vain huhuja, ja siksi en uskaltanut toimia. Ap hyvä, pelasta lapsesi. Lapsesi päänuppi voi hajota vähemmästä kuin sinun.