Miksi jonkun toisen lihavuus, harmittaa teitä?

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi tätä koskaan ääneen kenellekään, mutta mua harmittaa lihavien ihmisten hukattu potentiaali. Jotkut tutut elää yksin enkä voi olla miettimättä, että ne löytäis kumppanin jos laihtuisivat. Ennen kaikkea tulisi niiden kauniit kasvot paremmin esiin!

Tästäkö mielestäsi on kumppanuudessa ja parisuhteessa kysymys? Sanattomaksi vetää. Ihan harvinaisen tyhjäpäisen ihmisen tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavat ei sairastu heti mutta 10 tai 20 vuotta ylipainoa kannettuaan ilmaantuu sairauksia joiden hoito on kallista ja ne aiheuttavat uusia sairauksia. Ei sitä voi puolustella kuten ei tupakointiakaan.

Tuomitset varmaan myös urheilijat, sillä heillä vasta hoitoa vaativia vammoja on?

Pikkaisen eri kustannuksista kuitenkin puhutaan, kun korjataan satunnaiset akillesjännevammat ja rannemurtumat verrattuna siihen, että hoidetaan vuosikymmeniä diabetesta ja verenkiertoelimistön sairauksia ja niistä mahdollisesti seuraavat aivohalvaukset, amputaatiot, näköongelmat. Kertakustannus vrt. kymmeniä vuosia kertautuva kustannus.

Suuri osa suomalaisista ei syö esim. tarpeeksi kasviksia päivässä ja syö liikaa suolaa.

Sitten on niitä normipainoisia, jotka syö päin peetä ja ne ryyppääjäät ja tupakoitsijat.

Vähän paksua nyt pelkästään lihavia syyttää.

Kyllä niillä ELINTAVOILLA on merkitystä. Painan 110 kg (180 cm) ja syön terveellisemmin ja liikun enemmän kuin moni normaalipainoinen.

Ei se paino silti maagisesti ole kadonnut vaikka elintava OK. Syön päivittäisen koulutukseni mukaan.

Health at every size -liike on sinällään aina ärsyttävä, mutta ihan oikeesti se paino ei kerro mitään elintavoista. Ei mitään.

Keskivartolihavuus on huono juttu, mutta ei minun vatsani tee kolesterolista tai verensokeristani huonoa. Huonot elintavat tekisivät. 😃

Minullakin on kiiiiloja reisissä, pepussa ja käsissä. Tutkimusten mukaan tälläinen rasva ei edes ole vaarallista.

Oletko koskaan käynyt lääkärissä todentamassa että hyvistä elintavoista huolimatta paino ei laske? Mistä tämä johtuu ja mitkä on mahdolliset hoidot ja pääseekö näihin julkisella?

Aloitukseen liittyen olen huolestunut ylipainoisista läheisistä. Kaveri oli nuorena laiha ja sporttinen, nyt ollaan nuoria aikuisia ja hänelle tullut muutamassa vuodessa kymmeniä kiloja lisää. Ensiksi tuli muutamia kiloja, uuden parisuhteen myötä ne muutamat muuttuivat kymmeniksi kiloiksi. Ei jaksa enää tehdä mitään. Puuskuttaa pienissä rappusissa, ei jaksa kävellä mihinkään, hyötyliikuntaa ei ole, istumatyö. Käynyt leikkauksissa ja terveys reistailee monella mahdollisella tavalla. Ovat yrittäneet lasta tuloksetta.

Se ei laske, koska ei ole kalorivajetta. Mä en nyt ihan ymmärrä?

Mun päivän kulutus on varmaan 2400 kcl ja syön sen mukaan. Liikuntapäivinä vähän enemmän.

Ei se tasapainonen ruokavalio itsestään vaan painoani laske. 😃 Välillä herkuttelen toki myös.

Toki on kilpparin vajis, mutta lääkityksellä sekin arvo saatiin alas, en missään nimessä usko kilpparilla olevan mitään vaikutusta tähän.

Toki välillisesti siitä ja raudan puutteesta johtuvan väsymyksen takia pari vuotta sitten paino rytisemällä tuli, kun jaksoin lähinnä syödä nopeaa moskaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikein kunnolla ylilihava, niin kyllä siitä tulee sellainen kielteinen tunnereaktio. Samanlainen tulee kun joku tulee oikein kovassa kännissä vastaan kadulla, ja naamasta näkee että on vastaavassa tilassa usein.

Se on sellainen surun, säälin ja ällötyksen sekainen tunne. Varmaan siihen liittyy sellainen alitajuinen ajatus, että minullekin voisi käydä noin. Kenelle tahansa voi periaatteessa tulla addiktio. Joskus jälki on niin pahaa, että tulee vain sellainen irrationaalinen vastenmielisyys. Ehkä se on luonnon keino pitää ihmistä addiktioista erossa? Kun näkee addiktoituneen ihmisen ja tulee paha olla, on motivoituneempi elämään itse niin ettei joudu koskaan samaan tilanteeseen.

Jotkut sitten eivät pysty hallitsemaan tätä vastenmielisyysreaktiotaan, vaan antavat sen näkyä ja kuulua ja kohdistavat reagointiaan sitä lihavaa ihmistä vastaan. Keskenkasvuista.

Minulla tuo ei toimi. Joka kerta kun näen päihdeongelmaisen, ryhdyn itsekin hänen kanssa vetämään aineita, ja joka kerta kun läskin, menen hänen kanssaan hampurilaisille. Kai joku sairaus tämäkin tai addiktio, olen mielelläni sijaiskärsijä.

[uote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavat ei sairastu heti mutta 10 tai 20 vuotta ylipainoa kannettuaan ilmaantuu sairauksia joiden hoito on kallista ja ne aiheuttavat uusia sairauksia. Ei sitä voi puolustella kuten ei tupakointiakaan.

Tuomitset varmaan myös urheilijat, sillä heillä vasta hoitoa vaativia vammoja on?

Pikkaisen eri kustannuksista kuitenkin puhutaan, kun korjataan satunnaiset akillesjännevammat ja rannemurtumat verrattuna siihen, että hoidetaan vuosikymmeniä diabetesta ja verenkiertoelimistön sairauksia ja niistä mahdollisesti seuraavat aivohalvaukset, amputaatiot, näköongelmat. Kertakustannus vrt. kymmeniä vuosia kertautuva kustannus.

Suuri osa suomalaisista ei syö esim. tarpeeksi kasviksia päivässä ja syö liikaa suolaa.

Sitten on niitä normipainoisia, jotka syö päin peetä ja ne ryyppääjäät ja tupakoitsijat.

Vähän paksua nyt pelkästään lihavia syyttää.

Kyllä niillä ELINTAVOILLA on merkitystä. Painan 110 kg (180 cm) ja syön terveellisemmin ja liikun enemmän kuin moni normaalipainoinen.

Ei se paino silti maagisesti ole kadonnut vaikka elintava OK. Syön päivittäisen koulutukseni mukaan.

Health at every size -liike on sinällään aina ärsyttävä, mutta ihan oikeesti se paino ei kerro mitään elintavoista. Ei mitään.

Keskivartolihavuus on huono juttu, mutta ei minun vatsani tee kolesterolista tai verensokeristani huonoa. Huonot elintavat tekisivät. 😃

Minullakin on kiiiiloja reisissä, pepussa ja käsissä. Tutkimusten mukaan tälläinen rasva ei edes ole vaarallista.

Rupee syömään kulutuksesi mukaan niin ehkä saat jotain pudotettuakin. Ihan oikeasti, et voi olla ylipainoinen jos syöt kulutuksesi mukaan, ja sun pitää syödä vähän sen alle.

Jos syön kulutukseni mukaan, paino pysyy samana. Niin on pysynytkin.

Jos olisi kalorivajetta, niin se laskisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hoikka ja treenaan monipuolisesti. Lihavan ihmisen nähdessäni mieleen tulee se, kuinka hänen elämässään jokainen fyysinen liike tuntuu lukemattomia kertoja raskaammalta, kuin mitä minulla. Näen vähän niin kuin ihmisen, joka on vankilassa. Eli peilaan omaa kevyen ja energisen liikkumisen kokemustani siihen ajatukseen, mitä itse tuntisin jos yhtäkkiä joutuisin samanlaiseen olotilaan. Olisin kauhuissani. En siis millään pahalla, vaan toivoisin, että nämä ihmiset pääsisivät kokemaan erilaisen, vapaamman elämän.

Mä taas olen tosi lihava, ja liikun monipuolisesti. En todellakaan tunne oloani koko ajan raskaaksi, vaan ihan normaaliksi. Tottakai tiedän, että jos laihtuisin kymmeniä kiloja, niin varmasti oloni olisi tietysti monella tapaa kevyempi - vaikka luulen, että silloinkin tuntisin oloni ihan normaaliksi. 

Enemmän kuin kehon koko mulla ainakin vaikuttaa olotilaani se, millaisessa kunnossa olen. Jos olen esim. sairastumisen takia huonossa kunnossa, niin tottakai tuntuu raskaalta. Mutta sitten taas kun olen normaalissa kunnossa, niin ei musta tunnu mitenkään raskaalta.

Älä siis suotta vaivaa päätäsi sillä, miltä jostain toisesta tuntuu, kun et voi sitä tietää.

Liikkumisen vapauden tunne on erilaista, kun kehossa ei ole ylimääräistä, hyllyvää massaa kiinni. Tiedän tämän, koska sitä massaa on minullakin ollut. Ihminenhän tosin tottuu monenlaisiin olotiloihin eikä osaa kaivata muuta.

No emme me silti koe olevamme vankilassa rasvamm kanssa.

Sitä paitsi ei mulla ainakaan jossain flow joogassa, lihaskuntotreenissä, salilla, yin joogasss, vesijumpassa, vesijuoksussa,pilateksessä tai monessa muussakaan lajissa mikään hölly.

Vapauden tunne silti on.

Zumbassa löllyy, mutta antaa löllyä.

Menetetty potentiaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen surullinen heidän puolestaan, koska tiedän, että menettävät niin paljon elämässään. Terveyshaitat ovat kiistattomat, eikä suoraan sanottuna lihavuus esteettisestikään ole kaunista katseltavaa, etenkin kun usein näkee sen kauneuden potentiaalin, mikä on piilossa kilojen takana. Usein aikuisen lihavuudelle löytyy psyykkiset syyt.

Myös lasten lihavuus on lohdutonta, koska vika ei ole heissä, vaan vanhempien väärissä tavoissa ja tietämättömyydessä.

Nykyisin on aivan liikaa tarjolla helppoa sokeria ja rasvaa kaikissa muodoissa, isoja annoskokoja ihannoidaan, nuoriso lihoo kun välipaloiksi syödään tuhteja herkkuja ja juodaan litra limua päälle.

Tämä ongelma tuntuu jakavan kansaa, toisaalla hoikat terveys- ja kuntointoilijat ja toisaalla lapsesta asti ylipainoiset kilojensa vangit.

Tämä on kuin itse kirjoittamani! Eniten harmittaa hukattu potentiaali. Ihmiskeho on luotu toteuttamaan itseään: liikkumaan, koettelemaan rajojaan, kiipeämään, spurttaamaan, hyppäämään, rakastelemaan.. Väitän, että mikään ei tuota niin kokonaisvaltaista mielihyvää, kuin kehon ja mielen yhteistyön harjoittaminen. Ylipainoisena nämä kokemukset jäävät helposti kielteiseksi, ja mielihyvää haetaan herkuilla, jotka pidemmän päälle maistuvat lopulta kuitenkin tasapaksulta mössöltä.

Lapsen ylipainoiseksi päästäminen on mielestäni laiminlyövää vanhemmuutta. Herkkuja ei pidä olla esillä eikä tarjolla jatkuvasti, eikä niillä pidä lohduttaa taikka rauhoittaa kiukuttelijaa. Vanhempien esimerkki ja omat elämäntavat ovat kaikki kaikessa, ja terveen lapsen eteen pitää pystyä kieltäytymään herkuttelusta edes sen aikaa kun lapset ovat hereillä.

Ylipainoinen lapsi huomaa aika nopeasti liikkumisen olevan epämieluisaa verrattuna kavereihin, jotka jaksavat kiivetä ja juosta. Siitä alkaa hiljalleen huonon itsetunnon ja kielteisen minäkuvan kierre, joka johtaa ties mihin ongelmiin murrosiässä ja aikuisuudessa. Puhumattakaan terveysongelmista ja vaikka lapsensaannin vaikeudesta.

Hohhoijaa taas.

Tämäntyyppinen säälittely ei kyllä auta taas yhtään ketään. Ja muutenkin tuollainen lihavuuden demonisointi on vaan kaikin tavoin silkkaa sitä itseään.

Lihava voi ja saa tehdä ihan samoja asioita kuin hoikemmat kanssaihmiset. Kun ongelma hirveän harvoin varsinkaan lapsen, nuoren, tai nuoren aikuisen kohdalla on se paino itsessään, vaan juuri tällainen invalidisoiva, häpeää tuottava huolipuhe. Jos koko ajan hoetaan, että voivoi kun et voi sitä ja et voi tätä, niin kyllä ihmiset alkaa siihen uskomaan.

Kiusaaminenkaan ei ole lihavuudesta johtuvaa, se on täysin niiden kiusaajien kusipäisyydestä johtuvaa, ja ne asenteet sitten puolestaan imetään juuri tällaisten aikuisten typeristä mielipiteistä.

Ja mitä tulee noihin lapsiin: mitäs jos vaan antaisitte kaikkien lasten olla omia itsejään? Ilman säälittelyä. Mua sitten risoo, kun aikuiset ihan tosissaan arvostelee lihavia lapsia erilaisissa urheiluharrastuksissa - mitä te oikeasti haluatte??? Kun ensin voivotellaan, että ne lapset ei liiku tarpeeksi, ja sitten voivotellaan, että siellä ne naama punaisena maha hyllyen juoksee... Kertokaa nyt hyvät ihmiset miten niiden lasten ja heidän perheidensä pitäisi elää?

Myöskin monilta tuntuu olevan täysin hukassa se fakta, että lapsetkin ovat hyvin erilaisessa asemassa painonhallinnan suhteen monin tavoin. Ihan samaan perheen sisälläkin.  Itselläni on useampi lapsi, ja tätä on ollut sen myötä helppo seurata. Ihan tavallisilla lapsilla on yleensä syntymästä lähtien oikein toimiva nälkä-kylläisyys-mekanismi, ellei aikuiset mene sitä sotkemaan. Eli tuputtamaan, pakottamaan syömään lautanen tyhjäksi jne. Samoin herkkuihin lapsilla tulee ihan normaali suhde, jos niihin suhtaudutaan normaalisti, ei rangaistuksina tai palkintoina. Useimmilla lapsistani on kellontarkka nälkäaikataulu, ja he osaavat elää sen mukaan, herkkuihin suhde on myös normaali.

Sitten on se yksi lapsi, jolla on neurologinen poikkeavuus, ja kaikki tämä on moninverroin vaikeampaa. Syöminen on vaikeaa, normaalin aterian syöminen on turhauttavaa ja kyllästyttävää, mutta napostelu taas nostaa vireystilaa kivasti, joten sitä voisi tehdä koko ajan. Samoin hiilihydraatteihin, erityisesti sokeriin on ihan tolkuton himo suhteessa sisaruksiinsa. Siihen sitten kun lisätään vielä ympäristön aikuisten huonoa puuttumista, lapselle syntynyttä salaa syömisen ja herkkujen varastamisen kierrettä, niin kunnon soppa on valmis. Onneksi itse olen näistä asioista perillä, ja olen osannut ohjata lastani niin, että nykyään hänellä on terve ruokasuhde ja erittäin terve keho, mutta en yhtään ihmettele miksi monet on aivan solmussa näiden asioiden kanssa.

Tälläpalstallakin kun joku kysyy mitä tehdä kun lapsi on lihava ja syö salaa, niin yleensä kaikki ehdotukset on vain rangaistuksia, häpäisemistä, pakkoliikuntaa jne. Ja ihan jokainen minkäänlaista järkeä päässään omaava tietää kyllä että mikään noista ei oikeasti toimi. Mutta kun ei osata muutakaan.

Antakaa siis ihmisten olla, ja suhtautukaa kaikkiin ystävällisesti ja kunnioittavasti. Siten täällä on kaikilla parempi olla.

Ap, mitä haluat viestiä tuolla väärään paikkaan sijoitetulla pilkulla? Suoran kysymyslauseen keskellä ei ole pilkulla mitään virkaa. Se olisi muinoin ollut 9 pisteen välimerkkivirhe tai ainakin 6 pisteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hoikka ja treenaan monipuolisesti. Lihavan ihmisen nähdessäni mieleen tulee se, kuinka hänen elämässään jokainen fyysinen liike tuntuu lukemattomia kertoja raskaammalta, kuin mitä minulla. Näen vähän niin kuin ihmisen, joka on vankilassa. Eli peilaan omaa kevyen ja energisen liikkumisen kokemustani siihen ajatukseen, mitä itse tuntisin jos yhtäkkiä joutuisin samanlaiseen olotilaan. Olisin kauhuissani. En siis millään pahalla, vaan toivoisin, että nämä ihmiset pääsisivät kokemaan erilaisen, vapaamman elämän.

Mä taas olen tosi lihava, ja liikun monipuolisesti. En todellakaan tunne oloani koko ajan raskaaksi, vaan ihan normaaliksi. Tottakai tiedän, että jos laihtuisin kymmeniä kiloja, niin varmasti oloni olisi tietysti monella tapaa kevyempi - vaikka luulen, että silloinkin tuntisin oloni ihan normaaliksi. 

Enemmän kuin kehon koko mulla ainakin vaikuttaa olotilaani se, millaisessa kunnossa olen. Jos olen esim. sairastumisen takia huonossa kunnossa, niin tottakai tuntuu raskaalta. Mutta sitten taas kun olen normaalissa kunnossa, niin ei musta tunnu mitenkään raskaalta.

Älä siis suotta vaivaa päätäsi sillä, miltä jostain toisesta tuntuu, kun et voi sitä tietää.

Liikkumisen vapauden tunne on erilaista, kun kehossa ei ole ylimääräistä, hyllyvää massaa kiinni. Tiedän tämän, koska sitä massaa on minullakin ollut. Ihminenhän tosin tottuu monenlaisiin olotiloihin eikä osaa kaivata muuta.

NO mulla on vähän erilainen historia. Kun on noita syömishäiriöitä ollut jo kauan ennen sitä höllyvää massaa, niin voin sanoa, että näin höllyväisenä, mutta ilolla ja nautinnolla liikkuen elämä on niiiiiin paljon parempaa kuin silloin syömishäiriöisenä 50-60kiloisena itseäni kiduttaen.

Joo, tiedän että vaihtoehtojakin on, mutta mulle ne olleet nämä. Ja riemusta kirkuen otan tuon ensimmäisen vaihtoehdon tokan sijaan.

On kyllä jotenkin vaikea myös ymmärtää tätä ihmisten tarvetta invalidisoida lihavia väkisin. Miten se tuntuu olevan niin ylivoimaista ymmärtää, ettei kaikille se lihavuus ole mitään jatkuvaa kärsimystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lihava.Ennen olin laiha,kunnes lapsen saannin jälkeen sairastuin aineenvaihdunta sairauteen.Sen jälkeen ollut läski.Kaikki lapseni ovat laihoja.Syön vähän,liikun paljon.Mitä enemmän laihdutan,sitä enemmän lihon.

Lihavat aina vetoavat tähän "aineenvaihduntasairauteen". "Huono aineenvaihdunta" ei aiheuta lihavuutta. Lihavuus heikentää aineenvaihduntaa. Huono aineenvaihdunta on seurausta lihavuudesta, eikä toista päin.

Totta, aineenvaihdunnassa eoja jonkin verran, mutta mikään ei selitä masiivista lihavuutta, siinä on syöty väärin ja liikaa. Jos ongelmia, niin lääkärin kautta pääsee ravitsemusterapeutille, kun ensin on tutkittu, onko lihavuuteen tosiaa syy aineenvaihdunta tai joku horminijuttu. Miä sain kuraa niskaani aikaisemmin täältä, kun kirjoitin jotain, josta ei yks lihava pitänyt. Hänkin oli sellainen, joka syö vähän, mutta lihoo. No, sehän on valheellista roskaa ja lihavien selittelyä niinkuin alkoholistikin kovasti selittelee.

Apua löytyy, kun tosiasiat tunnustetaan. Tutkitaan mahdollisesti, ruuat reilusti ammatti-ihmisen arvioiravaksi, myös kaikki napostelut ja karkit.

Ja sitten vielä, vaikkei lihavat naiset tätä tunnusta, se ulkonäkö..kuinka monta kertaa on revitty hoikemmat naiset oman lihavuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Todella merkittävästi ylipainoisen ihmisen näkeminen lähinnä surettaa.

Merkittävä ylipaino, BMI 40+, on sairaus. Sitä ei muuksi voi muuttaa.

Se on sairaus, josta paitsi sairaan, myös yhteiskunnan ja ympäristön on maksettava. 

Ylipaino tarkoittaa käytännössä miltei jokaisen ylipainoisen osalta ruuan (tai juomien) merkittävää liikasyömistä.

Ruoka tuottaa 18% keskivertosuomalaisten hiilijalanjäljestä. Usein vaikeasti ylipainoiset ihmiset syövät runsaasti energiatiheää ruokaa (sokeri, rasva), jonka ympäristövaikutukset ovat merkittävästi suuremmat kuin esim. vähän energiaa sisältävän kasvisruuan. Lihajalosteet, prosessoidut valmisteet, valmisruoka, karamellit, muut herkut. Nämä löytyvät usein vaikeasti ylipainoisten ruokalistalta. Harva lihoo syömällä porkkanaa. Paha vaan, että merkittävä osa näistä energiatiheistä ruuista on myös melkoisia hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia.

Esimerkiksi liha, juusto ja suklaa ovat pahimpia "ilmastovihollisia" ja niiden viljely / kasvattaminen on poikkeuksellisen tuhoisaa elinympäristöille ja kuluttaa hirvittävät määrät mm. vettä. Esimerkiksi suklaakilon tuotantoon käytetään 24.000 litraa vettä. Jokainen voi laskea, kuinka paljon esimerkiksi vuodessa 40 kiloa suklaata napaansa ahtava kuluttaa vettä: liki miljoona litraa, eli 1000m3. 

Jos näiden tuotteiden ylikulutus päättyisi maailmassa, voisi todella moni elinympäristö - sekä itse kuluttajat - paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lihava.Ennen olin laiha,kunnes lapsen saannin jälkeen sairastuin aineenvaihdunta sairauteen.Sen jälkeen ollut läski.Kaikki lapseni ovat laihoja.Syön vähän,liikun paljon.Mitä enemmän laihdutan,sitä enemmän lihon.

Lihavat aina vetoavat tähän "aineenvaihduntasairauteen". "Huono aineenvaihdunta" ei aiheuta lihavuutta. Lihavuus heikentää aineenvaihduntaa. Huono aineenvaihdunta on seurausta lihavuudesta, eikä toista päin.

Totta, aineenvaihdunnassa eoja jonkin verran, mutta mikään ei selitä masiivista lihavuutta, siinä on syöty väärin ja liikaa. Jos ongelmia, niin lääkärin kautta pääsee ravitsemusterapeutille, kun ensin on tutkittu, onko lihavuuteen tosiaa syy aineenvaihdunta tai joku horminijuttu. Miä sain kuraa niskaani aikaisemmin täältä, kun kirjoitin jotain, josta ei yks lihava pitänyt. Hänkin oli sellainen, joka syö vähän, mutta lihoo. No, sehän on valheellista roskaa ja lihavien selittelyä niinkuin alkoholistikin kovasti selittelee.

Apua löytyy, kun tosiasiat tunnustetaan. Tutkitaan mahdollisesti, ruuat reilusti ammatti-ihmisen arvioiravaksi, myös kaikki napostelut ja karkit.

Ja sitten vielä, vaikkei lihavat naiset tätä tunnusta, se ulkonäkö..kuinka monta kertaa on revitty hoikemmat naiset oman lihavuuden takia?

No mä en kyllä hauku yhtään ketään kehon perusteella, enkä oikeastaan muutenkaan. Mutta jotenkin tämä aina osuu korvaan, että oikeasti kuvitellaan, että hoikat naiset on aivan uhreina liikenteessä, ja niille ollaan NIIIIIIIIIIN ilkeitä. Kun oikeasti ei tarvitsisi lukea kuin vaikka tämäkin ketju, ja katsoa, että ketä oikeasti haukutaan koko ajan ja kaikin mahdollisin keinoin: ei riitä että on ruma, on myös valehtelija, laiska, itsekuriton, you name it. Eikä riitä, että sitä tekee kanssaihmiset, samaa paskaa suoltaa niin terveydenhuolto kuin populaarikulttuuri ympärillä. 

Että älkää nyt saatana jaksako. Ainoa syy miksi jaksatte, on se, että ajattelette sen olevan ihan oikein. Lihavia saa tai ainkain pitäisi saada kiusata ja haukkua, byhhyhyy miksei saa? Kun nehän on just SELLASIA.

Surettaa katsoa rakkaan läheisen ihmisen vaivalloista kulkemista kyynärsauvoilla, kun polvet on pettäneet ylipainon takia. Polvia ei suostuta leikkaamaan, koska ne eivät kestäisi valtavaa painoa. Tarvitsee apuvälineitä saadakseen edes kengät jalkaansa. Ei ylety pyyhkimään vessassakäynnin jälkeen, vaan kässuihkulla vaan sinne päin putsausta.

Elämänlaadun huonous masentaa, varsinkin kun henkilö on terveysalan ammattilainen. Ei ole hakenut apua ahmimishäiriöönsä, vaikka tietää mistä apua saisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella merkittävästi ylipainoisen ihmisen näkeminen lähinnä surettaa.

Merkittävä ylipaino, BMI 40+, on sairaus. Sitä ei muuksi voi muuttaa.

Se on sairaus, josta paitsi sairaan, myös yhteiskunnan ja ympäristön on maksettava. 

Ylipaino tarkoittaa käytännössä miltei jokaisen ylipainoisen osalta ruuan (tai juomien) merkittävää liikasyömistä.

Ruoka tuottaa 18% keskivertosuomalaisten hiilijalanjäljestä. Usein vaikeasti ylipainoiset ihmiset syövät runsaasti energiatiheää ruokaa (sokeri, rasva), jonka ympäristövaikutukset ovat merkittävästi suuremmat kuin esim. vähän energiaa sisältävän kasvisruuan. Lihajalosteet, prosessoidut valmisteet, valmisruoka, karamellit, muut herkut. Nämä löytyvät usein vaikeasti ylipainoisten ruokalistalta. Harva lihoo syömällä porkkanaa. Paha vaan, että merkittävä osa näistä energiatiheistä ruuista on myös melkoisia hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia.

Esimerkiksi liha, juusto ja suklaa ovat pahimpia "ilmastovihollisia" ja niiden viljely / kasvattaminen on poikkeuksellisen tuhoisaa elinympäristöille ja kuluttaa hirvittävät määrät mm. vettä. Esimerkiksi suklaakilon tuotantoon käytetään 24.000 litraa vettä. Jokainen voi laskea, kuinka paljon esimerkiksi vuodessa 40 kiloa suklaata napaansa ahtava kuluttaa vettä: liki miljoona litraa, eli 1000m3. 

Jos näiden tuotteiden ylikulutus päättyisi maailmassa, voisi todella moni elinympäristö - sekä itse kuluttajat - paljon paremmin.

Voin sanoa, että ei sen ylipainon ylläpitäminen kyllä mitään mahdotonta syömistä vaadi. Jatkuva lihominen toki ottaa aika paljon energiaa.

Ja tuohon BMI 40+ on sairaus, höpöhöpö. Ei ole. Tai jos on, niin kerro ihmeessä mitkä sen sairauden oireet on? Esimerkiksi Bull Mentulan BMi on yli 40, diagnosoitko hänetkin? 

IHmisillä on monia syitä, esim. syömishäiriöitä, joiden takia ovat lihavia. Mutta se, että lihavuutta itsessään pidetään sairautena ei ole hyvä asia. Siihen liittyy kuvitelma, että sen painon alas saaminen parantaisi sen "sairauden", ja sehän ei varsin usein ole totta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyönti ja liikalihavuus on sairaus. Sairaalloisen ylipainoinen surettaa suunnilleen samalla tapaa kuin ihminen pyörätuolissa. Lihava huijaa itseään "ettei se haittaa, olen sujut läskeineni". Tottakai se harmittaa, laskee itsetuntoa, vaikeuttaa liikkumista, tuo lukuisia terveysongelmia, LUKUISIA.

Ei kyse ole siitä että pitäisi olla laiha vaan olisi suotavaa olla normaalipainoinen ja kiinnostua omasta terveydestä. Todella monesti lihavuus = masennus.

Voi jeesus miten ylimielistä paskaa. Suorastaan oksettavaa paskaa.

Kuka sinä luulet olevasi kertomaan miten itse kukin itsensä kokee? Tai millaisten asioiden varaan oma itsetunto perustuu? Itsetunnon voi perustaa myös muun kuin ulkonäön varaan - silloin se yleensä kestää myös ikääntymisen ja muut ulkonäön muutokset.

Ja kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, ettei ymmärrä mitä terveysRISKI tarkoittaa? Koska lihavilla on enemmän terveysRISKEJÄ, mutta ei se tarkoita, että ne riskit toteutuisi. Ei kaikki lihavat sairastu koskaan mihinkään painoon liittyvään.

Lisäksi omasta terveydestä kiinnostuminen ja huolehtiminen ei tarkoita laihduttamista. Monelle se on päinvastoin. Kun on koko elämä laihduteltu kuuriluontoisesti ja sen myötä saatu vain aineenvaihdunta sekaisin ja paino ylös, niin sitä oman terveyden ajattelemista on nimenomaan se, että ne yritykset lopettaa, ja alkaa keskittyä siihen oman elämänlaadun parantamiseen ihan oikeasti. Mieluisaan liikuntaan, hyvään ja ravitsevaan ruokaan ja mielenterveyden vaalimiseen. Ja ei, nuo asiat ei välttämättä todellakaan sitä painoa saa laskemaan.

Juuri tämänkaltaiset tekstit kuvastaa niin hyvin sitä, miksi lihavuus harvoin itsessään on ongelma, vaan ne ongelmat tulee ympäristön suhtautumisesta, ennakkoluuloista ja paskoista asenteista. Ne ei kyllä auta yhtään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Koska veronmaksaja joudun maksamaan kaikki ne lukuisat terveysvaivat jotka liittyy ylipainoon. Listä näistä vaivoista niin pitkä etten jaksa kirjoittaa. Itsekin olen aiemmin ollut lihavuuden puolella joten tiedän miten paljon terveysvaivoja siitä tulee ja kuinka ne häviää kun laihduttaa normaalipainoiseksi.

Meinaat sitten, että lihavat ei maksa veroja? Ja joudu niistä makselemaan kaiken maailman koirapuistoja ja juoppojen asuntoloita, vaikka eivät itseä koskisi ollenkaan?

No kieltämättä ällöttää lihavien naisten hyllyvät allit ja rasvamakkarat. 

Vastenmielistä katsella lihavan ihmisen syömistä, etenkin jos syö jotain roskaruokaa tai jäätelöä.

Oksettavaa.

Tekisivät itselleen jotain.

Harmittaa sekin, että verorahat menee sitten näiden itseaiheutettujen sairauksien hoitamiseen.

Lihaville kuuluisi oma vero, joka nousisi painoindeksin mukaan.

Lihavat ovat järjestäen kiukkuisia, negatiivisia, masentuneita ja fyysisesti sairaita. 

He eivät ole tuottavia työelämässä, saati mukavia työkavereita.

Lihavat ovat kateellisia ongelmaihmisiä.

En ehtinyt lukea, mutta arvelen että palstalaiset vastaavat että se häiritsee koska läskien sairauksien hoitoon menee verorahoja. Suurempi syy on se, että läski häiritsee palstalaisia koska heistä kaikkien läskien pitää hävetä lihavuuttaan. Ei saisi liikkua julkisilla paikoilla. Mutta kun ei meitä kaikkia hävetä.

Miksi otsikossa on pilkku?

Ei ärsytä. Vähän kyllä ärsyttää, kun sitten ihmetellään kaikkia tauteja diabeteksestä välilevypullistumiin. Kyllähän se kroppa sanoo itsensä jossain vaiheessa irti. Ja koronakin on vakavampi ylipainoisille. Että ei pitäisi yllärinä tulla. Ehkä se vaan surettaa, että toiset syö itsensä ja elämänsä pilalle. Mutta oma valintahan se on.