Miksi jonkun toisen lihavuus, harmittaa teitä?

Uusliberalistinen yhteiskunta hyötyy siitä, että ihmiset inhoavat itseään ja käyttävät rahaa inhotakseen itseään vähemmän. Tähän keskusteluun kirjoittaneet ovat aivopestyjä, ignorantteja ja sielultaan hyvin, hyvin pieniä. Ainoa, mitä teidän vvastauksista paistaa on se, että ette oikeasti tunne lihavia ihmisiä ja se on teidän menetyksenne.

Kahden läheisen lapsen lihavuus harmittaa minua koska he eivät jaksa telmiä kuten hoikemmat lapset. Eivät jaksa jousta pallon perässä, vaan puuskuttavat punaisina kun muilla tuskin vielä syke nousee. Harmittaa että heille ei löydy vaatteita samoin kuin normaalipainoisille lapsille, kapea muoti kiristää heitä joka paikasta. Harmittaa että luokkakaverit haukkuvat heitä läskeiksi. Harmittaa että seurustelukumppaneita on vaikea löytää. Aikuisen ihmisen paino ei harmita yhtään, mutta nämä rakkaat lapset jotka ovat lihavia, heillä on paikka sydämessäni, ja harmitus suuri.

Lihavuudesta ei ole mitään hyötyä.

Joidenkin mielestä se voi olla huvittava näky esim. televisioviihteessä, esim. Tanhupallo professeri Crumb.

Mutta elämässä ja työelämässä lihavuudesta on haittaa. Liikunnan harrastaminen on vaikeaa esim.lihaville lapsille, tulevat kiusatuksi.

Lihavien pitää keksiä uusia sanoja jotka ei hävettäisi: kehopositiivinen, isokokoinen.

Suomessa on nyt koronapandemia mutta kyllä meillä on lihavuuspandemiakin. Ja pahaksi onneksi juuri lihavat joutuvat tehohoitoon, koska pallealihas (hengityslihas) on läskien puristuksessa eikä pysty työskentelemään tehokkaasti.

Hengitä syvään niin huomaat miten pallealihas tekee työtä.

Lihavuus (kuten myös esim. tupakointi ja alkoholin liikakäyttö) ja siihen liittyvät elintapasairaudet ovat kansanterveydellinen ja sitä myöten kansantaloudellinen rasite. Näin veronmaksajan näkökulmasta itse aiheuttu tarpeeton kuluerä, joka olisi vältettävissä terveellisemmillä elintavoilla. Silloin säästyneet terveydenhoidon rahat ja resurssit voitaisiin käyttää järkevämmin.

Minua ei häiritse kenenkään yksilötahon lihavuus - jokainen tosiaan kantaa ne läskinsä itse. Toinen tyytyväisempänä, toinen vähemmän tyytyväisenä tilanteeseensa. Minua huolestuttaa sen sijaan lihavuuden jatkuva yleistyminen ja siitä väkisinkin tulevina vuosina seuraavat kansanterveydelliset ja -taloudelliset ongelmat.

Ei, jokainen ylipainoinen ei ole tällä hetkellä vakavasti sairas, mutta jopa ne näennäisterveet 3-kymppiset ylipainoiset sairastuvat ja tarvitsevat hoitoa seuraavien kymmenien vuosien aikana merkittävän paljon todennäköisemmin kuin vastaavan ikäiset normaalipainoiset. Kyllä, joku yksilö voi lihavanakin "kuolla terveenä 9-kymppisenä" ja joku normaalipainoinen voi sairastua vakavasti 4-kymppisenä. Mutta väestötason mittakaavassa lihavat ovat merkitsevästi sairaampia ja vakavammin sairaita kuin normaalipainoiset ja tätä tosiasiaa ei saa kumottua sillä, että naapurin Mairekaan ei koskaan sairastunut, puhumattakaan kummin kaiman mummista, joka eli 150-kiloisena 105-vuotiaaksi ja mullakin on tässä ihan hyvä olo, eikä verenpainekaan koholla (en oo kyllä lääkärissä käynyt lukion jälkeen), vaikka painoindeksi on 36 - mutta sehän on vaan sitä lihasta ja johtuu oikeasi siitä, että painoindeksi on pyllystä.

Saavat samaa palkkaa samasta työstä, mutta työteho on huono, ovat hitaita ja kömpelöitä, saikuttavat enemmän, joutuvat vähän väliä "vetämään henkeä" ja pelkkä vessakäyntikin kestää triplasti normaalin kun heillä on vaikeuksia ahtaa itsensä vessakoppiin ja riisua/pukea, punnertaa ylös pytyltä jne. Pahimmillaan vielä nakittavat muita toimittamaan asioita puolestaan avoimesti vedoten lihavuteensa. Jos tiedossa on kuormittavampi työpäivä, niin eihän heitä voi laittaa työvuoroon. Eivät jaksaisi ja pärjäisi. Eli pääsevät aina helpommalla kun taas me normaalikokoiset joudumme paikkaamaan heidän huonon työtehonsa jättämiä aukkoja.

Ei minua nyt niinkään toisen lihavuus harmita elleivät itse jauhaisi siitä jatkuvasti. Koska olen hoikka ja harrastan liikuntaa saan kuulla liiankin usein ilveilyä lihavilta kanssaihmisiltä, juu tiedän että se on vain kateutta mutta silti. En minä käyttäydy yhtä tökerösti heitä kohtaan vaikka syytä olisi. Ajattelen vaan että onneksi en joudu noita läskejä kantamaan enkä ole se joka hengästyy pienestä rasituksesta. Myös työpaikallani lihavat saikuttavat muita useammin, aina on jotain selkä- tai polvivaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mäkin oon miettinyt. Esim. nyt bb-Sasan paino tuntuu vituttavan ihmisiä, miksi? :D

Miehet on aina puuttuneet naisten ulkonäköön kovaäänisesti. Niiden on vaikea sietää naisen epämiellyttävää ulkonäköä edes koulu- tai työkaverina. He eivät osaa katsoa muualle.

Eikä ole. Minulle ei ole yksikään mies sanonut pahasti milloinkaan, vaikka olen hieman ylipainoinen. Tuo on ihan turhaa ja noloa jaarittelua. N46

Mulle on, olen n. 172/80. Kerran eräs minua paljon vanhempi (selvä entinen alkkis) sanoi, että olisit ihan hyvän näköinen jos olisit laihempi. Minä vastasin, että niin sinäkin jos olisit selvin päin ja sulla ei olisi noita kultahampaita. Hänellä todella oli...

Toisen kerran huomaisin kesällä terassilla (mulla oli sortsit jalassa) kun toinen mies sanoi toiselle vinkaten minuun, että wau! Näin suun liikkestä kun toinen kommentoi "kauhee perse", toinen kysyi vielä että mitä sanoit ja toinen sanoi uudelleen että "kauhee perse". Tämä toinen sanoi kaverilleen, että eikä oo. Lähetin tarjoilijan viemään bissen tälle rohkealle.

Uskon, että lukuisat kerran en ole huomannut katseita enkä kuullut kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavat ei sairastu heti mutta 10 tai 20 vuotta ylipainoa kannettuaan ilmaantuu sairauksia joiden hoito on kallista ja ne aiheuttavat uusia sairauksia. Ei sitä voi puolustella kuten ei tupakointiakaan.

Tuomitset varmaan myös urheilijat, sillä heillä vasta hoitoa vaativia vammoja on?

Pikkaisen eri kustannuksista kuitenkin puhutaan, kun korjataan satunnaiset akillesjännevammat ja rannemurtumat verrattuna siihen, että hoidetaan vuosikymmeniä diabetesta ja verenkiertoelimistön sairauksia ja niistä mahdollisesti seuraavat aivohalvaukset, amputaatiot, näköongelmat. Kertakustannus vrt. kymmeniä vuosia kertautuva kustannus.

bc it's gross

Itseäni harmittaa sisarukseni ylipaino. Ei ulkonäön takia vaan terveyden vuoksi. Pelkään hänen saavan sairauksia sen takia tai jopa kuolevan paljon nuorempana kuin normaalipainoisena. En kuitenkaan häntä hauku painon takia tai koita tuputtaa neuvojani. Annan hänen elellä sellaisena kuin on vaikka se minua huolettaakin.

Tuntemattomien ihmisten paino ja koko minua eivät millään tapaa liikuta. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Olen lihava.Ennen olin laiha,kunnes lapsen saannin jälkeen sairastuin aineenvaihdunta sairauteen.Sen jälkeen ollut läski.Kaikki lapseni ovat laihoja.Syön vähän,liikun paljon.Mitä enemmän laihdutan,sitä enemmän lihon.

Miks sitten työttömiä arvostellaan ja halveksitaan? Se ei aina edes omien valintojen syy, kuten lihavuus. Kumpikin tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt minäkin. Joillakin nyt vain on turhaa aikaa miettiä kaikenlaista ja heillä on voimakas pätemisentarve, jota eivät ole päässeet muuten ulostamaan itsestään.

Muiden kyylääminen on suorastaan sairaus ja kertoo paljon kyylääjän huonosta itsetunnosta ja voimakkaasta epävarmuudesta muihin nähden.

Normaalit ihmiset, joilla on kaikki hyvin on eivät kyylää muita ihmisiä millään tavoin. He eivät kiinnitä huomiota muiden ulkonäköön negatiivisesti tai mieti vaikka muiden hiusten väriä, toisen ihmisen koulutusta/ammattia, rikkautta, naaman väritystä tai ihan mitä vain, vaan he hyväksyvät, että meitä on erilaisia ja vain itseään voi muuttaa. Onneksi valtaosa ihmisistä on normaaleja ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja avoin mieli erilaisuutta kohtaan.

Ja ennen kuin joku tulee paasaamaan, niin minulla ei ole ylipainoa, mutta muutamalla aivan ihanalla ystävälläni on ja rutkasti. Ihanampia ihmisiä saa etsiä!

Voi jeesus mitä jeesustelua.

Vierailija kirjoitti:

Ennenhän ei ollut tällä tavalla lihavia ihmisiä. Lihava oli harvinaisuus.

Tämä on totta, olen 51v ja alakoulussa luokan isompia eli ylipainoa oli jonkun verran. Nykyisellä mittapuulla luultavasti ihan normi. Olen nyt mielestäi normaalivartaloinen ja kannan tekstissä olenkin hoikka, niin ihmisen ja lääkärinkin silmä on tottunut lihavuuteen.

Tämä lihavuus räjähtää käsiin tulevaisuudessa, nyt terveet lihavat ovat sairaita 10-20v kuluttua ja kuormittavat terveydenhuoltoa..turhaan joskus, kun asialle voi tehdä jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lihava.Ennen olin laiha,kunnes lapsen saannin jälkeen sairastuin aineenvaihdunta sairauteen.Sen jälkeen ollut läski.Kaikki lapseni ovat laihoja.Syön vähän,liikun paljon.Mitä enemmän laihdutan,sitä enemmän lihon.

Lihavat aina vetoavat tähän "aineenvaihduntasairauteen". "Huono aineenvaihdunta" ei aiheuta lihavuutta. Lihavuus heikentää aineenvaihduntaa. Huono aineenvaihdunta on seurausta lihavuudesta, eikä toista päin.

Muissa ketjuissa usein väitetään, että ei läskit mitään syrjintää koe ja läskiviha on keksitty juttu hahahah. Koko ketju täynnä tässä edellä mainuttuja.

Katsokaa Areenasta Fat Front. Dokkari täynnä alastomia lihavia naiskehoja ja samalla sukellus lihavan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt minäkin. Joillakin nyt vain on turhaa aikaa miettiä kaikenlaista ja heillä on voimakas pätemisentarve, jota eivät ole päässeet muuten ulostamaan itsestään.

Muiden kyylääminen on suorastaan sairaus ja kertoo paljon kyylääjän huonosta itsetunnosta ja voimakkaasta epävarmuudesta muihin nähden.

Normaalit ihmiset, joilla on kaikki hyvin on eivät kyylää muita ihmisiä millään tavoin. He eivät kiinnitä huomiota muiden ulkonäköön negatiivisesti tai mieti vaikka muiden hiusten väriä, toisen ihmisen koulutusta/ammattia, rikkautta, naaman väritystä tai ihan mitä vain, vaan he hyväksyvät, että meitä on erilaisia ja vain itseään voi muuttaa. Onneksi valtaosa ihmisistä on normaaleja ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja avoin mieli erilaisuutta kohtaan.

Ja ennen kuin joku tulee paasaamaan, niin minulla ei ole ylipainoa, mutta muutamalla aivan ihanalla ystävälläni on ja rutkasti. Ihanampia ihmisiä saa etsiä!

Voi jeesus mitä jeesustelua.

Kyylääminen?? Jos olen juttelemassa lihavan ihmisen kanssa, ei tatvitse kyylätä, kun läskit heiluu edessä, kun noin niinkuin normisti katson ihmistä.

Lihava voi toki olla ihana ihminen ei kait sitä kukaan kiistä, mutta Suomen terveydenhuolto ei pysty tulevaisuudessa ehkä hoitamaan tämän päivän terveitä ? lihavia eikä heidän lihavia lapsiaan kunnialla, resussit ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen surullinen heidän puolestaan, koska tiedän, että menettävät niin paljon elämässään. Terveyshaitat ovat kiistattomat, eikä suoraan sanottuna lihavuus esteettisestikään ole kaunista katseltavaa, etenkin kun usein näkee sen kauneuden potentiaalin, mikä on piilossa kilojen takana. Usein aikuisen lihavuudelle löytyy psyykkiset syyt.

Myös lasten lihavuus on lohdutonta, koska vika ei ole heissä, vaan vanhempien väärissä tavoissa ja tietämättömyydessä.

Nykyisin on aivan liikaa tarjolla helppoa sokeria ja rasvaa kaikissa muodoissa, isoja annoskokoja ihannoidaan, nuoriso lihoo kun välipaloiksi syödään tuhteja herkkuja ja juodaan litra limua päälle.

Tämä ongelma tuntuu jakavan kansaa, toisaalla hoikat terveys- ja kuntointoilijat ja toisaalla lapsesta asti ylipainoiset kilojensa vangit.

Tämä on kuin itse kirjoittamani! Eniten harmittaa hukattu potentiaali. Ihmiskeho on luotu toteuttamaan itseään: liikkumaan, koettelemaan rajojaan, kiipeämään, spurttaamaan, hyppäämään, rakastelemaan.. Väitän, että mikään ei tuota niin kokonaisvaltaista mielihyvää, kuin kehon ja mielen yhteistyön harjoittaminen. Ylipainoisena nämä kokemukset jäävät helposti kielteiseksi, ja mielihyvää haetaan herkuilla, jotka pidemmän päälle maistuvat lopulta kuitenkin tasapaksulta mössöltä.

Lapsen ylipainoiseksi päästäminen on mielestäni laiminlyövää vanhemmuutta. Herkkuja ei pidä olla esillä eikä tarjolla jatkuvasti, eikä niillä pidä lohduttaa taikka rauhoittaa kiukuttelijaa. Vanhempien esimerkki ja omat elämäntavat ovat kaikki kaikessa, ja terveen lapsen eteen pitää pystyä kieltäytymään herkuttelusta edes sen aikaa kun lapset ovat hereillä.

Ylipainoinen lapsi huomaa aika nopeasti liikkumisen olevan epämieluisaa verrattuna kavereihin, jotka jaksavat kiivetä ja juosta. Siitä alkaa hiljalleen huonon itsetunnon ja kielteisen minäkuvan kierre, joka johtaa ties mihin ongelmiin murrosiässä ja aikuisuudessa. Puhumattakaan terveysongelmista ja vaikka lapsensaannin vaikeudesta.