Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Amerikkalainen kulttuuri ja "personality"

Vierailija
07.12.2013 |

Ollaan asuttu muutamia vuosia jenkeissä, ja tytär on aloittanut koulun täällä. Minua häiritsee että opettajilta on tullut negatiivissävytteistä palautetta siitä että tytön tulisi "show her personality more" tms. Tyttö on ujonpuoleinen ja haluaa, varsinkin uudessa seurassa, ensin seurata sivusta ennen kuin itse osallistuu aktiivisesti esim keskusteluun. Mielestäni ujoudessa tai hiljaisuudessa ei ole mitään vikaa, ja tiedän varsin hyvin että tytöllä on "persoonallisuutta" samalla lailla kuin vilkkaamillakin lapsilla. Täällä vaan tuntuu että arvostetaan vain sitä jos on kovin ulospäinsuuntautunut ja vilkas, enkä toivoisi että tyttöni kokisi painostusta hänen temperamentistaan ja kokisi että hänessä on jotain vikaa. Olen myös kiinnittänyt yleisesti täällä kulttuurissa, esimerkiksi televisio (erityisesti tosi-tv ja talent ohjelmissa) miten introverteille ja hiljaisimmille ihmisille usein toistellaan samaa, esim. "she seems to lack personality" tai "you need to let your personality out more" jos ei ole kovin äänekäs ja ilmeikäs. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Kommentit (121)

Vierailija
1/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:50"]

Kolmoselle: temperamentti on ominaisuus, joka on ihmisellä jo syntyessä.

 

Toki sitä voi muokata paljonkin, mutta ei se mikään hokkus-pokkus -temppu ole.

[/quote]

 

Oiskohan noin kun ilmeisesti ainakaan monikulttuuriseen USA:aan ei synny ilmeisesti paljoakaan ujoja lapsia kun niitä siellä ihmetellään silmät tapillaan... joten eipä taida olla niinkään synnynnäinen temperamentti vaan kasvatus ja vanhempien esimerkki kyseessä. Suomessakin iso osa vanhemmista on niin sosiaalisesti rajoittuneita, että en kyllä yhtään ihmettele vaikka heillä olisi niitä ujoja lapsia.

[/quote]

Tämä on totta eikä siinä ole mitään alaspäin peukuttamisen tarvetta, USAssa reippaaseen esiintymiseen ja sosiaalisuuteen kasvetaan aivan pienestä pitäen sekä kotona, koulussa että suvun, naapuruston ja ystävien keskellä. Paras konsti on mennä sekaan vain. Meidän lasten kouluissa ainakin opettajat ovat osanneet ottaa hienosti huomioon sen, että lapset ovat erilaisia - kouluissa on yhteensä 33 eri kansalaisuutta - ja rohkaisevat myös ujompia. Ympäristö on salliva eikä mokille naureskella.

 

Vierailija
2/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:10"]

Herranjestas, odottaako suomalainen opettaja kunnes oppilas antaa kirjallisen vastauksen joka kysymykseen kun ei saa suutaan auki? Amerikkalaisessa koulussa arvostellaan myos sellainen asia kuin "participation", numero laskee jos sita ei ole.

[/quote]

 

Joo, niin täälläkin arvostellaan. Ja tiedätkö mitä? Ellei kyseessä ole esim. kieliaine jossa arvostellaan myös ääntämystä tai ryhmätyö jossa katsotaan yhteistyökykyä, se on yleensä todella epäreilua. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että minulla oli "participation" koulussa todella heikkoa, vakavasta puheviasta ja sen tuomasta ujoudesta johtuen. Jotkut opettajat ymmärsivät; monet eivät. Kokeista ja aineista sain 10+, tein tehtävät erinomaisesti ja aina vähän ekstraakin - yritin joka tavalla näyttää, että osaan kyllä, mutta kaikille opettajille se ei riittänyt. Joissain aineissa oli täysin ymmärrettävää, että syrjäänvetäytyväisyyteni haittasi, mutta esimerkiksi yläasteen äidinkielessä ja historiassa tuntui todella epäreilulta saada huonompia arvosanoja kuin selvästi heikommat oppilaat vain siksi, että olin liian hiljainen tunneilla.

 

Eikö olisi hienoa, jos jokainen oppilas saisi esittää osaamisensa omalla tavallaan - jos sitä osaamista kerran löytyy?

 

[/quote] Pitaako tasta vastauksestasi paatella etta suurella osalla on sitten puhevika kun ei saada sanaa suusta? Kylla minusta sinulla oli erikoistilanne joka jokaisen opettajan pitaisi ottaa huomioon jarjestaa opintosi sinulle sopivalla tavalla. 

Nyt kuitenkin on ollut puhe ihmisista joita vaivaa ujous siina maarin etta minusta se on melkein kuin nakymaton burkha, ala puhu minulle, ala katso minua (ainakaan silmiin), ala tule liian lahelle, ala odota etta reagoisin sinuun millaan tavalla, anna minun olla omissa oloissani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ihmeen takia jotkut sitä ujoutta niin ihannoi. Se on sille lapselle itselle parempi jos ei ole ujo. Itse oli melko ujo aikuisikään asti kunnes pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin. Eikä todellakaan ole mukava olla ujo ja kyllä siitä tosiian voi oppia pois. Lapsen on paljon helpompi saada ystäviä kun on puhelias ja myös aikuisena on sosiaalista taidoista hyötyä. Paljon enemmän tilaisuuksia elämässä tällaisille ihmisille niin työelämässä kuin muutenkin. Etenkin kun vielä asutte tuommoisessa maassa. Laittakaa lapsi vaikkapa jonnekkin esiintymiskurssille alkuun.

Vierailija
4/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 23:23"]

Minkä ihmeen takia jotkut sitä ujoutta niin ihannoi. Se on sille lapselle itselle parempi jos ei ole ujo. Itse oli melko ujo aikuisikään asti kunnes pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin. Eikä todellakaan ole mukava olla ujo ja kyllä siitä tosiian voi oppia pois. Lapsen on paljon helpompi saada ystäviä kun on puhelias ja myös aikuisena on sosiaalista taidoista hyötyä. Paljon enemmän tilaisuuksia elämässä tällaisille ihmisille niin työelämässä kuin muutenkin. Etenkin kun vielä asutte tuommoisessa maassa. Laittakaa lapsi vaikkapa jonnekkin esiintymiskurssille alkuun.

[/quote]

Ei täällä kukaan tiemmä ujoutta ihannoi! Ja ujoudesta voi oppia pois. Introverttiys, josta tässä ketjussa myös on puhuttu, on sen sijaan temperamenttipiirre, josta ei voi tai tarvitse oppia pois. Vaikka sitä joskus introvertit päätyvät jopa sosiaalisten paineiden vuoksi piilottelemaan. Ja tämä puolestaan on aiheuttanut introverteille kärsimystä. Jos viihtyy yksin ja omissa ajatuksissa, ei ole ollenkaan sen huonompi ihminen kuin ihmisseuraa enemmän kaipaavakaan - tai päinvastoin. Toki normaalit kohteliaisuussäännöt pitää oppia, oli temperamentti mikä hyvänsä.

 

Vierailija
5/121 |
08.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä USA:ssa on introverttejä myös, paljonkin. Olen itse asunut lapsuuteni USA:ssa 13-vuotiaaksi asti, ja introvertti lapsi kyllä joutuu paljon kärsimään siellä, kun häntä yritetään toisenlaiseksi muuttaa. Nykyisin voi kuulemma joutua jopa lääkityksen "uhriksi", jos vanhemmat ei tomerasti puolusta lapsensa oikeutta sellainen kuin on. Itse jouduin vain kodin ulkopuolella tuntemaan itseni koko ajan jotenkin vääränlaiseksi ja noloksi, häpeämään itseäni, ja yrittämään näytellä muunlaista kuin olen.

 

Kuitenkin, USA:ssakin aikuiset introvertit pärjäävät ihan hyvin, kunhan valitsevat esim. ammatin luonteensa mukaan. IT-alalta esimerkiksi löytyy sieläkin paljon ihan kunnon sulkeutuneita introverttinörttejä, jotka voivat olla alansa huippuja. Samoin erilaisista tutkijoista. Ei aikuisia kukaan enää niin ihmettele vaikka olisivatkin ujoja tai introverttejä, heitä ei vaan ne kovasti pinnallista sosiaalisuutta arvostavat "huomaa", mutta toisaalta heillä on silti omat piirinsä. Harva ujo tai introvertti haluaisikaan kovin suureen valokeilaan sosiaalisesti. 

 

Ja tosiaan, ujous ja introverttiys on ihan eri asioista. Itse olen hyvin introvertti, siis yksin viihtyvä, mutta en pätkääkään ujo. Itse asiassa päinvastoin. Olen aina ollut se, jolle ei tee tiukkaa sanoa mielipidettäni yhtään missään, ja esiintyminen on aina ollut minulle helppoa. Mutta minä vaan usein mieluummin valitsen olla yksin (joko fyysisesti tai sitten henkisesti "omissa oloissani"), ihan omasta tahdostani, ei siksi että pelkäisin ihmisiä tai esiin tulemista. Puhun kyllä ihan varmasti kun on oikeasti asiaa, mutta en juuri välitä osallistua small-talkiin ja yleiseen puhumiseen puhumisen vuoksi.

Vierailija
6/121 |
08.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:10"]

Herranjestas, odottaako suomalainen opettaja kunnes oppilas antaa kirjallisen vastauksen joka kysymykseen kun ei saa suutaan auki? Amerikkalaisessa koulussa arvostellaan myos sellainen asia kuin "participation", numero laskee jos sita ei ole.

[/quote]

 

Joo, niin täälläkin arvostellaan. Ja tiedätkö mitä? Ellei kyseessä ole esim. kieliaine jossa arvostellaan myös ääntämystä tai ryhmätyö jossa katsotaan yhteistyökykyä, se on yleensä todella epäreilua. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että minulla oli "participation" koulussa todella heikkoa, vakavasta puheviasta ja sen tuomasta ujoudesta johtuen. Jotkut opettajat ymmärsivät; monet eivät. Kokeista ja aineista sain 10+, tein tehtävät erinomaisesti ja aina vähän ekstraakin - yritin joka tavalla näyttää, että osaan kyllä, mutta kaikille opettajille se ei riittänyt. Joissain aineissa oli täysin ymmärrettävää, että syrjäänvetäytyväisyyteni haittasi, mutta esimerkiksi yläasteen äidinkielessä ja historiassa tuntui todella epäreilulta saada huonompia arvosanoja kuin selvästi heikommat oppilaat vain siksi, että olin liian hiljainen tunneilla.

 

Eikö olisi hienoa, jos jokainen oppilas saisi esittää osaamisensa omalla tavallaan - jos sitä osaamista kerran löytyy?

 

[/quote] Pitaako tasta vastauksestasi paatella etta suurella osalla on sitten puhevika kun ei saada sanaa suusta? Kylla minusta sinulla oli erikoistilanne joka jokaisen opettajan pitaisi ottaa huomioon jarjestaa opintosi sinulle sopivalla tavalla. 

Nyt kuitenkin on ollut puhe ihmisista joita vaivaa ujous siina maarin etta minusta se on melkein kuin nakymaton burkha, ala puhu minulle, ala katso minua (ainakaan silmiin), ala tule liian lahelle, ala odota etta reagoisin sinuun millaan tavalla, anna minun olla omissa oloissani.

[/quote]

 

Ei, en usko että monellakaan oppilaalla on puhevikaa, mutta jokaisella on omat syynsä olla hiljaisempi tunnilla, ja ymmärrystä kaipaisin, jos oppilas muuten näyttää osaavan asiansa. Ymmärrys auttaisi varmasti niiden amerikkalaistenkin oppilaittesi kohdalla, joiden "participation" on heikompi. Ei ole koulun tehtävä esimerkiksi opettaa esiintymiskammoa lapsesta pois. Pahimmillaan esiintymiskammo syvenee todella pahaksi, jos jotain menee pieleen. (Minulle jäi esiintymiskammo aikuisen näkökulmasta niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin pieleen menneestä ala-asteen esitelmästä. Sitä ennen en puheviastani huolimatta pelännyt esiintymistä, vaikka puhevikaani ujostelinkin. Muistan vieläkin, kuinka koko luokka nauroi. Jälkeenpäin ajatellenhan se on ihan sama: naurakoot, mitä se minua haittaa! Mutta lapsena se ei todellakaan tuntunut siltä.)

 

Täytyy kyllä sanoa, etten ole tuollaisiin kuvailemiisi burkha-ihmisiin törmännyt missään, vaikka useimmat ystävänikin ovat varsin ujoja ihmisiä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/121 |
08.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

sekä introvertti että ekstrovertti voi olla ujo. Se, kun ekstrovertti pääsee ujoudestaan hän nauttii muiden seurasta ja sosiaalisista tilanteista. Kun introvertti pääsee ujoudestaan hän ei nauti muiden seurasta ja sosiaalisista tilanteista. Olen introvertti ja vastaan kun kysytään ja kysyn kun asiaa on. Juhlissa osaan kysyä mitä kuuluu ja puhua small talkia. Mutta tämä sosiaalisuus kuluttaa niin fyysistä kuin henkistä energiaa. Haluan olla yksin ja nautin siitä. Pystyn "esiintymään" ihmisille ja olemaan "normaali" mutta en nauti siitä.

Vierailija
8/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse asuin jenkeissä vuoden ja voin kyllä sanoa että olin varmasti se kaikkein hiljaisin. Jos hetken aikaa seurasin keskustelua vierestä päästäkseni jyvälle aiheesta, alkoi kauhea pommitus "why are you so quiet! Why dont you say anything!" tuntui että kaikki olivat semmoisia moottoriturpia.. Vaikka alussahan se oli vain kiva niin pääsi mukaan porukkaan eikä kukaan hyljeksinyt. Kai se on vain se kulttuuri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattasiko perheesi yrittää sopeutua kulttuuriin jos meinaatte asua siellä pysyvästi? Tytölläsi ei varmaankaan tule olemaan hissukkana helppoa työmarkkinoilla tai missään muuallakaan jos ei osaa tuoda itseään esiin kulttuurin edellyttämällä tavalla. Hän tulee kokemaan useita noloja tilanteita sen vuoksi. Ilmeisesti lapsi on oppinut vanhemmiltaan, koska ujous tuskin on kovin periytyvää sorttia joten yritä olla esimerkkinä lapsellesi.

Vierailija
10/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolmoselle: temperamentti on ominaisuus, joka on ihmisellä jo syntyessä.

 

Toki sitä voi muokata paljonkin, mutta ei se mikään hokkus-pokkus -temppu ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:50"]

Kolmoselle: temperamentti on ominaisuus, joka on ihmisellä jo syntyessä.

 

Toki sitä voi muokata paljonkin, mutta ei se mikään hokkus-pokkus -temppu ole.

[/quote]

 

Oiskohan noin kun ilmeisesti ainakaan monikulttuuriseen USA:aan ei synny ilmeisesti paljoakaan ujoja lapsia kun niitä siellä ihmetellään silmät tapillaan... joten eipä taida olla niinkään synnynnäinen temperamentti vaan kasvatus ja vanhempien esimerkki kyseessä. Suomessakin iso osa vanhemmista on niin sosiaalisesti rajoittuneita, että en kyllä yhtään ihmettele vaikka heillä olisi niitä ujoja lapsia.

Vierailija
12/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Amerikassa ujous eli introverttiys ei ole hyväksyttyä niin kuin Suomessa, sen vuoksi sitä vauvasta asti muutetaan ja muokataan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano sille opettajalle että lapsesi ei ole ujo tai että hänellä on vähän persoonallisuutta, hänen persoonallisuutensa on kuuntelija.

 

Tytölläsi voisi olla vaikka loistava tulevaisuus edessä terapeuttina jenkeille kun on niitä harvoja jotka osaavat kuunnella ennen kuin avaavat sen suunsa. Tähdätkää korkealle ja pitääkää tuota taitoa kuunnella vahvuutena.

 

Yleensä jos on lauma moottoriturpia ja yksi kuuntelija, se kuuntelija päätyy lauman pomoksi koska hän osaa tehdä ne järkevimmät ratkaisut ellei joku moottoriturpa ole niin vallanhimoinen ettei välitä tuloksista yhtään kunhan saa olla vallassa.

 

Ai niin, opeta lapsesi katsomaan toista silmiin kun tämä puhuu, jossain välissä tuota kuuntelijaa aletaan arvostamaan, varsinkin jos lapsesi on kahden jonkun kanssa.

Vierailija
14/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivät kaikki amerikkalaisetkaan mitään moottoriturpia ole. Mutta keskustelutaitoja kyllä arvostetaan eri malliin kuin Suomessa. Ja erinomaistahan se onkin, että pystyy oman kantansa perustelemaan selkeästi eri asioissa, suomalaisillakin olisi siinä opittavaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan asuttu 20v USA:ssa ja lapset syntyneet täällä. Kumpikin on todella sosiaalinen ja vilkas.

Muutama suomalainen lapsi, (syntyneet Suomessa)  joita tunnen täällä on aivan uskomattoman ujo ja syrjäänvetäytyneen hiljainen. Tulee oikeen ahditunut olo kun seuraa niiden käyttäytymistä, poikkeavat tosi ankeina muusta porukasta. Ei sille vaan voi mitään, muut kun on luonnollisesti vilkkaita, nää pari piilottelee vanhempien takana turvassa.

Kyllä se on täysin vanhemmista kiinni, millaisiksi lapsensa kasvattaa. Noiden lasten vanhemmat ovat itse juurikin samanlaisia, nurkassa hiljaa "kuuntelijoita".

Vierailija
16/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi "personality" tarkoittaa automaattisesti ulospäinsuuntauneisuutta tai puheliasta? Eihän se ole mikään luonteen määritelmä, että miten erotaan muista puhumisen määrällä. Tiedän kyllä mitä tällä tarkoitetaan Jenkeissä, olen siellä paljon matkustellut. Minun mielestä on normaalia, että ihmiset määritellään luonteen mukaan muutenkin kuin vain puheen määrän ja ulosannin perusteella. Heillä en erilainen kulttuuri monessa mielessä ja toi on yksi niistä sen muodoista, jota ei tarvitsisi Suomeen tuoda.

Vierailija
17/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuttiin myös jonkin aikaa jenkeissä, nyt ollaan takas suomessa. Pidin sikäläisessä koulussa siitä että lapsien itsetuntoa kohotettiin paljon enemmän kuin täällä, kehuttiin ja annettiin jatkuvasti positiivista palautetta. Tämä tosin erityisesti silloin jos lapsi on ulospäinsuuntautunut. Keskityttiin paljon enemmän myös esiintymistaitojen ja puhetaitojen opetteluune, esim. paljon debate club tyylisiä joissa harjoiteltiin puhumista ja esiintymistä. Voi olla että pikkuhiljaa lapsesi myös tässä ympäristössä muuttuu rohkeammaksi tuomaan itseään esille.

Vierailija
18/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä Amerikassakin on ujoja ihmisiä. He vain eivät tule esille. Meillä oli toistokymmentä vuotta sitten amerikkalainen vaihto-oppilas lukiossamme ja hän oli todella ujo ja hiljainen, varsinkin ennen kuin tutustui enemmän. Suuna ja päänä hän ei todellakaan ollut koskaan.

Monen vuoden takaa muistan, kuinka serkkuni oli kesän vaihto-opiskelijana USA:ssa. Hän asui perheessä ja sunnuntaina tietysti amerikkalaiseen tapaan koko perhe lähti kirkkoon. Serkkuni (aikuinen jo) käyttäytyi kirkossa niin kuin oli kotimaassa tottunut eli hiljentyi. Paikalliset pulisivat hilpeästi ja vaihtoivat kuulumisia. Kirkonmenojen jälkeen perhe kyseli huolestuneena, mistä serkkuni oli loukkaantunut. Hän ei käsittänyt lainkaan, mistä oli kysymys. No kun hän oli ollut niin hiljaa kirkossa, selitettiin. Hän sitten puolestaan selitti, miten Suomessa kirkossa käyttäydytään. Isäntäperhe oli ihan huuli pyöreänä.

Vierailija
19/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo sama ajattelu - ujous pyritään stigmatisoimaan - on kyllä hiipinyt tänne Suomeenkin. Täällähän on aina nuoltu jenkkien perseitä ja apinoitu sieltä käytösmalleja.

 

Introverttejä ahdistellaan, he käyttäytyvät "väärin". Pitäisi osallistua joka hvetin kissanristiäisiin, olla suunapäänä joka asiassa, istua kahvittelemassa muiden seassa. Jos et tätä tee, olet omituinen. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista - tää on huvittavaa, kun malli tulee USA:sta, joka propagoi olevansa vapauden ja individualismin kehto! Maa joka on vuosikymmenet hirvitellyt natsi-Saksan ja itäblogin aivopestyjä robotteja, jotka ovat ilmeettömiä ja vailla omia ajatuksia. Samaan aikaan pyritään omista kansalaisista muovata hölöttäviä tyhjäpäitä, yhtään kiusallista, lue: hiljaista, hetkeä ei saa olla, koska se voisi mahdollistaa sen, et olisi hetki aikaa ajatella - ja se taas olisi kamalaa, voisi tulla mieleen vaikka mitä kerettiläistä.

 

Hiljaisuuden pelko. Voi että mä kaipaan niitä aikoja, kun Suomessakin saattoi astua bussiin, eikä kukaan puhunut yhtään mitään. Ah se rauha, kun sai ennen töihin menoa olla omissa ajatuksissaan puoli tuntia. Kukaan ei ollut korvan vieressä huutamassa olevansa juuri BUSSISSA.

Vierailija
20/121 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koululuokassa USA:ssa lapset opetetaan kuitenkin olemaan ihan hiljaa ja opettajaa kunnioitetaan. Puhua saa kun on lupa.

Suomessa koulussa kersat pitää meteliä ja haistattaa opettajalle.

Ihmeellistä touhua minusta.