Lue keskustelun säännöt.
Amerikkalainen kulttuuri ja "personality"
07.12.2013 |
Ollaan asuttu muutamia vuosia jenkeissä, ja tytär on aloittanut koulun täällä. Minua häiritsee että opettajilta on tullut negatiivissävytteistä palautetta siitä että tytön tulisi "show her personality more" tms. Tyttö on ujonpuoleinen ja haluaa, varsinkin uudessa seurassa, ensin seurata sivusta ennen kuin itse osallistuu aktiivisesti esim keskusteluun. Mielestäni ujoudessa tai hiljaisuudessa ei ole mitään vikaa, ja tiedän varsin hyvin että tytöllä on "persoonallisuutta" samalla lailla kuin vilkkaamillakin lapsilla. Täällä vaan tuntuu että arvostetaan vain sitä jos on kovin ulospäinsuuntautunut ja vilkas, enkä toivoisi että tyttöni kokisi painostusta hänen temperamentistaan ja kokisi että hänessä on jotain vikaa. Olen myös kiinnittänyt yleisesti täällä kulttuurissa, esimerkiksi televisio (erityisesti tosi-tv ja talent ohjelmissa) miten introverteille ja hiljaisimmille ihmisille usein toistellaan samaa, esim. "she seems to lack personality" tai "you need to let your personality out more" jos ei ole kovin äänekäs ja ilmeikäs. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (121)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:10"]
Herranjestas, odottaako suomalainen opettaja kunnes oppilas antaa kirjallisen vastauksen joka kysymykseen kun ei saa suutaan auki? Amerikkalaisessa koulussa arvostellaan myos sellainen asia kuin "participation", numero laskee jos sita ei ole.
[/quote]
Joo, niin täälläkin arvostellaan. Ja tiedätkö mitä? Ellei kyseessä ole esim. kieliaine jossa arvostellaan myös ääntämystä tai ryhmätyö jossa katsotaan yhteistyökykyä, se on yleensä todella epäreilua. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että minulla oli "participation" koulussa todella heikkoa, vakavasta puheviasta ja sen tuomasta ujoudesta johtuen. Jotkut opettajat ymmärsivät; monet eivät. Kokeista ja aineista sain 10+, tein tehtävät erinomaisesti ja aina vähän ekstraakin - yritin joka tavalla näyttää, että osaan kyllä, mutta kaikille opettajille se ei riittänyt. Joissain aineissa oli täysin ymmärrettävää, että syrjäänvetäytyväisyyteni haittasi, mutta esimerkiksi yläasteen äidinkielessä ja historiassa tuntui todella epäreilulta saada huonompia arvosanoja kuin selvästi heikommat oppilaat vain siksi, että olin liian hiljainen tunneilla.
Eikö olisi hienoa, jos jokainen oppilas saisi esittää osaamisensa omalla tavallaan - jos sitä osaamista kerran löytyy?
[/quote] Pitaako tasta vastauksestasi paatella etta suurella osalla on sitten puhevika kun ei saada sanaa suusta? Kylla minusta sinulla oli erikoistilanne joka jokaisen opettajan pitaisi ottaa huomioon jarjestaa opintosi sinulle sopivalla tavalla.
Nyt kuitenkin on ollut puhe ihmisista joita vaivaa ujous siina maarin etta minusta se on melkein kuin nakymaton burkha, ala puhu minulle, ala katso minua (ainakaan silmiin), ala tule liian lahelle, ala odota etta reagoisin sinuun millaan tavalla, anna minun olla omissa oloissani.
[/quote]
Ei, en usko että monellakaan oppilaalla on puhevikaa, mutta jokaisella on omat syynsä olla hiljaisempi tunnilla, ja ymmärrystä kaipaisin, jos oppilas muuten näyttää osaavan asiansa. Ymmärrys auttaisi varmasti niiden amerikkalaistenkin oppilaittesi kohdalla, joiden "participation" on heikompi. Ei ole koulun tehtävä esimerkiksi opettaa esiintymiskammoa lapsesta pois. Pahimmillaan esiintymiskammo syvenee todella pahaksi, jos jotain menee pieleen. (Minulle jäi esiintymiskammo aikuisen näkökulmasta niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin pieleen menneestä ala-asteen esitelmästä. Sitä ennen en puheviastani huolimatta pelännyt esiintymistä, vaikka puhevikaani ujostelinkin. Muistan vieläkin, kuinka koko luokka nauroi. Jälkeenpäin ajatellenhan se on ihan sama: naurakoot, mitä se minua haittaa! Mutta lapsena se ei todellakaan tuntunut siltä.)
Täytyy kyllä sanoa, etten ole tuollaisiin kuvailemiisi burkha-ihmisiin törmännyt missään, vaikka useimmat ystävänikin ovat varsin ujoja ihmisiä.
[/quote] Kylla amerikkalaisia lapsia opetetaan esiintymaan ihan pienesta asti. "Show and Tell" alkaa ihan esikoulussa leikin varjolla. En ole koskaan kuullut minkaan luokan nauraneen jonkun esitykselle, sellaista ei kertakaikkiaan hyvaksyta.
Missa sita oppisi esityskammosta pois ellei koulussa, ei ainakaan kotona tuttujen parissa.