Lue keskustelun säännöt.
Amerikkalainen kulttuuri ja "personality"
07.12.2013 |
Ollaan asuttu muutamia vuosia jenkeissä, ja tytär on aloittanut koulun täällä. Minua häiritsee että opettajilta on tullut negatiivissävytteistä palautetta siitä että tytön tulisi "show her personality more" tms. Tyttö on ujonpuoleinen ja haluaa, varsinkin uudessa seurassa, ensin seurata sivusta ennen kuin itse osallistuu aktiivisesti esim keskusteluun. Mielestäni ujoudessa tai hiljaisuudessa ei ole mitään vikaa, ja tiedän varsin hyvin että tytöllä on "persoonallisuutta" samalla lailla kuin vilkkaamillakin lapsilla. Täällä vaan tuntuu että arvostetaan vain sitä jos on kovin ulospäinsuuntautunut ja vilkas, enkä toivoisi että tyttöni kokisi painostusta hänen temperamentistaan ja kokisi että hänessä on jotain vikaa. Olen myös kiinnittänyt yleisesti täällä kulttuurissa, esimerkiksi televisio (erityisesti tosi-tv ja talent ohjelmissa) miten introverteille ja hiljaisimmille ihmisille usein toistellaan samaa, esim. "she seems to lack personality" tai "you need to let your personality out more" jos ei ole kovin äänekäs ja ilmeikäs. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (121)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:43"]
Asialla tosin ei ole mitään merkitystä, koska temperamenttia voi muokata hyvinkin paljon kun ilmeisesti se amerikan mantereellakin onnistuu. Lapsi kyllä voi oppia nopeasti uusiakin käyttäytymismalleja ja rohkaistua jos vanhemmat antavat siihen tilaisuuden. Sellaista tuskin tapahtuu jos ympäristön kriittisyydestä huolimatta vanhemmat vain päättävät, että meidän lissu on tuollaisenaan ihan okei kun se on vain tuollainen temperamentiltaan.
[/quote]
No jaa. Kyllä mä sain ujona lapsena kuulla jatkuvasti vanhemmilta ja opettajilta ym., että minun pitäisi "reipastua". Kovin he yrittivät saada minua ulos kuorestani, mutta kun ei se niin vain tapahdu. Nyt aikuisena olen kyllä melko itsevarma, tosin vieläkin hiljainen suuremmassa ryhmässä ja vieraiden seurassa. Mutta lapsena olin todella epävarma, koska tiedostin, että olen "vain lapsi". Minulle oli kauhistus puhua aikuisten kanssa tasavertaisesti. Ei sitä voinut muuttaa, vaikka yritti.
Tuskin se Amerikassakaan onnistuu. Ne ujot vaan jäävät huomaamatta ja syrjäytyvät vielä pahemmin kuin täällä.
[/quote]
Eihän tuolla lailla opikkaan, jos vaan sanotaan, että "reipastuppa nyt".
Vanhempasi ei osanneet tukea sitä vaadittua reippautta oikealla lailla.
Eihän kukaan opi mitään, jos ei nää mallia tai opeteta.
[/quote]
No kerropas nyt sitten, kuinka sitä reippautta opetetaan.
[/quote]
Kodin ilmapiirillä on vaikutusta siihen, miten lasta tuetaan suhteessa hänen omiin kykyihinsä, hyväksytäänkö hänet omana itsenään ja onko ilmapiiri turvallinen ja pysyvä. Lapsella tulisi olla tunne, että hän on vanhemmilleen tärkeä ja ainutlaatuinen. Vanhempien tehtävä on varmistaa, että lapsen perustarpeista on huolehdittu. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta, mutta kuitenkin selkeät rajat, joissa turvallisesti toimia. Jos lapsena ei ole saanut tarpeeksi kannustusta, on itsetuntoa vaikea ja hidas eheyttää vanhempana. Lapsen ohjaaminen tarvittaessa ja perheen yhteiset harrastukset ovat omiaan vahvistamaan lapsen itsetuntoa. Jos lapsen käytös aiheuttaa palautteen antamista, tulisi se tehdä niin, että kiinnitetään huomio käytökseen ja sen korjaamiseen ei lapsen omaan persoonaan.
Valitettavasti monet vanhemmat elävät työlleen ja saavat lapset luulemaan, että muut ”tärkeimmät” asiat ajavat heidän ohitseen. Lapsen itseluottamus ei vahvistu jos vanhemmat eivät ole aidosti läsnä ja hänestä kiinnostuneita. Vanhemmilla on siten suuri osuus siihen muodostuuko lapselle terve vai heikko itsetunto.
[/quote]
Anteeksi mutta tuon nyt tietävät kaikki vähänkin tiedostavat nykyvanhemmat. Minä ja mieheni olemme noudattaneet juuri noita periaatteita ja lapset on hoidettu 3-vuotiaiksi kotona ja heidän kanssaan on oltu paljon, kannustettu ja rohkaistu. Olemme molemmat vielä koulutukseltamme psykologeja eli valmiudet lapsen tarpeiden ymmärtämiseen on myös sen puolesta. Silti esikoinen (7 v) ei ole se, joka menee rohkeasti esim. futiksessa ottamaan palloa muilta tai menee reippaasti uuteen porukkaan ja on yleisesti sosiaalisesti arka. Aivan varmasti tulisi jenkeissä paljon pahempaa palautetta kuin ap:n tyttärelle. Vaikka pojassa ei ole mitään vikaa (ja toka lapsi on aivan erilainen samantyylisellä kasvatuksella).
Jos lapsi on "keskivaiheilla" tiettyä temperamenttipiirrettä, häntä voi varmasti ohjailla kohtuullisen paljon kasvatuksella. Mutta jos hän on ääripää, niin se temperamentti näkyy aina sieltä kasvatuksen alta.
Mä olen kuin esikoiseni, ja tunnistan tuon, miten aina käskettiin "vaan olla reipas". Siitä jäi jäljelle kokemus, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti vääränlainen, enkä ikinä kelpaa. Vaikka vanhempani olivat kannustavia ja lämpimiä muuten.
[/quote]
Tiedostaminen on eri asia kuin tekeminen, aika erikoista, ettet sitä tiennyt.
Juuri itsekkin kerrot, ettet kotona saanut oikeanlaista tukea.
Tuskin sun vanhemmat nyt jotain 120v ovat?
[/quote]
Pointtini oli siis, että kaikista ei voi eikä tarvitse tehdä reippaita eikä ekstravertteja, ja jos sitä yritetään niin epäilen että joillekin se voi olla suorastaan vahingollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertin ei kannata odottaa riehaantuvan avokonttoreista, synttäreistä lounastunnilla tai tiiminrakennusviikonlopuista. Mutta heillä on Cainin mukaan organisaatiossa muita vahvuuksia: introvertit auttavat ajattelemaan pintaa syvemmältä, ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia ja huomaamaan uhat ajoissa.
On tärkeää huomata, että ihmiset kukoistavat ollessaan ammateissa ja rooleissa, jotka ovat heidän persoonansa kanssa sopusoinnussa. Työnantajalle, esimiehelle ja ennen kaikkea yksilölle itselleen on hyödyllistä tiedostaa persoonallisuustyyppi.
Ihmisen ei tarvitse alistua elämään missä tahansa toimintakulttuurissa, johon hänet on viskattu. Voimme neuvotella vaikkapa kumppanin kanssa arjen pelisäännöistä tai pomon kanssa työnkuvasta, että voidaanko jotain järjestelyjä tehdä. Pahimmillaan introvertti joutuu paineen alla esittämään ekstroverttia suuren osan elämästään.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:43"]
Asialla tosin ei ole mitään merkitystä, koska temperamenttia voi muokata hyvinkin paljon kun ilmeisesti se amerikan mantereellakin onnistuu. Lapsi kyllä voi oppia nopeasti uusiakin käyttäytymismalleja ja rohkaistua jos vanhemmat antavat siihen tilaisuuden. Sellaista tuskin tapahtuu jos ympäristön kriittisyydestä huolimatta vanhemmat vain päättävät, että meidän lissu on tuollaisenaan ihan okei kun se on vain tuollainen temperamentiltaan.
[/quote]
No jaa. Kyllä mä sain ujona lapsena kuulla jatkuvasti vanhemmilta ja opettajilta ym., että minun pitäisi "reipastua". Kovin he yrittivät saada minua ulos kuorestani, mutta kun ei se niin vain tapahdu. Nyt aikuisena olen kyllä melko itsevarma, tosin vieläkin hiljainen suuremmassa ryhmässä ja vieraiden seurassa. Mutta lapsena olin todella epävarma, koska tiedostin, että olen "vain lapsi". Minulle oli kauhistus puhua aikuisten kanssa tasavertaisesti. Ei sitä voinut muuttaa, vaikka yritti.
Tuskin se Amerikassakaan onnistuu. Ne ujot vaan jäävät huomaamatta ja syrjäytyvät vielä pahemmin kuin täällä.
[/quote]
Eihän tuolla lailla opikkaan, jos vaan sanotaan, että "reipastuppa nyt".
Vanhempasi ei osanneet tukea sitä vaadittua reippautta oikealla lailla.
Eihän kukaan opi mitään, jos ei nää mallia tai opeteta.
[/quote]
No kerropas nyt sitten, kuinka sitä reippautta opetetaan.
[/quote]
Kodin ilmapiirillä on vaikutusta siihen, miten lasta tuetaan suhteessa hänen omiin kykyihinsä, hyväksytäänkö hänet omana itsenään ja onko ilmapiiri turvallinen ja pysyvä. Lapsella tulisi olla tunne, että hän on vanhemmilleen tärkeä ja ainutlaatuinen. Vanhempien tehtävä on varmistaa, että lapsen perustarpeista on huolehdittu. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta, mutta kuitenkin selkeät rajat, joissa turvallisesti toimia. Jos lapsena ei ole saanut tarpeeksi kannustusta, on itsetuntoa vaikea ja hidas eheyttää vanhempana. Lapsen ohjaaminen tarvittaessa ja perheen yhteiset harrastukset ovat omiaan vahvistamaan lapsen itsetuntoa. Jos lapsen käytös aiheuttaa palautteen antamista, tulisi se tehdä niin, että kiinnitetään huomio käytökseen ja sen korjaamiseen ei lapsen omaan persoonaan.
Valitettavasti monet vanhemmat elävät työlleen ja saavat lapset luulemaan, että muut ”tärkeimmät” asiat ajavat heidän ohitseen. Lapsen itseluottamus ei vahvistu jos vanhemmat eivät ole aidosti läsnä ja hänestä kiinnostuneita. Vanhemmilla on siten suuri osuus siihen muodostuuko lapselle terve vai heikko itsetunto.
[/quote]
Anteeksi mutta tuon nyt tietävät kaikki vähänkin tiedostavat nykyvanhemmat. Minä ja mieheni olemme noudattaneet juuri noita periaatteita ja lapset on hoidettu 3-vuotiaiksi kotona ja heidän kanssaan on oltu paljon, kannustettu ja rohkaistu. Olemme molemmat vielä koulutukseltamme psykologeja eli valmiudet lapsen tarpeiden ymmärtämiseen on myös sen puolesta. Silti esikoinen (7 v) ei ole se, joka menee rohkeasti esim. futiksessa ottamaan palloa muilta tai menee reippaasti uuteen porukkaan ja on yleisesti sosiaalisesti arka. Aivan varmasti tulisi jenkeissä paljon pahempaa palautetta kuin ap:n tyttärelle. Vaikka pojassa ei ole mitään vikaa (ja toka lapsi on aivan erilainen samantyylisellä kasvatuksella).
Jos lapsi on "keskivaiheilla" tiettyä temperamenttipiirrettä, häntä voi varmasti ohjailla kohtuullisen paljon kasvatuksella. Mutta jos hän on ääripää, niin se temperamentti näkyy aina sieltä kasvatuksen alta.
Mä olen kuin esikoiseni, ja tunnistan tuon, miten aina käskettiin "vaan olla reipas". Siitä jäi jäljelle kokemus, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti vääränlainen, enkä ikinä kelpaa. Vaikka vanhempani olivat kannustavia ja lämpimiä muuten.
[/quote]
Tiedostaminen on eri asia kuin tekeminen, aika erikoista, ettet sitä tiennyt.
Juuri itsekkin kerrot, ettet kotona saanut oikeanlaista tukea.
Tuskin sun vanhemmat nyt jotain 120v ovat?
[/quote]
Pointtini oli siis, että kaikista ei voi eikä tarvitse tehdä reippaita eikä ekstravertteja, ja jos sitä yritetään niin epäilen että joillekin se voi olla suorastaan vahingollista.
[/quote]
Koulutettuna varmaan myös tiedät sen, että vanhemmat kohtelee lapsiaan eri lailla, vaikkei ne sitä itse huomaa. Samoin lapsen syntymäjärjestys sisrusten kesken vaikuttaa siihen, millainen lapsesta tulee.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:08"]
Yleensä jos on lauma moottoriturpia ja yksi kuuntelija, se kuuntelija päätyy lauman pomoksi koska hän osaa tehdä ne järkevimmät ratkaisut ellei joku moottoriturpa ole niin vallanhimoinen ettei välitä tuloksista yhtään kunhan saa olla vallassa.
[/quote]
Ei taida kovinkaan usein käydä näin :). Ensinnäkin on paljon ihmisiä, jotka mahtuvat luonteeltaan tosi-hiljaisen ja mottoriturvan väliin. Jos se hiljainen ei saa sanottua juuri mitään, niin on aivan sama kuinka fiksu on. Toisekseen on ennakkoluuloista väittää, että puheliaimmat olisivat vähemmän järkeviä ja/tai varustettuja hälläväliä-asenteella.
t: eräs hiljainen
[/quote]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
No mä olen introvertti, eikä mulla ole ongelmia toimia ryhmässä, ellei sitten joukossa ole useampaa päsmäriä, jotka eivät jaksa kuunnella kuin omaa ääntään. Introverttien vahvuus on, että he osaavat myös kuunnella muita. Heikkous tuollaisessa tilanteessa ehkä sitten se, ettei jaksa konfliktitilanteita, vaan mieluummin sitten vaikka asettuu ulkopuolelle, kun kaksi päsmäriekstroverttiä asettuu sotajalalle.
Se on sitten asia erikseen, jos joku on niin ujo, ettei uskalla sanoa asiaansa. Mutta siis introverttiys ei ole ihmispelkoa. Esimerkiksi itse esiinnyn luontevasti isollekin ihmisjoukolle, ekstroverttimieheni taas joutuu joskus ottamaan jännityksensä vuoksi lääkkeitä (joutuu esiintymään paljon monisatapäisille yleisöille työnsä puolesta). Eronamme on, että mä tarvitsen hiljaisuutta ja yksinäisyyttä rentoutuakseni, hän taas laajan ystäväpiirinsä seuraa.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:37"]
[/quote]
Anteeksi mutta tuon nyt tietävät kaikki vähänkin tiedostavat nykyvanhemmat. Minä ja mieheni olemme noudattaneet juuri noita periaatteita ja lapset on hoidettu 3-vuotiaiksi kotona ja heidän kanssaan on oltu paljon, kannustettu ja rohkaistu. Olemme molemmat vielä koulutukseltamme psykologeja eli valmiudet lapsen tarpeiden ymmärtämiseen on myös sen puolesta. Silti esikoinen (7 v) ei ole se, joka menee rohkeasti esim. futiksessa ottamaan palloa muilta tai menee reippaasti uuteen porukkaan ja on yleisesti sosiaalisesti arka. Aivan varmasti tulisi jenkeissä paljon pahempaa palautetta kuin ap:n tyttärelle. Vaikka pojassa ei ole mitään vikaa (ja toka lapsi on aivan erilainen samantyylisellä kasvatuksella).
Jos lapsi on "keskivaiheilla" tiettyä temperamenttipiirrettä, häntä voi varmasti ohjailla kohtuullisen paljon kasvatuksella. Mutta jos hän on ääripää, niin se temperamentti näkyy aina sieltä kasvatuksen alta.
Mä olen kuin esikoiseni, ja tunnistan tuon, miten aina käskettiin "vaan olla reipas". Siitä jäi jäljelle kokemus, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti vääränlainen, enkä ikinä kelpaa. Vaikka vanhempani olivat kannustavia ja lämpimiä muuten.
[/quote]
”Opituista rooleista on vaikea päästä eroon ja ne ohjaavat jopa ammatin- ja elämänkumppaninvalintaa”, Kaulio kertoo uusimmassa Vauva-lehdessä.
Kaulion mukaan vanhemmat odottavat usein esikoiselta tämän ikään nähden liian suurta itsenäisyyttä. Jos esikoinen joutuu astumaan liian suuriin saappaisiin, hän oppii vastuunkantajan roolin. Hyväksyntää hän saa parhaiten olemalla mukautuvainen, avulias, itsenäinen ja reipas. Toisaalta, jos esikoinen saa sopivasti vastuuta ja häneen luotetaan sopivalla tavalla, rooli voi olla itsetuntoa kohottava. Esikoinen oppii luottamaan kykyihinsä ja vaikuttamaan asioihin.
”Kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi joutuu eniten hakemaan paikkaansa, asemaansa ja vanhempien huomiota”, Kaulio sanoo. Jos keskimmäinen lapsi kokee putoavansa arvostetun esikoisen ja hoivattavan kuopuksen väliin, hän voi tuntea alemmuuden tunnetta. Toisaalta hänestä voi tulla melkoinen diplomaatti, joustava, sovitteleva ja eri suuntiin tarvittaessa venyvä.
”Kuopus on usein perheen ikuinen vauva”, Kaulio toteaa. Vanhempien pitäisi kuitenkin päästää myös nuorimmainen kasvamaan ja itsenäistymään, vaikka se tuntuisi vaikealta. ”Kuopus kärsii asemansa takia helposti uskottavuuden puutteesta”, Kaulio sanoo.
Näin syntymäjärjestys vaikuttaa lapsen kehitykseen:
Motoriikka: Perheen toinen tai kolmas lapsi ottaa usein mallia isommasta sisaruksesta. Hän yrittää kopioida liikkeitä ja kehittää erilaisia tapoja pysyäkseen mukana isomman leikeissä. Hän on usein kiinnostuneempi sisarusten leluista kuin omistaan. Leluista riiteleminen kehittää myös kehonhallintaa.
Puheen kehitys: Isosisko tai -veli auttaa vauvaa kielen kehittymisessä. Toisella lapsella on usein paremmat keskustelutaidot kuin ensimmäisellä lapsella samassa iässä. Ensimmäisellä lapsella puolestaan on usein parempi taju kieliopista ja laajempi sanavarasto, sillä esikoiset puhuvat yleensä enemmän kahden kesken vanhempiensa kanssa.
Sosiaalistuminen: Isomman sisaruksen seurassa nuorempi voi turvallisesti kokeilla rajojaan, näyttää tunteitaan, kokeilla uusia tapoja viestiä ja pohtia, miten muut ihmiset ajattelevat ja tuntevat. Päivittäisen elämän ja leikkien jakaminen isomman sisaruksen kanssa opettaa pienempää ymmärtämään varhain, että toisilla ihmisillä on oma tahtonsa ja omat tarpeensa ja tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:12"]
Eivät kaikki amerikkalaisetkaan mitään moottoriturpia ole. Mutta keskustelutaitoja kyllä arvostetaan eri malliin kuin Suomessa. Ja erinomaistahan se onkin, että pystyy oman kantansa perustelemaan selkeästi eri asioissa, suomalaisillakin olisi siinä opittavaa.
[/quote]Ai jenkki osaa perustella kantansa? Mitähän tuokin tarkoitti.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
Minulla on kyllä täysin päinvastainen kokemus ;) Kaikista parhaimmat tulokset on saatu ryhmistä, joissa on pelkkiä introvertteja.
Minun kokemukseni mukaan ekstroverttiryhmiä on todella vaikea saada toimimaan kunnolla, ellei ole todella taitava johtaja (lue: ei siis todella äänekäs päällepäsmäri, vaan johtohahmo, joka osaa kuunnella ja tasapainotella samalla kun hillitsee niiden ekstroverttien menoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
Minulla on kyllä täysin päinvastainen kokemus ;) Kaikista parhaimmat tulokset on saatu ryhmistä, joissa on pelkkiä introvertteja.
Minun kokemukseni mukaan ekstroverttiryhmiä on todella vaikea saada toimimaan kunnolla, ellei ole todella taitava johtaja (lue: ei siis todella äänekäs päällepäsmäri, vaan johtohahmo, joka osaa kuunnella ja tasapainotella samalla kun hillitsee niiden ekstroverttien menoa).
[/quote]
Minusta taas introverttien kanssa ei saa aikaiseksi mitään, kun ne vaan pohtii omiaan, eivät kerro niistä ajatuksistaan sitten muille.
Kun pitäisi nopeasti saada jotain aikaiseksi ja heitellä ideoita ilmaan, introvertti vaan pohtii ja pohtii.
Kyllä heillä on ihan yhtä hienoja ideoita, mutta sitten niistä kertominen tuottaa ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
Minulla on kyllä täysin päinvastainen kokemus ;) Kaikista parhaimmat tulokset on saatu ryhmistä, joissa on pelkkiä introvertteja.
Minun kokemukseni mukaan ekstroverttiryhmiä on todella vaikea saada toimimaan kunnolla, ellei ole todella taitava johtaja (lue: ei siis todella äänekäs päällepäsmäri, vaan johtohahmo, joka osaa kuunnella ja tasapainotella samalla kun hillitsee niiden ekstroverttien menoa).
[/quote]
Minusta taas introverttien kanssa ei saa aikaiseksi mitään, kun ne vaan pohtii omiaan, eivät kerro niistä ajatuksistaan sitten muille.
Kun pitäisi nopeasti saada jotain aikaiseksi ja heitellä ideoita ilmaan, introvertti vaan pohtii ja pohtii.
Kyllä heillä on ihan yhtä hienoja ideoita, mutta sitten niistä kertominen tuottaa ongelmia.
[/quote]
Jos näin on, ryhmässä on luultavasti tuollainen mainitsemani äänekäs päällepäsmärijohtaja, joka ei osaa kuunnella. Tai muutama "reipas" ekstroverttijäsen, joiden yli ei saisi ääntään kuuluviin vaikka kuinka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Miten erottaa suomalaisen extrovertin suomalaisesta introvertista?
- Suomalainen introvertti tuijottaa omia kenkiään ja suomalainen extrovertti sinun kenkiäsi.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
Minulla on kyllä täysin päinvastainen kokemus ;) Kaikista parhaimmat tulokset on saatu ryhmistä, joissa on pelkkiä introvertteja.
Minun kokemukseni mukaan ekstroverttiryhmiä on todella vaikea saada toimimaan kunnolla, ellei ole todella taitava johtaja (lue: ei siis todella äänekäs päällepäsmäri, vaan johtohahmo, joka osaa kuunnella ja tasapainotella samalla kun hillitsee niiden ekstroverttien menoa).
[/quote]
Minusta taas introverttien kanssa ei saa aikaiseksi mitään, kun ne vaan pohtii omiaan, eivät kerro niistä ajatuksistaan sitten muille.
Kun pitäisi nopeasti saada jotain aikaiseksi ja heitellä ideoita ilmaan, introvertti vaan pohtii ja pohtii.
Kyllä heillä on ihan yhtä hienoja ideoita, mutta sitten niistä kertominen tuottaa ongelmia.
[/quote]
Jos näin on, ryhmässä on luultavasti tuollainen mainitsemani äänekäs päällepäsmärijohtaja, joka ei osaa kuunnella. Tai muutama "reipas" ekstroverttijäsen, joiden yli ei saisi ääntään kuuluviin vaikka kuinka yrittäisi.
[/quote]
Kuinka kauan on istuttava hiljaa, ennekuin introvertti uskaltaa sanoa sanottavansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
Minulla on kyllä täysin päinvastainen kokemus ;) Kaikista parhaimmat tulokset on saatu ryhmistä, joissa on pelkkiä introvertteja.
Minun kokemukseni mukaan ekstroverttiryhmiä on todella vaikea saada toimimaan kunnolla, ellei ole todella taitava johtaja (lue: ei siis todella äänekäs päällepäsmäri, vaan johtohahmo, joka osaa kuunnella ja tasapainotella samalla kun hillitsee niiden ekstroverttien menoa).
[/quote]
Minusta taas introverttien kanssa ei saa aikaiseksi mitään, kun ne vaan pohtii omiaan, eivät kerro niistä ajatuksistaan sitten muille.
Kun pitäisi nopeasti saada jotain aikaiseksi ja heitellä ideoita ilmaan, introvertti vaan pohtii ja pohtii.
Kyllä heillä on ihan yhtä hienoja ideoita, mutta sitten niistä kertominen tuottaa ongelmia.
[/quote]
Jos näin on, ryhmässä on luultavasti tuollainen mainitsemani äänekäs päällepäsmärijohtaja, joka ei osaa kuunnella. Tai muutama "reipas" ekstroverttijäsen, joiden yli ei saisi ääntään kuuluviin vaikka kuinka yrittäisi.
[/quote]
Kuinka kauan on istuttava hiljaa, ennekuin introvertti uskaltaa sanoa sanottavansa?
[/quote]
Kuinka monta kertaa sinulle pitää toistaa, että ujous ja introverttiys eivät ole synonyymejä?
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:08"]
Yleensä jos on lauma moottoriturpia ja yksi kuuntelija, se kuuntelija päätyy lauman pomoksi koska hän osaa tehdä ne järkevimmät ratkaisut ellei joku moottoriturpa ole niin vallanhimoinen ettei välitä tuloksista yhtään kunhan saa olla vallassa.
[/quote]
Ei taida kovinkaan usein käydä näin :). Ensinnäkin on paljon ihmisiä, jotka mahtuvat luonteeltaan tosi-hiljaisen ja mottoriturvan väliin. Jos se hiljainen ei saa sanottua juuri mitään, niin on aivan sama kuinka fiksu on. Toisekseen on ennakkoluuloista väittää, että puheliaimmat olisivat vähemmän järkeviä ja/tai varustettuja hälläväliä-asenteella.
t: eräs hiljainen
[/quote]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
No niin on, en sitä kiellä. En tiedä millaisia ryhmätyötilanteita sinun kohdallesi on tullut, mutta oma kokemukseni on, että suomalaiset pälyilevät toisiaan aika lailla joutuessaan tekemään ryhmätöitä, elleivät saa "ryhmittyä" parhaimman kaverinsa kanssa.
Todella paljon on niitä, jotka eivät ryhmätöistä pidä vaan mieluummin näpertävät yksikseen. Itsekin kuulun niihin.
En oikeastaan ihmettele, että tässä ketjussa on annettu miinuspeukkuja niille, joiden mielestä reippauden ja sanavalmiuden kehittäminen on hyvä asia. Täällä on niin syvään juurtunut ajatus, että me suomalaiset olemme mörököllejä ja sellaisina pysymme ja se vasta hienoa onkin.
Mutta toisaalta, jos näinkin moni on sitä mieltä, että esim. Yhdysvalloissa asuessa ei kannata opetella maan tavoille, niin se tarkoittanee, että Suomeen tulevien siirtolaistenkaan ei tarvitse opetella Suomen tavoille :). Eikö niin? Pitäähän sen toimia toisinkin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:12"]
Eivät kaikki amerikkalaisetkaan mitään moottoriturpia ole. Mutta keskustelutaitoja kyllä arvostetaan eri malliin kuin Suomessa. Ja erinomaistahan se onkin, että pystyy oman kantansa perustelemaan selkeästi eri asioissa, suomalaisillakin olisi siinä opittavaa.
[/quote]Ai jenkki osaa perustella kantansa? Mitähän tuokin tarkoitti.
[/quote]
Mikä tuossa oli vaikeasti ymmärrettävää?
Otetaan vaikka esimerkiksi se skeittipoika, josta av:lla nyt on keskusteltu. Kun ei osata edes vastata täysin ennalta-arvattavaan kysymykseen "mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?"
Suomalaiset aika usein vastaavat mielipidekyselyihin "en nyt tiiä/en oo tuota kummemmin ajatellu/ihan kiva/ tms."
(eri kommentoija)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:08"]
Yleensä jos on lauma moottoriturpia ja yksi kuuntelija, se kuuntelija päätyy lauman pomoksi koska hän osaa tehdä ne järkevimmät ratkaisut ellei joku moottoriturpa ole niin vallanhimoinen ettei välitä tuloksista yhtään kunhan saa olla vallassa.
[/quote]
Ei taida kovinkaan usein käydä näin :). Ensinnäkin on paljon ihmisiä, jotka mahtuvat luonteeltaan tosi-hiljaisen ja mottoriturvan väliin. Jos se hiljainen ei saa sanottua juuri mitään, niin on aivan sama kuinka fiksu on. Toisekseen on ennakkoluuloista väittää, että puheliaimmat olisivat vähemmän järkeviä ja/tai varustettuja hälläväliä-asenteella.
t: eräs hiljainen
[/quote]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
No niin on, en sitä kiellä. En tiedä millaisia ryhmätyötilanteita sinun kohdallesi on tullut, mutta oma kokemukseni on, että suomalaiset pälyilevät toisiaan aika lailla joutuessaan tekemään ryhmätöitä, elleivät saa "ryhmittyä" parhaimman kaverinsa kanssa.
Todella paljon on niitä, jotka eivät ryhmätöistä pidä vaan mieluummin näpertävät yksikseen. Itsekin kuulun niihin.
En oikeastaan ihmettele, että tässä ketjussa on annettu miinuspeukkuja niille, joiden mielestä reippauden ja sanavalmiuden kehittäminen on hyvä asia. Täällä on niin syvään juurtunut ajatus, että me suomalaiset olemme mörököllejä ja sellaisina pysymme ja se vasta hienoa onkin.
Mutta toisaalta, jos näinkin moni on sitä mieltä, että esim. Yhdysvalloissa asuessa ei kannata opetella maan tavoille, niin se tarkoittanee, että Suomeen tulevien siirtolaistenkaan ei tarvitse opetella Suomen tavoille :). Eikö niin? Pitäähän sen toimia toisinkin päin.
[/quote]
Sitä minäkin juuri mietin, että Suomessa aina valitetaan kun tietyt mamuryhmät eivät sopeudu ja sitten kun muutetaan jenkkeihin niin Lotta-Liisan pitäisi antaa olla juuri sellainen suomalainen tyypillinen introvertti kun hän sattuu olemaan eikä Lotta-Liisaa edes yritetä kannustaa käyttäytymään kuten paikalliset. Sehän nyt on ihan okei, että muutetaan jenkkeihin mutta ei yritetä sopeutua paikalliseen tapa- ja käytöskulttuuriin ilmeisesti palstalaisten mielestä.
Että pieni tuplastandardi meillä tässä.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:50"]
On tärkeää huomata, että ihmiset kukoistavat ollessaan ammateissa ja rooleissa, jotka ovat heidän persoonansa kanssa sopusoinnussa. Työnantajalle, esimiehelle ja ennen kaikkea yksilölle itselleen on hyödyllistä tiedostaa persoonallisuustyyppi.
[/quote]
Kannattaa itsekin hakeutua sopivalle alalle. Hyvässä työyhteisössä voidaan sopia kaikenlaista, mutta ei voi loputtomiin olettaa, että muut hoitavat esim. esitelmien pidon, jos se omaan työnkuvaan kuuluisi.
t: se hiljainen (nr. 52)
Olen syntynyt usassa, bostonissa ja asuin siellä yhteensä 15 vuotta. Ei pidä yleistää, kyllä sielläkin ujot pärjäävät, heille yleensä on omat kuvionsa ja mahdollisuutensa onneen. Ei koko usa ole kaliforniamainen höpötyslandia.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
Minulla on kyllä täysin päinvastainen kokemus ;) Kaikista parhaimmat tulokset on saatu ryhmistä, joissa on pelkkiä introvertteja.
Minun kokemukseni mukaan ekstroverttiryhmiä on todella vaikea saada toimimaan kunnolla, ellei ole todella taitava johtaja (lue: ei siis todella äänekäs päällepäsmäri, vaan johtohahmo, joka osaa kuunnella ja tasapainotella samalla kun hillitsee niiden ekstroverttien menoa).
[/quote]
Minusta taas introverttien kanssa ei saa aikaiseksi mitään, kun ne vaan pohtii omiaan, eivät kerro niistä ajatuksistaan sitten muille.
Kun pitäisi nopeasti saada jotain aikaiseksi ja heitellä ideoita ilmaan, introvertti vaan pohtii ja pohtii.
Kyllä heillä on ihan yhtä hienoja ideoita, mutta sitten niistä kertominen tuottaa ongelmia.
[/quote]
Jos näin on, ryhmässä on luultavasti tuollainen mainitsemani äänekäs päällepäsmärijohtaja, joka ei osaa kuunnella. Tai muutama "reipas" ekstroverttijäsen, joiden yli ei saisi ääntään kuuluviin vaikka kuinka yrittäisi.
[/quote]
Kuinka kauan on istuttava hiljaa, ennekuin introvertti uskaltaa sanoa sanottavansa?
[/quote]
Kuinka monta kertaa sinulle pitää toistaa, että ujous ja introverttiys eivät ole synonyymejä?
[/quote]
Ihan sama, mun kohdalle sattuneet introvertit ei saa sanottua mitään, vaikka kysytään ja annetaan tilaisuus vastata, ihan sama mikä niiden syy sitten on, ne vaan on hiljaa. Ei sitä voi aina istua 30min ja vaan odottaa, että toinen saa sanottua asiansa.
Kerro mulle nyt ihan vapaasti, miksei ne sano mitään, vaikka on vallan hyvä tilaisuus?
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:08"]
Yleensä jos on lauma moottoriturpia ja yksi kuuntelija, se kuuntelija päätyy lauman pomoksi koska hän osaa tehdä ne järkevimmät ratkaisut ellei joku moottoriturpa ole niin vallanhimoinen ettei välitä tuloksista yhtään kunhan saa olla vallassa.
[/quote]
Ei taida kovinkaan usein käydä näin :). Ensinnäkin on paljon ihmisiä, jotka mahtuvat luonteeltaan tosi-hiljaisen ja mottoriturvan väliin. Jos se hiljainen ei saa sanottua juuri mitään, niin on aivan sama kuinka fiksu on. Toisekseen on ennakkoluuloista väittää, että puheliaimmat olisivat vähemmän järkeviä ja/tai varustettuja hälläväliä-asenteella.
t: eräs hiljainen
[/quote]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.
[/quote]
No niin on, en sitä kiellä. En tiedä millaisia ryhmätyötilanteita sinun kohdallesi on tullut, mutta oma kokemukseni on, että suomalaiset pälyilevät toisiaan aika lailla joutuessaan tekemään ryhmätöitä, elleivät saa "ryhmittyä" parhaimman kaverinsa kanssa.
Todella paljon on niitä, jotka eivät ryhmätöistä pidä vaan mieluummin näpertävät yksikseen. Itsekin kuulun niihin.
En oikeastaan ihmettele, että tässä ketjussa on annettu miinuspeukkuja niille, joiden mielestä reippauden ja sanavalmiuden kehittäminen on hyvä asia. Täällä on niin syvään juurtunut ajatus, että me suomalaiset olemme mörököllejä ja sellaisina pysymme ja se vasta hienoa onkin.
Mutta toisaalta, jos näinkin moni on sitä mieltä, että esim. Yhdysvalloissa asuessa ei kannata opetella maan tavoille, niin se tarkoittanee, että Suomeen tulevien siirtolaistenkaan ei tarvitse opetella Suomen tavoille :). Eikö niin? Pitäähän sen toimia toisinkin päin.
[/quote]
No mutta kun siellä Yhdysvalloissakin on esimerkiksi niitä introverttejä. Tutustu nyt vaikka tuohon Susan Cainiin.
Tuo "reippaus" on vähän hassu termi. Esimerkiksi minä olen introvertti, mutta kykenen kyllä ihan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Harrastan esimerkiksi smalltalkia ihan luontevasti ja mielelläni. Työyhteyksissä ja kavereiden kesken juttelen mielelläni asioista ja kerron kyllä mielipiteeni vaikka kokoustilanteessa. Mutta en osallistu työpäivän päätteeksi kaiken maailman kissanristiäisiin, vaan mieluummin rauhoitun hiljaisuudessa. Erityisesti rasitun sellaisten "moottoriturpien" seurassa, jotka eivät edes ehdi kuunnella vastauksiani.
Olen muuten asunut puolet aikuisiästäni Keski-Euroopassa. Täällä minusta introverttiyteeni suhtaudutaan luontevammin kuin Suomessa. Saan olla mitä olen, eikä kukaan ainakaan enää hämmenny, vaikka joskus uppoan ajatuksiini. Ehkä sitten edustan heille jotain suomalaista kuriositeettia. ;) Selitykseni on, että Suomessa moni oikeasti introvertti häpeää temperamenttiaan, ja siksi syyllistää introverttiytensä hyväksyneitä. "Säkin oot tommonen mörökölli!"
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:08"]
Yleensä jos on lauma moottoriturpia ja yksi kuuntelija, se kuuntelija päätyy lauman pomoksi koska hän osaa tehdä ne järkevimmät ratkaisut ellei joku moottoriturpa ole niin vallanhimoinen ettei välitä tuloksista yhtään kunhan saa olla vallassa.
[/quote]
Ei taida kovinkaan usein käydä näin :). Ensinnäkin on paljon ihmisiä, jotka mahtuvat luonteeltaan tosi-hiljaisen ja mottoriturvan väliin. Jos se hiljainen ei saa sanottua juuri mitään, niin on aivan sama kuinka fiksu on. Toisekseen on ennakkoluuloista väittää, että puheliaimmat olisivat vähemmän järkeviä ja/tai varustettuja hälläväliä-asenteella.
t: eräs hiljainen
[/quote]
Aika vaikea on toimia ryhmässä, jos kaikki ovat ujoja ja hiljaisia introverttejä.