Olen 47-vuotias nuorekkaana pysynyt nainen, mutta sairaala ei suostu aloittamaan hedelmöittämistäni. :-(
Että ottaa kaaliin. Kuitenkin munasoluja vielä on!!!
Kommentit (85)
Olisit vaan ajoissa yrittänyt.
Panohaluisia miehiä löytyy aina. Jotkut ihan innoissaan paljaallakin.
Etsi mies, sillähän se hoituu!
Älä tee lasta ilman isää. Se on rikos.
No valitettavasti Suomessa noita hoitoja et enää saa, mutta kipin kapin vaan ulkomaisille klinikoille. Käsittääkseni Tanskassa on joitain erityisen hyviä. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Olisit vaan ajoissa yrittänyt.
Panohaluisia miehiä löytyy aina. Jotkut ihan innoissaan paljaallakin.
Taidat puhua kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada näkemys joltakulta yli nelikymppisenä esikosensa saaneen lapselta.
Minä olen. Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä?
En kärsinyt äitini korkeasta iästä, isäni taas oli noin samanikäinen kuin monien kavereidenkin isät.
Joskus nuorena pelkäsin äitini kuolemaa, mutta nyt kun olen itsekin yli 40, äitini elää ja moni kaveri on menettänyt nuoremmat vanhempansa sairauksille, asiat näkee toisin.
Vierailija kirjoitti:
Etkö yhtään ajattele että olisitte lapsesi kanssa niin eri aaltopituudella joka asiassa? Ja mieti murkkuikäistä kun lähentelet eläkeikää. Lapsi häpeää liian vanhoja vanhempiaan, usko vaan.
Ja mikä riski saada vammainen lapsi.
Into äitiyteen lopahtaa kuusikymppisenä, alkaa tarvita omaa rauhaa välillä, mutta nuoren puolison kanssa onnistunee helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tuosta "nuorekas"-sanasta ekana mieleen sellainen ylimeikattu pubiruusu, koppuraksi blondattu tukka ja kulutetut pillifarkut. Pari suttuista tatuointia, solariumrusketus ja röökistä karhea ääni. Harrastuksena karaoke.
Sori ohis.
Eli suttura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit vaan ajoissa yrittänyt.
Panohaluisia miehiä löytyy aina. Jotkut ihan innoissaan paljaallakin.Taidat puhua kokemuksesta.
Niin taidan. En ole varsinaisesti koskaan joutunut olemaan puutteessa ja lapsetkin sain ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten tämä ketju on niin täynnä näin rumia kommentteja?! Mikä tässä nyt meni taas joidenkin ihon alle, hyvin voi AP olla siinä mielessä nuorekas että jaksaisi hyvin vauva-arkea. Tsemppiä
Ihon alle menee tyhmyys ja perusasioista (mm. lisääntyminen) tietämättömyys, menee aina ihon alle.
Huh huh. Onneksi Suomessa edes joku arvostelukyky tässäkin asiassa lääkäreillä.
Julkisella ajatellaan myös lasta. Toisin kuin yksityisellä, Virossa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin hoitaa homman, siittiöissä on voimaa ku pienessä kylässä 🍆💪
T. M42
Tai ehkä kuitenkin 🥜
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä yhtään tätä ”sitten kun lapsi on 18 on äiti jo yli 60”!!
No MITÄ SITTEN?Mun äiti sai mut nuorena, 20v, ja oli paska surkea äiti ja vielä onnettomampi isovanhempana, ei ole ollut lapsenlasten elämässä ollenkaan.
Mun nuorimmainen syntyi luomusti kun olin 44 eli kun lapsi on 18 olen 62v.62v on vielä nuori, loistokunnossa, ja TYÖELÄMÄÄ VIELÄ 6 VUOTTA jäljellä. Eläkeikäni on 67v9kk eli käytännössä 68.
Aion olla ehkä vielä pitempäänkin töissä, lääketieteellisen alan tutkijana kun voi tehdä joustavaa työaikaa.Mun suvussa keskimäärin naiset elää ysikymppiseksi tai piirun verran alle, joten ehdin nähdä vielä loistavasti lapsenlapsetkin ja hoitaakin niitä. (Huomatkaa että se mun nuori äiti ei ”jaksanut” ollenkaan auttaa lastenlasten kanssa kertaakaan mitenkään).
Äiti on oikein hyvä äidiksi niin kauan kun on hedelmällinen. Jos joku saa lapsensa vaikka 50v iässä niin ikä on juuri oikea.
Apn ei kannata luopua haaveestaan. Kysäisepä suomen klinikat, erittäin moni hoitaa vielä 50v ikäisiäkin. Voi olla suositusikäraja mutta lääkäri voi myös tapauskohtaisesti hoitaa vaikka ikäraja ylittyisi.
Itsehän sen sanoit, että äiti on oikein hyvä äidiksi niin kauan kun on HEDELMÄLLINEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada näkemys joltakulta yli nelikymppisenä esikosensa saaneen lapselta.
Minä olen. Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä?
En kärsinyt äitini korkeasta iästä, isäni taas oli noin samanikäinen kuin monien kavereidenkin isät.
Joskus nuorena pelkäsin äitini kuolemaa, mutta nyt kun olen itsekin yli 40, äitini elää ja moni kaveri on menettänyt nuoremmat vanhempansa sairauksille, asiat näkee toisin.
Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä? Siis ihan siihen, miten arki toimi. Oliko ylihuolehtivainen, jaksoiko leikkiä, kävittekö luistelemassa yms. Miten on kun vaihdevuodet tulee, ja lapsi on n.6v. Kiukutteliko? Siis tuleehan siinä jo biologian lait vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada näkemys joltakulta yli nelikymppisenä esikosensa saaneen lapselta.
Minä olen. Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä?
En kärsinyt äitini korkeasta iästä, isäni taas oli noin samanikäinen kuin monien kavereidenkin isät.
Joskus nuorena pelkäsin äitini kuolemaa, mutta nyt kun olen itsekin yli 40, äitini elää ja moni kaveri on menettänyt nuoremmat vanhempansa sairauksille, asiat näkee toisin.
Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä? Siis ihan siihen, miten arki toimi. Oliko ylihuolehtivainen, jaksoiko leikkiä, kävittekö luistelemassa yms. Miten on kun vaihdevuodet tulee, ja lapsi on n.6v. Kiukutteliko? Siis tuleehan siinä jo biologian lait vastaan.
Arki toimi hyvin, oli säännölliset ruoka-ajat ja terveellistä ruokaa. Jaksoi leikkiä. Paljon piirrettiin ja käytiin mm. kuvataideleireillä yhdessä. Isä oli se, joka käytti luistelemassa. Ei kiukutellut. Aikuisena kysyin äidiltä, milloin oli vaihdevuodet. Kertoi ettei huomannut niitä. Kuukautiset loppuivat, kun oli 60.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada näkemys joltakulta yli nelikymppisenä esikosensa saaneen lapselta.
Minä olen. Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä?
En kärsinyt äitini korkeasta iästä, isäni taas oli noin samanikäinen kuin monien kavereidenkin isät.
Joskus nuorena pelkäsin äitini kuolemaa, mutta nyt kun olen itsekin yli 40, äitini elää ja moni kaveri on menettänyt nuoremmat vanhempansa sairauksille, asiat näkee toisin.
Mihin tarkalleen kaipaat näkemystä? Siis ihan siihen, miten arki toimi. Oliko ylihuolehtivainen, jaksoiko leikkiä, kävittekö luistelemassa yms. Miten on kun vaihdevuodet tulee, ja lapsi on n.6v. Kiukutteliko? Siis tuleehan siinä jo biologian lait vastaan.
Arki toimi hyvin, oli säännölliset ruoka-ajat ja terveellistä ruokaa. Jaksoi leikkiä. Paljon piirrettiin ja käytiin mm. kuvataideleireillä yhdessä. Isä oli se, joka käytti luistelemassa. Ei kiukutellut. Aikuisena kysyin äidiltä, milloin oli vaihdevuodet. Kertoi ettei huomannut niitä. Kuukautiset loppuivat, kun oli 60.
Kiva kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kamala ihminen. Toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole neljäänkymppiin mennessä halunnut lasta niin ei halua lasta vieläkään. Kyllä se 45 v iskevä vauvakuume on sitten parhaillaankin psykoottisen narsistin iki-nuori-muori-todistelua ja lapsihan siitä eniten kärsii. Siksi ei kyllä yhteiskunnan pidä lähteä tukemaan tällaisten sekopäiden raskautumista millään tavoin.
Jos lasta taas on yritetty pitkään eikä ole napannut tai raskaus jatkunut loppuun asti niin toivottavasti pian onnistuu luomusti. Jos ei ole ikinä onnistunut luomusti niin lähtökohdat hoidoille 40+ ovat hyvin huonot. Valitettavasti yhteiskunnan on ihan hyvä tässäkin tapauksessa asettaa joku raja (suositus) sille kuinka paljon yksityiset klinikat saavat hedelmättömien parien lapsitoiveilla rahastaa. Eikä se ole muutenkaan järkevää toimintaa tukea juuri parhaillaankin sikiön abortoitumiseen tai myöhemmin liian aikaiseen syntymään ja kuolemaan päätyviä raskauksia.
On kolme, pahoittelen. Sinullakin on oikeus mielipiteeseen. Yhtä asiallista olisi jos toivoisin ettet sinä tule koskaan saamaan lapsia mutten sitä toivo. Siunausta ja semmosta sulle ❤️
Kaikki mitä susta tarvitsee tietää on tässä:
"Kyllä se 45 v iskevä vauvakuume on sitten parhaillaankin psykoottisen narsistin iki-nuori-muori-todistelua ja lapsihan siitä eniten kärsii." Kertoo sinusta, vaikka toisia pilkkaat.Niin !ensimmäistä! kertaa 45-vuotiiana iskevä vauvakuume kyllä on sitä pelkkää ikäkriisiiä on ja vain liian itsekäs sekopää tekee lapsia vain ikäkriisin vuoksi.
Sen diagnoosinsa tänne ryntäsikin joku todistamaan haukkumalla heti ja toivomalla, etten minä voisi saada lapsia. Sekopää joka alkaa haaveilla esikoisesta 45-vuptiaana ei sitä pelkäksi lelukseen tule saamaan toivoin minä sitä tai en.
Miten niin on? Osalla on elämässä muita haasteita joiden takia pidättäytyvät lasten hankinnasta pitkään.
Sinä et narsistisuudessasi varmaankaan pystynyt pidättäytymään. Ihmishirviö olet. Lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä yhtään tätä ”sitten kun lapsi on 18 on äiti jo yli 60”!!
No MITÄ SITTEN?Mun äiti sai mut nuorena, 20v, ja oli paska surkea äiti ja vielä onnettomampi isovanhempana, ei ole ollut lapsenlasten elämässä ollenkaan.
Mun nuorimmainen syntyi luomusti kun olin 44 eli kun lapsi on 18 olen 62v.62v on vielä nuori, loistokunnossa, ja TYÖELÄMÄÄ VIELÄ 6 VUOTTA jäljellä. Eläkeikäni on 67v9kk eli käytännössä 68.
Aion olla ehkä vielä pitempäänkin töissä, lääketieteellisen alan tutkijana kun voi tehdä joustavaa työaikaa.Mun suvussa keskimäärin naiset elää ysikymppiseksi tai piirun verran alle, joten ehdin nähdä vielä loistavasti lapsenlapsetkin ja hoitaakin niitä. (Huomatkaa että se mun nuori äiti ei ”jaksanut” ollenkaan auttaa lastenlasten kanssa kertaakaan mitenkään).
Äiti on oikein hyvä äidiksi niin kauan kun on hedelmällinen. Jos joku saa lapsensa vaikka 50v iässä niin ikä on juuri oikea.
Apn ei kannata luopua haaveestaan. Kysäisepä suomen klinikat, erittäin moni hoitaa vielä 50v ikäisiäkin. Voi olla suositusikäraja mutta lääkäri voi myös tapauskohtaisesti hoitaa vaikka ikäraja ylittyisi.
Voi luoja. Minusta taas tuntuu 42 vuotiaana että olen jo elämäni ehtoopuolella. Tuntuu kaukaiselta ajatus että olisi joskus 50v. Lueskelen jo turvarannekkeista enkä edes usko eläväni eläkeikään asti.
Miksi et hankkisi vaikka koiraa tai peräti kahta. Saat näin tyydytettyä holhous viettisi.