Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Naisilla on joku geeni tälläsiin juttuihin.
En osaa edes kommentoida tätä riitaa, koska en näe mitään riitaa.Ainoastaan kaksi suurta egoa kinastelee koska nauttivat siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on joku geeni tälläsiin juttuihin.
En osaa edes kommentoida tätä riitaa, koska en näe mitään riitaa.Ainoastaan kaksi suurta egoa kinastelee koska nauttivat siitä.
Suurin osa ihmiskunnan sodista on käyty siksi että pienimunaiset iso-egoiset miehet riitelee mitättömistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Huhhuh. Vaikka tulisi mummoksi 50-vuotiaana on täysin mahdollista että molemmat ovat saaneet lapsensa aikuisena. Lisäksi 5-kymppisellä teiniäidin äidillä on usein muitakin alaikäisiä lapsia kotona, omat työt ja ehkä myös omat iäkkäät vanhemmat huolehdittavana. Ei siinä paljon ehdi mäntteillä. Eläkkeellä tyhjässä pesässä ennemminkin vinksahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Olet tuominnut anapin lapsenlapset pakanoiksi.
Ja vielä ihmettelet
Tapakristittyjä on suomi täys
Anna sen järjestää kastejuhlat
se ja sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Joskus kannattaa myös miettiä, että ei osallistu keskusteluun liian holhoavalla ja saarnaavalla tavalla. Samalla tavalla se naisselittäminen ärsyttää kuin miesselittäminenkin. Oman äidin tai anopin liiallinen asioihin sekaantuminen ja holhoaminen aiheuttaa juurikin niitä ikäviä tilanteita, joista täällä keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Onpa erikoista kokemusta sulla. Tulin äidiksi 28-vuotiaana, jolloin lapsen molemmat isoäidit olivat alle 60-vuotiaita (55 ja 52).
Minä tulin mummoksi 41-vuotiaana.
Myös työkaverini sai lapsenlapsensa suurin piirtein sen ikäisenä.
Minun äitini oli 48 v. kun sai ensimmäisen lapsenlapsensa.
Olen ollut tyytyväinen siihen, että sain lapsenlapset noin nuorena. Olin työelämässä koko ajan, mutta silti mukana myös näiden lasten elämässä. Jaksoin hyvin, kun olin vielä niin nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.
Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.
Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.
Meillä ongelma piili tässä eli että anoppi on riidoissa kaikkien kanssa, eikä hänellä ei ole mitään muuta elämää, ei yhtään ystävää. Lisäksi asui lähellä. Yritin silti parhaani mukaan pitää hajurakoa enkä kertaakaan riidellyt hänen kanssaan, vaikka sain haukut milloin mistäkin, kun kyyditsin kauppaan ja lääkäriin. Vara-avaimilla kävi luvatta sisällä ja kun selvitettiin muuttoa hoivakotiin, löytyi sieltä meiltä kateissa olevia tavaroita. Sairaushan tuokin on tavallaan, mutta hermot on kovilla tuollaisen ihmisen kanssa. Ei ole dementiaa, se on tutkittu. Muuten vain mahdoton ihminen.
Oi kauheata! Kun itse olen elänyt suurin piirtein normiväleissä kaikkien kanssa, ei oikein jaksais edes uskoa tai ymmärtää, että tuollaisiakin on. Mutta pakkohan se on uskoa. Jotain vahvistusta sain siitä, kun veljeni kertoi omasta anopistaan, nyt jo ex-sellaisesta. Ihan kivalta ihmiseltä minusta vaikutti, mutta se ylenpalttinen ystävällisyys ja auttamishalukkuuskin voi olla rasittavaa. Ei ollut oikein yksityiselämää.
Veljen vaimon ja äitinsä välillä oli hirveän vahva side, kaikessa olivat yhdessä ja kaikesta päätettiin yhdessä, eikä se tietysti pahasta ole. Mutta ymmärrän kyllä veljeäni, kun hän sanoi, että voisi se ihminen olla jonkun päivän tulemattakin heille ja olematta koko ajan ikään kuin läsnä ja ulottuvilla ja jokaisessa asiassa kolmantena päättäjänä.
Ero tuli muista syistä, mutta veli kyllä sanoi, että oli helpottavaa päästä eroon anopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
No mitä se ap tänne sitten valittaa? Jotakinhan häneltä nyt puuttuu, kun ei anoppi ja appi ota yhteyttä, siitähän hän marisi jo eka viestissään.
Mies on soitellut ja ottanut vanhempiinsa yhteyttä ja lapset on lähettäneet onnitteluja jne. Jotain tämmöistähän siinä eka viestissä oli. Mitä ap itse on tehnyt?
Riitahan oli miniän ja anopin välillä. Ei mies riidellyt eikä lapset. Miniä ja anoppi riiteli. Ja nyt ap on sydämistynyt, kun anoppi ei tule anomaan armoa ja anteeksipyyntöä. Miksi anopin pitäisi niin tehdä, onhan siinä toinenkin osapuoli eli se miniä itse, menköön hän pyytämään anteeksi, kun kerran asia häntä vaivaa.
Jotain pitää tehdä, jos asia todella mieltä hiertää. Siinä ei auta toisen osapuolen syyttelyt, vaan on itse tehtävä aloite, jos toinen ei sitä tee. Mutta jos mitään ei tapahdu, niin sitten on kummankin osapuolen vain nieltävä keitoksensa ja ymmärrettävä, että näin tässä sitten kävi. Ei ole ainutlaatuista. Niitä sanojaan ehkä kannattaisi ajatella paremmin eli olkoon sitten opiksi.
Miksi ap:n pitäisi pyytää anteeksi kun anoppi oli ja on hirveä?
No jos tämän hirveän anopin kanssa kuitenkin ilmiselvästi haluaisi olla tekemisissä. Eihän hän tänne muuten olisi mitään valittanutkaan, mutta kun anoppi ei nyt ota yhteyttä, niin se on paha juttu hänen mielestään.
Joku juttu tässä nyt ei vaan toimi. Jos ap pitää anoppiaan hirveänä (ei kyllä sellaista sanaa muistaakseni käyttänyt, vaan se tuli sinulta, siis ihan ulkopuoliselta), niin eikö silloin pitäisi olla tyytyväinen, että ei tämä anoppi ole läsnä heidän elämässään?
Ja nyt hän ei ole tyytyväinen, joten....?
Ei täällä kukaan pysty sitä anoppia komentamaan, että nyt ottamaan yhteyttä miniääsi ja pyytämään anteeksi jne. Mutta se voidaan sanoa tälle ap:lle, että entäs jos menisit ja pyytäisit itse? Ensimmäisessä viestissään ap aivan selvästi kirjoitti, että syytä oli molemmissa, ei vain pelkästään anopissa.
Ei hän halua olla anopin kanssa tekemisissä.
Ja ap sieti, sieti, sieti, sieti, sieti kunnes kerran hermostui. Anoppi sen sijaan piinasi, kiukutteli ja esitti draamaa vuosia. Ei voi edes verrata.
Luin sen ap:n ensimmäisen viestin. Ei hän tuollaista kirjoittanut. Ei hän mitään kirjoittanut, että anoppi olisi vuosia piinannut ja kiukutellut ja esittänyt draamaa.
Ap kirjoitti riitaantuneensa anoppinsa kanssa viime vuonna.
Ja että syytä oli heissä molemmissa.
Elääköhän tämä ap:n tarina nyt täällä jo ihan omaa elämäänsä? Jokainen lisää siihen jotain itseltään ja lopulta saadaan juttu muuttumaan aika tavalla erilaiseksi, kuin mitä se alkuperäisessä viestissä oli.
Ei minulla muuta.
Ap kirjoitti:
"En vaan tajunnut, että anoppi oli kaikki vuodet padonnut vihaa mua kohtaan sisällään ja pahoitti mielensä ihan kaikesta, mitä puhuin. Ja siis en ikinä haukkunut tai arvostellut ketään anopin kuullen, puhuin lähinnä lapsien asioista tai kerrottiin koko perhe jostain reissusta mitä oltiin tehty ym.
Ihmettelin monesti, kun anoppi oli niin kireänä. Aavistin, että jotain oli meneillään, mutten ymmärtänyt että mitä, koska en oikeasti tehnyt mitään väärää anopin edessä.
Kuitenkin, eräs kaunis päivä, hän aloitti mun haukkumisen. Miten olen ylpeä pikku prinsessa. "
Niin, ap ei edes tajunnut, että anoppi kantoi kaunaa häntä kohtaan. Mitä ei tiedä, siitä ei voi olla loukkaantunut. Ei ole siis sietänyt, sietänyt ja sietänyt, kun ei ole edes nähnyt eikä kokenut mitään itseään kohtaan sietämätöntä. Anoppihan piti sen kaiken sisällään. Ap vain ihmetteli tämän kireätä olemusta. Sehän taas voi tulla mistä vaan.
Sitten vain yhtenä päivänä riita repesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen haukkumisella ja rajojen laittamisessa on vain yksi ongelma, joskus jää vain luu haukkujan käteen, oli kysymys sitten anopista, ystävästä tai puolisosta ja jää kuin nalli kalliolle yksin, kun toinen ei enää vastaa puhelinsoittoihin ja viesteihin, kun se ihmissuhde ei ole sen arvoinen tai ei anna vastapuolelle enää mitään tai korkeintaan pahaa mieltä.
Niin siis tässähän se luu on jäänyt appivanhemmille, jotka on valinneet sen luun lapsenlasten sijaan. Yksinäistä.
Avaatko vähän kommentiasi, miksi appivanhemmille jäi luu käteen?
Eikös se jäänyt ap.lle, kun appivanhemmat eivät enää vastaa hänen puhelinsoittoihin ja viesteihin, eivätkö halua enää vuoteen olla ap. kanssa missään tekemisissä.
Eikös tässä ap. ole "yksinäistä", eikä appivanhemmilla, jotka porskuttavat tyytyväisenä eteenpäin. Muussa tapauksessa he olisivat olleet yhteydessä ja anelleet ap.ltä armoa. Mutta näin ei ole käynyt.
Todennäköisesti heillä on enemmän aikaa muille lastenlapsille ja lapsilleen, jotka osaavat käytöstavat ja hallita kielinystyröitään.Appivanhemmat menettivät lapsensa ja lapsenlapsensa. Ei ap mitään ole menettänyt, päinvastoin.
No mitä se ap tänne sitten valittaa? Jotakinhan häneltä nyt puuttuu, kun ei anoppi ja appi ota yhteyttä, siitähän hän marisi jo eka viestissään.
Mies on soitellut ja ottanut vanhempiinsa yhteyttä ja lapset on lähettäneet onnitteluja jne. Jotain tämmöistähän siinä eka viestissä oli. Mitä ap itse on tehnyt?
Riitahan oli miniän ja anopin välillä. Ei mies riidellyt eikä lapset. Miniä ja anoppi riiteli. Ja nyt ap on sydämistynyt, kun anoppi ei tule anomaan armoa ja anteeksipyyntöä. Miksi anopin pitäisi niin tehdä, onhan siinä toinenkin osapuoli eli se miniä itse, menköön hän pyytämään anteeksi, kun kerran asia häntä vaivaa.
Jotain pitää tehdä, jos asia todella mieltä hiertää. Siinä ei auta toisen osapuolen syyttelyt, vaan on itse tehtävä aloite, jos toinen ei sitä tee. Mutta jos mitään ei tapahdu, niin sitten on kummankin osapuolen vain nieltävä keitoksensa ja ymmärrettävä, että näin tässä sitten kävi. Ei ole ainutlaatuista. Niitä sanojaan ehkä kannattaisi ajatella paremmin eli olkoon sitten opiksi.
Miksi ap:n pitäisi pyytää anteeksi kun anoppi oli ja on hirveä?
No jos tämän hirveän anopin kanssa kuitenkin ilmiselvästi haluaisi olla tekemisissä. Eihän hän tänne muuten olisi mitään valittanutkaan, mutta kun anoppi ei nyt ota yhteyttä, niin se on paha juttu hänen mielestään.
Joku juttu tässä nyt ei vaan toimi. Jos ap pitää anoppiaan hirveänä (ei kyllä sellaista sanaa muistaakseni käyttänyt, vaan se tuli sinulta, siis ihan ulkopuoliselta), niin eikö silloin pitäisi olla tyytyväinen, että ei tämä anoppi ole läsnä heidän elämässään?
Ja nyt hän ei ole tyytyväinen, joten....?
Ei täällä kukaan pysty sitä anoppia komentamaan, että nyt ottamaan yhteyttä miniääsi ja pyytämään anteeksi jne. Mutta se voidaan sanoa tälle ap:lle, että entäs jos menisit ja pyytäisit itse? Ensimmäisessä viestissään ap aivan selvästi kirjoitti, että syytä oli molemmissa, ei vain pelkästään anopissa.
Ei hän halua olla anopin kanssa tekemisissä.
Ja ap sieti, sieti, sieti, sieti, sieti kunnes kerran hermostui. Anoppi sen sijaan piinasi, kiukutteli ja esitti draamaa vuosia. Ei voi edes verrata.
Luin sen ap:n ensimmäisen viestin. Ei hän tuollaista kirjoittanut. Ei hän mitään kirjoittanut, että anoppi olisi vuosia piinannut ja kiukutellut ja esittänyt draamaa.
Ap kirjoitti riitaantuneensa anoppinsa kanssa viime vuonna.
Ja että syytä oli heissä molemmissa.
Elääköhän tämä ap:n tarina nyt täällä jo ihan omaa elämäänsä? Jokainen lisää siihen jotain itseltään ja lopulta saadaan juttu muuttumaan aika tavalla erilaiseksi, kuin mitä se alkuperäisessä viestissä oli.
Ei minulla muuta.
Ap kirjoitti:
"En vaan tajunnut, että anoppi oli kaikki vuodet padonnut vihaa mua kohtaan sisällään ja pahoitti mielensä ihan kaikesta, mitä puhuin. Ja siis en ikinä haukkunut tai arvostellut ketään anopin kuullen, puhuin lähinnä lapsien asioista tai kerrottiin koko perhe jostain reissusta mitä oltiin tehty ym.
Ihmettelin monesti, kun anoppi oli niin kireänä. Aavistin, että jotain oli meneillään, mutten ymmärtänyt että mitä, koska en oikeasti tehnyt mitään väärää anopin edessä.
Kuitenkin, eräs kaunis päivä, hän aloitti mun haukkumisen. Miten olen ylpeä pikku prinsessa. "
Niin, ap ei edes tajunnut, että anoppi kantoi kaunaa häntä kohtaan. Mitä ei tiedä, siitä ei voi olla loukkaantunut. Ei ole siis sietänyt, sietänyt ja sietänyt, kun ei ole edes nähnyt eikä kokenut mitään itseään kohtaan sietämätöntä. Anoppihan piti sen kaiken sisällään. Ap vain ihmetteli tämän kireätä olemusta. Sehän taas voi tulla mistä vaan.
Sitten vain yhtenä päivänä riita repesi.
Ap kertoi anopin olleen omituinen. Eikä mikään kelvannut.
Eli tyypillistä passiivisaggressivista vihanpitoa. Superrasittavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Jaa, minun kokemukseni on kyllä toinen.
Isovanhemmat saavat moitteita siitä etteivät tarpeeksi hoida lapsenlapsiaan.
Eräs tuttavani tytär odotti kaksosia ja suunnitteli että isovanhemmat muuttavat hänen perheensä luokse asumaan ja hoitamaan näitä lapsia kun perheessä oli ennestään pieni lapsi.
Eivät nämä kuitenkaan tähän suostuneet.
Tämä oli viimeisin mitä olen kuullut.Juu niin varmaan. Ja lehmät lentää.😂
Todellisuus on tarua ihmeellisempää..
Lehmät eivät lennä mutta mummut kyllä kelpaavat lastenvahdeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Mistä sinä sen ”tuoreen isoäidin” keksit?
Sitäpaitsi ei tuo vaadi kuon sen että heillä on ikää 35 vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Jaa, minun kokemukseni on kyllä toinen.
Isovanhemmat saavat moitteita siitä etteivät tarpeeksi hoida lapsenlapsiaan.
Eräs tuttavani tytär odotti kaksosia ja suunnitteli että isovanhemmat muuttavat hänen perheensä luokse asumaan ja hoitamaan näitä lapsia kun perheessä oli ennestään pieni lapsi.
Eivät nämä kuitenkaan tähän suostuneet.
Tämä oli viimeisin mitä olen kuullut.Juu niin varmaan. Ja lehmät lentää.😂
Todellisuus on tarua ihmeellisempää..
Lehmät eivät lennä mutta mummut kyllä kelpaavat lastenvahdeiksi.
Ei todellakaan kaikki mummut kelpaa lastenvahdeiksi, ainakaan ne ilkeät, itsekkäät väkivaltaiset tai muuten luonnevikaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Jaa, minun kokemukseni on kyllä toinen.
Isovanhemmat saavat moitteita siitä etteivät tarpeeksi hoida lapsenlapsiaan.
Eräs tuttavani tytär odotti kaksosia ja suunnitteli että isovanhemmat muuttavat hänen perheensä luokse asumaan ja hoitamaan näitä lapsia kun perheessä oli ennestään pieni lapsi.
Eivät nämä kuitenkaan tähän suostuneet.
Tämä oli viimeisin mitä olen kuullut.Juu niin varmaan. Ja lehmät lentää.😂
Todellisuus on tarua ihmeellisempää..
Lehmät eivät lennä mutta mummut kyllä kelpaavat lastenvahdeiksi.Ei todellakaan kaikki mummut kelpaa lastenvahdeiksi, ainakaan ne ilkeät, itsekkäät väkivaltaiset tai muuten luonnevikaiset.
Eikä juopot tai ne jotka penkoo paikat jos ne päästää sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Minkäslaisissa piireissä itse mahdat liikkua, jos kaikki tuttavasi alkavat tehdä lapsia vasta nelikymppisinä? Miten se edes on onnistunut luonnollisin menetelmin?
Jos tuore isoäiti on yli seitsemänkymppinen, niin yksi sukupolvi on jäänyt välistä. Lapsenlapsen isoäidin äiti on yli seitsemänkymppinen normaalisti, jos mennään keskimääräisyyksien mukaan.
Mistä sinä sen ”tuoreen isoäidin” keksit?
Sitäpaitsi ei tuo vaadi kuon sen että heillä on ikää 35 vee.
Siitähän tässä oli puhe minkä ikäisiä isoäidit ovat. Ja isoäidiksi tullaan sillä hetkellä, kun lapsenlapsi syntyy. Jos tuore äiti on 35 ja hänen äitinsä yli 70 niin äiti erityisesti on ollut vanha ensisynnyttäjä. Ensisynnyttäjien ikä on kivunnut hitaasti ylöspäin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Jaa, minun kokemukseni on kyllä toinen.
Isovanhemmat saavat moitteita siitä etteivät tarpeeksi hoida lapsenlapsiaan.
Eräs tuttavani tytär odotti kaksosia ja suunnitteli että isovanhemmat muuttavat hänen perheensä luokse asumaan ja hoitamaan näitä lapsia kun perheessä oli ennestään pieni lapsi.
Eivät nämä kuitenkaan tähän suostuneet.
Tämä oli viimeisin mitä olen kuullut.Juu niin varmaan. Ja lehmät lentää.😂
Todellisuus on tarua ihmeellisempää..
Lehmät eivät lennä mutta mummut kyllä kelpaavat lastenvahdeiksi.Ei todellakaan kaikki mummut kelpaa lastenvahdeiksi, ainakaan ne ilkeät, itsekkäät väkivaltaiset tai muuten luonnevikaiset.
Sellaiset eivät kelpaisi äideiksikään vaikka ikävä kyllä niitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Jaa, minun kokemukseni on kyllä toinen.
Isovanhemmat saavat moitteita siitä etteivät tarpeeksi hoida lapsenlapsiaan.
Eräs tuttavani tytär odotti kaksosia ja suunnitteli että isovanhemmat muuttavat hänen perheensä luokse asumaan ja hoitamaan näitä lapsia kun perheessä oli ennestään pieni lapsi.
Eivät nämä kuitenkaan tähän suostuneet.
Tämä oli viimeisin mitä olen kuullut.Juu niin varmaan. Ja lehmät lentää.😂
Todellisuus on tarua ihmeellisempää..
Lehmät eivät lennä mutta mummut kyllä kelpaavat lastenvahdeiksi.Ei todellakaan kaikki mummut kelpaa lastenvahdeiksi, ainakaan ne ilkeät, itsekkäät väkivaltaiset tai muuten luonnevikaiset.
Sellaiset eivät kelpaisi äideiksikään vaikka ikävä kyllä niitäkin on.
Äitejä ne kelvottomat mummot on ja harvemmin ovat tainneet olla hyviä äitejäkään.
Raivostuttavimmat isovanhempityypit listattuna:
- Omistushaluiset isovanhemmat, erityisesti lapsenlapsia omivat hirviöanopit.
- Neuvon tytärtä tai miniää imetyksessä, vaikka en ole koskaan imettänyt omia lapsiani-isoäidit.
- Painostan ja pakotan lapsenlapsia yökylään-isovanhemmat.
- Omia lapsiaan henkisellä ja fyysisellä kuritusväkivallalla kasvattaneet isoäidit ja isoisät.
- Minä osaan ja tiedän kaiken aina paremmin kuin lapsen äiti ja isä-isovanhemmat.
- Eikö äitisi ja isäsi anna lapselle sitä ja tätä? Kyllä isoäiti tai isoisä antaa-isovanhemmat.
- Ruoka-aineallergiselle lapselle allergisoivia ruokia tuputtavat isovanhemmat.
- Äidin ja isän yli kasvatusasioissa kävelevät isovanhemmat.
- Yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia tehtailevat isovanhemmat.
- Määräilynhaluiset Besserwisser-isovanhemmat.
- Alkoholistit ja juopot isovanhemmat.
- Luonnevikaiset narsisti-isovanhemmat.
- Sovinisti-isoisät.
- Muut vinksahtaneet isovanhemmat, jotka pilaavat lastenhoidon, lastenkasvatuksen, parisuhteen ja perhe-elämän.
-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.
Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".
Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.
Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.
Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.
Jaa, minun kokemukseni on kyllä toinen.
Isovanhemmat saavat moitteita siitä etteivät tarpeeksi hoida lapsenlapsiaan.
Eräs tuttavani tytär odotti kaksosia ja suunnitteli että isovanhemmat muuttavat hänen perheensä luokse asumaan ja hoitamaan näitä lapsia kun perheessä oli ennestään pieni lapsi.
Eivät nämä kuitenkaan tähän suostuneet.
Tämä oli viimeisin mitä olen kuullut.Juu niin varmaan. Ja lehmät lentää.😂
Todellisuus on tarua ihmeellisempää..
Lehmät eivät lennä mutta mummut kyllä kelpaavat lastenvahdeiksi.Ei todellakaan kaikki mummut kelpaa lastenvahdeiksi, ainakaan ne ilkeät, itsekkäät väkivaltaiset tai muuten luonnevikaiset.
Alue: Aihe vapaa
Blaablaa. Täysin turhaa epäoleellista sanasalaattia. Blaablaablaa.
Mikä on tilainte?