Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin

Tollaset h**** miniät pilaavat aina kaiken. Toivottavasti minun pojat ottavatkin miehen puolisokseen.

Kyllä pojan pitäisi vanhempiaan puolustaa, eikä tollasta l*****.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

No esimerkiksi siten kuin ap juuri kertoi. Päätetään mm jo lasten vaatteistakin. Ihan kuule pyytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Kohta eli ehkä noin 20 vuoden kuluttua! Sitä ennen isovanhemmat on moneen kertaan ehtineet siivousavuksi, hoitamaan lapsia ja huolehtimaan harrastuskuljetuksista.

Isoäitini on 83v, kukaan ei juokse luonaan dementia-asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Kohta eli ehkä noin 20 vuoden kuluttua! Sitä ennen isovanhemmat on moneen kertaan ehtineet siivousavuksi, hoitamaan lapsia ja huolehtimaan harrastuskuljetuksista.

Isoäitini on 83v, kukaan ei juokse luonaan dementia-asioissa.

Siinä oli eläkkeelle jäävistä kyse eli 65-70-vuotiaista. Se dementia sitäpaitsi voi alkaa jo viisikymppisellä, kuten minun apellani. Ja anoppi kuoli 68-vuotiaana sairastettuaan sitä ennen 8 vuotta.

Nykyään perheenäidit uupuu siihen sandwichiin, jossa toisaalla on oma perhe ja sitten on näitä etäholhottavia ympäri maata.

Monet riidat olisi miniän ja anopin kanssa vältettävissä, kun molemmat eläisi omaa elämäänsä ja tunnistettaisiin omat voimavaransa, myös se anoppi, kun lupaa lasten hoito- tai siivousapua. Ja sitten väsyneenä tulee sanottua kaikenlaista ja jää hampaankoloon.

Nykyään lapset tehdään yhä vanhempana, eikä ole lainkaan harvinaista, että isoäiti on 70-80v ja sen ikäisenä voimavarat vaihtelevat suuresti, jopa tunnin parin sisällä ja moni mummo on nykyään jaksamisen äärirajoilla, kun yriyetään antaa lapsille apua.

Toisin oli vielä 70-80-luvulla, jolloin lapset tehtiin nuorena ja isoäidit nuoria, usein 40-50v.

Riitojen taustalla harvoin iäkkäillä on ilkeys tai pahansuopaisuus, vaan väsymys, epävarmuus jaksamisesta, alkavat sairaudet ja iän tuoma yleinen kunnon ja voimien heikkeneminen. Esim. Alzheimerin taudin ensi oireet alkavat jo kymmeniä vuosia aikaisemmin, jopa 50-60v iässä.

Me tämän miniät ollaan huomion vihattuja anoppeja ja se kannattaa muistaa, kuinka karma löytää aina kotinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Siinä ketjussa kylläkin oltiin vielä työelämääsä ja muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle eli arvelisin iän olleen n. 57-59v.

Ja se "kohta" voisi tarkoittaa vasta 30v päästä, niin kuin mummillani, joka muutti mummon mökkiinsä maalle 65v ja eli hyvin itsenäistä elämää 94v. ilman ulkopuolista apua, piti vielä suvun villasukissa ja matoissa yli 30v.

Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?

Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Siinä ketjussa kylläkin oltiin vielä työelämääsä ja muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle eli arvelisin iän olleen n. 57-59v.

Ja se "kohta" voisi tarkoittaa vasta 30v päästä, niin kuin mummillani, joka muutti mummon mökkiinsä maalle 65v ja eli hyvin itsenäistä elämää 94v. ilman ulkopuolista apua, piti vielä suvun villasukissa ja matoissa yli 30v.

Ei nykyään pääse eläkkeelle noin nuorena! Siinä oltiin vähintään 64-vuotiaita.

Se sinun mummisi oli sinun mummisi. Ja olet nyt jankannut hänestä moneen kertaan.

Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa elää noin 80-vuotiaaksi.

Ja siinä kuudenkympin kieppeillä pitää katsoa se loppuelämän järjestely. Eikä niitä lapsia voi juoksuttaa monen sadan kilsan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?

Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.

Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Kohta eli ehkä noin 20 vuoden kuluttua! Sitä ennen isovanhemmat on moneen kertaan ehtineet siivousavuksi, hoitamaan lapsia ja huolehtimaan harrastuskuljetuksista.

Isoäitini on 83v, kukaan ei juokse luonaan dementia-asioissa.

Meillä pitäisi juosta, mutta emme pysty. Lapset asuvat 300 km päässä vanhuksista ja onat työt ja perheet on hoidettava.

Vanhus kokee itsensä ihan fiksuksi, todellisuudessa päästä vippaa.

Meillä ei ole vanhempia näkynyt koskaan siivous- tai lavstenhoitoapuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?

Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.

Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.

Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?

Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.

Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.

Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.

Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja. 

Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.

- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361

"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."

Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.

On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Meillä ongelma piili tässä eli että anoppi on riidoissa kaikkien kanssa, eikä hänellä ei ole mitään muuta elämää, ei yhtään ystävää. Lisäksi asui lähellä. Yritin silti parhaani mukaan pitää hajurakoa enkä kertaakaan riidellyt hänen kanssaan, vaikka sain haukut milloin mistäkin, kun kyyditsin kauppaan ja lääkäriin. Vara-avaimilla kävi luvatta sisällä ja kun selvitettiin muuttoa hoivakotiin, löytyi sieltä meiltä kateissa olevia tavaroita. Sairaushan tuokin on tavallaan, mutta hermot on kovilla tuollaisen ihmisen kanssa. Ei ole dementiaa, se on tutkittu. Muuten vain mahdoton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Siinä ketjussa kylläkin oltiin vielä työelämääsä ja muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle eli arvelisin iän olleen n. 57-59v.

Ja se "kohta" voisi tarkoittaa vasta 30v päästä, niin kuin mummillani, joka muutti mummon mökkiinsä maalle 65v ja eli hyvin itsenäistä elämää 94v. ilman ulkopuolista apua, piti vielä suvun villasukissa ja matoissa yli 30v.

Ei nykyään pääse eläkkeelle noin nuorena! Siinä oltiin vähintään 64-vuotiaita.

Se sinun mummisi oli sinun mummisi. Ja olet nyt jankannut hänestä moneen kertaan.

Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa elää noin 80-vuotiaaksi.

Ja siinä kuudenkympin kieppeillä pitää katsoa se loppuelämän järjestely. Eikä niitä lapsia voi juoksuttaa monen sadan kilsan päähän.

Siinä ketjussa kyllä aloituksessa sanottiin "ollaan jäämässä muutaman vuoden päästä eläkkeelle"

Jos eläkkeelle päästään 63v ja 4kk, niitä muutama vuosi siihen tarkoittaa 3-5vuotta.

Ja tilastojen valossa, suurin osa eläkkeelle jäävistä on hyväkuntoisia, jotkut juoksevat jopa maratoneja.

Ja vähän ristiriitaista, jos kuusikymppisenä pitää vaurautua jo vanhuuteen ja odottamaan kuolemaa, kun suurin osa maailman päämiehistä, yritysjohtajista ja poliittisista päättäjistä on yli 75v.

Suomen presidenttikin on yli 75v ja useat yritysjohtajat Suomessa, samoin suurin osa yritysten hallituksen jäsenistä. Ja monessa maassa presidentti on jopa yli 85v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Siinä ketjussa kylläkin oltiin vielä työelämääsä ja muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle eli arvelisin iän olleen n. 57-59v.

Ja se "kohta" voisi tarkoittaa vasta 30v päästä, niin kuin mummillani, joka muutti mummon mökkiinsä maalle 65v ja eli hyvin itsenäistä elämää 94v. ilman ulkopuolista apua, piti vielä suvun villasukissa ja matoissa yli 30v.

Ei nykyään pääse eläkkeelle noin nuorena! Siinä oltiin vähintään 64-vuotiaita.

Se sinun mummisi oli sinun mummisi. Ja olet nyt jankannut hänestä moneen kertaan.

Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa elää noin 80-vuotiaaksi.

Ja siinä kuudenkympin kieppeillä pitää katsoa se loppuelämän järjestely. Eikä niitä lapsia voi juoksuttaa monen sadan kilsan päähän.

Siinä ketjussa kyllä aloituksessa sanottiin "ollaan jäämässä muutaman vuoden päästä eläkkeelle"

Jos eläkkeelle päästään 63v ja 4kk, niitä muutama vuosi siihen tarkoittaa 3-5vuotta.

Ja tilastojen valossa, suurin osa eläkkeelle jäävistä on hyväkuntoisia, jotkut juoksevat jopa maratoneja.

Ja vähän ristiriitaista, jos kuusikymppisenä pitää vaurautua jo vanhuuteen ja odottamaan kuolemaa, kun suurin osa maailman päämiehistä, yritysjohtajista ja poliittisista päättäjistä on yli 75v.

Suomen presidenttikin on yli 75v ja useat yritysjohtajat Suomessa, samoin suurin osa yritysten hallituksen jäsenistä. Ja monessa maassa presidentti on jopa yli 85v.

Eli sinusta 57-vuotias pääsee muutaman vuoden päästä eläkkeelle kun on 63 v 4kk vanha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaavan suuruinen riita, kahteen otteeseen hieroin sopua ja anoppi nälvi "jaa tarvitsette lapsenhoitoapua ja siksi yrität sopia". Mies sanoi olevansa kypsä äitiinsä ja sanoi että anoppi saa soittaa kun on valmis sopuun. Neljä vuotta jo mennyt ilman sopua, välillä mietin ollaanko vaan julmia mutta edes mieheni ei jaksa sitä negatiivisuutta ja energian imemistä.

Todennäköisesti myös anoppi on tyytyväinen tilanteeseen, koska hän sai koko oman elämänsä itselleen. Ei tarvitse siirtää omia menoja sivuun, kun miniä tarvitsee lapsille hoitajaa eikä tarvitse antaa mökkiä lainaan, koska "joka tapauksessa me tämä peritään, miksi ei jo nyt".

Monilla on omituinen kuvitelma siitä, että lapset ovat naisten koko elämä ja että pojan kielto "ei saa soittaa" olisi rangaistus. Ehei, se on vihdoinkin ääneen sanottu asia saada lopettaa lapsen elämästä vastaaminen. Napanuora on katkaistu, tervetuloa aikuisen naisen elämä! Ihanaa, että ei enää ole velvollisuuksia seuraaville sukupolville.

Uskon kyllä että joku osa anopeista pitävät yllä riitaa juuri tästä syystä.

Eivät uskalla tai kehtaa sanoa suoraan ja ystävällisesti etteivät halua hoitaa lapsenlapsia eivätkä välttämättä edes tavata kovin usein.

Se on vieläkin jotenkin häpeä ettei olekaan niiiiin kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Kyllä suurin ongelma on se että mummot tunkee liikaakin sinne lapsensa perheeseen eikä toisinpäin.

Miten ne mummot tunkevat teidän elämäänne, jos kummatkin elävät omaa elämäänsä, eivät ole toisistaan riippuvaisia, eivätkä käytä toista hyväksi, vaan alusta lähtien pidetään hajurako.

Ja suurin osa ei edes tapaa isovanhempia kovin usein, kuin silloin tällöinen ja luulisi molemminpuolin jaksavat pitää suut supussa sen vierailun aikana.

Itse kuvittelen, huonommat anoppi-miniä suhteet löytyvät sävarmasyi sieltä, missä molemmat osapuolet haluavat olla yhtä suurta perhettä ja ollaan toisistaan riippuvaisia. Niin kuin tuossa toisessa ketjussa, jossa odotetaan/vaaditaan isovanhempien muuttavan samalle paikkakunnalle, jotta lastenhoitoapu olisi helposti saatavilla ja jotkut hoidattavat lapsiaan jopa leikki-ikäisenä ja jättävät yökylään jopa useamman kerran kuukaudessa, pyydetään siivousapua, käyttävät isovanhempien mökkiä kuin omaansa, ollaan jopa taloudellisesti riippuvaisia jne. Ja näin omalla käytöksellään luodaan ilmapiiri, ettei perhe pärjää omin avuin, vaan isovanhempien apua tarvitaan.

Ja mitä useampi ihminen huolehtii ja auttaa perhettä tai hoitaa lapsia, niin silloin myös samalla luovuttaa päätösvaltaansa ja oikeuksia muille, myös isovanhemmille, eikä itse voi niistä yksin päättää. Ihan sama, kun viet lapsesi hoitoon päiväkotiin, niin samalla luovut monista oikeuksista ja päätösvallasta ja on sopeuduttava muiden ehtoihin. Ei se ole sen kummempi anopin kanssa.

Siinä ketjussa johon koko ajan viittaat ei vaadittu isovanhempia samalle paikkakunnalle hoitoavuksi vaan koska realistisesti tajuttiin että kohta siellä isovanhemmilla pitää juosta dementia-asioissa yms koko ajan. Ja se on helpompaa kun asuvat lähellä.

Siinä ketjussa kylläkin oltiin vielä työelämääsä ja muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle eli arvelisin iän olleen n. 57-59v.

Ja se "kohta" voisi tarkoittaa vasta 30v päästä, niin kuin mummillani, joka muutti mummon mökkiinsä maalle 65v ja eli hyvin itsenäistä elämää 94v. ilman ulkopuolista apua, piti vielä suvun villasukissa ja matoissa yli 30v.

Ei nykyään pääse eläkkeelle noin nuorena! Siinä oltiin vähintään 64-vuotiaita.

Se sinun mummisi oli sinun mummisi. Ja olet nyt jankannut hänestä moneen kertaan.

Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa elää noin 80-vuotiaaksi.

Ja siinä kuudenkympin kieppeillä pitää katsoa se loppuelämän järjestely. Eikä niitä lapsia voi juoksuttaa monen sadan kilsan päähän.

Siinä ketjussa kyllä aloituksessa sanottiin "ollaan jäämässä muutaman vuoden päästä eläkkeelle"

Jos eläkkeelle päästään 63v ja 4kk, niitä muutama vuosi siihen tarkoittaa 3-5vuotta.

Ja tilastojen valossa, suurin osa eläkkeelle jäävistä on hyväkuntoisia, jotkut juoksevat jopa maratoneja.

Ja vähän ristiriitaista, jos kuusikymppisenä pitää vaurautua jo vanhuuteen ja odottamaan kuolemaa, kun suurin osa maailman päämiehistä, yritysjohtajista ja poliittisista päättäjistä on yli 75v.

Suomen presidenttikin on yli 75v ja useat yritysjohtajat Suomessa, samoin suurin osa yritysten hallituksen jäsenistä. Ja monessa maassa presidentti on jopa yli 85v.

Kyllä heillä on ne vanhuuden asunnot hankittuina. Hoitoon varauduttu ja hankittu varat, joilla ostaa hoitopalveluja.