Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.
Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Eli nyt yhtäkkiä se mummo onkin hauras vanhus, kun äsken väitettiin että se on viraali nero jota ahneet lapset kaipaa lastenhoitoavuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."
Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.
On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.
Näinhän se suurimassa osassa perheitä onkin.
Ja miten ihmeestä mummo edes tietää jostakin valokuvauksesta tai miten lasta kasvatetaan, jos vanhemmat itse hoitavat ja kasvattavat lapsensa, eikä hoidata isovanhemmilla.
Näin ainakin meillä, vaikka kolme lasta, pienellä ikäerolla. Me käydään perheenä vierailulla mummolassa ja me itse päätämme mitä kerromme isovanhemmilla ja myös mitä vaatteita lapset käyttävät. Tilanne olisi tietenkin toinen, jos lapset olisi yökylässä tai isovanhemmat hoitaisivat lapsia.
En ymmärrä, miten nämä mummot tuppaavat elämääne, jos molemmat elävät omaa itsenäistä elämäänsä, eivätkä ole riippuvaisia toisistaan. Ja mikä ihmeen pakko on asua naapureina tai edes samalla paikkakunnalla.
Miksi ette laita rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."
Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.
On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.
Näinhän se suurimassa osassa perheitä onkin.
Ja miten ihmeestä mummo edes tietää jostakin valokuvauksesta tai miten lasta kasvatetaan, jos vanhemmat itse hoitavat ja kasvattavat lapsensa, eikä hoidata isovanhemmilla.Näin ainakin meillä, vaikka kolme lasta, pienellä ikäerolla. Me käydään perheenä vierailulla mummolassa ja me itse päätämme mitä kerromme isovanhemmilla ja myös mitä vaatteita lapset käyttävät. Tilanne olisi tietenkin toinen, jos lapset olisi yökylässä tai isovanhemmat hoitaisivat lapsia.
En ymmärrä, miten nämä mummot tuppaavat elämääne, jos molemmat elävät omaa itsenäistä elämäänsä, eivätkä ole riippuvaisia toisistaan. Ja mikä ihmeen pakko on asua naapureina tai edes samalla paikkakunnalla.
Miksi ette laita rajoja?
Rajattomilla on loputtomat keinonsa.
Eihän ongelmia olisi, jos näin ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."
Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.
On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.
Näinhän se suurimassa osassa perheitä onkin.
Ja miten ihmeestä mummo edes tietää jostakin valokuvauksesta tai miten lasta kasvatetaan, jos vanhemmat itse hoitavat ja kasvattavat lapsensa, eikä hoidata isovanhemmilla.Näin ainakin meillä, vaikka kolme lasta, pienellä ikäerolla. Me käydään perheenä vierailulla mummolassa ja me itse päätämme mitä kerromme isovanhemmilla ja myös mitä vaatteita lapset käyttävät. Tilanne olisi tietenkin toinen, jos lapset olisi yökylässä tai isovanhemmat hoitaisivat lapsia.
En ymmärrä, miten nämä mummot tuppaavat elämääne, jos molemmat elävät omaa itsenäistä elämäänsä, eivätkä ole riippuvaisia toisistaan. Ja mikä ihmeen pakko on asua naapureina tai edes samalla paikkakunnalla.
Miksi ette laita rajoja?
Meillä se rajaton muutti iholle. Kuuden minuutin päähän ja hänen bussinsa kulkee meidän talon ohi.
Mihin me nyt sitten tästä lähdetään? Kun tässä on lasten koulut ja kaverit jne. Ja mikä estää häntä seuraamasta taas perässä?
Ja mitenkö saa tietonsa? Viimeksi oli pannut serkkuni soittamaan, että onko me otettu punkkirokotteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."
Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.
On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.
Näinhän se suurimassa osassa perheitä onkin.
Ja miten ihmeestä mummo edes tietää jostakin valokuvauksesta tai miten lasta kasvatetaan, jos vanhemmat itse hoitavat ja kasvattavat lapsensa, eikä hoidata isovanhemmilla.Näin ainakin meillä, vaikka kolme lasta, pienellä ikäerolla. Me käydään perheenä vierailulla mummolassa ja me itse päätämme mitä kerromme isovanhemmilla ja myös mitä vaatteita lapset käyttävät. Tilanne olisi tietenkin toinen, jos lapset olisi yökylässä tai isovanhemmat hoitaisivat lapsia.
En ymmärrä, miten nämä mummot tuppaavat elämääne, jos molemmat elävät omaa itsenäistä elämäänsä, eivätkä ole riippuvaisia toisistaan. Ja mikä ihmeen pakko on asua naapureina tai edes samalla paikkakunnalla.
Miksi ette laita rajoja?
Meillä on tiukat rajat, ja anoppi ei tiedä tällaisia asioita. Mutta tämä tarkoittaa sitä, ettei tiedä oikeastaan sitten kukaan muukaan anopin puolen suvusta. Kun ei sitä oikein kehtaa sanoa, että meillä on valokuvaus perjantaina, mutta ethän kerro anopille. Hullun maine siitä tulisi.
Niin että rajojen hinta on valitettavasti se, että se kaventaa sitä omaa lähipiiriä väkisinkin. On kohtuuton vaatimus että anopin omat sisarukset tai tyttäret ymmärtäisivät asian enemmän meidän kannalta kuin anopin kannalta, varsinkin kun ovat tottuneet kannattelemaan häntä kaikessa kuin lasta. Ymmärrän tämän, mutta itse en lähde samaan. Ei ole lapsiperheellä voimavaroja elää ja hengittää yhden perheen ulkopuolisen tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus, millaisia perheitä teillä on.
Oletteko kaikki jotenkin syrjäytyneitä tai mt-ongelmaisia, sukuineen päivineen?
Normaalit ja fiksut ihmiset eivät noin käyttäydy, mutta luuserit käyttäytyy.
No, meillä kyseessä akateeminen suku, lääkäreitä jne. Eipä se pelasta perhehelvetiltä. Alkoholia ei käytetä, vaan muuten kiusataan, kritisoidaan ja puhutaan pahaa selän takana. Anoppi laittaa välit poikki milloin mistäkin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."
Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.
On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.
Näinhän se suurimassa osassa perheitä onkin.
Ja miten ihmeestä mummo edes tietää jostakin valokuvauksesta tai miten lasta kasvatetaan, jos vanhemmat itse hoitavat ja kasvattavat lapsensa, eikä hoidata isovanhemmilla.Näin ainakin meillä, vaikka kolme lasta, pienellä ikäerolla. Me käydään perheenä vierailulla mummolassa ja me itse päätämme mitä kerromme isovanhemmilla ja myös mitä vaatteita lapset käyttävät. Tilanne olisi tietenkin toinen, jos lapset olisi yökylässä tai isovanhemmat hoitaisivat lapsia.
En ymmärrä, miten nämä mummot tuppaavat elämääne, jos molemmat elävät omaa itsenäistä elämäänsä, eivätkä ole riippuvaisia toisistaan. Ja mikä ihmeen pakko on asua naapureina tai edes samalla paikkakunnalla.
Miksi ette laita rajoja?
Meillä on tiukat rajat, ja anoppi ei tiedä tällaisia asioita. Mutta tämä tarkoittaa sitä, ettei tiedä oikeastaan sitten kukaan muukaan anopin puolen suvusta. Kun ei sitä oikein kehtaa sanoa, että meillä on valokuvaus perjantaina, mutta ethän kerro anopille. Hullun maine siitä tulisi.
Niin että rajojen hinta on valitettavasti se, että se kaventaa sitä omaa lähipiiriä väkisinkin. On kohtuuton vaatimus että anopin omat sisarukset tai tyttäret ymmärtäisivät asian enemmän meidän kannalta kuin anopin kannalta, varsinkin kun ovat tottuneet kannattelemaan häntä kaikessa kuin lasta. Ymmärrän tämän, mutta itse en lähde samaan. Ei ole lapsiperheellä voimavaroja elää ja hengittää yhden perheen ulkopuolisen tarpeiden mukaan.
Me emme voi olla missään tekemisissä yhdenkään sukulaiseni kanssa, koska häirikkö urkkii kaiken ja suoltaa koko ajan omia herjojaan meistä muille. Ja ihmiset uskoo. Se on käsittämätöntä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Onpa erikoista kokemusta sulla. Tulin äidiksi 28-vuotiaana, jolloin lapsen molemmat isoäidit olivat alle 60-vuotiaita (55 ja 52).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei "tehdä", vaan lapsia SAADAAN. Suomessa vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
- https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
"Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista."
Suomessa isovanhemmilla ei ole lakisääteistä lapsen hoito- ja kasvatusvastuuta. Isovanhempien on turha kitistä ja valittaa, että he "joutuvat" hoitamaan lapsenlapsiaan. Lastenlasten hoitamiseen ei ole mitään velvoitetta ja hoitamisesta voi kieltäytyä sanomalla EI. Lastenhoito ja lastenkasvatus on äidin ja isän tehtävä, ei isovanhempien tehtävä. Isovanhemmalla on vastuu lapsenlapsen hoidosta ja kasvatuksesta vain, jos käräjäoikeus on määrännyt huoltajuuden isovanhemmille.
On lapsiperheitä, jotka hoidattavat lapsiaan isovanhemmilla 24/7. Lapset kuskataan mummolaan joko päivähoitoon ja/tai lapsia hoidatetaan mummoloissa viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun loma-aikoina. Jos äiti ja isä siirtävät vastuun lapsistaan isovanhemmille, vanhemmuus on pahasti pielessä! On lapsiperheitä, jotka saavat isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa ja lapset eivät ole mummoloissa hoidossa tai yökylässä. On lapsiperheitä, joitten isovanhemmat ovat jo kuolleet tai he ovat iäkkäitä ja sairaita. Lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Isovanhempien läsnäolo perheessä ei siis ole edellytys lapsen tasapainoisen kasvuun ja kehitykseen.
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.
Näinhän se suurimassa osassa perheitä onkin.
Ja miten ihmeestä mummo edes tietää jostakin valokuvauksesta tai miten lasta kasvatetaan, jos vanhemmat itse hoitavat ja kasvattavat lapsensa, eikä hoidata isovanhemmilla.Näin ainakin meillä, vaikka kolme lasta, pienellä ikäerolla. Me käydään perheenä vierailulla mummolassa ja me itse päätämme mitä kerromme isovanhemmilla ja myös mitä vaatteita lapset käyttävät. Tilanne olisi tietenkin toinen, jos lapset olisi yökylässä tai isovanhemmat hoitaisivat lapsia.
En ymmärrä, miten nämä mummot tuppaavat elämääne, jos molemmat elävät omaa itsenäistä elämäänsä, eivätkä ole riippuvaisia toisistaan. Ja mikä ihmeen pakko on asua naapureina tai edes samalla paikkakunnalla.
Miksi ette laita rajoja?
Et taida ymmärtää millainen rajaton ihminen on enkä ihmettele, koska eihän sellaisia ihan joka oksalla istu. Tällainen ihminen ei kertakaikkiaan jätä rauhaan ja valitettavasti et voi määrätä missä anoppi asuu, vaikkei ihan niin paha tapaus olisikaan. Meidän tapauksessamme asui mieheni omistamassa asunnossa elinikäisellä asumisoikeudella ja kuluista ja vahingoista vastasimme me. Tuollaista syytinkisopimusta ei pysty purkamaan edes rahalla ja kulut myös sitoivat yhteen niin, että jonkinlaisia välejä oli pakko pitää suurista vaikeuksista huolimatta. Syytinkisopimus pysyy, vaikka asunnon möisi eli kukaan tuskin ostaa asuntoa, missä joku muu asuu ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen, joka on nuori ja elämänsä parhaassa kunnossa, alentuu ja lähtee mukaan riidan haastamiseen vanhan anoppinsa kanssa ja hakee vielä täältä lohdutusta?
Ihan sama kuin alkaisi riidellä 5v tai teini-ikäisen kanssa, jonka aivojen toiminta on vasta kehittymässä, kun vastaavasti anoppi-ikäisten aivotoiminta ja lohkot ovat rappeutumassa ja vointi heikkenee ja lääketiett. rappeutuminen alkaa jo 50v.
Millä lailla se VANHA ANOPPI yhtäkkiä muuttuu lapseksi ja miten se muka on VANHA? Yleensä pienten lasten isoäidit on korkeintaan kuusikymppisiä. Ja juurihan täällä on kerrottu että ysikymppisetkin on terästä.
Onko sinulla joku ikäkriisi? Vai miten tuntuu niin kovin omituiselle, että ikä ei tule yksin.
Koeta nyt päättää onko se mäntti mummu viisikymppinen hauras, heikko ja lapsenomainen vaiko vahva tumpunkutoja.
Harvoin mänttinä mummona ollaan jo 50v.
No ehkä tietyissä piireissä, kun taustalla on teiniraskaus tai uskonnoliset syyt. Eikä ihme, jos mäntti mummon apua tarvitaan, kun itsekin on vielä kehitykseltään murtosikäisen tasolla.Yleensä mummot ovat yli 70v kun molemmat ovat opiskelleet ja ollaan oltu työelämässä ja hankittu asunto, jonka jälkeen lapset ovat vasta hankittu ja mummot kuuluvat jo siihen sukupolveen, jolloin ehkäisy oli keksitty.
En tunne yhtäkään 50v mummoa, en edes 60v vaan kaikki ovat yli 70v.
Onpa erikoista kokemusta sulla. Tulin äidiksi 28-vuotiaana, jolloin lapsen molemmat isoäidit olivat alle 60-vuotiaita (55 ja 52).
Jos mummot ovat yli 70-vuotiaita, niin joko hän on saanut omat lapsensa todella myöhään tai lapset ovat saaneet lapsia iäkkäinä. Oma äitini oli minut saadessaan 26 ja sain lapsen 28v eli oli 54 isoäidiksi tullessaan. Jos tuosta lasketaan pikkulapsiaika noin 10 vuotta niin se loppuu juuri isoäidin eläkeiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan ensisynnyttäjät ja synnyttäjät ovat iäkkäämpiä kuin ennen. Suomessa naisten ikä oli vuonna 2019 ensimmäisen lapsen syntyessä keskimäärin 29,6 vuotta. Myös isovanhemmaksi tullaan entistä iäkkäämpänä. Monet lapsiperheet asuvat myös kaukana sukulaisistaan. Nykyaikana harvalla lapsiperheellä on naapurissa tai samalla paikkakunnalla asuvat, nuoret ja hyväkuntoiset isoäidit ja isoisä.
Olen kotiäiti ja meillä ei ole ollut tarvetta lastenhoitoavulle. Jos tarvitsisimme lastenhoitajaa, niin en antaisi lapsia hoitoon iäkkäille (yli 70-vuotiaille) ja monisairaille isovanhemmille. Lapsilla pitää olla jaksava, luotettava ja turvallinen hoitaja. Esimerkiksi uimataidottomia lapsia ei voi päästää isovanhempien kanssa uimarannalle. Iäkkäät ihmiset eivät osaa valvoa uimataidotonta lasta oikein. En anna lapsia isovanhempien auton kyytiin, koska en pidä isoisää turvallisena autonkuljettajana. Isoäiti ei onneksi aja autolla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ensisynnyttäjät ja synnyttäjät ovat iäkkäämpiä kuin ennen. Suomessa naisten ikä oli vuonna 2019 ensimmäisen lapsen syntyessä keskimäärin 29,6 vuotta. Myös isovanhemmaksi tullaan entistä iäkkäämpänä. Monet lapsiperheet asuvat myös kaukana sukulaisistaan. Nykyaikana harvalla lapsiperheellä on naapurissa tai samalla paikkakunnalla asuvat, nuoret ja hyväkuntoiset isoäidit ja isoisä.
Olen kotiäiti ja meillä ei ole ollut tarvetta lastenhoitoavulle. Jos tarvitsisimme lastenhoitajaa, niin en antaisi lapsia hoitoon iäkkäille (yli 70-vuotiaille) ja monisairaille isovanhemmille. Lapsilla pitää olla jaksava, luotettava ja turvallinen hoitaja. Esimerkiksi uimataidottomia lapsia ei voi päästää isovanhempien kanssa uimarannalle. Iäkkäät ihmiset eivät osaa valvoa uimataidotonta lasta oikein. En anna lapsia isovanhempien auton kyytiin, koska en pidä isoisää turvallisena autonkuljettajana. Isoäiti ei onneksi aja autolla.
Tuo edeltävä kirjoittaja kuitenkin väitti, että jos mummo on viisikymppinen, niin lapset ovat teiniäitejä. Minä olen 53 ja tyttäreni on 26 ja lapsenlapsi on tulossa toivottavasti ihan lähivuosina. Jos tytär saa lapsen kolmekymppisenä, olen silloinkin alle 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ensisynnyttäjät ja synnyttäjät ovat iäkkäämpiä kuin ennen. Suomessa naisten ikä oli vuonna 2019 ensimmäisen lapsen syntyessä keskimäärin 29,6 vuotta. Myös isovanhemmaksi tullaan entistä iäkkäämpänä. Monet lapsiperheet asuvat myös kaukana sukulaisistaan. Nykyaikana harvalla lapsiperheellä on naapurissa tai samalla paikkakunnalla asuvat, nuoret ja hyväkuntoiset isoäidit ja isoisä.
Olen kotiäiti ja meillä ei ole ollut tarvetta lastenhoitoavulle. Jos tarvitsisimme lastenhoitajaa, niin en antaisi lapsia hoitoon iäkkäille (yli 70-vuotiaille) ja monisairaille isovanhemmille. Lapsilla pitää olla jaksava, luotettava ja turvallinen hoitaja. Esimerkiksi uimataidottomia lapsia ei voi päästää isovanhempien kanssa uimarannalle. Iäkkäät ihmiset eivät osaa valvoa uimataidotonta lasta oikein. En anna lapsia isovanhempien auton kyytiin, koska en pidä isoisää turvallisena autonkuljettajana. Isoäiti ei onneksi aja autolla.
Tuo edeltävä kirjoittaja kuitenkin väitti, että jos mummo on viisikymppinen, niin lapset ovat teiniäitejä. Minä olen 53 ja tyttäreni on 26 ja lapsenlapsi on tulossa toivottavasti ihan lähivuosina. Jos tytär saa lapsen kolmekymppisenä, olen silloinkin alle 60.
Tietysti sekin mahdollista, että kirjoittajan mielestä alle kolmekymppiset ovat teinejä :) Nykyisillä ja 25 vuotta aiemmilla keskimääräisellä synnytysiällä (25 vuodessa keskimääräinen synnytysikä on noussut noin 2,5 vuodella) teiniäitien mummot ovat nelikymppisiä, eivät viisikymppisiä. Yli seitsemänkymppiset ovat nuorten aikuisten mummoja, eivät pikkulasten mummoja, jos keskimääräisyyksiä tarkastellaan.
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi/miniä asettelu herättää jo vanhastaan negatiivisia tunteita. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensin vieraita toisilleen ja joista sitten tulee sukulaisia. Se ei merkitse automaattisesti suurta sympatiaa toista kohtaan, vaan sitä, että asennoidutaan tulemaan ihmismäisesti toimeen keskenään. Vanhemmalla osapuolella on aikuinen lapsi, joka elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa. Se hänen on opittava hyväksymään. Nuoremmalla osapuolella on mahdollisesti pieniä lapsia, jotka ovat samalla vanhemman ikäpolven lapsenlapsia. Lapsen kannalta myös isovanhemmat ovat lähisukulaisia. Kaikille koituu eduksi, jos aikuiset, sekä vanhat että nuoret, kykenevät elämään omaa elämäänsä ja antamaan toisten elää omaa elämäänsä. Silloin tuollainen turha rooleihin jämähtäminen katoaa. Olin itse kerran lapsi ja lapsenlapsi, nyt olen äiti ja miniä ja joskus ehkä tulen olemaan isoäiti ja anoppi, mutta lähinnä olen ihminen ja yritän nähdä ihmisen toisessakin ihmisessä.
Kaikille sädekehän jakajille vielä: ei tarvitse vaivautua!
Mihin tää luento liittyy??
Aika olennaisesti palstan aiheeseen.
Ei liity mitenkään tähän ketjuun. Kai nyt ääliökin tajuaa, että miten ihminen vanhenee ja päläpälä. Ja kaikki tietää miten asioiden pitäisi toimia. Ei sitä varten tarvitse jonkun hitaalla käyvän tulla paasaamaan.
Joskus kannattaa käydä vähän hitaammalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Tuollainen asioiden ohi meneminen ja turha aggressiivisuus ovat juuri syynä moniin tilainteisiin, joista tällä palstalla puhutaan.
Alue: Aihe vapaa
Aivan.
Eli kun se mummo muistaa tämän, eikä ala sekaantua esim lasten pukemisiin, valokuviin, kasvatukseen tms jotka on selkeästi huoltajien asioita, kaikki on hyvin.