Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään, kuinka 40-60 -luvuilla syntyneiden femakkkoämmien ilkeys ja itsekkyys tuhoaa Suomen syntyvyyttä.
Ton ikäset naiset EI OLE feministejä. Ton ikäiset naiset on sovinisteja - oma 50-luvulla syntynyt äitinikin on sitä mieltä että naisista ei ole mihinkään ja vain miehet osaa tehdä päätöksiä. Paheksui suunnattomasti kun olen johtaja insinöörifirmassa ja alaisenani on miehiä - ”luonnotonta!” -sanoi äitini. :)
Olen syntynyt 50-luvulla, pomona miesvaltaisen alan firmassa. Kukaan ei kyseenalaistanut päätöksenteko-oikeuttani tai päätöksiäni ennen kuin firmaan tuli 80-luvulla syntyneitä naisia töihin. Heidän mielestään on ällöttävää, että pomo on nainen, puhuvat minusta keulakuvana ja kyseenalaistavat osaamiseni (jota on muuten päivitetty moneen kertaa viimeisen 30 vuoden aikana).
Siskoni johta metsäalan yritystä, 60-luvun alussa syntyneenä hän ei enää ole sovinisti?
Jotenkin hauskaa seurata, miten 25-35 v ikäiset naiset kuvittelevat edellisen sukupolven naisten eläneen 30-lukua 70-luvun sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mikä se on tämä lasten oikeus isovanhempiin? Voinko ilmoittaa miniälle, että otan lapsen meille viikonlopuksi, koska on tämä oikeus olemassa ja nyt sitä käytetään?
Vai onko tämä taas niitä oikeuksia, joita on olemassa vain miniän niin päättäessä.Et sinä voi toisen lapsista päättää. Huoltaja päättää lapsistaan.
Ai lapsella ei siis olekaan oikeutta isovanhempiin, vaikka tuossa sarkastisesti väitettiin, että mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Jos lapsella ei ole oikeutta isovanhempiin, niin antakaa niiden isovanhempien elää omaa elämäänsä onnellisina ja vailla vastuuta lapsenlapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mikä se on tämä lasten oikeus isovanhempiin? Voinko ilmoittaa miniälle, että otan lapsen meille viikonlopuksi, koska on tämä oikeus olemassa ja nyt sitä käytetään?
Vai onko tämä taas niitä oikeuksia, joita on olemassa vain miniän niin päättäessä.Et sinä voi toisen lapsista päättää. Huoltaja päättää lapsistaan.
Ai lapsella ei siis olekaan oikeutta isovanhempiin, vaikka tuossa sarkastisesti väitettiin, että mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Jos lapsella ei ole oikeutta isovanhempiin, niin antakaa niiden isovanhempien elää omaa elämäänsä onnellisina ja vailla vastuuta lapsenlapsista.
Se että sinä huitelet rajoitta toisen perheessä ei ole lapsen oikeuksien toteuttamista.
Eikä se lapsen oikeus tarkoita sitä että alat kantaa jotain ihme vastuuta ka käyttämään valtaa.
Sinun tehtäväsi on olla asiallinen aikuinen. Jos tää on ylivoimaista, niin sitten huoltaja sel kyllä huomaa.
Mikä olikaan ap. pointti?
Jos anoppi on ollut sekopää vuosia, niin luulisi ap. olevan hyvänä ja vastuulisena äitinä hyvillään, kun anoppi ei ole tyrkyttämässä seuraansa ja antamalla huonoja vaikutteita ap. lapsille ja miehelle, kun katkaisi yhteydenpidon.
Ehkä anoppi ymmärtää huonon minä-kuvansa ja vaikutuksen sinun ja poikansa perheelle ja "sekopäällä" riittää kuitenkin sen verran älyä, että pysyy poissa perheestäsi.
Mikä ongelma Ap? Eikö anoppisi toimi juuri toivomallasi tavalla?
Et kait anna lastasi ja miestäsi sekopään anopin vaikutuksille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaampa että tarinat ovat oikeasti erilaisia kuin täällä kerrotaan. Tämä on sellainen palsta, jossa voi kiillottaa mukavasti omaa sädekehäänsä, ja olla uhri joka tilanteessa.
Vähän säälittää täällä kokoontuvat mt-ongelmaiset, mutta on hyvä oppia, miten häiriintyneitä ihmisiä normaalien joukossa kulkee.
Ylimielisyydestä huomaaettä olet hyvän perheen lapsi eikä mitään kokemusta luonnevikaisista.
Ei luonnevikaisen tai vaikean vanhemman uhri ole mikään mt-ongelmainen. Minäkin olen hyvässä työssä oleva hyvätuloinen akateeminen. Ja silti vanhempani ovat erittäin häiriintyneet ja julmat lastensa rääkkääjät, niin henkisellä kuin fyysisellä väkivallalla - JA vielä aikuisiälläkin tämä jatkuu.
Ei noille voi mitään, ei auta keskustelu, oma aikuismainen ote, ei lempeys tai armo. Tuhoava ihminen vaan jatkaa ja jatkaa tuhoamistaan, ja siksi ainoa tapa pitää oma mielenterveys ja ylipäätään terveys ja henki on se että ei vaan ole väleissä.
Asioiden selvittelyssäkin voi lähteä henki. Kerran olen yrittänyt selvitellä ja tulla sovintoa tekemään asiassa jossa vanhempi perseili ja törkeili ensin. No tämä sovintoyritys johti siihen että minua kuristettiin kurkusta.Ette selkeästi ymmärrä että suomessa on todella paljon aivan uskomattoman hirveitä, vaikeita ja vaarallisia ihmisiä - myös isovanhempina. Kun normaalisti 5% väestöstä on persoonallisuushäiriöisiä(narsismi, psykopatia, sosiopatia) niin suurista ikäluokista määrä on jop 10-15%. Eli kun laitat sata isovanhempaa riviin on yli 10 näistä luonnevikaisia. Ei tämä ole niin harvinaista ollenkaan.
Syy miksi luullaan että tämä on vain jonkun pienen marginaalin ongelma on se, että koko asia on TABU. Aina kun uskotellaan että isovanhemmat on rakastavia. Eivät todellakaan ole!
Tuon tekstin voisi kääntää koskemaan myös miniöitä.
Idari. Et taida ymmärtää lukemaasi. Kuvailtiin luonnevikaisia ihmisiä. Niitä on 5-15% ihmisistä. Ja sun mielestä siis kaikki miniät on niitä. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käännetty koko suku valheilla meitä vastaan. Kun sanoin että tämä on minun kotini, minun lapseni ja minä määrään täällä. Ei jyrämäinen siskoni.
Meillä taas appivanhemmat yrittää kasvattaa lapsemme! Olen sanonut, että pitää soittaa äidilleni, että mitä mieltä hän on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käännetty koko suku valheilla meitä vastaan. Kun sanoin että tämä on minun kotini, minun lapseni ja minä määrään täällä. Ei jyrämäinen siskoni.
Meillä taas appivanhemmat yrittää kasvattaa lapsemme! Olen sanonut, että pitää soittaa äidilleni, että mitä mieltä hän on...
Mun siskoni soittelee veljeni vaimon äidille ja minun mieheni äidille aina kun ei saa tahtoaan läpi veljen pojan tai mun tyttären kasvatusasioissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista.
Olisi hyvä, jos joku ymmärtäisi pyytää anteeksi ja edetä.
Ikävä tilanne.
Sinä nyt saat riidan aikaan vaikka harjanvarren kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisesti on vain hyvä asia, jos välit ilkeään anoppiin ja appiukkoon menevät poikki. Silloin heidän kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Jos anoppi ja appiukko pilaa päiväsi, parisuhteesi, lastenhoidon, lastenkasvatuksen ja perheesi ilmapiirin, niin sellaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Joillakin ihmisillä voi olla kohteliaita ja ystävällisiä anoppeja ja appiukkoja, jotka eivät määräile, puutu ja sekaannu asioihin. Se on kuitenkin melko harvinaista. Yleensä anoppi on vi##umainen ihminen ja appiukko on vi##umainen ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Tavallisesti on vain hyvä asia, jos välit ilkeään anoppiin ja appiukkoon menevät poikki. Silloin heidän kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Jos anoppi ja appiukko pilaa päiväsi, parisuhteesi, lastenhoidon, lastenkasvatuksen ja perheesi ilmapiirin, niin sellaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Joillakin ihmisillä voi olla kohteliaita ja ystävällisiä anoppeja ja appiukkoja, jotka eivät määräile, puutu ja sekaannu asioihin. Se on kuitenkin melko harvinaista. Yleensä anoppi on vi##umainen ihminen ja appiukko on vi##umainen ihminen!
Hyvin usein on. Silti yleensä voisivat lapsille laittaa syntymäpäivä- ja joulukortit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa! Katotaampa anoppiasiaa sitten kun olette itse anoppeja. Muistakaa olla hajuttomia, mauttomia ja näyttömiä anoppeja. Ja antakaa niitten miniöitten ja poikien tehdä ne kaikki virheensä ihan rauhassa, puret vaan hammasta ja olet hyvä anoppi. Kyllä he siitä viisastuvat, mutta siihen menee parikymmentä vuotta. Saatat olla ite jo mullan alla. Mutta muista olla puuttumatta ja tarttumatta.
On sellaisia anoppeja ja äitejä, että aikuiset lapset kiertävät heidät kaukaa. Edes samaan suvun sukuhautaan ei aikanaan haluta, vaikka tilaa olisi.
Ole onnellinen siitä, ettei anoppi ole osa perheenne elämää ja että miehesi on puolellasi. Jos kerran yhteiselo ei suju, on parempi olla erillään. Ja koska anoppi itse ei yhteydenpitoa halua, niin ei tarvitse edes lasten takia yhteyttä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riidat sovitaan. Aloitteen tekee aina joku.
Koskaan en ole sipinut riitojani. Olen ylpeä siitä, etten ole koskaan pyytänyt anteeksi. Haistattaisin pitkät vit. Tut anopille ap:n tapauksessa. Myös esim. auton renkaat voi käydä puhkomassa yöllä.
Emme pyydä appivanhemmilta apua mihinkään. Hoidamme itse lapset ja teemme kotityöt. Appivanhemmat käyvät muutaman kerran vuodessa kylässä, eivät osallistu mihinkään. Tämä malli on toiminut hyvin. Jos lapsen vanhemmat pyytävät isovanhemmilta lastenhoitoapua, lasten kuljettamista päivähoitoon, kouluun ja harrastuksiin, apua kotitöihin tai rahaa, niin he ovat riippuvaisia isovanhempien avusta. Lapsiperheen kannattaa opetella pärjäämään itse ja hankkimaan muita tukiverkkoja. Jos on sisaruksia ja hyvät välit sisaruksiin, apua voi pyytää heiltä. Apua voi pyytää ystäviltä, luotettavilta lapsiperheitten vanhemmilta, lasten kummeilta tai hyviltä naapureilta. Vertaistuki samassa elämäntilanteessa olevien kanssa on tärkeää.
Kaikka riitoja ei voi aina sopia. Kun toinen osapuoli on epärehellinen, valehtelee, käyttää ihmisiä henkisesti ja taloudellisesti hyväkseen (varastaa ja kavaltaa rahaa, tekee petoksia), on päihdeongelmainen tai väkivaltainen kasvattaja, niin on parempi olla sopimatta riitoja. Laita välit vaan poikki niin ei tarvitse olla tekemisissä. Toimii!
Ap:n tilanne kuulostaa siltä, ettei kannata hirveästi surra, ettei olla tekemisissä. Anoppi ei osaa olla omalla puolella rajaa niin kuin pitäisi.
Tällä sivulla viestissä oli maininta siitä, että lapset saisivat rahaa ja lastenhoitoapua isovanhemmilta. Se on huono asia, jos sillä perustellaan puuttumista asioihin, jotka eivät isovanhemmille kuulu. Emme ole pyytäneet rahaa eikä lastenhoitoapua, emmekä oikeastaan ole tarvinneetkaan, koska olin kotiäiti. Anopilta emme ole pyytäneet mitään siksi, että hänen kanssaan on ollut ongelmia jo alusta asti. Omat vanhemmat taas asuivat kaukana, joten ihan olemme oman perheen kesken viihtyneet hyvin ja tavanneet isovanhempia kuten muitakin sukulaisia harvakseltaan.
Kun ei ole liian läheisissä tekemisissä sukulaisten kanssa, niin välttyy monilta ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Emme pyydä appivanhemmilta apua mihinkään. Hoidamme itse lapset ja teemme kotityöt. Appivanhemmat käyvät muutaman kerran vuodessa kylässä, eivät osallistu mihinkään. Tämä malli on toiminut hyvin. Jos lapsen vanhemmat pyytävät isovanhemmilta lastenhoitoapua, lasten kuljettamista päivähoitoon, kouluun ja harrastuksiin, apua kotitöihin tai rahaa, niin he ovat riippuvaisia isovanhempien avusta. Lapsiperheen kannattaa opetella pärjäämään itse ja hankkimaan muita tukiverkkoja. Jos on sisaruksia ja hyvät välit sisaruksiin, apua voi pyytää heiltä. Apua voi pyytää ystäviltä, luotettavilta lapsiperheitten vanhemmilta, lasten kummeilta tai hyviltä naapureilta. Vertaistuki samassa elämäntilanteessa olevien kanssa on tärkeää.
Kaikka riitoja ei voi aina sopia. Kun toinen osapuoli on epärehellinen, valehtelee, käyttää ihmisiä henkisesti ja taloudellisesti hyväkseen (varastaa ja kavaltaa rahaa, tekee petoksia), on päihdeongelmainen tai väkivaltainen kasvattaja, niin on parempi olla sopimatta riitoja. Laita välit vaan poikki niin ei tarvitse olla tekemisissä. Toimii!
Tämä sinun erinomaisuutesi ei liity ketjuun mitenkään.
Rajaton tunkee sitä "apuaan" vaikka lapsiperhe olisi miten itsenäinen. Jo aloituksessa se selvisi. Jos osaisit lukea.
Ei nyt suorastaan olla riidelty, minä vaan enää jaksanut kuunnella miten minussa on kaikki pielessä. On väärä työ, lapseni kasvatan väärin ja kaikista pahin on minun lemmikit, koirat. Itsetuntoni on tosi huono ja se ainainen mollaaminen vaikutti niin että masennuin. Joka kerta kun käytiin appivanhempien luona oli oloni tosi huono sen jälkeen. Kyllä se vaikuttaa kun huomaa ettei vaan kerta kaikkiaan kelpaa sellaisena kuin on.
Enää en käy siellä, he eivät koskaan käyneetkään meillä joten en näe heitä enää. Mies ja lapset käy siellä joskus. Alkuun tunsin huonoa omaatuntoa kun en enää patistanut miestä sinne kyläilemään mutta totesin että ei ole minun tehtäväni huolehtia miehen väleistä hänen omiin sukulaisiinsa. Kumpikin huolehtikoot omistaan. Appivanhempia ei tunnu lapsenlapset kiinnostavan, minun äiti on usein yhteydessä ja käy meillä vaikka asuu toisella puolen Suomea. Hän ei hauku miestäni, siinä on se ero miksi mieheni ja äitini tulevat toimeen.
Olisin halunnut pitää hyvät välit miehen vanhempiin, mutta joku raja siinä arvostelussakin. Olen voinut paljon paremmin kun kukaan ei hauku päin naamaa joka asiaa mitä teen tai olen.
Minulla on oma lapsuudenperhe tuollainen mollaava. Aina kun olen puhunut veljeni kanssa, olen monta päivää henkisesti ruhjeilla. Koko ajan jotain nälvintää tyyliin "minulla on sihteeri jolla on sama yliopistotutkinto kuin sinulla, sinä näytit olevan niin omillasi kun olit ruokakaupassa töissä - siis eka työpaikkani ennen kuin menin opiskelemaan... Siinä vaiheessa lopetin koko yhteydenpidon, kun tuo puhetyyli alkoikin kohdistua lapsiini. Meinasin oksentaa kun kuuntelin sitä tylytystä jolla 14-vuotiasta mollattiin liian hyvästä koulumenestyksestä.
Ja samainen veli jaksaa valittaa, miten häntä ei kotona kannustettu.
Tässä ketjussa on paljon kokemuksia siitä, ettei anopilta nimenomaan voi pyytää apua mihinkään eikä edes lapsia jättää valvomatta hänen huomaansa. Näin meilläkin. Rahavirratkin ovat olleet täysin toiseen suuntaan ja ovat edelleen. Hyvin vastentahtoisesti mieheni hoitaa hänen asioitaan, koska ei itse kykene.