Lue keskustelun säännöt.
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Miksi se toisten lasten kastamattomuus voisi heille olla tärkeää?
Voihan tuo kastamattomuus olla iso asia, jos appivanhemmat ovat uskonnollisia. Toki se on vain vanhempien päätettävissä, mutta asiasta olisi pitänyt keskustella perusteellisesti etukäteen.
Siis aikuisten ihmisten pitäis kysyä lupa omien lastensa kastamattomuuteen toisen vanhemmilta? Aikusten oikeesti? Jos itse eroaa kirkosta aikuisena, niin pitääkö siihenkin kysyä lupa?
No mitäs luulet, kun ketjusta löytyy sellainenkin mielipide, jossa lasten pitäisi pukeutua isovanhempien määräämiin vaatteisiin.
Jos käsitys isovanhemmuudesta on vinksahtanut, niin se on. Eihän sille mitään voi. On aivan ymmärrettävää, että näillä isovanhemmilla ei ole sijaa lasten elämässä, elleivät tule järkiinsä. Viimeistään teini-iässä lapsenlapset itse katkaisevat välit tuolla tavoin käyttäytyviin isovanhempiin.
Meillä kävi juuri näin. Siedettiin ja siedettiin, mutta esikoisella napsahti kertakyläilyllä välit poikki.
Arvatkaa vaan kenen vika se sitten oli - vaikken ollut itse siellä edes paikalla.
Tuttua hommaa. Minäkin miniänä olen aina ollut syypää ihan kaikkeen. Vaikka mies tekisi itse virheitä ja lapsetkin on omia yksilöitään, niin vika on lopulta minussa, koska kuulemma seura tekee kaltaisekseen. Minä siis olen pilannut ja saastuttanut koko perheen.
Näillä tunnelmilla onkin sitten hyvä elää jos antaisi niille vallan. Onneksi kaikkea sontaa ei tarvitse ottaa itseensä.
Tuttua täälläkin. Mies petti, minun syynihän se oli. Mitäs makasin sairaalassa enkä ollut huolehtimassa anopin rakkaan pojan henkisistä ja fyysisistä tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Taas nähdään, kuinka 40-60 -luvuilla syntyneiden femakkkoämmien ilkeys ja itsekkyys tuhoaa Suomen syntyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään, kuinka 40-60 -luvuilla syntyneiden femakkkoämmien ilkeys ja itsekkyys tuhoaa Suomen syntyvyyttä.
Ton ikäset naiset EI OLE feministejä. Ton ikäiset naiset on sovinisteja - oma 50-luvulla syntynyt äitinikin on sitä mieltä että naisista ei ole mihinkään ja vain miehet osaa tehdä päätöksiä. Paheksui suunnattomasti kun olen johtaja insinöörifirmassa ja alaisenani on miehiä - ”luonnotonta!” -sanoi äitini. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Molemmissa on vikaa mutta ap voi vaikuttaa vain omaan käytökseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ymmärrän niin aloittajaa!! Meille kun syntyi esikoinen, poikalapsi, niin hän sai ristiäisissä päälleen suvussa pitkään kulkeneen kastemekon. Anoppi oli kovasti toivonut meille tyttölasta ja olikin kovin pettynyt kun saimmekin pojan, miehen veljellä kun jo oli kaksi poikaa. Hän sitten osti pojallemme vaaleanpunaisen juhlamekon, jonka rinnuksissa iso rusetti, joka olisi pitänyt pukea vauvalle päälle kastejuhlaan. Suuttui silmittömästi kun emme tähän suostuneet. Hänen mielestään vaan halusimme olla ilkeitä häntä kohtaan, koska vauvallahan kuitenkin oli päällään suvussa kulkenut valkoinen kastemekko. Että olisimme kuulemma sen verran voineet joustaa (kun emme edes sitä tyttölapsenlasta onnistuneet hänelle antamaan), että lapsen olisi edes voinut pukea kauniisiin tyttöjen vaatteisiin. Tästä hän myös monelle ristiäisvieraalle kovaan ääneen valitti. Oli kyllä toisaalta myös hauska seurata ihmisten ilmeitä ja reaktioita:).
Minulla ja anopillani meni hyvin niin kauan kun anopin anoppi eli. He, siis anoppini ja hänen anoppinsa, eivät olleet missään tekemisissä keskenään, eikä anoppini halunnut edes keskustella siitä, miksi hän ei voi olla anoppinsa kanssa tekemisissä. Appeni kävi yksin vanhempiensa luona. Ja puolisoni oli läheisissä väleissä isovanhempiinsa. Me kävimme myös perheenä heidän luonaan.
Kun anopin anoppi kuoli, meni pari vuotta, ja minulta ja anopiltani meni välit poikki. Syytä oli varmasti molemmissa. Eikä anopin anoppikaan mikään enkeli ollut. Melkoisia jääräpäitä olemme kaikki. Mutta kun tässä anoppi-miniä ketjussa on yksi, joka on omasta mielestään täydellinen, tai ainakin syytön kaikkeen, ei voida pieniltä välirikoilta välttyä. Puolisoni on sanonut, ettei hänen äitinsä koskaan pyydä anteeksi.
Tulin hyvin toimeen anoppini anopin (eli puolisoni mummon) kanssa. Samoin puolisoni setien vaimot olivat hyvissä väleissä anoppinsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään, kuinka 40-60 -luvuilla syntyneiden femakkkoämmien ilkeys ja itsekkyys tuhoaa Suomen syntyvyyttä.
Ton ikäset naiset EI OLE feministejä. Ton ikäiset naiset on sovinisteja - oma 50-luvulla syntynyt äitinikin on sitä mieltä että naisista ei ole mihinkään ja vain miehet osaa tehdä päätöksiä. Paheksui suunnattomasti kun olen johtaja insinöörifirmassa ja alaisenani on miehiä - ”luonnotonta!” -sanoi äitini. :)
samoin oma äitini, 40-luvulla syntynyt. On teknisesti ja matemaattisesti lahjakas. Osaa hoitaa kaikenlaisia teknisiä ongelmia, jos on pakko. Ymmärtää teknisten laitteiden toimintaperiaatteita jne. Mutta jos isä on paikalla, peukalo livahtaa yllättäen keskelle kämmentä, eikä hän sitten osaakaan sitä keskuslämmitystä säätää. Taas monissa ns. naisten hommissa, kuten ruoanlaitossa, leipomisessa ja ompelussa, hänellä on oikeasti peukalo keskellä kämmentä, mutta niitä vaan pitää yrittää tehdä, vaikka isä on niissä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidat sovitaan. Aloitteen tekee aina joku.
Yleensä fiksumpi.
Tämä. Itse olen pitänyt ohjenuoranani sitä, että pyydän mieluummin anteeksi sata kertaa "turhaan" kuin kerran liian vähän.
Jos vastapuoli on täysjärkinen, that is. Osa ihmisistä on valitettavasti sellaisia että ainoat hyvät välit on jos on valtameri välissä eikä puhelinyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidat sovitaan. Aloitteen tekee aina joku.
Yleensä fiksumpi.
Tämä. Itse olen pitänyt ohjenuoranani sitä, että pyydän mieluummin anteeksi sata kertaa "turhaan" kuin kerran liian vähän.
Jos vastapuoli on täysjärkinen, that is. Osa ihmisistä on valitettavasti sellaisia että ainoat hyvät välit on jos on valtameri välissä eikä puhelinyhteyttä.
Veikkaanpa, että kyllästyisit jo viidennellä kerralla pyytämään anteeksi asioita, joita et ole tehnyt. Esimerkiksi ap:n kohdalla anteeksipyytäminen vain lisäisi vettä myllyyn. Ei tarvitse pyytää anteeksi mitään, mitä ei ole tehnyt, sehän olisi masokismia. Ja sellaisia ihmisiä persoonallisuushäiriöiset keräävät ympärilleen, joiden syyllisyydentunto herää liian helposti ja joita voi manipuloida.
Hohhoijaa! Katotaampa anoppiasiaa sitten kun olette itse anoppeja. Muistakaa olla hajuttomia, mauttomia ja näyttömiä anoppeja. Ja antakaa niitten miniöitten ja poikien tehdä ne kaikki virheensä ihan rauhassa, puret vaan hammasta ja olet hyvä anoppi. Kyllä he siitä viisastuvat, mutta siihen menee parikymmentä vuotta. Saatat olla ite jo mullan alla. Mutta muista olla puuttumatta ja tarttumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa! Katotaampa anoppiasiaa sitten kun olette itse anoppeja. Muistakaa olla hajuttomia, mauttomia ja näyttömiä anoppeja. Ja antakaa niitten miniöitten ja poikien tehdä ne kaikki virheensä ihan rauhassa, puret vaan hammasta ja olet hyvä anoppi. Kyllä he siitä viisastuvat, mutta siihen menee parikymmentä vuotta. Saatat olla ite jo mullan alla. Mutta muista olla puuttumatta ja tarttumatta.
Normaaleilla käytöstavoilla selviää mainiosti. Ikävää ettet tiedä mitä ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaampa että tarinat ovat oikeasti erilaisia kuin täällä kerrotaan. Tämä on sellainen palsta, jossa voi kiillottaa mukavasti omaa sädekehäänsä, ja olla uhri joka tilanteessa.
Vähän säälittää täällä kokoontuvat mt-ongelmaiset, mutta on hyvä oppia, miten häiriintyneitä ihmisiä normaalien joukossa kulkee.
Ylimielisyydestä huomaaettä olet hyvän perheen lapsi eikä mitään kokemusta luonnevikaisista.
Ei luonnevikaisen tai vaikean vanhemman uhri ole mikään mt-ongelmainen. Minäkin olen hyvässä työssä oleva hyvätuloinen akateeminen. Ja silti vanhempani ovat erittäin häiriintyneet ja julmat lastensa rääkkääjät, niin henkisellä kuin fyysisellä väkivallalla - JA vielä aikuisiälläkin tämä jatkuu.
Ei noille voi mitään, ei auta keskustelu, oma aikuismainen ote, ei lempeys tai armo. Tuhoava ihminen vaan jatkaa ja jatkaa tuhoamistaan, ja siksi ainoa tapa pitää oma mielenterveys ja ylipäätään terveys ja henki on se että ei vaan ole väleissä.
Asioiden selvittelyssäkin voi lähteä henki. Kerran olen yrittänyt selvitellä ja tulla sovintoa tekemään asiassa jossa vanhempi perseili ja törkeili ensin. No tämä sovintoyritys johti siihen että minua kuristettiin kurkusta.Ette selkeästi ymmärrä että suomessa on todella paljon aivan uskomattoman hirveitä, vaikeita ja vaarallisia ihmisiä - myös isovanhempina. Kun normaalisti 5% väestöstä on persoonallisuushäiriöisiä(narsismi, psykopatia, sosiopatia) niin suurista ikäluokista määrä on jop 10-15%. Eli kun laitat sata isovanhempaa riviin on yli 10 näistä luonnevikaisia. Ei tämä ole niin harvinaista ollenkaan.
Syy miksi luullaan että tämä on vain jonkun pienen marginaalin ongelma on se, että koko asia on TABU. Aina kun uskotellaan että isovanhemmat on rakastavia. Eivät todellakaan ole!
Tuon tekstin voisi kääntää koskemaan myös miniöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vaikeahan se on tietää, millaisin sanamuodoin aloittaja anoppinsa nimesi sekopääksi. Mitkä ja minkälaiset olivat saatesanat.
Meillä on tässä vain aloittajan kertomus siitä, että anoppi loukkaantui jostain vaatteista. Pistää miettimään, mitäköhän kaikkea oikeasti oli takana.
Joku tuolla sanoi, että isovanhemmat eivät ole lapsen perhettä, ja sillä siisti. Näinhän se täällä meillä on, ja sillä lailla me täällä ajatellaan. Hassua kyllä sitten välillä huudetaan perään niitä isovanhempia, vahtimassa ja lahjomassa lapsenlapsia ja kuskaamassa niitä harrastuksiin, takaamassa lainoja, jne jne. Että oltais isoa yhtä perhettä niin kuin italialaiset perheet - siis kukaan suomalainen nuori vanhempi ei ikinä maailmassa suostuisi italialaisperheen sääntöihin ja vallanjakoon.
Edesmennyt ensimmäinen anoppi ärsytti toki joskus, mutta kunnioitin häntä puolisoni äitinä ja pidin häntä hyvänä mammana lapsilleni. Nykyisen puolisoni äiti, hänkin jo kuollut, oli sen sijaan oikeasti mielisairas, ja onneksi ei ollut yhdenkään lapseni mummi. Silti häntäkin käytiin hoitolaitoksessa katsomassa loppuun asti, vaikka syyti suustaan joinain päivinä mitä sattui...
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa! Katotaampa anoppiasiaa sitten kun olette itse anoppeja. Muistakaa olla hajuttomia, mauttomia ja näyttömiä anoppeja. Ja antakaa niitten miniöitten ja poikien tehdä ne kaikki virheensä ihan rauhassa, puret vaan hammasta ja olet hyvä anoppi. Kyllä he siitä viisastuvat, mutta siihen menee parikymmentä vuotta. Saatat olla ite jo mullan alla. Mutta muista olla puuttumatta ja tarttumatta.
Minä olen jo anoppi ja varmaan moni muukin ketjuun vastannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mikä se on tämä lasten oikeus isovanhempiin? Voinko ilmoittaa miniälle, että otan lapsen meille viikonlopuksi, koska on tämä oikeus olemassa ja nyt sitä käytetään?
Vai onko tämä taas niitä oikeuksia, joita on olemassa vain miniän niin päättäessä.
"Katsotaan sitten, miltä sinusta tuntuu, kun omat lapset hylkäävät aikuisena" jne. Viulut soivat ja muita terrorisoiva marttyyri narisee.
Tavoitteena on se, ettei näin käy. Kun en itse käyttäydy kuin psykopaatti, toivon, että tässä onnistutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mikä se on tämä lasten oikeus isovanhempiin? Voinko ilmoittaa miniälle, että otan lapsen meille viikonlopuksi, koska on tämä oikeus olemassa ja nyt sitä käytetään?
Vai onko tämä taas niitä oikeuksia, joita on olemassa vain miniän niin päättäessä.
Et sinä voi toisen lapsista päättää. Huoltaja päättää lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Mummon ylpeys on tärkeämpi kuin lasten oikeus isovanhempiin.
Ei ap ei anoppi ylpeitä. Kyvyttömiä normaaliin keskusteluun. Syytöksiä, kiristystä, epäluuloa, ennakkoluuloa puolin toisin. Olisi ratkaisukeskeisen keskustelun aika.
Miks jonkun tarvii laittaa aina tää provoväite melkein joka alotukseen