Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riita anopin kanssa, lopulta välit poikki lapsenlapsiin
27.09.2020 |
Riitannuin anopin kanssa viime vuonna, siinä oli sanaharkkaa suuntaan ja toiseen. Riita oli ihan tyhmä ja itse ajattelin, että kyllä välit tästä korjaantuvat. Molemmat siis haukuimme toisiamme aivan yhtä kamalasti ja lapsellisesti sanoen, anoppi aloitti, joten molemmat ovat aivan yhtä syyllisiä kaikkeen. Mieheni piti riidassa puoliani ja appiukko vaimonsa puolia, vaikka molemmista miehistä näki, etteivät he todellakaan olisi kaivanneet mitään riitaa.
No mikä on tilanne näin vuoden jälkeen? Appivanhemmat ovat katkaisseet välinsä meihin kaikkiin. Mies on laittanut sinne syntymäpäiväonnitteluja ja joskus lasten kanssa soitellut, appivanhemmilta ei ole tullut mitään elettä tännepäin. Nyt päätettiin, että mekin annetaan olla. En vieläkään pysty käsittämään, että yksi riita aiheutti sen, että toiset hylkäävät oman poikansa ja omat lapsenlapsensa. Ihan käsittämätöntä.
Lohduttakaa mua kertomalla omista riidoistanne appivanhempien kanssa ja mitkä ovat välit nykyään.
Kommentit (553)
Miksi anopin pitäisi olla tekemisissä kanssasi? Jos kerran olet hänet haukkunut oikein kunnolla, niin tuskin syyttä.
Vai onko jotain, mitä haluat saada siitä suunnasta, rahaa tai ilmaisen lastenhoitajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus, millaisia perheitä teillä on.
Oletteko kaikki jotenkin syrjäytyneitä tai mt-ongelmaisia, sukuineen päivineen?
Normaalit ja fiksut ihmiset eivät noin käyttäydy, mutta luuserit käyttäytyy.
No tämä. En vois ikinä kuvitella riiteleväni rankasti muiden kuin mieheni kanssa. Hänenkin kanssa harvoin ja riidat on nopeasti ohi. En todellakaan anoppini tai äitini tai kenkään muun kanssa.
No onnea. Sulla ei sitten ole kokemusta rajattomista ihmisistä, joiden kanssa voi vaan joko antaa talloa itsensä tai pitää puolensa. Ja joka tapuaksessa ennen pitkää tulee riita.
Meillä appiukko on riehunut mm siitä että minä en syö punaista lihaa ja häät pilasi sillä että tunki meille kotiin kielloista huolimatta ennen vihkipaikalle lähtöä ja sitten siellä häissä jauhoi monta tuntia miehen serkun hianoista mualaishäistä ja haukkui kaiken meidän häissämme...
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa että kukaan itkee anoppinsa perään.
Itse olisin ollut valmis muuttamaan parin sadan kilsan päähän päästäkseni appivanhempien tunkeilevasta läsnäolosta.Useimmat miehet välittävät silti äideistään ja isistään, samoin lapset isovanhemmistaan.
Jos vaimo on haukkunut äidin ja tehnyt selväksi, että valitse puolesi, niin mitä muuta mies voi kuin valita puolensa? Eikä kai kukaan vie lapsenlapsia isoäidille, jota äiti vihaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama homma mulla omien vanhempien kanssa. Kävivät kiristämään ja uhkailemaan ja aika ikävästi painostivat, ja kun kerrankin puolustauduin (tätä ei saa tehdä heille lainkaan) niin suuttuivat, haukkuivat mut pataluhaksi ja laittoi välit poikki.
Oletin että yhä kuitenkin lapsenlapset kiinnostaisi ja haluaisivat soitella. Väärässäpä olin. Ei mitään kiinnostusta lapsenlapsiin. Eivät ole nähneet yli viiteen vuoteen.Olleen sitten näin, en aio korjata asiaa kun ei tämä minun vikani edes ollut.
Sairasta.
Tässäkin on vain yksi puoli ja näkökulma asiasta. Veikkaanpa, että toista osapuolta kun kuultaisiin niin tarina olisi toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Onko se nyt sitten jokin menetys? Ei kuulosta siltä että noissa mitään suremista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Miksi se toisten lasten kastamattomuus voisi heille olla tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Ei ole tossun alla, miehelle kastamatta jättäminen oli tärkeämpää kuin minulle. Miehen vanhempien kanssa ei varsinaisesti keskusteltu asiasta, kerrottiin vain ettei kasteta, kun kysyivät milloin ristiäiset pidetään. Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä, mutta minkä minä sille voin, jos appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä poikansa ja hänen lastensa kanssa.
Jos meillä mies riitelisi isäni kanssa, niin en edes odottaisi, että isä ja äiti olisivat kanssamme missään tekemisissä sen jälkeen. Joku todella iso syy siihen riitaan olisi, ei kukaan appivanhemmille mistään pienestä ryhdy rettelöimään. Mies olisi todennäköisesti oikeassa enkä uskaltaisi antaa lapsia mummolaan, jos siellä olisi vastassa vaikka rattijuoppo tai väkivaltainen isoisä, jonka kanssa olisi alkoholinkäytöstä tapeltu ja yritetty suitsia juopottelua.
Mistä siis ap riitelit, mikä oli niin kamala asia, että siitä ei voinut sanoa asiallisesti, vaan piti ryhtyä riitelemään ja haukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riidat sovitaan. Aloitteen tekee aina joku.
Viisain tekee aloitteen. Se joka on henkiseltä terveydeltään tasapainoisin ja vähiten narsistinen.
Tämä, jos ei ole jostain typerästä voittamisesta kyse.
Tietysti, jos on kyse alkoholismista tai väkivallasta, silloin ainakin lapsiperheen kannattaa ottaa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa että kukaan itkee anoppinsa perään.
Itse olisin ollut valmis muuttamaan parin sadan kilsan päähän päästäkseni appivanhempien tunkeilevasta läsnäolosta.
Ongelma on se, että tuossa meni välit kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tapana haukkua miniä mennen tullen ja sitten pyytää anteeksi. Eihän sitä kukaan nyt oman pojan perhettä hylkää, vaikka miniä typerä onkin.
Ap tässä.
Meillä siis kaikki alkoi siitä, kun anoppi oli ostanut lapsilleni vaatteet perhekuvaukseen. Itse olin siis jo hankkinut koko perheelle samanlaiset vaatteet, tämä kuvaus oli sellainen, mitä olin odottanut ja suunnitellut ikuisuuden. Anoppihan tästä pahoitti mielensä, vaikka kuinka yritin selittää hänelle asian ja puin lapsia juhliin ym hänen ostamiin vaatteisiin. No nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että tästä se kaikki alkoi, anoppi lopetti kaiken ostamisen, vain jouluna ja synttäreinä lapset saivat 20 euroa per lapsi (3 lasta), muuten ei appivanhemmilta tullut enää mitään.
Kuitenkin itse en osaa ajatella, että joku olisi pitkävihainen ja menin elämässä eteenpäin. En vaan tajunnut, että anoppi oli kaikki vuodet padonnut vihaa mua kohtaan sisällään ja pahoitti mielensä ihan kaikesta, mitä puhuin. Ja siis en ikinä haukkunut tai arvostellut ketään anopin kuullen, puhuin lähinnä lapsien asioista tai kerrottiin koko perhe jostain reissusta mitä oltiin tehty ym.
Ihmettelin monesti, kun anoppi oli niin kireänä. Aavistin, että jotain oli meneillään, mutten ymmärtänyt että mitä, koska en oikeasti tehnyt mitään väärää anopin edessä.
Kuitenkin, eräs kaunis päivä, hän aloitti mun haukkumisen. Miten olen ylpeä pikku prinsessa. Miten olen hänen poikansakin muuttanut kaltaisekseni. Miten me ylpeillään meidän elämällämme hänen nenän edessään. Anoppi oli mielessään tehnyt musta pahan. Myönnän, että aikuinen teko olisi ollut antaa vaan olla. Yritin aluksi asiaa korjailla, mutta anoppi ei suostunut kuuntelemaan vaan motkotti vaan. Sitten hermostuin ja haukuin hänet sekopääksi ja se oli siinä. Hän lähti ovet paukkuen ulos eikä koskaan enää vastannut viesteihini tai puheluihini. Ja hylkäsi poikansa ja lapsenlapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa että kukaan itkee anoppinsa perään.
Itse olisin ollut valmis muuttamaan parin sadan kilsan päähän päästäkseni appivanhempien tunkeilevasta läsnäolosta.Useimmat miehet välittävät silti äideistään ja isistään, samoin lapset isovanhemmistaan.
Jos vaimo on haukkunut äidin ja tehnyt selväksi, että valitse puolesi, niin mitä muuta mies voi kuin valita puolensa? Eikä kai kukaan vie lapsenlapsia isoäidille, jota äiti vihaa?
Kyllä me kävimme isoäidin luona isän kanssa yhdessä. Ikinä en kuullut isoäidin haukkuvan äitiä. Sen sijaan äitini haukkui isoäitiä ja isän sukua tasaisin aikavälein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Miksi se toisten lasten kastamattomuus voisi heille olla tärkeää?
Voihan tuo kastamattomuus olla iso asia, jos appivanhemmat ovat uskonnollisia. Toki se on vain vanhempien päätettävissä, mutta asiasta olisi pitänyt keskustella perusteellisesti etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Meillä siis kaikki alkoi siitä, kun anoppi oli ostanut lapsilleni vaatteet perhekuvaukseen. Itse olin siis jo hankkinut koko perheelle samanlaiset vaatteet, tämä kuvaus oli sellainen, mitä olin odottanut ja suunnitellut ikuisuuden. Anoppihan tästä pahoitti mielensä, vaikka kuinka yritin selittää hänelle asian ja puin lapsia juhliin ym hänen ostamiin vaatteisiin. No nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että tästä se kaikki alkoi, anoppi lopetti kaiken ostamisen, vain jouluna ja synttäreinä lapset saivat 20 euroa per lapsi (3 lasta), muuten ei appivanhemmilta tullut enää mitään.
Kuitenkin itse en osaa ajatella, että joku olisi pitkävihainen ja menin elämässä eteenpäin. En vaan tajunnut, että anoppi oli kaikki vuodet padonnut vihaa mua kohtaan sisällään ja pahoitti mielensä ihan kaikesta, mitä puhuin. Ja siis en ikinä haukkunut tai arvostellut ketään anopin kuullen, puhuin lähinnä lapsien asioista tai kerrottiin koko perhe jostain reissusta mitä oltiin tehty ym.
Ihmettelin monesti, kun anoppi oli niin kireänä. Aavistin, että jotain oli meneillään, mutten ymmärtänyt että mitä, koska en oikeasti tehnyt mitään väärää anopin edessä.
Kuitenkin, eräs kaunis päivä, hän aloitti mun haukkumisen. Miten olen ylpeä pikku prinsessa. Miten olen hänen poikansakin muuttanut kaltaisekseni. Miten me ylpeillään meidän elämällämme hänen nenän edessään. Anoppi oli mielessään tehnyt musta pahan. Myönnän, että aikuinen teko olisi ollut antaa vaan olla. Yritin aluksi asiaa korjailla, mutta anoppi ei suostunut kuuntelemaan vaan motkotti vaan. Sitten hermostuin ja haukuin hänet sekopääksi ja se oli siinä. Hän lähti ovet paukkuen ulos eikä koskaan enää vastannut viesteihini tai puheluihini. Ja hylkäsi poikansa ja lapsenlapsensa.
Miksi ihmeessä anoppi tiesi teidän menosta johonkin perhekuvaukseen?
Perhekuvauksessa voi vaihtaa vaatteet välillä ja anoppi saa oman version 🙄
Tuoko oli syy, että välit meni koko sukuun... oliko sen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Miksi se toisten lasten kastamattomuus voisi heille olla tärkeää?
Voihan tuo kastamattomuus olla iso asia, jos appivanhemmat ovat uskonnollisia. Toki se on vain vanhempien päätettävissä, mutta asiasta olisi pitänyt keskustella perusteellisesti etukäteen.
Niin miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin hölmö asia kuin se, ettei kastettu lasta. Appivanhemmat pistivät välit poikki. Tai anoppi lähinnä, mutta siellä mies on niin vaimon tossun alla, ettei uskalla olla edes salaa yhteyksissä. Isovanhemmat ovat nähneet esikoisemme viimeksi kun tämä oli n. 6-viikkoinen, kahta nuorempaa eivät ole halunneet nähdä ollenkaan. Kuvia ovat ehkä nähneet sukulaisten luona, en tiedä. Suvun juhlat on vaikeita, koska jos me mennään, appivanhemmat eivät mene, eli ollaan sitten väistytty sellaisista tilanteista mihin he ns. kuuluvat, kuten lapsenlapsen rippijuhlat tai oman sisaruksen tasavuosisynttärit.
Onko teilläkin mies tossusi alla? Eikö miehesi uskaltanut kastattaa lapsia, vaikka tiesi varmaan, miten tärkeä asia tuo kastaminen on hänen vanhemmille? Minkä verran keskustelitte ko asiasta miehen vanhempien kanssa?
Nythän tässä ovat häviäjiä teidän omat lapset, kun eivät voi tutustua isän vanhempiin. Tosi surullista.
Miksi se toisten lasten kastamattomuus voisi heille olla tärkeää?
Miten niin? Ateistinakin tiedän ihan hyvin, että on olemassa ihmisiä, joille se on tärkeintä, miltä asiat näyttävät muille, ja kastamattomuus saattaa olla heidän mielestään skandaali, vaikka oma uskonnollisuus olisi sitä sun tätä. Mutta jos anoppi itse on uskonnollinen, niin vähänkään fanaattisempi uskovainen pelkää nyt, että hänen lihaansa ja vertansa olevat lapset joutuvat helvettiin. Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi viedä kastamatonta lasta autolla neuvolaan, koska jos sillä matkalla korjaa kuolema, näin käy, alakerta kutsuu.
Jos et välitä lainkaan kiinnostua siitä, miksi anoppi ajattelee niinkuin ajattelee, mutta silti koet oikeudeksesi haukkua hänet lyttyyn, niin nyt olisi kasvamisen paikka. Et edusta tässä itseäsi, vaan lapsiasi. Jos suku on lainkaan ok porukkaa, riistät heidät lapsiltasi. Mieti tarkkaan, onko se oikeuksiesi rajoissa. Hyvä vanhempi ei pidä lapsiaan itsensä lisukkeina ja koristeina, vaan ymmärtää alusta asti, että se mikä itsellesi on välttämätön paha eli miehen suku, on lapsille heidän suku. Älä kasvata lapsesta turhaan historiatonta hömelöä. Päinvastoin, näytä lapsille mallia siitä, minkälainen ihminen parhaiten selviää elämän ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Meillä siis kaikki alkoi siitä, kun anoppi oli ostanut lapsilleni vaatteet perhekuvaukseen. Itse olin siis jo hankkinut koko perheelle samanlaiset vaatteet, tämä kuvaus oli sellainen, mitä olin odottanut ja suunnitellut ikuisuuden. Anoppihan tästä pahoitti mielensä, vaikka kuinka yritin selittää hänelle asian ja puin lapsia juhliin ym hänen ostamiin vaatteisiin. No nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että tästä se kaikki alkoi, anoppi lopetti kaiken ostamisen, vain jouluna ja synttäreinä lapset saivat 20 euroa per lapsi (3 lasta), muuten ei appivanhemmilta tullut enää mitään.
Kuitenkin itse en osaa ajatella, että joku olisi pitkävihainen ja menin elämässä eteenpäin. En vaan tajunnut, että anoppi oli kaikki vuodet padonnut vihaa mua kohtaan sisällään ja pahoitti mielensä ihan kaikesta, mitä puhuin. Ja siis en ikinä haukkunut tai arvostellut ketään anopin kuullen, puhuin lähinnä lapsien asioista tai kerrottiin koko perhe jostain reissusta mitä oltiin tehty ym.
Ihmettelin monesti, kun anoppi oli niin kireänä. Aavistin, että jotain oli meneillään, mutten ymmärtänyt että mitä, koska en oikeasti tehnyt mitään väärää anopin edessä.
Kuitenkin, eräs kaunis päivä, hän aloitti mun haukkumisen. Miten olen ylpeä pikku prinsessa. Miten olen hänen poikansakin muuttanut kaltaisekseni. Miten me ylpeillään meidän elämällämme hänen nenän edessään. Anoppi oli mielessään tehnyt musta pahan. Myönnän, että aikuinen teko olisi ollut antaa vaan olla. Yritin aluksi asiaa korjailla, mutta anoppi ei suostunut kuuntelemaan vaan motkotti vaan. Sitten hermostuin ja haukuin hänet sekopääksi ja se oli siinä. Hän lähti ovet paukkuen ulos eikä koskaan enää vastannut viesteihini tai puheluihini. Ja hylkäsi poikansa ja lapsenlapsensa.
Miksi ihmeessä anoppi tiesi teidän menosta johonkin perhekuvaukseen?
Perhekuvauksessa voi vaihtaa vaatteet välillä ja anoppi saa oman version 🙄
Tuoko oli syy, että välit meni koko sukuun... oliko sen arvoista?
No enpä ajatellut, että tuollaisesta voi mielensä pahoittaa enkä todellakaan ajatellut, että tuollaisesta riidasta joku katkaisisi välit toisiin. Vieläkin olen ihan ihmeissäni. Tietysti kolikolla on kaksi puolta puolta enkä ole ymmärtänyt anoppini hermostumista ja olisi kai pitänyt anella anteeksiantoa heti sen vaate-episodin jälkeen. Mutta niin kuin sanoin, en ollut edes ajatellut, että joku kantaisi siitä kaunaa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Luepa viestisi ja mieti mihin kastiin itse kuulut.