Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Oltiin siis alle kouluikäisiä jäänsärkijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vaikka mitä. Lapsuudessa homma toimi niin että sanottiin tiukasti vaikka  että "et sitten hukuta itseäsi sinne" kun alta kouluikäiset uimataidottomat lapset lähtivät keskenään rannalle. Jos kuitenkin hukkui niin oma vika, olihan lasta varoitettu ja varoituksen jälkeen lapsen katsottiin olevan itse vastuussa turvallisuudestaan. Omaa tyhmyyttään meni hukkumaan vaikka nimenomaan sanottiin!

Kuulostaa uskomattomalta nykyvanhemman korvaan mutta oikeasti homma toimi esim 60 ja 70 -luvulla juuri noin. Lapsilla itsellään oli suurin vastuu omasta turvallisuudestaan. Vanhemman vastuulla oli muistuttaa kerran, ja sen jälkeen, herran huomaan.

no ei nyt varmaan kirjaimellisesti...mä voin tulkkaa...koita olla varovainen ettet huku...kaikilla muillaki tuo sama meno oli...ei nykyään mut silloin...turhaan murehdit oliko äitisi huono tms

Kannanottoni tuohon ylempään.  ;)  Muistan serkkuni naureskelleen oman äitinsä ( mun rakkain tätini isän puolelta)  sanoneen, että saat selkään jos hukut.  Vaikka ymmärsimme senaikaisen työssäkävijä vanhemman pelon,  huoli oli suuri, pienten lasten koulureitillä oli monia vaaroja uhkana.  Niin aikuisina nauroimme porukassa kun serkku totesi äidilleen "mitä se selkäsauna olisi hukkumisen jälkeen enää vaikuttanut"  Mutta, kyllähän me senikäiset jokainen ymmärsimme, että uhkauskin selkäsaunasta sai pikkuihmisen ottamaan vastuun ja ainakin pikkuisen keskittymään varoivaisuuteen, peloittavimmilla osuuksilla.  Ihaninta muistoa on se, että ymmärtää vanhempansa oikeasti välittäneen lapsensa turvallisuudesta, eikä kyseessä ole vanhemman vastuunsiirtoa, joka pahimmillaan olisi, mähän varoitin, ihan oikein miten sulle kävi, ota opiksesi.  🤨 

Meidät jätettiin kotiin, kun vanhemmat lähti ulkomaille. Oltiin 8- ja 10-vuotiaat. Naapurin mummeli kävi välillä katsomassa, että oltiin hengissä. Ruokaa oli jääkaapissa. Näin 70-luvulla.

Ei ole. Äitini oli erittäin varovainen huoltaja, joka oikeasti koko ajan pelkäsi, mitä kaikkea voisi sattua, ja yritti estellä minua kaikista mahdollisista riskitilanteista. Muun muassa kerran oltiin vuokramökillä, jossa oli soutuvene. Isä souti sillä rannan suuntaisesti ihan vain muutaman kymmenen metrin päässä. Äiti ei päästänyt minua veneeseen. 

Äiti oli itse elänyt turvattoman lapsuuden ja menettänyt kummankin vanhemmistaan siihen mennessä, kun hän oli 13-vuotias. Hän ei joutunut tai päässyt mihinkään kasvattiperheeseenkään vaan jäi vain muutaman vuoden vanhemman siskonsa kanssa asumaan maalaistaloon. Sisko huiteli menojaan ja äiti joutui pärjäämään oikeastaan yksin. Lisäksi minua paljon vanhemmat siskoni ja veljeni olivat joutuneet lapsena kaikenlaisiin onnettomuuksiin, jotka olivat vaatineet sairaalahoitoakin.

Ymmärrän kyllä, mutta tämä hänen varovaisuutensa johti siihen, että jätin aika paljon nuorempana tekemättä ja menemättä, koska en halunnut hänen pelkäävän.

Yksin ala asteelainen joutui kävelemään koululle satoi tai paistoi, tuuli tai ukkosti, oli hirveä lumipyry pimeää jne ja pelotti silti ei haettu autolla ettei vaan bensaa olis kulunut turhaan, muutaman kerran naapurin 2 metsästys koiraa jotka äreitä oli irti ja niitä ei päässyt aina pakoon sit tikkujäykkänä itkettiin kun ne murisi kierteli ja haisteli, ihme ettei ne purrut lähti ne sit pois ja sit kun asiasta kertoi kotona niin suututtin ja sanottiin että ei ne koirat hyökkää, en muista puhuiko vanhemmat koskaan tuolle naapurille asiasta. 

Vaarallisimmat tapahtui varmaan vanhempien kanssa. Isä vei minut ja veljeni moottoriveneellä saareen (merellä). Joi siellä itsensä umpikänniin kunnes tajusi että on jo pimeä ja poiskin pitäisi päästä. Seuraavana päivänä ihmetteli että miten hän oikein sai ajettua veneen pilkkopimeässä oikeaan rantaan. 

Mun lapsi 7v matkustanut 600km yksin junalla😄 

10 v sitten kuuntelin linja-autossa kun isä oletettu kysyi kuskilta että meneehän tämä Rovaniemelle, matkaa jotain 500km, ja sano heipat n. 7v tytölle ja häipy. Kuski vaikutti kyllä pöyristyneeltä.

Viikonlopuksi minut ja siskoni jätettiin yksin, kun oltiin 10- ja 12- vuotiaat. Vanhempien mielestä pärjättäisiin ihan hyvin, kun he kävisivät toisella paikkakunnalla yökylässä. Jääkaapissa oli ruokaa riittämiin. 
Pärjättiinhän me, mutta kyllä minulla oli välillä epävarma olo. Ei tuntunut kivalta, yöllä pelotti. 

Illat ja yöt oltiin usein kahdestaan, 6 ja 11v. siskokset. Leski-äidin oli käytävä töissä, vuorotyö. Vaikka mikään ei uhannut meitä, minä (nuorempi) olin hyvin ahdistunut ja pelkäsin ettei äiti tulisikaan. Ei silloin ymmärretty lapsen pelkoja, tämä oli 60-luvulla.Kyllä siitä turvattomuuden tunteesta jäi traumat. 

Minä elin lapsuuteni 1970- luvulla. Leskiäiti ja kolme lasta, joista minä nuorin. Olin hurjapää ja kevätjäille piti päästä. Laskin koskessa jääkautalla. Ei kukaan kaivannut tai vahinkoja sattunut. Ikää noin 10 v. Minusta tuli loistava uimari 👍