Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Kyllä. Minut laitettiin useaan otteeseen  humalaisen isän mopon kyytiin pikkulapsesta lähtien. Ei tietenkään kypärää kummallakaan. Siskolla jäi jalka pinnojen väliin kyydissä ollessaan.

Juu oli semmoinen selviytyjät-leiri kesti vaan monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

 

Kyllä sitä silloinkin kävi vaikka mitä. Mun kaverin 5v pikkusisko hukkui 80-luvulla kun oltiin kolmistaan uimassa ja hän ei ollut mikään kovin hyvä uimari. Minä ja kaveri oltiin tuolloin 8v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

 

Kyllä sitä silloinkin kävi vaikka mitä. Mun kaverin 5v pikkusisko hukkui 80-luvulla kun oltiin kolmistaan uimassa ja hän ei ollut mikään kovin hyvä uimari. Minä ja kaveri oltiin tuolloin 8v.

Hukkuuhan niitä lapsia nykyäänkin.

Ei minua, mutta lähipiirissä on ollut tapauksia, joita ei varmaan nykyään yhtä hyvällä katsottaisi.

8-vuotiaana minut lykättiin heinätöihin traktorin rattiin, kun olin hyödytön heittelemään heinäpaaleja. Isoisä kun alkoi olla liian kömpelö ajamaan, joten äiti ajatteli ettäolen turvallisempi vaihtoehto.

Kolmasluokkalaisesta asti sain mennä vahtimaan nuorempaa kaveria uimarannalle. Kaveri sai myös lähteä kaupungille minun kanssani silloin bussilla kaupungille, kun lupasin vahtia että ei eksytä ja keretään bussiin.

15-vuotiaana sain lähteä reiveihin, kun lupasin vahtia että saman ikäinen kaveri ei tyhmäile humalassa ja päätyy kotiin nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mentiin siskoni kanssa keskenään ekaa kertaa Kajaanista Helsinkiin junalla, kun oltiin 7v ja 8v. Saatettiin toki junaan asti ja isosisko oli vastassa Helsingissä junan ovella. Lastenvaunussa matkustettiin. Sen jälkeenkin monet kerrat mentiin junalla keskenään siskon luo lomilla. 

Soittotunnille menin yksin, olin 9v. Siis ihan alusta asti. Itse oman lapsen kanssa olin eka kerralla mukana, halusin tavata opettajan ja muutenkin  lapsen tukena. Itseasiassa olin niin pitkään mukana kun lapsi halusi. On muitakin vastaavia tilanteita, aina piti yksin mennä ja selviytyä. Olin perheen nuorin niin voi johtua osin siitäkin. 

Tässä on kyllä tapahtunut iso muutos: minäkin haluan nähdä ja sanoa jopa ihan käsipäivää niille ihmisille, jotka ovat lasteni kanssa tekemisissä, olipa kyseessä sitten kokkikerhon vetäjä, soitonopettaja, uintivalmentaja... Koen sen velvollisuudekseni. Kyllä minä haluan tietää edes etunimeltä, ketkä ovat lasteni kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa.

Kerran olen ollut ikäväkin: kummityttöni jalkapalloseura sai uuden valmentajan. En pitänyt tyypistä. Kysyin asiallisesti (tai, no, laitoin kummityttöni vanhemman kysymään), että onhan varmasti uudestakin valmentajasta pyydetty rikosrekisteriote. Ei ollut, pyydettiin. Lopputulos: seksuaalirikollinen. Lähti vikkelään, otin itse asiakseni ilmoittaa myös anonyymisti uudelle seuralle.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni suvussa muistellaan vieläkin, miten tuttavani matkusti 6-vuotiaasta lähtien yksin monta tuntia junalla mummolaan 70-luvulla, kun on ollut pienestä asti niin kovin reipas. Mielestäni kyseessä on suunnilleen heitteillejättö.

Matkustin bussilla 6 vuotiaana 2 h päähän sukulaisiin. Salaa. Ei silloin kuskit kyselleet miksi lapsi matkustaa yksin. 

Lapsettomalle kerro mikä on vaarallinen tilanne? Nykyään lapsille on vaarallinen tilanne jos niitä ei viedä autolla kouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomalle kerro mikä on vaarallinen tilanne? Nykyään lapsille on vaarallinen tilanne jos niitä ei viedä autolla kouluun. 

Vaarallinen tilanne on esimerkiksi silloin, kun ale kymmenvuotiaat jätetään yöksi yksin kotiin tai alle kouluikäiset päästetään yksin uimarannalle vaikkei he osaa kunnolla uida.

Koko lapsuus.

Olen elossa.

Vierailija kirjoitti:

5-vuotiaana jo ajelin pitkin kyliä pyörällä samanikäisten pikkuserkkujen kanssa. Ei tietenkään mitään kypäriä ollut. Uimassa sai käydä ilmam valvontaa 6-vuotiaasta alkaen.

Ajan vieläkin ilman kypärää. 

-mies(henkisesti)5v.

9 vuotiaana vein 2 kertaa viikossa pikkuveljeni 6v julkisilla (bussi juna spora/bussi) itä-helsingistä länsi-kantakaupunkiin puheterapiaan koulun jälkeen. Äiti oli töissäkäyvä yh.

Tämä 80-luvun alussa.

Minut on jätetty jo vauvana oman onneni nojaan. On vain sattumaa, että olen hengissä, nyt 80 v.

13-vuotias ei ole enää mikään vauva. Minä olin jo tienaamassa oman leipäni, kun olin 13 v. 

Lapsuudessani 70-luvulla meidän rappukäytävässä asui puliukko rappusten alla. Me lapset hengattiin sen kanssa. Se yritti välillä katsoa meidän sisiliskoja, mutta sillä oli tekojalka. Oli yrittänyt itsemurhaa. Me yritettiin juottaa sille kerran virtsaa ksljapullosta jne.

Vanhemmat tiesi tilanteesta ja homma sai jatkua vuosia. Välillä vaan varoteltiin, että varokaa sitä "simppaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alkupuolella olin laivalla siskoni ja hänen 7- ja 9-vuotiaitten lastensa kanssa. Lapsille annettiin hytin avainkortit ja sitten he saivat hortoilla yksinään ympäri laivaa. Hieman ihnettelin asiaa, mutta siskoni uskoi vapaaseen kasvatukseen.

 

Ei tuossa mielestäni mitään ihmeellistä ole. Viime vuonna käytiin risteilyllä ja 10 sekä 8v saivat avainkortin ja seikkailla pitkin laivaa, esikoisella oli kännykkä jos sattuisi tulemaan ongelmia. Tytöillä oli hirmu hauskaa, kävivät ostamassa karkkia ja ajelivat hissillä ympäriinsä.

Me miehen kanssa juotiin kahvia kannella ja ihailtiin merta.

Laiva on täynnä hyttejä. Kaiteen takana on meri. Siellä on myös eri tavoin päihtyneitä ihmisiä. Miten löydät lapsesi, jos hän ei tulekaan odotettuna aikana takaisin luoksesi?

Alta 10 v. ajettiin täyttä päätä traktorilla kärryillä kuormia yleisiä teitä pitkin ja sahattiin moottorisahalla.Ei ollut traktorissa hyttiä eikä sahatessa suojavarusteita.Kaikki luokkakaverit teki samaa ja se oli ihan normaalia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.

Totta. Mutta me jotka selvittiin ((eli enemmistö) saatiin kyllä elää paljon vapaampi ja kokemusrikkaampi lapsuus, kuin nykylapset.

Oliko se niiden kuolemien arvoista? Päästäisitkö omat lapsesi vastaavasti elämään vapaampaa ja kokemusrikkaampaa elämää silläkin riskillä, että hän voi joku päivä kuolla tai vielä pahempaa, kadota lopullisesti?

Kuolema on ainoa varma asia elämässä ja ainakin itse eläm mieluummin lyhyen kuin kuolleen elämän. Saman olen opettanut lapsilleni, jotka tälläkin hetkellä reissaa maailmalla, eikä paina niskalimassa jotain konttorihommia eläkettä odotellessa.

Sotalapset Ruotsiin.

Muuten kyllä ei.