Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Ei ollut mitään rajoja eikä kieltoja. Mitään ei kuitenkaan sattunut.

Vierailija kirjoitti:

Soittotunnille menin yksin, olin 9v. Siis ihan alusta asti. Itse oman lapsen kanssa olin eka kerralla mukana, halusin tavata opettajan ja muutenkin  lapsen tukena. Itseasiassa olin niin pitkään mukana kun lapsi halusi. On muitakin vastaavia tilanteita, aina piti yksin mennä ja selviytyä. Olin perheen nuorin niin voi johtua osin siitäkin. 

Tämä on iso muutos myös omalla kohdallani. Silloin vanhemmat eivät juurikaan edes tienneet koulunkäynnistäni tai harrastuksistani. Itse piti löytää oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja huolehtia mukaan tarvittavat asiat. Oikomishoidossa, pankissa ym. kävin aina yksin. Vanhemmat ajattelivat varmaan, että kun homma sujuu niin turha puuttua. Lisänä oli ehkä sen aikakauden ajatusta, että arka lapsi tulee pakottamalla ja siedättämällä rohkeammaksi ja omatoimisemmaksi.

Se oli tietysti väärä olettamus ja omien lasteni kohdalla toimin aivan toisin heidän itseluottamuksensa tukemiseksi.

Ei 

Mutta joudun äitii vahtii ei joudu pahoille teille 

Oltiin mummolla Joensuussa hoidossa. Mummo jätti meidät 6 ja 3 vuotiaat lapset keskenään kun lähti kylälle hoitelemaan asioita. Mitä vaan olisi voinut sattua.

En tiedä lasketaanko tätä kuinka hurjaksi mutta lapsena kaverin kanssa pyöräiltiin noin 9-vuotiaasta alkaen meidän paikkakunnan lähimmälle uimarannalle 17km per suunta, tää oli 1993 ja eteenpäin. Matkan varrella oli ainoastaan 1 kylä missä puhelinkoppi muuten ei matkapuhelinta siihen aikaan, ainoa mistä ois voinut soittaa apua ois ollut joku talo matkan varrella. Eli 34km lasten pyörillä edestakaisin herran Jeesus sentään 😅 tosin meillä oli eväät ja rahaa kioskista hakea karkkia että sai sit energiaakin syömisestä. 

Vaikka hyvin pärjättiin niin ottaen huomioon nykyajan eri ilmiöt huomioon en todellakaan antaisi oman lapsen mennä ilman puhelinta noin hurjaa reissua pyöräillen ilman puhelinta. Mut nykyaika on raadollisempaa kuin aikanaan oli kyläyhteisöt turvallisempia keskimäärin.

Sitä kyllä hämmästelen että miten helvetissä on lapsena ollut tommonen kuntoon! Kun oli niin lyhyt ja pieni ja hoikka. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lasketaanko tätä kuinka hurjaksi mutta lapsena kaverin kanssa pyöräiltiin noin 9-vuotiaasta alkaen meidän paikkakunnan lähimmälle uimarannalle 17km per suunta, tää oli 1993 ja eteenpäin. Matkan varrella oli ainoastaan 1 kylä missä puhelinkoppi muuten ei matkapuhelinta siihen aikaan, ainoa mistä ois voinut soittaa apua ois ollut joku talo matkan varrella. Eli 34km lasten pyörillä edestakaisin herran Jeesus sentään 😅 tosin meillä oli eväät ja rahaa kioskista hakea karkkia että sai sit energiaakin syömisestä. 

Vaikka hyvin pärjättiin niin ottaen huomioon nykyajan eri ilmiöt huomioon en todellakaan antaisi oman lapsen mennä ilman puhelinta noin hurjaa reissua pyöräillen ilman puhelinta. Mut nykyaika on raadollisempaa kuin aikanaan oli kyläyhteisöt turvallisempia keskimäärin.

Sitä kyllä hämmästelen että miten helvetissä on lapsena ollut tommonen kuntoon! Kun oli niin lyhyt ja pieni ja hoikka. 

 Sori typot oon väsy 😅😅😅 terveisin tämän kirjoittaja

Olen kuullut jälkikäteen että minut jätettiin 90-luvulla välillä pikkulapsena yksin kotiin. Tuo olisi ihan ennenkuulumatonta nykyään.

Oli se aika itsenäistä touhua. Vanhemmat sisarukset ei juurikaan katsoneet perään. Lähdin monesti ala-asteella (1-3 luokka) kouluun vasta kymmeneksi. Vanhemmat olivat lähteneet töihin ja muut kouluun. Laitoin itse itselleni aamiaista painavalla valurautapannulla, koulumatkat kuljin yksin, edes 1. koulupäivänä ei ollut ketään saattamassa.

Kaverin isä vei meitä uimaan, mutta ei hän meitä vahtinut erityisesti, makoili sivummalla ottamassa aurinkoa. Alkuun en edes osannut uida, vaan kävin pulikoimassa matalassa rantavedessä. Kun opin itsekseni uimaan, käytiin kaverin kanssa keskellä järveä, jossa ei ollut muita uimareita.

Ulkona pyörittiin pitkin kylää/metsiä, kotiin mentiin ruoka-aikana. Kesäiltoina oltiin myöhään ulkona jo melko pienenä, ei kukaan ollut vahtimassa koskaan missään hiekkalaatikon reunalla. 

Asuin lapsena hyvällä alueella, mikä oli täys lapsiperheitä. Jo hyvin pieninä leikittiin porukassa pihalla ilman vanhempia. Vanhemmat katsoi välillä pihalle ikkunasta ja olivat kuuloetäisyydellä "äiiitii tuu ikkunalle"..

Pihassa oli portit eikä autot tms päässyt sinne. Sain myös viettää aikaa pihan ulkopuolella aika pienenä.

Koskaan ei mitään sattunut. Vain kerran naapurin mies tuli toistuvasti jutulle ja pyysi katsomaan kissoja. Kieltäydyin. Olinkohan 4v tms.

Oli kivaa aikaa ja turvallisuustaso oli kait samaa luokkaa kun nykyään, silti ilmeisesti nykypäivän lasten perään katsotaan enemmän.

Tutut piti kioskia talon kulmassa ja sain aika pienenä käydä joskus ostamassa sieltä 10 pennillä karkin tms. En muista tarkkaa ikää mutta ehkä 3v.

Isä kertoi että jos hänellä meni töissä myöhempään, meidät lapset jätettiin tarhan pihaan odottamaan häntä kun tarha meni kiinni. Tarhatädit lähti kotiin eikä kukaan tehnyt lasua. Tosin mikäpä hätä siellä aidatulla leikkipihalla oisi voinut ollakaan. Näin 80-luvulla.

Kuljin 8 vuotiaana yksin taajamajunalla 100km reissut viikonloppuisin mökillä, ja ketään ei vastassa, sovitusti. Omasta halustani kuljin. Nyt itellä 8v poika ja tyttö, ei tulis mieleenkään laittaa noita edes kahdestaan sanalle reissulle. Maailma oli erilainen 80luvulla mutta kyllä on lapsiakin liikaa paapottu.

Vierailija kirjoitti:

No joo. Kymmen vuotiaana pyörillä kavereiden kaa 10 kilsan päähän uimaan ilman aikuista. Eikä ollut kännykkä aikaa ees. Omaani en päästäisi

Minä seitsemän vanhana naapurin tytön kanssa kävin uimakoulussa, jota pidettiin paikallisella järvellä. Pyörillä mentiin kahdestaan kylän läpi, matka n. 5 km.

Itse kuskasin autolla oman lapsen uimahallille uimakouluun.

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

Opettelin itsekseni uimaan valtavan voimakkaassa virrassa. En hukkunut. Oli tapana siihen aikaan, että muksut uivat itsekseen, ilman valvontaa.

Minut laitettiin koulusta kotiin kävelemään kuumeen takia kun olin 8 tai 9v,matkaa oli noin 3m. Istuin uupuneena maahan ja joku nainen tuli jututtamaan,pyysi luokseen juomaan kaakaota ja ottamaan torkut. Suostuin. Nainen ei onneksi ollut mikään pervo tms sekopää,vaan sain kaakaota ja keksejä ja torkuin sohvalla.

Tällä välin vaan äiti oli tullut töistä ja ihmetteli,kun tyttöä ei näy. Kun isä saapui töistä,söi leivän ja lähti autolla katsomaan olinko jäänyt leikkimään johonkin.Talvi-ilta pimeni ja lasta ei näy missään.

Hirveä  huuto kun lopulta saavuin kotiin ja olisin varmaan saanut selkään,ellei olisi ollut kuumetta ja yskää. Mutta silti ei kielletty että et voi noin mennä vieraiden luo! Käytäytyivät vain,kuin olisin  mennyt jonkun kaverin luo leikkimään vaikka kerroin etten ollit tuntenut naista-

Ihmetellen luen näitä kommentteja. Olen syntynyt 70-luvun lopulla, eikä minua kyllä ole jätetty yöksi yksin kotiin ennen kuin yläkouluikäisenä. Koulun jälkeen ja koulun kesälomilla olin yksin päivisin, mutta monesti minulle oli järjestetty paikka pariksi viikoksi mummolaan tai leirille. Mökillä uimme pelastusliivit päällä, jotta voimme olla tuntejakin uimassa ilman valvontaa ja uida läheiselle luodolle. Ja näin oli kaikilla kavereillakin, ei kukaan ollut heitteillä edes nykymittapuun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

Tämä ei pidä paikkaansa, ne kuolleet vaan eivät ole täällä kertomassa tarinaansa. Lasten tapaturmakuolemat ja muutkin vakavat tapaturmat olivat paljon yleisempiä kuin nyt.

Muistan loppuelämäni  sen kaverin isän  huudon kun Pekka ja Titta,bestikset 10 vuotta, olivat ottaneet  Pekan isän haulikon ja heiluivat sen kanssa lähimetsässä. Sitä en muista oliko ladattu,olisiko Pekka osannut. Oli silmät mustina sen  jälkeen ja kuulemma ollut minullakin,jos en olisi ollut tyttö.

Saman Pekan kanssa myös mentiin uimapatjalla sulavien jäiden sekaan ja  jälkeenpäin hirveä flunssa kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

 

Tämä ei pidä paikkaansa, ne kuolleet vaan eivät ole täällä kertomassa tarinaansa. Lasten tapaturmakuolemat ja muutkin vakavat tapaturmat olivat paljon yleisempiä kuin nyt.

Nyt on turvallista, kun kaikkea valvotaan, mutta lasten mielenterveys ei ole kunnossa. 

Mä jäin lapsena jotenkin jumiin rattaisiin enkä saanut irrotettua itseäni irti. Itkin äitiä auttamaan, mutta hänestä tilanne oli jotenkin huvittava. Ei auttanut, vaan lähti sisältä hakemaan kameraa ottaakseen kuvan minusta ja taistelustani. Kuva löytyy edelleenkin vanhasta valokuvakansiosta.

Itselläni ei tulisi mieleenkään jättää omaa lasta itkemään pelosta ja kivusta. Tuo on vaarallista sekä mielelle että keholle.