Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomalle kerro mikä on vaarallinen tilanne? Nykyään lapsille on vaarallinen tilanne jos niitä ei viedä autolla kouluun. 

V.1977- 1982 ala-asteen kouluun oli 2km kävelymatka pitkin idyllistä puistikkoa ja puutaloaluetta. Siellä vilisi itsensäpaljastajia, jotka alkoivat joskus meisseli ulkona seurata minua, jos kuljin yksin. Pyysivät koskemaan itseään ja tarjosivat rahaa. Pääsin aina juoksemaan karkuun, kerran yksi vanha äijä (olin 7 tai 8, pedoäijä n.45) tarttui hihaani ja lörpötti miten haluaisi istua alas minun kanssani. Se tuntui ikuisuudelta, ennenkuin sain riuhtaistua itseni irti. Kaverin äiti neuvoi myöhemmin, että kannattaa huutaa lujaa, niin namusetä pelästyy. Huudettiin sen jälkeen aina joko "namusetä" tai "las ten rais kaaja", jos näitä oli tulossa kimppuun. 

Minut jätettiin 3-vuotiaana hoitamaan alle vuoden ikäistä siskoani, kun äiti meni tekemään isolle pihalle lumitöitä. Kun olin n. 7-vuotias, äiti hermostui sen vuoksi, että olin leikkinyt naapurin romanilasten kanssa ja ajoi minut pois kotoa keskellä yötä. Vietin yön pyöräillen pikkukaupungin kaduilla ja menin sitten pihakeinuun nukkumaan loppuyöksi. Monta kertaa laitettiin junaan yksin  alle 10-vuotiaana kolmeksi tunniksi matkalla serkuille. Olen sitä mieltä, että kaikkien ei kuuluisi saada lapsia ja äiti oli yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuljin 8 vuotiaana yksin taajamajunalla 100km reissut viikonloppuisin mökillä, ja ketään ei vastassa, sovitusti. Omasta halustani kuljin. Nyt itellä 8v poika ja tyttö, ei tulis mieleenkään laittaa noita edes kahdestaan sanalle reissulle. Maailma oli erilainen 80luvulla mutta kyllä on lapsiakin liikaa paapottu.

Ei ole liikaa paapottu. Pikkulasten ei ole turvallista olla yksinään ulkona, sille on syynsä. Näin on ollut aina. Ihmisiä ja autoja on nyt enemmän, mutta pahoja ihmisiä on ollut aina. Minä olin v.1974, 4-vuotiaana yksin pulkkamäessä Turussa, ison tien varrella. Joku setä tuli siihen, tarttui pulkannaruun ja lähti puolijuoksua viemään minua pitkin jalkakäytävää. Kun yritin nousta, mies kiihdytti vauhtia ja sanoi että mennään hänen luokseen karkkia syömään. Onneksi isommat pojat näkivät tilanteen, juoksivat paikalle ja alkoivat kysellä namusedältä, että kukas olet, et ole ainakaan tuon isä. Ukko pakeni paikalta, ja pojat saattoivat minut kotiin. Äiti oli kauan vihainen minulle, että miksi "olen niin tyhmä että lähden vieraiden miesten mukaan sokerin perässä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

 

Tämä ei pidä paikkaansa, ne kuolleet vaan eivät ole täällä kertomassa tarinaansa. Lasten tapaturmakuolemat ja muutkin vakavat tapaturmat olivat paljon yleisempiä kuin nyt.

Leikittiin kaverin kanssa ulkona 5-vuotiaina 1970- luvulla. Menimme suojatietä kadun yli, kaverini jäi vähän jälkeen. Yhtäkkiä siihen pamahti ylinopeutta ajava nuori mies uuden autonsa kanssa ja ajoi kaverini päälle, hän kuoli heti. Nykyään tuolla kadunpätkällä on nopeusrajoitus ja liikennevalot. Eivätkä 5-vuotiaat juoksentele enää yksin liikenteen seassa.