Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei varottu nykymalliin, mutta mitään ei käynyt.

Nykyään ei uskalla mitään, kun lapset pahoinpitelee ja puukottaa toisiaan, aikuiset tappaa ihan vieraita ihmisiä, pedofiilit vaanii joka paikassa. Ennen ei tällaisesta tiedetty mitään.

Aikoinaan 1960-luvulla Kyllikki Saaren murha oli historiallinen tapaus, jota seurattiin kuukausia lehdistössä ja hautajaisiin tuli 25.000 ihmistä. Jos tapahtuisi nyt, voisi olla maininta lehdessä.

 

Kyllä sitä silloinkin kävi vaikka mitä. Mun kaverin 5v pikkusisko hukkui 80-luvulla kun oltiin kolmistaan uimassa ja hän ei ollut mikään kovin hyvä uimari. Minä ja kaveri oltiin tuolloin 8v.

Lapsikuolleisuus on tosiaan vähentynyt rajusti etenkin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mutta myös 2000-luvulla.

https://stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-07_007.html?s=0

https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lasten-kuolleisuus-jatkaa-…

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin penskana joitakin vuosia mummolassa maalla -70 luvulla. Talo oli vuolaasti virtaavan joen (keväällä jopa koski) varrella. Me puljattiin siskon kanssa aina kesät siellä rannassa. Uitiin ja leikittiin baikka mitä. Tehtiin tulia muuripadan alle tai rantalouhukkoon kivikasan päälle ja leikittiin ruoanvalmistusleikkejä. Virta ois voinu koska tahansa biedä pikkutytöt tai vaatteet ois syttyny tuleen tai poltettu koko tienoo vahingossa mutta ikinä ei sattunut mitään. Joko oltiin tarpeeksi fiksuja ja osattiin pelätä vaaroja koska niistä oli meitä peloteltu (opastettu). Tuolloin lapset tyyliin 5-8 vuotiaatkin oli paljon omissa oloissaan tai niin että aikuiset trki kotitöitä ja lapset hääri jossain lähistöllä, ei meitä kukaan vahtinut. Syömään komennettiin sitten kun sen aika oli. 

Olen kiitollinen että olen syntynyt tuolloin enkä 2000 luvulla. Meistä kasvoi itsenäisiä, ongelmaratkaisutaitoisia, hoksaavia elämästä selviytyviä, rationaalisia ihmisiä. Kestämme stressiä, pettymyksiä ja epävarmuutta koska olemme tottuneet niihin jo pienestä pitäen. 

Ei, vaan mitään ei sattunut ihan siksi, että sattui olemaan onnea. Ette todellakaan ole olleet mitään fiksuja tai osanneet pelätä vaaroja, koska olette ottaneet typeriä riskejä jatkuvasti.

Veikkaa, että ne "ongelmanratkaisukyvytkin" on pelkkää sokeaa tuuriin luottamista. Ei pidemmän päälle hirveän toimiva strategia.

Vierailija kirjoitti:

Mun koko lapsuus 70-l oli vaarallinen tilanne. Heti kun opittiin auttavasti pysymään pinnalla, saatiin olla meren rannalla ihan vapaasti. Ja kun pysyi pyörällä pystyssä, ei muuta kuin liikenteen sekaan vaan ja joku pienempi tarakalla, joskus toinen vielä etutangolla niin etten nähnyt mitään. Kysyin aikuisena äidiltä, tajusiko hän että oltiin koko ajan hengenvaarassa. Hänen (s 46) vastaus oli, että minkä hän sille ois tehnyt. Ei meitä lapsia näkynyt muuta kuin kun huudettiin syömään. Se oli äidille helppoa "kotiäitiyttä" kun makasi ja otti aurinkoa. Hän ei ollut millään mittarilla kiva ihminen, joten pysyttiin siksikin poissa lähettyviltä.

"Minkä hän sille ois tehnyt". Selvästikin yritti päästä teistä eroon, eikä piitannut. Mutta eiköhän tuon vielä vanhuudessa edestään löydä.

Kuka tahansa vähän iäkkäämpi, joka kasvoi maatilalla oli lapsena päivät peppipitkätossuna, eli teki valvomatta ihan mitä huvitti.

Vanhemmat olivat kiireisiä, eli koko ajan joko pellolla, metsässä, navetassa tai ruokaa laittamassa.

Lapset olivat sitten joko puissa kiipeämässä, järvessä uimassa, laskemassa jyrkkiä mäkiä tai jossain muussa riskialttiissa leikissä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomalle kerro mikä on vaarallinen tilanne? Nykyään lapsille on vaarallinen tilanne jos niitä ei viedä autolla kouluun. 

Etkö ole siis ikinä ollut lapsi? Tässähän kysyttiin niitä tilanteita, missä olet itse ollut lapsena. 

Mikä ihme vaivaa kun ei osaa lukea aloituksia!!!

Vai halusitko vaan täällä vauvapalstalla kertoa taas kerran, että sulla ei ole lapsia?

Ärsyttää!!!

Up up

Vierailija kirjoitti:

Joo, veden ääressä kallioilla ja rannoilla leikittiin pienestä pitäen hyvinkin vapaasti. Alakouluikäisenä vietin jo yksin tyyliin koko kesän rannalla - lähdin aamulla ja menin kotiin illalla. Muutama markka oli mukana että sai jonkun evään ostettua. Silloin toki osasin jo uida mutta jälkikäteen ajatellen kyllä sitä aika rohkea oli. Sukeltelin ennätyksiä ja hypin viidestä metristä.

Täysin sama meininki. Sisaruksen kanssa kaikki kesät. Rantaan polkupyörillä. Lisänä, että soutuveneellä soudeltiin pitkin järveä. 😅

Mun vanhemmat teki kahtavuoroa molemmat, eri vuoroissa. Ja eri työpaikat. Pari tuntia jäi päivällä ilman ketää kotona. Sain olla ne tunnit yksin kotona. Meillä oli yksi naapurin rouva jolle tiesin mennä jos joku hätä tulee.

Olin viisi vuotias. Se olin minä joka vaan päätin että mihinkään hoitoon en mene. Olen syntynyt vuonna 1970. Olin luonteeltani änkyrä ja itsepäinen. 

Äitini lapsuudessa hänet jätettiin yksin talovahdiksi. Muu perhe lähti viikon kesälomareissulle, äiti ei mahtunut autoon. Hän oli 12-vuotias. Seuraavana kesänä äidin huollettavaksi jäi kehitysvammainen sisarus. Iloinen 60-luku.

Vierailija kirjoitti:

No joo. Kymmen vuotiaana pyörillä kavereiden kaa 10 kilsan päähän uimaan ilman aikuista. Eikä ollut kännykkä aikaa ees. Omaani en päästäisi

Itsellä sama, mutta matkaa oli vain 5 km. Lisäksi vanhemmat jättivät 5v minut ja vuotta nuoremman siskon kotiin keskenään ollessaan töissä. Isä kävi muutaman kilometrin päästä aina ruokatunnillaan keittämässä meille puuroa. Oli meillä lapsenvahtikin joskus, joku nuori tyttö, häipyi hopeiset kummilusikkamme mukanaan. Muuta en hänestä muista, mutta oli kova jakelemaan luunappeja otsaan. Emme edes syytä siihen tienneet. Nämä 70-luvulla.

Omalla kohdalla ei mitään radikaalia kyllä ole tapahtunut mutta sellaisia käytäntöjä kuitenkin, etten voisi kuvitella tänä päivänä toimivani niin lasteni kohdalla. Olen 80-luvulla syntynyt ja kyllähän me aika itsenäisiä siihen aikaan oltiin jo pienestä pitäen.

Olen keski-ikäinen ja osa ystävieni vanhemmista oli jo lapsuudessani ylivarovaisia helikopterivanhempia. Huolettomia ja jopa välinpitämättömiä vanhempia oli kuitenkin paljon enemmän kuin nykyisin.

Hoidin usein 6-vuotiaana yksin kotona 3-vuotiasta pikkusisarustani. Samoin 6-vuotiaana koululaisena tulin kotiin ja saatoin odottaa nelisen tuntia ennen kuin vanhemmista toinen saapui kotiin. 10-vuotiaana pyöräilin valtatiellä ja muistan miltä tuntui kun satasta ajavat rekat tuntuivat imevän mukaansa (painoin noin 30 kiloa). Uimassa käytiin kaveriporukassa pyörillä, vanhemmat tuskin tiesivät missä oltiin. Kiipeiltiin talojen katolle ja puihin, hypittiin tikapuilta "rohkeuskilpailua", kilpailtiin sukeltamisessa (silloin olin kerran hukkua) jne. Olin arka lapsi, mutta kun ajattelen kaikkea mitä tuli tehtyä, olisin nykyajan mittapuulla aika huimapää. 

Mutsi jätettiin hevosten vahdittavaksi, syntynyt -53. Laitumien vieressä joki. Hevonen kiskoi vaipasta. Mutsi oli jotain 4v. 

No nykymittapuulla valossa istuminenkin on 'vaarallisita', että joo-o varmasti on laitettu.

On jopa oltu koko yö ulkona ilman talutushihnaa ja gps träkkeriä! :D

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa, ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, että 70-luvulla rakennetuissa ja sitä vanhemmissa hisseissä lukee teksti "alle 12-vuotiaat eivät saa yksin käyttää hissiä". Moni näistä asioista, mitä jo eka-tokaluokkalaiset ja jopa sitä nuoremmatkin ovat saaneet tehdä, vaikuttavat paljon vaarallisemmilta kuin yksin hissillä liikkuminen.

Olen aikuisena miettinyt, että ehkä hissivalmistajat olivat itse vetäneet sen rajan varmuuden vuoksi niin korkeaksi, jotta vapautuisivat korvausvastuusta myös isompien lasten tekemien hölmöilyjen kohdalla.

Omassa lapsuuden kotitalossa 80-luvulla oli juuri sellainen hissi. (Pelkästä "alle 12-vuotiaat eivät..." -tekstin näkemisestä tuli heti nenään se jonkun lattianpesuaineen haju, joka siellä rappukäytävässä aina oli.) Voi kuulostaa naurettavalta, mutta muistan kuinka vielä siinä kuussakin kun täytin 12, mietin että uskaltaisinko jo mennä hissillä yksin, enkä lopulta uskaltanut. Vanhemmat oli kasvattaneet siihen, että vieraidenkin aikuisten kieltoja on aina toteltava, ja tämä laskettiin sellaiseksi vieraan aikuisen kielloksi, vaikka nimeä ei alla lukenutkaan. Ymmärsin kyllä täysin hyvin, että hissinkäyttötaitoni olivat nyt jo täysin samat kuin ne tulisivat muutaman viikon päästä olemaan, mutta pelkäsin että jos uhmaan kohtaloa ja jotain tapahtuu, niin kotona tulee huudot tai remmi.

70-80luvulla lapset tai siis vauvat jäi isommissakin kaupungeissa vaunuihin kaupan ulkopuolelle äitien ollessa kaupassa.  Eihän noihin tuon ajan lähikauppoihin edes mahtunut vaunujen kanssa.  Äitini sanoi ettei enää uskaltaisi mutta ajat oli tuolloin toisin.  M36