Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Joskus kesäisin eräällä mökillä meitä oli paikalla aikuisia ja lapsia. Nuorimmat lapset olivat vasta jotain 2-3v, vanhimmat ehkä vähän yli 10v. Aikuiset joivat alkoholia ja keskittyivät puhumaan keskenään kaikkia aikuisten juttuja. Me lapset saimme olla melko vapaasti, vaikka mökki oli lähes järven rannalla. Me saatoimme uida ja onkia laiturilla, joskus jopa lähdimme soutelemaan veneellä. Joskus joku tippui veteen, mutta onneksi kukaan ei koskaan hukkunut vaikka ei ollut edes pelastusliivejä päällä. En minä itse ainakaan varsinkaan jotain parivuotiasta taaperoa rannalle yksin päästäisi kun itse olisin vain keskittynyt juomaan kaljaa siellä mökillä, jonne oli kuitenkin jotain 150-200 metriä matkaa.

Pyöräilin 9-vuotiaana kouluun kesät talvet ilman kypärää, paskalla fillarilla ja isojen teiden varsia pitkin. Matkaa oli 8 km yhteen suuntaan. Olisin päässyt bussillakin, mutta vanhempieni mielestä se olisi ollut laiskuutta.



Olen reilusti alle kouluikäisenä ollut muutaman kerran vähällä kuolla lämpöhalvaukseen, kun minut on jätetty yksin autoon helteellä parkkipaikalle vanhempieni ollessa kaupassa. 

Vanhempani eivät tehneet kotona ruokaa vaan söivät aina itse kunnon ruoan ravintolassa ja käskivät minun ottaa leipää kaapista. Halusin kuitenkin kunnon ruokaa ja opettelin kokkaamaan itse ollessani yksin kotona. Olin 7-vuotias.

Koko elämäni oli tällaista ja on ihme, että selvisin siitä jotenkin hengissä.

Tämä aloituskommentti yksin 13 vuotiaana lentämisestä ei ole mielestäni mitenkään esimerkki vaarallisesta tilanteesta jos välilakuja ei ole, eikä lapsella ole mitään erityisen tuen tarvetta. Ihan vast ikään omakin lapsi lensi tämän ikäisenä ja pian uudestaan. Jotkut lentoyhtiöt antaa jo 10 vuotiaiden lentää ilman "saattajaa", joka käytännössä ei ole usein oikea saattaja vaan lentohenkilöstöä, joka hakee ja vie lapsen paikalleen lentokoneeseen jos muistaa.

Olin 80-luvulla ehkä n. 8-vuotias, kun äitini lähti ystäviensä kanssa viikoksi ulkomaanmatkalle. Alkoholisti-isäni lähti samoin tein ryyppyreissulle ja jäin yksin kotiin. Mummo kävi silloin tällöin katsomassa, kuinka voin. Muistan, kuinka illalla pelotti jäädä yksin omakotitaloon nukkumaan. Yhtenä aamuna sitten heräsin, kun kuulin isän kuorsausta vanhempien makuuhuoneesta. Olisikohan ollut päivää ennen, kun äiti tuli reissusta kotiin.

90 luvun loppupuolella 8 vuotiaana jätettiin yksin kahden arvaamattoman koiran kanssa jotka eivät tulleet toimeen keskenään,no lopulta puhkesi tappelu ja muistan paniikissa soittaneeni vanhemmille että tulisivat pian kotiin. Yksin monesti täälläkin oltiin kotona, kahden muun sisaruksen kanssa jos vanhemmat lähtivät käymään kylillä,kaupassa tms ja tänä oli siis ihan jo 90 luvulla. Hengissä ollaan vieläkin ja leikkiä saatiin mekin keskenämme metsässä,kiipeillä kivenlohkareiden päälle yms. Tuntuu nykyään että lapsia suojellaan liikaa ( mikä periaatteessa ymmärrettävää koska maailma on turvattomampi paikka) ja yksin ala astelaisena myös 2 kiusaa yksin kotiin sit muutettiin 5-6 kilsan päähän koulusta. Satoi tai paistoi ei tulle pskiaisisä koskaan hakemaan. Muutenkin oli erittäin tiukka kuri mut pelotteluilla meidät kasvatettiin ja parhaimmat hetket oli kun pskiaisisä joka teki lapsuudesta hlvetin oli poissa jos oli työmatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupungeissa tai eri maissa. Koululaisten lomien aikaan kulkee koululaisia isovanhempien luo. Lentokoneella matkustaminen on turvallista, henkilöstö huolehtii myös matkan aikana, että kaikki on hyvin.

En kyllä lähettäisi 13-vuotiasta yksin lentokoneella ilman saattajaa ulkomaille, vaikka lapsi ei fyysisessä vaarassa silloin  ole. Turvattomuus on muutakin kuin sitä, että voi loukkaantua fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupungeissa tai eri maissa. Koululaisten lomien aikaan kulkee koululaisia isovanhempien luo. Lentokoneella matkustaminen on turvallista, henkilöstö huolehtii myös matkan aikana, että kaikki on hyvin.

En kyllä lähettäisi 13-vuotiasta yksin lentokoneella ilman saattajaa ulkomaille, vaikka lapsi ei fyysisessä vaarassa silloin  ole. Turvattomuus on muutakin kuin sitä, että voi loukkaantua fyysisesti.

Minut on lähetetty 9-vuotiaana bussilla juna-asemalle ja junalla toiselle puolelle suomea, junan vaihto välissä ja perillä taas piti osata bussiin. Osasin vaihtaa junaa oikein, mutta perillä eksyin väärään bussiin, matka kesti ja kesti, oli ihan kamala vessahätä enkä uskaltanut puhua kellekään mitään. Lopulta bussi tuli määränpäähänsä, jossa sain tietää itku silmässä, että olin yli sadan kilometrin päässä (väärän bussin johdosta) paikasta johon minun piti mennä, talvella, iltapimeällä ja pissat housussa. Kännyköitä ei silloin ollut. Onneksi kyyti oikeaan paikkaan järjestyi lopulta, kiitos auttavaisten matkahuollon työntekijöiden siellä mihin olinkaan eksynyt. 

Vierailija kirjoitti:

70- luvulla kotona muokkasin kesantopellot traktorilla kymmenvuotiaasta lähtien ja tein muitakin konehommia. Tapa oli maaseudulla aivan yleinen, niin teki kaikki naapureinkin pojat. 

Ei sitä vaaralliseksi katsottu silloin, enkä katso vieläkään. Jos nuorella ihmisenalulla on halua töitä tehdä, niin siitä vaan, tietysti hyvät neuvot pitää ensin antaa.

Mutta tämän nykyisen ylisuojelevan tavan katson haitalliseksi, kun ei anneta lapsen tehdä mitään, ei anneta vastuuta, vaan vähän niin kuin "katkaistaan" ne lapsen siivet vaikka halua olisi jotakin tehdä itse.

Juuri tämä. Lasten kuuluu saada tehdä asioita, mutta ohjatusti, fiksusti ja ikätason mukaisesti. Ja toki niin, että lapsi tietää vastuunsa.

Nykyään on ongelmana se, että 15v ei voi viedä ennen koulupäivää 5v pikkuveikkaa päiväkotiin, kun siitä repeää hirmu show. Tai on järkyttävää, jos 4v kantaa ylpeänä roskapussia itse roskikseen äidin vahtiessa ikkunasta, koska jos joku näkee, niin kamalaa.

Meistä mm. uhkattiin tehdä lasu, kun lapsi oli kertonut koulussa, miten pyyhkii päivittäin lattioita. Kysymyksessä oli uusi sellainen vimpstaakkeli pyyhin, joka oli niin kiehtova ekaluokkalaisesta, että sitä piti pari viikkoa saada räpeltää ja intoa puhkuen pyyhkiä hiekkaa, vaikka sitä ei juuri ollutkaan.

Kuitenkin 15v voi hengata kavereiden kanssa pitkin ostareita, pelata yöt ja tehdä ties mitä. Ekaluokkalainen voi saada raivareita pitkin kauppaa ja hakata jo peleissä porukkaa hengiltä eläen sipsi-karkki-muro-ruokavaliolla, eikä ketään kiinnosta tippaakaan.

Tämä maa käytäntöineen tuhoaa kunnollisuuden, työteliäisyyden ja sen, ettei kukaan normaali halua kohta enää lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

En antaisi olla pienenä niin vapaasti pihalla, tie oli ja vähän matkan päästä alkoi oma ranta. Kukaan ei hukkunut sillä kylällä. Siihen aikaan uskottiin mitä vanhemmat sanoivat. 

On muuten totta. Pistäpä nykylapsia iältään 2-7 vuotta leikkimään puoli tusinaa pihalle, jossa tie, ranta ja vaikka hevosaitaus.

Onnistuisiko? No ei. Ikinä. Vähintään yksi hukkuisi, yksi kuolisi hevosen potkuun, yksi olisi jäänyt auton alle ja loput tökkisivät toisensa hengiltä hangolla tai tipahtaisivat 20cm korkean kannon päältä murtaen niskansa.

Näistä viidellä olisi jo diagnoosi ja yhden tutkimukset olisivat kesken. Sanaa ei, ei olisi kukaan edes koskaan kuullut. 

Muistan kun olimme sisaren kanssa kahdestaan kotona, iät noin 4-5 ja 6-7v, pelotti. Isompi paistoi pannulla makkaraa, oli hyvää.

Kamalaa nyt vanhana ajateltuna :(

Ei ole jätetty. Ihan turvallinen lapsuus ja nuoruus oli.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kesäisin eräällä mökillä meitä oli paikalla aikuisia ja lapsia. Nuorimmat lapset olivat vasta jotain 2-3v, vanhimmat ehkä vähän yli 10v. Aikuiset joivat alkoholia ja keskittyivät puhumaan keskenään kaikkia aikuisten juttuja. Me lapset saimme olla melko vapaasti, vaikka mökki oli lähes järven rannalla. Me saatoimme uida ja onkia laiturilla, joskus jopa lähdimme soutelemaan veneellä. Joskus joku tippui veteen, mutta onneksi kukaan ei koskaan hukkunut vaikka ei ollut edes pelastusliivejä päällä. En minä itse ainakaan varsinkaan jotain parivuotiasta taaperoa rannalle yksin päästäisi kun itse olisin vain keskittynyt juomaan kaljaa siellä mökillä, jonne oli kuitenkin jotain 150-200 metriä matkaa.

Tuo taitaa olla nykyisin yleisempää kuin ennen. Päihdeongelmia on enemmän vanhemmilla, eikä pelkkää alkoholia, vaan monenlaista päihdertä.

Vanhemmat antoivat minun lähteä jo alle 3-vuotiaana kesämökiltä läheiselle sisarusten kanssa rannalle, jonne oli matkaa ehkä noin puoli kilometriä. Sedän perheen mökki oli meidän mökin viedessä ja serkut lähtivät joskus mukaan rannalle. Sisarukset ja serkut olivat vanhempia kuin mitä, mutta vanhimmat heistäkin olivat vain vähän oli 10-vuotiaita. Saatoin olla laiturilla tai jopa soutuveneessä kun osa heistä souti järvellä kanssani eikä minulla ollut pelastusliivejä.

Kesäisin vanhemmat töissä yli 20km päässä, minä 8v eteenpäin vahdin pienempiä sisaruksia ja koiraa. Harva se päivä pyöräiltiin uimaan muutaman kilometrin päähän, ei kännyköitä, ei kypäriä, ranta ei ollut yleinen, eli useimmiten olimme siellä aivan keskenämme. Koskaan ei kyllä mitään sattunut. 

10-vuotiaana pikkutyttönä ratsastettiin ja ajettiin naapurin isolla ja arvaamattomalla työhevosella yksin ilman valvontaa. Keittiöjakkaralta hypättiin selkään ja lähdettiin maastoon tai pellolle. Tämän hevosen pukit oli isoja ja aina pysyttiin kyydissä. Muistan kun nauratti vain. Toisessa talossa suomenhevosorilla päästivät yksin minut ja siskon maastoon ilman satulaa. Ei ollut kännyköitä, turvaliiviä eikä taluttajaa niinkuin nykytalleilla on meininki. Hengissä pysyttiin.

Kun nyt mietitään miksi ihmiset ei hanki lapsia: aiemmin lapsista ei tarvinnut huolehtia joten lapsia oli siinä mielessä helpompi kasvattaa.

Me pyöräilimme juuri ja juuri kouluikäisinä valtatien varrella niin, että yksi polki ja toinen istui takana. Laskimme liukumäkeä hiekkakuopalla ja keräsimme kaatopaikalta mielenkiintoista tavaraa. Uimarannalla uimataitoiset kuljettivat uimataidottomia selässä roikkuen kivelle, joka oli sadan metrin päässä rannasta, samalla osin uimataidottomalla porukalla rakensimme lautan, jolla lähdimme lähisaareen retkelle. Olin kerran äitini kanssa veljeni kyydissä autossa, joka oli varastettu ja veljellä ei ollut ajokorttia. Nuotiota ja tupakkaa poltinme jatkuvasti jo alakouluikäisinä. Vanhemmat eivät olleet mitenkään syrjäytyneitä tai alkoholisoituneita, meitä oli vain niin monta, että heillä ei riittänyt voimia huolehtia meistä. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut koskaan. 

Aika suojattua lapsuutta sain viettää maaseudulla.

Kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä en laittaisi omia, alle 12-vuotiaita lapsia lentokoneeseen, junaan tai johonkin pitkän matkan linja-autoon ilman omaa vanhempaansa. En antaisi alle 15-vuotiaan lapsen matkustaa yksin lentokoneella.

Jos lapsen isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat eri maassa tai eri kaupungissa, niin lapset voivat tavata heitä vanhempansa kanssa. Ja ihmisiin voi pitää yhteyttä nykyaikana puhelimella tai tietokoneen välityksellä.

Ihanko oikeasti joku äiti ja isä laittaa 2020-luvulla 6-11-vuotiaan lapsensa yksin lentokoneeseen? 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla lapsista ei ole huolehdittu ikätasoisella tavalla. Äitinä toivoisi, että nykyajan äidit ja isät olisivat valistuneempia tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan

Helsinki-Vantaalla vanhempi pääsee kyllä sen turvatarkastuksenkin läpi lapsensa kanssa. Voi siellä lähtöportilla odotella lapsen kanssa kunnes koneesen pääsee sisälle.