Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Olin usein lapsena yksin kotona, 7-vuotiaasta lähtien. Osasin tehdä itselleni voileipää välipalaksi, paistaa munakasta, keittää nuudeleita jne. ja jääkaapissa oli jotain lämmitettävää ruokaa aina. Tiesin, että pakkasessa on aina jotain uunissa tai mikrossa helposti lämmitettävää, jos olisi kova nälkä. Jos olisi hätätilanne, mummola oli muutaman sadan metrin päässä ja äidille sai aina soittaa työpaikalle ja mummolaan sai myös soittaa, jos oli pulma tai tuli vaikkapa kipeäksi yksin ollessa. Mummo monesti kysyi, pelottaako minua olla yksin kotona, mutta olin kuulemma vastannut: miksi pelottaisi? Meillähän on iso koira, te asutte lähellä ja ovet ovat aina lukossa?

10-vuotiaina menimme kerran ystäväni kanssa kylpyläretkelle kaksistaan kauemmalle paikkakunnalle 180km päähän. Vanhemmat ilmoittivat meidät järjestetylle retkelle ja veivät meidät lähtöpaikalle bussille ja hakivat paluupisteeltä. Matkanjohtaja, naishenkilö, oli luvannut katsoa meidän kahden perään. Vanhemmat antoivat käteistä mukaan, jolla ostimme kylpylästä ruuat.

Ollaan kaverin kanssa naurettu tälle näin 30v. aikuisina naisina ja kyselty ihan vanhemmiltakin, että ei varmaan nykyään uskaltaisi lapsia näin päästää. Te olitte aina olleet fiksuja lapsia ja tiedettiin, että pitäisitte kyllä toisistanne huolta. Eli siis 2000-luvun alkupuolella tapahtui tämä.

Minut jätettiin kotiin isoveljeni kanssa sillä aikaa kun vanhemmat lähti ryyppämään ja juhlimaan. Siis oltiin kahdestaan alaikäiset kotona. Veljeni ei oikein osannut auttaa kun olin niin järkyttynyt tästä. Olin aika pieni vielä, enkä ymmärtänyt minne vanhemmat katosi noin vaan. Nykyään sossun tantat ottaisivat huostaan välittömästi. Vaarallista jättää alaikäiset yksin kotiin.

Vanhemmat olivat töissä, niin aamutoimet ja kouluun meno ja paluu tapahtuivat jo ensimmäisestä luokasta alkaen yksin, Matkaa kouluun juuri alle 3 kilometriä, niin ei ollut paha matka kävellä.

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupungeissa tai eri maissa. Koululaisten lomien aikaan kulkee koululaisia isovanhempien luo. Lentokoneella matkustaminen on turvallista, henkilöstö huolehtii myös matkan aikana, että kaikki on hyvin.

Äiti otti avomiehekseen pahasti häiriintyneen psykopaatin. Siinä sitten nuorena jouduin asumaan saman katon alla vuosikausia ja kestämään ukon kieroutuneita temppuja. Nykypäivänä se äijä olisi joutunut raastupaan tekosistaan. Isä ei minusta välittänyt pätkääkään.

Muutaman kuukauden ikäisenä, ehkä jo vastasyntyneestä alkaen, olen itkenyt öisin nälkääni. En tietäisi/ muistaisi, mutta sain lastensuojelun papereita luettavakseni, nyt 53- vuotiaana.

Naapurit seinän takana tekivät onneksi ilmoituksia. Vanhempani siis nukkuivat...oli myös alkoa ja ymmärtämättömyyttä

Niin, omia lapsia imetin öisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset, joille kävi todella huonosti, eivät ole näitä tarinoita kertomassa. Kuten se 9-vuotias pieni tyttö, joka hukkui 80-luvulla jokeen uidessaan kavereiden kanssa.

Totta. Mutta me jotka selvittiin ((eli enemmistö) saatiin kyllä elää paljon vapaampi ja kokemusrikkaampi lapsuus, kuin nykylapset.

Oliko se niiden kuolemien arvoista? Päästäisitkö omat lapsesi vastaavasti elämään vapaampaa ja kokemusrikkaampaa elämää silläkin riskillä, että hän voi joku päivä kuolla tai vielä pahempaa, kadota lopullisesti?

Älä tee lapsia jos pelkäät sitä että he elävät.

No tässäkin varmaa löytyy joku kultainen keskitie.

Antaa esim. lapsen pyöräillä, mutta pakottaa laittamaan kypärän. Antaa mennä yksin kaverille, ensin lähelle, sitten kauemmas.

Mutta yksi asia on mielestäni muuttunut. Ennen esimerkiksi oman kotikadun kaikki aikuiset piti vähän silmällä kaikkia lapsia, riippuen siitä kenen tontilla sattuivat milloinkin leikkimään. Nyt kuulostaa olevan toisin ja ihmiset on eristäytyneempiä. Leikkitreffit ja vierailut sovitaan etukäteen sen sijaan, että mentäisiin soittamaan ovikelloa ja kysymään, että "onko Liisa kotona"?

Tuo "koko kylä kasvattaa" logiikka on hyvä, jos oletetaan kaikkien olevan hyväntahtoisia ja tasapainoisia ihmisiä. Ongelma vaan siinä, että niihin "kaikkiin" sisältyy myös ne sekopäät ja namusedät jotka ovat sitten mukana lasten kasvatuksessa ja vahtimisessa. 

Esim. perinteinen asetelma, jossa talkkari ajaa lapsia takaa kuulostaa monille huvittavan nostalgiselta, mutta kyllä meidän seudulla oli ainakin pari talkkaria, joilla ihan oikeasti jotain mt-ongelmia.

Kerran käveltiin kaverin kanssa niiden naapuritalon pihan ohi ja sieltä juoksi talkkari huutamaan "tekö nämä lumikasat olette pilanneet?!" No ei oltu, oltiin kävelemässä koulusta kotiin ja ihan julkisen kadun puolella. Talkkari päätti ratkaista tilanteen huitaisemalla lähimpänä seisonutta muksua, eli minua lumilapiolla. Ei osunut, mutta muistan kun otsatukka vaan hulmahti, kun se meni parin sentin päästä kasvoja. En tiedä oliko ideana vaan pelotella vai oikeasti hyökätä, mutta jokatapauksessa aivan pimeetä toimintaa.

Juostiin kaverille karkuun jonka äiti ei tietenkään uskonut, vaan suuttui vaan, että ollaan kuitenkin oltu lumikasoja pilaamassa. En sitten uskaltanut kotona kertoa kellekkään. 

Vuosia myöhemmin mainitsin asiasta omalle äidille ja hän oli aivan kauhuissaan ja ihmetteli miksen sanonut mitään. Kuitenkin samalla mietti, että "siis se nelosen talkkari vai? Sehän vaikutti niin mukavalta! Oikeasti?" Eli jo tuostakin tajusin, että tuskin olisi oikeasti mua uskonut, vaan olisi luottanut paikalla olleeseen aikuiseen, huolimatta siitä kuinka sekaisin se oli. 

Silmällä pitämistäkin on monenlaista. Kuten tässäkin ketjussa on monta kertaa tullut puheeksi, lasten väkivalta oli ennen jopa sallittua, eli esim, "rillipäitä ei saa lyödä" tai "ei saa lyödä mahaan" oli yleisiä ohjeita. Mitäs jos ei vaikka lyötäisi ollenkaan?

Muistan, kun veljen kiusaajat sai sen kiinni ja kolmisteen löylyttivät sitä pihalla ja ohi menneet aikuiset vähän pudistelivat päätä ja naureskelivat, mutta eivät puuttuneet tilanteeseen. "Pojat on poikia"

Tänä päivänä väkivaltaan puututaan ja olisi todella omituista kuvitella, että ohi kävelee aikuisia tekemättä mitään jos olisi oikeasti kolme yhden kimpussa. Jos näin kävisi se olisi jo iltapäivälehtien lööpeissä, tuolloin ihan normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

"Siellä oli myös ruumiillista kuritusta josta en koskaan kertonut kellekkään."

On todella surullista ja täysin väärin ja rikollista, että perhepäivähoitaja on kohdellut huonosti ja väkivaltaisesti pieniä, alle kouluikäisiä ja täysin puolustuskyvyttömiä lapsia. Olen surullinen puolestasi. Kurja ja järkyttävä päivähoitopaikka!

Nykyaikana tämä olisi rikosilmoituksen paikka, jos perhepäivähoitaja kaltoinkohtelisi, laiminlöisi ja vielä pahoinpitelisi hoitolapsia.

Perhepäivähoitaja työskentelee yksin omassa kodissaan. Hänen lastenhoitoaan ja kasvatusmenetelmiään ei käytännössä siis valvo kukaan. Joku lakisääteinen tupatarkastus voidaan tehdä kunnasta ehkä kerran vuodessa kotiin. Tai ehkä tämä "tupatarkastuskin" suoritetaan jo Teamsilla verkossa tai paperilla. Tässä hoitomuodossa hoitolapsilla ja hoitolasten vanhemmilla on huono oikeusturva. EI mitään valvontaa!

Näin oli silloin joskus 80-luvulla, mutta edelleen saa taistella vanhoja näkemyksiä vastaan. Nykyään kyllä valvotaan ja aika tarkkaankin, ainakin täällä päin Suomea. Myös varhaiskasvatuksen taso on oltava sama kuin päiväkodissa, toiminnan pedagogisesti suunniteltua, dokumentoitua ja arvioitavissa olevaa. Myös joitakin vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan perhepäivähoitajien tekemät lasten varhaiskasvatussuunnitelmat olivat laadukkaammin toteutetut kuin päiväkodeissa.

Itse ketjun aiheeseen liittyen, meillä oli turvallinen koti ja ei suurempia riskejä tai vaaroja, mutta mieleen ovat jääneet turvavyötön riehuminen auton takapenkillä ja vapaa retkeily metsissä ja pelloilla jo pikkulapsena. Meitä oli kiva porukka, rakentelimme majoja ja leikimme kaiket päivät metsässä. Joskus eksyimme, mutta asenne oli se, että kyllä sitä joskus jotenkin takaisin löytää. Usein oli koira mukana, luotimme siihen, että koira johdattaa kotiin. Toisin kuin useimpia aikalaisia, meitä ei päästetty valvomatta uimaan, sillä vanhemmilla oli muistissa vanha sukutarina hukkuneesta lapsesta. Silloin se harmitti, mutta nyt olen oikein tyytyväinen, vaikka jouduimmekin odottamaan uimaan päästäksemme isän töistä paluuta. Lohtuna oli sentään puhallettava kahluuallas pihassa.

Äitinä en laittaisi omia, alle 12-vuotiaita lapsia lentokoneeseen, junaan tai johonkin pitkän matkan linja-autoon ilman omaa vanhempaansa. En antaisi alle 15-vuotiaan lapsen matkustaa yksin lentokoneella.

Jos lapsen isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat eri maassa tai eri kaupungissa, niin lapset voivat tavata heitä vanhempansa kanssa. Ja ihmisiin voi pitää yhteyttä nykyaikana puhelimella tai tietokoneen välityksellä.

Ihanko oikeasti joku äiti ja isä laittaa 2020-luvulla 6-11-vuotiaan lapsensa yksin lentokoneeseen? 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla lapsista ei ole huolehdittu ikätasoisella tavalla. Äitinä toivoisi, että nykyajan äidit ja isät olisivat valistuneempia tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupungeissa tai eri maissa. Koululaisten lomien aikaan kulkee koululaisia isovanhempien luo. Lentokoneella matkustaminen on turvallista, henkilöstö huolehtii myös matkan aikana, että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Esim. perinteinen asetelma, jossa talkkari ajaa lapsia takaa kuulostaa monille huvittavan nostalgiselta, mutta kyllä meidän seudulla oli ainakin pari talkkaria, joilla ihan oikeasti jotain mt-ongelmia.

Tuolla aiemmin ketjussa kerroin ala-astekaveristani, jolla oli nykyisellä mittapuulla ihan selvä joku tarkkaavaisuushäiriö, mutta sen isä ei tajunnut niistä asioista yhtään mitään, jolloin seurauksina pohjimmiltaan tosi hyväsydämisen lapsen tyhmästä käytöksestä oli remmistä saaminen ja raivoaminen ja viikkojen arestit omassa huoneessa kesken kesälomien. Se isä oli ammatiltaan juuri talkkari.

Ajatus että koko naapuristo saa komentaa toisten lapsia kuulostaa fiksulta systeemiltä paitsi jos naapurissa asuu joku lapsia vihaava sekopää. Minä asuin tälläisen naapurissa kuusi vuotta. Ukko saattoi heittää parvekkeelta ämpärillä kylmää vettä päälle tai tulla kohdalle osuessa läpsimään päähän ja aikuiset olivat vaan sitä mieltä että me ärsytämme. Kunnes kävi pyörävarastossa kiinni  yhteen poikaan ja veti ihan kunnolla turpaan . Poika oli 8 tai 9vuotias :( Ja haukkui tämän vanhemmat sen jälkeen. Poika ei ollut tehnyt varastossa mitään koiruuksia,etsinyt vain pyöränpumppua.

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin maalta kaupunkiin ja vanhemmat ei varoitelleet namusedistä tai huumeista. Keräsin hienon kokoelman neuloja, ja vasta isompana tajusin että ne oli huumeneuloja. Ei kai koskaan pistänyt neula, mutta olisi voinut. Nuoret antoi alakoululaisille nuoltavia tarroja, ja sanottiin että lisää saa ostaa isoilta pojilta. En onneksi nuollut niitä, niihin kai jäi helposti koukkuun. Löysin nuo tarrat joskus lapsuudesta säilytetyistä tavaroista. Ja ahdistelevat aikuiset puistossa, kopelointi, pussailuyritykset ym oli tavallista. 1-

luokalta lähtien sai kulkea aamusta asti vapaasti ja iltasoitolta piti tulla kotiin.

Junassa lähetettiin mummolaan lomille 8-vuotiaana ekan kerran yksin, yhtään miettimättä yhtään millaisia setiä siellä junassa matkusti. Niistä ei voinut tietenkään kertoa aikuiselle koska mummolareissut olisi loppuneet siihen.

Mökillä jostain 4-vuotiaasta alkaen sai onkia laiturilla yksin ilman valvontaa.

Tuo tarrojen nuoleminen oli joku 90-luvun urbaanilegenda ilman mitään perää.

Siis todellisuudessa näitä aineita oltiin salakuljetettu imeytettynä tarroihin, jossa oli tyyliin Disney-hahmoja ja täten menivät tarkastuksista yms helpommin läpi. Mutta tämä väite, että joku tulee kadulla kehottamaan nuolemaan jotain tarraa ei missään vaiheessa pitänyt paikkansa. Tässä isommat lapset, jotka siis itsekin varmasti uskoneet tähän legendaan, ovat yrittäneet sinua huijata.

Ihan jo 90-luvulla koulussa käyvä huumevalistaja sanoi, että ne kyseiset aineet on niin kalliita, ettei kukaan tule niitä ilmaiseksi tarjoamaan rahattomille pikkulapsille, koska ei niistä mitää asiakkaita saada.

Jos on siis jotkut pahemmat, kuin huumekaupat mielessä, niin yleensä tarjotaisiin "karkkia" jota kaikki osasikin jo varoa ja tiesi, ettei vierailta oteta vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Äitinä en laittaisi omia, alle 12-vuotiaita lapsia lentokoneeseen, junaan tai johonkin pitkän matkan linja-autoon ilman omaa vanhempaansa. En antaisi alle 15-vuotiaan lapsen matkustaa yksin lentokoneella.

Jos lapsen isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat eri maassa tai eri kaupungissa, niin lapset voivat tavata heitä vanhempansa kanssa. Ja ihmisiin voi pitää yhteyttä nykyaikana puhelimella tai tietokoneen välityksellä.

Ihanko oikeasti joku äiti ja isä laittaa 2020-luvulla 6-11-vuotiaan lapsensa yksin lentokoneeseen? 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla lapsista ei ole huolehdittu ikätasoisella tavalla. Äitinä toivoisi, että nykyajan äidit ja isät olisivat valistuneempia tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupungeissa tai eri maissa. Koululaisten lomien aikaan kulkee koululaisia isovanhempien luo. Lentokoneella matkustaminen on turvallista, henkilöstö huolehtii myös matkan aikana, että kaikki on hyvin.

Siis tämä toimii lennoilla niin, että lapsi saatetaan itse kentälle turvatarkastukseen asti ja kentän työntekijä saattaa lapsen sen läpi ja vie lähtöportille. Lähtöportilla odotetaan koko se aika lapsen kanssa.

Ennen muiden matkustajien koneeseen nousun alkua matkustamohenkilökunnasta yksi tulee portille vastaan ja saattaa lapsen paikalleen. Samalla kerrotaan koneesta ja missä on vessat yms ja onko ollut aiemmin lentokoneessa, ehkä annetaan jopa jotain puuhaa lennon ajaksi. Lennon aikana käydään monta kertaa katsomassa miten menee, katsoitaan että ruokailu sujuu ja jutellaan mukavia. Sama tuttu lentoemo sitten taas saattaa ulos koneesta, jossa saapumiskentän työntekijöihin kuuluva saattaja taas vie sen vastassaolijoille. 

Lapsi ei siis ole missään vaiheessa yksin, tai voi eksyä tms. eli ei tuo mikään traumaattinen kokemus ole ja aika tavallista. Yli 12v kohdalla vanhemmat saavat siis päättää saako mennä yksin portille vai tarvitseeko auttajaa. Alle 12v kohdalla lentoyhtiöt ei suostu lapsen päästämiseen yksin vaan se palvelu on pakollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä en laittaisi omia, alle 12-vuotiaita lapsia lentokoneeseen, junaan tai johonkin pitkän matkan linja-autoon ilman omaa vanhempaansa. En antaisi alle 15-vuotiaan lapsen matkustaa yksin lentokoneella.

Jos lapsen isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat eri maassa tai eri kaupungissa, niin lapset voivat tavata heitä vanhempansa kanssa. Ja ihmisiin voi pitää yhteyttä nykyaikana puhelimella tai tietokoneen välityksellä.

Ihanko oikeasti joku äiti ja isä laittaa 2020-luvulla 6-11-vuotiaan lapsensa yksin lentokoneeseen? 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla lapsista ei ole huolehdittu ikätasoisella tavalla. Äitinä toivoisi, että nykyajan äidit ja isät olisivat valistuneempia tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupungeissa tai eri maissa. Koululaisten lomien aikaan kulkee koululaisia isovanhempien luo. Lentokoneella matkustaminen on turvallista, henkilöstö huolehtii myös matkan aikana, että kaikki on hyvin.

Siis tämä toimii lennoilla niin, että lapsi saatetaan itse kentälle turvatarkastukseen asti ja kentän työntekijä saattaa lapsen sen läpi ja vie lähtöportille. Lähtöportilla odotetaan koko se aika lapsen kanssa.

Ennen muiden matkustajien koneeseen nousun alkua matkustamohenkilökunnasta yksi tulee portille vastaan ja saattaa lapsen paikalleen. Samalla kerrotaan koneesta ja missä on vessat yms ja onko ollut aiemmin lentokoneessa, ehkä annetaan jopa jotain puuhaa lennon ajaksi. Lennon aikana käydään monta kertaa katsomassa miten menee, katsoitaan että ruokailu sujuu ja jutellaan mukavia. Sama tuttu lentoemo sitten taas saattaa ulos koneesta, jossa saapumiskentän työntekijöihin kuuluva saattaja taas vie sen vastassaolijoille. 

Lapsi ei siis ole missään vaiheessa yksin, tai voi eksyä tms. eli ei tuo mikään traumaattinen kokemus ole ja aika tavallista. Yli 12v kohdalla vanhemmat saavat siis päättää saako mennä yksin portille vai tarvitseeko auttajaa. Alle 12v kohdalla lentoyhtiöt ei suostu lapsen päästämiseen yksin vaan se palvelu on pakollinen. 

Ei se kokemus tosiaan ole sen jännempi, kuin vaikka uuteen kouluun, päiväkotiin, tai vaikka kuntosalin lapsiparkkiin jättäminen, eli kummassakin on ammattimaiset aikuiset huolehtimassa lapsesta.

Ja tässä on vielä siis tosiaan vähän isommista lapsista kyse, eli ne on kuitenkin ihan kouluikäisiä, jotka lentää yksin.

En nyt oikein käsitä mikä siinä on niin ihmeellistä? Sen lapsen kanssa mennään siis käsikynkkää se koko matka ees taas ja koneessa istutaan paikalla. Lapsen ei siis tarvitse tehdä tai osata mitään yksin. Toki jos on joku todella ujo ja arka lapsi kyseessä, niin voi olla pelottavaa, mutta niin ne on siinä tapauksessa ne päiväkodit, koulut ja lapsiparkitkin. Kyllä joku 9v lapsi osaa saatettuna käydä koneessa istumassa, koska käy se kouluakin, ei siinä nyt mitään hätää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti otti avomiehekseen pahasti häiriintyneen psykopaatin. Siinä sitten nuorena jouduin asumaan saman katon alla vuosikausia ja kestämään ukon kieroutuneita temppuja. Nykypäivänä se äijä olisi joutunut raastupaan tekosistaan. Isä ei minusta välittänyt pätkääkään.

Huh! Paljonkohan näitäkin tapauksia on. Oliko äidillä alko-ongelma tai jotain mikä altisti hänet psykopaatin vallan alle? Miten olet itse selviytynyt?

Me saatiin myös lapsena 70-luvulla maalla elää kuin pellossa, kukaan ei katsonut perään. Pyöräilimme myös keskenämme uimaan monen kilometrin päähän aika pieninä.  Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, mutta läheltä piti -tilanteita oli monia. Meistä neljästä lapsesta kaksi on meinannut hukkua ja kolmas olisi luultavasti pudonnut kaivoon, jos ei mummo olisi ehtinyt viime tingassa paikalle nappaamaan kiinni. Kehitysvammainen veljeni vietti päivän metsässä puuhun köytettynä, kun oli jäänyt inkkarileikissä vangiksi ja sitten muut lähtivät kotiin syömään ja unohtivat hänet sinne. Hän ei osannut huutaa perään eikä huutaa apua. Tuollekin tapaukselle aikuiset vain naureskelivat.

Siihen nähden oli vähän ristiriitaista, että äiti ei päästänyt minua parhaan ystäväni ja hänen äitinsä kanssa rannalle, kun ystäväni äiti oli hänen mielestään "maineeltaan epämääräinen" eikä osaisi valvoa meitä. Epäluulo puolestaan johtui siitä, että ystäväni äiti asui viikot kaupungissa, koska oli siellä töissä, ja ystäväni asui isovanhempiensa kanssa. Kaupunki oli niin paheellinen paikka...

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset lastensuojelijat saisivat paskahalvauksen jos lapset olisivat keskenään ilman valvontaa kuten me 70-luvun lapset olimme. Fillaroimme kaukana, uimme, kävimme soutamassa, pyörimme metsissä ja kallioilla, matkustimme isovanhempien luo keskenämme, jne. En muista yhtäkään vakavaa onnettomuutta mutta varmasti niitä oli.

Totta joka sana.

Meidän pitäjä ei nyt niin iso ollut mutta lapsille ei sattunut vahinkoja eikä onnettomuuksia.

Yks samanikäinen poika käveli koulun ulko-oven lasin läpi ekalla luokalla. Ymmärtääkseni oli ihan normaali lapsi tai ei siihen aikaan diagnosoitu mitään ad/hd tai autismi tyyppisiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Äitinä en laittaisi omia, alle 12-vuotiaita lapsia lentokoneeseen, junaan tai johonkin pitkän matkan linja-autoon ilman omaa vanhempaansa. En antaisi alle 15-vuotiaan lapsen matkustaa yksin lentokoneella.

Jos lapsen isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat eri maassa tai eri kaupungissa, niin lapset voivat tavata heitä vanhempansa kanssa. Ja ihmisiin voi pitää yhteyttä nykyaikana puhelimella tai tietokoneen välityksellä.

Ihanko oikeasti joku äiti ja isä laittaa 2020-luvulla 6-11-vuotiaan lapsensa yksin lentokoneeseen? 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla lapsista ei ole huolehdittu ikätasoisella tavalla. Äitinä toivoisi, että nykyajan äidit ja isät olisivat valistuneempia tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen lennoilla matkustaa lapsia. Saattajapalvelu on pakollinen 6-11-vuotiaille. Yli 12-vuotiaat voivat matkustaa ilman saattajapalvelua huoltajan luvalla. Lapsen vanhemmat saattavat asua eri kaupu

2000-luvun alussa UM-ikä oli 6-12 vuotta ja nykyisin 5-11 vuotta.

Omat ovat lentäneet heti kun ikä antanut  myöten  ja ovat ihan täysjärkisiä nykyään.

Kaikilla hyvät virkasuhteet ja palkkataso sellaista 16-25€/h.

Tapahtui isovanhempieni mökillä saaressa, jossa on äkkisyvä ranta. Äitini oli saunan jälkeen järven selällä uimassa, ja mummini (äitini äiti) piti vahtia minua. Olin muistaakseni 3-vuotias, eli osasin jo ihan itse liikkua ympäriinsä. Mummi lähtikin viemään pyykkejä ylämökille ja jätti minut ihan yksin rantaan. Olin nähnyt äitini uimassa ja lähtenyt kävelemään häntä kohti. Plumps vaan ja putosin pinnan alle. Onneksi äitini oli juuri kääntynyt järvellä ja ehti nähdä, kun vajosin veteen. Hän oli uinut tuhatta ja sataa rantaan ja ehti saada minut pinnalle, ennen kuin ehdin vetää vettä henkeen.

Selvästi tämä tapahtuma pelästytti minutkin, koska kyseessä on yksi ensimmäisiä tapahtumia, jotka muistan itse.

Niin, ja tätä tarinaa tosiaan kerrotaan edelleen hassunhauskana sattumuksena, kuinka minä olen vaan niin kova tyttö uimaan, etten malttanut pysyä pois vedestä. Suinkaan näkökulmana ei ole se, miten aikuinen on voinut jättää uimataidottoman pikkulapsen yksin rantaan.

No en jättäisi enkä ole jättänyt 9-vuotiasta vahtimaan 2-vuotiasta kauppareissun ajaksi, kuten minut jätettiin. Aikana jolloin ei ollut edes kännyköitä. 

Mitähän olisin osannut tehdä, jos pikkusisko olisi vaikka lyönyt päänsä pahasti? Niellyt jotain, vaikka pullonkorkin lattialta ja alkanut tukehtua? 

Kyllä siihen aikaan oli aika huoletonta...."no kyllähän se ton ikäinen nyt voi katsoa perään1"